Apostoli Paavali ei kokenut marttyyrikuolemaa

Tosin Paavali on Taivaassa muuttunut.

‭‭Toinen kirje Timoteukselle 4:6 FB92‬‬
[6] Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut.

https://bible.com/bible/330/2ti.4.6.FB92

Ja kun he jatkoivat edelleen siihen hänen kärsimyksensä paikkaan, mukana lukemattomia kansanjoukkoja, hän tuli sille Rooman kaupungin portille, jossa häntä kohtaamaan tuli kaikista jaloin rouva, nimeltään Plautilla, joka rakasti apostoleja innokkaasti ja seurasi sitä Jumalan uskoa. Kyynelin, hän alkoi antaa itseään hänen rukoiltavakseen. Paavali sanoi hänelle: "Hyvästi, Plautilla, iankaikkisen autuuden tytär! Lainaa minulle se liina, jolla peität pääsi, ja mene hieman sivuun kansanjoukon tähden; odota minua täällä, kunnes palaan luoksesi ja maksan takaisin hyvyytesi. Sillä minä sidon sen silmieni ympärille kuin nenäliinan, ja jätän sen sinulle, rakastava nainen, merkkinä rakkaudestani, Kristuksen nimen tähden, häntä kohti lähtiessäni." Hän nopeasti ojensi sen liinan hänelle ja teki juuri niin kuin apostoli oli käskenyt. Parthenius ja Pheretas pilkkasivat häntä, ja sanoivat: "Miksi sinä uskot tätä petkuttajaa ja taikuria? Miksi olet menettämässä hienoa liinaa, kun et sinä saa tällaista hienoa kappaletta hänen kauttaan tässä maailmassa?" Mutta Paavali sanoi hänelle: "vaikka niin olisikin, tytär, ole valmiina täällä minun saapuessani, ja minä tuon sinulle minun kuoleman merkit sillä kankaalla, kun aion voittaa Kristuksen kanssa."

[15] Samaan aikaan Longinus, Megistus ja Akestus, ihmisten päättäväisesti suunnatessa heidän pelastukseensa, kysyen, miten he voisivat saapua siihen todelliseen elämään, kuulivat sen siunatun apostolin sanovan: "Veljeni ja poikani, pian, kun olen mestattu, ja te yhdessä muiden kanssa, jotka ovat auttaneet teloituksessani, lähtekää pois siitä paikasta, jonka Herra katsoo oikeaksi kutsua minua luokseen; uskovat tulevat ja hautaavat ruumiini. Mitä teihin tulee, huomioikaa se minun hautapaikkani, ja tulkaa sinne huomenna aamun sarastaessa, ja siellä löydätte kaksi miestä rukoilemassa, Titus ja Luukas. Kertokaa heille, mitä varten minä olen lähettänyt teidät, ja he antavat teille sen pelastuksen merkin Herrassa. Älkää siis epäröikö toteuttaa määräyksiänne, koska heti, kun teidät on kastettu siinä pyhässä lähteessä uskovina, ja teitä pyhitetään sen elämää antavan taivaallisten salaisuuksien voimalla, välittömästi te olette puhtaat, ja puhdistetut lunta valkeammiksi kaikesta synnin saastutuksesta, jopa tästä rikoksesta, joka on minua vastaan kehitetty, jota te nyt kunnioitatte; teidät kirjataan Kristuksen sotajoukkoon, ja tulette olemaan taivaallisen kuningaskunnan kanssaperillisiä.
Tämän sanottuaan hän saapui siihen hänen kärsimyksensä paikkaan. Siellä hän kääntyi itään; kädet ojennettuna taivasta kohti, hän rukoili kyynelehtien, syvällisesti, hepreaksi, ja kiitti Jumalaa. Ja kun hän oli lopettanut rukouksensa hänen ikivanhalla kielellään, hän hyvästeli veljensä siunaten heidät, ja sitoen silmänsä Plautillan hunnulla hän pudotti molemmat polvensa maahan ja ojensi kaulaansa. Pyöveli kohotti käsivartensa korkealle, iski voimalla ja katkaisi hänen päänsä. Kun se oli leikattu pois hänen ruumiistansa, se huusi ääneen Jeesuksen Kristuksen nimeä hepreaksi selkeällä äänellä; ja heti virta maitoa purkautui ulos hänen ruumiistaan, sotilaiden vaatteille, ja sen jälkeen veri virtasi ulos. Kun jotkut ihmiset halusivat tarttua siihen vaatteeseen, jolla hän oli sitonut silmänsä, ei sitä ollut nähtävissä. Lisäksi sellainen valtava valo ja niin miellyttävä tuoksu välähti taivaasta sillä hänen mestauksensa hetkellä, että kuolevaisten silmät eivät voineet sitä loistoa sietää; ihmisen kieli ei voinut selittää sitä tuoksua. Kaikki ne, jotka olivat läsnä, nähdessään Jumalan armon siinä siunatussa apostolissa, suuresti ihmettelivät, ylistäen ja riemuiten erittäin myöhään Herraa Jeesusta Kristusta, iankaikkista ja voittamatonta kuningasta, jota tuo upea opettaja ja kansakuntien ohjaaja oli julistanut.