Yksinäisyys passivoi

En. Viimeksi sain seuraajia, jotka seuraavat vieläkin ja aiheuttavat tosi ikäviä tunteita. Parempi pysyä poissa, jos lopettaisivat joskus edes.

Anonyymi kirjoitti:

En. Viimeksi sain seuraajia, jotka seuraavat vieläkin ja aiheuttavat tosi ikäviä tunteita. Parempi pysyä poissa, jos lopettaisivat joskus edes.

Mitään ei pitäisi kirjotella tänne tai puhua muille ihmisille. Kohta ovat täällä myös ja ei kun säikäyttävät lisää.

Olen lukenut ihan samaa, että voi vaikuttaa muistiin.
Eikä ole vaikeaa ymmärtää, että se voi hyvinkin pitää paikkaansa.
Pystyn hieman samaistumaan aloittajaan, koska olen itse saman tyyppisessä tilanteessa.
Aiemmin liikuin paljon yksin eri paikoissa, mutta viimeisten vuosien myötä se on vähentynyt.
Tiedän, että juttuseuraa saa, kun menee vain juttelemaan. Mutta se yksin lähteminenkin tuntuu vaan joskus jotenkin typerältä.
Ennen mietin, etten ole yksinäinen, olin vain paljon yksin ( kotona ). Ajan myötä olen tullut miettineeksi, että nykyään taidan olla jopa aika yksinäinen.

Muistista vielä sen verran, kun aloin olemaan paljon kotona, eikä päivisin oikein tapahtunut mitään, ei tullut enää käytyä niin paljon missään, niin kuvittelin, että jotkut tapahtumat ja menemiset muistaisi paremmin, juurikin siitä syystä kun ei paljon tapahdu.
Kävikin juuri päinvastoin, en tahdo muistaa menemisiäni, milloin olin jossain tapahtumassa, tai mitä tapahtui esim. viime viikolla, sekä yleensäkin ajallinen muisti on mennyt huonoksi, mitä milloinkin tapahtui, milloin olin missäkin, että onko siitä viikko vai kaksi. Tai jokin juttu mikä on ollut, en muista oliko se viime vuonna vai edellisenä, vaiko vielä sitä edellisenä.

Anonyymi kirjoitti:

Olen lukenut ihan samaa, että voi vaikuttaa muistiin.
Eikä ole vaikeaa ymmärtää, että se voi hyvinkin pitää paikkaansa.
Pystyn hieman samaistumaan aloittajaan, koska olen itse saman tyyppisessä tilanteessa.
Aiemmin liikuin paljon yksin eri paikoissa, mutta viimeisten vuosien myötä se on vähentynyt.
Tiedän, että juttuseuraa saa, kun menee vain juttelemaan. Mutta se yksin lähteminenkin tuntuu vaan joskus jotenkin typerältä.
Ennen mietin, etten ole yksinäinen, olin vain paljon yksin ( kotona ). Ajan myötä olen tullut miettineeksi, että nykyään taidan olla jopa aika yksinäinen.

Muistista vielä sen verran, kun aloin olemaan paljon kotona, eikä päivisin oikein tapahtunut mitään, ei tullut enää käytyä niin paljon missään, niin kuvittelin, että jotkut tapahtumat ja menemiset muistaisi paremmin, juurikin siitä syystä kun ei paljon tapahdu.
Kävikin juuri päinvastoin, en tahdo muistaa menemisiäni, milloin olin jossain tapahtumassa, tai mitä tapahtui esim. viime viikolla, sekä yleensäkin ajallinen muisti on mennyt huonoksi, mitä milloinkin tapahtui, milloin olin missäkin, että onko siitä viikko vai kaksi. Tai jokin juttu mikä on ollut, en muista oliko se viime vuonna vai edellisenä, vaiko vielä sitä edellisenä.

Lue lisää

Olitko jollain lääkityksellä? Yksinäisyys ei yleensä aiheuta kuvaamaasi, vaan jokin sairaus hoitoineen.

Anonyymi kirjoitti:

Olitko jollain lääkityksellä? Yksinäisyys ei yleensä aiheuta kuvaamaasi, vaan jokin sairaus hoitoineen.

Takavuosina söin valtavat määrät erilaisia psyyken lääkkeitä pitkän aikaa. En yhtään ihmettelisi, jos vaikka niistä olisi jäänyt haittaa muistille.
Psyyke nykyään ok, mutta muisti ei.

Anonyymi kirjoitti:

Takavuosina söin valtavat määrät erilaisia psyyken lääkkeitä pitkän aikaa. En yhtään ihmettelisi, jos vaikka niistä olisi jäänyt haittaa muistille.
Psyyke nykyään ok, mutta muisti ei.

Lue lisää

Mä sain ainakin muistihaittaa. Sain muistia hiukan kuntoutettua, mutta tiettyjä ongelmia on jäänyt. Tosin ehdin sairastaa (ja syödä lääkkeitä) jo kymmenen vuotta, ennen kuin niitä muistiongelmia alkoi tulla. Ja samoihin aikoihin alkoi sitten ne maniajaksot ensin lievempänä, sitten pahempana. On perseestä tää elämä taas.

Aktiivinen voi jäädä yksin, kun tulee liikuntarajoitteita, jokin sairaus, tms.
Aktiiviselle on todella hankala tilanne, kun joutuu luopumaan aktiivisuudesta itsestä riippumattomista syistä.
Turhaa ensimmäisenä väittää ihmisen olevan passiivinen, kun ei tiedä taustoja.

Anonyymi kirjoitti:

Aktiivinen voi jäädä yksin, kun tulee liikuntarajoitteita, jokin sairaus, tms.
Aktiiviselle on todella hankala tilanne, kun joutuu luopumaan aktiivisuudesta itsestä riippumattomista syistä.
Turhaa ensimmäisenä väittää ihmisen olevan passiivinen, kun ei tiedä taustoja.

Lue lisää

Aktiivisestakin ihmisestä voi tulla yksinäinen, mutta on turvallista olettaa että aktiivinen ihminen etsiin aktiivisest ulospääsyä ja erilaisia ratkaisuja omaan yksinäisyyteensä, kun passiivinen ihminen jää vain voivottelemaan elämäntilannettaan, vaikka se ei olisi edes niin paha.

Anonyymi kirjoitti:

Aktiivisestakin ihmisestä voi tulla yksinäinen, mutta on turvallista olettaa että aktiivinen ihminen etsiin aktiivisest ulospääsyä ja erilaisia ratkaisuja omaan yksinäisyyteensä, kun passiivinen ihminen jää vain voivottelemaan elämäntilannettaan, vaikka se ei olisi edes niin paha.

Lue lisää

Tietenkin sitä etsii ratkaisuja, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.
Nykyään ihmiset eivät käy toistensa luona enää kyläilemässä kuten aiemmin. Yleensä on tavattava jossain muualla, baarissa, tms.
Liikuntarajoitteisuus estää menemisen milloin minnekin, kaverit eivät pidä enää yhteyttä, jos ei pääse minnekään lähtemään, mihinkään yhteiseen osallistumaan. Pitävät yhteyttä sellaisten kanssa, jotka pystyvät toimimaan, tekemään yhteisiä asioita, menemään jonnekin, jne.
Ok, onhan olemassa tämä ylellisyys, internet, somet ym. mutta ei se korvaa sosiaalista elämää, siinä ei tapaa ihmisiä kasvoista kasvoihin. Ehkä nykynuoret/nuoremmat ovat tyytyväisiä pelkkiin somessa tapahtuviin yhteydenpitoihin, koska se on nykyaikaa. Kuitenkin jo kauan ennen älylaiteaikaa eläneenä sitä kaipaa muutakin, ihmiskontakteja.
Ja joillain tilanne voi olla niinkin paha, ettei enää voi muuta kuin voivotella.