Ryhmillä, jotka käyttävät hallituksia kohtaan sotilaallisia painostuskeinoja, on aina jokin tavoite. Niillä on jokin etu, jota he eivät koe voivansa saavuttaa ilman väkivaltaa hallituksia kohtaan. Hallitukset estävät omilla toimillaan jonkun kansan tai poliittisen ryhmittymän edut.
Ajatellaan kolmea eri lähestystapaa terrorismiin (nämä eivät ole tunnesidonnaisia ja subjektiivisia mieltymyksiä, postmodernisteille tiedoksi).
1) Hyökkäävät ryhmät täytyy estää tekemästä pahaa meille etsimällä heidät, ennakoimalla heidän hyökkäyksensä, tuhoamalla heidän toimintansa ja saatettava heidät lain eteen.
2) Hyökkäävien ryhmien motiivi omalle toiminnalleen täytyy poistaa, jolloin terroristinen toiminta lakkaa kaikkialla. Tarkoittaa heidän tavoitteidensa toteuttamista rauhanomaisin keinoin.
3) Hyökkäävät ryhmät täytyy estää tekemästä pahaa ja pyrkiä neuvotteluun heidän tavoitteidensa rauhanomaisesta toteutuksesta (kahden edellisen yhdistelmä).
Jos kolmas lähestymistapa on paras, niin mikä olisi paras tapa toteuttaa neuvottelu? Nykyisin hallitukset toimivat pahasti vastaan joidenkin ryhmien etua, josta syntyy motiivi hyökkäämiselle. Kahden osapuolen välillä ei ole kommunikaatiota, vaan epäsymmetrinen valtasuhde. Jos neuvottelu johtaa terrorismin motiivin ja synnyn loppumiseen, niin mitä kokonaisvaltaisempaa ja kattavampaa se on, sitä vähemmän syntyy ristiriitoja. Ja jos neuvottelut aloitetaan vasta hyökkäysten alettua, niin ristiriidat ovat jo ehtineet aiheuttaa tuhoa ja kärsimystä.
Ehdotan tähän ongelmaan ratkaisuksi sitä, että luodaan foorumit, jossa kaikki ristiriidat voidaan käsitellä saman tien kun niitä syntyy. Suoran demokratian järjestelmässä ei esiinny poliittista väkivaltaa, jonka yksi muoto "terrorismi" on.
Ajatellaan kolmea eri lähestystapaa terrorismiin (nämä eivät ole tunnesidonnaisia ja subjektiivisia mieltymyksiä, postmodernisteille tiedoksi).
1) Hyökkäävät ryhmät täytyy estää tekemästä pahaa meille etsimällä heidät, ennakoimalla heidän hyökkäyksensä, tuhoamalla heidän toimintansa ja saatettava heidät lain eteen.
2) Hyökkäävien ryhmien motiivi omalle toiminnalleen täytyy poistaa, jolloin terroristinen toiminta lakkaa kaikkialla. Tarkoittaa heidän tavoitteidensa toteuttamista rauhanomaisin keinoin.
3) Hyökkäävät ryhmät täytyy estää tekemästä pahaa ja pyrkiä neuvotteluun heidän tavoitteidensa rauhanomaisesta toteutuksesta (kahden edellisen yhdistelmä).
Jos kolmas lähestymistapa on paras, niin mikä olisi paras tapa toteuttaa neuvottelu? Nykyisin hallitukset toimivat pahasti vastaan joidenkin ryhmien etua, josta syntyy motiivi hyökkäämiselle. Kahden osapuolen välillä ei ole kommunikaatiota, vaan epäsymmetrinen valtasuhde. Jos neuvottelu johtaa terrorismin motiivin ja synnyn loppumiseen, niin mitä kokonaisvaltaisempaa ja kattavampaa se on, sitä vähemmän syntyy ristiriitoja. Ja jos neuvottelut aloitetaan vasta hyökkäysten alettua, niin ristiriidat ovat jo ehtineet aiheuttaa tuhoa ja kärsimystä.
Ehdotan tähän ongelmaan ratkaisuksi sitä, että luodaan foorumit, jossa kaikki ristiriidat voidaan käsitellä saman tien kun niitä syntyy. Suoran demokratian järjestelmässä ei esiinny poliittista väkivaltaa, jonka yksi muoto "terrorismi" on.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.