Hei, vaikka olen mies, tuli sanottavaa tästä keskenmenosta. Joo, tiedän, että jotkut saavat raivarin jo siitä, että mies kommentoi tätä, mutta tässä meidän tuumailuja alla:
Meillä on omakotitalo, naimisissa, molemmilla työpaikka. Siispä kesällä 2003 päätimme jättää ehkäisyn pois ja yritellä jälkikasvua. Yhdet menkat vaimolla oli ja sitten yritettiin tosissaan. Ja tärppäsi heti. Lokakuussa plussaus ja marraskuussa ultraus, kyllä, kyllä siellä on kaikki hyvin.
Mutta 11 jotain tuli vaimolle yhtäkkiä verenvuotoa alapäästä ja se oli siinä, vaimoni maailma kaatui. Ultrassa käytiin ja sai pari pilleriä, joilla kohtu puhdistui. Fyysisesti kaikki ok, mutta vaimo masentui kovin.
Meni pari kuukautta ennenkuin saimme asian kuntoon, ymmärsimme erään henkilön jutun, kun hän sanoi, että keskenmeno on luojan tahto, se voi olla myös elimistön tapa poistaa elinkelvoton sikiö, tämä raskaus tarvittiin, jotta vaimoni elimistöstä poistuu sinne nuoruuden aikana kertyneet moskat. Ja lähes 40% hedelmöityksistä päättyy keskenmenoon.
Helmikuun lopulla yritimme taas ilman kondomia, kun kiekko näytti suosivan, ja tärppäsi taas. Ja meni kesken toukokuussa. Kävimme kesällä tutkimuksissa ja kaiken todettiin olevan kunnossa, yksityinen lääkäri kehoitti vain jatkamaan yritystä, kyllä se siitä. Päätimme yrittää uudelleen syksyllä.
Ja lokakuussa vaimoni teki taas positiivisen testin. Nyt on viikkoja jo 38 jotain, laskettu aika kesäkuun lopulla, ja kaikki ainakin toistaiseksi hyvin.
Älkää hyvät ystävät masentuko keskenmenosta. Se että raskaus keskeytyy, ei ole teidän syytä. Miettikää asiaa ja yrittäkää uudelleen kun aika tuntuu oikealta. Meillä ainakin rakkaus sen kuin kasvoi vain yritysten aikana. Välittäminen, empatia, toisen mielipiteiden kunnoittaminen ja kuuntelemisen taito... Ehkä meillä keskenmenojen tarkoitus oli opettaa meidät tuntemaan toisemme vielä paremmin.
Tsemppiä kaikille.
Meillä on omakotitalo, naimisissa, molemmilla työpaikka. Siispä kesällä 2003 päätimme jättää ehkäisyn pois ja yritellä jälkikasvua. Yhdet menkat vaimolla oli ja sitten yritettiin tosissaan. Ja tärppäsi heti. Lokakuussa plussaus ja marraskuussa ultraus, kyllä, kyllä siellä on kaikki hyvin.
Mutta 11 jotain tuli vaimolle yhtäkkiä verenvuotoa alapäästä ja se oli siinä, vaimoni maailma kaatui. Ultrassa käytiin ja sai pari pilleriä, joilla kohtu puhdistui. Fyysisesti kaikki ok, mutta vaimo masentui kovin.
Meni pari kuukautta ennenkuin saimme asian kuntoon, ymmärsimme erään henkilön jutun, kun hän sanoi, että keskenmeno on luojan tahto, se voi olla myös elimistön tapa poistaa elinkelvoton sikiö, tämä raskaus tarvittiin, jotta vaimoni elimistöstä poistuu sinne nuoruuden aikana kertyneet moskat. Ja lähes 40% hedelmöityksistä päättyy keskenmenoon.
Helmikuun lopulla yritimme taas ilman kondomia, kun kiekko näytti suosivan, ja tärppäsi taas. Ja meni kesken toukokuussa. Kävimme kesällä tutkimuksissa ja kaiken todettiin olevan kunnossa, yksityinen lääkäri kehoitti vain jatkamaan yritystä, kyllä se siitä. Päätimme yrittää uudelleen syksyllä.
Ja lokakuussa vaimoni teki taas positiivisen testin. Nyt on viikkoja jo 38 jotain, laskettu aika kesäkuun lopulla, ja kaikki ainakin toistaiseksi hyvin.
Älkää hyvät ystävät masentuko keskenmenosta. Se että raskaus keskeytyy, ei ole teidän syytä. Miettikää asiaa ja yrittäkää uudelleen kun aika tuntuu oikealta. Meillä ainakin rakkaus sen kuin kasvoi vain yritysten aikana. Välittäminen, empatia, toisen mielipiteiden kunnoittaminen ja kuuntelemisen taito... Ehkä meillä keskenmenojen tarkoitus oli opettaa meidät tuntemaan toisemme vielä paremmin.
Tsemppiä kaikille.
Vastaukset 1
Vanhimmat
näinhän se on. Ei ensimmäisestä eikä vielä toisestakaan kannata masentua. Elämä voittaa, aina jollain tavalla!