Vuosien jälkeen osa 2

Tässä linkki ensimmäiseen osaan:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18549075/vuosien-jalkeen



Vuosien jälkeen osa II


*
*
*

Iltanuotiolla





Saunakamat, pyyhkeet ja vaihdetut vaatteet veimme teltalle. Vatsamme antoivat vihiä, että jotain purtavaa pitäisi vielä saada. Päätimme lähteä pienelle iltapalalle. Suunnistimme kahvilan kautta rannan nuotiopaikalle. Kahvilan kylmähyllystä ostetut grillimakkarat lähtivät mukaamme. Juomat kulkivat kylmälaukussa. Laukku ei ollut kovin kylmä, mutta tyhjää parempi se oli.

Nuotiolla lopettelivat vaahtokarkkien paahtamista kaksi teini-ikäistä tyttöä ja ilmeisesti heidän poikaystävät. Odotimme heidän poistumistaan hetken. Kahdestaan on kivempaa, olivat ajatuksemme.
Nuotion ympärille oli laitettu halkaistuja tukkeja penkeiksi. Niille istahdimme. Lisäsin muutaman kalikan nuotioon. Hetken annoimme niiden palaa, odotellen hiillostumista. Suoraan tuleen kun makkaroita ei ole syytä laittaa. Olin ottanut mukaan kaksi teräksestä valmistettua kokoon painuvaa makkaratikkua, joissa oli jonkin firman mainokset kahvassa. Ne olivat oikein hyvät pelit meidän tarkoitukseen.
Nuotiomakkara on sellainen herkku, että niitä ei vuoden mittaan tule monia syötyä. Nyt ne maistuivat yllättävän hyvälle. Sinappikaan ei ollut tarpeen.

Syöminen ei siinä nuotiokeikalla juuri aikaa vienyt, mutta pari tuntia vierähti ihan vain jutellessa. Hyvä olo kutitti rintalastojemme alla. Endorfiinia erittyi ihan vaan hyvän kaverin kanssa seurustelusta. Muita päihteitä ei tarvittu.

- Aika kivaa meillä, eiks vaan?
Juha nyökkäsi ja painaessaan makkaratikkua kasaan tuumaili.
- On kivaa. Ja sekin on kiva, että saatiin tää reissu järjestymään. Hyvät olivat makkarat. Olikin jo nälkä. Laita tää munkin tikku sinne laukkuusi.

Otin viimeiset juomat kylmälaukusta, annoin toisen Juhalle. Laitoin makkaratikkumme talteen laukun syövereihin. Niitä saatetaan vielä tarvita, ehkä jopa tällä reissulla.

Vielä ei väsyttänyt ja keksimme lähteä kävelemään rannanmyötäisesti auringonlaskun suuntaan. Auringon painuessa hiljalleen horisontin taakse, sen viimeiset säteet värjäsivät taivaanrannan pilviä punaisiksi.

Rannan polku oli ollut kovassa käytössä ja sitä pitkin olisi paikoin voinut ajaa vaikka autolla. Kukaan ei siellä ollut tähän aikaan ajelemassa edes polkupyörällä. Emme kohdanneet vastaantulijoita ollenkaan.

Poikkesimme polulta pieneen niemenkärkeen kapeaa polkua pitkin. Muutaman sadan metrin päässä lainehtiva järvi välkkyi kauniisti viimeisten auringonsäteiden valossa. Ehdimme lähes niemen kärkeen.

Juha pysähtyi ison koivun kohdalla.

- Kusettaa... Pakko päästää vedet, sanoi Juha, kaivaen kalunsa housuista. Melkoisella paineella tyhjennyksensä aloittikin. Koivun runkoon ropisi märkää kuin rankkasateessa.

Seurasin vierestä toimitusta. Paljasnuppisen pelin päästellessä vesiään, jotain liikahti omassa puntissani. Ei Juhan kullikaan ollut täysin löysä. Ei ihan jäykkäkään, mutta sellaisessa puolierektiossa.

Juha sai vedet laskettua. Heilutteli melko kookasta meisseliään minua kohti.

Kysyi, kai vähän läpällä, että haluaisinko nuolaista viimeisen kusihelmen hänen kullinsa nokasta?

- Mitäpä pieni tippa kusta haittaa...Haluaisin aika kovasti imeä tuota sun patukkaa ja ottaa vastaan sitä paksumpaakin kamaa, sanoin.
Kullini jäykistyi muutamalla sykäyksellä tuosta ajatuksesta.

Vähän hämmästyin ujouden puutetta. En yleensä ole noin suorasanainen, mutta kiima se saa suun auki oikeaan aikaan. Oikea aika oli nyt ja pudottauduin polvilleni Juhan eteen.
Juhan aukaistua vyönsä ja housujensa napit, laskien housujaan alemmas, minä autoin vielä alushousut polven korkeudelle. Nyt olivat vehkeet oivasti esillä. Vein kasvoni kiinni Juhan alavatsaan ja haistelin mulkusta tulevaa tuoksua. Tuoksua se oli, ei mitään epämääräistä hajua.

Juha painoi poskeani vasten jäykistyvää kaluaan. Se jäykistyi hyvin nopeasti täyteen juhlakuntoon. Painoi sitten terskan huulilleni. Avasin suutani ja työnsin kieltäni ulos. Juhan terskan upotessa suuhuni, maistoin ihan oikean, kunnon kyrvän maun. Siinä jos missä oli sitä oikeaa kiiman makua.

Päästin Juhan hetkeksi suustani, pitäen kyrvästä kiinni ja sitä runkatessani, mainitsin Juhalle naurahtaen:
- Oli siinä tosiaan pikku tippa mauksi. Mutta nyt vaihdetaan tavaran laatua. Ja saat laueta mun suuhun ihan huoletta. Eikä tartte ujostella yhtään!



*
*
*