Psykiatrian lääkkeistä toipumiseen meni vuosia

Kokemukseni perusteella lääkehaittatapauksissa paras hoito tuntui olevan:

Kaikenlaiset hermoston rauhoittamiseen tähtäävät harjoitteet koska autonominen hermosto on sekaisin ja flight or fight eli sympaattinen hermosto yliaktivoituneena. Lääkepurut ja haitat voi olla myös traumaattisia kokemuksia. Evoluutio ei ole kehittänyt kehoamme jatkuvaan sympaattisen hermoston yliaktivoitumiseen mitä vieroitukset ja haitat laukaisee kehon viestittäessä vaaraa sisäpuolelta. Stressi mitä vieroitukset aiheuttaa lyö kehon epätasapainotilaan jolla on kauaskantoisia seurauksia

Aivoterveellinen ruoka joka antaa aivoille palikoita korjata vahinkoa jossa vältetään kaikkia stimulantteja ja keskushermostoon turhaan vaikuttavia juttuja, päihteitä. Lääkkeitä käytetään vaan pakkotilassa ja annetaan kehon palautua. Psyykenlääkkeisiin en voi enää koskea koska ne laukaisee extrapyramidaalioireita

Liikunta joka on kevyttä ja stressiä purkavaa. Hermosto on tosi herkillä vieroituksessa ja mikään äärimmäinen ei ole hyvä idea joka stimuloi hermostoa

Aineet mihin keholla on fyysinen riippuvuus ajetaan niin hitaasti alas että ahdistustasot pysyy hallinnassa ja uni ei romutu ja keho ei ajaudu tilaan missä sympaattinen hermosto polkaisee ylivaihteelle jolla on nimikin, sympatikotonia. Keho on paljon vaikutusalttiimpi stressille vieroituksessa. Toisinaan vieroitusoireet sympaattinen yliaktivoituminen ja vieroitusoireet voi puhjeta päälle niiden aaltoillessa aikojen kuluessa pienemmäksi. Minulla tähän meni vuosia kunnes huomasin että näitä aikoja ei enää tullut kun keho veti taas siihen moodiin.

Uskon vahvasti että pitkittyneet vieroitusoireet ovat ennenkaikkea autonomisen hermoston oireita. Autonomisen hermoston häiriöitä voi liittyä tilaan nimeltä CFS ja minun vieroitustilani muistutti yhdessä vaiheessa tätä. Jouduin hyödyntämään pacing tekniikkaa missä yritin pikkuhiljaa lisätä rasitusta ja jouduin jaksottamaan päivän menot niin että tiesin paljonko jaksan ja milloin akut on ennenaikaisesti loppu. Menin tilaan missä silmäluomeni roikkuivat enkä älynnyt asioita normaalisti

Autonomisen hermoston oireita mitä koin oli esim lämpötilansäätelyongelmat kehossa, hikoilun puute, krooninen väsymys jne

Uskon myös vahvasti että ohutsäieneuropatia voi näytellä roolia lääkehaitoissa mitä on epäilty PSSD:n syyksi. Koronan myötä sain hetkellisesti polttelevat tuntemukset ja tuntohäiriöt pahempana takaisin. Long covidissa, mitä minulla ei ollut, mutta minulla oli enemmänkin psyykenlääkelong covid tai oikeasti sitä kutsutaan nimellä protracted withdrawal syndrome eli PAWS, saattaa olla yhteyksiä sen mekanismissa ohutsäieneuropatiaan.

Paraneminen tapahtui siis autonomisen hermoston tasapainotuksella (parasympaattisen ja sympaattisen hermoston tasapaino!) , pacing tekniikalla ja huolehtimisella aivoterveydestä mistä mikään psyykenlääke ei oikeasti huolehdi.

Jos psykiatria olisi tositiede se tutkisi ennemmin mitä harmia heidän aineensa tuottavat. Lääkkeet ovat neurotoksisia, ja aiheuttavat sotkua autonomisessa hermostossa ja seksuaaliterveydessä puhkaisten PSSD:tä joka saattanee olla laajempi ilmiö kuin vain seksuaalihäiriöt ja on linkittynyt esim neurologisiin oireisiin ja kenties neuropatiaan. Tutkimukset kertoo tulevaisuudessa enemmän.

Vertaisin psyykenlääkevahingosta toipumista polyfarmasiasta missä hermosto on kindlattu useita kertoja (kindling) aivovaurioista toipumiseen kuitenkin ennusteen ollen hyvä trauman aiheuttaman iskun puuttuessa.

Siihen voi vaikuttaa elintavoilla.

Edelleenkään en ole täysin toipunut mutta kykenen muuten elämään jo aktiivisempaa normaalimpaa elämää tiettyjen rajoitteiden kanssa.

Ja vielä lisäyksenä. Olen törmännyt lukuisiin psyykenlääkevahinkoja vähätteleviin psykiatreihin jotka suhtautuvat asiaan epäuskoisesti. Ehkä kannattaisi suhtautua asiaan niin että heillä voi olla ymmärtämättään potilaita jotka käyvät samaa asiaa läpi jonka he näkevät taas mielenterveysdiagnoosin kautta.

Jos olisin itse nähnyt tilanteen mielenterveysdiagnoosin kautta en olisi alkanut miettiä konkreettisesti miten voin tilasta parantua enkä olisi palannut toimintakykyiseksi. En olisi koskaan palautunut tuosta tilasta psykiatrian lääkkeillä. Olisin palautunut varmaan jonnekin tuettuun asumiseen korkeintaan. Nyt voin elää itsenäistä elämää aivoterveyteni kohentuessa.

Näistä pitäis ihmisten saada korvauksia menetetystä teeveydestä. Lääkärit on täysin moraalittomia, pelkkiä rahan perässä juoksijoita. Lääkkeen tarkoitus on parantaa, mutta nämä lääkkeet tuhoaa ihmisen täysin. Puhkeaa dysautonomia ja verenpaineet menee sekaisin. Ihminen ei enää kestä yhtään lääkkeitä, keho ei ota vastaan mitään lääkettä. Ei edes verenpainelääkettä. Ihminen on täysin pulassa ja vaarassa kun verenpaineet on vaarallisen korkeat. Lääkärit sanovat lopulta että eivät osaa auttaa. Menevät työpäivänsä jälkeen kotiin, nukkuvat yönsä ja elävät elämäänsä. Mutta tuhotut potilaat kärsivät, eivät parane, menettävät työpaikkansa ja perheensä ja joutuvat veneen alle.