Olen lihava nuori nainen 156/93. En varmaan ikinä pääse kiloistani eroon, koska minulla on erittäin vahvoja nämä mielihalut milloin makeaa, milloin suolaista kohtaan.
Mutta mutta: haluaisin harrastaa ja harrastankin lenkkeilyä, sauvakävelyä, pyöräilyä, rullaluistelua... Näin kesällä erittäin mukavaa ulkoilua ja painokin saattaa pudota.
Se ongelma: minua aina kiusattu lihavuudestani niin koulussa kuin kotonakin. Erittäin inhottavaa on, että minulle huudellaan kun olen lenkillä. Asialla ovat aina teini-ikäiset tai sitä nuoremmat pojat. Meinaa itku tulla kun saa kuulla "onpa tytöllä paksut pohkeet" tai "juokse kovempaa, punkero" En tietenkään ole kuulevinani näitä huuteluja, mutta vituttaa. Tuntuu, ettei lihavalla ole oikeutta kävellä ja liikkua tuolla yleisillä teillä!
Myönnän, että olen liian herkkä, mutta haluan ulkoilla ilman huuteluja. Saahan laihatkin juosta ja pyöräillä rauhassa.
Tulin juuri kävelyltä. Minulla oli tavalliset vaatteet (ei siis verkkarit) päälläni, ettei kukaan huomaisi, että olen lenkillä...
Mutta mutta: haluaisin harrastaa ja harrastankin lenkkeilyä, sauvakävelyä, pyöräilyä, rullaluistelua... Näin kesällä erittäin mukavaa ulkoilua ja painokin saattaa pudota.
Se ongelma: minua aina kiusattu lihavuudestani niin koulussa kuin kotonakin. Erittäin inhottavaa on, että minulle huudellaan kun olen lenkillä. Asialla ovat aina teini-ikäiset tai sitä nuoremmat pojat. Meinaa itku tulla kun saa kuulla "onpa tytöllä paksut pohkeet" tai "juokse kovempaa, punkero" En tietenkään ole kuulevinani näitä huuteluja, mutta vituttaa. Tuntuu, ettei lihavalla ole oikeutta kävellä ja liikkua tuolla yleisillä teillä!
Myönnän, että olen liian herkkä, mutta haluan ulkoilla ilman huuteluja. Saahan laihatkin juosta ja pyöräillä rauhassa.
Tulin juuri kävelyltä. Minulla oli tavalliset vaatteet (ei siis verkkarit) päälläni, ettei kukaan huomaisi, että olen lenkillä...
Vastaukset 21
Vanhimmat
yks urpo kerran huuteleen,m mulkasin pahasti ja näytin keskaria. Eipä huudellu enää. tee lisäksi sellanen taistelunaloiteliike, ihan mimmonen vaan, niin ei ne kauaa vi**uile.
Ja sitten vielä kitistään, että kun ne lihavat eivät koskaan urheile jne. Joillekin tuntuu olevan hirveän vaikea sisäistää sana 'käytöstavat', mistä lähtien lenkkeily on ollut huutelemisen arvoinen juttu.
Typerää tuollainen v***uilu. Typeryyteen ei ole kovinkaan viisasta vastata typeryydellä, mutta näytä seuraavalle retardipaskiaiselle vaikka keskisormea. Tai kysäise siltä, että pitäisikö minun sitten mennä takaisin kotiin syömään, makaamaan sohvalle ja lihottamaan itseni 150-kiloiseksi. Tai ala nauramaan, mikään ei ketuta huutelijoita niin paljon kuin se, että he ovat omasta mielestään keksineet loistavan heiton ja sitten tämä pilkan kohde vain nauraa sille.
-pidän tavallisia vaatteita, niin kukaan ei ajattele et olen lenkillä
-kuuntelen korvalappustereoita
-lenkkeilen aamuvarhaisella, jolloin idioottiteinit ei ole vielä heränneet
-otan miehen mukaan, onneksi se on normaalipainoinen
-jos joku huutaa, olen kun en olisi kuullutkaan, sekin harmittaa et on keksiny jotain "hauskaa" ja se menee hukkaan
Kotoahan ne lapset asenteet oppii, tekis mieli käydä vähän valistamassa niiden vanhempia.
Mulle sattui myös tässä päivänä muutamana, että olin uimassa ja tultuani pukeutumaan kaksi noin 10-vuotiasta tyttöä alkoi hihittelemään ja supisemaan. Erotin siitä sanat xxxxxl-kokoinen, enkä voinut olla enää hiljaa. Kysyin heiltä ihan nätisti, että oliko teillä kenties minulle jotain asiaa, johon tytöt vastasivat vaivautuneina ja noloina, että yhtä vitsiä vaan nauretaan.... Sitten lähtivät hiljaisuuden vallitessa pois, kun olivat pukeutuneet. Minulla ei ole yleensä tapana sanoa varsinkaan lapsille mitään, mutta nyt en voinut vastustaa kiusausta. Enkä ollut vihainen tai jotenkin aggressivinen, ihan ystävällisesti kysyin heiltä. Mielestäni, jos omat vanhemmat eivät ole opettaneet lapsilleen, että kaikilla on oikeus olemassa oloon, siitä voi huomauttaa. Ei mitään v*****la, vaan varsinkin, kun on kyse lapsista, asian voi sanoa myös asiallisesti.
Ainoa vain, että nykyajan lapsiin ei oikein tehoa enää asiallisuus. Jotenkin tuntuu, että mitään ei enää kunnioiteta, kyse ei ole vain jostakin lihavalle nauramisesta, vaan muistakin asioista. Joten seuraava kersa kylmän rauhallisesti niskaperseotteella jorpakkoon, eiköhän suu pysy supussa sen jälkeen.
Tai tietenkin se asiallisuuskin ehkä kuitenkin voisi olla suhteellisen varteenotettava vaihtoehto...
Noin niitä huutelijoita ja aggressiivisia lapsia tehdään. Väkivalta synnyttää väkivaltaa.
Asiallinen ystävällinen puhe taas voi saada jollakin aivoissa jotakin liikkeelle.
Voi olla, eilen hieman häijy päivä, joten mielipiteetkin sen mukaisia.
Tosiasia kuitenkin on, että nykylapsia taidetaan kasvattaa enemmän hyssyttelemällä ja liian lepsusti. Jos nauraa/pilkkaa jotain "poikkeavaa", lapselle sanotaan tyyliin "ssshh, hiljaa, ei tuo ihminen voi mitään sille, että on tuollainen, joten et myöskään saa ääneen hänestä pahaa sanoa tai nauraa."
Mutta kun se ei auta. Itse joskus alle kymmenenvuotiaana naureskelin jollekin vammaiselle pojalle, äitini huomasi sen ja sain siitä hyvästä melko kovan läppäisyn, se kyllä opetti olemaan nauramatta tai pilkkaamatta, koska muistan sen vieläkin. Selkäsaunat ym. eivät ole yhtään huono vaihtoehto huonosti käyttäytyville lapsille. Tietenkään ei muuten kuin TODELLA hyvästä syystä, mikä tahansa pikkujuttu ei kelpaa ja mitään turpiin mättämistä sen ei tarvitse tai pidä olla.
Tiedän, koko juttu täysin offtopiccia...
Mene pururadalle lenkkeilemään. Ne ovat yleensä metsissä, missä raggarit eivät viihdy ja ovat sitäpaitsi nivelystävällisempiäkin kuin asfalttikadut.
Taidan ostaa kortin kalliille kuntosalille, oon joskus käyny, ihmiset näyttivät keskittyvän siellä vain omiin suorituksiinsa.
Opettaisivat lapsille kotona tapoja! Mutta se taitaakin olla laajempi ongelma...
Sillä synnytetään vihaa,joka purkautuu väkivaltana.
En minä oikeasti kannata ruumiillista kuritusta. Mutta se huutelu synnyttää minussa vihaa, joka purkautuu väkivaltana. Väkivaltana itseäni kohtaan. En sentään lyö itseäni, mutten arvostakaan.
Kuntosaleille saa kortteja 25e/kk ylöspäin. Eli kallista ei ole. Ja siellä ei todellakaan huudella. Kun ketään ei kiinnosta. Sinne mennään urheilemaan. Kuntosaleilla voi harrastaa aerobista kuten kuntopyöräilyä, juoksumattoa, crossaria, stepperiä ja kalliimmilla saleilla on oikeastaan aina jumpat, spinningit ja niin edelleen.
Tuo juokse kovempaa kommentti on minullekin heitetty. Ei onneksi kovin usein, liekö syynä etten lenkkeile tarpeeksi vai onko vaan ollut hyvä tuuri *heh*. Tunne on siis sikäli tuttu, eikä se juuri mieltä ylennä. Ongelmana tämä on pitkälti tuulimyllyjä vastaan taistelua, itse en ole keksinyt miten kaikille huonotapaisille teineille voisi opettaa tapoja, ainakaan pysyvästi.
Pururata lienee ihan hyvä ratkaisu, jos semmoinen sattuu lähellä olemaan. Vaikka ei se siitäkään välttämättä ole kiinni, menenhän minäkin autolla pururadan lähettyville. Kuulostaa vähän hassulta, mutta minulla siinä silloin yhdistyy fyysinen ja psyykkinen ulkoilu. Autoilu useimmiten rauhoittaa mieltä, ainakin minun tapauksessani. Sen verran kannattaa pururadalla reittiä valita, että jos siellä on jotain kiipeilytankoja tai rekkipuita, niin niiden lähettyvillä "mopojengit" yms. laiduntavat.
Muuten minun suustani tullessaan nuo punkero yms. kommentit olisivat kohteliaisuuksia... :)
johdu siitä että olet pyöreähkö. Ylipäätään toisia ihmisiä ketuttaa, kun näkevät jonkun harrastavan jotakin fyysistä lajia. Ihan vaan siksi, että ovat kateellisia kun oma tahdonvoima ei riitä voittamaan mukavuudenhalua.
Olen saanut huutelua osakseni vaikka en ole ylipainoinen. Kerran pitkällä lenkillä juoksin iloisten kaljaa latkivien poikien ohi. Oli koulujen päättymisaikaa.
Sieltä tuli jotakin kommenttia juoksustani. Oli sen verran pinna tiukalla, että menin nuorisoporukan luo ja kysyin kuka on se joka haluaa kuolla? Yksi alkoi ensin naureskelmaan, mutta kun menin sen tykö ja kävin kurkusta kiinni ja kaadoin kaljat maahan, niin jopa meinasi pojulta melkein poru tulla. Pyysivät lopulta jopa anteeksi.
Mutta minä olenkin aika iso äijä.
Noita kaljaalitkiviä nuoria näkyy minunkin lenkkipolkuni varrella, ja oli sitten ylipainoinen lenkkeilijä tai ei, niin helppohan sitä on kaljapöhnässä huudella lenkkeilijöille. Minä olen normaalipainoinen, mutta myönnän etten näytä kovin fiksulta lenkillä ollessa: ei kovin muodikkaat vaatteet, lippis ihan haalistunut ja hikijuovia täynnä, lisäksi tiukka ja tuskainen ilme naamalla, ihan punainen naama, puuskutan ja syljeskelen, jne.
Yleensä mulle ei ole kyllä huudeltu, paitsi kerran teinit huusivat: hop, hop hop! kun juoksin ohi. En ajatellut yhtään sen liittyvän painooni vaan naureskelin asialle, mutta jos olisin ylipainoinen niin olisin ottanut nokkiini.
Olisinpa minäkin iso niin voisin käydä vähän säikyttelemässä huutelijoita! :D Niillä huutelijoilla on muuten tapana huutaa perästä päin ja juosta jonnekin kulman taakse.
Ja tuo on tullut mieleen montakin kertaa ja monessakin yhteydessä, että toisia vituttaa jos jotakin yrittää. Moni tietää, että lenkkeily vaatii sinnikkyyttä ja erityisesti tämmöiseltä ylipainoiselta.
Mutta minäpä lähden lenkkarinpohjia kuluttamaan!
Joo, on minullekin huudeltu. "Kannattaako lenkkeillä kun se näyttää tyhmältä" jne. Ja olen ns. hyvässä kunnossa, sekä painon että juoksukunnon puolesta. Yleensä huudan takaisin "Kannattaisko käyttää Clerasiliä niin saisitte tyttöjä siihen porukkaan".
Olen nyt 22-vuotias nainen. Sairastuin syömishäiriöön 13/14-vuotiaana. Tuolloin painoin n.60kg (olin hieman alle 170cm pitkä). Nyt mittani ovat vakiintuneet, 172cm/50(-52). Koomista on, että myös minä olen kuullut kaikenlaisia kommentteja lenkillä ollessani. Kun aloin laihduttaa, huutelijat olivat koulutovereitani (pienen paikkakunnan kirous). Nyttemmin olen kuullut juuri päinvastaisia kommentteja. Aikoinaan ne tuntuivat pahaltakin, nyt en jaksa antaa niiden häiritä. Hyväksi olen havainnut sen, että jatkaa vain matkaansa, kuin ei olisi mitään kuullutkaan. Ei käänny katsomaan tmv.
Nauttikaa kesästä, auringosta ja pitkistä lenkeistä. Kaikilla on niihin yhtäläinen oikeus. :) VOIMIA.
Lihava ihminen on paha, mutta lihava ja liikkuva ihminen vielä pahempi. Huutelijat ilmeisesti pelkää, että pian lihava laihtuu, eikä hänelle voi enää huudella.
Ota mukaan korvalappustereot ja peitä asiattomat huomautukset musiikilla.
Sulla on oikeus liikkua ja kuntoilla!! Tee sitä ylpeänä.
Inhottavaa että sulle huudellaan kaikkee typerää. Itsekkin olen ylipainoinen ja käyn aina välillä lenkillä mutta mulle ei oo kyllä kukaan kauheesti huudellu :/
Vaikka tuntuukin kliseeltä, ni älä välitä niistä huutelijoista. Ne luulee olevansa "kovaa jätkää" ku kaveriporukan joukosta huutelee ohikulkijoille. Yks mun kaveri, joka on täysin normaalin näkönen, oli tänä kesänä uimassa. Jotkut pojat (teinit!) huuteli sille et "Mitäs isonenä" ja kaikkee tommosta. NIIN LAPSELLISTA!
Hyvää kesää sinulle :)
Itselleni ei ole juurikaan enää huudeltu, joskus kun olin nuorempi niin olin "sammakko" jne.
Viime talvena tosin murkkuikäinen juippi meni ohitseni kavereineen, ja huusi hyvän matkan päästä että "Läski kelluu!". Minua rupesi vain suunnattomasti naurattamaan.
Huutelijoista ei pidä välittää. Itse ainakin aloittaessani lenkkeilyä (ollessani 20kg suurempi kuin tällä hetkellä), ajattelin että "tuokin tuossa varmaan meinaa että yrittääkö tuo läski muka laihduttaa itseään", mutta jonkin ajan päästä sain sellaista tarmoa ja itseluottamusta lenkkeilystä etten enää välittänyt.
Ja nykyään, vaikka kävelytyylini onkin mitä ihmeellisin (toinen jalkani taitaa olla pidempi kuin toinen) lenkkeilen sellaista kyytiä, että hoikkiksetkin ovat ihmeissään.