Ruotsalaista joustavuutta

Taloustieteilijältä suoraa puhetta,onko kaikki Orpon hallituksen ohjelmat ja toimet suurta bluffia?

Suomen Kuvalehti/ Roope Uusitalo
Ruotsalaista joustavuutta
Ruotsalaiset työmarkkinat joustavat lähinnä suomalaislobbareiden puheissa. Naapurimaan menestyksen salaisuus on jossain muualla.
Suomalaisilla on tapana hakea mallia Ruotsista. Naapurikateuteen on aihetta erityisesti talouskehityksen osalta.
Ruotsin talous on vahvassa kasvussa, kun Suomessa kunnon talouskasvua ei ole nähty vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen.
Suomessa tuskaillaan julkisen talouden velkaantumisen ja leikkaustarpeiden kanssa, mutta Ruotsissa pohditaan, pitäisikö julkisen talouden ylijäämätavoite pitää ennallaan ja miten selvitään työvoimapulasta.
Erikoisempaa sen sijaan on, että Ruotsista etsitään mallia työmarkkinoiden joustavuudesta.
Ruotsalaiset työmarkkinat kun joustavat lähinnä suomalaislobbarien puheissa.
© Outi Kainiemi
Ruotsissa 70 prosenttia palkansaajista kuuluu edelleen ammattiliittoon ja reilut 80 prosenttia palkansaajista on töissä työnantajaliittoon kuuluvalla työnantajalla. Työehtosopimukset eivät ole yleissitovia, mutta työehtosopimusten piirissä on yli 90 prosenttia palkansaajista, mikä johtuu työnantajien korkeasta järjestäytymisasteesta ja työnantajaliittoon kuulumattomien työnantajien tekemistä liityntäsopimuksista. Osuus on suunnilleen sama kuin Suomessa.
Vastahakoiset työnantajat, kuuluisimpana Tesla, tarvittaessa painostetaan noudattamaan ruotsalaisia työehtosopimuksia.
Työttömyysturvan taso suhteessa työttömyyttä edeltävään palkkaan on Ruotsissa selvästi korkeampi kuin Suomessa, kertoo OECD:n vertailu. Myös työntekijän irtisanomissuoja on Ruotsissa tiukempi.
Ruotsalaisen työsuhdeturvan tunnetuin piirre lienee tiukka last-in-first-out-periaate, jonka mukaan työvoimaa vähennettäessä pitää aloittaa niistä, jotka on palkattu yritykseen viimeksi.
Pitkään samassa yrityksessä työskennelleiden irtisanomisriski on siksi olematon, ellei koko yritys men­e nurin.
Ruotsalaisten palkatkaan eivät kummemmin jousta. Tuntipalkkojen erot olivat Ruotsissa vuonna 2018 EU-maiden pienimmät, ilmenee Eurostatin viimeisimmästä vertailukelpoisesta palkkarakennetilastosta.
Samapalkkaisuuden rankinglistassa seuraavina ovat Suomi ja muut Pohjoismaat, mutta Ruotsin palkkaerot ovat naapureitaankin pienempiä.
Eipä ihme, että solidaarisella palkkapolitiikalla tarkoitetaan usein juuri ruotsalaista mallia.
Ruotsissakin solidaarisuudella on rajansa. Eri alojen välisiä palkkaeroja on vaikea tasoittaa.
Vuodesta 1997 eri alojen työehtosopimuksia on Ruotsissa koordinoitu niin sanotun teollisuussopimuksen avulla. Järjestelyn tavoitteena on ehkäistä alojen välistä palkkakilpailua ja siitä seuraavaa hintojen ja palkkojen nousua.
Perusideana on, että kansainväliselle kilpailulle alttiit teollisuusliitot sopivat palkoistaan ensin ja muiden alojen sopimuskorotukset tehdään kustannusvaikutuksiltaan samansuuruisina tämän jälkeen.
Ruotsalaisen teollisuussopimuksen ilmeinen riski on, että palkkaerot jäävät vuoden 1997 tasolle eikä esimerkiksi julkisen sektorin sairaanhoitajien tai opettajien kasvava kysyntä nosta palkkoja ja houkuttele alalle uusia työntekijöitä.
Ruotsissa monien julkisten alojen työehtosopimuksissa ei sovita palkankorotuksien suuruudesta vaan niistä sovitaan paikallisesti.
Periaatteessa paikallinen sopiminen ja työvoimapula voisi johtaa palkkojen nousuun, mutta markkinamekanismi ei tällaista lopputulosta välttämättä tuota.
Tämän ei pitäisi olla yllätys. Julkisen sektorin työmarkkinat ovat oppikirjaesimerkki yhden ostajan monopsonimarkkinoista, joilla neuvotteluvoima on työnantajalla ja palkat siksi alle kilpailullisten markkinoiden tason.
Työmarkkinakysymyksiä arvioiva Arbetsmarknadsekonomiska rådet totesi vuonna 2016 julkaistussa raportissaan Dags för större lönespridning, että palkat itse asiassa reagoivat Ruotsissa kysynnän ja tarjonnan muutoksiin hitaammin kuin esimerkiksi Suomessa tai Tanskassa.
Esimerkiksi opettajien ja sairaanhoitajien palkka­kehitys on raportin mukaan jäänyt vuosina 2003–2014 jälkeen muiden alojen palkkakehityksestä kroonisesta työvoimapulasta huolimatta.
Alan sisäinen palkkarakenne sentään voi muuttua.
Tuoreen tutkimuksen mukaan nuorten opettajien palkat nousivat, kun jäykästä ikälisäjärjestelmästä siirryttiin paikalliseen sopimiseen.
Näin kävi varsinkin sellaisilla alueilla, joissa koulutetulle työvoimalle on kysyntää.