Ihmisen ikävä toisen luo!

Kun seksi on niin keskeisellä osalla maailmassa, niin kai yksi kannanotto on vielä varaa tehdä. Seksuaalisuus on myös ristikunnan ongelma, johon ei tahdo olla luonnollista suhtautumista..
Meidän olisi lähdettävä katsomaan ihan Luomiskertomusta, mitä Jumala teki ja miksi? Alussa Jumala loikaikkea niin kuin tiedämme. Hän muovaili myös ihmisen. Ihmisen luomisessa näyttäisi suoriotus olleen hiukan eri muihin nähden. Muu tehtiin sanomalla asia ja se tapahtui. Ihminen luotiin maan tomusta. Sitten Jumala ja Aadam katselivat eläinkuntaa ja siinä tuli ensimmäinen puhtauteen liittyvä sana: Mikään niistä ei sopinut Aadamille kumppaniksi. Sitten Jumala totesi: Ihmisen ei ole hyvä olla yksinänsä. Minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.
Hän siis tarkoitti miehen ja naisen olemaan yhdessä ja olemaan yksi yksikkö sielun, hengen ja olemuksensa puolesta.
Meidän on jätettävä paratiisiaika käsittelemättä, koska tiedämme siitä niin vähän. Kun paratiisi sulkeutui alkoi reaalielämä. Tässä parisuhteessa, jonka Jumala laittoi alulle, toteutuu muutama asia. Ei ollut yksinäisyyden vaivaa. Kaikki on yhteistaä, yhdessä saadaan aikaan asioita. Parisuhteessa on aina ystävä lähellä ja elämä on mielekästä. Sielujen ja ruumiiden yhteyden ja liiton lujaksi sinetiksi Jumala antoi seksuaalisuuden, jonka pitisitoa kaksi ihmistä miehen ja vaimon yhteen koko elämän ajaksi. niin, että näillä kahdella on elämässä osa -alue, jota ei jaeta kenenkään muun kanssa. Näin ymmärrykseni mukaan Jumala tarkoitti ja vielä se, että avioliitto solmitaan julkisesti niin, että ihmiset saavat tietää nämä ihmiset haluavat elää yhdessä julki eikä salaillen.
Koska sielunvihollinen on tullut tuhoamaan ja tapamaan, on tämä osa-alue erittäin hänen askartelukenttäänsä. Ensimmäinen avioliittoa koskeva asia, joka tulee on esiaviolliset suhteet. Mottona: Täytyyhän se kokeilla sovitaanko yhteen. Tällä metodilla aviosuhde ei olekkaan enää ainutlaatuinen, vaan suhde suhteiden joukossa.Tämä on avannut tien avioliiton pyhyyden murenemiselle. Seuraava on tietysti avoliitot, jota sitten pidetää ihmisten mielestä lujempana, kun siinä pitää yhdessä ei papin sana vaan oma sopimus. Jatkossa tuli kyseeseen puolisosta eroaminen ja uuden hankinta. Asia ei ole mustavalkoinen. Joissakin tapauksissa on aiheellista sallia uusi liitto, mutta vuosikerran nuorentamiseen ei Jumala lähde soiunaustaan jakamaan.
Jumala loi siis halun, mutta perkele teki siitä himon. Ne ovat eri asioita. Meillä varmaan kaikilla lapsuudesta aikuisuuteen kasvaneilla on ollut hämmentävä vaihe, kun seksuaalisuus alkaa vaikuttaa eikä ole ymmärrystä kaikesta.Harva varmaan on saanut vanhemmiltaan apua niissä kuohuissa. Ne ovat olleet vaiettuja asioita perheissä. Kaikilla ei ole ollut uskottua setää/tätiä joka olisi voinut auttaa. Siinä on herkkä alue, jossa voi tapahtua sellaisia asioita, jotka voivat vaikeuttaa koko elämää. Tuskin monikaan on välttynyt "korvikeasioilta" ja niistä voi tulla ylipääsemätön este oikean avioliiton solmimiselle.
Kun sitten on tutu tutuksi "korvikkeiden" kanssa, niin onko avioliitto sitten tavallaan saman asian jatko? Riippuu siitä miten ihastus ja rakkaus alkaa? Jos se on taivaassa suunniteltu ja rukoillen etsitt, niin Jumala yhdistää ensin sielut ja vasta sitten oikealla ajalla fyysisesti. Jos rakkaus tulee alhaalta ylöspäin täyttämään vain pinnallisia tarpeita, niin se perusta on heikko. Kihlauksen pitäisi olle side, joka lopettaa etsinnän ja vertailun eli uskollisuuden lupaus alkaa siitä. Rakkauselämässä ei kummallakan ole valta-asemaa. Paavali opettaa siitä. Rakkausalttarit rakennetaan yhdessä ja jo Raamatun totuuteen kuuluu kummankin suostumus, ei toisen oikeudet. Me olemme siis tulleet haavoittumaan ja se on ongelma, että sukukypsyys on niin nuorella iällä puhjennut ja nykyinen seksistinen ilmapiiri ruokkii ja herättelee liian aikaisin. Jumalan armo kantaa kuitenkin jokaista, joka tuntee asioista huonoa amaatuntoa ja auttaa ajallaan.. Seksi on siis Jumalan lahja, kun se toteutuu Hänen antamissaan raameissa. Hän sanoi: Lisääntykää ja täyttäkää maa, mutta ei hän siitä pelastavaa sakramenttia tehnyt.