Mikä toi minut palstalle. Olen naimisissa. Sain töissä kesällä 23 työhuoneeseeni kaverin jota jännitin. Vuoden verran tutustuin ihmiseen ja teimme töitä yhdessä. Jossain kohtaa keväällä, ehkä helmikuussa huomasin että tämä ihminen on sellainen jolle voi puhua mistä vain, jopa pinnan alla kytevästä avioerosta. Sitten kesää kohti huomasin että odotan jokaista näkemistä innolla ja olen ihan sulaa vahaa tämän herran kanssa. Kesä tuli vaihdoin työtä ja hän vain edelleen kummittelee mielessäni. Olen kirjoittanut ja silpunnut varmaan kymmeniä papereita. En saa ajatuksia kasaan, enkä voikaan koska hän on myös naimisissa. Pitäisikö mennä terapiaan, ei se terapeuttikaan tätä tunnetta saa pois, niin mikä hyöty.
Kerron tähän tarinani
Anonyymi-ap
12296
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos kaksi ihmistä on rakastuneet toisiinsa heidän kuuluu olla yhdessä ja rakastaa toisiaan. Kaikki muu on itsensä pettämistä. Rakkaus on tunteista suurin.
Mitä teet jos rakastuminen on yksipuolista. Kerros se 🙁
Petän itseäni joka päivä. Varmasti ihan tavanomaista lapsiperheissä.
Elät vaan kerran, nauti elämästä ihastuksesi kanssa. Saatat saada hienon jakson rakkautta elämääsi. Nyt ei ole aika himmailla enää. Tiimalasi kaikilla tikittää.
Ehkä saan ehkä en. Nyt näyttää siltä että en.
Mitenkäs kaveri suhtautui tietoon mahdollisesta erostasi, alkoiko kenties kertomaan omasta tilanteestaan? Vastakaikua...
En muista hänen reaktiota.
Itse ajattelen, että jos omat asiat ovat hyvin, silloin sitä hyvää mieltä ja ymmärrystä voi jakaa muillekin. Hyvä ihminen ymmärtää ja haluaa auttaa, tukea muitakin, jotka ovat häneen sidoksissa.
Hyvä ilmapiiri ruokkii itseään ja sellaisessa ilmapiirissä viihtyy muutkin. Siellä peli on reilua ja toiset huomioivaa. Sellaiseen paikkaan on kiva palata aina aamuisin. Sellainen ilmapiiri mm. vähentää stressitekijöitä.
Kyllä se noin on.
Ehdottomasti näin
Kiitokset saman mielisyydestä, olen sinkku, jolla ei ole asiat hyvin, mutta ajattelen noin ja osaisin arvostaa tilannetta noin, jos omat asiat olisivat hyvin. Burn outit työelämässä ovat avanneet silmiä. Hyvän ilmapiirin merkitys on itselle suuri. Se on monesta tekijästä kiinni, siihen ei yksi kokki riitä, vaatii tiimipeliä ja saman henkisyyttä.
Tässä tapauksessa ei voi puhua tällaisesta työilmapiiristä.