Äänestäminen vaaleissa

Minä tulin täysi-ikäiseksi 80-luvulla, jolloin pääsin ensimmäistä kertaa äänestämään. Minusta se tuntui hienolta ja jännittävältä ja halusin ihan alusta alkaen miettiä ja harkita aina tarkkaan, ketä minä äänestän. Ajattelin, että asioista päättävän ihmisen täytyy olla älykäs, oli sitten kyseessä kansanedustaja, ministeri, pääministeri, presidentti tai nykyään europarlamentin edustaja.
Siksi olen pyrkinyt seuraamaan aina politiikkaa, vaikka en ole ollut minkään puolueen jäsen koskaan. Minä olen aina äänestänyt henkilön mukaan, että saisi mahdollisimman hyvän ihmisen eduskuntaan tai europarlamenttiin. Olen aina lukenut ja kuunnellut uutisista, mitä joku kansanedustaja tai ministeri sanoo ja äänestänyt hänen puheidensa ja asiaosaamisensa mukaan. Tällaisen ihmisen pitää osata myös puhua ja esiintyä riittävän hyvin ja selkeästi, että häntä haluaa ja jaksaa katsella ja kuunnella.
Minä en ole äänestänyt siksi, että on joku julkkis, komea tai kaunis tai rikas. Amerikkalaiset äänestävät kuulemma vai mielikuvien mukaan, he eivät perehdy edes asioihin, mitä joku poliitikko osaa tai sanoo, eivätkä aina edes kuuntele tarkkaan, mitä joku poliitikko sanoo oikeasti. Siksi amerikkalaisten ihmisten äänestyskäyttäytymisessä ei tunnu olevan mitään järkeä.
Heille kelpaavat kaiken maailman julkkikset ja rikkaat, eikä Amerikassa voi presidentiksi edes pyrkiä, ellei ole tarpeeksi varakas ihminen, ikävä kyllä.
Amerikkalaiset vaalit ovat usein likaisia ja rumia, siellä mustamaalataan ja haukutaan vastaehdokasta ja väännellään toisen puheita täysin päinvastaisiksi. Valehtelukaan ei ole vierasta, vaikka se on täysin väärin ja ala-arvoista toimintaa.