Valmistumisen jälkeen muutin pääkaupunkiseudulle, josta ajattelin parhaiten löytyvän hommia Diplomi-insinöörille. Olin siihen mennessä ollut jo puolivuotta kortistossa peruspäivärahalla. No sitä työpaikkaa ei sitten alkanut kuulumaan, vaikka osallistuin kahteen työvoimapoliittiseen koulutukseen ja laitoin jotan 100-200 hakemusta. Olen kyllä ollut jo pitkälti toistakynmmentä kertaa haastattelussa ja omatoimisestikin lähestynyt monia yrityksiä, mutta ei. Valmistumisesta on kulunut jo useita vuosia Jokaiseen työpaikkaan on ollut vähintään 50 hakijaa. Laskeskelin tuossa että olen tienannut tällä tutkinnolla jotain 800€ työllisyyskurssiin liittyvän työharjoittelun yhteydessä. Olen ollut myös mukana verkostobisneksessä, mutta en pysty kuitenkaan elämään sillä ja se onkin enemmän harrastusluonteista toimintaa. Sitä bisnestä varten hommasin kerran rasva% mittarin. Huomasin tuossa että olen saanut rahaa rasva % mittauksista enemmän kuin DI-tutkinnolla, jonka hankkimiseen meni 7 vuotta.
Ihmettelen että missä ihmeessä on vika, jos diplomi-insinöörille ei löydy hommia Stadin nurkiltä ja myöskin kauempaa. Joskus olen ajatellut että mitä ihmettä tällaisella tutkinnolla sitten tekee, jos sillä ei saa töitä. Tuntuu joskus että tällainen ole ollenkaan ihmisarvoista elämää, jos ei pysty käyttämään omaa osaamistaan juuri mihinkään, eikä suunnittelemaan tulevaisuutta ollenkaan.
Ihmettelen että missä ihmeessä on vika, jos diplomi-insinöörille ei löydy hommia Stadin nurkiltä ja myöskin kauempaa. Joskus olen ajatellut että mitä ihmettä tällaisella tutkinnolla sitten tekee, jos sillä ei saa töitä. Tuntuu joskus että tällainen ole ollenkaan ihmisarvoista elämää, jos ei pysty käyttämään omaa osaamistaan juuri mihinkään, eikä suunnittelemaan tulevaisuutta ollenkaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mitäs opiskelit?
Niin, se kannattaa aina mainita, että mitä tuli opiskeltua. Totuus lienee kuitenkin hieman toisenlainen useiden DI-tutkinnon suorittaneiden kesken. Teknologia-aloilla DI jyrää monasti ohi muiden.
Harmi että töitä ei ole löytynyt. Yleensä ottaen kai DI:t työllistyvät vielä kohtuullisen hyvin. Toisaalta dippainssejä on mielestäni koulutettu viime vuosina hieman liikaa, joten kyllä hyvistä paikoista saa tosissaan tapella.
Et kertonut mitä olet opiskellut. Työllistymiseenhän vaikuttaa kysyntä ja tarjonta. PK-seudulla on paljon työpaikkoja, mutta toisaalta taas Suomen suurin dippainssejä suoltava opinahjo. Jossain kauempana kisa työpaikoista ei ole niin kova. Toisaalta sitten pitäisi löytyä oman alan työpaikkoja.
Olen valmistunut vajaa kymmenen vuotta sitten, enkä voi kuin ihmetellä kollegan valitusta. Töitä on ollut enemmän kuin pystyy tekemään. Ensimmäisen työpaikan hain, sen jälkeen on pyydetty uusiin paikkoihin.
Olisiko DI:ssä itsessä nyt vikaa?
Kiitos nyt hirveän kamalasti sinulle tästä viisaasta kommentistasi. Oletko tullut ajatelleeksi, että tämäkin ketjun aloittaja on aloittanut opiskelunsa niihin aikoihin, kun sinä olet valmistunut? Oma poikani aloitti hieman myöhemmin, eikä silloinkaan kukaan tiennyt muusta kuin todella suuresta insinööritarpeesta maassamme.
Tilanne on todellakin sellainen, että jos sitä ensimmäistä työpaikkaa ei ole onnistunut saamaan, eikä kokemus ole päässyt karttumaan, niin ovatpa vitsit vähissä. Perustan tietoni omakohtaiseen kokemukseen perheen sisältä ja näihin palstoihin, joita olen seurannut. Lisäksi ainakin Insinööriliitosta on tullut tietoa, ettei edes valmistuminen suinkaan takaa kaikille insinöörille hommia.
Oma lapseni on ehkäpä onnellisessa asemassa sikäli, että ei ole edes valmis vielä, mutta periaatteessa opintonsa läpäissyt. Lisäksi hän on luopunut aktiivisesta työnhausta, mikä sekin voi olla hyvin masentava kokemus jatkuessaan pitkäänkin tuloksettomana.
Aivan varmasti meidänkin perheessämme on järjestysmieskortin hankkiminen poikinut enemmän hommia kuin insinöörikoulutus. Lisäksi on onneksi monenmoista harrastusta. Tällä hetkellä poika tekee koulutusta vastaamatonta työtä ja jatkaa opintojaan sitten joskus jossain muodossa esim. aikuisopiskelijana, koskapa opinto-oikeuskin on umpeutunut.
AMK-inssien työn saantiin en ota mitään kantaa, koska en asiasta tiedä.
Sen sijaan DI-työtilanne on tuttu. Opiskelukaverit ovat töissä, olleet koko ajan, ja niin omassa kuin tuttujen työpaikoissa uusia DI:tä on palkattu jatkuvasti. Meitä on monenlaisissa yrityksissä, paljon on Nokialla, mutta myös investointipankiireina ja mainostoimistoissa. Yhdet opiskelukaverit perustivat oman yrityksen, ja työvoimapula on ollut jatkuvaa.
Pysyn kannassani, töitä on.
Jos niitä on älä enää aikaile vaan ota yhteyttä
ja kerro missä olisi tarjolla. Elämä tuntuu muuten niin eläimelliseltä. p. 0404114564
Pystyn tekemään kaikenlaista myynti, markkinointi, liiketoimintasuunnitelmat, laatu- johtamisjärjestelmät, asiantuntijatehtavät, ympäristönsuojelu, materiaalitekniikka.
Korjaus; nimimerkki meni vähän hassuksi. Siis piti olla Stadin työtön.
Missähän se vika mahtaa olla. Olenpa kyllä sitä asiaa ehtinyt miettimään moneen kertaan ja laitan tähän siitä jotain ajatuksia. Niissä monissa haastatteluissa olen tehnyt useita johtopäätöksiä työnantajan motiiveista, odotuksista ja seikoista, jota he näyttävät työnhakijassa arvostavan.
Jos itse olisin saanut päättää mihin hommaan menen olisin jo kauan sitten mennyt sinne mutta kun esteenä siihen on että pitää saada rekrytoija vakuuttuneeksi jonkinlaisen teatteriesityksen kautta että just minä olisin paras hemmo siihen hommaan. Siis vika ei ole minussa. Mutta minä suorastaan inhoan sellaista asetelmaa että pitää näyttää jollekkin tyypille, että olen paras tyyppi ko juttuun.
Pidän itseäni keskiverto DI:tä laaja-alaisempana ihmisenä, eli koen että minulla olisi edellytyksiä tehdä ja kehittyä vaativienkin hommien tekijäksi, jos joku vain antaisi mahdollisuuden siihen. Sitä vaan ei ole kukaan tarjonnut minulle sitten dippatyön. Jos joku homma onkin ollut tyrkyllä minulle on sattunut huono tuuri ja olen ollut väärässä paikassa väärään aikaan. Useita tilanteita on ollut, jossa juuri silloin kun minun olisi pitänyt aloittaa hommat onkin firman taloudellinen pohja pettänyt ja minua ei ole voitu palkata. Kerran kävi siten että haastattelun jälkeen jo ilmoitettiin että minut haluttaisiin hakemaani tehtävään. Haastattelijat sanoivat että olin kaikista motivoitunein hakija tehtävään, mutta sekin homma tyssäsi siihen että sen osaston esimies, johon olisin tullut ei halunnutkaan minua siihen. Olin tosi pettynyt siihen äijään.
Jos teen analyysin minua haastatelleista tyypeistä ja miksi he eivät ole nähneet minun erikoislahjakkuutta. Yksi tyypillinen ryhmä on ”urautuneet laatikkoaivoinsinöörit”. Nämä ovat iältään yli nelikymppisiä ja ovat olleet tavallisesti töissä siinä firmassa pitkän ajan esim. yli 20v.
Noiden ihmisten ajatusmaailma kulkee karrikoidusti seuraavalla tavalla. ” Jos haetaan tehtävään henkilöä, jonka pitäisi kantaa paskaa tunkiolle muoviämpärillä. Tehtävää hakee henkilö, joka kertoo että on tehnyt sitä hommaa, mutta vain sinkkiämpärillä. Tämä henkilö ei sitten sovellu siihen koska hänellä ei ole kokemusta paskan kantamisesta muoviämpärillä.” Noille ihmisille ei mene jakeluun että asioita voi oppia sitä mukaa, kun hommaa alkaa tekemään. Heidän mielestään hakijan pitäisi olla heti valmis ja kokenut siihen hommaan, mutta eivät näe sitä potentiaalia että jos hakija on muuten lahjakas ja hänelle annetaan vastuuta niin mitä se henkilö voisikaan saada yrityksessä aikaan muutaman vuoden kuluttua. Siksi olen pettynyt monien insinöörien kapea-alaiseen ajattelutapaan.
Toisaalta lyhyen haastattelun aikana on todella vaikeaa antaa itsestä kuvaa koko osaamisalueesta. ja ei välttämättä pysty antamaan itsestä parasta kuvaa.
Haastattelija ei pääse siinä näkemään millainen henkilö todellisuudessa on. Hän tekee tulkintoja ja johtopäätöksiä oman mielikuviensa mukaan, jotka eivät välttämättä vastaa todellisuutta.
Sitten tulee tilanne, jossa kysellään työnhakijan persoonallisuudesta.
Sanon että olen markkinointihenkinen tutkija tyyppi, joka voisi tehdä asiantuntija tehtäviä, olla tarvittaessa psykologi ja vaikka sairaalapastori. Ei siis mikään perusinsinööri. Haastattelija ei ehkä sitten pysty asettamaan minua mihinkään hänelle fokusoituun kategoriaan. Hänellä saattaa olla mielessään joku ideaalipersoonallisuus, jolta tulevan työntekijän pitäisi näyttää.
Viimeinen niitti tulee sitten kysymyksessä että mitä hommaa teet nykyisin. Jos vastaan että autan mieshenkilönä lihavia keski-ikäisiä naisia kontrolloimaan painoa. Tarjoan heille ravinto-ohjelmaa ja konsultaatiota kuinka saavuttaa ihannepaino ja myös pitää se. Siinä vaiheessa sitten loputkin haastattelijat tippuvat kärryiltä ja jäävät ihmettelemän että mikä äijä toi on. Jos sitten vielä jatkan haastattelijalle että kasvosi näyttää todella elottomilta ja niistä näkee selvästi että hän ei ole pitkään aikaan saanut kunnollista ravintoa ja näyttää kaikenlisäksi vähän väsyneeltä. Jos vielä sanon että tarvitset kunnollista lisäravinnepommia ja ihonhoitokosmetiikkaa ja lupaudun vielä laatimaan hänelle ravinto-ohjelman. Mitä hän sitten ajattelee minusta?
Jos insinööri pystyy tuohon niin miksi se ei pystyisi myös siihen aiheeseen, jota on seitsemän vuotta opiskellut ja kokee omaksi identiteetikseen.
Mistä löytyisi tämän päivän Phytagoras, joka ratkaisisi yhtälön jos sinulla ei ole työkokemusta et saa töitä, Jos et saa töitä ei työkokemuskaan lisäänny.
Entä tutkimuspuoli? Väittele, lähde ulkomaille muutamaksi vuodeksi. Sitten takaisin kotimaahan töihin.
Olen samassa tilanteessa. Maaseudulla ei lääkäreitä, juristeja ja opettajia lukuun ottamatta ole akateemisille töitä. Jos sitten stadissa ei ala oman alan töitä muutamassa kuukaudessa herumaan, niin työn antajat eivät ole enää kiinnostuneita. Turhauttavaa on - ehkä sinua auttaa se ajatus, että olen itse vaihtamassa alaa (opiskelen sitä ja olen jopa alan töissä). Maaseudulla ei akateemista tutkintoa (pl. lakimies, lääkäri, opettaja) kannata missään nimessä suorittaa, koska opiskeluaikainen työkokemus jää paljon stadilaisia alhaisemmaksi - ja nimenomaan työkokemus painaa työhaastatteluissa.
Että tsemppiä.
Yst. terv. Arska
Jäin miettimään tuota, kun kirjoitit, että "työkokemus painaa työhaastatteluissa".
Luulisin, että haastatteluun, ei edes pääse, jos työhönottajan mielestä ei ole riittävästi työkokemusta. (Vai tarkoititko juuri tuota?)
Noin 2 vuotta sitten kokenut DI-tuttavani ei saanut töitä pääkaupunkiseudulta, mutta sai töitä 500 km päästä aika vähällä yrittämisellä. Nyt sitten hän sai työpaikan ihan järjellisen matkan päästä kotiaan pääkaupunkiseudulla.
Tekniikan aika tässä maassa meni ohi siinä missä Nokiankin aikoinaan. Yhtiöiden numeroista sen jo näkee, mutta vanhat DI-jäärät ei tätä vapaaehtoisesti tunnusta.
Mutta jos pääsee haastatteluihin useasti eikä saa paikkaa niin tie on sitten katkennut siihen haistatteluun. Ne pitää sitten käydä läpi jälkikäteen jonkun pätevän ystävän kanssa ja analysoida mitä seuraavalla kerralla selittää niihin samoihin uteluihin.