Tämä näkemättömyys

Moi rakas. Ajatukset ovat olleet yksi sekava sotku viimeviikot. Mies sinä todella saat minut käymään kierroksilla. Jo valmiiksi herkkäsieluisena epävakaana tie luoksesi ei ole missään nimessä ollut kevyttä kulkemista.. Määränpää on kuitenkin kokoajan ollut turvallisena & vakaana mielessäni… Sinä rakas siellä. Pidän sinusta aidosti tosi paljon. En voi uskoa että voiko tosiaan jostakin näin paljon pitää (:D) Mutta niin. Haluaisin tutustua sinuun kaikessa rauhassa ja matkata meihin.. Mitä voisimme oikeasti olla? Sen tiedän, että olisin valmis antamaan sinulle kaiken rakkauteni. Niin. Osaanhan olla välillä aivan kamala. Olen pahoillani siitä että viimeviikkojen tunnemyrsky on selvästi näkynyt minusta. Ihan kun sinulla ei olisi omia murheita ja huolia. Rakas.. Torjuinkin sinut tavallaan jo kerran (mutta se oli täysin tahatonta. olin vain enimmäkseen hädissäni) Minua pystyy myös heilauttamaan paljonkin pahoilla sanoilla ja se on välillä sitten liikaa. Jotkut tykkäävät täällä jallittaa päivätyönä ja kyllähän mä niihin olen mennyt. Ja pistellyt takasinkin. Hyvin moni asia ja ihmissuhde tyssähtää kun olen jotenkin hyväuskoinen hölmö tai hankala. Mutta Sinä pysyt turvallisena tunteena ja valona aina vain. Kiitos🫂 Mutta mitä jos tämä ei olekkaan totta? Jos olenkin myös sinulle pelkkä sekoboltsi ”vtun vitsi”. Sitäkin olen saanut kuulla.. No on tässä kaikkea mielenpäällä taas.. Mutta ehkä sanon nyt vaan Hyvää yötä rakkaalleni toivottavasti nukut hyvin. Luotan vielä siihen että löydetään reitti.

Hyvää yötä

Otsikko kiinnitti huomioni. Emme ole nähneet hetkeen. Mutta lähes joka hetki olet mielessäni. Kuten sanoit, se kertoo tarinaa ikävästä, kenties rakkaudesta.

Kun näemme, niin yritetään saada hetki kahden. Hipaisen sinua, katsom silmiin. En tiedä miten paljon uskallan sanoilla paljastaa. Ehkä olisi jo aika puhua suoraan niin kuin tunnen?

Kauniita unia❤️

Miksi kohdatessa pitäisi kaikki tunteet tuoda ilmi, eikö se ole liian ahdistavaa ja vaikeaa itsellesi kun pitää liikaa miettiä mitä sanoisi ja miten toimisi. Varmasti aikaa on niitä vielä sanoa toiselle myöhemminkin, askelin. Pikku hiljaa ja rauhallisin mielin. Ihmiset latovat hirveen suuria odotuksia omasta toiminnastaan ja tunteiden sanottamisista, kun ei ole oikeasti mikään kiire ja hoppu.

Teet ja toimit niin kuin itsellesi parhaaksi näet ja tunnet sisimmässäsi, näyttämisessä ja sanoissa. Kyllä toinen varmasti ymmärtää ellei ole ihan tohveli. Näin yleisesti kommentoin tähän koska sitä tulee juuri miettineeksi useinkin miksi ihmiset laittavat itselleen liian suuret vaatimukset itselleen näissä asioissa, juu tiedän että sitä koittaa olla mahdollisimman edustava toiselle, jännitys, pelko jne. Tunteet ja niiden näyttäminen ovat normaalia elämää, universaalia, mutta suurempaa kuin yksi maailmankaikkeus. Toivottavasti saisit kaivattusi lähellesi, ilmeisesti 4 kirjaiminen ihminen on hänesi.

Sitä alkaa jossain vaiheessa erehtyväisenä oliona olla etääntynyt kaikista odotuksista, tunteista ja erehtymättömistä asioista. Mutta silti voi yhä käydä köpelösti. Loppujen lopuksi kyse on siitä, kuinka paljon voi kestää. Jos yhdessä olo ei vahingoita ketään lopullisesti mutta erillään taas sammuu liekki. Siltikin puolet ajasta voi ajattella olevansa hullu pitäessään eikä aina edes muista kuinka rakastui. Mutta eikö rakkaus ole sitä. Yksi iso kupla hämmennystä, iloa, kaaosta, onnea, sotkua, harmoniaa, rumuutta, kauneutta, hulluutta, tasapainoa, erimielisyyttä, yhtenäisyyttä, haasteita, helppoutta, kipua, paranemista, hylkäämistä, hyväksyntää, kuolemaa ja elämää. Ja jos maailmakaan ei enää kaipaa itseä mihinkään kovin tähdelliseen.

Kuinka pitkä aika on näkemisestä?

Jumalallisen kaunis on

Mitä tunnemme? Mitä sinä tunnet!!!!

Onko tämä r vai t mieheltä?