HEI!
Ajattelin kysellä, että onko täällä muita joilla samanlaisia tunteita? Ole reilun vuoden kärsinyt ajoittain vahvasta ahdistuneisuudesta. Diagnoosiksi olen saanut masennus. En kuitenkaan tunne olevani masentunut vaan päälimmäisenä tunteena on ahdistus ja kuolemanpelko. Ajattelen välillä pienimmästäkin oireesta, että se on merkki jostain vakavasta sairaudesta. Esim. jos tunnen huimausta saan itseni täysin paniikkiin. Pelko valtaa mielen ja olo pahenee. Sitten voi olla monta päivää epätodellinen ja lievästi ahdistunut olo. Jännittää, että huono olo tulee takaisin. Nyt päälimmäisenä on suru siitä, että taidan joutua kamppailemaan tämän asian kanssa pitkään....
Ajattelin kysellä, että onko täällä muita joilla samanlaisia tunteita? Ole reilun vuoden kärsinyt ajoittain vahvasta ahdistuneisuudesta. Diagnoosiksi olen saanut masennus. En kuitenkaan tunne olevani masentunut vaan päälimmäisenä tunteena on ahdistus ja kuolemanpelko. Ajattelen välillä pienimmästäkin oireesta, että se on merkki jostain vakavasta sairaudesta. Esim. jos tunnen huimausta saan itseni täysin paniikkiin. Pelko valtaa mielen ja olo pahenee. Sitten voi olla monta päivää epätodellinen ja lievästi ahdistunut olo. Jännittää, että huono olo tulee takaisin. Nyt päälimmäisenä on suru siitä, että taidan joutua kamppailemaan tämän asian kanssa pitkään....
Vastaukset 25
Vanhimmat
Täsmälleen samanlainen tilanne on ollu vuoden alusta lähtien ja olenpa onnistunu hommaamaan luulotautisen diagnoosinki nuita oireita ja ties mitä aivo syöpiä ettiessäni,
ja jos et veeilä tunne olevasi masentunut niin se on vasta tulossa ja varmasti tuleekin jos jatkat niiden sairauksien miettimistä...
pahintahan tuossa nyt on se että kukaan ei usko tai ota tosissaan jos jotain oikeasti tuliski esim sydän kohtaus niin laitettas kummiski jonoon että tule 2kk päästä.
Hätäännyt jotenkin kun sinulla tulee ahdistus tai vaikeus. Niitä on kaikilla eri mitoissa. Koita olla tarkkailematta itseäsi. Kun tarkkailee kovasti itseänsä luulee, että myös kaikki muutkin tarkkailevat sinua.
Jos et ole uskossa lue Raamattua ja Uutta Testamenttia. Sieltä saat elämälle pohjan.
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut.
Uskolla ei ole mitään tekemistä mielenterveyden kanssa. Paitsi, että psykologiset tutkimukset osoittavat uskovien kärsivän paljon helpommin ahdistuksesta sekä muista masennukseen liittyvistä oireista.
Kerro tutkimuksesi tietolähde ja suomeksi.
Jos et voi niin edellä esitetty on sinun ja yksilöihmisten mielipide.
Tämähän nyt on suhteellisen yleistä tietoa? Netistä yritin etsiä sivua josta asiasta joskus puhuttiin, mutta enpä löytänyt. En voi kun vannoa ja vakuuttaa, että tämä ei ole minun päästä vetämäni juttu. Jotta et ymmärtäisi tutkimusta väärin niin kerron, että mahdollisuudethan lisääntyvät mitä sulkeutuneenpaan kulttiin kuulutaan. Mutta se ei tarkoita sitä, että kyse on pelkästään ulkopuolisista vaikutteista. Tiesitkö, että Freudin mukaan kristinusko aiheuttaa ahdistusta sen suvaitsemattomien vihaoppien takia?
Pystyn itse kuvailemaan muutamin sanoin mitä ajettiin takaa. Helvettiusko, kärsimys kadotus, rienaus, saatana, perkele, langennut enkeli, yliluonnolliset tapahtumat jne. Luovat pelkoa syvästi ja vakavasti uskovissa ihmisissä. Henkilö jonka psyyke ei ole riittävän vahva alkaa syyttelemään itseään koska on syntinen. Tästä luulosta jota joka paikassa saarnataan päästään helvettiuskoon. Henkilöä alkaa pelottaa kaikki nämä lieveilmiöt. Eihän toki psyykkisesti vahva ja täysin terve kärsi näistä, mutta kukapa meistä olisi? Terveeseen minäkuvaan EI kuulu käsitys siitä, että olet syntinen ja epäkelpo ja voit pelastua ainoastaan jonkun muun takia, ei todellakaan.
Mielisairaus on todellisuudentajun heikkenemistä. Puhuessamme mistä tahansa uskonnosta, niin jokaisessa uskonnossa esiintyy todellisuudesta poikkeaavia näkemyksiä ja ajatuksia. Tuolloin voisimme myös sanoa, että uskovainen on mielisairas.
paskaa.
surkea esitys.
Mikäli jonkun mielestä on tervettä aikuisilta ihmisiltä rakennella kirkkoja ja mussuttaa jostakin 2000-vuotta sitten piestystä tyypistä, joka on kuulopuheen mukaan kävellyt vetten päällä ja muuttanut vettä viiniksi ilman sokeria, hiivaa, ja marjoja, niin näyttää siltä ettei hyvältä näytä. Se jota me olemme tottuneet käsittelemään todellisuutena, niin on useimiten ollut kytköksissä tieteeseen jopa terveydenhuollossa. Eipä ole kovin tieteellistä nimittää ihmistä sairaaksi ilman konkreettista näyttöä olemassaolevasta sairaudesta taikka antaa "lääkettä" täysin terveelle ihmiselle.
Sinähän olet ollut mielisairaalassa? Pakkohoidossa ei ole kukaan syyttä, et sinäkään. Siis sinulla on mielisairaus. Nyt ehkä oireeton kausi mutta sairaus siinä missä muutkin.
Onko mielisairaus mielestäsi sairaus josta ei voi parantua? Sinäkö olet diegnoosin tehnyt?
Tuota tekis mieli puolustella siinä että "Mielisairas" sanallisestikkin jo herättää voimakkaampia tunne/ajatusksia kuin esimerkiksi "Sydänsairaus" tai "Selkäsairaus" jotka mielletään normaaleiksi.
Ja onhan mielen vikaisuutena myös Uskonto neuroosit ja pahimpana pelko tulosta uskoon vähän kuin tämä sairauksien pelko.
Pitää paikaansa, että mielisairaus herättää voimakkaita tuntemuksia, mutta toisaalta voimakkaita ovat myös toimenpiteet. Ihmisen pitää olla todella sairas, jotta joutuisi sydänsairauden taikka selkäkivun vuoksi sairaalaan. Mielenterveydessä ei perusteita juurikaan tarvita ja joiltakin osin perusteita nykyisin jopa teikaistaan, jotta esim. pakkohoito voidaan oikeuttaa.
Koska yhteiskunnan rektio on voimakas aivan kuten uudemmassa viestissä olen herättänyt keskustelua Halosen puheesta, jossa arvoisteltiin yhteiskunnan suhtautumista psykkisesti sairaisiin, niin tuolloin on jopa terveyden kannalta katsottuna helpompaa jättää jossakin määrin hoitamatta. Aivan kuten jo kirjoitettiinkin, niin yhteiskunta ei niele ajatusta, jossa kerran sairaaksi katsottu voisi jatkossa olla terve. Ongelmat siis jo reaktion osin ottaa jatkuakseen lähes loputtomiin.
Eihän nämä hoidot käytännössä kulje käsi kädessä esim. hoitotakuun määräämällä tavalla, jossa sairaammat saisi ensisijaisesti hoitoja kuin terveet, eikä mielenterveyden hoidossa kyetä muutoinkaan ennaltaehkäsevään toimintaan vaikka näin haluttaisiin ajatella. Todelisuudessa esim. henkirikoksia ja muita henken ja terveyteen liittyviä vaaratekijöitä on vuodesta toiseen samat määrät siitä riippumatta, että minkälaisia ihmisiä mielenterveydenhoido hoidattaa.
"16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
Hukkuu ja saa "iankaikkisen elämän".
Lisätään vielä, että yhteiskunnan ja viranomaisten pitää kantaa vastuu esittämistään ja vahingollisista diegnooseiusta ja kommenteista. Minulla tipahtelee esim. armejasta kertausharjoituskutsuja huomattavasti useammin jota tavallisille taapertajille erikoisen koulutushaaran vuoksi. Nykytilanteessa, jossa asevelvollisuus on takana ja kertausharjoutuksiakin ja vasta nyt minut leimataan mielisairaaksi, niin kyllähän tämä heijastuu välittömästi myös jatkoharjoituksiin johon minulla ei ole aikomustakaan osallistua. Joutuvat siis varmastikkin lähitulevaisuudessa kirjoittamaan mielenterveystoimistossa lapun jonka mukaan olen mielisiaras ja haluton osallistumaan armejan toimintaan. Vapautus varmaankin irtoaa rauhan ajaksi, mutta kuvitteelisen kriisinkään aikana minulla ei ole halua puolustaa enää maatani edes vankeuden uhalla.
Nimeäisitkö jonkin maan, joka miellyttää Sinua enemmän kuin Suomi?
tuota miestä miellyttää sudan tai kambotsa
Tuskin valtiollinen asia, koska suomi on pienen maailmankaikkeuden matkinut muita maita mm. mielenterveydenhoidossa. Suomi on kaikesta huolimatta poikkeaava pienen asukasluvun, mutta kohtuullisen pinta-alan vuoksi, jolloin tarvitsemme mm. yleista asevelvollisuutta jos haluamme pysytä liitoutumattomina. Tuolloin jokaisen kykenevän miehen puolustusmotivaatiota tarvitaa ja koska tilanne on se, ettei periaatteelisesti ole juurikaan puolustettavaa saati haluja puolustaa maata elämään hankaloittavan valtiovallan vuoksi, niin vastaisku on enemmän kuin varmaa. Tilannehan on eri saksassa taikka esim. britaniassa, jossa ei ole yleistä asevelvollisuutta suomen tapaan. Suomi on siis monessakin järjestelyssä muista valtioista poikkeaava ja tuolloin mm. mielenterveydenhoito ja hulluksi leimaamista pitäisi käsitellä hiemen erillä tapaa jota muissa valtioissa.
Nimeäisitkö jonkin maan, missä mielestäsi Sinulla olisi paremmat olosuhteet kuin Suomessa?
Kysymys ei ole siitä, että olisiko olosuhteet paremmin jossakin muualla. Kysymys on siitä, että turhat voimakeinot pitää tehdä tuloksettomiksi ja mieluusti siten, että turhan voimakeinon käyttäjä saa tavalla taikka toisella jonkilaisen rangaistuksen. Me emme kovin helpostikkaan saa esim. pakkohoitoja oikeuteen ja vielä harvemmin on luvassa rangaistus. Esimerkkitapauksena pitäisin joitain päiviä sitten uutisoitua tapausta, jossa kuolemaan johtaneen hoitovirheen tehnyt sai ainoastaan ja vain sakkoja. Vapaudenriistohan on vähäpätöinen asia kuolemaan verrattavissa, joten rangaistuksia ei varmaankaan jaeta ja hoitoja voidaankin pyrkiä selvittämään tarpeellisiksi.
Toisaalta turhalla hoidolla ja paljon negatiivisia vaikutuksia kykenevän ja terveen ihmisen elämään. Aivan kuten presidenttikin on joutunut teroittamaan, niin on ihminen jonkun mielestä sairas taikka ei, niin käytännössä hänellä on oikeus ja täysi mahdollisuus elää yhteiskunnassa aivan kuten kuka tahansa. Toisaalta työ ja kotielämässä leimaantuminen aiheuttaa eriarvoista ja yleisesti huonompaa kohtelua valtaväestöön suhteutettuna. Tuolloin meidän pitää likimain ilkivallan tapaisesti suorittaa vastaisku, mitään hävittävääkään käytännössä ei enää ole. Moni sotastrategiakin perustuu samaiseen ajatteluun, jossa hyökkäys ja hyökkäyksen aiheuttamat tuhot ainoastaan ja vain oikeuttavat vastaiskun ja vastaiskulla vastapuolelle tehdään vähintäänkin vastaavat tuhot jota hyökkäys on aiheuttanut. Varma tieto vastaiskusta yleisesti toimii puolustuksen perustana ja ennaltaehkäisee hyökkäyksiä.
Monia hoidettuja pyritäänkin yleisesti vedättämään muilla kuin meielenterveydellisillä perusteilla. Todellinen peruste voi olla vaikkapa mielihalu hallita yksilöä, tämän elämää ja sijoittautumista yhteiskunnassa. Hoitaja voidaankin siis teennäisesti perustella positiivisilla näkökannoilla. Toisaalta me emme ole tänäpäivänä riippuvaisia valtiovallan toiminnoista taikka mielenterveydenhoidosta. Rajat ovat auki ja ihmiset ja tavarat liikkuvat rajojen ylitse vapaasti. Valtio yksityistää tomintojaan ja suuri osa elämän perustarvikkeista liikkuu yksityisen kaupan kautta. Asian näin ollessa mielenterveydenhoidolla taikka valtiovallan pikkuvirkamiesten politisoinneilla ei ole kytköstä meidän hyvinvointiimme. Käyttännössähän me voisimme elää ulkomailla aivan saman aisesti kuin suomessa esim. ruotsissa taikka saksassa. Toisaalta me voimme myös pitää virkavallan toimenpiteitä sisäisenä uhkana, jota suojelupoliisikin voisi tutkia.
Fyysisesti terveen ihmisen ahdistus liittyy useimmiten ulkopuoliseen häriötekijään. Häriötekijänä voi toimia jopa mielenterveystoimisto, koska lähtökohtanahan on, ettei muiden ihmisten asioihin saa puuttuua. Mm. mielenterveystoimiston päivätyö on sotkea muiden asioita, jolloin esim. hoidosta kehkeytyy oireen aiheuttaja. Monesti haluammekin hankkiutua häiriöistä eroon, jolloin meitä syytetään mm. syrjäytymisestä taikka eristäytymisestä ja tämähän on joidenkin mukaan jälleen sairaus itsessään. Rohkeasti vain harrastamaan ja puuhastelemaan mielekkäitä asioita.
Vielä sairauksia. Talviaikana minulla on tuntikausia kestäviä ahdistustiloja,
joihin ei ole ole konkreettista syytä.
En lääkitse tilaani mitenkään, koska katson sen kuuluvan perinnöllisenä vaivana.
Kaikkia sairauksia tai oireita on tuhansin variaatioin.
Jos niiden kaa voi elää, ne poistuvat aikanaan.
2-suuntainen mies
Eiköhän se valon määrä vaikuta johonkin käpylisäkkeeseen, joten tällä ei ole mitään tekemistä suuntaisuuksien kanssa taikka perinnölisyyksien kanssa. Tämän lisäksi pitää tietenkin ottaa huomioon ympäristä, jossa samainen ongelma esintyy usammallakin sen lisäksi, että joillakin on aivan oikeitakin sairauksia ja mm. alkoholisoituneisuutta, jolloin "ilmapiiri" voi olla todella karmaiseva. Lähiö ja kaupiunkielämä ahdistaa entisestään varsinkin niitä joilla ei ole mahdollisuutta taikka tekosyytä liikkua taikka matkustaa.
Minulla on samanlaisia tuntemuksia. Tosin ei aivan jatkuvaa. On joitakin päiviä että kaikki sujuu hyvin, mutta toisina päivinä tunnen ahdistusta ja olo on kokoajan sellainen että joku tarkkailee. Vilkuilen jatkuvasti ympärilleni ja joskus huimaa. Pakkoliikkeitä on silloin kun on paljon stressiä ja mm. käsien tärinää ja näköharhoja(kovan paineen alla).Ystäväni sanovat että joskus kuulen jotain mitä kukaan ei ollut sanonut. Pelottaa ja on ikävä olo siitä jos tämä pahenee. Lääkäriin en ole uskaltanut mennä, kun en vielä ole täysikäinenkään.
Yritä pärjätä. ;)