Saksa-Puola-rauhansopimus 1934 oli virhe. Puolan olisi pitänyt hyökätä natsi-Saksaan vuonna 1933.

Saksa-Puola-rauhanjulistuksen sivu englanninkielisessä Wikipediassa kertoo näin:


One of the most noted of Józef Piłsudski's foreign policies was his rumoured proposal to France to declare war on Germany after Adolf Hitler had come to power, in January 1933. Some historians speculate that Piłsudski may have sounded out France on the possibility of joint military action against Germany, which had been openly rearming in violation of the Treaty of Versailles. France's refusal might have been one of the reasons that Poland signed the declaration.[10][11][12][13]

https://en.m.wikipedia.org/wiki/German–Polish_declaration_of_non-aggression#cite_note-FOOTNOTEWandycz2011384-9


[10] Tomasz Torbus (1999)

Poland. Nelles Guide: Explore the world

Hunter

s. 25

[11] George H. Quester (2000)

Nuclear Monopoly

Transaction Publishers

s. 27

George H. Quester itse siteeraa Richard M. Wattin teosta "Bitter Glory: Poland and Its Fate, 1918-1939" (jonka on julkaissut Hippocrene Books) sivuilta 321–2.

[12] Bohdan Urbankowski (1997)

Józef Piłsudski: Marzyciel i strateg [Józef Piłsudski: Dreamer and Strategist] (puolaksi)

Vol. 1. Warsaw: Alfa

s. 539–540

[13] Victor Rothwell (2001)

Origins of the Second World War

Manchester University Press

s. 92

Pilsudski halveksi Locarno-sopimusta, johon oli jäänyt puutteita, joiden takia se ei taannut Saksan itäisiä rajoja jättäen mm. Puolan ja Tsekkoslovakian alttiiksi mahdollisille tuleville hyökkäyksille. Pilsudski julisti oikein jokaisen kunnollisen puolalaisen puolesta: Jokainen kunnollinen puolalainen sylkäisee, kun sen sanan kuulee!" Pilsudski tarkoitti sanaa 'Locarno'.

Locarno-sopimus oli kuitenkin ymmärrettävä keino yrittää palauttaa rauha Ranskan miehitettyä Saksalle kuuluvaa Ruhrin aluetta vuonna 1923. Ruhrin kriisi oli omiaan panemaan Saksassa aluille talouskatastrofia ja kiihdyttämään ääriliikkeiden kuten tulevien natsien vaikutusvaltaa.

Saksan eristäminen ensimmäisen maailmansodan jälkeen oli paha virhe, joka avasi tien varhaiselle yhteistyölle Neuvostoliiton kanssa jo vuonna 1922.

---------

Lisanne Radice

The Eastern Pact, 1933-1935: A Last Attempt at European Co-operation

The Slavonic and East European Review

Vol. 55, No. 1 (Jan., 1977), s. 45-64 (20 sivua)

Julkaissut: Modern Humanities Research Association

Versaillesin sopimus vaikutti suurilta osin jakamalla Euroopan kahteen leiriin: voittajien ja päihitettyjen. Päätappion kärsineenä Saksa oli aluksi vailla ystäviä, joten varhainen lähentyminen yhtä epäilyttävän Neuvostoliiton kanssa vuoden 1922 Rapallo-sopimuksen kautta ei ollut tällaiselle eristyksiin joutumiselle mitenkään luonnoton tulos. Silti kolme vuotta myöhemmin, Locarno-sopimuksen kautta, Weimarin tasavallasta oli tonnistunut tulemaan Gustav Stresemannin varovaisen ohjauksen alla pääosin kunnianarvoinen ja kunnioitettu kansakunta.

Mikäli Neuvostoliitto kaikki ne vuodet aseisti natsi-Saksaa, eikös Puolalla olisi sitä suuremmalla syyllä ollut oikeutus tehdä ennaltaehkäisevä invaasio jo vuonna 1933?

Ups, eräs linkki unohtui. ;)

-------

Jameson W. Crockett

The Polish Blitz, More than a Mere Footnote to History: Poland and Preventive War with Germany, 1933

Taylor&Francis online, Diplomacy & Statecraft Volume 20, 2009 - Issue 4

S. 561-579 | Julkaistu verkossa 19.12.2009

https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/09592290903455667