elämän loppuun asti. Mutta en aio tänne kirjoitella, saati itseäni nöyryyttää oikeassa elämässä tekemällä jotain radikaaleja tempauksia.
Olen onnellinen jos joku korkeampi voima meidät vielä saattaa yhteen. Mutta en aio asiasta sen enempää stressata. Olen saanut osakseni tässä elämässäni ihan tarpeeksi stressiä ja kaikkea muuta kuraa. Ei jaksa enempää.
Herran haltuun.
Olen onnellinen jos joku korkeampi voima meidät vielä saattaa yhteen. Mutta en aio asiasta sen enempää stressata. Olen saanut osakseni tässä elämässäni ihan tarpeeksi stressiä ja kaikkea muuta kuraa. Ei jaksa enempää.
Herran haltuun.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Hyvä päätös.
Ei ollut kiva kirjoitus, toivottavasti ei ollut häneltä.
Ei ollut minulta häneltä 🙂
Samankaltaisia ajatuksia.
Palstalla kirjoittelu ei tuo minua yhtään lähemmäksi häntä. Enkä oikeasti enää jaksa tätä palstan sisältöä. Jokapäiväistä naisvihaa ja lapsellista trollailua, jotka eivät paranna mielialaa yhtään. Turhauttavaa ajanhukkaa kaikki tyynni. Pitää todellakin jättää tämä palsta taakse ja pistää täällä käytetty aika johonkin muuhun...
Ei se nyt ehkä ihan herran haltuunkaan ole.. Jos noin ajattelee, niin ei välttämättä kuule toisesta saatika nää toista enää koskaan.
Tämä. Minun tunteideni kohde teki radikaalin liikkeen, enkä voisi olla onnellisempi. Jos ei olisi tehnyt mitään, ei sellaista ihmettä olisi tullut vastaan joka meidät yhteen saattaisi. Tällaisista syistä ihmiset ajautuvat ties mihin, päätyvät väärien ihmisten kanssa yhteen, elämään vääränlaista elämää jne. kun ei oteta ohjia omiin käsiin ja odotellaan vaan ihmettä.
Asiat on joka tapauksessa Herran hallussa. Ihminen on heiveröinen otus, mutta luulot meillä on helposti suuria, etenkin niillä jotka pitävät saavutuksiaan omana ansionaan.
Itse haluaisin tehdä jotain asioiden edistämiseksi, mutta juuri nyt en pysty tekemään. Rakkaudessa kun ei riitä se että uskoo että toinenkin välittää ja kaipaa. Harhaluulojen mukaan eläminen ei auta ihmistä mitenkään. Olen valmis hänen miehekseen mutta en tiedä onko hän valmis minulle vaimoksi, enkä tiedä onko hänellä jo mieskin, siksi en halua haaveilla.
"Rakkaudessa kun ei riitä se että uskoo että toinenkin välittää ja kaipaa."
Mikä sitten riittää?
Jos tieto, niin mikset ota selvää?
Helppo sanoa "ota selvää". Mitäs kun et näe toista, et ole tekemisissä ym? Ei kaikilla ole yhtäläistä tilaisuutta puhua sen toisen kanssa. Ja lähestyminen muuten kuin kasvotusten tuntuu itsestäni erittäin huonolta vaihtoehdolta. Numeroa minulla ei ole, emmekä ole kavereita missään somessakaan.
Se että uskoo ei riitä koska toisen ajatukset ja tunteet on meistä itsestämme riippumattomia. Niin sen pitää mennä että molemmat haluaa toisensa.
Kuulostaa vain vähän oudolta, että vaimoa hänestä suunnittelet etkä edes ota yhteyttä. Nykyaikana kuitenkin aika helppoa saada mm. puhelinnumero esiin tai tosiaan lähettää somessa kaveripyyntö.
Ja ottaisin yhteyttä naiseen kuka ei sitä sitten todellakaan kaipaa? Ei kiitos. Se on naiselle kiusallista ja itselleni tottakai myös. Vähän pitää olla muutakin kuin omat toiveet.
Ps. Siinä että haluan naisen vaimoksi ei ole mitään outoa. En itse asiassa halua naisesta enempää enkä vähempää. Mielestäni ihmkset jotka haluavat enemmän tai vähemmän, ovat outoja.
No jos tiedät jo, ettei kaipaa, niin anna olla sitten. Turhaan kaipaat!
Muussa tapauksessa sillä yhteydenotolla nimenoman SELVITETÄÄN onko kiinnostus molemminpuolista. Ihan basic-juttuja.
Kuulostaa nyt ihan siltä, että elät tätä tilannetta omassa päässäsi vain eikä oikeasti tunnu kiinnostavan mitä toinen osapuoli ajattelee ja sitä kautta, onko asialle jatkoa tulossa.
Voit olla ihan mitä mieltä itse tykkäät ja arvostella. Kuten sanoin en aio naista vaivata, ennenkuin on jotain syytä oikeasti toivoa että hän kaipaa. Ihmisillä on myös kaikkia pelkoja. Kuten vaikka se mitä toinen ajattelee. Eikä se että joku sanoo "ota selvää", poista niitä mihinkään.
Onnea valitsemallasi tiellä. 👍
Pelot olis vaan kohdattava. Mulla oli melkein samanlainen tilanne, kunnes ymmärsin, että jään muuten miettimään loppu elämäkseni, että mitä jos jne, koska uskoin kohdanneeni elämäni naisen.
Meni kuukausia, kunnes sain kerättyä tarpeeksi itsevarmuutta ja uskaltauduin pyytämään häntä ulos.
Pahin pelko kävi toteen ja pakithan mä lopulta häneltä sain, mutta sainpahan ainakin selvyyden hänen tunteistaan.
Tsemppiä.
Mulla on niin huonot kokemukset hänestä että en vaan pystyisi koskaan olemaan mitään varsinkaan enempää kuin EHKÄ kaverina.
Mitä jos kohtaisin hänet kasvotusten ja katsoisit perustuuko tulkintasi aidosti johonkin vai onko väritettyä? Jokaisessa puolensa. Tuolla tunteiden määrällä olisi ehkä vapauttavaa jos kohtaatte ja katsot mikä fiilis ilman että tarvisi edes tuota kaveruuttakaan kohti pyrkiä. Ihan vain vaikka menet juttelemaan hänelle ja kysyt mitä kuuluu? Ei kai asioista niin mutkikkaita tarvi tehdä?
Herran haltuun sitä tässä tarvitaankin.
Taivas varjele mitä sieltä tulee
Onko ny sun makuun tarpeeksi dramaattinen provo?
Juu niin. On se tosiaan luojallekin lykky niin
Tempauksia ja tempaus. Minusta tuntuu,että ap on yksinkertaisesti tiiviisti aviossa elävä mies.
Ja pelkää torjutuksi tulemista. Mikä on hyvin mahdollista kun huikkii sieltä turvallisten muurien takaa. Ota härkää sarvista ja selvitä kerrankin kunnolla niinkuin mies . Äläkä ensimmäiseksi kuvittele mörköjä.
Minä ainakin kaipaan häntä erittäin paljon, kyllä me vielä nähdään. Sen voimalla tässä kesä.
Jos jotain on tarkoitus joskus tapahtua, se tapahtuu
Kaipaan ja ajattelen...ja toivon ❤
Mistä tiedät varmasti ettet sinäkin ole hänen mielessä? Joskus jänniä juttuja tapahtuu.
Minullakin on mennyt maku tänne kirjoittelemiseen enkä aijo tyrkyttää itseäni. Samalla asenteella mennään, että "Herran haltuun". Jossain vaiheessa myös rukoilin, että pääsisin ikävän ikeestä irti, mutta ei sekään auttanut.
Olen samaa mieltä, että määräänsä enempää ei ihminen kestä stressiä, ainakaan sairastumatta. Kaikkea hyvää tiellesi.
Olen nyt saanut yhden menneisyyden haamun pois mielestä. En täysin, mutta osittain. Jopa muut miehet on alkaneet kiinnostamaan. Ehkäpä sinullakin on AP jotain toivoa unohtaa edes osittain.
Omalla kohdalla helpottaa ettei olla missään edes ohimennen nähty. Jotain jäi aikoinaan kesken ja luulen sen vaikuttavan. Osittain varmaan koen syyllisyyttä asioista, ne meni vähän metsikköön.
En kaipaa ketään.