En usko että sinä ajattelet minua päivittäin

Se olen vain minä joka piirsin hymiön sinulle muistoksi. Ihastuin sinuun mikä on väärin. Muistan lähes kaiken mitä olemme keskustelleet yhdessä. Puhuimme myös pettämisestä, en tiedä miksi. Tiedäthän että vaikka haluan sinut, en halua pettää. Haluan liikaa, olen maalannut maailman mielikuvitukseeni sinusta ja minusta. Silti se on väärin. Ajattelen että jos joskus näemme, en voi enää katsoa sinua, koska paljastun. Miksi sinä kerroit heti kaverille että minä piirsin sen hymiön, sanoit vielä perään että kiva juttu. Olet ajatusissani niin tärkeä, että se lamauttaa minut täysin. Nyt nolaan itseni jos joku tunnistaa, vai eihän siinä pitäisi olla mitään noloa että välittää oikeasti.