Ajatus ja eiköhän se siitä tärähdä

En halua ajatella noin..

Otan osaa aloittajan haihattelulle. Olet etkä muuta osaa. Surullista paskaa että ihminen on noin saamaton ja ikävöi palstalla rakastamaansa ihmistä elämäänsä. Tiedät numeroni

Hei, noi sun ilmoittelut ilmeisesti ainoat hedelmät, eli popsi sanojas, use The timeworth....

"Hänen oli kuoltava Ristillä, Hän elää!"

https://m.youtube.com/watch?v=X-2yuGgp_U8

Mulla ainakin aineenvaihdunta ollut ihan jumissa. Kuukautiskierto sekaisin. Olo on jumissa. Jotenkin sitä murehtirssa en jaksanut ajatella kaivattua.

Ei sua kukaan järkevä huoli. Olet naisten pakkaaja.

Tajusin tämän saman. Varattu on sama kuin red flag. Alan pikkuhiljaa unohtaa miehen.

Tiedätkö, musta tuntuu todella pahalta jos ajattelen noin. Fyysisesti tunnen sen pahana olona. Siksi en halua tietää onko hänellä joku. Tiedän että se hetki tulee oikeasti, enkä tiedä miten siihen henkisesti valmistautua. Hän on minulle tietämättään erityinen ja voimavara,muuten haastavassa elämässä. Tunteeni ovat jotain erilaista kuin ikinä ennen ketään kohtaan. /sivusta

"kaivattusi elää elämää täysin onnellisena ja elää elämäänsä eteenpäin yhdessä jonkun muun kanssa ja tavoin jolla useimmat ihmiset tekevät kun ovat suhteessa rakastamansa ja valittunsa kanssa"

Tiedän hyvin että tekee noin, jostain syystä se ei auta asiaa.

Itse en enää odota mitään miehen suunnasta. Ei mitään merkkiä että olisi enää kiinnostunut, joten olen jo hylännyt koko mahdollisuuden että mitään voisi koskaan enää tule meidän välillämme.
Olen fokusoinut uuden ja täysin päinvastaisen tavallaan, vaikka yhtä hmm.. lämmin ja varmasti rakastava mies kyseessä.
Annan itselleni myös mahdollisuuden päästää irti menneestä ja tutustua ihmiseen joka on minusta kiinnostunut ja jolla on tunteita, aitoja ja todellisia juuri minua kohtaan.
Myös minä olen hyvin vahvasti kiinnostunut ja täynnä tunteita tätä miestä kohtaan.
Nyt annan itselleni luvan elää taas rakastaen koko sydämestäni. Monen, moneen vuoden yksin olon jälkeen.
Olemme molemmat myös täysin vapaita! Tunnemme ja tiedämme toisistamme sen verran ja se riittää meille.

Tiedän, että nainen on varattu. Ymmärrän tilanteeni ja mahdollisuuteni häneen on 0. Tykkään hänestä silti. Osaan padota tunteeni sisälleni. Ei ongelmaa. Kohdatessamme minä olen täysin neutraali. Valtakunnassa kaikki hyvin!

Mä TIEDÄN, että se on noin, mutta se ei auta.
Kun rakastuu, ei se lopu yks-kaks päättämällä lopettaa itseltä tunteet! En ole päättänyt rakastua, en ole päättänyt jäädä jumittamaan. Minä vain rakastan.

Tiedostan että mies on yhdessä naisensa kanssa ja minäkin mieheni kanssa. Jos elämä olisi jotenkin eri tavalla en olisi täällä. Svaippaisin tinderin tarjontaa tai harrastaisin huvikseni asioita. En tiedä mikä hänessä vetää pouleen varmaan se että on ystävällinen. Kotona sitä ei olla. Olen yrittänyt kysyä miksi haluan erota. Pohjimmiltani kyllä tiedän sen. En voi hyvin tässä suhteessa, en ole voinut 2,5 vuoteen. Hänet minä olen tuntenut vasta puoli vuotta. Ehkä meidän suhde kariutui siihen etten ole saanut olla rauhassa 5 vuoteen. Kuumeessakin pitää hoitaa lapsia vaikka toinen olisi terve. Puhuminen ei auta.

Ei toimi toi ajattelu, kaikkien muiden kohdalla voisi toimia mutta ei hänen.