Minulla oli kaikki pelissä

Olisi niitä parempiakin reittejä asia selvittää.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Olisi niitä parempiakin reittejä asia selvittää.

Ai tulisin suoraa kysymään että rakastatko minua?

Anonyymi00004 kirjoitti:

Ai tulisin suoraa kysymään että rakastatko minua?

Kyllä! Toivoisin tuollaista suoruutta niin hyvässä kuin pahassa.

Viimeinen?

Näin se on. Eikö se itsekukin valitse seuransa mikä kiinnostaa. Minä en ole juhlaihminen ja jos toinen tykkää ryllinkiä pitää se hänen juttunsa.

Muistan kun muutama vuosi sitten, kävin lähes päivittäin baarissa voidakseni mahdollisesti törmätä häneen. Oli pitkä ajanjakso ettei nähty, mutta minä alkoholisoiduin ja voin huonosti. Muistan kun olin yksin ikävissäni ja vain toivoin, että näkisin edes vilaukselta hänet. En tiedä kuvittelinko hänen auttavan minua vaikeassa elämäntilanteessani silloin. Sitten tuli sellainen ajanjakso, etten pystynyt liikkumaan kotoa mihinkään. Olin fyysisestikin jo sairas. Makasin sohvalla ja join. Sitten nousin sieltä pohjalta ja voimaannuin. Mutta kun uudestaan taas kohtasin hänet, meni minulta ruokahalu ja toimintakyky pitkäksi aikaa. Hän oli täysin kylmä ja jätti minut hiljaisuuteen. Osoitti etten ole minkään arvoinen. Hän olisi varmasti tyytyväinen saavutukseensa, jos tietäisi siitä. Olen selvinnyt hengissä siitäkin kaikesta ja nyt on elämässä aivan toisenlaiset haasteet. Ihmissuhteiden kautta en haasteita itselleni toivo. Mutta kaikella on ollut tarkoituksensa. Kävin melko syvällä ja olen käynyt elämää tunteiden kautta läpi ihan sieltä varhaisesta saakka. Enää en hylkää itseäni, se on tärkein oppi.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Muistan kun muutama vuosi sitten, kävin lähes päivittäin baarissa voidakseni mahdollisesti törmätä häneen. Oli pitkä ajanjakso ettei nähty, mutta minä alkoholisoiduin ja voin huonosti. Muistan kun olin yksin ikävissäni ja vain toivoin, että näkisin edes vilaukselta hänet. En tiedä kuvittelinko hänen auttavan minua vaikeassa elämäntilanteessani silloin. Sitten tuli sellainen ajanjakso, etten pystynyt liikkumaan kotoa mihinkään. Olin fyysisestikin jo sairas. Makasin sohvalla ja join. Sitten nousin sieltä pohjalta ja voimaannuin. Mutta kun uudestaan taas kohtasin hänet, meni minulta ruokahalu ja toimintakyky pitkäksi aikaa. Hän oli täysin kylmä ja jätti minut hiljaisuuteen. Osoitti etten ole minkään arvoinen. Hän olisi varmasti tyytyväinen saavutukseensa, jos tietäisi siitä. Olen selvinnyt hengissä siitäkin kaikesta ja nyt on elämässä aivan toisenlaiset haasteet. Ihmissuhteiden kautta en haasteita itselleni toivo. Mutta kaikella on ollut tarkoituksensa. Kävin melko syvällä ja olen käynyt elämää tunteiden kautta läpi ihan sieltä varhaisesta saakka. Enää en hylkää itseäni, se on tärkein oppi.

Kuulostaa hyvältä selviytymistarinalta. 👍🫶