JUMALA EI OLE JULMA EIKÄ PAHA

Kertomasi perusteella Jumalasi ei ole sen paremmin kaikkivoipa kuin kaikkitietäväkään. Silti pidät tätä tunaria hyvänä ja oikeudenmukaisena.

Taidat elää melkoisessa päänsisäisessä laa-laa-maassa.

Job35:1-3. Elämää ei voi kierrättää.

Luoja joka luo tekee aina hyvää olipa kyseessä ihminen joka luo vai Jumala.
Ihminen luotiin Jumalan kaltaiseksi ja
on siksi luova. Jumala olisi voinut luoda
maailman ilman rakkautta mutta kaikki inhimillinen elämä sisältää rakkauden.
Petoeläimet omassa perheessään jne.
Eläimiä syödään ihmisen ravinnoksi ja
näin on säädetty on myös eläimiä tältä rauhoitettuna. Lampaita jotkut kaitsevat
mutta rakkaus on niin suuri että antavat
pois ennen teurastusta. Hyvin yleistä pienen pienissä kotitarhoissa. Maailma on täynnä rakkautta oikeasti ja se voittaa aina
kaiken pahan. Uuden lapsen syntymä on hieno todistus Luojasta.

Kuka vielä uskoo näitä Naahumin jorinoita? Jos jumala olisi kaikkivoiva, ettei kaikkea tätä olisi tapahtunut.

Rakkautta voidaan pitää toimivana jumalana, kun siitä tulee perimmäinen oikeutus teoille, jotka ovat ristiriidassa jumalallisten käskyjen tai moraaliperiaatteiden kanssa. Esimerkiksi, kun joku uskoo, että hänen romanttisen suhteensa sallii hänen harjoittaa seksuaalista toimintaa avioliiton ulkopuolella, hän nostaa rakkauden tehokkaasti jumalan asemaan. Tässä yhteydessä rakkaus ylittää Jumalan vallan ja siitä tulee epäjumalanpalvontakohde.


Rakkaus ja Jumala eivät ole sama käsite. Vaikka Jumala ruumiillistaa täydellisen rakkauden, Hän myös ylittää sen. Hän ei rajoitu olemaan vain rakastava olento; Hän on myös pyhä, vanhurskas ja oikeudenmukainen. Väite, että rakkaus on yhtä kuin Jumala, olisi vähentävää ja harhaanjohtavaa.

Sen varmistaminen, ettei rakkaudesta tule epäjumalanpalvontakohdetta
Välttääksemme tekemästä rakkautta epäjumalia palvovaksi palvonnan kohteeksi, meidän on:

Ymmärrä, että rakkaus on Jumalan ominaisuus, mutta ei erillinen kokonaisuus, jota on palvottava. Meidän ei pitäisi nähdä rakkautta Jumalan luonnon ulkopuolisena voimana; sen sijaan meidän pitäisi ymmärtää se olennaisena osana siitä, kuka Hän on.
Ymmärrä moraalirelativismin ja jumalallisten käskyjen erottamisen tärkeys. Toisen rakastaminen ei oikeuta rikkomaan jumalallisia lakeja tai Jumalan asettamia moraaliperiaatteita. Aviorikos – missä tahansa muodossa – ei ole koskaan vain aviorikosta, vaan myös epäjumalanpalvelusta, koska se asettaa henkilökohtaiset halut tai toisen hyväksynnän Jumalan mielihyvän ja hyväksynnän edelle. Tätä periaatetta voidaan soveltaa moniin elämän osa-alueisiin romanttisten suhteiden lisäksi.
Myönnä, että tunteidemme – myös rakkauden – tulisi ohjata raamatullista viisautta ja periaatteita sen sijaan, että niistä tulisi päätöstemme tai toimiemme lopullinen perusta. Tunteemme eivät voi sanella moraalista kompassiamme; pikemminkin Raamatun tulisi kertoa emotionaalisista reaktioistamme erilaisissa elämäntilanteissa.
Kehitä arvostelukykyä tulkitessasi uskonnollisia lausuntoja tai opetuksia Jumalan luonteesta ja Hänen suhteestaan ​​ihmiskuntaan. On olennaista analysoida näitä ajatuksia kriittisesti ja verrata niitä Raamattuun sen varmistamiseksi, että ne eivät edistä epäjumalanpalvelusta mistään jumalallisen luonteen tai Häneen liittyvien luonteenpiirteiden näkökohdista.
Muista, että vaikka Jumala ilmentää täydellistä rakkautta, hänen luonteessaan on muitakin puolia, kuten pyhyys, oikeudenmukaisuus, viha syntiä vastaan ​​ja armo syntisiä kohtaan Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta ristillä (Room. 5:8). Mikään yksittäinen ominaisuus ei voi täysin kiteyttää sitä, kuka Hän on kaikessa monimutkaisuudessaan ja loistossaan (2. Moos. 34:6-7).

Joka aamu on armo uus. Virsi.
Tämä ei ole mitään hihhulismia
Vaan viisautta
Jumalan armo tarkoittaa sitä, että Jumala antaa meille anteeksi syntimme ja antaa meille hyvä elää ikuisesti hänen kanssaan. Tämä armo tulee Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta. Armo ei ole jotain, mitä voimme ansaita, vaan se on Jumalan lahja meille.

Armo on myös voimaa, joka auttaa meitä elämään oikein ja voittamaan synnnin. Se antaa meille voimaa kestää vaikeuksia ja auttaa meitä tulemaan lähemmäksi Jumalaa.

Armo on Jumalan rakkautta ja armollisuutta meihin. Se on lahja, jota emme ansaitse, mutta jota tarvitsemme.

Jumala = Kamala. Jumalan nimi on siksi johdettu sanasta Kamala.

Jumala on luonut myös itsensä Perkeleen. Mitäänhän ei voisi olla ilman kaikkivaltiaan tahtoa, joten Perkele on olemassa vain Jumalan kamalasta tahdosta. On se hirveää! Hyi pyhä yrjö kun minua oksettaa moinen Jumala. Jumalan olisi kyllä ihan täysi syy tehdä itselleen eutanasia. On siinä sellaisesta hirviöstä kyse. Ei ihme, ettei mokoma kehtaa naamaansa näyttää.

Mjaahah, Aika pitää taas

RUNKKUILTAMAT

Miksi ateistit ovat kuin älyttömiä

Noh, sehän riippuu kenestä jumalasta puhutaan :)

Kun vertaamme esimerkiksi Krishnaa ja Raamatun Jumalaa, näemme kaksi äärimmäisen erilaista jumaluuden ilmentymää. Krishna Bhagavad Gitassa on kuin lämmin kesätuuli, joka tuo mukanaan rauhan ja rakkauden sanoman, kun taas Raamatun Jumala on kuin ankara myrsky, joka tuo tuhon ja pelon.

Bhagavad Gitassa Krishna opettaa Arjunalle elämän perimmäisistä totuuksista. Hän korostaa dharmaa (oikeamielisyyttä), rakkautta ja henkistä kasvua. Esimerkiksi Krishna sanoo: "Nouse, Arjuna, ja taistele! Tämä ruumis on vain kuori, todellinen sinä on ikuinen sielu, jota ei voi tuhota." (Bhagavad Gita 2:18). Toisin sanoen, jokainen elämä on pyhä ja jokainen sielu on osa jumalallista kokonaisuutta. Kuinka kaunista ja inspiroivaa! Verrattuna tähän, Raamatun Jumala näyttää suorastaan kateelliselta ja pikkumaiselta.

Otetaanpa esimerkiksi Nooan arkki. Niin Herra sanoi: 'Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka olen luonut, ihmiset, eläimet, maaeläimet ja taivaan linnut, sillä minä kadun, että olen ne tehnyt.'" (1. Moos. 6:5-7). Miten armollista ja rakastavaa onkaan tuhota koko maailman väestö vain muutaman ihmisen synnin vuoksi! Todella ylevää, eikö?

Krishna puolestaan opettaa ihmisiä näkemään itsensä osana suurempaa kokonaisuutta ja löytämään rauhan sisäisestä maailmastaan. Hän sanoo: "Joka toimii minulle, joka pitää minua korkeimpana päämääränään, joka on minun hartain ystäväni, joka on vapaa kiintymyksestä ja vihasta, hän pääsee minun luokseni." (Bhagavad Gita 11:55). Kuinka ystävällistä ja kannustavaa! Verrattuna tähän, Raamatun Jumala näyttää olevan kiinnostunut vain siitä, kuinka monta tapaa hän voi keksiä ihmisten rankaisemiseksi.

Esimerkkinä Sodoma ja Gomorra: "Herra antoi sataa Sodomaan ja Gomorraan tulikiveä ja tulta, Herran tyköä taivaasta. Hän hävitti nämä kaupungit ja koko tasangon, kaikkien kaupunkien asukkaat ja maan kasvit." (1. Moos. 19:24-25). Ah, kuinka rakentavaa ja opettavaista onkaan tuhota kokonaiset kaupungit, koska niiden asukkaat eivät noudattaneet hänen sääntöjään. Todella sydämellistä!

Krishna suhtautuu ihmisten tekoihin ja heidän mahdollisuuksiinsa parantaa itseään huomattavasti lempeämmin. Hän sanoo: "Vaikka joku tekisi pahojakin tekoja, jos hän palvoo minua yksinomaan, hän on katsottava pyhäksi, sillä hänen aikomuksensa ovat oikeat." (Bhagavad Gita 9:30). Tämä osoittaa Krishnan anteeksiannon ja uskon ihmisten kykyyn muuttua paremmiksi. Raamatun Jumala sen sijaan näyttää olevan valmis heittämään ensimmäisen kiven ja vielä muutaman perään, varmuuden vuoksi.

Jumaltarut heijastavat aina sitä kulttuuria, jossa ne ovat syntyneet. Ne kertovat paljon yhteiskunnan arvoista, peloista, toiveista ja elinolosuhteista. Krishna korostaa myötätuntoa ja henkistä kasvua, mikä heijastaa muinaisen Intian arvoja ja filosofiaa. Raamatun Jumalan ankaruus ja tuomiot heijastavat antiikin Lähi-idän yhteiskuntien tiukkoja sääntöjä ja niiden pyrkimystä kontrolloida ihmisten käyttäytymistä. Näin jumaltarut auttavat meitä ymmärtämään paremmin menneiden kulttuurien maailmankuvaa ja arvomaailmaa.