Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Se tärkein runo

    Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
    yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
    Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
    mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
    hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
    ihmisen, kaltaises -- vierasta lämmititkin!
    Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
    kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
    Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.
    Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
    Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
    Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
    Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut,
    houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
    Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
    yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
    yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
    Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.

    V.A. Koskenniemi

    🌼
    5280
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 5

    Vanhimmat

    Miksi tämä on tärkein? Kenelle tai keneltä kukaan ei tiedä. Kukka ei sano mitään.

    Äänestä

    Tuo on kyllä lajissaan yksi kovimmista.

    Äänestä

    Ihanaa että, runot ja runokirjat kiehtoo sekä tarttuu käsiin.

    Äänestä

    Hieno runo, mutta koen itse, että vaikka tänne yksin synnytään ja yksin täältä lähdetään, niin haluan olla ystävieni seurassa tämän väliajan. 👍😀

    Äänestä

    Hieno runo. Aina olen Koskenniemestä tykännyt. Ja Uuno Kailaasta. Rakel Liehusta. L. Onervasta ja miksei myös Eino Leinosta.

    Äänestä

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Anonyymi-ap kirjoitti:

    Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
    yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
    Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
    mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
    hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
    ihmisen, kaltaises -- vierasta lämmititkin!
    Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
    kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
    Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.
    Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
    Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
    Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
    Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut,
    houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
    Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
    yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
    yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
    Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.

    V.A. Koskenniemi

    🌼

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu