Aiheutui kriisitilanteessa elämässäni. Et voinut sitä nähtävästi ymmärtää tai hyväksyä, vaan kenties ajattelit että koska en halunnut pitää yhteyttä niin ei pidetä sitten.
Anteeksi, jos sinusta tuntui että vaadin sinulta enemmän mitä pystyit tarjoamaan. Minulla ei ollut oikeutta vaatia sinulta tukea tai syliä silloin kuin sitä eniten tarvitsin.
Anteeksi, jos sinusta tuntui että vaadin sinulta enemmän mitä pystyit tarjoamaan. Minulla ei ollut oikeutta vaatia sinulta tukea tai syliä silloin kuin sitä eniten tarvitsin.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Jos et ole kertonut totuutta tilanteestasi, ei sitä kukaan voi arvata. Etkö luottanut häneen vai miksi et kertonut?
Jotkut asiat halutaan kertoa vain kasvotusten.. mielen ollessa herkillä toinen voi tietämättään sohaista kipukohtaan, mitä ei vaan kykene siinä purkamaan sanoiksi
Ymmärrän hyvin, että aroista asioista on vaikea puhua. Voihan sitä silti vihjata jotain. Usein sitä ajattelee toisen haluavan lopettaa yhteydenpidon kokonaan, jos viestintä ei ole vastavuoroista. Ihmissuhteissa lähentyminen tapahtuu usein siinä kohtaa, kun uskaltaa paljastaa itsestään jonkin "aran kohdan". Vaikka olisi riski menettää kasvonsa, voi avautumisesta myös saada paljon.
Olet täysin oikeassa. Siksi tuntuu äärettömän raskaalta. Tein virheen, en uskaltanut ja menetin yhteyden. Yritin korjata tilannetta, mutta silloin näytti olevan jo liian myöhäistä. Koko ikä on kasvamista ja oppimista. Eikä koskaan taida olla täysin valmis, virheetön.
Pitää osata pyytää.
Tai voi opetella pyytämään.
Kuule tämä ristiriitaisesti ja hönösti kirjoittava mies ei ole pyytämässä keneltäkään luonnolliselta henkilöltä yhtään mitään, outo tapaus
Ei tarvitse enää selitellä huonoa käytöstä. Se on kiitos ja näkemiin🫡
On olemassa muitakin miehiä
Aloitus oli naiselta!
Ennemminkin se sinun tekstitisi miten saatoitkin laittaa sellaista mennyt ihan tyystin jo luotramus tuollaiseen sinun pelleilyysi
Mikä teksti, missä? Täällä vai...?
Miehet ei osaa toimia kriiseissä menee peukku suuhun.
Naisilla taas tapana ylireagoida ja kärjistää. Jauhetaan hamaan hautaan asti niin että kuka tahansa kyllästyy.
Sitten isketään joku mt diagnoosi kun ei vaan haluta ymmärtää että joskus se käytös voi olla ihan normaalia, sen hetkiseen tilanteeseen reagointia. Kaikilla on omanlaisensa tapa reagoida.
Pitäisi käyttäytyä kuin purkillisen rauhoittavia vetänyt. Ei mitään reagointia.
Nykysukupolvi ei kestä mitään tunteita. Lumihiutale -lapset ja aikuiset. Pilleri joka vaivaan kun ei hermot kestä eikä ole sitä sisua perittynä. Degeneroituva kansa.
Miehet panttaa suruja asioita mitkä vie kriiseihin. Mielessä on ollut itsetuhoisia ajatuksia, työkyky mennyt ja kotona puhutaan jo avioerosta. Silti mies on sitä mieltä, että olisi pitänyt pärjätä. Yksin.
Parempi puhua, huutaa ja jauhaa.
Anthony Deadeye: Silent as a Grave
https://youtu.be/x5o5B7ATrEo?si=-IVW6Dkxu8yjk0YL
Juu ei mitään. En tuomitse:)
Kiitos. Mä taas tuomitsen oman käytökseni. Sillä on väliä mulle ja mieli on alakuloinen siitä miten käyttäydyin sua kohtaan.
” Minulla ei ollut oikeutta vaatia sinulta tukea tai syliä silloin kuin sitä eniten tarvitsin.” Voe risteys mies mitä humpuukia, kertoo tyypeistä jotka tällaiseen tarttuu kohtasi ”tapahtuma” tai ei, moroo
Sinä se jaksat sitä narsismiasi joka hiton väliin tunkea. Oletko ihan joku psykologi olevinasi.
Kannattaa lukea vähän enemmän niin ei jumitu siihen yhteen diagnoosin, joka ei edes pidä paikkaansa.
Siinä sulle lukemista ennenkuin adot niitä mielipiteitäsi!
https://www.evermind.fi/narsisti/
Muista yrittää Koohottihouserrori löytää vaikka tästä palstamiehen käytöstieteitä avaavasta provosta jotain mikä ei kiinnosta ketään otollista eikä varmaan edes ulkopuolella lepattavaa tuulihousua, olet surullinen pieni poju
Komppaan aiempia. Kukaan ei voi tietää tilannettasi, jos et kerro etkä pidä yhteyttä. Miten itse suhtautuisit, jos joku käyttäytyisi sillä tavalla sinua kohtaan?
Niinpä tulisi todella paha olo sellaisesta.
Ajattelisin, että koska et halunnut pitää yhteyttä niin ei pidetä sitten.
Eikä auttanut, vaikka yritin😟
Kriisi ei ole sairautta, josta tulee parantua, vaan elämää, joka on elettävä ja asiat käytävä itsensä kanssa läpi.
Läheisen kuolemasta ei pääse koskaan yli, mutta sen surun kanssa oppii elämään. Se tietysti vaatii ymmärrystä toiselta että sekin on osa elämää.
Pahinta on että jätetään yksin. Ne ihmiset jättää kenestä olisi ollut tukea.
Ainahan se uusi mies on kriisitilanne🤔
Ja uusi pilluki
Jos voisit kirjoittaa asiasta mulle muualla?
Mielelläni puhun niistä, mutta en halua vaivata sua niillä. En oikein osaa kirjoittaa viesteissä noista. Olen tullut viesteissä araksi aiemmista johtuen.
Voit puhua. Muotoillaa ne yhdessä sit järkeväksi.
joo, puhu hänen kanssaan äläkä palstan.