Sanotaan että kirjoittamalla ajatuksia paperille syntyy uusia näkökulmia ongelmatilanteisiin. Nytpä teen näin julkisesti ja kirjoitan sinulle rakas nämä kiduttavat ajatukseni.
Olimme nuoruudenrakastettuja ja elimme toisistamme tietämättä 30 vuotta, kunnes sait päähäsi etsiä minut käsiisi ja pam! siinä sitä oltiin (tai minä olin) suurine tunteineni, jotka jostain pimennosta tulvahtivat mieleeni ja myös sydämeeni (jota olen nyt alkanut epäillä). Sait minut jollain kummalla tavalla valtaasi, se oli yksi katse ja olin koukussa. Mitä siitä vaikka olit naimisissa rakastithan minua, rakastithan?, vaikka ensimmäisellä kerralla kun olimme sängyssä sanoit että rakastan kyllä vaimoanikin.
Miksi et sanonut sitä hieman aiemmin, olisimme säästyneet näiltä tuskilta, joista molemmat olemme kärsineet viimeisen vuoden aikana. Oman liittoni ei niin ollut väliä se oli jo aikansa elänyt ja pääsin siitä avullasi pois.
En tiedä miksi yhä käyt luonani ja miksi sallin sen? Aina vain elätän toiveita että jos sittenkin voisimme elää joskus yhdessä. En osaa enää sanoa onko tämä tunne vain mieleni luoma harha ja jokin alitajuinen toive tulla petetyksi, koska siihen olin tottunut jo varhaisessa lapsuudessa, muistutathan niin isääni monin tavoin. En mä voi sua koskaan unohtaakaan, meillä on ollut niin paljon ihania hetkiä. Kanssasi tunnen itseni kokonaiseksi ja saat myös minut tuntemaan itseni Naiseksi. Tämä on hyvin surullista, koska tiedän että meillä olisi hyvä yhdessä. Enkä usko että enää voin tavata kaltaistasi joka saa minut tuntemaan näin. Todellisuudessa olet juoppo, seksiaddikti ja tunnevammainen, joiden asioiden kanssa minun pitäisi elää jos olisimme aina yhdessä. Pettäisit minua varmaan heti tilaisuuden tullen ja toisit vieraita naisia kotiimme, niinkuin minä olin teidän kodissanne. Silti ottaisin sinut heti luokseni jos vain vähänkin haluaisit. Mikä helvetti teissä rentuissa oikein viehättää???!!
Olimme nuoruudenrakastettuja ja elimme toisistamme tietämättä 30 vuotta, kunnes sait päähäsi etsiä minut käsiisi ja pam! siinä sitä oltiin (tai minä olin) suurine tunteineni, jotka jostain pimennosta tulvahtivat mieleeni ja myös sydämeeni (jota olen nyt alkanut epäillä). Sait minut jollain kummalla tavalla valtaasi, se oli yksi katse ja olin koukussa. Mitä siitä vaikka olit naimisissa rakastithan minua, rakastithan?, vaikka ensimmäisellä kerralla kun olimme sängyssä sanoit että rakastan kyllä vaimoanikin.
Miksi et sanonut sitä hieman aiemmin, olisimme säästyneet näiltä tuskilta, joista molemmat olemme kärsineet viimeisen vuoden aikana. Oman liittoni ei niin ollut väliä se oli jo aikansa elänyt ja pääsin siitä avullasi pois.
En tiedä miksi yhä käyt luonani ja miksi sallin sen? Aina vain elätän toiveita että jos sittenkin voisimme elää joskus yhdessä. En osaa enää sanoa onko tämä tunne vain mieleni luoma harha ja jokin alitajuinen toive tulla petetyksi, koska siihen olin tottunut jo varhaisessa lapsuudessa, muistutathan niin isääni monin tavoin. En mä voi sua koskaan unohtaakaan, meillä on ollut niin paljon ihania hetkiä. Kanssasi tunnen itseni kokonaiseksi ja saat myös minut tuntemaan itseni Naiseksi. Tämä on hyvin surullista, koska tiedän että meillä olisi hyvä yhdessä. Enkä usko että enää voin tavata kaltaistasi joka saa minut tuntemaan näin. Todellisuudessa olet juoppo, seksiaddikti ja tunnevammainen, joiden asioiden kanssa minun pitäisi elää jos olisimme aina yhdessä. Pettäisit minua varmaan heti tilaisuuden tullen ja toisit vieraita naisia kotiimme, niinkuin minä olin teidän kodissanne. Silti ottaisin sinut heti luokseni jos vain vähänkin haluaisit. Mikä helvetti teissä rentuissa oikein viehättää???!!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.