Onnittelut Saija Tuupanen

Aika tavis ulkonäön suhteen.

Se on tuon ikäisellä naisella jotain perheenperustamiskriisiä, eikä Sami ole asiaan intoutunut.

Onhan se vähän sääli, kun yli nelikymppisenä pitää vielä itseään etsiä ja näitä elämän perusfaktoja nieleskellä.

Anonyymi kirjoitti:

Aika tavis ulkonäön suhteen.

Se on tuon ikäisellä naisella jotain perheenperustamiskriisiä, eikä Sami ole asiaan intoutunut.

Onhan se vähän sääli, kun yli nelikymppisenä pitää vielä itseään etsiä ja näitä elämän perusfaktoja nieleskellä.

Lue lisää

Minä tykkään just taviksista, parhaita.

No kriisit ei ikää katso, mutta aina ne ihmistä muokkaa.

Anonyymi kirjoitti:

Aika tavis ulkonäön suhteen.

Se on tuon ikäisellä naisella jotain perheenperustamiskriisiä, eikä Sami ole asiaan intoutunut.

Onhan se vähän sääli, kun yli nelikymppisenä pitää vielä itseään etsiä ja näitä elämän perusfaktoja nieleskellä.

Lue lisää

Nämä tuupasen suosio on ohimenevää!
On nähty suosion lopputulos suurille artisteille!!
Kansainvälisille artisteille!!
Omat lapset ja perhe on kaikista tärkein asia!

Anonyymi kirjoitti:

Aika tavis ulkonäön suhteen.

Se on tuon ikäisellä naisella jotain perheenperustamiskriisiä, eikä Sami ole asiaan intoutunut.

Onhan se vähän sääli, kun yli nelikymppisenä pitää vielä itseään etsiä ja näitä elämän perusfaktoja nieleskellä.

Lue lisää

Miksi tuupanen aina kattoo sivulle tai ylöspäin kun otetaan hänestä kuvia??

On se kyllä nätti. Eikös ookkin?

https://youtu.be/Kxez0_naw8M?si=uBwpPZ2ArVwOE-mw

EivorCreed kirjoitti:

On se kyllä nätti. Eikös ookkin?

https://youtu.be/Kxez0_naw8M?si=uBwpPZ2ArVwOE-mw

Lue lisää

Nätti on. Jostain nettilehdedtä lueskelin aloittajan mainitsemaa juttua, siinä oli kuvia... Upeat hiukset! Vois itsekin taas jossain vaiheessa harkita hiustenpidennyksiä tai jotain vastaavaa.. 😊

xLiner

Anonyymi kirjoitti:

Nätti on. Jostain nettilehdedtä lueskelin aloittajan mainitsemaa juttua, siinä oli kuvia... Upeat hiukset! Vois itsekin taas jossain vaiheessa harkita hiustenpidennyksiä tai jotain vastaavaa.. 😊

xLiner

Lue lisää

Oikeesti mulla ei ole aikaa eikä niin suurta innostustakaan enää että jaksaisin pidennysten kanssa pelailla. Mutta nättiä niillä saa aikaiseksi.

xLiner

Anonyymi kirjoitti:

Nätti on. Jostain nettilehdedtä lueskelin aloittajan mainitsemaa juttua, siinä oli kuvia... Upeat hiukset! Vois itsekin taas jossain vaiheessa harkita hiustenpidennyksiä tai jotain vastaavaa.. 😊

xLiner

Lue lisää

Mä taidan olla itse heikkona poskipäihin ja hymykuoppiin. Hiusten pituus on se ja sama, värikin mutta kasvoissa kun on jotain mikä herättää mielenkiinnon jäädä niitä katselemaan, niin tajuan näkeväni kaunokaisen. En mä "rumia" naamoja jää katselemaan. 😜

Ja mikä nyt olis ruma muka, niin joku sellainen mikä saa aikaan poiskatselu reaktion. Eikä nyt oikee rumia naamoja nääkkään, kaikissa on jotakin kaunista, mutta sellasta meinaan mikä ei vaan kiinnosta yhtään katella. Kai se esteettisyys sitten..

Anonyymi kirjoitti:

Oikeesti mulla ei ole aikaa eikä niin suurta innostustakaan enää että jaksaisin pidennysten kanssa pelailla. Mutta nättiä niillä saa aikaiseksi.

xLiner

Mullakin on ollu puoleen selkään jatkot, en jaksanu niitäkä hoitaa kunnolla, enkä jaksanu sitten omia melkein yhtä pitkiä sen jälkeenkään hoitaa. Mulla on aina ollu lyhyet hiukset ominaista ja helppouden takia mieluisat.

Mullekin sopii kyllä pitkät hiukset, tekee minusta naisellisemman. Kasvot saa volyymia erilailla, mutten vaan jaksa jotain sen takia että näyttäsin joltain. Paremmalta tms. Mua ei niin kiinnosta näyttää miltään, kunhan olo on hyvä.

EivorCreed kirjoitti:

Mä taidan olla itse heikkona poskipäihin ja hymykuoppiin. Hiusten pituus on se ja sama, värikin mutta kasvoissa kun on jotain mikä herättää mielenkiinnon jäädä niitä katselemaan, niin tajuan näkeväni kaunokaisen. En mä "rumia" naamoja jää katselemaan. 😜

Ja mikä nyt olis ruma muka, niin joku sellainen mikä saa aikaan poiskatselu reaktion. Eikä nyt oikee rumia naamoja nääkkään, kaikissa on jotakin kaunista, mutta sellasta meinaan mikä ei vaan kiinnosta yhtään katella. Kai se esteettisyys sitten..

Lue lisää

Melkein minkä näköinen tahansa on hyvännäköinen, kun on läsnä oikealla tavalla. Joillakin on toki piirteissään heti jotain mikä kiinnittää huomion, mutta sillä ei pitkälle pääse jos rumat ajatukset näkyvät naamasta läpi. Tiedostan että jonkun toisen mielestä se m"lkku on edelleen kaunis, mutta mä en sitä kauneutta enää näe.

xLiner

Anonyymi kirjoitti:

Melkein minkä näköinen tahansa on hyvännäköinen, kun on läsnä oikealla tavalla. Joillakin on toki piirteissään heti jotain mikä kiinnittää huomion, mutta sillä ei pitkälle pääse jos rumat ajatukset näkyvät naamasta läpi. Tiedostan että jonkun toisen mielestä se m"lkku on edelleen kaunis, mutta mä en sitä kauneutta enää näe.

xLiner

Lue lisää

Toi on niin totta. Kyllä vaan. 👍

Niin rumaa ihmistä ei löydy ettei voisi tykätä, jos hänen sisin ja käytös on kaunis. Vaikkei ulkonäkö hurmaisi, niin tunteita voi syntyä kun sisin hurmaa. Vähintäönkin se, että tykkää valtavasti ihmisenä ja mielellään ottaa ns. ystäväkseen.

EivorCreed kirjoitti:

Toi on niin totta. Kyllä vaan. 👍

Niin rumaa ihmistä ei löydy ettei voisi tykätä, jos hänen sisin ja käytös on kaunis. Vaikkei ulkonäkö hurmaisi, niin tunteita voi syntyä kun sisin hurmaa. Vähintäönkin se, että tykkää valtavasti ihmisenä ja mielellään ottaa ns. ystäväkseen.

Lue lisää

Musta on kurjaa, kun välillä näkee että ihmiset keräilee toisia ihmisiä kuin trofeja. Niillä ei ihmisenä oo mitään muuta arvoa, kun palvella toisen viehtymyksiä. Kamalan jäätävää.

EivorCreed kirjoitti:

Musta on kurjaa, kun välillä näkee että ihmiset keräilee toisia ihmisiä kuin trofeja. Niillä ei ihmisenä oo mitään muuta arvoa, kun palvella toisen viehtymyksiä. Kamalan jäätävää.

Lue lisää

Trophy. Trofi..

EivorCreed kirjoitti:

Trophy. Trofi..

Voihan tuo Saija olla se "vaikea tapaus" parisuhteessa, ei kai kaksi kertaa eronneena voi sanoa olevansa ihanteellinen tyttöystävä? No, ei kahta ilman kolmatta.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Voihan tuo Saija olla se "vaikea tapaus" parisuhteessa, ei kai kaksi kertaa eronneena voi sanoa olevansa ihanteellinen tyttöystävä? No, ei kahta ilman kolmatta.

AV

Lue lisää

Kaikki on joillekin ja jollekin vaikeita. Mäkin olisin sulle maailman vaikein akka. Saijan fiolikset jotenkin aavistan ehkä läpikäyneeni itsekin joskus. Aikalisä, kasvuntarve ilman toisen painoa.

EivorCreed kirjoitti:

Kaikki on joillekin ja jollekin vaikeita. Mäkin olisin sulle maailman vaikein akka. Saijan fiolikset jotenkin aavistan ehkä läpikäyneeni itsekin joskus. Aikalisä, kasvuntarve ilman toisen painoa.

Lue lisää

Mulla se tuli edellisestä suhteesta pois lähtemisen tarpeena. Kaikinpuolin kaikki oli ok, silti jokin mätti. Mulle se lapsettomuudesta tullu kriisi ja se ettei se toisesta ollu silminnähden mitään, enkä kokenu saavani tukea oli trikkeri lähteä suhteesta. Miettiä mitä mä haluan elämältäni kun en äitikään tuu ikinä olemaan.

Enhän mä lääkärien mukaan pitäny ikinä saada lapsia. Professorienkaan jotka lapsettomuutta hoitaa.

EivorCreed kirjoitti:

Kaikki on joillekin ja jollekin vaikeita. Mäkin olisin sulle maailman vaikein akka. Saijan fiolikset jotenkin aavistan ehkä läpikäyneeni itsekin joskus. Aikalisä, kasvuntarve ilman toisen painoa.

Lue lisää

Sitä ei kuule koskaan tiedä miten synkkaisi, ja luonnostaan tajuaisi huomioida toisen erilaisuutta, pitäen sitä suhteessa kantavana voimana.

Vanhassa suhteessa tunnetaan jo toisemme läpikotaisesti. Aika helppoa arki on, kun tietää ja voi luottaa siihen että asiat hoituvat. Ei ainakaan tarvitse näytellä tai värittää mitään, sellaista mitä aidosti ei olisi.

AV

EivorCreed kirjoitti:

Mulla se tuli edellisestä suhteesta pois lähtemisen tarpeena. Kaikinpuolin kaikki oli ok, silti jokin mätti. Mulle se lapsettomuudesta tullu kriisi ja se ettei se toisesta ollu silminnähden mitään, enkä kokenu saavani tukea oli trikkeri lähteä suhteesta. Miettiä mitä mä haluan elämältäni kun en äitikään tuu ikinä olemaan.

Enhän mä lääkärien mukaan pitäny ikinä saada lapsia. Professorienkaan jotka lapsettomuutta hoitaa.

Lue lisää

Mietin myös, että haluanko olla ihmisen kanssa joka ei ymmärrä mun suruja, ei kipuja eikä osaa tukea mua mitenkään missään. Ja päätin en halua.

Anonyymi kirjoitti:

Sitä ei kuule koskaan tiedä miten synkkaisi, ja luonnostaan tajuaisi huomioida toisen erilaisuutta, pitäen sitä suhteessa kantavana voimana.

Vanhassa suhteessa tunnetaan jo toisemme läpikotaisesti. Aika helppoa arki on, kun tietää ja voi luottaa siihen että asiat hoituvat. Ei ainakaan tarvitse näytellä tai värittää mitään, sellaista mitä aidosti ei olisi.

AV

Lue lisää

En usko, että synkkaisi. Liikaa ärsyttäviä ominaisuuksia ja minä kun en voi sietää kumppania joka saa mut ärtyneeksi. Niin kun nyksäkin. On totta, että perhe on liima, ilman sitä olisin herkempi häipymään kun ärsyynnyn yhtenään toiseen. Mulle se on merkki että oon väärän ihmisen kanssa, kun hänestä koituu mulle stressiä.

Joo ymmärrän. 👍

EivorCreed kirjoitti:

En usko, että synkkaisi. Liikaa ärsyttäviä ominaisuuksia ja minä kun en voi sietää kumppania joka saa mut ärtyneeksi. Niin kun nyksäkin. On totta, että perhe on liima, ilman sitä olisin herkempi häipymään kun ärsyynnyn yhtenään toiseen. Mulle se on merkki että oon väärän ihmisen kanssa, kun hänestä koituu mulle stressiä.

Joo ymmärrän. 👍

Lue lisää

Kyllä se siitä, kunhan ei tunne aina tarvetta olla aina oikeassa.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se siitä, kunhan ei tunne aina tarvetta olla aina oikeassa.

AV

Hän tuntee, siksi mua just ärsyttääkin koko mies. Kukaan ei ole aina yksinään oikeessa, kukaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sitä ei kuule koskaan tiedä miten synkkaisi, ja luonnostaan tajuaisi huomioida toisen erilaisuutta, pitäen sitä suhteessa kantavana voimana.

Vanhassa suhteessa tunnetaan jo toisemme läpikotaisesti. Aika helppoa arki on, kun tietää ja voi luottaa siihen että asiat hoituvat. Ei ainakaan tarvitse näytellä tai värittää mitään, sellaista mitä aidosti ei olisi.

AV

Lue lisää

Saitko sen kiinalaisen naisen takaisin suhteeseen kanssasi? Vai esitätkö meille taas olevasi jotain vähän enemmän kuin olet... veikkaan vahvasti viimeistä. 😁

xLiner

EivorCreed kirjoitti:

Hän tuntee, siksi mua just ärsyttääkin koko mies. Kukaan ei ole aina yksinään oikeessa, kukaan.

Meillä taas tasapainon tuo tytär, se on aina äitinsä puolella. Humoristisesti, ja se on herttaista. Jopa jossain peleissä haluaa että äiti tulisi tokaksi, ja isä vasta kolmanneksi.
Ekan nyt voi vain arvata:)
Isin tyttö, joka on äidin puolella, huippua. Näin se pitää ollakin.

AV

EivorCreed kirjoitti:

Hän tuntee, siksi mua just ärsyttääkin koko mies. Kukaan ei ole aina yksinään oikeessa, kukaan.

Semmonen suhde on rasittava, missä toinen luulee tietävänsä kaiken ja pätee, ei noteeraa toista kuin sanoakseen jotain negaa. Ja sellanen mun suhteessa mua kuormittaa, mun kumppanissani. Toinen kuormittava seikka on se että miettii vaan omaa viittimistään, eikö yhtään tarviiko joku apuaan. Ei tuu mieleen vahingossakaan.

En mä ikuisesti happane, ootan vaan että liimat sulaa ja liukenen mukana. Ei voi jatkua niin että mulla on jatkuvasti keljua.

Anonyymi kirjoitti:

Meillä taas tasapainon tuo tytär, se on aina äitinsä puolella. Humoristisesti, ja se on herttaista. Jopa jossain peleissä haluaa että äiti tulisi tokaksi, ja isä vasta kolmanneksi.
Ekan nyt voi vain arvata:)
Isin tyttö, joka on äidin puolella, huippua. Näin se pitää ollakin.

AV

Lue lisää

Meilläkin lapset tekee arjesta paremman, kumpikin jaksaa toimia lasten takia. Ilman lapsia ei olis mitään toimivaa. Ei mitään miksi vaivautua. Ikävää.

EivorCreed kirjoitti:

Semmonen suhde on rasittava, missä toinen luulee tietävänsä kaiken ja pätee, ei noteeraa toista kuin sanoakseen jotain negaa. Ja sellanen mun suhteessa mua kuormittaa, mun kumppanissani. Toinen kuormittava seikka on se että miettii vaan omaa viittimistään, eikö yhtään tarviiko joku apuaan. Ei tuu mieleen vahingossakaan.

En mä ikuisesti happane, ootan vaan että liimat sulaa ja liukenen mukana. Ei voi jatkua niin että mulla on jatkuvasti keljua.

Lue lisää

Pitkässä suhteessa jo tietää toistensa ilot, halut, intohimot ja tarpeet.
Niitä voi käyttää hyvinvointiin, tai sitten käyttää aseena joka toisi pahoinvointia vastapuolelle.

Ihan sama juutuhan se on tällä palstallakin, sellaisen ihmisen kanssa olisi hankala elää, joka käyttäisi tuntemustaan sinua vastaan?!

AV

Anonyymi kirjoitti:

Pitkässä suhteessa jo tietää toistensa ilot, halut, intohimot ja tarpeet.
Niitä voi käyttää hyvinvointiin, tai sitten käyttää aseena joka toisi pahoinvointia vastapuolelle.

Ihan sama juutuhan se on tällä palstallakin, sellaisen ihmisen kanssa olisi hankala elää, joka käyttäisi tuntemustaan sinua vastaan?!

AV

Lue lisää

Juu, mietinkin että miksi niin tekee? Miksi jos rakastaa? Mulle jää kaksi näkemystä, ei rakasta tai ei tajua ettei toisen mielestä rakkautta osoiteta satuttaen sanoillakaan.

Mä en ymmärrä yhtään rakkaan satuttamista ja vihaan itseänikin jos mut ajetaan nurkkaan ja joudun hyökkäämään takasin. Katoaa mielekkyys ja pohja... En mä sellasta suhdetta halua.

EivorCreed kirjoitti:

Juu, mietinkin että miksi niin tekee? Miksi jos rakastaa? Mulle jää kaksi näkemystä, ei rakasta tai ei tajua ettei toisen mielestä rakkautta osoiteta satuttaen sanoillakaan.

Mä en ymmärrä yhtään rakkaan satuttamista ja vihaan itseänikin jos mut ajetaan nurkkaan ja joudun hyökkäämään takasin. Katoaa mielekkyys ja pohja... En mä sellasta suhdetta halua.

Lue lisää

En mä palstallakaan sitä ymmärtäisi, tunnen muutamia irl jotenkin taustojaan. Eikä ole mitään halua eikä tarvetta käyttää tietoa heitäkään vastaan, ikinä missään tilanteessa.

Mielummin unohdan kokonaan kun käytän tietoa toista vastaan.

EivorCreed kirjoitti:

Juu, mietinkin että miksi niin tekee? Miksi jos rakastaa? Mulle jää kaksi näkemystä, ei rakasta tai ei tajua ettei toisen mielestä rakkautta osoiteta satuttaen sanoillakaan.

Mä en ymmärrä yhtään rakkaan satuttamista ja vihaan itseänikin jos mut ajetaan nurkkaan ja joudun hyökkäämään takasin. Katoaa mielekkyys ja pohja... En mä sellasta suhdetta halua.

Lue lisää

Usein tuollainen asenne tulee niistä omista henkisistä pettymyksistä, niistäkin joissa sillä vastapuolella ei ole mitään osaa ei arpaa. Omien tunteiden käsittelyssä on puutteita, on helpompi purkaa itseään kohdistaen negatiivisia asioita toisiin ihmisiin?
Voihan siinä olla myös tarpeesta kontrolloida, kukapa niitä juurisyitä täysin aina ymmärtäisi.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Usein tuollainen asenne tulee niistä omista henkisistä pettymyksistä, niistäkin joissa sillä vastapuolella ei ole mitään osaa ei arpaa. Omien tunteiden käsittelyssä on puutteita, on helpompi purkaa itseään kohdistaen negatiivisia asioita toisiin ihmisiin?
Voihan siinä olla myös tarpeesta kontrolloida, kukapa niitä juurisyitä täysin aina ymmärtäisi.

AV

Lue lisää

Juu. Jotain sellaista kypsymättömyyttä siihen liittyy. Se on vaan karseaa, kun jos omassa kumppanissa havaitsee sellaista, kun tietää että mun kanssa siitä muodostuu väistämättä ongelma, ihan sama miten paljon rakkautta yllämme leijuu. Etenkin kun sitä ongelmaa ei edes yritä korjata ja kasvaa, opetella harkitsemaan juurisyitään ja muuttaa tyyliään. Jatkaa vaan uraan liimautuneena samaa, loppuhan siitä tulee aikanaan.

Eikä mikään määrä keskusteluja tuo mitään muutosta, niin aika toivotonta on että mikään muuttuu, lähinnä sietää sitten toisen mölinää.

EivorCreed kirjoitti:

Juu. Jotain sellaista kypsymättömyyttä siihen liittyy. Se on vaan karseaa, kun jos omassa kumppanissa havaitsee sellaista, kun tietää että mun kanssa siitä muodostuu väistämättä ongelma, ihan sama miten paljon rakkautta yllämme leijuu. Etenkin kun sitä ongelmaa ei edes yritä korjata ja kasvaa, opetella harkitsemaan juurisyitään ja muuttaa tyyliään. Jatkaa vaan uraan liimautuneena samaa, loppuhan siitä tulee aikanaan.

Eikä mikään määrä keskusteluja tuo mitään muutosta, niin aika toivotonta on että mikään muuttuu, lähinnä sietää sitten toisen mölinää.

Lue lisää

Kannattaisi huomauttaa miehelle myös sitä ettei olisi "työstä riippuvainen", sekin kun voi mennä alta. Silloin huomaa miten perhe on se voimavara joka tukee elämän kipupisteissä.
Ihmissuhteet ennen kaikkea muuta.

AV

EivorCreed kirjoitti:

Juu. Jotain sellaista kypsymättömyyttä siihen liittyy. Se on vaan karseaa, kun jos omassa kumppanissa havaitsee sellaista, kun tietää että mun kanssa siitä muodostuu väistämättä ongelma, ihan sama miten paljon rakkautta yllämme leijuu. Etenkin kun sitä ongelmaa ei edes yritä korjata ja kasvaa, opetella harkitsemaan juurisyitään ja muuttaa tyyliään. Jatkaa vaan uraan liimautuneena samaa, loppuhan siitä tulee aikanaan.

Eikä mikään määrä keskusteluja tuo mitään muutosta, niin aika toivotonta on että mikään muuttuu, lähinnä sietää sitten toisen mölinää.

Lue lisää

Joidenkin ihmisten kohdalla tulee välillä ihmeteltyä että minne se kehittymisen ja oppimisenhalu on jäänyt, ovat ihan liian tyytyväisiä itseensä ja tekemisiinsä...ei sitten minkäänlaista halua oppia tai kehittyä missään asiassa ilman että keskiössä on tämä oma kaunis minä tai omat halut ja tarpeet. Mitään ei oikeasti jaeta tai tehdä yhdessä pelkästään tekemisen ilosta. Arjenpyöritys toimii kun kumpikin pyörii omilla alueillaan, siinä kaikki.
Välittämistäkin saattaa olla mukana mutta oikeasti tunteet ovat kuolleet ja kipinä kateissa, kyllähän siinä on näkyvissä vain yksi päätepiste.
Tämä nyt oli sitten tämmöinen ajatuksenpurku, en oikeastaan tiedä miksi lähdin tämmöistä väsäämään...myötätunnosta kai, muistot omista menneistä kuvioista vissiin heräilivät tässä ketjua lueskellessa 🤔 varsin vähäunisen yön jälkeen...yhden lajin turhaa mölinää tämäkin 🙄

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaisi huomauttaa miehelle myös sitä ettei olisi "työstä riippuvainen", sekin kun voi mennä alta. Silloin huomaa miten perhe on se voimavara joka tukee elämän kipupisteissä.
Ihmissuhteet ennen kaikkea muuta.

AV

Lue lisää

Hän ei oikein kuuntele ketään. Jääräpäinen. En koe että mitään mitä sanon vaikuttaisi mitenkään. Joten saatan sanoa, en vain enää odota sillä olevan mitään väliä mitä sanon.

Kai hänenkin täytyy vaan tehdä virheensä oppiakseen. Puheet kun ei mene perille asti.

E-Lukka kirjoitti:

Joidenkin ihmisten kohdalla tulee välillä ihmeteltyä että minne se kehittymisen ja oppimisenhalu on jäänyt, ovat ihan liian tyytyväisiä itseensä ja tekemisiinsä...ei sitten minkäänlaista halua oppia tai kehittyä missään asiassa ilman että keskiössä on tämä oma kaunis minä tai omat halut ja tarpeet. Mitään ei oikeasti jaeta tai tehdä yhdessä pelkästään tekemisen ilosta. Arjenpyöritys toimii kun kumpikin pyörii omilla alueillaan, siinä kaikki.
Välittämistäkin saattaa olla mukana mutta oikeasti tunteet ovat kuolleet ja kipinä kateissa, kyllähän siinä on näkyvissä vain yksi päätepiste.
Tämä nyt oli sitten tämmöinen ajatuksenpurku, en oikeastaan tiedä miksi lähdin tämmöistä väsäämään...myötätunnosta kai, muistot omista menneistä kuvioista vissiin heräilivät tässä ketjua lueskellessa 🤔 varsin vähäunisen yön jälkeen...yhden lajin turhaa mölinää tämäkin 🙄

Lue lisää

No hyvä, että väsäsit, minusta sinä ymmärrät ongelman ja näät mitä ja mihin ne johtaa. Sitä monesti itse kyseenalaistaa itseään, teenköhän nyt liian hätäisiä tai vääriä päätelmiä. Jopa sitten kumppanin kanssa puhuttua voi ajatella, että taisin tehdä virhearvion. Sillä mitä kumppani sanoo on vaikutusra tuohonkin.

Mutta kun sitten hommat vaan jatkuu ja jatkuu miten sattuu huomaa taas miettivänsä, että kumoiko meistä on se sikea tässä minä vai tuo kumppani. Siinä empiessä vietähtää äkkiä vuosia. 😅

Mulla ainakin, kun en millään haluaisi luovuttaa ja lakata uskomasta muutokseen. Vaikka tajuankin, ettei se riitä jos vain toinen kaipaa muutosta ja toinen vähät välittää.

EivorCreed kirjoitti:

No hyvä, että väsäsit, minusta sinä ymmärrät ongelman ja näät mitä ja mihin ne johtaa. Sitä monesti itse kyseenalaistaa itseään, teenköhän nyt liian hätäisiä tai vääriä päätelmiä. Jopa sitten kumppanin kanssa puhuttua voi ajatella, että taisin tehdä virhearvion. Sillä mitä kumppani sanoo on vaikutusra tuohonkin.

Mutta kun sitten hommat vaan jatkuu ja jatkuu miten sattuu huomaa taas miettivänsä, että kumoiko meistä on se sikea tässä minä vai tuo kumppani. Siinä empiessä vietähtää äkkiä vuosia. 😅

Mulla ainakin, kun en millään haluaisi luovuttaa ja lakata uskomasta muutokseen. Vaikka tajuankin, ettei se riitä jos vain toinen kaipaa muutosta ja toinen vähät välittää.

Lue lisää

Oho, meni taas kirjaimet viereen. 😂

EivorCreed kirjoitti:

Oho, meni taas kirjaimet viereen. 😂

No eipä tuo suuri vahinko ole, kirjoitettaessa aakkoset asettuvat oikeastaan aika usein vierekkäin, sanoja ja lauseita, u know 😜

EivorCreed kirjoitti:

No hyvä, että väsäsit, minusta sinä ymmärrät ongelman ja näät mitä ja mihin ne johtaa. Sitä monesti itse kyseenalaistaa itseään, teenköhän nyt liian hätäisiä tai vääriä päätelmiä. Jopa sitten kumppanin kanssa puhuttua voi ajatella, että taisin tehdä virhearvion. Sillä mitä kumppani sanoo on vaikutusra tuohonkin.

Mutta kun sitten hommat vaan jatkuu ja jatkuu miten sattuu huomaa taas miettivänsä, että kumoiko meistä on se sikea tässä minä vai tuo kumppani. Siinä empiessä vietähtää äkkiä vuosia. 😅

Mulla ainakin, kun en millään haluaisi luovuttaa ja lakata uskomasta muutokseen. Vaikka tajuankin, ettei se riitä jos vain toinen kaipaa muutosta ja toinen vähät välittää.

Lue lisää

Mä usein mietin, kun mulla on suhteessa kenkku olo, että mitä mä en nyt nää tai tajua oikein. Mihin mun pitäisi ryhtyä, että saisin selville mikä on syy ja mitä minä oon ehkä tehnyt, että näin on.

Sitten käy niin, että huomaan hakevani aina selitystä ja syytä muualta kun siitä kumppanista, vaikka järki sanoo että sehän se jatkuvasti toimii niin, ettei mikään lähde rullaamaan eikä muuksi muutu.

Jotenkin helpompi ettiä syytä itsestä ja muualta, kun myöntää että toi se on joka ei vaivaudu yhtään petraamaan vaikka tietää että mua hiertää.

Anonyymi kirjoitti:

Sitä ei kuule koskaan tiedä miten synkkaisi, ja luonnostaan tajuaisi huomioida toisen erilaisuutta, pitäen sitä suhteessa kantavana voimana.

Vanhassa suhteessa tunnetaan jo toisemme läpikotaisesti. Aika helppoa arki on, kun tietää ja voi luottaa siihen että asiat hoituvat. Ei ainakaan tarvitse näytellä tai värittää mitään, sellaista mitä aidosti ei olisi.

AV

Lue lisää

Kyllä sen hyvin usein tietää jo puolikkasta lauseesta. Toimeen voi tulla, mutta mikään muu ei kiinnosta palaneen puupennin puolikkaan vertaa.

EivorCreed kirjoitti:

Mä usein mietin, kun mulla on suhteessa kenkku olo, että mitä mä en nyt nää tai tajua oikein. Mihin mun pitäisi ryhtyä, että saisin selville mikä on syy ja mitä minä oon ehkä tehnyt, että näin on.

Sitten käy niin, että huomaan hakevani aina selitystä ja syytä muualta kun siitä kumppanista, vaikka järki sanoo että sehän se jatkuvasti toimii niin, ettei mikään lähde rullaamaan eikä muuksi muutu.

Jotenkin helpompi ettiä syytä itsestä ja muualta, kun myöntää että toi se on joka ei vaivaudu yhtään petraamaan vaikka tietää että mua hiertää.

Lue lisää

Mua jotenkin kai pelottaa, että jos mä myönnän itselleni että kumppanin takia mua vituttaa, mä joudun tekemään päätöksen ja jos mä teen päätöksen, että mä teen sen kuitenkin väärin perustein.

Haluaisin aina toimia oikein, kaikkia osapuolia kohtaan, mutta valitsen lähes aina sen, että päätän kestää vähän enemmän, ettei tarvitse loukata ketään.

E-Lukka kirjoitti:

No eipä tuo suuri vahinko ole, kirjoitettaessa aakkoset asettuvat oikeastaan aika usein vierekkäin, sanoja ja lauseita, u know 😜

I know. Nopeen kun yrittää vastata, hipelöi minne sattuu. 😅

EivorCreed kirjoitti:

Mä usein mietin, kun mulla on suhteessa kenkku olo, että mitä mä en nyt nää tai tajua oikein. Mihin mun pitäisi ryhtyä, että saisin selville mikä on syy ja mitä minä oon ehkä tehnyt, että näin on.

Sitten käy niin, että huomaan hakevani aina selitystä ja syytä muualta kun siitä kumppanista, vaikka järki sanoo että sehän se jatkuvasti toimii niin, ettei mikään lähde rullaamaan eikä muuksi muutu.

Jotenkin helpompi ettiä syytä itsestä ja muualta, kun myöntää että toi se on joka ei vaivaudu yhtään petraamaan vaikka tietää että mua hiertää.

Lue lisää

Se on hankalaa silloin kun ei tiedä lähtökohtia vikaantumiseen, minä tiesin tismalleen omalla kohdalla ja eksä kieltäytyi tietämästä koska on ihminen joka ei tee mitään väärin, siinähän se sitten kuihtui pois vähitellen. Sun juttusi haiskahtaa vähän samalle yhdistelmälle.
Ihminen on toivorikas otus ja sitten jos on luonnetyyppi joka haluaa pääosin nähdä hyvää siinä toisessa ja osaa välittää näkemistään vioista huolimatta siitä rakkaasta kiusankappaleestaan niin hankalaksi elo menee.
Tuo korjaamatta jättäminen kuulostaa myös tutulta koska syyllistyin siihen itse, itsellä oli kyllä siihen selkeä syy, enkä tehnyt niin pelkästään tuntemuksien perusteella...oli vain liikaa asioita joita en enää sulattanut ja joita tekemästä olin jopa varoittanut.

E-Lukka kirjoitti:

Se on hankalaa silloin kun ei tiedä lähtökohtia vikaantumiseen, minä tiesin tismalleen omalla kohdalla ja eksä kieltäytyi tietämästä koska on ihminen joka ei tee mitään väärin, siinähän se sitten kuihtui pois vähitellen. Sun juttusi haiskahtaa vähän samalle yhdistelmälle.
Ihminen on toivorikas otus ja sitten jos on luonnetyyppi joka haluaa pääosin nähdä hyvää siinä toisessa ja osaa välittää näkemistään vioista huolimatta siitä rakkaasta kiusankappaleestaan niin hankalaksi elo menee.
Tuo korjaamatta jättäminen kuulostaa myös tutulta koska syyllistyin siihen itse, itsellä oli kyllä siihen selkeä syy, enkä tehnyt niin pelkästään tuntemuksien perusteella...oli vain liikaa asioita joita en enää sulattanut ja joita tekemästä olin jopa varoittanut.

Lue lisää

Nojoo, ei hän tosiaa nää itsessään mitään puutteita eikä korjattavaa. Se on tullut selväksi tässä vuosien aikana, syy on aina muissa jos joku juttu ei toimi tai mee hyvin. Hän olis tehny näin ja noin ja ei oltas tässä, kuultu usein.

Vähän sellainen kiltti narsisti asuu hänessä. Muut ei ikinä tajua mitään mitä hän tajuaa tosta vaan ja nauraa päälle. Ja mussa ei oo mitään valittamista, silti jatkuvasti neuvoo miten väärin teen tai nään asian jep. 🙄

Joo, myönnän olevani rakkaitten suhteen ehkä sairaalloisenkin kärsivällinen ja anteeksi antava. Vierailta en taas siedä mitään vastaavaa kun se on heti laakista poikki. 😄

Ei kai me olla vähän samanlaisia hönttejä?

EivorCreed kirjoitti:

Mua jotenkin kai pelottaa, että jos mä myönnän itselleni että kumppanin takia mua vituttaa, mä joudun tekemään päätöksen ja jos mä teen päätöksen, että mä teen sen kuitenkin väärin perustein.

Haluaisin aina toimia oikein, kaikkia osapuolia kohtaan, mutta valitsen lähes aina sen, että päätän kestää vähän enemmän, ettei tarvitse loukata ketään.

Lue lisää

Täydellisen oikein ei voi toimia, mutta vähemmän pahan voi onnistua valitsemaan.

xLiner

EivorCreed kirjoitti:

Nojoo, ei hän tosiaa nää itsessään mitään puutteita eikä korjattavaa. Se on tullut selväksi tässä vuosien aikana, syy on aina muissa jos joku juttu ei toimi tai mee hyvin. Hän olis tehny näin ja noin ja ei oltas tässä, kuultu usein.

Vähän sellainen kiltti narsisti asuu hänessä. Muut ei ikinä tajua mitään mitä hän tajuaa tosta vaan ja nauraa päälle. Ja mussa ei oo mitään valittamista, silti jatkuvasti neuvoo miten väärin teen tai nään asian jep. 🙄

Joo, myönnän olevani rakkaitten suhteen ehkä sairaalloisenkin kärsivällinen ja anteeksi antava. Vierailta en taas siedä mitään vastaavaa kun se on heti laakista poikki. 😄

Ei kai me olla vähän samanlaisia hönttejä?

Lue lisää

Ja siis ihminen jita ei ole koskaan rakastanut, sehän on helppo jättää. Jos se on ollu jotain ihastusta, eikä syventynyt rakkaudeksi.

Mutta mulle on aina ollu kauhean raskasta ja vaatinu pitkää sulattelua, jotta pystyn samaan ihmisen kanssa jota kohtaan on tuntenut rakkautta ja kiintymystä. Sittenkin vaikka ne tunteet olis hiipuneet.

EivorCreed kirjoitti:

Mä usein mietin, kun mulla on suhteessa kenkku olo, että mitä mä en nyt nää tai tajua oikein. Mihin mun pitäisi ryhtyä, että saisin selville mikä on syy ja mitä minä oon ehkä tehnyt, että näin on.

Sitten käy niin, että huomaan hakevani aina selitystä ja syytä muualta kun siitä kumppanista, vaikka järki sanoo että sehän se jatkuvasti toimii niin, ettei mikään lähde rullaamaan eikä muuksi muutu.

Jotenkin helpompi ettiä syytä itsestä ja muualta, kun myöntää että toi se on joka ei vaivaudu yhtään petraamaan vaikka tietää että mua hiertää.

Lue lisää

Kommentoin tähän sivusta ...

Sä tuskin tarkoitat samaa juttua, enkä yritä sun tunnettasi analysoida, mutta teksteistäsi tuli mieleeni muisto omasta epämääräsestä huonosta olostani, joka mulla vanhassa parisuhteessani oli. Sitä oloa on hieman vaikea yrittää avata. Se ei ollut ihan möykky rinnassa, se oli samalla jotenkin ontto olo, se oli epämääräistä levottomuutta ja samalla jumittuneisuutta ja jähmeyttä. Tunne, että jokin on pielessä, jokin ei ole hyvin, jokin on ihan väärin. Se oli todella voimia kuluttava tunne, jota toinen ei ymmärtänyt, ei yrittänytkään ymmärtää. Häneltä sai vai negatiivista palautetta kaikkeen. Hän oli varmaan myös sisällä siinä samassa paskassa fiiliksessä, mutta ei hän halunnut sille mitään tehdä, ei miettiä mitä sille voisi tehdä. Minä taas yritin koko ajan hakea sitä jotain vikaa ja ongelmaa, jonka voisin itsessäni korjata, sillä mussahan sen täytyi olla, kun minua kerta ahdisti.

Sitten kun pikakelaan eteenpäin sen, kun viimein yhden riidan kohdalla mulla sietokyky ylittyi ja sain tarpeekseni. Hommasin oman kämpän ja muutin ja järjestit raha-asiani yms. Se oli vaiva ja riesa ja kun mulla oli muutenkin jaksaminen kortilla, niin se "yksinäisyys" oli välillä melkein musertavaa. Joissain heikoissa hetkissä mietin, että olisiko ollut sittenkin helpompi vain jatkaa, mutta silloin tuli ihan fyysinen reaktio, pahanolon hyöky ja ahdistus, että ei tosiaan. Sitten mä muistan kun jotain puolen vuoden jälkeen tuosta mä istuin uuden kämppäni terassilla. Mä olin just muuttanut siihen, toinen muutto sen eron jälkeen, pois siitä nopeesti hommaamastani pikakämpästä pysyvään asuntoon. Mä istuin siinä ja tajusin, että musta ei tunnu miltään. Se oli positiivinen asia, mun sisällä ei tuntunut möykkyä, ei tyhjyyttä, siellä ei ollut mitään tunnetta. Se paha olo oli ollu ihan fyysisen oloinen tunne ja nyt mä pystyin vain olemaan, eikä musta tuntunut miltään. Se oli melkein euforinen ymmärtämisen hetki, että ei se vika ollut ainakaan yksin minussa. Mä en olekaan viallinen ja muhun ei kuulukaan sisäänrakennettuna se paska olotila. Sitä mulle oli hoettu monta kertaa, että mä vaan kuvittelen ja esitän ja liiottelen ja keksin koko asian, mutta nyt se oli poissa.

EivorCreed kirjoitti:

Nojoo, ei hän tosiaa nää itsessään mitään puutteita eikä korjattavaa. Se on tullut selväksi tässä vuosien aikana, syy on aina muissa jos joku juttu ei toimi tai mee hyvin. Hän olis tehny näin ja noin ja ei oltas tässä, kuultu usein.

Vähän sellainen kiltti narsisti asuu hänessä. Muut ei ikinä tajua mitään mitä hän tajuaa tosta vaan ja nauraa päälle. Ja mussa ei oo mitään valittamista, silti jatkuvasti neuvoo miten väärin teen tai nään asian jep. 🙄

Joo, myönnän olevani rakkaitten suhteen ehkä sairaalloisenkin kärsivällinen ja anteeksi antava. Vierailta en taas siedä mitään vastaavaa kun se on heti laakista poikki. 😄

Ei kai me olla vähän samanlaisia hönttejä?

Lue lisää

Kyllä mäkin vähän luulen että kumpikin ui käsipohjaa suurinpiirtein samalla tyylillä 😂

EivorCreed kirjoitti:

Ja siis ihminen jita ei ole koskaan rakastanut, sehän on helppo jättää. Jos se on ollu jotain ihastusta, eikä syventynyt rakkaudeksi.

Mutta mulle on aina ollu kauhean raskasta ja vaatinu pitkää sulattelua, jotta pystyn samaan ihmisen kanssa jota kohtaan on tuntenut rakkautta ja kiintymystä. Sittenkin vaikka ne tunteet olis hiipuneet.

Lue lisää

Ja syy miksen luo suhteitakkaan, joillei merkitystä ole, jos ihminen on mulle vaan ohikulkija, en mä halua sellasia elämääni. Niillä täytyy olla merkitystä, jokaisella jotta edes viittin suhteeseen ryhtyä. Mitään seikkailun tarvetta ei ole, merkityksen tarve on aina.

Anonyymi kirjoitti:

Täydellisen oikein ei voi toimia, mutta vähemmän pahan voi onnistua valitsemaan.

xLiner

Se vaan ottaa munlaisella aikaa. Kun teen sitten päätöksiä, ne pitää 100%. Mä vaan en ihmissuhteissa hosu ikinä, koska toinenkin on ajatteleva tunteva, jolla voi olla halu yrittääkin. Mutta kun sitten pääteoiste on edessä, se on ja se ei saa mua enää perääntymään. Mä oon semmonen.

Anonyymi kirjoitti:

Kommentoin tähän sivusta ...

Sä tuskin tarkoitat samaa juttua, enkä yritä sun tunnettasi analysoida, mutta teksteistäsi tuli mieleeni muisto omasta epämääräsestä huonosta olostani, joka mulla vanhassa parisuhteessani oli. Sitä oloa on hieman vaikea yrittää avata. Se ei ollut ihan möykky rinnassa, se oli samalla jotenkin ontto olo, se oli epämääräistä levottomuutta ja samalla jumittuneisuutta ja jähmeyttä. Tunne, että jokin on pielessä, jokin ei ole hyvin, jokin on ihan väärin. Se oli todella voimia kuluttava tunne, jota toinen ei ymmärtänyt, ei yrittänytkään ymmärtää. Häneltä sai vai negatiivista palautetta kaikkeen. Hän oli varmaan myös sisällä siinä samassa paskassa fiiliksessä, mutta ei hän halunnut sille mitään tehdä, ei miettiä mitä sille voisi tehdä. Minä taas yritin koko ajan hakea sitä jotain vikaa ja ongelmaa, jonka voisin itsessäni korjata, sillä mussahan sen täytyi olla, kun minua kerta ahdisti.

Sitten kun pikakelaan eteenpäin sen, kun viimein yhden riidan kohdalla mulla sietokyky ylittyi ja sain tarpeekseni. Hommasin oman kämpän ja muutin ja järjestit raha-asiani yms. Se oli vaiva ja riesa ja kun mulla oli muutenkin jaksaminen kortilla, niin se "yksinäisyys" oli välillä melkein musertavaa. Joissain heikoissa hetkissä mietin, että olisiko ollut sittenkin helpompi vain jatkaa, mutta silloin tuli ihan fyysinen reaktio, pahanolon hyöky ja ahdistus, että ei tosiaan. Sitten mä muistan kun jotain puolen vuoden jälkeen tuosta mä istuin uuden kämppäni terassilla. Mä olin just muuttanut siihen, toinen muutto sen eron jälkeen, pois siitä nopeesti hommaamastani pikakämpästä pysyvään asuntoon. Mä istuin siinä ja tajusin, että musta ei tunnu miltään. Se oli positiivinen asia, mun sisällä ei tuntunut möykkyä, ei tyhjyyttä, siellä ei ollut mitään tunnetta. Se paha olo oli ollu ihan fyysisen oloinen tunne ja nyt mä pystyin vain olemaan, eikä musta tuntunut miltään. Se oli melkein euforinen ymmärtämisen hetki, että ei se vika ollut ainakaan yksin minussa. Mä en olekaan viallinen ja muhun ei kuulukaan sisäänrakennettuna se paska olotila. Sitä mulle oli hoettu monta kertaa, että mä vaan kuvittelen ja esitän ja liiottelen ja keksin koko asian, mutta nyt se oli poissa.

Lue lisää

Kyllä toi kuulostaa tutulta. Myös se huopaan ja soudan on tuttua. Huomaan muuttuvani vaan itsekin ilkeäksi ja noituriksi oloni takia, enkä tykkää muutoksesta siihen suuntaan.

E-Lukka kirjoitti:

Kyllä mäkin vähän luulen että kumpikin ui käsipohjaa suurinpiirtein samalla tyylillä 😂

Hehe, toisaalta huojentavaa tietää, ettei olekkaan ihan yksin sellainen, vaikka usein niin koen ja kuvittelenkin. 😄

Sitte tulee olo, että oon jotenkin kummajainen kai.

EivorCreed kirjoitti:

Ja syy miksen luo suhteitakkaan, joillei merkitystä ole, jos ihminen on mulle vaan ohikulkija, en mä halua sellasia elämääni. Niillä täytyy olla merkitystä, jokaisella jotta edes viittin suhteeseen ryhtyä. Mitään seikkailun tarvetta ei ole, merkityksen tarve on aina.

Lue lisää

Mussa on ollu lapsesta asti toi vika, että haluan kaikelle merkityksen muuten se tuntuu turhalta. Ja seikkailukin on mulla sitä, että haalin elämääni asioita mistä tykkään, saan virtaa. Ei päätöntä kokeilua ja seuhtomista pitkin ja poikin. En osaa seikkailla. 😅

EivorCreed kirjoitti:

Se vaan ottaa munlaisella aikaa. Kun teen sitten päätöksiä, ne pitää 100%. Mä vaan en ihmissuhteissa hosu ikinä, koska toinenkin on ajatteleva tunteva, jolla voi olla halu yrittääkin. Mutta kun sitten pääteoiste on edessä, se on ja se ei saa mua enää perääntymään. Mä oon semmonen.

Lue lisää

Jokainen tavallaan. Onhan se hyvä, jos jonkinlaista luottamusta, arvostusta ja kunnioitusta toista kohtaan vielä löytyy - voisi olla pahemminkin.

Joskus tosi nuorena kokeiltiin kumppanin kanssa lämmitellä juttua uudelleen, ei toiminut. Samat ongelmat oli edessä. Nykyään ei tulisi enää mieleenkään muu kuin kerrasta poikki, sen verran selväksi ajateltuja asioita kun niin käy.

xLiner

EivorCreed kirjoitti:

Kyllä toi kuulostaa tutulta. Myös se huopaan ja soudan on tuttua. Huomaan muuttuvani vaan itsekin ilkeäksi ja noituriksi oloni takia, enkä tykkää muutoksesta siihen suuntaan.

Lue lisää

Mulle tulee välillä sun jutuista mieleen, että sun mieskin kuulostas vähän samalta kuin mun eksäni. Hän oli (tai no on varmaan edelleen) pohjimmiltaan hyvä tyyppi, enhän mä muunlaista olis koskaan huolinut. Hän teki suht paljon töitä, täysiä päiviä, toisinaan urakoita, istu kotiin tullessaan melkein aina pelaamaan. Halus viikonloppusin pelata tai sitten katsoa jotain sarjoja tmv. ja mihinkään muuhun häntä oli tosi vaikea saada houkattua mukaan, jos hän lähti, niin sitä piti käsitellä suurinpiirtein urotyönä.

Meillä oli omakotitalo (jonka hän halusi), jota piti rempata ja siinä oli paljon pihaa laitettavana yms. Kyllä hän niitä remppahommia tekikin, sen että siihen päästiin muuttamaan, mutta sen jälkeen se oli yhtä tervanjuontia. Jokainen listanpätkäkin oli pyytelyn ja anomisen ja lahjomisen ja nalkutuksen takana. Sekään ei käyny, että mä olisi ite laittanut ne, kun hänen piti ne hoitaa. Se hoitaminen oli aina kuitenki "tässä joku päivä" , "ei nyt jaksa", "ehtiihän sen". Joku nurmikonleikkuukin oli liikaa ja sit jos hoidin sen, niin se oli vähintään väärin leikattu.

Mä olen edelleen ihan varma, että hänellä oli masennusta tai jotain sellasta, mutta ei sille voinut tehdä mitään. Hän ei halunnut tehdä sille mitään, ei jutella mun kanssa, eikä kenekään muunjaan. Hän "ei uskonut" masennukseen, se on luulotautia, keksittyä, tekosyy. Elintavoille ei voinut yrittäätehdä mitään, edes monivitamiini tai rautatabletti ei kelvannut kokeiluun. Ei käy, ei kelpaa!

Anonyymi kirjoitti:

Jokainen tavallaan. Onhan se hyvä, jos jonkinlaista luottamusta, arvostusta ja kunnioitusta toista kohtaan vielä löytyy - voisi olla pahemminkin.

Joskus tosi nuorena kokeiltiin kumppanin kanssa lämmitellä juttua uudelleen, ei toiminut. Samat ongelmat oli edessä. Nykyään ei tulisi enää mieleenkään muu kuin kerrasta poikki, sen verran selväksi ajateltuja asioita kun niin käy.

xLiner

Lue lisää

Juu, ei tämä niin huonossa jamassa ole, että en kaverina eläen tästä läpi selviäisi. On vaan rasittavas, kun näkökulmat ei kohtaa eikä ne puhumallakaan löydä yhteustä säveltä. Tekee parisuhteen vaikeaksi, ne tunteet mitä siihen liittyy, vaikka kaverisuhteen tasalle pärjää.

Kun lapset lähtee, lähtee se liimakin mikä yhdessä vielä pitelee. Kaveri voin olla ikuisesti, en vain asua enää sitten alttiina jatkuvalle kritiikille ja kaapin paikan etsimiselle.

En kanssa oo kun kerran koittanu vanhaa suolaa ja virhe oli, ei ne epäkohdat ollu miksikään muuttunu.

Anonyymi kirjoitti:

Mulle tulee välillä sun jutuista mieleen, että sun mieskin kuulostas vähän samalta kuin mun eksäni. Hän oli (tai no on varmaan edelleen) pohjimmiltaan hyvä tyyppi, enhän mä muunlaista olis koskaan huolinut. Hän teki suht paljon töitä, täysiä päiviä, toisinaan urakoita, istu kotiin tullessaan melkein aina pelaamaan. Halus viikonloppusin pelata tai sitten katsoa jotain sarjoja tmv. ja mihinkään muuhun häntä oli tosi vaikea saada houkattua mukaan, jos hän lähti, niin sitä piti käsitellä suurinpiirtein urotyönä.

Meillä oli omakotitalo (jonka hän halusi), jota piti rempata ja siinä oli paljon pihaa laitettavana yms. Kyllä hän niitä remppahommia tekikin, sen että siihen päästiin muuttamaan, mutta sen jälkeen se oli yhtä tervanjuontia. Jokainen listanpätkäkin oli pyytelyn ja anomisen ja lahjomisen ja nalkutuksen takana. Sekään ei käyny, että mä olisi ite laittanut ne, kun hänen piti ne hoitaa. Se hoitaminen oli aina kuitenki "tässä joku päivä" , "ei nyt jaksa", "ehtiihän sen". Joku nurmikonleikkuukin oli liikaa ja sit jos hoidin sen, niin se oli vähintään väärin leikattu.

Mä olen edelleen ihan varma, että hänellä oli masennusta tai jotain sellasta, mutta ei sille voinut tehdä mitään. Hän ei halunnut tehdä sille mitään, ei jutella mun kanssa, eikä kenekään muunjaan. Hän "ei uskonut" masennukseen, se on luulotautia, keksittyä, tekosyy. Elintavoille ei voinut yrittäätehdä mitään, edes monivitamiini tai rautatabletti ei kelvannut kokeiluun. Ei käy, ei kelpaa!

Lue lisää

Taitaa olla identtiset veljet, kirjoitit prikulleen kuin hän on. Tai kuten minä hänet nään. Hyvä mies, ihminen vain toivottoman raskas kumppani omassa ylhäisyydessään eläen. Masennusta tuollakin on, ei vaan yritäkkään selvittää sitä. Toteaa vaan, joo vika on minussa eli itsessään ja siinä se. Ei mitään muuta elettäkään muuhun.

Rakastan häntä, mutten voi sanoa rakastavani kuten ennen samalla respectillä ja se on surullista.

EivorCreed kirjoitti:

Taitaa olla identtiset veljet, kirjoitit prikulleen kuin hän on. Tai kuten minä hänet nään. Hyvä mies, ihminen vain toivottoman raskas kumppani omassa ylhäisyydessään eläen. Masennusta tuollakin on, ei vaan yritäkkään selvittää sitä. Toteaa vaan, joo vika on minussa eli itsessään ja siinä se. Ei mitään muuta elettäkään muuhun.

Rakastan häntä, mutten voi sanoa rakastavani kuten ennen samalla respectillä ja se on surullista.

Lue lisää

No todellakin, hyvin samalta kuulostaa. Tuo lausahdus "joo, vika on minussa" ja sitten täydellinen hiljaisuus kuulostaa myös niin tutulta. Tosin mun eksäni ei ainakaan vaikuttanut tarkoittavan tuota oikeasti. Se oli pikemmin lausahdus, jonka tarkoitus oli lopettaa se keskustelu siihen.

Mä itse totesin sitten jälkikäteen, että mä paloin henkisesti loppuun siinä suhteessa. Mä kun yritän sinnillä, vaikka tuntuisi kuinka pahalta. Täällä moni tulee lukemaan seuraavan itsekehuksi, mutta sanon sen kuitenkin. Hänelle (siis eksälleni ja ehkä sunkin miehellesi) sopisi paremmin nainen, joka välittää vähän vähemmän hänen hyvinvoinnistaan ja ajattelee enemmän itseään. Mä en varmaankaan ole edes terveen itsekäs, en ainakaan ole aina ollut. Meillä ei onneksi ollut lapsia. Mä en todellakaan olisi suostunut tekemään siihen lapsia. Teillä on varmaan ollut tilanne pidempään parempi. Toisaalta jos meillä olisi ollut lapsia, niin mä olisin varmaan siirtänyt sen "me" ajattelun lapseen ja itseeni ja jättänyt miehen tietyllä tasolla sen "perheyksikön" ulkopuolelle, vaikka samaan talouteen. Sulloin mä olisin varmaan jaksanut sitä vielä pidempään, mutta ei sekään kai kauhean hyvä olisi ollut.

Anonyymi kirjoitti:

No todellakin, hyvin samalta kuulostaa. Tuo lausahdus "joo, vika on minussa" ja sitten täydellinen hiljaisuus kuulostaa myös niin tutulta. Tosin mun eksäni ei ainakaan vaikuttanut tarkoittavan tuota oikeasti. Se oli pikemmin lausahdus, jonka tarkoitus oli lopettaa se keskustelu siihen.

Mä itse totesin sitten jälkikäteen, että mä paloin henkisesti loppuun siinä suhteessa. Mä kun yritän sinnillä, vaikka tuntuisi kuinka pahalta. Täällä moni tulee lukemaan seuraavan itsekehuksi, mutta sanon sen kuitenkin. Hänelle (siis eksälleni ja ehkä sunkin miehellesi) sopisi paremmin nainen, joka välittää vähän vähemmän hänen hyvinvoinnistaan ja ajattelee enemmän itseään. Mä en varmaankaan ole edes terveen itsekäs, en ainakaan ole aina ollut. Meillä ei onneksi ollut lapsia. Mä en todellakaan olisi suostunut tekemään siihen lapsia. Teillä on varmaan ollut tilanne pidempään parempi. Toisaalta jos meillä olisi ollut lapsia, niin mä olisin varmaan siirtänyt sen "me" ajattelun lapseen ja itseeni ja jättänyt miehen tietyllä tasolla sen "perheyksikön" ulkopuolelle, vaikka samaan talouteen. Sulloin mä olisin varmaan jaksanut sitä vielä pidempään, mutta ei sekään kai kauhean hyvä olisi ollut.

Lue lisää

No sehän se onkin, tarkoitus lopettaa keskustelu siihen. Ikään kuin kuitattu, se siitä ja jatkaa sitä samaa hönöilyä mistä just on jauhettu, että minua kyrsii, ikään kun sillä mitä sanoin ei tosiaan ole yhtään mitään vaikutusta.

Lapset on ehtiny tulla jo paljon ennen tämmöstä, en mäkään olis niitä muuten tehnyt jos näin olis ollu aina. Ja niinhän mäkin melkeinpä teen, elän kämppiksenä hän on jääny statistiksi ihan itse. Välillä ihmettelee kun on pihalla kaikesta, mutta sinne sivuun vetäytyessä niin käy.

Harmittaa vaan, kun muksutkin sanoo että iskästä ei oo mitään iloa heillekkään, pelkkää valittamista aina ja iskän pillin mukaan tanssia. Menee heidänkin välit heikoiksi eikä auta vaikka kuinka yritän isin puolesta puhua ja hyväksi mainostaa. Lapset osaa ajatella itse. Isompi tytär toisinaan kysyykin ihan suoraan mukta kuinka sä jaksat tota iskää sietää. Hänestä se on raivostuttava eikä tuu ikävä vaikkei näkiskään koko ukkoa vähään aikaan. 🙁

Pinnaa kiristelee lapsellakin.

EivorCreed kirjoitti:

No sehän se onkin, tarkoitus lopettaa keskustelu siihen. Ikään kuin kuitattu, se siitä ja jatkaa sitä samaa hönöilyä mistä just on jauhettu, että minua kyrsii, ikään kun sillä mitä sanoin ei tosiaan ole yhtään mitään vaikutusta.

Lapset on ehtiny tulla jo paljon ennen tämmöstä, en mäkään olis niitä muuten tehnyt jos näin olis ollu aina. Ja niinhän mäkin melkeinpä teen, elän kämppiksenä hän on jääny statistiksi ihan itse. Välillä ihmettelee kun on pihalla kaikesta, mutta sinne sivuun vetäytyessä niin käy.

Harmittaa vaan, kun muksutkin sanoo että iskästä ei oo mitään iloa heillekkään, pelkkää valittamista aina ja iskän pillin mukaan tanssia. Menee heidänkin välit heikoiksi eikä auta vaikka kuinka yritän isin puolesta puhua ja hyväksi mainostaa. Lapset osaa ajatella itse. Isompi tytär toisinaan kysyykin ihan suoraan mukta kuinka sä jaksat tota iskää sietää. Hänestä se on raivostuttava eikä tuu ikävä vaikkei näkiskään koko ukkoa vähään aikaan. 🙁

Pinnaa kiristelee lapsellakin.

Lue lisää

Kai se muksuilla tulee siitä, kun iskä sallii itselleen ihan kaiken senkin mistä moittii meitä muita jatkuvasti. Lapsista se on epäreilua ja tyhmää käytöstä. Ja onhan se, ei pidäkkään inistä muille jos itse syyllistyy samaan.

EivorCreed kirjoitti:

Kai se muksuilla tulee siitä, kun iskä sallii itselleen ihan kaiken senkin mistä moittii meitä muita jatkuvasti. Lapsista se on epäreilua ja tyhmää käytöstä. Ja onhan se, ei pidäkkään inistä muille jos itse syyllistyy samaan.

Lue lisää

Sitten sitä miettii itteksern, että onko toinen niin tyhmä vai välinpitämätön, ettei tajua jatkavansa samaa väsynyttä touhuaan, vaikka kuinka puhutaan ja joo joo jees jees, pitää koittaa. Minähän vuonna lienee aatteli koittaa. 🤣

EivorCreed kirjoitti:

Sitten sitä miettii itteksern, että onko toinen niin tyhmä vai välinpitämätön, ettei tajua jatkavansa samaa väsynyttä touhuaan, vaikka kuinka puhutaan ja joo joo jees jees, pitää koittaa. Minähän vuonna lienee aatteli koittaa. 🤣

Lue lisää

Mä en edelleenkään kykene ymmärtämään sitä ajattelutapaa. Mä en vain yhtään pääse sisälle siihen. Sunkin miehesi kuitenkin on pohjimmiltaan hyvä tyyppi. Mun eksälläni se ei ollut mitään vittumaisuutta tai k.sipäisyyttä tai mitään muutakaan sellasta tarkotuksellista. Ennemmin jotain ihan käsittämätöntä luupäisyyttä.

Sitten kun me ihan tosissaan erottiinkin, niin hälle tuli se tyypillinen reaktio, että hän ei halunnut erota ja yhtäkkiä asiat alkoikin kiinnostaa. Hän oli siinä ihan tosissaan, mutta eihän se nyt mitään kestävää muutosta olis ollut. Heti kun se kriisi olisi ollut ohi, niin sama touhu olis ihan varmasti palannut. Siinä kohtaa hän kuitenkin oli uhan peura ajovaloissa, joka on varmaan ymmärrettävää, kun me oltiin kuitenkin 20 ja 21, kun mentiin yhteen ja erottiin sitten vähän reilu kolmekymppisinä. Eihän meistä kumpikaan tiennyt mitään muuta kuin sen elämän. Sitten sen jälkeen kun se alkushokki oli ohi, niin hän olikin seuraavaksi äärimmäisen vihanen ja katkera mua kohtaan. Mutta ei siitä nyt enempää.

Anonyymi kirjoitti:

Mä en edelleenkään kykene ymmärtämään sitä ajattelutapaa. Mä en vain yhtään pääse sisälle siihen. Sunkin miehesi kuitenkin on pohjimmiltaan hyvä tyyppi. Mun eksälläni se ei ollut mitään vittumaisuutta tai k.sipäisyyttä tai mitään muutakaan sellasta tarkotuksellista. Ennemmin jotain ihan käsittämätöntä luupäisyyttä.

Sitten kun me ihan tosissaan erottiinkin, niin hälle tuli se tyypillinen reaktio, että hän ei halunnut erota ja yhtäkkiä asiat alkoikin kiinnostaa. Hän oli siinä ihan tosissaan, mutta eihän se nyt mitään kestävää muutosta olis ollut. Heti kun se kriisi olisi ollut ohi, niin sama touhu olis ihan varmasti palannut. Siinä kohtaa hän kuitenkin oli uhan peura ajovaloissa, joka on varmaan ymmärrettävää, kun me oltiin kuitenkin 20 ja 21, kun mentiin yhteen ja erottiin sitten vähän reilu kolmekymppisinä. Eihän meistä kumpikaan tiennyt mitään muuta kuin sen elämän. Sitten sen jälkeen kun se alkushokki oli ohi, niin hän olikin seuraavaksi äärimmäisen vihanen ja katkera mua kohtaan. Mutta ei siitä nyt enempää.

Lue lisää

Täytyy olla jotenkin erilainen tapa ajatella asioita, jonkun pirun pitkän ja vaikean mutkan kautta. Siksi kai sitä sietää kun tietää ettei toinen ole pahuuttaan mitä on. Hölmöyttään ehkä.

Niitä oikeasti pahijakin miehiä mulla on oari ollut ja niitä en kyllä yrittänytkään ymmärtää vaan oli heti niks naks ja poikki kun pahuudella alkoi käsitellä mua. Niin se nytkin olis, jos kerrankin erehtyis lyömään, mitenkään mua tai lapsia tahallaan satuttamaan, se olis heti ero. Ihan heti sillä sekunnilla. En siedä tippaakaan pahuutta perheessäni.

EivorCreed kirjoitti:

Täytyy olla jotenkin erilainen tapa ajatella asioita, jonkun pirun pitkän ja vaikean mutkan kautta. Siksi kai sitä sietää kun tietää ettei toinen ole pahuuttaan mitä on. Hölmöyttään ehkä.

Niitä oikeasti pahijakin miehiä mulla on oari ollut ja niitä en kyllä yrittänytkään ymmärtää vaan oli heti niks naks ja poikki kun pahuudella alkoi käsitellä mua. Niin se nytkin olis, jos kerrankin erehtyis lyömään, mitenkään mua tai lapsia tahallaan satuttamaan, se olis heti ero. Ihan heti sillä sekunnilla. En siedä tippaakaan pahuutta perheessäni.

Lue lisää

Voihan olla, että minunkin miehellä kokemattomuus parisuhteissa vaikuttaa. Hän oli 24 kun alkoi mun kanssa elämään ja ne aiemmat jutut oli lyhyitä kai lähinnä kiihkeitä, eikä ikinä yhteisessä taloudessa.

Opettelee mun kanssa yhteiselämää. 😅

EivorCreed kirjoitti:

Voihan olla, että minunkin miehellä kokemattomuus parisuhteissa vaikuttaa. Hän oli 24 kun alkoi mun kanssa elämään ja ne aiemmat jutut oli lyhyitä kai lähinnä kiihkeitä, eikä ikinä yhteisessä taloudessa.

Opettelee mun kanssa yhteiselämää. 😅

Lue lisää

Perhe-elämä, avoliitto jne. voi olla tollaselle poikaselle joka äidin helmoista lähtee aika kova koulu ja eikä realiteetit oikein hahmotu kun kantapään kautta.

EivorCreed kirjoitti:

Perhe-elämä, avoliitto jne. voi olla tollaselle poikaselle joka äidin helmoista lähtee aika kova koulu ja eikä realiteetit oikein hahmotu kun kantapään kautta.

Sitä on niin äijä, kun saa työn, muijan, kodin ja lapset, mutta elämän tuoma nöyryys vielä puuttuu minkä vasta elämänkokemukset opettaa.

EivorCreed kirjoitti:

Hehe, toisaalta huojentavaa tietää, ettei olekkaan ihan yksin sellainen, vaikka usein niin koen ja kuvittelenkin. 😄

Sitte tulee olo, että oon jotenkin kummajainen kai.

Lue lisää

Juu, on sitä tullut soviteltua itseänsä yhteen sun toiseen muottiin ja yhteenkään en ole täysin sopinut, jossain vaiheessa sitten älysin ettei mun ole pakko sopia mihinkään muottiin...olkoon se muu maailma mikä saa yrittää tulla toimeen mun kanssani, toimii paljon paremmin näin päin 😁. Kummajainen tai ei mutta näillä eväillä mennään, närästäköön muita sitten

EivorCreed kirjoitti:

Mussa on ollu lapsesta asti toi vika, että haluan kaikelle merkityksen muuten se tuntuu turhalta. Ja seikkailukin on mulla sitä, että haalin elämääni asioita mistä tykkään, saan virtaa. Ei päätöntä kokeilua ja seuhtomista pitkin ja poikin. En osaa seikkailla. 😅

Lue lisää

Varmaan samaa sukua nämä omatkin jutut jossain määrin, en pidä tästä nykyisestä ajelehtivasta olomuodosta missä joudun elämään kuin murmeli samaa päivää yhä uudestaan. Toisaalta asiat ovat hyvin mutta jatkuva itsensä säätely ja tunnepuolen blokkaaminen turhauttaa, sydän ei tunne olevansa täysi.
Harmonia olisi hakuisessa mutta ei tällainen köyhän miehen versio 🙂

Tosi mies ei naimisiin mene eikä mukuloita tee.