Minä tiedän, että muut ihmiset kärsivät ja minä haluaisin auttaa heitä, mutta en osaa. Se aiheuttaa minulle surua, häpeää ja inhoa itseäni kohtaan, kun en osaa auttaa, vaikka haluaisin. Minusta kenenkään ei pitäisi joutua kärsimään, vaan haluaisin poistaa kaiken henkisen ja fyysisen kärsimyksen, kiusaamisen, sodan, syrjinnän, nälänhädän, taudit ja kaikki muut pahat asiat maailmasta. Haluan, että kaikki maailman ihmiset voivat hyvin ja ovat onnellisia. Olen nähnyt ja kuullut kuinka monet ihmiset kärsivät fyysisesti ja oirehtivat monilla tavoilla henkistä pahaa oloa esim. psyykkistä pahaa oloa tai sitä, että heillä on kipuja ja henkistä pahaa oloa. Olen kuullut ja lukenut paljon tarinoita ihmisistä, joille on tapahtunut ihan hirveitä asioita. Paljon pahempia kuin minulle on koskaan tapahtunut. Minua surettaa se paljon, se aiheuttaa minulle henkistä ahdistusta ja pahaa oloa ja ajattelen, että miksi niin pitää tapahtua ja haluaisin, että sellaisia asioita tapahtuu. Surettaa, ahdistaa ja aiheuttaa kaikenlaisia tunteita kun ajattelen, että miltä ihmisitä on tuntunut kun he ovat vaikka kärsineet kovista kivuista, sairastaneet, kärsineet hirveistä fyysisistä vammoista ja joita on vaikka kidutettu paljon. Olen todella järkyttynyt, että miten kukaan voi kiduttaa toista niin paljon ja miltä uhrista on mahtanut tuntua. Minkälaista epätoivoa, kauhua, pelkoa, ahdistusta, kipua ja ties mitä ihmiset kärsivät.
Minä olen kertonut ihmisille miltä minusta tuntuu ja minulle on tehty selväksi, että on väärin ajatella näin. Sanotaan, että ei saa tuntea näin kuin tuntea. En ihmisten mukaan osaa ajatella mitään muuta kuin itseäni, omaa pahaa oloani ja en kykene ollenkaan ajatella miltä muista tuntuu. Että minä olen tunteeton, empatiakyvytön ja tunnekylmä ihmishirviö, jolla ei ole oikeutta elää.
Minua suututtaa hirveästi kun olen näin empatiakyvytön, tunnekylmä ja itsekäs ihminen. En pysty ymmärtämään ollenkaan miltä toisesta tuntuu vaan keskityn aina vain itseeni. Kun minua surettaa, minua ahdistaa tai minua järkyttää kun näen tai kuulen muiden kärsimyksistä ja mietin aina juuri miten minä voisin auttaa ja suren kun en pysty auttamaan. Miksi minä olen näin itsekäs ja ajattelen aina näin itseäni kun mietin muiden kärsimyksiä? Siis omaa ahdistusta kun mietin, miten voisin auttaa toisia ja poistaa kaiken kärsimyksen maailmasta. En haluaisi, että olisi mitään pahaa maailmassa.
Minä olen kertonut ihmisille miltä minusta tuntuu ja minulle on tehty selväksi, että on väärin ajatella näin. Sanotaan, että ei saa tuntea näin kuin tuntea. En ihmisten mukaan osaa ajatella mitään muuta kuin itseäni, omaa pahaa oloani ja en kykene ollenkaan ajatella miltä muista tuntuu. Että minä olen tunteeton, empatiakyvytön ja tunnekylmä ihmishirviö, jolla ei ole oikeutta elää.
Minua suututtaa hirveästi kun olen näin empatiakyvytön, tunnekylmä ja itsekäs ihminen. En pysty ymmärtämään ollenkaan miltä toisesta tuntuu vaan keskityn aina vain itseeni. Kun minua surettaa, minua ahdistaa tai minua järkyttää kun näen tai kuulen muiden kärsimyksistä ja mietin aina juuri miten minä voisin auttaa ja suren kun en pysty auttamaan. Miksi minä olen näin itsekäs ja ajattelen aina näin itseäni kun mietin muiden kärsimyksiä? Siis omaa ahdistusta kun mietin, miten voisin auttaa toisia ja poistaa kaiken kärsimyksen maailmasta. En haluaisi, että olisi mitään pahaa maailmassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Et suinkaan ole tunnekylmä hirviö. Sinähän tunnet murhetta toisten kärsimyksistä. Meidän mahdollisuutemme auttaa toisiamme on rajalliset. Ainoa, joka oikeasti voi auttaa, on Jeesus.
Vähän ristiriitaista on.
Siis auttamishalusi kumpuaa siitä, että sinulla itselläsi olisi hyvä olla. Ettei sinun tarvitsisi nähdä kärsimystä. Sillä tavalla itsekeskeistä. Mutta emmekö me jokainen halua, että kaikilla olisi hyvä olla, itsellä myös?
Yksi ihminen ei pysty muuttamaan koko maailmaa, siihen on tyydyttävä. Hyvä kun tekee oman osansa. Itsestä on aloitettava eli hoida ensin omat asiasi kuntoon ja sitten autat muita sen, minkä pystyt. Enempää et voi.