Taas on minun mieleni musta. Taidan potea masennusta. Tahtoisin kerrankin olla rautaa, mutta mä kaivan itselleni hautaa. En saa missään arvostusta. Taitaa päässäni olla kusta. En pysty enää nukkumaan. Minä olen valmis kuolemaan. Viekää minut mielisairaalaan. Pukekaa minut pakkopaitaan. Vääntäkää minulle rautalangasta, koska muuten en mitään tajua. Minä olen mielenvikainen ja aina vainoharhainen. Tahdon olla parempi ihminen, yhteiskuntakelpoinen. En tahdo palata eiliseen. En usko parempaan huomiseen. Joku itsetuntoa nakertaa. Minun mieltäni varjostaa. Tiedän, että yksin jään. Tähän tyhjään elämään. En jaksa enää välittää, koska mulla ei oo mitään hävittävää.
Syrjään jätetty!
Anonyymi-ap
5253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos tuo olisi minun tilanne niin ottaisin etäisyyttä kaikkiin ahdistuksen juurisyihin ja lähteisiin.
Sitten kun olisin tarpeeksi voimaantunut niin rakentaisin elämäni palat uuteen järjestykseen.
Ei mullakaa oo hyvä olla
Myötätuntoa lähettäisin jos pystyisin. Toivomuksen kuitenkin, että saisit ilon hetkiäkin ja kokea olevasi rakastettu.
Ei tule tapahtumaan. Pelkästään haukkuja ja syyllistämistä saan kokea.
Tuo tie mitä kuljet ei kuulosta siltä että siinä on kestävän hyvinvointisi pilarit perustuksessa.