Elämäntapatyöttömät elättävät persu Jotu Karjalaisen

Keinulaudan toinen pää ovat sitten Vihreät, jotka tosiaan suuressa porvarillisuuden vihassaan iskevät juuri tuollaisiin Jotuihin ja jos joku voima haluaa tuottaa epäjärjestystä ja epävakautta suomalaiseen politiikkaan, niin hänen kannattaa vaivihkaa tukea molempia ja kaiuttaa heidän räikeimpiä typeryyksiään.

Vihreiden ratkaisut joka asiaan ovat sellaisia, että ne eivät ratkaise mitään eivätkä ne tarjoa mitään vaihtoehtoa kenellekään, joka ei aio alkaa down siftaavaksi risuparraksi. Kuten Jarkko Tontti sen totesi, Vihreät ovat angstisten ikiteinien joukko, jolla ei ole hajuakaan siitä, miten yhteiskunta toimii, saati miten luonto toimii. Sen sijaan heillä on aina jokin maailmanlopun visio, jolla he pelottelevat herkkähermoisia riveihinsä.

Kyllä, ilmastonmuutos on tapahtumassa, ja on erittäin hyviä syitä uskoa, että ihmisen toimet vaikuttavat sen etenemiseen. Mutta ei, jääkarhut eivät ole kuolemassa sukupuuttoon, missään. Niiden määrät ovat lisääntyneet, koska myös ne hyötyvät lauhemmasta ilmastosta.

Ilmastonmuutoksen vaarallisuus on tulevaisuudessa, joka tosin voi tulla oletettua nopeammin. Lastemme lapset kokevat seuraukset jo paljon kovemmin, niin hyvät kuin huonot. Kumpiakin varmasti tulee, vaikka emme vielä varmasti tiedä, mitä ne ovat.

Sen paremmin persu-Jotut kuin huuhaa-vihreätkään eivät meitä siinäkään auta.

Eivätpä ole persuveljet tulleet Jotua puolustamaan.

Tällä kertaa Jotu on paljon enemmän oikeassa:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jotukarjalainen/ei-nouse-eurooppa-ei/

EU:ta voi ja tuleekin arvostella siitä, mihin se ei kykene, vaikka sen pitäisi.

Keskustelu on järkevöitymässä sikäli, että jopa Li Andersson ja Purra löysivät euro-kysymyksessä hetkeksi toisensa vaaliväittelyissä. Kumpikaan ei tosin ollut aivan kartalla, mikä se todellinen ongelma siinä on, Li mielestäni oli vähän enemmän, ajattelijatyyppiä kun on, mutta siinä kumpikin oli täysin oikeassa, että siitä, ja myös yhteismarkkinoista ja EU:n päätöksentekoon liittyvistä ongelmista olisi syytä keskustella paljon nykyistä enemmän.

Varsinkin niiden, joille EU edelleen on se unelma, pitäisi keskustella. Ukrainan sota muutti oman käsitykseni niin, että pidän EU:ta ehdottoman tarpeellisena yhteisten päätösten tekemiseen soveltuvana koneistona, mutta suoraan sanottuna silloin siitä pitäisi karsia kaikki taloushuuhaa pois eli ehdottomasti lakkauttaa yhteisvaluutta Saksan-Beneluxmaiden ulkopuolella (Puola voisi ehkä myös jäädä, se on niin kiinteästi osa samaa geotalousaluetta) ja siirtyä yhteismarkkinoissa riittävään sisäiseen protektionismiin, muuten kauppaahelpottavia rakenteita säilyttäen.

Mikään ei viittaa, että siihen suuntaa oltaisiin menossa, eikä mikään viittaa, että sitä suuremmin haluttaisiin, joten sitten jatkossakin ongelmia riittää. Ainoastaan Ukrainan jälleenrakennusbuumi voi muuttaa näkymät valoisemmiksi, jos sen rahoituksesta syntyy joku sopu, mutta kun se buumi on ohi, ehkä noin 10-20 vuoden kuluttua, ovat ongelmat taas, yllätys yllätys, edessä. Ukrainan buumista huolimattakaan EU ei nykyisellä talousmallillaan voi ajaa vihreää siirtymää kuten sen pitäisi, joten se puoli asiaa tulee lirisemään saappaaseen joka tapauksessa.

Asiat menevät kuten ne menevät, koska ihmiset ovat usein aika tolloja. Vasta lyötyään päänsä riittävän monta kertaa samaan seinään he alkavat harkita Specsaversillä käyntiä. Sillonkin he saattavat erehtyä ovesta.