Ainoa KAIKKIEN haluama vieras kieli on englanti

Suomen kieli kaikille ja jatkossa myös englanti

Ei, vaan englanti on ainoa KAIKILLE PAKOLLINEN kieli Suomessa.
Sitä pitää lukea käytännön pakosta, halusi tai ei!

Ja höpö höpö!!!
On suorastaan naurettavaa höpöttää kuinka suomalaisten pitäisi joka paikassa osata englantia! Mehän olemme ja elämme Suomessa, jos et sattunut tietämään!!

Miksi toistat itseäsi koko ajan? Etkö ole koskaan itse lukenut koulussa englantia, vai miksi kuvittelet, että Suomessa eivät kaikki lukisi englantia? En ole koskaan kuullut, että joku vaatisi esim. jatkuvasti pakkoenglantia Suomeen, kuten sinä teet.

Hyvää huomenta!?

Taas! Aurinko paistaa ja kesäkukat kukkii. Mieli on levollinen ja optimistinen? Toivon, että niin on sinullakin. Huolet ja murheet väistyvät aikanaan ja nyt on aika riemuita kauniista kesäpäivästä. Jumala voi auttaa niitä, jotka häneen turvaavat. Ihmisinä me jokainen elämme lopulta ”kuoleman varjon maassa”, ristiriitojen ja erilaisten intressien puristuksissa. Kukaan ei pääse elämään elämäänsä ilman huolia ja murheita. Mutta onneksi meillä on vielä uskoa paremmasta huomenesta.

Kuuntelin juuri päättyneen Bidenin ja Trumpin ensimmäisen vaaliväittelyn. Ensinnäkin olen iloinen siitä, että CNN:n debattimainoksessa oli otettu kuva kummastakin hymyilevänä ja hyväntuulisena. Maailman johtavan valtion päämiesten ilmeet vaikuttavat siirtovaikuttavat kaikkiin niihin, joiden elämässä heillä on merkitystä. Hymy luo uskoa siihen, että hymyäkin vielä on. Toivoakin vielä on. Kaikkia ei ole vielä menetetty. Kauheiden koettelemusten, poliittisen oikeudenkäytön keskelle joutunut ja johdateltu Trumpkin jaksoi vielä hymyillä. Kaikki näkevät, että nämä miehet haluavat omistautua työlleen ja olla hyviä kansalaisia. Näkökulmat olivat toki erilaiset, niin kuin politiikassa aina on. Jotenkin sympaattinen kuva jäi kummastakin. Kilpailutilanteessa toki vastapuolta on pakko arvostella?

Kaiken kaikkiaan vaikutelmaksi keskustelussa jäi optimistinen tunnelma, tulipa sitten valituksi kumpi hyvänsä. Tässä yhteydessä ei tarvitse sanoa, ”kumpi pahansa”. Kumpikin heistä ovat hyviä tyyppejä myös. Biden uskoo kuitenkin enemmän nykyiseen valtajärjestelmään, Trump puolestaan on rehellisessä maailmassa oikeutettu myös kritiikkiin. Häntä kohtaan ei ole aina noudatettu objektiivisen totuuden kvalifiointikriteerejä, vaan politiikka on ohjannut monesti häntä vastaan juristikunnan nostamia oikeusjuttuja toista juristia edunvalvojana puoltaessaan. Trump on ihmeesti pystynyt puolustautumaan oikeudenkäytön poliittisia tarkoitusperiä ja manipulaatiota vastaan.

Olen aika tarkkaan seurannut poliittisia keskusteluja ja havainnut muutamia erityispiirteitä. Yksi niistä on feminismin valtapyrkimykset Yhdysvalloissa. Se sama poliittinen hegemonia EU:ssa tuottaa valtataisteluja miesten ja naisten välille. Näennäiseksi maneeriksi naisten äänten ohjaluissa on otettu maneerinomaisesti ns. naistenoikeudet. Vastapariksi on pyritty mustamaalaamaan ja sanktioimaan ja syrjäyttämään politiikassa miehiä. Feminismin suurin menestystarina kytkeytyy kahteen ilmiöön. Toinen on se, että naiset ovat keskenään lojaaleja kuin leijonaperheessä, jossa urokset pyrkivät kampeamaan toisiaan ja olemaan ns. alfauroksia ja feministit ryhmänä tukevat toisiaan korkeimmille poliittisille paikoille. Feministit myös kouluttavat toisia feministejä siihen, miten nainen verbaalisempana, vaikutelmia luoden mustamaalaa ja sanktioi miehet. Tuon pelin kohteeksi on myös Trump pyritty johdattelemaan. Myös CNN:n jatkokeskustelussa jotkut naispanelistit selittivät kuin Trump valehteli. Mutta eivät esittäneet mitään evidenssiä väitteidensä todistamiseksi. Feministit ovat ymmärtäneet, että vaikutelmat ja mielikuvat riittävät. Niin politiikassa kuin oikeudessa miesten tuomitsemiseksi. Jopa silloin kun syyteoikeuskin on lain mukaan vanhentunut. Ja feministit kernaasti puhuvat päällisiksi ns. oikeusvaltiosta. Vaivautumatta edes keskustelemaan siitä, milloin voidaan reaalimaailmassa todella edes puhua oikeusvaltiosta ja oikeusvaltioperiaatteesta.


Kun olen seurannut Trumpin viime presidenttikauden ja nyt Bidenin presidenttikauden kansainvälistä kehityskulkua, olen havainnut mm. seuraavaa. Trump ei aloittanut yhtään sotaa viime presidenttikaudellaan. Hän sen sijaan lopetti nekin sodat, jotka silloin olivat jatkuneet jo jotkut hyvinkin pitkään. Mitä on tapahtunut sen jälkeen. Olemme ajautuneet lähelle kolmatta maailmansotaa. Kukaan ei voi tänä päivänä olla varma, etteikö Bidenin toisella kaudella kolmas maailmansota toteudu. Olemme useiden maiden päämiesten puheista saaneet kuulla yhä kärjistyvistä vastakkainasetteluista ja militaristisistä orientaatioista. Trumpin sovittelevan, joidenkin väitteissä jopa naiivismiin asti sovittelevan, neuvotteluhakuisuuden sijaan on maailmassa yhä enemmän vallalla ns. ”Ylpeän miehen asenne ja näyttämisen ja pakottavan alistamisen halu” muita kohtaan. Vaikka kumpikin ehdokas ovat vaikutelmaltaan hyviä ihmisiä noin elämässään, pakko tunnustaa, että enemmän pelkään Bidenin jatkoa, noin maailmanrauhan näkökulmista asiaa tarkastellen.

Kumpikin, sekä Biden, että Trump on tehnyt sen, mitä on pitänyt oikeana ja kumpikin heistä ansaitsee rakkautemme. Mutta onko lopulta niin kuin eräs Pohjois-Makedoniasta muuttanut, Suomessa pitkään asunut mies sanoi. Tätä maailmaa eivät lopulta johda poliitikot, vaan korporaatiot. Ovatko ne edunvalvonnat sotatarviketeollisuuden ja poliittisen oikeudenkäytön maksetuissa palveluksissa?

Yksi ystävä lähetti kuluneella viikolla tekstiviestin:
”Onneksi kaikki on lopulta Jumalan käsissä.”