En halua enää sydämeen suruja enkä halua tuntea surullisuutta ja pelkoa, en halua tuntea epäonnistuneisuutta ja kelpaamattomuutta, se on liian kipuisa tie tuntemattomasta, jos jään tähän loputtomaan ympyrään ja varsinkaan enää tänne siksi on lähdettävä ja juostava. Juostava niin kauas kunnes on paljon parempi ja on toivoa paremmasta. Jokainen ansaitsee olla onnellinen ja siihen minäkin pyrin. Tästä kaikesta pois, tämä ei ole tuonut mitään hyvää.
Arvostakaa myös itseänne, oloanne ja tunteitanne
Anonyymi-ap
4241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juokse mutta karkuun et pääse
Minulle tuli samantyyppinen tunne yhdessä vaiheessa, kun oli tosi vaikeaa. Olin koko ajan lähdössä muualle ja muuttamassa. Ajattelin, että jos pääsisin pakoon kaikkea surua ja tuskaa, asiat olisivat paremmin. Koin, että olin täysin epäonnistunut. Jouduin suojelemaan paljon itseäni negatiiviselta hapatuksesta, mitä ympärilläni oli. Nyt olen mennyt pienin harppauksin eteenpäin.
Nyt on jo parempi olo, että ehkä tästä yli päästään. Olen tehnyt voimaannuttavia kuvia parina päivänä ja uskallan jo haaveilla.
Jatkoa....On tärkeää arvostaa omia tunteitaan. Se on viesti, että jaksaako vastaanottaa kaikkea roinaa, mitä ympäriltä tulee. Prosessointiin auttaa luova tekeminen. 🎨 🖼
Varovainen saa olla, koska väärin ymmärtämisen vaarakin aina olemassa ja itse ainakin tullut vanhemmiten enemmän vain epäilevämmäksi muita kohtaan, unohtamatta omaa riittämättömyyden tunnetta. Ymmärrämmekö tai ylipäänsä haluammeko ymmärtää toista?