mutta masentaa kun oon aina niin yksin minkä tahansa ongelman kanssa. Nyt on juhannus, mulla on flunssa ja kurja olo, mutta puoliso ei osaa yhtään lohduttaa tai auttaa, välttelee vaan kun oon tartuttava. Sama juttu, oli mikä vaan ongelma tai hankaluus tai kriisi päällä, itse pitää vaan selviytyä.
Ja pärjäänhän minä, aina, mikä muukaan edes olisi vaihtoehto, mutta helvetin yksinäiseltä tämä välillä tuntuu.
Ja pärjäänhän minä, aina, mikä muukaan edes olisi vaihtoehto, mutta helvetin yksinäiseltä tämä välillä tuntuu.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Auttaisiko masennukseen vaikka jokin iso yllätys?
Ei kai se mitään masennusta ole, flunssaa vaan, ja ilta ja energiat vähissä. Inhottava tunne kun kuume nousee ja alkaa paleltaa niin että tärisee ihan holtittomasti. Kävin kuumassa suihkussa, ei ehkä järkevää, mutta hetkeksi parantaa oloa.
Mä en ehkä ole kovin hyvä pyytämään apua, mutta eipä sitä kauheesti ole ollut tarjollakaan, että kai se kutakuinkin fifty-sixty ja vaihtorahat saa pitää.
Tarvitset kyllä oikeaa ystävää...
Jos saisit ystävät jeesimään?
Kuulostaako tämä siltä että olis niitä ystäviä? :D Mä en ole ollenkaan hyvä ihmisten kanssa.
Voi että kyllä tarviit nyt huolenpitoa..
No onneksi ei oo mikään oikea hätä, harmittaa vaan.
Joskus kyllä mietin että jos mulle sattuisi jotain, niin kauanko kestäisi että toi huomaisi tai etenkään huolestuisi. Tai että jos mulle sattuu joku onnettomuus tai tapaturma, niin kuka soittais 112:een, jos en itse pysty? En tiedä. (Ehkä pitäisi hankkia semmonen turvaranneke? :D )
Minulla on hoitajan koulutus sen toisen kouluksen lisäksi, joten sen kun pyydät apua.
Onko sun kumppani sitten jotenkin... erikoinen tai jotain?
Älä mieti niin paljon, sinut varmasti hyväksytään omana itsenäsi.
Siis, kerran mä olin sairaalassa, ja ne laittoi muhun kiinni semmosen sydänmonitorin, samalla kun mä vajosin jonnekin tajuttomuuteen. Jossain kohtaa se monitori alkoi vaan näyttää suoraa viivaa, ja hälytti, ja mä havahduin siihen että siinä on hoitaja vieressä herättelemässä ja säätämässä. Puoliso istui tyynenä nurkassa lukemassa kännykkää, totesi vain että arvasi että siellä on vaan anturi irronnut. 👀 ..No oli sentään poissa ammattilaisten tieltä.
Sori, me ei tunneta.
Ehkä, voi olla. Taidan minäkin olla omituinen.
Asut jossain böndellä vai jonkun vähän hitaan tyypin kanssa?
Ei molempiin. :D Älykkäin tuntemani ihminen, mutta rasittavan itsekeskeinen ja eksentrinen.
Kenestä sä nyt puhut?
Aloittaja, puhun puolisostani. Hän on hyvin kiinnostava ihmisenä, mutta kuten on käynyt ilmi, ei ehkä välttämättä paras mahdollinen puoliso.
Jaa-a... Etkä asu kuitenkaan hänen kanssaan?
Joo-o.
..Mä en tiedä keneksi minua luulet, mutta 100% varmuudella mä en ole se tuolla toisessa ketjussa kaipaamasi supermikälie. (Sorry.)
No sinäpä sen sanoit. Olitkin vähän sen näköinen viimeksi kun näin sut siellä, tiedät kyllä missä, että ei ole ihan kaikki muumit välttämättä laaksossa sun puolisolla. Että saa nainen aika paljon tehdä asioita itse.
Mutta oli kai se suurta rakkautta?
Mitä? Sulla on nyt väärä henkilö, ei me olla nähty missään eikä tunneta.
"Mutta oli kai se suurta rakkautta?"
Ainakin jonkinlaista. Nyt oon alkanut pohtia, miten pitkälle se kantaa että mä välitän ja yritän.
Rankkaa 🤒🤕 Sun puolison pitäisi tukea, lohduttaa ja hakea jotain hyvää kaupasta ym. , kun olet kipeänä.
Ehkä, jos elämä olis kuin elokuvissa..
Mun on jotenkin hyvin vaikea uskoa että muilla menis yhtään tätä paremmin, että parisuhde vois olla oikeesti jotenkin paremmin kuin mitä tää nyt on. Multa puuttuu kai joku kompassi, että mikä on normaalia tai hyvää ja mikä ei, katselen vaan että jaaha, vai tuollaista tänään.
Ei sitä koskaan tiedä mitä huominen voi tuoda tullessaan.
Välillä miettii miksi ihmiset edes ovat parisuhteissa. Toista ei huomioida , eikä tueta mitenkään. Varmaan elinkustannusten takia.
Mä todella rakastin häntä, en tiedä onko se enää niin, mutta välitän ainakin. Ja välillä luulen että hän välittää minusta. En tiedä miksi, ja nykyään ehkä vähän harvemmin. Kai se on toiveajattelua.
Tuleeko se hänen kotoaa tuo käytösmalli? Mites sun muu lähipiiri. Meillä on sellainen whatsApp perheryhmä missä on mun vanhemmat ja sisarukset ja kaikkien puolisot. Puoliso on ehkäpä joutunut opettelemaan kuinka välittäviä muut ihmiset on. Jos kirjoitan sinne että oon kipeä niin heti joku tarjoaa apua ja ihan mitä tahansa muuta. Tiedänkin että minulla on aina tukiverkosto. Hänellä ei sellaista oikeastaan ole. Hänen perheensä ole oikeastaan kiinnostunut mistään mitä tekee. Lähempi luultavasti minun perheen kanssa. Siitä on ihan puhuttu ettei vaan osaa kun ei tottunut. Mutta koittanut opetella.
On kai aika etäinen lapsuudenperheeseensä nähden, on sitä mieltä että hän on nyt aikuinen, ei tarvetta kysellä mitään vanhemmilta. Vähän sama itsellä, tuntuu että kun lapsuudesta selvisi, niin sen jälkeen elämä on ollut parempaa, tasaisempaa ja turvallista.