karate, ämmien laji

ja se ei ole provo vaan totuus.

lars kirjoitti:

ja se ei ole provo vaan totuus.

..se palkintokin.

on.. kirjoitti:

..se palkintokin.

moi oon 11vuotias TYTTÖ ja harrasta karatea! perkele
kun minua niin ottaa päähän tommoset larsit! ai kaikki missää ei tuu kunnon tappeluja on naisille ei pidä paikkaansa! mielestäny naisia pidetään ala arvossa ainakin urheilu maailmassa esim meidän luokan ville sanoi että tytöt tappelee raapimalla ja sano kun mä harrastan karatee niin tapellaanko mä päihitin sen helposti. mut se minua ärsyttää kun puhutaan karatesta tuohon sävyyn karate on minulle pyhälaji älä haukusitä tai liima nenä kiinni pyllyysi!

Lars poloinen on vain harhaan johdatettu. Antakaamme hänelle anteeksi, sillä hän ei tiedä mitä puhuu.
Käy ottamassa yksi MM-titteli hippakaratessa, pitäisi olla sulle helppoa.

tau kirjoitti:

Lars poloinen on vain harhaan johdatettu. Antakaamme hänelle anteeksi, sillä hän ei tiedä mitä puhuu.
Käy ottamassa yksi MM-titteli hippakaratessa, pitäisi olla sulle helppoa.

Lue lisää

nooh tuskimpa siihen pystyy edes thainyrkkeilyn maailmanmestari kun diskattas samantien.

kapteeni koukku kirjoitti:

nooh tuskimpa siihen pystyy edes thainyrkkeilyn maailmanmestari kun diskattas samantien.

"Hippa"-karaten maailmanmestari ei voisi otella thainyrkkeilykisoissa hyvin heti, koska säännöt ovat aivan erilaiset.

Joten missä pointti?

Täyskontaktilajeista kohkataan helvetin paljon, mutta totuus on se, että varsinaisia kilpailijoita löytyy yllättävän vähän kontaktilajeihin. Sen sijaan enemmän löytyy harrastajia, joista on hienoa päästä sanomaan, että "käyn potkunyrkkeilyssä, joo se on täyskontaktia" ja totuus on se, että käy potkimassa säkkiä ja pistehanskoja 2krt viikossa. Eikä ottelusta tietoakaan.

Turhaa hypeä, samalla tavoin hien saa pintaan missä tahansa "hippakaraten" treeneissäkin. Kilpailijoita ja täyskontaktiottelun harrastajia on maassamme vähän, kuten yleensäkin urheilussa on; kilpaurheiluun panostavia ja tätä kautta kamppailussa kehään nousevia sällejä on vain kourallinen verrattuna koko harrastajamäärään.

Niinpä lajien vertailu on turhaa sen kautta, mitä jonkin lajin kilpailija saa aikaan toisen lajin kilpailuissa. Asiat eivät ole yhteneviä.

Vertailu siinä, minkälaisia perusharrastajia kursseilta tulee jotakin päämäärää vasten peilattuna sen sijaan voi olla edes jotenkin mielekästä. Tosin äärettömän vaikeaa tai mahdotonta.

Varjo kirjoitti:

"Hippa"-karaten maailmanmestari ei voisi otella thainyrkkeilykisoissa hyvin heti, koska säännöt ovat aivan erilaiset.

Joten missä pointti?

Täyskontaktilajeista kohkataan helvetin paljon, mutta totuus on se, että varsinaisia kilpailijoita löytyy yllättävän vähän kontaktilajeihin. Sen sijaan enemmän löytyy harrastajia, joista on hienoa päästä sanomaan, että "käyn potkunyrkkeilyssä, joo se on täyskontaktia" ja totuus on se, että käy potkimassa säkkiä ja pistehanskoja 2krt viikossa. Eikä ottelusta tietoakaan.

Turhaa hypeä, samalla tavoin hien saa pintaan missä tahansa "hippakaraten" treeneissäkin. Kilpailijoita ja täyskontaktiottelun harrastajia on maassamme vähän, kuten yleensäkin urheilussa on; kilpaurheiluun panostavia ja tätä kautta kamppailussa kehään nousevia sällejä on vain kourallinen verrattuna koko harrastajamäärään.

Niinpä lajien vertailu on turhaa sen kautta, mitä jonkin lajin kilpailija saa aikaan toisen lajin kilpailuissa. Asiat eivät ole yhteneviä.

Vertailu siinä, minkälaisia perusharrastajia kursseilta tulee jotakin päämäärää vasten peilattuna sen sijaan voi olla edes jotenkin mielekästä. Tosin äärettömän vaikeaa tai mahdotonta.

Lue lisää

minä en henk.kohtaisesti tajua mitä järkeä on täyskontaktissa. harrastan karatea ja säännöt ovat että selkään, rintaan ja mahaan saa potkia ja lyödä niin lujaa kuin lähtee mutta potkujen ja lyöntien päähän pitää olla kontrolloituja ja tämä systeemi on mielestäni hyvä. aina kaikilla ei kontrolli kuitenkaan toimi.. itsellä on vain huuli auennut pariin otteeseen, leuka venähtänyt ja lukemattomia mustelmia tullut mutta en olekaan otellut vielä paljoa. on ihan älytöntä että hakataan päähän.. näistä täyskontaktityypeistä tulee ajan myötä yhtä välkkyjä kuin tysonin mikestä...

iorek kirjoitti:

minä en henk.kohtaisesti tajua mitä järkeä on täyskontaktissa. harrastan karatea ja säännöt ovat että selkään, rintaan ja mahaan saa potkia ja lyödä niin lujaa kuin lähtee mutta potkujen ja lyöntien päähän pitää olla kontrolloituja ja tämä systeemi on mielestäni hyvä. aina kaikilla ei kontrolli kuitenkaan toimi.. itsellä on vain huuli auennut pariin otteeseen, leuka venähtänyt ja lukemattomia mustelmia tullut mutta en olekaan otellut vielä paljoa. on ihan älytöntä että hakataan päähän.. näistä täyskontaktityypeistä tulee ajan myötä yhtä välkkyjä kuin tysonin mikestä...

Lue lisää

Tietenkin on niin, että mikään laji ei tee kenestäkään kovaa jätkää. On olemassa huonoja potkunyrkkeilijöitä, huonoja thainyrkkeilijöitä, huonoja shootfightereita jne. Useimmat näistä kyllä tajuavat sen eron, mikä on heidän ja kilpailijoiden välillä. Ja amatöörikilpailijat tajuavat, mikä ero on heidän ja huippuammattilaisten välillä.

Täyskontaktilajien idea on kuitenkin siinnä, ettei tarvitse jossitella, että jos saisi lyödä täysillä, niin kävisikin niin ja niin. Sitä voi kokeilla.

"näistä täyskontaktityypeistä tulee ajan myötä yhtä välkkyjä kuin tysonin mikestä..."

Tämä on niin typerä ja solvaava kommentti, että on pakko ihmetellä, mistä kirjoittaja oikein hankkii tietonsa ja asenteensa. Täyskontaktilajien harrastaminen ei taatusti tee kenestäkään raiskaajaa tai rikollista, se on ihan selvä. Tyson on kyllä luonnevikainen, mutta hän olisi luonnevikainen, vaikkei olisi koskaan treenannut nyrkkeilyä.

Ammattimainen otteleminen ilman kypärää voi aiheuttaa parkinsonin tautia jne, mutta ei sekään mitenkään lisää taipumusta rikollisuuteen tai muuhun pöljäilyyn. Amatööritasolla kisatessa - kuntoharrastamisesta puhumattakaan - riskit ovat hyvin pienet.

AndyS kirjoitti:

Tietenkin on niin, että mikään laji ei tee kenestäkään kovaa jätkää. On olemassa huonoja potkunyrkkeilijöitä, huonoja thainyrkkeilijöitä, huonoja shootfightereita jne. Useimmat näistä kyllä tajuavat sen eron, mikä on heidän ja kilpailijoiden välillä. Ja amatöörikilpailijat tajuavat, mikä ero on heidän ja huippuammattilaisten välillä.

Täyskontaktilajien idea on kuitenkin siinnä, ettei tarvitse jossitella, että jos saisi lyödä täysillä, niin kävisikin niin ja niin. Sitä voi kokeilla.

"näistä täyskontaktityypeistä tulee ajan myötä yhtä välkkyjä kuin tysonin mikestä..."

Tämä on niin typerä ja solvaava kommentti, että on pakko ihmetellä, mistä kirjoittaja oikein hankkii tietonsa ja asenteensa. Täyskontaktilajien harrastaminen ei taatusti tee kenestäkään raiskaajaa tai rikollista, se on ihan selvä. Tyson on kyllä luonnevikainen, mutta hän olisi luonnevikainen, vaikkei olisi koskaan treenannut nyrkkeilyä.

Ammattimainen otteleminen ilman kypärää voi aiheuttaa parkinsonin tautia jne, mutta ei sekään mitenkään lisää taipumusta rikollisuuteen tai muuhun pöljäilyyn. Amatööritasolla kisatessa - kuntoharrastamisesta puhumattakaan - riskit ovat hyvin pienet.

Lue lisää

Juu, ja potkunyrkkeilytyyppisissä lajeissa, kuten vapaaottelussa varsinkin, tuo kuuppa tärähtelee huomattavasti harvempaan tahtiin kuin nyrkkeilyssä. Tästä syystä aivoskanneissa on vaurioita huomattu lähinnä nyrkkeilijöillä. Ruotsissa kyllä ollaan hysteerisiä, ja paikallinen thainyrkkeilyliitto vaatii kalliin skannin ennen joka kilpailua.

Näissä lajeissa käyminen kilpailematta ei muuten tarkoita sitä, etteikö sparria otettaisi. Useissa seuroissa on erikseen tekniikkaryhmät, joissa ei sparrata, jotta niissä voisivat käydä aloittelijat ja muuten sparria välttävät. Mutta sparriryhmissä sitten sparrataan ja harjoitellaan ottelutekniikoita. Sparrin kovuus vaihtelee ryhmän, sopimuksen jne. mukaan.

Eräs merkittävä seikka, joka erottaa nämä potkunyrkkeilyt ja vastaavat karaten tyylisistä lajeista on suojat. Kun jokaisella on vähintään 14, 16 tai jopa 18 unssin hanskat, ja suositellaan myös pääsuojusta, voidaan ottaa kovempaa sparria kuin ohuilla läpsyköillä, eikä vammoja tule välttämättä sen enempää kuin hippakaratessa.

Kunnon suojusten vaatiminen sparriin karatessakin parantaisi varmasti lajin tasoa (vaikka yhtenäisestä karatelajista ei oikein voida mielestäni puhua). Varsinkin jos unohdetaan ne hippakilpailut, joska näihin harjoitteleminen johtaa sellaisten tekniikoiden, suojauksen, otteluasennon ja liikkumisen harjoittelemiseen - yleensä muillakin kuin kilpailijoilla - joilla hippakilpailuissa pärjää. Toki näin tehdessä lähestyttäisiin käytännössä melkoisesti kickboxingia tai muay thaita, mutta tällaiset tyylit ovat varsinkin Japanissa nykyisin suosiossa. Ja kyllä sitä suojuksetontakin sparria voi välillä ottaa lisäksi, jos haluaa vaikkapa katusääntöjä varten valmistautua.

Potkunyrkkeilyn ja vastaavien eduksi luen myös sen, että vaikka harrastajista vain pieni osa kilpailisi, ne jotka kilpailevat, ja valmentajat, jotka ovat ainakin entisiä kilpailijoita, vievät tekniikkaharjoituksetkin suuntaan, joka valmistaa kovan kontaktin otteluun. Näin harjoitteluolosuhteet ovat kilpailemattomallekin varsin erilaiset kuin lajissa/tyylissä, jossa kovan kontaktin otteluita ei ole.

Muistaakos joku wanhoista turnausta nimeltä Master Cup? Sehän oli suomalainen, olikos se vuosittainen, turnaus kai 90-luvun alkupuoliskolla, jossa eri pystylajien ottelijat ottivat mittaa toisistaan. Millaiset tarkemmin olivat säännöt, erät, otteluareena jne.? Miten karatekat ja muut pukulajien edustajat pärjäsivät nyrkkeilijöitä, kickboxareita ja thaiboxareita vastaan?

Elukka kirjoitti:

Juu, ja potkunyrkkeilytyyppisissä lajeissa, kuten vapaaottelussa varsinkin, tuo kuuppa tärähtelee huomattavasti harvempaan tahtiin kuin nyrkkeilyssä. Tästä syystä aivoskanneissa on vaurioita huomattu lähinnä nyrkkeilijöillä. Ruotsissa kyllä ollaan hysteerisiä, ja paikallinen thainyrkkeilyliitto vaatii kalliin skannin ennen joka kilpailua.

Näissä lajeissa käyminen kilpailematta ei muuten tarkoita sitä, etteikö sparria otettaisi. Useissa seuroissa on erikseen tekniikkaryhmät, joissa ei sparrata, jotta niissä voisivat käydä aloittelijat ja muuten sparria välttävät. Mutta sparriryhmissä sitten sparrataan ja harjoitellaan ottelutekniikoita. Sparrin kovuus vaihtelee ryhmän, sopimuksen jne. mukaan.

Eräs merkittävä seikka, joka erottaa nämä potkunyrkkeilyt ja vastaavat karaten tyylisistä lajeista on suojat. Kun jokaisella on vähintään 14, 16 tai jopa 18 unssin hanskat, ja suositellaan myös pääsuojusta, voidaan ottaa kovempaa sparria kuin ohuilla läpsyköillä, eikä vammoja tule välttämättä sen enempää kuin hippakaratessa.

Kunnon suojusten vaatiminen sparriin karatessakin parantaisi varmasti lajin tasoa (vaikka yhtenäisestä karatelajista ei oikein voida mielestäni puhua). Varsinkin jos unohdetaan ne hippakilpailut, joska näihin harjoitteleminen johtaa sellaisten tekniikoiden, suojauksen, otteluasennon ja liikkumisen harjoittelemiseen - yleensä muillakin kuin kilpailijoilla - joilla hippakilpailuissa pärjää. Toki näin tehdessä lähestyttäisiin käytännössä melkoisesti kickboxingia tai muay thaita, mutta tällaiset tyylit ovat varsinkin Japanissa nykyisin suosiossa. Ja kyllä sitä suojuksetontakin sparria voi välillä ottaa lisäksi, jos haluaa vaikkapa katusääntöjä varten valmistautua.

Potkunyrkkeilyn ja vastaavien eduksi luen myös sen, että vaikka harrastajista vain pieni osa kilpailisi, ne jotka kilpailevat, ja valmentajat, jotka ovat ainakin entisiä kilpailijoita, vievät tekniikkaharjoituksetkin suuntaan, joka valmistaa kovan kontaktin otteluun. Näin harjoitteluolosuhteet ovat kilpailemattomallekin varsin erilaiset kuin lajissa/tyylissä, jossa kovan kontaktin otteluita ei ole.

Muistaakos joku wanhoista turnausta nimeltä Master Cup? Sehän oli suomalainen, olikos se vuosittainen, turnaus kai 90-luvun alkupuoliskolla, jossa eri pystylajien ottelijat ottivat mittaa toisistaan. Millaiset tarkemmin olivat säännöt, erät, otteluareena jne.? Miten karatekat ja muut pukulajien edustajat pärjäsivät nyrkkeilijöitä, kickboxareita ja thaiboxareita vastaan?

Lue lisää

"Muistaakos joku wanhoista turnausta nimeltä Master Cup? Sehän oli suomalainen..."

Eiköhän tuo ole Ruotsista peräisin, siellä niitä järjestetään edelleen.

"jossa eri pystylajien ottelijat ottivat mittaa toisistaan. Millaiset tarkemmin olivat säännöt, erät, otteluareena jne.?"

Potkut sallittuja jaloista päähän, vain vyötärön yläpuolelta sai pisteitä, lyönnit vain vartaloon. Ruotsissa näillä säännöillä matsataan siis vieläkin, all style openeissa (joissa sallittuja myös heitot) ja master cupeissa, tuossapa muutamia klippejä kyseisistä tapahtumista:
http://tols17.oulu.fi/~jmyllyla/ma-stuff/allstyleopens/

"Miten karatekat ja muut pukulajien edustajat pärjäsivät nyrkkeilijöitä, kickboxareita ja thaiboxareita vastaan?"

Taisivatpa thaiboxarit pärjätä parhaiten..

iorek kirjoitti:

minä en henk.kohtaisesti tajua mitä järkeä on täyskontaktissa. harrastan karatea ja säännöt ovat että selkään, rintaan ja mahaan saa potkia ja lyödä niin lujaa kuin lähtee mutta potkujen ja lyöntien päähän pitää olla kontrolloituja ja tämä systeemi on mielestäni hyvä. aina kaikilla ei kontrolli kuitenkaan toimi.. itsellä on vain huuli auennut pariin otteeseen, leuka venähtänyt ja lukemattomia mustelmia tullut mutta en olekaan otellut vielä paljoa. on ihan älytöntä että hakataan päähän.. näistä täyskontaktityypeistä tulee ajan myötä yhtä välkkyjä kuin tysonin mikestä...

Lue lisää

Iorek, puhut täyttä asiaa... Karaten ns. Kevytkontaktiottelut on helvetin hyvä tapa saada kamppailu/ottelu kokemusta ilman että tarvii antaa kenenkään takoa aivojaan rusinaks. Tottakai karate otteluissakin neniä murtuu mutta se ei ole itse tarkoitus ja hyvä niin.

LARS taidat olla tyhmä miksi karate olisi itsepuolustus laji jos ei saa koskea toista taidat olla aika Daaa