...ovat usein hukassa itseltäänkin, kun ei ole enää sitä Kekkosta heitä komentamassa. Tällaisiakin ajatuksia tuli mieleeni tuolla Nauvon matkalla sekä keskustelujemme että matkalukemiseni perusteella.
Bengt oli petannut minulle vuoteen meren rannassa olevan saunan ”kamariin”. Matkalukemisenani oli Juhani Suomen Kekkos-elämäkerran viimeinen osa ”Umpeutuva latu”, jota kumpanakin iltana saunakamarin kuistilla lueskelin lähes puoliyöhön. Illat olivat aurinkoiset ja lämpimät, ja vielä auringon laskettuakin veden pintaan heijastuva iltarusko toimi ihan hyvin lukulamppuna.
Kepulaiset poliitikot tarrautuivat Kekkoseen vielä hänen viimeisinä presidenttivuosinaankin kuin hukkuva oljenkorteen. Eikä se näkynyt olleen Kekkoselle vastenmielistä, vaan päinvastoin. Kun Ahti Karjalainen yritti Kekkoseen hieman etäisyyttä ottaen ruveta aukomaan omaa uraa, Urkki palautti Ahdin ruotuun, ja hyvä, että niin teki. Mutta monissa muissa tapauksissa Urkki halusi vain härskisti näyttää omaa mahtiaan. Kepupoliitikoille Urkki oli tylympi kuin demareille; siksikö, että omiaanhan hyvä isä kurissa pitää?
Sellaisen otteen Kekkonen kuitenkin keskustalaisiin poliitikoihin sai, että sitä ne kaipaisivat vieläkin. Ja siksi nykyiset keskustapoliitikot ovat ikään kuin itseltään kateissa, kun heillä ei ole enää Kekkosen kaltaista voimakasta, itsevaltaista isähahmoa, joka näyttäisi, mitä pitää tehdä ja miten.
Kun luin Kekkosen viimeisestä totuudenhetkestä, 17.-22.8.2001 Islantiin suuntautuneesta kalastusmatkasta, niin tulin ihan vihaiseksi sille hänen lähipiirilleen ja niille poliitikoille, joiden oman aseman pönkittämisen vuoksi jo siinä tilassa oleva mies vielä lähetettiin sellaiselle matkalle. Kyllä politiikka voi olla armotonta ja katalaa peliä.
Kekkosen lääkäri Erkki Kivalo oli matkaa vastaan ja varoitteli sillä mahdollisesti tapahtuvasta ja sen seuraamuksista. Myös Anita Hallama vaati pontevasti matkan peruuttamista, samoin Kekkosen miniä Brita Kekkonen. Mutta jo tahdoton Kekkonen sanoi, ”ei se käy, kun pojatkin (kalakaverit) niin odottavat ja Halonenkin (professori, myös Kekkosen lääkäri, innokas kalamies) lähetti jo sitä varten vapansa Islantiin”.
Kekkosen muistikatkoista ja kompasteluista (kirjassa mm. kuva Kekkosen kaatumisesta jokeen) ihmeen suoraan puhuva Juhani Suomi toteaa, että ”Koko kalastusretki epäonnistui täydellisesti, ja jopa Kivalon pahimmat aavistukset kävivät toteen”.
Kun kirjassa sitten kerrotaan Kekkosen kotiinpaluun jälkeisistä tapahtumista, niin tuntui kauhealta tajuta, että maamme ylin johto oli vielä tuolloinkin niin ”ulkona olevan” miehen käsissä. Hän kyllä pystyi kirjoittamaan kauniin surunvalittelukirjeen Päiviö Hetemäen leskelle – mutta Päiviö oli kuollut jo hyvän aikaa sitten ja asianmukaisen surunvalittelun hän oli lähettänyt jo silloin. Yhtenä hetkenä Urkki saattoi olla ihan tässä ajassa ja heti perään vuosikymmenten takaisessa.
Kekkosen ihailija Juhani Suomi ei noilla asioilla mässäile, vaan päinvastoin vaikenee monista sellaisista tapahtumista, joista olen lukenut muualta. Kyllin hyvin Suomenkin kertomasta tilanne tulee selväksi. Siitä lukiessa tuntee aidosti myötätuntoa Kekkosta kohtaan ja inhoa häntä oman asemansa vuoksi yhä pönkittämään pyrkiviin kepupoliitikoihin. Ja ihailu Mauno Koivistoa kohtaan kasvaa.
Dementin Kekkosen viimeisiä kirkkaita hetkiä taisi olla, kun hän hiljaisuuden vallassa nautitulla aterialla yht´äkkiä yllättäen murahti ”No – tulkoon sitten Koivisto”. Juhani Suomen kertomaa tämäkin. Ja Koivisto tuli. Mihin Raamatun kohtaan tämä ajatuksenne viekään?
Bengt oli petannut minulle vuoteen meren rannassa olevan saunan ”kamariin”. Matkalukemisenani oli Juhani Suomen Kekkos-elämäkerran viimeinen osa ”Umpeutuva latu”, jota kumpanakin iltana saunakamarin kuistilla lueskelin lähes puoliyöhön. Illat olivat aurinkoiset ja lämpimät, ja vielä auringon laskettuakin veden pintaan heijastuva iltarusko toimi ihan hyvin lukulamppuna.
Kepulaiset poliitikot tarrautuivat Kekkoseen vielä hänen viimeisinä presidenttivuosinaankin kuin hukkuva oljenkorteen. Eikä se näkynyt olleen Kekkoselle vastenmielistä, vaan päinvastoin. Kun Ahti Karjalainen yritti Kekkoseen hieman etäisyyttä ottaen ruveta aukomaan omaa uraa, Urkki palautti Ahdin ruotuun, ja hyvä, että niin teki. Mutta monissa muissa tapauksissa Urkki halusi vain härskisti näyttää omaa mahtiaan. Kepupoliitikoille Urkki oli tylympi kuin demareille; siksikö, että omiaanhan hyvä isä kurissa pitää?
Sellaisen otteen Kekkonen kuitenkin keskustalaisiin poliitikoihin sai, että sitä ne kaipaisivat vieläkin. Ja siksi nykyiset keskustapoliitikot ovat ikään kuin itseltään kateissa, kun heillä ei ole enää Kekkosen kaltaista voimakasta, itsevaltaista isähahmoa, joka näyttäisi, mitä pitää tehdä ja miten.
Kun luin Kekkosen viimeisestä totuudenhetkestä, 17.-22.8.2001 Islantiin suuntautuneesta kalastusmatkasta, niin tulin ihan vihaiseksi sille hänen lähipiirilleen ja niille poliitikoille, joiden oman aseman pönkittämisen vuoksi jo siinä tilassa oleva mies vielä lähetettiin sellaiselle matkalle. Kyllä politiikka voi olla armotonta ja katalaa peliä.
Kekkosen lääkäri Erkki Kivalo oli matkaa vastaan ja varoitteli sillä mahdollisesti tapahtuvasta ja sen seuraamuksista. Myös Anita Hallama vaati pontevasti matkan peruuttamista, samoin Kekkosen miniä Brita Kekkonen. Mutta jo tahdoton Kekkonen sanoi, ”ei se käy, kun pojatkin (kalakaverit) niin odottavat ja Halonenkin (professori, myös Kekkosen lääkäri, innokas kalamies) lähetti jo sitä varten vapansa Islantiin”.
Kekkosen muistikatkoista ja kompasteluista (kirjassa mm. kuva Kekkosen kaatumisesta jokeen) ihmeen suoraan puhuva Juhani Suomi toteaa, että ”Koko kalastusretki epäonnistui täydellisesti, ja jopa Kivalon pahimmat aavistukset kävivät toteen”.
Kun kirjassa sitten kerrotaan Kekkosen kotiinpaluun jälkeisistä tapahtumista, niin tuntui kauhealta tajuta, että maamme ylin johto oli vielä tuolloinkin niin ”ulkona olevan” miehen käsissä. Hän kyllä pystyi kirjoittamaan kauniin surunvalittelukirjeen Päiviö Hetemäen leskelle – mutta Päiviö oli kuollut jo hyvän aikaa sitten ja asianmukaisen surunvalittelun hän oli lähettänyt jo silloin. Yhtenä hetkenä Urkki saattoi olla ihan tässä ajassa ja heti perään vuosikymmenten takaisessa.
Kekkosen ihailija Juhani Suomi ei noilla asioilla mässäile, vaan päinvastoin vaikenee monista sellaisista tapahtumista, joista olen lukenut muualta. Kyllin hyvin Suomenkin kertomasta tilanne tulee selväksi. Siitä lukiessa tuntee aidosti myötätuntoa Kekkosta kohtaan ja inhoa häntä oman asemansa vuoksi yhä pönkittämään pyrkiviin kepupoliitikoihin. Ja ihailu Mauno Koivistoa kohtaan kasvaa.
Dementin Kekkosen viimeisiä kirkkaita hetkiä taisi olla, kun hän hiljaisuuden vallassa nautitulla aterialla yht´äkkiä yllättäen murahti ”No – tulkoon sitten Koivisto”. Juhani Suomen kertomaa tämäkin. Ja Koivisto tuli. Mihin Raamatun kohtaan tämä ajatuksenne viekään?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kuuluuko hoitoosi peräti? Auttaako se narsismiisi vai pahentaako?
"Kun luin Kekkosen viimeisestä totuudenhetkestä, 17.-22.8.2001 Islantiin suuntautuneesta kalastusmatkasta,"
Muhahhahha! Jorman lääkkeet alkavat vaikuttaa kenties?
Ja Koivisto tuli.
Ja tuhosi Suomen talouden surkuhupaisilla teorioillaan, jahkailuillaan ja asioihin sekaantumisillaan. Koivisto olisi pitänyt teloittaa "ansioistaan".
Oikea kohta olisi luomiskertomuksessa: "Jumala sanoi: tulkoon valkeus! Ja valkeus tuli".
HUOM:
Ylläpito sai jo tekstin!
"Jorman jorinoille matkakertomuksille" pitää löytyä jokin muu paikka. Ei tämä ole mitään debattia vaan "minä-minä-Jorma-minää" ja Keskustaa sivutessaan vain tympeätä veetuilua.
UKK-veetuilua ei mitenkään täällä kaivata. Presidentti-saitti sopisi siltä osin, joskaan kuolleen pressan päälle sylkeminen ei ole minkään saitin asiaa.
Siirrä Jorman jorinat ja UKK-vihakirjoitukset muualle tai deletoi, ole hyvä!
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
...uhota noin heti, kun olet päässyt pannasta, ette taas kohta joutuisi sulkulistalle. Mitä Sinä sitten tekisit, kun Sinulla ei näy olevan saitin ulkopuolista elämää.
...mutta hukassa olemisesta puheen ollen ei kukaan ole niin hukassa kuin demarit tällä hetkellä.
Tämä on tullut varsin karulla tavalla esiin tässä rajavartioitten lakkoa ja suojelutyötä koskevassa erillislakikeskustelussa.
Kun kerrankin sympatiani ovat Urho Kekkosen puolella, Sinä et halua lukea ajatuksiani! Lue nyt toki; Sinä varmaan ymmärtäisitkin. CITY-Keskusta näkyy ymmärtäneen tuonkin "ihan ikiomalla tavallaan", vai olisiko hän antanut lausuntonsa kirjoitustani lukematta.
Demarit näkyvät tosiaan olleen sekaisin tuossa rajavartijoiden lakkokysymyksessä, mutta ovat onneksi tehneet sitten ihan oikean päätöksen. Evp-sotilaana minulle sotilaiden (sotilaitahan rajavartijatkin ovat) lakkoilu on hieman hämmentävä asia, mutta eduskunnan toimintaa lakon murtamiseksi vastoin lakia (työtuomioistuimen päätöstä) en lainkuuliaisena kansalaisena sentään voisi kannattaa.
silloin kun puhutaan lakosta ja kisojen turvajärjestelyjen turvaamisesta poikkeuslailla.
Sillä heiltä voisi vaalirahoitus jäädä saamatta ja piireissä alkaisi kuulua että se ja se on petturi, jos sellainen tulisi hyväksyttyä. Oma etu ennen maan etua ajattelua on korkessa kurssissa demareiden piirissä. Ai niin, Kalliomäki kannatti tuota lakia, mutta nyt taisi ministerin posti mennä pois alta.
http://www.ylioppilaslehti.fi/2000/000331/000331ayliike.html
Kun poistun nyt tältä illalta, niin loppukaneettina nostan vielä esiin tuon avaukseni viimeisen kappaleen:
>> Dementin Kekkosen viimeisiä kirkkaita hetkiä taisi olla, kun hän hiljaisuuden vallassa nautitulla aterialla yht´äkkiä yllättäen murahti ”No – tulkoon sitten Koivisto”. Juhani Suomen kertomaa tämäkin. Ja Koivisto tuli. Mihin Raamatun kohtaan tämä ajatuksenne viekään?
Kekkosta ja hänen pitkää valtakauttaan on käsitelty täälläkin pitkään ja hartaasti. Kääntäkäämme kuitenkin tällä kertaa katseemme tähän päivään. Olisiko tämän päivän Suomessa vaaraa yhden puolueen ja yhden miehen vallan kasvamisesta demokratiaa uhkaavaksi voimaksi Kekkosen ajan arvostelijoiden kuvaamalla tavalla?
Jos näin on, eikö pitäisi löytää rohkeita miehiä ja naisia, jotka uskaltavat nousta tätä demokratiaa uhkaavaa voimaa vastaan, ettei kävisi niin kuin Kekkosen ajan arvostelijat väittävät hänen aikanaan käyneen. Demokratian pelastajien työ ei tule olemaan helppo. Heitä tullaan mustamaalaamaan ja häpäisemään valtakoneiston koko voimalla. Heitä ahdistetaan syytöksin ja oikeudenkäynnein. Heidän tulee olla viisaita ja tarkkoja, niin lopulta he tulevat voittamaan ja demokratia pelastuu.
Kun sinä lähdit ottamaan Raamatusta lainauksia ja yhdistit ne ihmisten politiikkaan, niin täytyy tähän viitaten sanoa, että sinä ajattelet ihmisten ajatuksia tässä etkä Jumalan ajatuksia.
...vain ihminen, mutta olen mielestäni ajatteleva ihminen. Sitä eivät kaikki täällä taida olla? Tiedän, että ihminen on myös erehtyväinen, ja minäkin saatan olla joskus väärässä. Tätäkään eivät kaikki täällä taida tiedostaa.
Tuossa sanomassani olen kyllä oikeassa, eikä siitä kukaan liene oikeasti edes eri mieltä, etteikö Koivisto olisi palauttanut maahamme parlamentarismia ja demokratiaa.
Avaukseni "Suomen keskusta" on näköjään siirretty "yleistä politiikasta"-saitille. Hieman sitä ihmettelen, sillä eihän siinä juuri muista Suomen puolueista kuin keskustasta puhuttu. Sitä verrattiin vain Ruotsin sosialidemokraatteihin. Mutta jos seriffi noin on hyväksi ja oikeaksi nähnyt, niin olkoon sitten niin. Onpahan sillekin saitille näin saatu ketju, jossa on paljon puheenvuoroja!
"Kun luin Kekkosen viimeisestä totuudenhetkestä, 17.-22.8.2001 Islantiin suuntautuneesta kalastusmatkasta, niin tulin ihan vihaiseksi sille hänen lähipiirilleen ja niille poliitikoille, joiden oman aseman pönkittämisen vuoksi jo siinä tilassa oleva mies vielä lähetettiin sellaiselle matkalle. Kyllä politiikka voi olla armotonta ja katalaa peliä."
---------------------------
...Kekkosen nousseen kuolleista?
Kuinka lieneekään noin lipsahtanut, että tuo Kekkosen viimeinen kalastusmatka on myöhentynyt 20 vuodella! Ehkäpä joku muukin sadoista kävijöistä on virheeni huomannut, mutta Kekkosta ei taideta pitää enää kovin merkittävänä, kun kukaan ennen Sinua ei ole välittänyt siitä huomauttaa.
...ajattelin, että sinuun on iskenyt sama tauti kuin Kekkoseenkin, tosin 10 vuotta nuorempana.