Olen toooooooosi kyllästynyt. Lapseni ovat jo kohta koululaisia ja ongelmaksi on muodostunut naapurin lapsi, joka on meillä riesaksi asti. Onhan se kivaa että lapsilla on kavereita, ei siinä mitään, mutta kun tämä muksu on meillä koko päivän aina kun tulee. Kevään ajan ovikello pärähti säännöllisesti iltapäivisin kun hänellä oli koulu loppunut ja oli meillä iltaan saakka, lähti viimeistään kun nukkumaanmenoaika lähestyi. Sen lisäksi saattoi viikonloppuna olla ainakin toisena päivänä taas koko päivän lukuun ottamatta pieniä hetkiä (noin varttitunti) kun kävi kotona syömässä jotain. En enää antanut hänelle ruokaa meillä.
Ensi syksynä en enää aio olla ilmainen iltapäivä ja muu hoitopaikka tälle yksinhuoltajan (jota en edes tunne) lapselle, tuntuuhan se rajulta lähettää muksu ovelta kotiinsa varsinkin kun arvaa että yksin siellä joutuu olemaan. Jospa olisi jo sen verran iso syksyllä että pärjäis.
Vai onko parempia ideoita?
Ensi syksynä en enää aio olla ilmainen iltapäivä ja muu hoitopaikka tälle yksinhuoltajan (jota en edes tunne) lapselle, tuntuuhan se rajulta lähettää muksu ovelta kotiinsa varsinkin kun arvaa että yksin siellä joutuu olemaan. Jospa olisi jo sen verran iso syksyllä että pärjäis.
Vai onko parempia ideoita?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Juu, ei mielestäni tarvitse hyväksyä tuollaista. Olen samaa mieltä että on hyvä ja kivaa kun lapsella on kaveri, mutta tuo nyt on jo liikaa; naapurin lapsihan melkein asuu teillä! Pari tuntia mielestäni on sopiva leikkiaika. Lähetät lapsen parin tunnin jälkeen "kylmästi" pois.
Voisitko ehdottaa että poikasi vierailisi välillä naapurissa?
Jos tykkäävät keskenään leikkiä, niin tuskin kokonaan kannattaa kieltää teillä käymästä, ihan yksinäisen pojankin takia, mutta hyvin voit sanoa mielestäni, että "nyt olisi kotiin lähdön aika, meillä on muuta puuhaa."
Toisaalta kun itse olin alakoululainen, paras ystäväni oli meillä lähes joka päivä koulun jälkeen ja viikonloppuisinkin. Hän ei asunut naapurissa vaan isänsä tuli hakemaan jossain välissä iltaa autolla. En jostain syystä oikein viihtynyt toisten kotona (kotikissa) ja meillä oli myös iso talo jossa paljon puuhaa, joten kaverit tulivat meille mielellään. Vanhempani eivät pistäneet myöskään pahaksi, tykkäsi kun oli porukkaa ja ruokaakin riitti kavereille.
ELI riippu paljon myös vanhemmista. Kaikkien ei tietysti tarvitse tykätä jatkuvasta kyläläisestä, tuskimpa itsekään tykkäisin. Sen verran perhekeskeinen taidan olla..
omasi vierailla siellä päässä, jos sillä asia tasaantuisi.
Meillä oli rajana, että tyttö on kotona kello 7, ja kaverit poistuvat, kun salkkarit alkaa. Tämä toimi hyvin ungefär 11-vuotiaaksi asti.
Nyt on päivittäinen vinkuvonku, "kun kesälomakin alkoi". Tyttö on 13, ja pitäisi saada olla ulkona ainakin yhteentoista kun kaikki muutkin saa. Välillä karseeeta kiukuttelua, kun pitää tulla kotiin. Pitäisi päästä kaverille yökylään tai kaveri meille. Nyt alkaa vähitellen toimia sääntö, että pitää tietää edellisenä päivänä, ei mitään extempore-kyläilyjä.
Laadi teille jotkut selvät säännöt, mihin aikaan teillä voi kyläillä! Lapsi voi ne kertoa kavereilleen. Ei tyyliin "meille ei voi tulla" vaan "meillä voi olla viikonloppuna kello 12-17".
saavat tulla sisälle vain poikkeustapauksissa. Normaalisti omat lapset "joutuvat" lähtemään pihalle leikkimään kavereidensa kanssa. Lapset saavat ulkoilua ja seuranpito kavereiden kanssa rajoittuu kohtuullisiin aikoihin, eli eivät jaksa ulkoilla ihan nukkumaanmenoon asti - ainakaan huonommalla säällä.
Saako sulle ja miehellesi tulla vieraita,vai pitääkö teidänkin jutella ulkona niiden kanssa?
Kyllä meillä on ainakin olleet selvät säännöt:
Omat muksut aina koulun jälkeen ensin kotiin.Sen jälkeen kun läksyt on hoidettu on 19-19.30 se aika mihin asti saa kaverit olla.
Sen jälkeen on aikaa rauhoittua ennen nukkumaan menoa.
Meidän poikien kaverit tietenkin saavat tulla,ja ovat aina saaneet tulla meille.
Eikös se oo parempi että lapsi on kotona kavereidensa kanssa kuin että pyörii ties missä.
Jos kissa alkais tuoda kavereita kotiin,sanoisin stop,mutta kyllä lapsilla on oikeus mielestäni omaan kotiinsa kutsua omia ystäviään.
Me ainakin usein on kahviteltukin tuon poikalauman kanssa kun on leipomisvire päällä ja pullantuoksu talossa.
Nyt kun alkaa olla isoja noi pojat,niin välillä on piha täynnä yhden kavereiden mopoja ja toisen ystävien autoja.
On joskus käynyt niinkin että joku liki parimetrinen hujoppi tulee huikkimaan:Äiti hei voitaisko saada kahvia.(eikä kyseessä ollut mun poikani)
eli rajoita selvästi lapsen tuloa ja oloa. meille ei ainakaan tule kavereita kuin sovitusti eli yksi koulun jälkeen jos ei vanhempia kotona ja jos on niin kysytään silloin aina. saatan joidenkin kohdalla sanoa heti mihin asti saa olla. tämä siksi että jotkut vain haluaa pelata, toisella menee överiksi touhut, jne.. pihalle sitten voi mennä kyllä ja jos on hyvä keli voin sanoa jo heti että ensin pihalle sitten voitte tulla sisälle. ei mukulat ole valittaneet koskaan paitsi joku satunnainen tupajumi! itseasiassa moni sanoo että meillä on reilu äiti ja selvät säännöt..
kokemuksen mukaan tuollaiset päivähoitolaiset ovat sellaisesta kodista että sinne ei koskaan pääse kavereita. siksi heille on ihan yks hailee missä se oma käy kunhan ei ole tuppaamassa muiden kanssa sisälle kotiin? tällaisten kohdalla olen omilta lapsilat kysynyt eikö olisi aika jo mennä naapuriinkin? ja jos vastaus on ettei sinne koskaan pääse - kysyn vielä tietääkö miksi? joskus syy voi olla joskus ei, joskus se on tilapäinen; vauva talossa, isä koipi paketissa, mummo kylässä, surua perheessä, ei vaan haluta muita päästää kotiin.. eli tilanne voi muuttua. joskus vastaus on että siellä ei oo peliä tai jotain lelua ja silloin vuorottelulle vaihtoehto on olla tulematta meille välillä jos ei omalle lelut naapurissa kelpaa!!
olemme asuneet kahdella eri alueella ja kummallakin on ollut pari poikaa jotka kiertävät talosta taloon ja toisella oli yksi tyttökin. eli kun edellinen paikka toteaa että nyt riittää täällä niin seuraavaan.. iltaan asti kunnes kukaan ei enää sisälle päästä ja viikonloppuna sekä lomilla jo aamuvarhain, arkena ja juhlapyhinä!! kyseisillä lapsilla ei noi tavat muutenkaan ihan huippua lienee yhteys tuohon kotikasvatuksen vähyyteen??
pidä nyt puolesi ja samalla autat lastakin tavallaan ja ainakin omat lapsesi saavat tilaisuuden leikkiä jonkun toisenkin kanssa..
Miten itsekkäitä ihmisiä täältä oikein löytyy.
Eikö se nyt herran jestas ole parempi molempien lapsien kannalta, että heillä a) on kavereita ja B) turvallinen paikka missä leikkiä.
Mitä jos yrittäisitte hetkeksi unohtaa tuon itsekkyytenne ja ajatella lapsen tavoin ja nauttia elämästä ja ystävistä. Olisitte iloisia, että teillä on tilaisuus auttaa tuota pikkuihmistä, jolla ehkä kotonaan ei kaikki ole hyvin, tarjoamalla hänelle edes hetkittäin hyvää oloa.
Toki jokaisella on omat säännöt, ja kauniilla ilmalla lapset kannattaakin käskeä pihalle, mutta ei minulla ainakaan ole niin sydäntä käskeä pikkulasta yksin kotiin, ihan vain sen takia, että kukaan nyt ei vahingossakaan pääsisi hyötymään minusta.