Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä...

Itse taas kokenut että ihmiset pettää ja hylkää hädän hetkellä.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Itse taas kokenut että ihmiset pettää ja hylkää hädän hetkellä.

Ikävä kuulla, kaikki ei kuitenkaan ole samanlaisia. Itse uskon, että kaikella kärsimykselläkin on tarkoituksensa. Jumala ei koskaan hylkää, olen jaksanut katsoa tämän avulla aina eteenpäin elämässä. Voin sanoa, että monenlaista on vastaantullut… Psalmeista löytyy tämä hieno kohta 34:19 Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

Eikö vaan olekin? Tykkään kopioida hyviä taiteilijoita. ap

Kilpaileeko tämä mies sinun kanssasi huomiosta taas? Voi juku

Minun mielestä terveessä parisuhteessa on kaksi ohittamatonta voimaa; empatia ja terve itsetunto; siis voidaan olla yhdessä ja vaikkakin erimielisinä :) Voi sanoa Kyllä vaikka kumppani on väärässä. Vaikeaa, tiedän.

Toinen on se että tietynlaisen teflonin kautta pystyy eliminoi toisen syyllistämisyritykset tai tunnekuormat, joita on tulossa niskaan.

Terveen teflonin motiivina ei ole töykeys, loukkaaminen tai kovuus vaan oman elämän suojeleminen ja arvostaminen.
Nämä kaksi vastavoimaa jos suhteesta löytyy niin se todennäköisesti kukoistaa.

Itse en ole parisuhteessa mutta asiaan jonkin verran perehtyneenä ja omakohtaisia kokemuksia lähipiiristä ja aiemmasta pitkästä parisuhde-elämästäni.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Minun mielestä terveessä parisuhteessa on kaksi ohittamatonta voimaa; empatia ja terve itsetunto; siis voidaan olla yhdessä ja vaikkakin erimielisinä :) Voi sanoa Kyllä vaikka kumppani on väärässä. Vaikeaa, tiedän.

Toinen on se että tietynlaisen teflonin kautta pystyy eliminoi toisen syyllistämisyritykset tai tunnekuormat, joita on tulossa niskaan.

Terveen teflonin motiivina ei ole töykeys, loukkaaminen tai kovuus vaan oman elämän suojeleminen ja arvostaminen.
Nämä kaksi vastavoimaa jos suhteesta löytyy niin se todennäköisesti kukoistaa.

Itse en ole parisuhteessa mutta asiaan jonkin verran perehtyneenä ja omakohtaisia kokemuksia lähipiiristä ja aiemmasta pitkästä parisuhde-elämästäni.

Joo. Totta tuokin. Asioissa on monia puolia ja tulkintoja. Moni niistä on asenteita ja kokemuksellisia, joiden kautta muuttuvat uskomuksiksi. En ole pari-suhteessa itsekään.

Mutta ymmärrän sitä tiettyä petoksellisuuden ja toivottomuuden ja kohtaamattomuuden sekä yksinäisyydenkin ajatelmaa, mitä aloituksessa kuvattiin, ehkä enemmänkin koko elämän varrelta ihmisten yleisiin kokemuksiin pohjaten voimakkaasta erillisyyden hädästä silloin, kun olisi mahdollisesti tarvinnut toista kokemusta siitä yhteydestä.

En kuitenkaan ole niin synkistelevä siihen pisteeseen, että osaisin nähdä vain tämän puolen asiasta. Paitsi hetkittäin.
Ehkä sain kiinni kirjoituksestasi sen. Että on hyvä terveesti erottaa toisen kokemus ja hätä siitä mitä itse kokee ja mikä se oma todellinen tahto toista kohtaan on. Sitä se teflon ehkäpä on. Ja siitä pystyy olemaan empaattinen myös niin, ettei ota itseensä. Ja silloin voi olla toisellekin tarvittavissa hädän hetkellä.
Aina ei ole kuitenkaan se tilanne että olisi mahdollista vaatia vastavuoroisuutta tasapainoisesti. Joten on hyvä muistaa ettei sekään välttämättä johdu siitä, että tervettä itsetuntoa ei olisi. Vaan elämä voi heitellä kenelläkin lukemattomista syistä ja mitenkin. Ja sekään ole varsinaisesti yksiselitteisesti kenenkään syytä.

Mutta joo. Uskon itsekin siihen. Että empatia ja hyvä itsetuntemus, luovat turvaa, yleisestikin kaikenlaisiin suhteisiin. Turvallisuudessa taas on jotakin sellaista, ettei asioita tai tunteita tarvitse peitellä vaan ne saavat olla esillä ja näkyä, josta on jo asenteellisesti sekä tunnetasolla se hyöty, että silloin informaatio ja kommunikointi on ylipäätään selkeämpää ja energiaa ei mene asioiden kieltämiseen tai tukahduttamiseen kohtuuttomia määriä vaikeissakaan asioissa. Niitä voi myös silloin yleensä työstää. Eikä pelkoa itseään tarvitse niin kovin silloin pelätä.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Joo. Totta tuokin. Asioissa on monia puolia ja tulkintoja. Moni niistä on asenteita ja kokemuksellisia, joiden kautta muuttuvat uskomuksiksi. En ole pari-suhteessa itsekään.

Mutta ymmärrän sitä tiettyä petoksellisuuden ja toivottomuuden ja kohtaamattomuuden sekä yksinäisyydenkin ajatelmaa, mitä aloituksessa kuvattiin, ehkä enemmänkin koko elämän varrelta ihmisten yleisiin kokemuksiin pohjaten voimakkaasta erillisyyden hädästä silloin, kun olisi mahdollisesti tarvinnut toista kokemusta siitä yhteydestä.

En kuitenkaan ole niin synkistelevä siihen pisteeseen, että osaisin nähdä vain tämän puolen asiasta. Paitsi hetkittäin.
Ehkä sain kiinni kirjoituksestasi sen. Että on hyvä terveesti erottaa toisen kokemus ja hätä siitä mitä itse kokee ja mikä se oma todellinen tahto toista kohtaan on. Sitä se teflon ehkäpä on. Ja siitä pystyy olemaan empaattinen myös niin, ettei ota itseensä. Ja silloin voi olla toisellekin tarvittavissa hädän hetkellä.
Aina ei ole kuitenkaan se tilanne että olisi mahdollista vaatia vastavuoroisuutta tasapainoisesti. Joten on hyvä muistaa ettei sekään välttämättä johdu siitä, että tervettä itsetuntoa ei olisi. Vaan elämä voi heitellä kenelläkin lukemattomista syistä ja mitenkin. Ja sekään ole varsinaisesti yksiselitteisesti kenenkään syytä.

Mutta joo. Uskon itsekin siihen. Että empatia ja hyvä itsetuntemus, luovat turvaa, yleisestikin kaikenlaisiin suhteisiin. Turvallisuudessa taas on jotakin sellaista, ettei asioita tai tunteita tarvitse peitellä vaan ne saavat olla esillä ja näkyä, josta on jo asenteellisesti sekä tunnetasolla se hyöty, että silloin informaatio ja kommunikointi on ylipäätään selkeämpää ja energiaa ei mene asioiden kieltämiseen tai tukahduttamiseen kohtuuttomia määriä vaikeissakaan asioissa. Niitä voi myös silloin yleensä työstää. Eikä pelkoa itseään tarvitse niin kovin silloin pelätä.

Kyllä juuri näin myös ajattelen. Monesta kohdasta sain kiinni ja allekirjoitan.

Se, etenkin että uskaltaa näyttää tunteensa juuri kokemallaan tavalla, ettei tarvitse pelätä ja toinen halutessaan voi tukea niiden työstämisessä oikealla tavalla.
Tukahduttaminen tai maton alle lakaiseminen kostautuu lähes aina myöhemmin. Viimeistään siinä vaiheessa kun siivotaan tai tehdään muuttoa.

Kaikki tämä edellyttää sitä ollaan samalla sivulla "tunnekirjassa" tai toisen kirjan sivut on niin tutut että sinne voi aina aloittaa etsintä ja siirtyä selaamaan. Ylipäätänsä että toinen on antanut luvan omaa kirjaa selata, sekään ei ole itsestäänselvyys.

Joskus vaan on niin että jos sivuja on revitty tai niiltä puuttuu asioita, ei ole myöhäistä tyhjille sivuille palata aiheen tiimoille ja kirjoittaa tuntemukset.