Vasemmisto käyttää taiteesta sanaa kulttuuri, mutta samalla suopistaa kultturin koskemaan vain eri muotoista taidetta, ei esimerkiksi ravintoloita, urheilutilaisuuksia tai huviveneilyä.
Meillä on taiteessakin paljon tehostamista. Määrärahojen mahdolinen vähentäminen pakottaa teklemään parempaa taidetta, jos haluaa pysyä alalla. Se on hyvä.
Meillä on taiteessakin paljon tehostamista. Määrärahojen mahdolinen vähentäminen pakottaa teklemään parempaa taidetta, jos haluaa pysyä alalla. Se on hyvä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
On ihan hyvä, että taiteen rimaa nostetaan korkeammalle.
Ei ole mitään järkeä siinä, että ylläpidetään väkisin "taidetta", jonka käyttäjät eivät ole valmiita maksamaan siitä.
Karl Marxin ajatus taiteesta poikkeaa huomattavasti demareiden käsityksestä. Marxin mukaan ihmisten pitää työn jälkeen keventää tunnelmaansa taiteella, mutta sen ei ole tarkoitus korvata työtä itseään. Se on vain tuottava lisä työpäivän päälle.
Nykyiset sosialistit ovat sitä mieltä, että kaikesta pitää maksaa, jopa omien lapsien hoitamisesta ja harrastamisesta. Kauas on degeneroiduttu.
Höpö-höpö Hommafoorumista opituille mielipiteille kulttuurin tai taiteen merkityksestä eri kulttuureissa ja eri aikoina.
Toki on taidebisnestä, kulttuurista tekemistä, joka halutaan muuttaa bisnekseksi tai rahaksi.
Taiteentekijät luovat uutta tekemisen pakosta, jos siitä saa elantonsa, ei se ole bisnestä. Bisnestä tehdään taiteella siten, että ostetaan teoksia halvalla ja myydään kalliilla - välittämättä taiteentekijän toimeentulosta.
Taideapurahat ovat yhteiskunnan tuki, jotta luovuus kukoistaa, syntyy uusia taidemuotoja ja
-elämyksiä — taiteen ymmärtämistä — eri kulttuureissa ja eri kulttuureista.
Miten taitavia eri alojen taiteentekijät ovatkaan ihmiskunnan alkuajoista olleet, siinä on ihmettelemistä meille kaikille. Esimerkiksi ikivanhat korut, käsityöt, kalliomaalaukset... Ne inspiroivat meitä vielä tänä päivänä.
Taideterapia on hyvin tärkeä parantava tekijä esim. masennuksessa ja itsensä kehittämisessä ja myös hyväksymisessä — erikoisesti tässä yhä itsekkäämmäksi käyvässä asioiden arvottamisessa — puhumattakaan ahnehtimisesta.