Kuten niin monesti aikaisemminkin. Nyt vain ajatukseni on, että päästäisin irti ajatuksesta.
Olen niin paljon kirjoittanut tunteistani täällä, etten tee sitä enää tässä.
Olisi ihanaa nähdä sinut. Kuitenkaan en voi ajatella mitään muuta sinun ajatuksistasi suhteessa minuun kuin omat kuvitelmani ja se todellisuus, mihin kaikki päättyi.
En tahtoisi enää elää näin itseni kanssa. Minun on suljettava tämä lehti nyt oikeasti. Suljettava kuviteltu yhteys. Luulen, että se olit sinä, joka kirjoitit siitä, että voisi lämmittää uudelleen tätä juttua. Vastasin, etten halua. Olen kierosti kuitenkinkin tehnyt niin täällä. Huijannut itseänikin.
Yritän olla johdonmukainen. Jos joskus tapahtuu niin, että näemme jälleen, kohdataan toisemme ja jutellaan. Se olisi kivaa.
Rakas.
Nainen, se kirjain juuri
Olen niin paljon kirjoittanut tunteistani täällä, etten tee sitä enää tässä.
Olisi ihanaa nähdä sinut. Kuitenkaan en voi ajatella mitään muuta sinun ajatuksistasi suhteessa minuun kuin omat kuvitelmani ja se todellisuus, mihin kaikki päättyi.
En tahtoisi enää elää näin itseni kanssa. Minun on suljettava tämä lehti nyt oikeasti. Suljettava kuviteltu yhteys. Luulen, että se olit sinä, joka kirjoitit siitä, että voisi lämmittää uudelleen tätä juttua. Vastasin, etten halua. Olen kierosti kuitenkinkin tehnyt niin täällä. Huijannut itseänikin.
Yritän olla johdonmukainen. Jos joskus tapahtuu niin, että näemme jälleen, kohdataan toisemme ja jutellaan. Se olisi kivaa.
Rakas.
Nainen, se kirjain juuri
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kerro sitten tänne miten teet, jos sitten minäkin onnistuisin samalla.
No en minä tiedä, miten teen :( yritän katsoa tämän ketjun vastauksia, jotta voisin jotenkin paketoida tämän tunteen ja asian. Eihän tässä ole mitään järkeä kuvitella täällä kaikenlaista, mutta kun selkeästi olen järkeni menettänyt. Miten sinä ajattelet tehdä?
En varmaan yhtään mitään vielä, olen jo toivoni menettänyt ajat sitten.
Kävin jopa äsken uimassa ja mietin ja viilennyn mutta ei sitä ratkaisua tai tapaa synny.
Se olisi jo muutama kuukausi sitten syntynyt jos olisi syntyäkseen.
Se on kuule vissiin elettävä tämä tunne viimeisen kytevän hiilen viimeiseen senttiin asti.
P.S Ehkä myös siksi että en tosiasiassa halua että tämä tunne loppuu, jos oikeasti haluaisin niin pakkokeinoilla sen jotenkin saisin loppumaan.
Jotakin iloa arkeen ja sitä tämä minun ja hänen välillä on. Jaksaa sitten vääntää mahdotontakin muualla.
Mä en ole nähnyt häntä yli kymmeneen vuoteen, joten tämä ei ole mitään muuta kuin järjetön pakkomielle.
En tahtoisi ruokkia mielikuvitustani täällä.
En ole huumeita käyttänyt, mutta luulen, että tämä tarve muistuttaa jotain sen kaltaista himoa.
Ehkä mä luen psykologiaa, psykiatriaa ja mitä tahansa, että saan itseni palautettua maan pinnalle. Katson jos saisin oivalluksia, luulen, että se auttaa siirtymään eteenpäin ja täyttää tämän sisäisen kaipuun, jonka olen häneen sijoittanut.
Aika tiukassahan tuo näyttää sitten olevan. Itselläni ei ole noin pitkä aika.
Puhutaan vaan kokonaisuudessaan parista vuodesta, mutta kuukausista tämä viimeisin vaihe.
Kaiken lukeminen tietenkin saattaa auttaa, mutta kun nämä tunne-elämän asiat eivät ole useinkaan järjellä ratkaistavissa.
Niihin liittyy niin paljon selittämätöntä, ettei mikään ennakkotapaus tai toisen ihmisen nätit neuvot auta.
Kokemusta on.
Niin, luulen, että tämä on jonkinlainen leimaantuminen. Ehkä heräsin henkisestä ”koomasta” ja näin hänet ensimmäisenä vähän kuin lintu, joka kuoriuduttuaan näkee ensimmäisen liikkuvan objektin ja leimautuu siihen. Tässä ei ehkä ole kyse mistään todellisista rakkauden tunteista edes.
No mä lähden nyt kirjastoon ja otan kirjoja nätisti hyppysiini. Luulen, että olen ratkaisun äärellä.
Hienoa, onnea matkaan.
Kiitos tästä.
Aina on hyvä idea kirjoittaa kirje.
Onko näin.
Nyt vaa odottelemaan poikisiko trollimiehen pstistelu tulosta
Kirjoitatko jotain hänestä muistikirjaasi?
Kirjoitan tahroja paperille. Oli muuten mielenkintoinen juttu Hesarissa Martti Syrjästä, au revoir!
Kirjeet on pop
No joko asiat aloittajalle selkiintyivät?
Sinäkö annat trollaavalle miehelle tällai lempeästi aikaa imarteleviin sulosanoihin?
Hei, kyllä kiitos tuntuu vähitellen siltä. Lueskelinkin tänään lopulta parisuhdeoppaita ja ymmärsin, että minun täytyy ottaa asia puheeksi puolisoni kanssa. Keskustelimme ja kerroin, että olen tosi pitkään elätellyt ajatusta muunlaisesta elämästä. Hän otti asian oikeastaan yllättävän hyvin ja meille avautui puheyhteys asioista, joista olin ajatellut, etten voisi puhua hänelle. Keskustelussa aloin myös ymmärtää, että hän on ollut niin uppoutunut työhönsä, että yhteinen aika on jäänyt tosi vähiin. Nyt päätimme alkaa varata ihan kahdenkeskistä aikaa enemmän. On tosi helpottunut olo. Rakastan puolisoani ja oikeastaan missään vaiheessa ole tosissaan halunnut lähteä tästä suhteesta. Olen vain paennut todellisuutta (yksinäisyyttä) tänne ja ajatukseen miehestä menneisyydessä. Jotenkin tuntuu, että valot syttyivät huoneeseen. En minä tuota toista miestä halua, en edes tunne häntä. Ensimmäistä kertaa tuntuu todella siltä, että mä jätän tänään tämän kirjoittelun täällä, en tarvitse sitä enää. Jos joskus tilanne muuttuu niin sitten muuttuu, mutta nyt mä voin ajatella, että energiaa vapautuu omalle kumppanille niin kuin pitääkin. Kiitos vaan mukana elämisestä, on tällä joku tarkoitus myös ollut ❤️
Sun kumpparis on pienet mun käyttöön, mutta muu osa käy.
Otan edestä ja takaa ...
Tämä selvä nyt.
Ali Papa
Tiku Taku