vai ihastuitko, kun olitte jo tunteneet toisenne pidempään?
Rakastuitko ensisilmäyksellä
Anonyymi-ap
721781
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 72
Vanhimmat
En.
Emmekä nähneet aluksi kuin osan aikaa vuodesta ja harvakseltaan. Myöhemmin huomasin miettiväni häntä, niin ettei tarvinnut edes miettiä. Ja nyt olen rakastunut. Mutta siitä tulikin jo tänään kirjoiteltua tänne....
Minne kirjoitit? En rakastunut enkä ihastunut. Ihmettelin vaan mistä se ukko osaakin ilmestyä joka kerta samaan aikaan. Sitten vasta myöhemmin jäin ihmettelemään samaa miestä. Meni aika kauan ihmetellessä…kunnes lopulta ihmettelin omia reaktiostani. Nyt en enää koska tiedän että mahdoton on mahdoton yhtälö. Jäi silti johkin roikkumaan tajuntaan. Täytyy osata päästää pakkomielteestä irti jos se meille ei usko hyvällä niin sitten väkisin. Sitä tässä nyt prosessoin.
Hän ei käyttäisi sanaa ukko. Tai ainakin luulen niin.
Mä ihastuin hänen komeaan ulkonäköön heti kun kohtasimme ensimmäistä kertaa. Ja nyt kun olen oppinut tuntemaan, niin kai tämä rakkautta on, kun en saa häntä enää mielestäni.
Milloin näit ekan kerran?
3v sitten
10 vuotta sitten, se on nykyisin ihan pissipää.
Heti kun ovesta astuin huomasin hänet. Hyvin juttuun tultiin, vaan ihan eri suuntiin elämä meidät kuljetti.
Mikä kiinnitti huomiosi? - sivusta
Katse ja olemus.
En huomannut koko ihmistä, ennen kuin teki kaikkensa että tulisi huomatuksi.
Parisen kuukautta siihen meni kun huomasin, että hän pyöri koko ajan mielessä.
Ja siellä pyörii edellen?
Kyllä, edelleen pyörii.
Prosessi ja mielle-yhtymät. Ei yhdyssanoja.
Jonkun verran meni aikaa. Tosin olen nyt huomannut, etten ole hänelle erityinen. Eli eiköhän unohdu samassa ajassa.
Niin ja en puhu rakkaudesta. En viljele noita sanoja turhaan. Vahva ihastuminen kyseessä.
Ei siinä puhuttukaan rakkaudesta vaan rakastumisesta. Eri asioita.
En minä en puhu laisinkaan edes rakastumisesta.
Mä en puhu edes ihastumisesta.
sivu
Hän oli mukava heti alusta lähtien mutta tipahdin syviin vesiin tän vuoden puolella, siis isosti ❤️
Ehkä kroolaatte siellä yhdessä.
Niin täynnä itseään.. huhhuhh. Mene tuulettumaan joskus!
Ai tämä galluppeja kansalle tarjoava palstasetä? Tee oma galluppi, sillä siitä tuskasta pääsee
Ensikohtaamisella arvioin hänet viehättäväksi. Seuraavien vuosien aikana opin tuntemaan häntä paremmin ja sitten huomasinkin ajattelevani häntä melko usein. Läheisempien hetkien myötä rakastuin ja sille tielle jäin.
Heti ensimmäisellä kohtaamiskerralla ihastuin. Eikä ohi ole mennyt. Rakastunut voi mielestäni olla vasta, kun tuntee toisen.
Aika vahvoja tuntemuksia heräsi kyllä heti kun hän oli niin tutun oloinen ja tuli siksi kotoisa olo 🥰Ja kaunis oli myös heti 😘
Analysoin hetken. Hän oli mielestäni niin viehättävä, että oli tarpeen yrittää olla tuijottamatta. Sitä yrittää sitten tottua ja olla asiallinen. Pikkuhiljaa alkoi huomata kaikenlaista muuta, eli asioita, ilmeitä, tapoja, tuoksuja, ääniä, hetkiä. Mieleen jäi hänen kertomiaan asioita. Lisäksi hänestä säteili joitakin lämpöaaltoja. Kehittyi jokin sellainen sisäinen sotku.
Olipas kivasti kerrottu ♥️ Toivottavasti saat hänet.
Joskus viime kesänä vein hänet kotiin töistä (ollaan samassa työpaikassa) ja joku siinä automatkalla muutti kaiken 🥰
Itse rakastan läheisyyttä. Hyvin nuorena ymmärsin, ettei aito rakkaus ole oma kohtaloni.
Ihmiset rakastavat näytelmää aidosta koko elämän kestävästä parisuhteesta.
Tiedän vain harvan aidon rakkaussuhteen.
Totta. Näin monella.
Ei rakkaudella ole mitään merkitystä.
Minun suuresti rakastamani isä otti kadulta kyytiin juopon huoran.
Pelkkää lihan himoa sitten pakkoavioliitto.
Edelleen isäni käskyttää viranomaisia ellen tee kuuliaisesti mitä hän tahtoo.
Tämä suomen kansa jos rakkaus on olemassa on tuhoon
Tuomittu.
Vanhempieni suhteessa oli kysymys vain lain noudattamisesta.
No joo lähi-idässä on samanlaisia tarinoita.
Isäni on hullu ollut kokoikäni joku jeesuksen siunaus
Kuitenkin sillä on ainaiset riemujuhlat aivoissa
Näin niinku todella raskasta elää tuon kanssa
Ilmeisesti olen kirottu
Voisi sanoa että ensisilmäyksessä tapahtui jotain, pilke silmäkulmassa taisi olla kummallakin, kun kohdattiin, uteliaisuus, kiinnostus ihmisenä, vaikkapa luottamuskin, se oli jo paljon silloin, siinä ajassa, tilanteessa, en viitsi enempää tänne nyt.
Rakkaus ei milloinkaan ois herelmätöntä, oi rakkaus
https://m.youtube.com/watch?v=C4ow_E1brJc
Yleensä rakastun ensisilmäyksellä mutta hänen tapauksessaan en. Siinä meni ehkä puolisen vuotta. Toki hän oli upeakroppainen yms., mutta se oli jotenkin se hänen tinkimätön asenteensa ja sisukkuutensa ja omistautuneisuutensa ja päämäärätietoisuutensa ja ammattitaitonsa, mikä herätti huomioni ja sai ihastumaan. Ihastumisen jälkeen tietysti ulkonäköönkin alkoi kiinnittää entistä enemmän huomiota.
Melkeinpä. Ei mennyt kuin muutama minuutti.
Aika nopeasti.
Tapahtuu aika harvoin. Ei tuollaista henkilöä tule vastaan edes kerran kymmenessä vuodessa.
Mä en rakastu helpolla tuskimpa olen koskaan rakastunu tulkinnallisesti kuinka voisi osata ketään rakastaa kun ei itsestään edes välitä ihastuminen taas se nyt on jotain mitä useimmat tekee päivittäin tuhansia kertoja kuka ihastuu mihinkin ompa jopa eiffeltorninkin kanssa tietääkseni ainakin yksi nainen vihitty asioista mä yleensä kiinnostun ja monesti mielenkiinto niitä kohtaan lopahtaa siinä vaiheessa kun olen vähä jotain oppinu ajatuksella jot ei se ollukkaan niin mielenkiintoista kun kuvittelin yleensä liittyy töihin tai eri ammatteihin naiset mua on taas yleisesti kiinnostanu siksi että miehenä olen jokseenkin erilainen kuin nainen rakenteelta tunne-elämältä si taas sillai en ole kiinnostunu kai koskaan erityisesti yhdestäkään naisesta johtuu siitä että opettelin tuntemaan nopeutetusti ettei pääse ainakaan mua syyttämään että tuhlasin jonkun aikaa se että hyväksyy mut sellaisena kui olen auttaa kestämään/jaksamaan mua parisuhteessa jos si taas haluaa parisuhteelta jotain enemmänkin kuin periaatteessa vain sietää mua tarttis kai jonkin verran tunteakkin ja se todennäköisyys ettäkö mä muuttusin muuksi kuin mitä olen se ei ole edes vaihtoehto tähän ikään voin luvata että olen elänny elämääni jopa enemmän kun edes yksikään sotaveteraani ne joutu aikoinaan nää elämään elämänsä pikakelauksella siksi heistä kai moni jopa lopulta sekosi mitäs si vielä
Pikkuhiljaa, vaikka kyllä sen miehen heti "rekisteröin".
Kyllä heti oikeastaan joo kun näin hänet naisen, tunnistin hänet heti miljardien ihmisten joukosta, harmi että hän ei tunnistanut minua.
En rakastunut ensikatseesta. Rakastuin kun ensimmäiset kerran tunsin hänet vasten itseäni. Hänen tuoksu, käsivarret ja lämmön. Lempeä pehmeä ote mutta kuitenkin luja.
Ihastuin Lo naiseen kesällä 2023 melkeimpä ensikerroilla, mutta näin sinä kesänä ja syksynä häntä niin harvoin etten uskaltanut toivoa hänen kanssaan mitään.. ja sitten hän yhtäkkiä katosi talveksi...
JL
Ihastua voi ensisilmäyksellä, ei koskaan rakastua., se on mahdotonta .
Aivan heti, kun hän astui ovesta sisälle♥️
Tajusin ihastuneeni mieheen kun kohdattiin kolmannen kerran. Odotan yhä että mies ottaisi yhteyttä ja tavattaisiin.
Oliko avoinainen ovi vaiko kiinni ;) <3
Jos ovi oli kiinni, niin käveli sitä päin. 🤔
😂Jotakin tapahtui heti kun näin hänet oven raosta ja sen jälkeen vielä enemmän 🤩🤝 tajusin heti että olen tavannut sinut jossain jo aiemminkin ❤️🤭😘
Mun ensisilmäykseni oli että "miksi se tuijottaa, ahdistaa." Se muuttui nopeasti muotoon "se tuijottaa taas, mutta se ei ole merkki kiinnostuksesta. Ei tässä tilanteessa. Ei häneltä. Vaikka sillä on jännän hypnoottiset silmät ja aivan liian kauniit kädet, se ei ole kiinnostunut. Se ei ole kiinnostunut. Usko nyt, se ei ole kiinnostunut!"
Palstailusta voi päätellä miten hyvin meni.
Ensisilmäyksellä...... ne pahimmat virheet tehdään. Kaikki on koettu ja taas mentiin. Selvästi meillä oli yhteisiä ajatuksia mutta sitä en tiedä, mitä mies itse miettii. Kysynyt en ole. Toivottavasti vielä tavataan! Muuallakin kuin sanonnan mukaan .............tavattiin!
Rakastuin ensisilmäyksellä v.1996 kesällä.
Ihana nainen.
Ihastuin, kun olimme tunteneet reilun vuoden.
T nainen kyllä sai aivot solmuun heti ekalla tapaamisella ja voin sanoa, että rakastuin
Samoin sinä teit. Aivot solmussa ja sydän täynnä rakkautta.
ihastuin häneen palavasti ja nopeasti silloin mutta aika nopeasti havahduin onnettomaan todellisuuteeni eli siihen etten mitenkään riittäisi. hän haluaa/ansaitsee urheilullisen tasapainoisen kumppanin. toki sivusta voi sydän silti pumppailla hänelle vieläkin mut mä pidän sen salassa
Olet itse epäurheilijamainen ja tasapainoton?
olen olen. oikea hunsvotti
Mitä se sulle kuuluu, et oo kertonut ittekkään.
Vai rakkaus, täysin turha tunne. 14 vuotiaana näin hänet lähes tuhannen koululaisen koulun pihalla. En ollut nähnyt mitään vastaa, silmät oli ehkä ihanimmat, alussa hän kulki ohi ja katsoi joka kerran minua kääntämällä silmänsä "vinoon", syrjäsilmällä. Silmät olivat suuret ja ihanan väriset, oli tunne että hukun niihin silmiin. Meni ehkä kaksi päivää ennen kuin todellisesti tavattiin. Olimme molemmat täysin sekaisin, mitään muuta ei maailmassa ollut kuin me kaksi. Kävelimme kaikki välitunnit käsikkäin koulun suuren pihan ympäri rakennettua ympäri kulkevaa käytävää, jossa oli katos päällä. Satoi tai paistoi, räksytti muut oppilaat mitä vain, ei niistä valtavaa haittaa ollut, olin koulussa suurimpia.
Kaksi lukukautta meni niin, hän asui koulun asuntolassa, minä kaukana lähes pitäjän toisella reunalla. Ehdimme joinakin päivinä olemaan 0,5-1 tunnin "kylällä", mutta ei ollut mitään rauhaa, puolen tusinaa muita oppilaita kulki laumana perässämme.
Koulu loppui, silloinkin lähti linjagautoni, tyttöä tuli isä hakemaan, meiltä jäi juttu täysin kesken, lähtiessään hän ehti sanoa että nähdään eräällä tanssilavalla kesällä.
Emme löytäneet toisiamme, yritin nimen perusteella häntä etsiä, ei se siihen aikaan onnistunut. 16 vuotiaana lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, sitten 18 vuotiaana näimme siellä, mutta hänellä oli nuori mies mukana, en voinut mennä juttelemaan. Menin naimisiin kilpatanssi kumppanini kanssa. Olin kai 24 kun jouduimme käymään sairaalassa sukulaisen ollessa siellä usein. Hän alkoi sanoa että sinulle lähetettiin terveisiä. Kysyin kuka, hän vain nauroi. Kerran kun menimme vaimon kanssa sairaalaan, tämä sukulainen sanoi kun olimme kahden, että hän on nyt töissä ja sanoi nimenkin. Oli kuin lattia olisi pudonnut altani, ensin oli lähdössä toimistoon katsomaan, sitten kai tuli huono omatunto, en kai voi mennä sinne kun vaimo oli hakemassa kahviosta jotakin. No ei häntä missään näkynyt, olisiko lähtenyt jo pois.
Siitä lähtien olen miettinyt että oliko niin että hän ei ollut naimisissa ja vaikka mitä. Ajattelin häntä lähes 40 vuotiaaksi lähes joka päivä, yöllä ainakin. Saimme lapsia, erosimme, menin uudelleen naimisiin, nyt taas eronnut, en ole kokenut mitään vastaavaa tunnetta kenenkään naisen kanssa. Jotakin minulta jäi elämättä. Yhden korealaisen nuoren naisen olen nähnyt, joka oli samannäköinen kuin minun ensirakkaus, yhtä suuret silmätkin. Mutta meillä oli ikäeroakin 40-50 vuotta, ei toiveita. Tästä korealaisesta tuli minulle korvike, rakkaudestani, häntä olen ajatellut, koska kai nuoruusmuistot ovat haalistuneet. Muistan kuitenkin miltä hänen kätensä tuntui, miltä huulet tuntui sen harvan kerran kuin saimme "opetuslapsistamme" hetkeksi. Heistä oli tosin se hyöty, että kaverimme tukivat meidän yhdessä oloa, antoivat jopa kyytiä ikävimmille.
Niin, yhden kerran, kun olin eka kerran eronnut, kuljin puitossa erään naisen kanssa, minulle tuli häivähdys sisälleni tunteesta jonka tunsin silloin nuorena koko ajan tyttöni kanssa. Se tunne katosi muutamassa minuutissa. Itku tulee tätäkin kirjoittaessa. Vihaan rakkautta.
Aika pian
En heti. Liittyy varmaan itsesuojeluun ja turvallisuushakuisuuteen että ihastumiset tulee niin että jonkun kohtaamisen jälkeen en saa enää miestä mielestäni, joka oli siihen saakka vain tavallinen jamppa. Olen järkeillyt sen niin että pitempi tunteminen/henkilön tietäminen ennen ihastumista on tarpeen jotta en ihastu uhkaavaan persoonallisuuteen.
KYLLÄ se on aina ok.
Sanotaan että kolme kertaa elämässä on minimi
Kyllä saatan välittömästi tykätä jonkun ulkonäöstä ja saada miellyttäväm kuvan ja jalatkin voi melkein mennä alta.
Kun tapaan ekaa kertaa.
Mutta se että joku ei jätä rauhaan. Että ei pysty olla ajattelematta. Se tulee tosi tosi tosi harvoin ja niin että olen tuntenut kyseisen henkilön jo jonkin aikaa ihan ystävänä/ kamuna.
Jos puhutaan ainoasta naisesta, johon olen ollut rakastunut, niin ihastuin aika nopeasti. Rakastumisessa meni sitten sellaiset 9 vuotta ensitapaamisesta, kun molemmat olivat parisuhteessa, eikä oltu iso osa ajasta edes tekemisissä. Ei voi mitään. Joskus elämässä käy huonosti. Molemminpuolinen rakkaus olisi vielä ihanaa, mutta saa kyllä nähdä, tuleeko sellaista koskaan vastaan.
Ensisilmäyksellä en ihastu keneenkään. Kyllä siinä meni paljon kauemmin.
Kuinka hyvin ”me” tunnettiinkaa sitten?☺️
Mä melkein sanoisin et se oli heti menoo. Mut emmä sillon alussa ois rohjennu sitä rakkaudeksi kutsua.
Sekä että, En tiennyt minkä ikäinen m on
Kyllähän siinä niin taisi käydä.. 💫