vuoden, 3 kuukautta ja 16 päivää, että toivun susta niin, ettei sun ajatteleminen tee mua surulliseksi, niin että unohdan oman tunteeni kelpaamattomuudestani ja niin, että lopetan odottamisen sen osalta, että saisin tietää miksi katosit niin kuin katosit. Nyt pitäisi vielä keksiä se, että mistä tuo aikajakso pitäisi laskea, mutta luulen, että seuraavan kahden kuukauden sisään määräaika täyttyy. En tiedä enää, että olenko surullinen, haikea, pettynyt vai jotain muuta. Kunhan huutelen tänne, kun en voi huudella muuallekaan.
Mä luulen, että se vie
Anonyymi-ap
15351
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jätätkö toisen epätietoisuuteen loppuelämäksi
Toinen toimi näin. Mä jäin vaan ihmettelemään.
Olisitko itse toiminut
En olisi toiminut niin.
En unohda häntä koskaan, mutta ei ole vaihtoehtoa kuin tähän tyytyä
Eihän sinun tarvi minusta yli päästä, kun olet jo aikoja sitten niin helposti sivuuttanut minut.
Ei osu.
Nyt ymmärrä. Lomat pidetty ja töitä pitää tehdä ja syksyn harrastukset alkaneet. Palstalla olo vähenee huomattavasti.
Kaikki kommentit ei liity palstasuhteisiin, kun elämää on palstan ulkopuolellakin. Tämä ei siis liity suhun mitenkään. -ap
Oli yleinen kommentti minulta.
Jätät aina
On kyllä ihmeellistä että joku voi sanoa
kuinka kauan menee aikaa tuollaiseen.
Ja viel oudompaa mun aivoilleni toi että
mistä toi ajanlasku alkaisi....
Olis kyllä kiva tietää miten tuon päättelit
tai miten lienee pitäis kysyä...
Tietäisipä itekin miten tuollaisessa onnistuis...
Ihan mutu-tuntumalla mennään.
Ja vidut oikeen.
En mä kadonnut vaan joku muu.