Huomiseen on niin pitkä matka yön läpi, unien hämärät kalliot vastassa. Kohtaamistasi samaan aikaan toivon ja pelkään, olen edessäsi lasinkaltainen; sanasi voivat saada minusta esiin melodian tai särön. Tuskin uskallan sinuun katsoa, se on retki maisemaan jonne tahdon vaeltaa. Silmäni puhuvat liikaa, ne eivät vaikene, ne paljastavat minut kuin syksy ruohonkorret. Olen kaivannut sinua niin kuin pieni laine kaipaa ulapalla rantaa, kodin rosoista viivaa.
Kun ajattelen kohtaamistasi, on sydämeni pohjaan painuva kivi; niin täynnä se on pelkoja ja onnea. Pelkoja siitä että näet kuinka täytät päiväni kuin raikas vesi tomuisen astian; pelkoja siitä ettet näe kuinka sieluni vaeltaa ilman sinua kuin vanhan linnan aave. Onnea siitä, että saan edes hetken hengittää olemuksesi säteitä; onnea siitä että sinä tosiaan olet totta.
Olisitpa jo tässä, tuntisin taas auringon virran. Se läpäisee minut kiireestä kantapäähän, tuoden pienet tanssivat pilkahdukset syvänteiden pimeään. Kun ei vielä huominen olisi, viipyilisin pitkään maistellen jokaista kellonlyömää lähempänä sinua. Odotuksen kuvani ovat täynnä hellyyttä ja lämpöä, lehtisuonien syvyyttä. Ja tiedän kun olet vihdoinkin siinä, vapisen sisäänpäin kääntyen, kuin oksa vailla lehtiä. Puhuttelet sisimpäni perustuksia tavalla jossa on maan luomisen ensimmäinen päivä.
Tämän kaiken pidän sisälläni vaikka olet kosketuksen mitan päässä; se huimaa minua kuin vuoristoinen ilma. Hidastun, hiljenen, on tässä päivieni luku.
Kun ajattelen kohtaamistasi, on sydämeni pohjaan painuva kivi; niin täynnä se on pelkoja ja onnea. Pelkoja siitä että näet kuinka täytät päiväni kuin raikas vesi tomuisen astian; pelkoja siitä ettet näe kuinka sieluni vaeltaa ilman sinua kuin vanhan linnan aave. Onnea siitä, että saan edes hetken hengittää olemuksesi säteitä; onnea siitä että sinä tosiaan olet totta.
Olisitpa jo tässä, tuntisin taas auringon virran. Se läpäisee minut kiireestä kantapäähän, tuoden pienet tanssivat pilkahdukset syvänteiden pimeään. Kun ei vielä huominen olisi, viipyilisin pitkään maistellen jokaista kellonlyömää lähempänä sinua. Odotuksen kuvani ovat täynnä hellyyttä ja lämpöä, lehtisuonien syvyyttä. Ja tiedän kun olet vihdoinkin siinä, vapisen sisäänpäin kääntyen, kuin oksa vailla lehtiä. Puhuttelet sisimpäni perustuksia tavalla jossa on maan luomisen ensimmäinen päivä.
Tämän kaiken pidän sisälläni vaikka olet kosketuksen mitan päässä; se huimaa minua kuin vuoristoinen ilma. Hidastun, hiljenen, on tässä päivieni luku.
Vastaukset 65
Vanhimmat
Hienoa tekstiä❤️Hyvää yötä
Kiitos ❤️ Hyvää yötä
Vedä käteen !
Miksi minun pitäisi vetää käteen?
Aamuhommat tekisi nyt terää.
Jaa trolli heränny koomasta
En ole trolli vaan ihminen joka kaipaa.
Ei tämä miestrolli tuntuu paljoa nukkuvan, kuten ei moni muukaan kilahtanut. Toiset taas arvostaa riittäviä yöunia
Taidat olla vähän yksinkertainen. Jos menee nukkumaan klo 00:30 ja herää 8:30, ehtii ihan hyvin nukkua kahdeksan tunnin yöunet.
Olet itse trolli. Näin hänet eilen.
Niinhän se on, että aamun virkku on illan torkku ja yön nääs varsinkin
Kielenä pelkkä ilman häivähdys kun syntyvä säe kirpoaa loman kädestä.
Siipi on mykkä viestinviejätär, tuo viuhka on takanasi. Hänen peilissään puhtaaksi pyyhityssä alati itsenään näyttäytyy kääntyessäsi ja käsissäsi peiliä kääntäessä.
Hei rakas.
Iltalääkkeet jäi sulla ottamatta.
Osaatko selittää, että mikä tarkalleen näissä miehen lyyrisissä purskahduksissa itseltä itselleen saa kilahtamaan tällä tavalla?
En kirjoita itselleni kiusanhenki. Kirjoitan kaipuustani ihmiseen jonka tunnen oikeassa elämässä.
Tulen ehdottomasti, haluan kokea tämän olet niin vahvasti mielessäni etten voi enää perääntyä.❤❤❤
Hän on myös vahvasti mielessäni. ❤️
"Puhuttelet sisimpäni perustuksia tavalla jossa on maan luomisen ensimmäinen päivä."
Tämän edessä voisi melkein olla aseeton.
Hänen edessään olen aseeton.
Mietin kanssa, että todella syvällistä. Sillä kaivatulla ei ole varmaan hajuakaan siitä, kuinka kauniisti hänestä ajatellaan. Eikö maailma olisi hiukan parempi paikka, jos tällaisia tuntemuksia oikeasti tuotaisiin julki ja näytettäisiin kuinka toisista aidosti välitetään?
Olisi varmaan. Jotakin olen sanonutkin, mutta kaipauksestani en.
Vastaus kaivatulta.
Kuin äänetön kutsu, lämmin siiven pyyhkäisy minut luoksesi toi. Olimme siinä yht'äkkiä kaksi kuin yhtä, alastomina ja aseettomina.
Kuin valo sydämeni ja sieluni täyttänyt ois,
yht'äkkiä kaiken niin kirkkaasti näyttänyt vois. Olo autuainen mieleni sopukoihin tuli.
Sieluni sinuun kokonaiseksi suli.
En enää pelkää. Luotan tulevaan, luotan perustavanlaatuiseen tarkoitukseen. Selkäni pehmeää ihoa silität ja ymmärtävään syleilyysi siipesi levität. Siinä lohtu ja lämpö on, kaikki se kaste, jota janoinen vaeltaja löytömatkallaan kaihonnut on.
On yhteys meidän alkukantainen, niinkuin monimuotoisuus ja tasapainoisuus luonnolle edellytys on. Siinä tuntea voin, mä elän.
Aurinko hiekalle lankeaa, oi unelias aamun kävelijä. Hiukset hiekassa raukea kylpy lämpenee. Poskellesi aurinko suitsuketta tuo ja ilosta lemmenjuoman sekoittaa.
Miksi pelätä jotakin sellaista mikä tuo toiselle syvää iloa.
Odotan huomista, joka alkaa haivahduksella oikeassa silmässä, toivottavasti päättyen hymyyn ja sanaiseen.
One more night... Phil C.
https://youtu.be/zKVq-P3z5Vg?si=S8j7mkGLtjUj5eA2
Vai oikeassa silmässä?? Se on kyllä vieläkin kipeenä! Jätä mun silmät rauhaan!!
Omassa oikeassa silmässäni ohi ajaessani.
Ap huomauttaa
Mistä ajoit ohi?
Hänen kanssaan hymyilen sisäänpäin. Olen iloinen kun näen hänet mutta se ei aina naamastani näy.
Iloa siitä, että huomaa olevansa toiselle hyvin tärkeä. Yhtä tärkeä kuin hän minulle
En jaksa enään lukea näitä runoja.Aika meni ohi niistä nyt on enään pelkkää vihaa...onneksi.
En mä vihaa ketään...enkä varsinkaan sinua kaivattuni 🥰
Pakkomielle, mikä pakkomielle! Ku pääsis täältä turvaan!
Sinä olit siinä. Joskus toivoisin että olisin vain uneksinut sinusta. Olet totta ja se tekee kipeää. Niin kipeää että kun istuit vieressäni, lähdin viereltäsi vaikka olisin halunnut jäädä.
Älä huoli. Täytyy vain nähdä hiukan vaivaa.
Tänään ajattelen vain kahta ihmistä.
Mitä pitäisi tehdä?
Keittää teet tietysti.
Ei ole käynyt kylässä.
Kyl ässä on.
Ei ole ässä se jota kaipaan.
Toinen seisoi, vai istuimmeko yhdessä penkillä? Huikeita tekstejä, moni näihin samaistuu eikä oikealle tietenkään koskaan kerrota. Onko hän ilmaan haihtuva taika?
Istuimme yhdessä. Ei hän ilmaan haihtuva ole, mutta lienee taikonut mieleni sitä itse tietämättä.
Oletko koskaan harkinnut psykoterapiaa? Sivusta
Mitä se huominen toi nyt työpaikalla?
Miksi työpaikasta kysyt?
Tämän kirjoitukset on jollekin työpaikalla nähdylle pohjoiseen, selviää usein keskustelua luettaessa.
Ei ole tämä kirjoitus työpaikalle pohjoiseen.
"Mun sydän sydän sulaa.."
Näissä kielikuvissa ei oöe mitään erikoista ihan jokainen jolla on mielikuvitust pystyy tuottamaan tällaista tekstiä.
Mutta kaikilla ei ole mielikuvitusta, totta sekin.
Entä se tunne? Saisitko sen mukaan näihin, kun sitä ilmeisesti on?
Ihan jokainen pystyy mihin tahansa, joo. Mitä tarkoitat tunteen saamisella mukaan? Jos tästä ei mikään tunne välity, ei voi mitään.
Tästä välittyy ihan kaikki❤
❤️ Kiitos.
No kun kirjoitetaannä pelkkiä kielikuvia niin se on jo lähinnä naurettavaa. Mutta kukin tyylillään.
Ei siinä ole mitään naurettavaa. Mitä sitten olisi pitänyt kirjoittaa, kaivatun koko nimi ja osoite ja puhelinnumero? Kirjoittaa että
Mieleni tekee kahvia. Soitan sinulle. Tule tänne kahville. Sitten heräsin. En uskalla soittaa.
Mielestäni vain sellainen ihminen, joka kokee samanlaisen tilanteen, ymmärtää täysin aloittajan tekstin.
Vähättelijöille: Ei kuka tahansa osaa noin kirjoittaa ja toinen seikka kuka kehtaa tunteilla noin runsaasti.
Kirjoittaja voi olla 16 - 100 vuoden välillä.
Rakkauden tunteen lumoama.
Rakkauden tunteen lumoama olen.
Minä myös....varmasti ikuisesti kituutan tässä omassa kurjuudessani.
Mikä sinut lumosi? Miksi ikuisesti kituutat?
Aivan todella kaunista luettavaa täällä. Kiitos siitä ap.
Kiitos.
Sinulleki tämä mies, jota luulet naiseksi osoitti nämä ylitsevuotavaa sanat? Narsismin alalajista ehkä kyse näin ollen
Joka toisia epäilee jatkuvasti narsistiksi kevyin perusteluin, on luultavimmin sitä itse.
Ymmärrän kyllä, että tätä palstaa lukevat näkevät apn tekstin hienona "olemuksen säteinä".
Liika on liikaa. Ja olen todellakin ollut rakastunut ja rakkauden huumaama, silti liika on liikaa kielikuviakin.
Onnea aplle, kirjoita sille sadun prinssille ihan henk koht. Niin realisoituvat nuo haaveittesi syvät alhot, jotka ovat kuin tuuleen rakennettu labyrintti, yhtä sokkeloinen, kadottava ja yhtä tuulesta hajoava, mutta jonka raunioista tämän kaltaisia satuja kerrotaan todeksi uudelleen ja uudelleen kuin kaikki olisi ikiaikaisesti elettyä ja koettua, haurasta kuin jää, jonka kevään ensi aie aluksi sulattaa. Ja joka myöhemmin kimaltelee pisaroina kukkaan puhkeavassa kukan nupussa ihan kuin yksi pisara olisi elämän ehto sille, joka siitä pääsee nauttimaan sortuneilla raunioilla.
Että näin, liika on liikaa, sanojakin. Ettei se sanoma hukkuisi.
En sanonut että kyse on sadun prinssistä. En sanonut onko kyse naisesta vai miehestä. Hänen olemuksensa on ainutlaatuinen niiden lukuisten ihmisten joukossa jotka olen tavannut. En elä haavemaailmassa. Minulla on hänen yhteystietonsa. Olen hänen kanssaan tekemisissä irl. Kaikesta muusta olen voinut puhua, mutta en siitä että olen ihastunut häneen. Herkkyys ei ole sama asia kuin hauraus. Minulla on ollut hänen kanssaan konflikteja, mutta ne ovat syventäneet tunteitani. Ihailen hänessä hyvin monta asiaa, kuten hänen suoruuttaan. Voimme olla rakentavasti erimielisiä. Ja niin edelleen on paljon muutakin mitä sinä et tiedä ja mikä ei luomaasi kuvaa vastaa. Se on vain yksi osa tätä kaikkea, että haluan kirjoittaa tunteistani häneen kauniisti ja herkästi.