Teksti kateissa

Kiitos vinkistä, mutta suomen kielellä kiitos. Etsimäni tieto kertoo nimenomaan neuroleptien aiheuttamasta toimintakyvyn halvaantumisesta.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos vinkistä, mutta suomen kielellä kiitos. Etsimäni tieto kertoo nimenomaan neuroleptien aiheuttamasta toimintakyvyn halvaantumisesta.

"Ei ne ongelmat lääkkeillä ratkea. Useimmiten vain pahentavat niitä kun ei pysty lääkkeiden takia selviytymään elämästä. Toimintakyvyn halvaantuminen on yksi vakavimmista haitpista, mitä neuroleptit aiheuttavat. Lisäksi ne lyhentävät elinikää merkittävästi."
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17606234/irti-psykiatriasta#comment-117046975

Joitakin lääkkeitä on syytä pelätä.

Sekö on sitten toivottu se seuraus, tai lopputulos, että ihmisen toimintakyky menee käyttäessä neuroleptejä? Itselleni muuten käiv niin. Hei haloo, vähän järkeä ja ymmärtämystä tuohon kommentointiin ja toisten kannanottojen ymmärtämiseen!

Eivät pilaa . Lääkkeet auttavat. Tietysti on jotain POIKKEUKSIA

Anonyymi kirjoitti:

Eivät pilaa . Lääkkeet auttavat. Tietysti on jotain POIKKEUKSIA

Auttoivat ne kulkemaan päivästä, viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen, aivan tokkurassa.
Sen verran " auttoivat ".

Anonyymi kirjoitti:

Eivät pilaa . Lääkkeet auttavat. Tietysti on jotain POIKKEUKSIA

Aina löytyy joku poikkeustapaus joka tykkää myrkyttää itseään. Ongelma on siinä, että lääkkeitä pakotetaan ihmisille.

Anonyymi kirjoitti:

Eivät pilaa . Lääkkeet auttavat. Tietysti on jotain POIKKEUKSIA

Pakkolääkityksestä on tullut vain haittavaikutuksia. Se on myös maksanut yhteiskunnalle todella paljon. Sekö on ollut tarkoituskin?

Anonyymi kirjoitti:

Pakkolääkityksestä on tullut vain haittavaikutuksia. Se on myös maksanut yhteiskunnalle todella paljon. Sekö on ollut tarkoituskin?

Meneekö se oikeasti niin, että pakkolääkityt saavat lääkkeistä haittoja, mutta he, jotka käyttävät lääkkeitä vapaaehtoisesti, eivät kärsi haitoista ?
Miten on mahdollista ?

Anonyymi kirjoitti:

Meneekö se oikeasti niin, että pakkolääkityt saavat lääkkeistä haittoja, mutta he, jotka käyttävät lääkkeitä vapaaehtoisesti, eivät kärsi haitoista ?
Miten on mahdollista ?

Lue lisää

Oikeasti menee niin että voit itsekkin vapaasti kertoa sen mitä olet kokenut. Kerroin sen miten minua on kohdeltu ja mitä siitä on seurannut.

Anonyymi kirjoitti:

Oikeasti menee niin että voit itsekkin vapaasti kertoa sen mitä olet kokenut. Kerroin sen miten minua on kohdeltu ja mitä siitä on seurannut.

En tunne tarvetta kamalasti kokemuksistani kertoa, koska ne ovat olleet ainoastaan minun henkilökohtaisia kokemuksia.
Me kaikki koemme asiat omalla tavallamme, on vaikeaa alkaa vertaamaan itseään muihin, tai muita itseensä.
Minuakaan ei ole aina kohdeltu hyvin, ja varmaan tulevaisuudessakin tulee tilanteita, ettei aina hyvin kohdella. Se ei ole minun vikani, miten joku minua kohtelee, ehkä enemmänkin hänen ongelma, joka kohtelee huonosti.
Huonosta kohtelusta ei kannata ottaa itseensä, harvemmin se on oma vika. Kaikki kohtelu joka on jo tapahtunut, on jäänyt menneisyyteen.

Anonyymi kirjoitti:

Meneekö se oikeasti niin, että pakkolääkityt saavat lääkkeistä haittoja, mutta he, jotka käyttävät lääkkeitä vapaaehtoisesti, eivät kärsi haitoista ?
Miten on mahdollista ?

Lue lisää

Vapaaehtoisuus ja pakko menee lähes aina niin että kun menee lääkäriin hakamaan apua ja siellä määrätään mielialalääkkeitä, diagnoosiksi tulee yleisesti masennus tai ahdistuneisuushäiriö. Usein tämä on väärä diagnoosi, kyse ei ole mistään mielen sairaudesta joka tarvitsee psykoosiin ja skitsofreniaan tarkoitettuja lääkkeitä.
Lääkkeiden syöminen on vapaaehtoista, koska potilas uskoo että lääkäri tietää mitä pitää tehdä ja kun ei ole aikaisempaa kokemusta ja tietoa niiden vaikutuksesta alkaa syödä niitä toivoen koko ajan että ne auttaisivat.

Aikansa niitä syötyään huomaa että olo huononee ja tulee sellaisia uusia oireita joita ei ole ennen lääkkeiden syöntiä ollut. Lääkkeet ovat myös synnyttäneet riippuvuuden elimistössä.

Tämän jälkeen alkaa se pakko. Ei haluaisi jatkaa syömistä mutta lääkäri kirjoittaa uusinta reseptejä ja kehottaa jatkamaan syömistä. Olo huononee oudolla tavalla koko ajan. Lopettaa lääkkeet. Mutta sitten iskevät vieroitusoireet. Ei tiedä tästä mitään kun lääkäri ei ole sellaista kertonut. Menee lääkäriin ja kertoo että on lopettanut lääkkeet. Lääkäri näkee (jos näkee) että lääkkeet ovat tehneet. selviä muutoksia fyysiseenkin olemukseen. Lääkkeet ovat huumelääkkeitä jotka muuttavat keskushermoston toimintaa ja henkistäkin kapasiteettia. Lääkäreille on opetettu että tuollaisesti oireilevan masennus on pahentunut koska on lopettanut lääkkeet. Usein muuttaa toisen nimiseen lääkkeeseen vaikka kyseessä on samoja huumeisiin luokiteltuja lääkkeitä. Lääkevaihto tuo vain kärsimystä lisää.

Tässä vaiheessa lääkäreiden tieto hoidon suhteen loppuu. Kun lääkäri tuhoaa jonkin ihmisen elimistön lääkkeillä ei hän pysty enää hoitamaan häntä eikä paranemista pääse tapahtumaan. Diagnoosit ovat koventuneet psykoottiseksi ja skitsofreniakin on päässyt puhkeamaan.
Tässä vaiheessa sairaalat (toistuvat) sähköhoidot ja avohoidot ovat useimmilla elämässä mukana, lääkkeiden syöntiä kontrolloidaan ja uhkaillaan osastolla ja ties millä jos ei kuuliaisesti noudata käskyjä.

Tällainen on aika tyypillinen psykiatrisen hoitojärjestelmän luoma hoitopolku johon kuuluu myös pakkolääkintä. Näen oleellisena juuri tuon lääkkeiden aiheuttaman riippuvuuden ja vieroitusoireet jolloin on pakko syödä niitä koska muuten elämä käy sietämättömäksi, eikä lääkärit voi hylätä potilastaan ja hoitoa, lääkettä lääkettä vain. Usein heitä kierrätetään kroonikkona paikasta toiseen eri hoitojärjestelmissä. Heidän pääasiallinen hoitonsa on lääkkeiden lisäksi opettaa heitä elämään psyykkisen potilaan roolissa.

Näitä mieleltään terveitä ihmisiä joita lääkärit ovat sairastuttaneet on todella paljon keskuudessamme ja lisää tulee koko ajan. Aidosti mielisairaita on hyvin vähän keskuudessamme. Heitä varten ei tarvitsisi tällaista valtavaa hoitojärjestelmää.

Jotkut onnelliset ovat löytänee vaikkapa netistä vertaisryhmiä ja tukea joiden avulla ovat päässeet irtautumaan lääkkeistä ja päässeet takaisin normaaliin olotilaan joskin vaurioituneena.

Anonyymi kirjoitti:

Meneekö se oikeasti niin, että pakkolääkityt saavat lääkkeistä haittoja, mutta he, jotka käyttävät lääkkeitä vapaaehtoisesti, eivät kärsi haitoista ?
Miten on mahdollista ?

Lue lisää

Sille on nimikin nosebo

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Nosebo

Anonyymi kirjoitti:

Sille on nimikin nosebo

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Nosebo

http://www.antipsychiatry.org/jenelle.htm
"A few years ago, Jenelle got food poisoning and was given a neuroleptic drug called Reglan (metoclopramide) to suppress vomiting. The drug gave her a movement disorder called tardive dyskinesia almost right away. Because of her strange body movements caused by the drug, she was misdiagnosed as having a psychiatric problem and given other psychiatric drugs called Thorazine, Haldol, and Xanax which worsened her physical and mental condition. The psychiatric drugs she was given that are called neuroleptics (Reglan, Thorazine, and Haldol) damaged the parts of her nervous system responsible for motor control enough to make her dependent on a wheelchair."

Anonyymi kirjoitti:

http://www.antipsychiatry.org/jenelle.htm
"A few years ago, Jenelle got food poisoning and was given a neuroleptic drug called Reglan (metoclopramide) to suppress vomiting. The drug gave her a movement disorder called tardive dyskinesia almost right away. Because of her strange body movements caused by the drug, she was misdiagnosed as having a psychiatric problem and given other psychiatric drugs called Thorazine, Haldol, and Xanax which worsened her physical and mental condition. The psychiatric drugs she was given that are called neuroleptics (Reglan, Thorazine, and Haldol) damaged the parts of her nervous system responsible for motor control enough to make her dependent on a wheelchair."

Lue lisää

Jaa, mitäs olet mieltä, pitäisikö Janellen kirjoitta ihan kirja kokemuksistaan?

https://www.inquisitr.com/3411503/jenelle-evans-says-people-are-requesting-a-book-from-her-do-people-really-want-a-book

Anonyymi kirjoitti:

http://www.antipsychiatry.org/jenelle.htm
"A few years ago, Jenelle got food poisoning and was given a neuroleptic drug called Reglan (metoclopramide) to suppress vomiting. The drug gave her a movement disorder called tardive dyskinesia almost right away. Because of her strange body movements caused by the drug, she was misdiagnosed as having a psychiatric problem and given other psychiatric drugs called Thorazine, Haldol, and Xanax which worsened her physical and mental condition. The psychiatric drugs she was given that are called neuroleptics (Reglan, Thorazine, and Haldol) damaged the parts of her nervous system responsible for motor control enough to make her dependent on a wheelchair."

Lue lisää

Miten tarkotuksella joutuu taas ihmisiä pelottelemaan ja linkkejä hakemaan, kun pitää linkata ihan niin epäluotettavia sivustoja mitä google ei suostu löytämään tai näyttämään, mahdollisten turvallisuus riskien takia?

Anonyymi kirjoitti:

Vapaaehtoisuus ja pakko menee lähes aina niin että kun menee lääkäriin hakamaan apua ja siellä määrätään mielialalääkkeitä, diagnoosiksi tulee yleisesti masennus tai ahdistuneisuushäiriö. Usein tämä on väärä diagnoosi, kyse ei ole mistään mielen sairaudesta joka tarvitsee psykoosiin ja skitsofreniaan tarkoitettuja lääkkeitä.
Lääkkeiden syöminen on vapaaehtoista, koska potilas uskoo että lääkäri tietää mitä pitää tehdä ja kun ei ole aikaisempaa kokemusta ja tietoa niiden vaikutuksesta alkaa syödä niitä toivoen koko ajan että ne auttaisivat.

Aikansa niitä syötyään huomaa että olo huononee ja tulee sellaisia uusia oireita joita ei ole ennen lääkkeiden syöntiä ollut. Lääkkeet ovat myös synnyttäneet riippuvuuden elimistössä.

Tämän jälkeen alkaa se pakko. Ei haluaisi jatkaa syömistä mutta lääkäri kirjoittaa uusinta reseptejä ja kehottaa jatkamaan syömistä. Olo huononee oudolla tavalla koko ajan. Lopettaa lääkkeet. Mutta sitten iskevät vieroitusoireet. Ei tiedä tästä mitään kun lääkäri ei ole sellaista kertonut. Menee lääkäriin ja kertoo että on lopettanut lääkkeet. Lääkäri näkee (jos näkee) että lääkkeet ovat tehneet. selviä muutoksia fyysiseenkin olemukseen. Lääkkeet ovat huumelääkkeitä jotka muuttavat keskushermoston toimintaa ja henkistäkin kapasiteettia. Lääkäreille on opetettu että tuollaisesti oireilevan masennus on pahentunut koska on lopettanut lääkkeet. Usein muuttaa toisen nimiseen lääkkeeseen vaikka kyseessä on samoja huumeisiin luokiteltuja lääkkeitä. Lääkevaihto tuo vain kärsimystä lisää.

Tässä vaiheessa lääkäreiden tieto hoidon suhteen loppuu. Kun lääkäri tuhoaa jonkin ihmisen elimistön lääkkeillä ei hän pysty enää hoitamaan häntä eikä paranemista pääse tapahtumaan. Diagnoosit ovat koventuneet psykoottiseksi ja skitsofreniakin on päässyt puhkeamaan.
Tässä vaiheessa sairaalat (toistuvat) sähköhoidot ja avohoidot ovat useimmilla elämässä mukana, lääkkeiden syöntiä kontrolloidaan ja uhkaillaan osastolla ja ties millä jos ei kuuliaisesti noudata käskyjä.

Tällainen on aika tyypillinen psykiatrisen hoitojärjestelmän luoma hoitopolku johon kuuluu myös pakkolääkintä. Näen oleellisena juuri tuon lääkkeiden aiheuttaman riippuvuuden ja vieroitusoireet jolloin on pakko syödä niitä koska muuten elämä käy sietämättömäksi, eikä lääkärit voi hylätä potilastaan ja hoitoa, lääkettä lääkettä vain. Usein heitä kierrätetään kroonikkona paikasta toiseen eri hoitojärjestelmissä. Heidän pääasiallinen hoitonsa on lääkkeiden lisäksi opettaa heitä elämään psyykkisen potilaan roolissa.

Näitä mieleltään terveitä ihmisiä joita lääkärit ovat sairastuttaneet on todella paljon keskuudessamme ja lisää tulee koko ajan. Aidosti mielisairaita on hyvin vähän keskuudessamme. Heitä varten ei tarvitsisi tällaista valtavaa hoitojärjestelmää.

Jotkut onnelliset ovat löytänee vaikkapa netistä vertaisryhmiä ja tukea joiden avulla ovat päässeet irtautumaan lääkkeistä ja päässeet takaisin normaaliin olotilaan joskin vaurioituneena.

Lue lisää

Tuo oli minun tarinani paitsi että elämäni ekaa kertaa psykoosileiman saaneena ns miedomman lääkkeen vuosien käytön aika äkillisestä vieroituksesta (vailla parempaa tietoa psykiateialta), en suostunut nöyrän potilaan rooliin. Tiesin että olin saanut vahinkoa aivoihini ja hermostooni koska minulla oli niin hurjia oireita mitä ei ennen ollut ollut mitä noiden oireiden lääkintä tuotti.

Psykiatriasta ei ole mitään apua siinä vaiheessa kun hoito alkaa tuottaa harmia. Heillä on siinä sokea piste. Hyvällä tuurilla sekä läheiset, psykiatri ja esim terapeutti uskoo harmiin edes, huonolla tuurilla joutuu olemaan yksin, tai mikä pahinta vielä hulluksi leimattina harminsa kanssa. Hyvällä tuurilla lääkkeiden tuoma äkillinen invaliditeetti tulkitaan jonain sairautena jolla saa esim rahaa.
Mutta sekään ei kaiken etiikan periaatteiden mukaista ole otella jotain leimoja jotka voi lopulta vaikeuttaa elämää vaikka oikeasti kärsisi psykiatrisen hoidon tuottamista harmeista.

Anonyymi kirjoitti:

http://www.antipsychiatry.org/jenelle.htm
"A few years ago, Jenelle got food poisoning and was given a neuroleptic drug called Reglan (metoclopramide) to suppress vomiting. The drug gave her a movement disorder called tardive dyskinesia almost right away. Because of her strange body movements caused by the drug, she was misdiagnosed as having a psychiatric problem and given other psychiatric drugs called Thorazine, Haldol, and Xanax which worsened her physical and mental condition. The psychiatric drugs she was given that are called neuroleptics (Reglan, Thorazine, and Haldol) damaged the parts of her nervous system responsible for motor control enough to make her dependent on a wheelchair."

Lue lisää

Its called prescription cascade. Yksi lääke tuottaa haittaa jota lääkitään toisella jne joka tuottaa haittaa jne

Anonyymi kirjoitti:

Its called prescription cascade. Yksi lääke tuottaa haittaa jota lääkitään toisella jne joka tuottaa haittaa jne

"Tässä vaiheessa lääkäreiden tieto hoidon suhteen loppuu. Kun lääkäri tuhoaa jonkin ihmisen elimistön lääkkeillä ei hän pysty enää hoitamaan häntä eikä paranemista pääse tapahtumaan. Diagnoosit ovat koventuneet psykoottiseksi ja skitsofreniakin on päässyt puhkeamaan."

Juuri näin. Kun pääsette tähän kohtaan hoitoa tajuatte kuinka vähän psykiatrit tietävät. Muutama vuosi sitten psykiatri vähätteli täysin esim vieroitusoireita jos vieroituksesta oli kulunut jo pieni tovi (nykyään siitä on puhuttu että ne voi kestää pitkän aikaa). Hän myös vähätteli täysin oireita mitkä on jopa mainittu Britannian masennuslääkevieroitusoppaassa ja yritti sönköttää että ne ei muka liity masennuslääkkeisiin. Niin kuinkakohan hyvin niitä lääkkeitä oli tutkittu vuosien käytöllä ja sen jälkeisellä vieroituksella mitä psykiatria sotkee määräämällä LISÄÄ kun hermosto tasapainottuu entisistä?

Erityisen vähän he tietävät oikeasti jos jotain pahaa lääkkeiden kanssa tapahtuu.

Psykiatrit kuten joku jossain joskus totesi antaa menolippuja mutta paluu voikin olla melko hurjalla lentoyhtiöllä tai ihan omatoimisena taisteluna takaisin. Mikäli takaisin pääsee.

Anonyymi kirjoitti:

"Tässä vaiheessa lääkäreiden tieto hoidon suhteen loppuu. Kun lääkäri tuhoaa jonkin ihmisen elimistön lääkkeillä ei hän pysty enää hoitamaan häntä eikä paranemista pääse tapahtumaan. Diagnoosit ovat koventuneet psykoottiseksi ja skitsofreniakin on päässyt puhkeamaan."

Juuri näin. Kun pääsette tähän kohtaan hoitoa tajuatte kuinka vähän psykiatrit tietävät. Muutama vuosi sitten psykiatri vähätteli täysin esim vieroitusoireita jos vieroituksesta oli kulunut jo pieni tovi (nykyään siitä on puhuttu että ne voi kestää pitkän aikaa). Hän myös vähätteli täysin oireita mitkä on jopa mainittu Britannian masennuslääkevieroitusoppaassa ja yritti sönköttää että ne ei muka liity masennuslääkkeisiin. Niin kuinkakohan hyvin niitä lääkkeitä oli tutkittu vuosien käytöllä ja sen jälkeisellä vieroituksella mitä psykiatria sotkee määräämällä LISÄÄ kun hermosto tasapainottuu entisistä?

Erityisen vähän he tietävät oikeasti jos jotain pahaa lääkkeiden kanssa tapahtuu.

Psykiatrit kuten joku jossain joskus totesi antaa menolippuja mutta paluu voikin olla melko hurjalla lentoyhtiöllä tai ihan omatoimisena taisteluna takaisin. Mikäli takaisin pääsee.

Lue lisää

Muistan tilanteen kun psykiatri alkoi lääkitä psyykenlääkkeilkä asiaa joka selvästi oli harmi. Ilmoitin psykiatrille että uskon että kyse on harmista mistä olin lukenut ja siihen oli mahdollisuus kokeilla tällaista lääkettä. No kokeiliko hän? Ei. Ottiko hän harmiepäilyäni todesta koska se oli harvinaisempi? Ei. Ironista kyllä muutama kuukausi myöhemmin ihan silkkaa puhdasta kidutusta mitä olin kehossani kokenut toinen psykiatri jopa määräsi tuota lääkettä joka on tarkoitettu tuohon harmiin ja alkoi uskoa harmiin. Siinä vaiheessa hermostoni oli jo ottanut sellaista runtua että elo oli puhdasta kidutusta aamusta iltaan kun psykiatrien mielestä kannattaa harminkin kohdalla etsiä terapeuttista lääkettä johon päälle vain jotain joka turruttaa oireita. No se harmi tapahtuu hermostossa, ei sitä voi peittää, se pahenee. Tai voi sen peittää vähän mutta se on entistä pahempaa sen jälkeen. Ja kokoajan olo oli niin hirveä ja mielikin ihan kauheassa tilassa tuossa olossa.

Olen vain kiitollinen itselleni että tuon kaiken lisäksi en suostunut sähköhoitoihinki. Sillä olisi käytännössä hoidettu lääkeharmin tuottamaa toivotonta oloa.

Joidenkin mielestä kaikki menee hyvin kuin vain uskoo psykiatriaan. Se ei pidä paikkaansa. Minä kyllä uskoin mutta en voinut enää tuon jälkeen uskoa jos halusin säilyä hengissäkin.

Anonyymi kirjoitti:

Muistan tilanteen kun psykiatri alkoi lääkitä psyykenlääkkeilkä asiaa joka selvästi oli harmi. Ilmoitin psykiatrille että uskon että kyse on harmista mistä olin lukenut ja siihen oli mahdollisuus kokeilla tällaista lääkettä. No kokeiliko hän? Ei. Ottiko hän harmiepäilyäni todesta koska se oli harvinaisempi? Ei. Ironista kyllä muutama kuukausi myöhemmin ihan silkkaa puhdasta kidutusta mitä olin kehossani kokenut toinen psykiatri jopa määräsi tuota lääkettä joka on tarkoitettu tuohon harmiin ja alkoi uskoa harmiin. Siinä vaiheessa hermostoni oli jo ottanut sellaista runtua että elo oli puhdasta kidutusta aamusta iltaan kun psykiatrien mielestä kannattaa harminkin kohdalla etsiä terapeuttista lääkettä johon päälle vain jotain joka turruttaa oireita. No se harmi tapahtuu hermostossa, ei sitä voi peittää, se pahenee. Tai voi sen peittää vähän mutta se on entistä pahempaa sen jälkeen. Ja kokoajan olo oli niin hirveä ja mielikin ihan kauheassa tilassa tuossa olossa.

Olen vain kiitollinen itselleni että tuon kaiken lisäksi en suostunut sähköhoitoihinki. Sillä olisi käytännössä hoidettu lääkeharmin tuottamaa toivotonta oloa.

Joidenkin mielestä kaikki menee hyvin kuin vain uskoo psykiatriaan. Se ei pidä paikkaansa. Minä kyllä uskoin mutta en voinut enää tuon jälkeen uskoa jos halusin säilyä hengissäkin.

Lue lisää

Ei tarvi edes jenellestä puhua kun yksi psykiatri sai jo yhdestä antipsykootista tällaisia oireita:
Itseasiassa auttaisi hirveän paljon jos terveydenhuollossa antipsykootteja määräävät lääkärit pääsisi määräämään niitä vasta yhden haldol annoksen kokeilun jälkeen. Seurauksista ei voi tosin vastata koska kaikki ei välttämättä ihan heti olisi työkunnossa.

https://rxisk.org/wp-content/uploads/2018/08/Gwen-Jones-Edwards.pdf

Itselläni oireet oli aika samankaltaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Ei tarvi edes jenellestä puhua kun yksi psykiatri sai jo yhdestä antipsykootista tällaisia oireita:
Itseasiassa auttaisi hirveän paljon jos terveydenhuollossa antipsykootteja määräävät lääkärit pääsisi määräämään niitä vasta yhden haldol annoksen kokeilun jälkeen. Seurauksista ei voi tosin vastata koska kaikki ei välttämättä ihan heti olisi työkunnossa.

https://rxisk.org/wp-content/uploads/2018/08/Gwen-Jones-Edwards.pdf

Itselläni oireet oli aika samankaltaisia.

Lue lisää

Niin tuo Jenellen tapauskin näyttäisi olevan kolmekymmentävuotta vanha...

Anonyymi kirjoitti:

Miten tarkotuksella joutuu taas ihmisiä pelottelemaan ja linkkejä hakemaan, kun pitää linkata ihan niin epäluotettavia sivustoja mitä google ei suostu löytämään tai näyttämään, mahdollisten turvallisuus riskien takia?

Lue lisää

Ei mitään PIDÄ linkata, se on ihan oma valinta.

Anonyymi kirjoitti:

Niin tuo Jenellen tapauskin näyttäisi olevan kolmekymmentävuotta vanha...

No vaikka Jenelle olisi sata vuotta vanha dopamiinin salpausta tekevät lääkkeet voi aiheuttaa motoriikkaan häiriöitä. Häiriöt oireilevat esimerkiksi pakkoliikkeinä tai liikkumisen pakkona missä ei voi istua ja kävelee pakonomaisesti tai dystoniana. Dopamiinia tarvitaan motoriikassa. Välittäjäaineet mitä ihmisen kehossa on on siellä syystä ja niillä on asioita mitä ne säätelee. Ei ne ole tarkoitettu muokattavaksi. Sillä voi olla luonnottomia seurauksia.

Pahoinvointilääke reglan ja antipsykootit voi aiheuttaa tämäntyylisiä seurauksia. Psykiatrit voi pahentaa seurauksia lääkitsemällä niitä. Minä olen Jenelle osiltaan koska koin dopamiinin salpauksesta pahoja oireita joita psykiatri lääkitsemällä lisää pahensi.

Anonyymi kirjoitti:

No vaikka Jenelle olisi sata vuotta vanha dopamiinin salpausta tekevät lääkkeet voi aiheuttaa motoriikkaan häiriöitä. Häiriöt oireilevat esimerkiksi pakkoliikkeinä tai liikkumisen pakkona missä ei voi istua ja kävelee pakonomaisesti tai dystoniana. Dopamiinia tarvitaan motoriikassa. Välittäjäaineet mitä ihmisen kehossa on on siellä syystä ja niillä on asioita mitä ne säätelee. Ei ne ole tarkoitettu muokattavaksi. Sillä voi olla luonnottomia seurauksia.

Pahoinvointilääke reglan ja antipsykootit voi aiheuttaa tämäntyylisiä seurauksia. Psykiatrit voi pahentaa seurauksia lääkitsemällä niitä. Minä olen Jenelle osiltaan koska koin dopamiinin salpauksesta pahoja oireita joita psykiatri lääkitsemällä lisää pahensi.

Lue lisää

En ole pyörätuolissa mutta menetin pitkiä aikoja elämästä haitoille.

Anonyymi kirjoitti:

No vaikka Jenelle olisi sata vuotta vanha dopamiinin salpausta tekevät lääkkeet voi aiheuttaa motoriikkaan häiriöitä. Häiriöt oireilevat esimerkiksi pakkoliikkeinä tai liikkumisen pakkona missä ei voi istua ja kävelee pakonomaisesti tai dystoniana. Dopamiinia tarvitaan motoriikassa. Välittäjäaineet mitä ihmisen kehossa on on siellä syystä ja niillä on asioita mitä ne säätelee. Ei ne ole tarkoitettu muokattavaksi. Sillä voi olla luonnottomia seurauksia.

Pahoinvointilääke reglan ja antipsykootit voi aiheuttaa tämäntyylisiä seurauksia. Psykiatrit voi pahentaa seurauksia lääkitsemällä niitä. Minä olen Jenelle osiltaan koska koin dopamiinin salpauksesta pahoja oireita joita psykiatri lääkitsemällä lisää pahensi.

Lue lisää

Mutta kyllähän se nyt kertoo siitä, että miten yleisiä nämä tällaiset tapahtumat on, jos niitä oikein kaivamalla pitää kaivaa jostain kolmenkymmenen vuoden takaa.

Anonyymi kirjoitti:

En ole pyörätuolissa mutta menetin pitkiä aikoja elämästä haitoille.

" Menetin pitkiä aikoja.."
Onko tilanne nykyään parempi ?
Se mitä on tapahtunut, on jo tapahtunut, jos nyt on parempi, kannattaa nauttia siitä.
Ei kannata antaa eilisen pilata tätä päivää.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta kyllähän se nyt kertoo siitä, että miten yleisiä nämä tällaiset tapahtumat on, jos niitä oikein kaivamalla pitää kaivaa jostain kolmenkymmenen vuoden takaa.

kyllä noita sattuu. Ei tarvi edes hirveänä kaivella kun tiettyihin piireihin ajaudut keskustelemaan (tukiryhmät lääkkeille). Ps. En suosittele lääkkeitä joilla on oma tukiryhmä netissä jossa on tuhansia ihmisiä

Anonyymi kirjoitti:

kyllä noita sattuu. Ei tarvi edes hirveänä kaivella kun tiettyihin piireihin ajaudut keskustelemaan (tukiryhmät lääkkeille). Ps. En suosittele lääkkeitä joilla on oma tukiryhmä netissä jossa on tuhansia ihmisiä

Lue lisää

Lisää tarinoita esim näissä

https://youtube.com/@taperclinic?feature=shared

https://youtu.be/4UeWip5Nw0w?feature=shared

https://youtube.com/@akathisiaalliance?feature=shared

Siinä nyt vaikka alkajaisiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Lisää tarinoita esim näissä

https://youtube.com/@taperclinic?feature=shared

https://youtu.be/4UeWip5Nw0w?feature=shared

https://youtube.com/@akathisiaalliance?feature=shared

Siinä nyt vaikka alkajaisiksi.

Lue lisää

Pakko myös suositella tiktokissa (jos joku haluaa sellaista käyttää) kanavaa nimeltä teralyn d. Sielläkin on avattu jotain potilasstooreja mutta ennenkaikkea esitelty mahtavasti psykiatrian sokeita pisteitä ja kaatopaikkaa sen jäljiltä.

Anonyymi kirjoitti:

Pakko myös suositella tiktokissa (jos joku haluaa sellaista käyttää) kanavaa nimeltä teralyn d. Sielläkin on avattu jotain potilasstooreja mutta ennenkaikkea esitelty mahtavasti psykiatrian sokeita pisteitä ja kaatopaikkaa sen jäljiltä.

Lue lisää

Anteeksi teralyn phd tiktokissa. Mahtavaa sisältöä.

Anonyymi kirjoitti:

Anteeksi teralyn phd tiktokissa. Mahtavaa sisältöä.

Ilmeisesti sama kanava löytyy instasta.

Ei ole olemassa mitään mielisairauksia, joten ei ole tarvetta millekään mielenterveyshoidolle.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole olemassa mitään mielisairauksia, joten ei ole tarvetta millekään mielenterveyshoidolle.

Sinne vaan seinään kiinni kaikki?

Niinkö?

Anonyymi kirjoitti:

Sinne vaan seinään kiinni kaikki?

Niinkö?

Onneksi enää ei laiteta seinään kiinni. Suomessa sitä ei tosin ole kai tehty koskaan.
Ammoisina aikoina Ranskassa oli laitettu " hullut " kahleilla seinään kiinni, siitä on jäänyt elämään sana seinähullu ( tai alettu myöhemmin käyttää sanontaa ).
Jos mielisairauksia ei olisi olemassa, niin ei sellaisiin olisi kehitetty hoitojakaan.
Jotain varten ne hoidotkin on kehitetty.

Anonyymi kirjoitti:

Onneksi enää ei laiteta seinään kiinni. Suomessa sitä ei tosin ole kai tehty koskaan.
Ammoisina aikoina Ranskassa oli laitettu " hullut " kahleilla seinään kiinni, siitä on jäänyt elämään sana seinähullu ( tai alettu myöhemmin käyttää sanontaa ).
Jos mielisairauksia ei olisi olemassa, niin ei sellaisiin olisi kehitetty hoitojakaan.
Jotain varten ne hoidotkin on kehitetty.

Lue lisää

Psykiatria on kehitetty kontrolloimaan ihmisiä.

Anonyymi kirjoitti:

Onneksi enää ei laiteta seinään kiinni. Suomessa sitä ei tosin ole kai tehty koskaan.
Ammoisina aikoina Ranskassa oli laitettu " hullut " kahleilla seinään kiinni, siitä on jäänyt elämään sana seinähullu ( tai alettu myöhemmin käyttää sanontaa ).
Jos mielisairauksia ei olisi olemassa, niin ei sellaisiin olisi kehitetty hoitojakaan.
Jotain varten ne hoidotkin on kehitetty.

Lue lisää

Vaikka hoito ja yhteiskunta on todella paljon muuttunut, niin onhan meilläkin oma historiamme. Esimerkiksi Seilin saari.

https://www.youtube.com/watch?v=bdW4uQM8-e4

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatria on kehitetty kontrolloimaan ihmisiä.

Kehitys syntyy tarpeesta.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatria on kehitetty kontrolloimaan ihmisiä.

Miten sen nyt ottaa.
Itsekin alkuvuosina psykiatrian " alaisuudessa " taisin ajatella tuolla tavalla.
Kuntouduttuani tulin eri aatoksiin, ei ole pakko antaa kenenkään kontrolloida.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatria on kehitetty kontrolloimaan ihmisiä.

Hulluuden voisikin kiteyttää niin... kun ei pysty kontrolloimaan itseään.

Anonyymi kirjoitti:

Onneksi enää ei laiteta seinään kiinni. Suomessa sitä ei tosin ole kai tehty koskaan.
Ammoisina aikoina Ranskassa oli laitettu " hullut " kahleilla seinään kiinni, siitä on jäänyt elämään sana seinähullu ( tai alettu myöhemmin käyttää sanontaa ).
Jos mielisairauksia ei olisi olemassa, niin ei sellaisiin olisi kehitetty hoitojakaan.
Jotain varten ne hoidotkin on kehitetty.

Lue lisää

Ihmislaji ei pidä poikkeavasta käytöksestä ja sosiaalisten normien rikkomisesta. Esim joissain maissa homoja heitetään parvekkeelta. Länsimaissa heitä pidettiin mielisairaina.

Anonyymi kirjoitti:

Hulluuden voisikin kiteyttää niin... kun ei pysty kontrolloimaan itseään.

Tuolla ajatuksella esim tietyissä maissa olevat kaksilahkeiset on hulluja kun naisten pitää pitää säkkiä kun he ei vissiin voi kontrolloida itseään. Entäs kännissä olevat ihmiset, melkoisia hulluja. Hulluus iskee kun ottaa alkoholia.

Anonyymi kirjoitti:

Tuolla ajatuksella esim tietyissä maissa olevat kaksilahkeiset on hulluja kun naisten pitää pitää säkkiä kun he ei vissiin voi kontrolloida itseään. Entäs kännissä olevat ihmiset, melkoisia hulluja. Hulluus iskee kun ottaa alkoholia.

Lue lisää

Itse en ainakaan voinut paljoa noseboa kokea kun nuorena naiivina idioottina luotin vain lääkärin puheisiin ja käytin lääkkeitä ilman pakkausselosteen tarkempaa lukua. Ihan ilman tietoa niistä alkoi sähköiskut paukkua päässä, genitaalialue mennä turran ja tunnottoman tuntuiseksi. Ihan ilman tietoa meni tunne-elämäkin joiltain osin sekaisin kun en saanut enää itkettyäkän. Vieroituksessa en paljoa vierpitusoireista lukenut ja kas kummaa listalta tuli aika moni unen sotkeentumisesta levottomuuteen ja ahdistustasojen kohoamiseen, tunnetason sahaamiseen ja äänet ja valot tuntui piinavilta. Suosikkini oli ajan ja paikan taju hukassa koska harvase yö heräsin sekavaan oloon jossa kaikki tuntui ahdistavalta ja meni poikkeuksellisen kauan ymmärtää kuka olen ja missä olen.

Anonyymi kirjoitti:

Itse en ainakaan voinut paljoa noseboa kokea kun nuorena naiivina idioottina luotin vain lääkärin puheisiin ja käytin lääkkeitä ilman pakkausselosteen tarkempaa lukua. Ihan ilman tietoa niistä alkoi sähköiskut paukkua päässä, genitaalialue mennä turran ja tunnottoman tuntuiseksi. Ihan ilman tietoa meni tunne-elämäkin joiltain osin sekaisin kun en saanut enää itkettyäkän. Vieroituksessa en paljoa vierpitusoireista lukenut ja kas kummaa listalta tuli aika moni unen sotkeentumisesta levottomuuteen ja ahdistustasojen kohoamiseen, tunnetason sahaamiseen ja äänet ja valot tuntui piinavilta. Suosikkini oli ajan ja paikan taju hukassa koska harvase yö heräsin sekavaan oloon jossa kaikki tuntui ahdistavalta ja meni poikkeuksellisen kauan ymmärtää kuka olen ja missä olen.

Lue lisää

Ja jälkikäteen melkein naurahdin kun luin selostetta, niin monta lopetusoiretta tuli korkattua listalta. Meni pistelyn tyyppisiä tuntemuksia, olin niin herkkätunteinen etten koskaan ollut aiemmin ollut. Siitä levottomuuden tunteesta tuli enemmän ymmärrystä kohdalta aloita lääke vaikka levottomuus ja agitaatio oli mainittu lopetuksessakin. Tosin missään ei sanottu että paikallaan istuminen voisi olla vaikeaa lopetuksessa epämukavuuteen asti. Tai että hermosto vetää jatkuvilla kierroksilla ja vielä vuosia myöhemminkin hermosto on sekaisin. Mutta mitäs noista pienistä.
Nykyään ymmärrän paremmin kohdan itsetuhoiset ajatukset lääkkeissä. Ikäänkuin ne tulisi muka vain jotenkin ihan itsekseen vailla muuta paskaa lääkkeistä.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmislaji ei pidä poikkeavasta käytöksestä ja sosiaalisten normien rikkomisesta. Esim joissain maissa homoja heitetään parvekkeelta. Länsimaissa heitä pidettiin mielisairaina.

Lue lisää

Mutta miksi homot eivät unohda sitä että ovat homoja ja syytä kaikesta ääri nationalistisia lääkäreitä?

Anonyymi kirjoitti:

Ihmislaji ei pidä poikkeavasta käytöksestä ja sosiaalisten normien rikkomisesta. Esim joissain maissa homoja heitetään parvekkeelta. Länsimaissa heitä pidettiin mielisairaina.

Lue lisää

Mikä sitten on sitä poikkeavaa käytöstä ?
Kuka sen arvioi ja millä tavalla ?
Jos joku ei pidä jonkinlaisesta käytöksestä, tai jonkinlaisesta ihmisestä, niin helppohan se on tulkita poikkeavaksi. Vaikka todellisuudessa niin ei olisikaan.
Ihmisten pitäisi antaa olla enemmän sellaisia kuin ovat.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta miksi homot eivät unohda sitä että ovat homoja ja syytä kaikesta ääri nationalistisia lääkäreitä?

Annetaan homojen olla homoja, jos he haluavat olla. Ei kai se muita häiritse.

Anonyymi kirjoitti:

Annetaan homojen olla homoja, jos he haluavat olla. Ei kai se muita häiritse.

Niin onko se häiritseminen tässä nyt se ero, miksi psykoosisairaat eivät ole saaneet samanlaista statusta julkisuudessa kun vaikka seksuaali ja sukupuoli vähemmistöt?

Anonyymi kirjoitti:

Niin onko se häiritseminen tässä nyt se ero, miksi psykoosisairaat eivät ole saaneet samanlaista statusta julkisuudessa kun vaikka seksuaali ja sukupuoli vähemmistöt?

Joo psykoosisairaat häiritsee ihmisiä. Parempi lamata antipsykooteilla hiljaiseksi!

Anonyymi kirjoitti:

Niin onko se häiritseminen tässä nyt se ero, miksi psykoosisairaat eivät ole saaneet samanlaista statusta julkisuudessa kun vaikka seksuaali ja sukupuoli vähemmistöt?

Syrjintä taitaa olla isoin ongelma, sekä psykoosisairailla, kuten homoillakin, tai muilla " erilaisilla " ihmisillä.
Vähänkin kun poikkeaa massasta, niin syrjintää tapahtuu.

Anonyymi kirjoitti:

Syrjintä taitaa olla isoin ongelma, sekä psykoosisairailla, kuten homoillakin, tai muilla " erilaisilla " ihmisillä.
Vähänkin kun poikkeaa massasta, niin syrjintää tapahtuu.

Lue lisää

Miten ihmiset voi tietää että joku on psykoosisairas tai homo?

Vaikea on syrjiä jotain sellaista mikä ei päällepäin näy.

Anonyymi kirjoitti:

Miten ihmiset voi tietää että joku on psykoosisairas tai homo?

Vaikea on syrjiä jotain sellaista mikä ei päällepäin näy.

Enpä väittänytkään, että kaikki tietäisivät millainen joku on.
Silloin ei syrjintää tapahdu, jos ei ole tiedossa mikään " poikkeavuus ".
Eikä nuo todellakaan näy päälle päin yleensä, siinä olet oikeassa.

Anonyymi kirjoitti:

Joo psykoosisairaat häiritsee ihmisiä. Parempi lamata antipsykooteilla hiljaiseksi!

Fiksuimmat sieltä hakeutuu joihinkin kongnitiivisiin terapioihin ja vertaisryhmiin. Mutta se taitaa olla aika pieni joukko joka niin pystyy käsittelemään sairautensa.

Mitä itse luulisit syyksi, miksi niitä haittoja ilmoitetaan niin laajasti lääkkeen pakkauksen selosteessa ?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä itse luulisit syyksi, miksi niitä haittoja ilmoitetaan niin laajasti lääkkeen pakkauksen selosteessa ?

On olennainen osa sitä tietoon perustuvaa suostumusta.

Anonyymi kirjoitti:

On olennainen osa sitä tietoon perustuvaa suostumusta.

Ei se ole ainoastaan tiedon takia.
Litania haittavaikutuksista on kaikissa lääkkeissä sen takia pitkä, ettei kukaan lääkkeen käyttäjä pystyisi valittamaan haitoista, vaatien mahdollisesti jopa korvauksia.
Lääketehtaat pystyvät väittämään, että siitä ja tuosta haitasta on kyllä ilmoitettu, juuri siinä selosteessa, joka pakkauksesta löytyy.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se ole ainoastaan tiedon takia.
Litania haittavaikutuksista on kaikissa lääkkeissä sen takia pitkä, ettei kukaan lääkkeen käyttäjä pystyisi valittamaan haitoista, vaatien mahdollisesti jopa korvauksia.
Lääketehtaat pystyvät väittämään, että siitä ja tuosta haitasta on kyllä ilmoitettu, juuri siinä selosteessa, joka pakkauksesta löytyy.

Lue lisää

Pssd. Stä ei muuten varoitettu. Merkintä lääkkeen jälkeen jatkuvista seksuaalihäiriöistä tuli paketteihin vasta 2019. Toivon että joku jolla on pokkaa nostaisi oikeusjutun noita kusipääfirmoja vastaan jos on mitään näyttöä siitä että asiasta on tiedetty. Uskon että lääketehtaat on tasantarkalleen tiennyt problematiikkaa vieroituksesta ja seksuaalihäiriöistä. Kun olin käynyt karmeat ajat läpi ssri vieroituksen jälkeen katsoin pakettia ja kas kummaa jo vuosia sitten pikkupräntillä luki lopetusoireet voi kestää muutaman kuukauden tai enemmän ja olla vaikeita. Ne tiesi. Ne yritti vain markkinoida ne turvallisemmiksi ja valkopestä ne.

Anonyymi kirjoitti:

Pssd. Stä ei muuten varoitettu. Merkintä lääkkeen jälkeen jatkuvista seksuaalihäiriöistä tuli paketteihin vasta 2019. Toivon että joku jolla on pokkaa nostaisi oikeusjutun noita kusipääfirmoja vastaan jos on mitään näyttöä siitä että asiasta on tiedetty. Uskon että lääketehtaat on tasantarkalleen tiennyt problematiikkaa vieroituksesta ja seksuaalihäiriöistä. Kun olin käynyt karmeat ajat läpi ssri vieroituksen jälkeen katsoin pakettia ja kas kummaa jo vuosia sitten pikkupräntillä luki lopetusoireet voi kestää muutaman kuukauden tai enemmän ja olla vaikeita. Ne tiesi. Ne yritti vain markkinoida ne turvallisemmiksi ja valkopestä ne.

Lue lisää

Extrapyramidaalioireet = joudut pakkoliikkumaan tuskan vallassa miettien päivien päättämistä voisi olla kanssa ihan mielenkiintoinen juttu tietää lääkkeistä. Mut nekin on varmaan kirjoitettu lääkkeeseen jotenkin "vähän kiusallisen levoton olo"

Anonyymi kirjoitti:

Extrapyramidaalioireet = joudut pakkoliikkumaan tuskan vallassa miettien päivien päättämistä voisi olla kanssa ihan mielenkiintoinen juttu tietää lääkkeistä. Mut nekin on varmaan kirjoitettu lääkkeeseen jotenkin "vähän kiusallisen levoton olo"

Lue lisää

"Mutta yleensä.hyvin harvoin niitä kellään on ."

Mitä hittoa sinä lässytät? Esim seksuaalihäiriöt on ihan yleisiä. Myös vieroitusoireet esim sähköiskunapsumiset päässä on ihan yleisiä. Kummastakaan ei lääkäri viitsinyt mainita. Luultavasti myös tietämättömyyttään ja lääkeyhtiöiden valkopesua.

Itse koin vuosien varrella tällaisen listan paskaa ps. lääkkeiden vuoksi : seksuaalihäiriöt, virtsaamisen aloitus vaikeaa ja rakko ei tyhjentynyt kunnolla mikä johti ongelmiin, QT ajan pitenemä (aletaan puhua jo äkkikuoleman riskin kasvusta), päiväväsymys, tunnetason leikkautuminen (myös empatia ja yhteys omiin tunteisiin esim kyky itkeä), apaattinen olo, silmänpaineiden kohoaminen ja silmäongelmat jossa pupillit oli usein lautasen kokoset. Myös suun kuivuus saattoi johtua lääkkeistä. Sähköiskut napsui päässä kun yksi annos unohtui ottaa.

Vuosia myöhemmin sain aika paljon jo raskaamman sarjan oireita kun mukaan tuli antipsykooti kun vieroitus meni päin kuusta.
Siinä vaiheessa alkoi olla autonomisen hermoston oireita ja extrapyramidaalioireistoa.

Anonyymi kirjoitti:

Pssd. Stä ei muuten varoitettu. Merkintä lääkkeen jälkeen jatkuvista seksuaalihäiriöistä tuli paketteihin vasta 2019. Toivon että joku jolla on pokkaa nostaisi oikeusjutun noita kusipääfirmoja vastaan jos on mitään näyttöä siitä että asiasta on tiedetty. Uskon että lääketehtaat on tasantarkalleen tiennyt problematiikkaa vieroituksesta ja seksuaalihäiriöistä. Kun olin käynyt karmeat ajat läpi ssri vieroituksen jälkeen katsoin pakettia ja kas kummaa jo vuosia sitten pikkupräntillä luki lopetusoireet voi kestää muutaman kuukauden tai enemmän ja olla vaikeita. Ne tiesi. Ne yritti vain markkinoida ne turvallisemmiksi ja valkopestä ne.

Lue lisää

Eli sekin varoitus on ollut jo viisi vuotta.

Anonyymi kirjoitti:

Eli sekin varoitus on ollut jo viisi vuotta.

SSRI-lääkkeet tuli markkinoille 90-luvulla vai oliks jopa 80-luvulla? Varoitus PSSD:stä tuli 2019.

Samaa tarinaa mennään psykiatriassa.

Neuroleptit tuli muutamia vuosikymmeniä aiemmin ennenkuin tardiivi dyskinesia tieteellisesti yhdistettiin niihin. Se nähtiin jopa skitsofrenian oireena. https://www.youtube.com/watch?v=Rw74dizv53o

Bentsodiatsepiinien riippuvuus ja pahat vieroitusoireet ihan lääkärin määräämillä annoksilla. Niiden ymmärtämiseen meni vuosikymmeniä.

Että kannattanee nämä aina muistaa kun alatte käyttämään jotain psykiatrian uutta hoitokeinoa. Historia toistaa itseään.

Anonyymi kirjoitti:

Eli sekin varoitus on ollut jo viisi vuotta.

Vaan varoitetaanko tästä osana informoitua suostumusta lääkärin toimesta?

Anonyymi kirjoitti:

Vaan varoitetaanko tästä osana informoitua suostumusta lääkärin toimesta?

Pitäskö sitä kysyä lääkäriltä?

Anonyymi kirjoitti:

Pitäskö sitä kysyä lääkäriltä?

Ai kysyä. Ai että lääkäri ei kerro ja sekin pitäisi nyhtää. Se on lääkärin tehtävä kertoa ei niin että potilas psaa kysyä kaiken tietämättä mitään lääkkeestä. For fucks sake.

Anonyymi kirjoitti:

Eli sekin varoitus on ollut jo viisi vuotta.

Joo eipä ehtinyt minun aloitukseen tämä tieto. Tieto seksuaalihaitoista oli mutta eipä niistäkään kerrottu

Kun olin lopettanut lääkkeen käytön, keskustelin lääkärin kanssa asiasta.
Sanoin hänelle, että on paljon parempi olo ja elämä sujuu paremmin ilman lääkettä.
Siitä ei mennyt kuin ehkä viisitoista minuuttia, kun lääkäri sanoi " kyllä sinun täytyy sitä lääkitystä jatkaa, se parantaa sinun elämänlaatua ".
Sanoin hänelle " juuri äskenhän sanoin, että elämänlaatuni parani, kun lopetin lääkityksen ".
Siihen, kun sanoin, että lääkkeet lamaavat tunteita, hän myönsi, että niin tapahtuu.
Oli kyllä mielenkiintoinen keskustelu kaiken kaikkiaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kun olin lopettanut lääkkeen käytön, keskustelin lääkärin kanssa asiasta.
Sanoin hänelle, että on paljon parempi olo ja elämä sujuu paremmin ilman lääkettä.
Siitä ei mennyt kuin ehkä viisitoista minuuttia, kun lääkäri sanoi " kyllä sinun täytyy sitä lääkitystä jatkaa, se parantaa sinun elämänlaatua ".
Sanoin hänelle " juuri äskenhän sanoin, että elämänlaatuni parani, kun lopetin lääkityksen ".
Siihen, kun sanoin, että lääkkeet lamaavat tunteita, hän myönsi, että niin tapahtuu.
Oli kyllä mielenkiintoinen keskustelu kaiken kaikkiaan.

Lue lisää

Elävä esimerkki miten lääkärit hoitaa ihmisiä, eikun sairastuttaa.

Anonyymi kirjoitti:

Elävä esimerkki miten lääkärit hoitaa ihmisiä, eikun sairastuttaa.

Ei heitä ole koulutettu erityisesti sivuuttamaan haitat, heitä on alikoulutettu miettimään mitä harmia hermoston toimintaa muokkaavista aineista voi olla.

On niin surkuhupaisaa kuinka melskattiin jostain long covidista josta useat lääkärit oli huolestuneita mutta psyykenlääkkeiden aiheuttamat pitkäkestoiset harmit ne voi vaan haudata maton alle. Ne häviää puff vaan kun vähän mattoa raottaa ja sinne pistää.

Ja kun ei päällepäin näe harmeja mitä kehossa on, ne on helppo sivuuttaa potilaan horinana. Heillä on lukuisia ajatusvääristymiä : hyödyt (jotka saattanee olla plaseboa) on lääkkeen ansiota, haitat on potilaan kuvittelemia tai osa sairautta. Se on valitettavan yleinen asenne. Olen sen nähnyt monta kertaa psykiatrian erikoislääkäreissä. He eivät myöskään osaa yksilöllisesti hoitaa ihmisiä jos joku on saanut harmia. Sama putki on satutetuille pahentaen harmi uudelle levelille.

Kannattaa huolehtia itsestään ettei pahimmassa tapauksessa käy huonosti noiden käsissä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei heitä ole koulutettu erityisesti sivuuttamaan haitat, heitä on alikoulutettu miettimään mitä harmia hermoston toimintaa muokkaavista aineista voi olla.

On niin surkuhupaisaa kuinka melskattiin jostain long covidista josta useat lääkärit oli huolestuneita mutta psyykenlääkkeiden aiheuttamat pitkäkestoiset harmit ne voi vaan haudata maton alle. Ne häviää puff vaan kun vähän mattoa raottaa ja sinne pistää.

Ja kun ei päällepäin näe harmeja mitä kehossa on, ne on helppo sivuuttaa potilaan horinana. Heillä on lukuisia ajatusvääristymiä : hyödyt (jotka saattanee olla plaseboa) on lääkkeen ansiota, haitat on potilaan kuvittelemia tai osa sairautta. Se on valitettavan yleinen asenne. Olen sen nähnyt monta kertaa psykiatrian erikoislääkäreissä. He eivät myöskään osaa yksilöllisesti hoitaa ihmisiä jos joku on saanut harmia. Sama putki on satutetuille pahentaen harmi uudelle levelille.

Kannattaa huolehtia itsestään ettei pahimmassa tapauksessa käy huonosti noiden käsissä.

Lue lisää

Itse tein siten että lopetin aineet olematta enää hoitosuhteessa. Sitä ennen psykiatri oli nostellut annoksia lääkepaketin maksimiin osastolla luullen että hermostoni yhä voimakkaampi sedaatio ratkaisee ongelmani.

Kuinka sairasta?

No niin ei käynyt. Se aiheutti lähinnä sekavaa lamaantunutt levotonta oloa jossa kognitio oli rapautunut. Sain aika saakelin ahdistavia seurauksia hoitotavoista mitkä tajusin jälkikäteen liittyen ekstrapyramidaalioireistoon. Mikä pelottavinta psykiatrit vähätteli minkä ehti tuota ja neuroleptit oli hoitokeino kaikkeen jolla tuntui että he hiljentää potilaansa. Myös harmia saaneet. Se kyllä toimii näennäisesti mutta saattaa kohta olla kuollut potilas sitä menoa.

Yksi psykiatri jopa vähän saattoi uskoa minua kuitenkin sävyn ollessa vähättelevä lääkeharmeille.

Kun löysin netistä muita tajusin että oireet mitä koin liittyivät todennäköisesti huonoihin lääkereaktioihin mitä sain jo käydessäni vieroitusta. Oli pelottavaa kuinka psykiatrit ei ota yhtään huomioon vieroitusten herkistämää hermostoa. Ratkaisu oli vain lätkiä sedatiivia ns terapeuttisen lääkkeen päälle vielä pyrkien lamaamaan hermostoa. Olo oli aina outo.

Minun ei tarvinnut lopulta vängätä enää psykiatrien kanssa kun lopetin aineet. Eikä kukaan psykiatri vängännyt niitä uudelleenaloittamaan ketä näin. Hullua kai se olisi uudelleen yrittää samaa reittiä ja odottaa eri lopputulosta enää sellaisten harmien kohdalla.

Anonyymi kirjoitti:

Elävä esimerkki miten lääkärit hoitaa ihmisiä, eikun sairastuttaa.

Minua ei enää tuossa vaiheessa saatu uudestaan käyttämään lääkettä, josta oli ollut aika paljon harmia.
Ei se lääkäri pitänyt lainkaan siitä, että olin lääkityksen lopettanut, mutta rehellisenä ihmisenä halusin hänelle sen kertoa.
Olisin toki voinut valehdellakin asiasta, mutta en sellaiseen pysty.
Reilu peli, tuli mitä tuli. Useimmiten lopputulos on hyvä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei heitä ole koulutettu erityisesti sivuuttamaan haitat, heitä on alikoulutettu miettimään mitä harmia hermoston toimintaa muokkaavista aineista voi olla.

On niin surkuhupaisaa kuinka melskattiin jostain long covidista josta useat lääkärit oli huolestuneita mutta psyykenlääkkeiden aiheuttamat pitkäkestoiset harmit ne voi vaan haudata maton alle. Ne häviää puff vaan kun vähän mattoa raottaa ja sinne pistää.

Ja kun ei päällepäin näe harmeja mitä kehossa on, ne on helppo sivuuttaa potilaan horinana. Heillä on lukuisia ajatusvääristymiä : hyödyt (jotka saattanee olla plaseboa) on lääkkeen ansiota, haitat on potilaan kuvittelemia tai osa sairautta. Se on valitettavan yleinen asenne. Olen sen nähnyt monta kertaa psykiatrian erikoislääkäreissä. He eivät myöskään osaa yksilöllisesti hoitaa ihmisiä jos joku on saanut harmia. Sama putki on satutetuille pahentaen harmi uudelle levelille.

Kannattaa huolehtia itsestään ettei pahimmassa tapauksessa käy huonosti noiden käsissä.

Lue lisää

Nytkö meillä on täällä jo lääkärikoulutuksen asiantuntija?

Anonyymi kirjoitti:

Nytkö meillä on täällä jo lääkärikoulutuksen asiantuntija?

Kyllä täällä on asiantuntijoita paljonkin. Normaalilla järjellä ja havaintokyvyllä varustetut ihmiset kyllä tunnistavat miten lääkärit hoitavat potilaitaan. Pieleen menneet hoidot takuulla tunnistetaan varsinkin kun hoito kohdistuu omaan kehoon. On hyvä että nämä nostetaan esille, muuten ihmisten sairastuttaminen ja väärät hoidot jatkuisivat maailman tappiin saakka.

Lääkärit eivät itse keksi eivätkä voi tietää miten mitäkin sairautta hoidetaan, vaan heitä koulutetaan siihen.
Näinhän koulutetaan mitä tahansa muitakin ammatinharjoittajia.
Hammaslääkärit koulutetaan hoitamaan hampaita. Ei ole kovin kaukana tuo amalgaamiogelma kun he sairastuttivat ihmiset työntämällä elohopeaa heidän suuhunsa. Mutta näin heitä on käsketty tekemään koulussa. Kun ihmiset tajusivat tämän ja nostivat esiin haittoja amalgaamit lopetettiin.

Nyt pitäisi vain lääkäreiden havahtua ja ruveta kuuntelemaan potilaitaan ja vaatia parempaa tietoa hoitaa ammattiaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä täällä on asiantuntijoita paljonkin. Normaalilla järjellä ja havaintokyvyllä varustetut ihmiset kyllä tunnistavat miten lääkärit hoitavat potilaitaan. Pieleen menneet hoidot takuulla tunnistetaan varsinkin kun hoito kohdistuu omaan kehoon. On hyvä että nämä nostetaan esille, muuten ihmisten sairastuttaminen ja väärät hoidot jatkuisivat maailman tappiin saakka.

Lääkärit eivät itse keksi eivätkä voi tietää miten mitäkin sairautta hoidetaan, vaan heitä koulutetaan siihen.
Näinhän koulutetaan mitä tahansa muitakin ammatinharjoittajia.
Hammaslääkärit koulutetaan hoitamaan hampaita. Ei ole kovin kaukana tuo amalgaamiogelma kun he sairastuttivat ihmiset työntämällä elohopeaa heidän suuhunsa. Mutta näin heitä on käsketty tekemään koulussa. Kun ihmiset tajusivat tämän ja nostivat esiin haittoja amalgaamit lopetettiin.

Nyt pitäisi vain lääkäreiden havahtua ja ruveta kuuntelemaan potilaitaan ja vaatia parempaa tietoa hoitaa ammattiaan.

Lue lisää

Mutta miksi vain pienemmällä osalla ihmisiä se hoito menee pieleen ?
Suurin osa hyötyy hoidostaan, osa toipuu, osa jopa paranee.
Itse en lähtisi lääkäreiden ammattitaitoa arvostelemaan millään tavalla, minulla ei ole siihen tietotaitoa.
Lääkäritkin ovat ihmisiä, ja heitä on monenlaisia. Usein hoitosuhteessa on iso asia, miten lääkäri kohtaa potilaan. Ja psykiatriassa lääkärin työ on varmasti haastavampaa kuin somaattisella puolella.
Se, että hammaslääkäri paikkaa hampaan, potilas on vain ja ainoastaan tyytyväinen, että saa hampaansa kuntoon.
Mielen korjaaminen on eri asia, sitä ei kukaan toinen voi tehdä kenenkään puolesta. Apua ja tukea voi antaa, paljon enempään ei toisen puolesta pysty.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä täällä on asiantuntijoita paljonkin. Normaalilla järjellä ja havaintokyvyllä varustetut ihmiset kyllä tunnistavat miten lääkärit hoitavat potilaitaan. Pieleen menneet hoidot takuulla tunnistetaan varsinkin kun hoito kohdistuu omaan kehoon. On hyvä että nämä nostetaan esille, muuten ihmisten sairastuttaminen ja väärät hoidot jatkuisivat maailman tappiin saakka.

Lääkärit eivät itse keksi eivätkä voi tietää miten mitäkin sairautta hoidetaan, vaan heitä koulutetaan siihen.
Näinhän koulutetaan mitä tahansa muitakin ammatinharjoittajia.
Hammaslääkärit koulutetaan hoitamaan hampaita. Ei ole kovin kaukana tuo amalgaamiogelma kun he sairastuttivat ihmiset työntämällä elohopeaa heidän suuhunsa. Mutta näin heitä on käsketty tekemään koulussa. Kun ihmiset tajusivat tämän ja nostivat esiin haittoja amalgaamit lopetettiin.

Nyt pitäisi vain lääkäreiden havahtua ja ruveta kuuntelemaan potilaitaan ja vaatia parempaa tietoa hoitaa ammattiaan.

Lue lisää

En ole varma haluaisinko samanlaista hoitoa, mitä foorumeilla halutaan.

https://aijaa.com/lf83UX

Anonyymi kirjoitti:

Mutta miksi vain pienemmällä osalla ihmisiä se hoito menee pieleen ?
Suurin osa hyötyy hoidostaan, osa toipuu, osa jopa paranee.
Itse en lähtisi lääkäreiden ammattitaitoa arvostelemaan millään tavalla, minulla ei ole siihen tietotaitoa.
Lääkäritkin ovat ihmisiä, ja heitä on monenlaisia. Usein hoitosuhteessa on iso asia, miten lääkäri kohtaa potilaan. Ja psykiatriassa lääkärin työ on varmasti haastavampaa kuin somaattisella puolella.
Se, että hammaslääkäri paikkaa hampaan, potilas on vain ja ainoastaan tyytyväinen, että saa hampaansa kuntoon.
Mielen korjaaminen on eri asia, sitä ei kukaan toinen voi tehdä kenenkään puolesta. Apua ja tukea voi antaa, paljon enempään ei toisen puolesta pysty.

Lue lisää

Onko sulle ihan sama jos jotkut palaa koteihinsa jos rakennusvalvonnassa on puutteita, raakkuja kuolee kun joki on kuitenkin iso ja raakkuja jää henkiin, pari lentokonetta tippuu samalta merkiltä, jotkut tulee sairaaksi jostain myytävästä tuotteesta mutta osa ei m. Kyllähän kuitenkin työmiehet osaa hommassa, rakennusvalvojatkin, kyllähän suuri osa lentokoneista samanmerkkisistä on taivaalla ja kai kaupassa myytävät tuotteet on siltä merkoltä kai turvallisia.

Anonyymi kirjoitti:

En ole varma haluaisinko samanlaista hoitoa, mitä foorumeilla halutaan.

https://aijaa.com/lf83UX

Lue lisää

Sä voit vetää neuroleptisi poskeen suurella innolla. :) mä rakastan mun terveyttä sen verran etten niin tee. Online foorumi itseasiassa pelasti mun elämän vieroitusongelmien kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Sä voit vetää neuroleptisi poskeen suurella innolla. :) mä rakastan mun terveyttä sen verran etten niin tee. Online foorumi itseasiassa pelasti mun elämän vieroitusongelmien kanssa.

Lue lisää

Sieltä saatu asiantuntemus oli moninkertaista lääkäriltä saamaani eli millaiset elintavat vieroitukseen, millaisia pudotuksia, miten kestää vähennyksen tuottamia oireita ilman riskiä siitä TOISTA kertaa että psykiatri lääkitsee minun oireitani pahemmiksi.

Joku vähennysaikataulu ja suunnitelma. Mitä tehdä ongelmatapauksissa. Miten välttyä takapakeilta.

Anonyymi kirjoitti:

Onko sulle ihan sama jos jotkut palaa koteihinsa jos rakennusvalvonnassa on puutteita, raakkuja kuolee kun joki on kuitenkin iso ja raakkuja jää henkiin, pari lentokonetta tippuu samalta merkiltä, jotkut tulee sairaaksi jostain myytävästä tuotteesta mutta osa ei m. Kyllähän kuitenkin työmiehet osaa hommassa, rakennusvalvojatkin, kyllähän suuri osa lentokoneista samanmerkkisistä on taivaalla ja kai kaupassa myytävät tuotteet on siltä merkoltä kai turvallisia.

Lue lisää

Ei mulle ole se ja sama, kun maailmalla ja Suomessa sattuu ja tapahtuu ikäviäkin asioita.
Kyllä suurin osa ihmisitä tuntee erilaisia tunteita kaikesta, itsekin tunnen.
Suurin osa on kuitenkin asioita, joihin en itse pysty henkilökohtaisesti vaikuttamaan, niin en voi antaa kaiken pilata omaa mielenterveyttä suremalla aivan kaikkea.

Anonyymi kirjoitti:

Ei mulle ole se ja sama, kun maailmalla ja Suomessa sattuu ja tapahtuu ikäviäkin asioita.
Kyllä suurin osa ihmisitä tuntee erilaisia tunteita kaikesta, itsekin tunnen.
Suurin osa on kuitenkin asioita, joihin en itse pysty henkilökohtaisesti vaikuttamaan, niin en voi antaa kaiken pilata omaa mielenterveyttä suremalla aivan kaikkea.

Lue lisää

Mä taas mietin tuossa sitä perspektiiviä miten korjata nuo tilanteet ettei vaan jatketa ihmisten tai eläinten vahingoittamista ja miten rakentaa asiat turvallisemmiksi. Se tuntuu toisessa puhutussa kontekstissa olevan joillekin toissijainen seikka koska kaikki saa muka hyötyä ja pitää vaan puolustella systeemiä.

Anonyymi kirjoitti:

En ole varma haluaisinko samanlaista hoitoa, mitä foorumeilla halutaan.

https://aijaa.com/lf83UX

Lue lisää

Miten kukaan voi haluta hoitoa, kun mikään hoito ei kelpaa ?
Tuleehan se täällä foorumilla helposti hyvin selväksi.

Anonyymi kirjoitti:

Mä taas mietin tuossa sitä perspektiiviä miten korjata nuo tilanteet ettei vaan jatketa ihmisten tai eläinten vahingoittamista ja miten rakentaa asiat turvallisemmiksi. Se tuntuu toisessa puhutussa kontekstissa olevan joillekin toissijainen seikka koska kaikki saa muka hyötyä ja pitää vaan puolustella systeemiä.

Lue lisää

Ei kai se mitään puolustelua ole, jos kertoo, ettei ota kantaakseen koko maailman huolia ja murheita ?

Anonyymi kirjoitti:

Nytkö meillä on täällä jo lääkärikoulutuksen asiantuntija?

Voi, näillä palstoillahan liikkuu jos minkä alan ammattilaista, on lääkäreitä, tuomareita, hoitajia, poliitikkoja, moni kenties kykenisi ministeriksi tai presidentiksikin ( ainakin omasta mielestään ).
Vain mielikuvitus on rajana......

Anonyymi kirjoitti:

Mutta miksi vain pienemmällä osalla ihmisiä se hoito menee pieleen ?
Suurin osa hyötyy hoidostaan, osa toipuu, osa jopa paranee.
Itse en lähtisi lääkäreiden ammattitaitoa arvostelemaan millään tavalla, minulla ei ole siihen tietotaitoa.
Lääkäritkin ovat ihmisiä, ja heitä on monenlaisia. Usein hoitosuhteessa on iso asia, miten lääkäri kohtaa potilaan. Ja psykiatriassa lääkärin työ on varmasti haastavampaa kuin somaattisella puolella.
Se, että hammaslääkäri paikkaa hampaan, potilas on vain ja ainoastaan tyytyväinen, että saa hampaansa kuntoon.
Mielen korjaaminen on eri asia, sitä ei kukaan toinen voi tehdä kenenkään puolesta. Apua ja tukea voi antaa, paljon enempään ei toisen puolesta pysty.

Lue lisää

Sen jälkeen kun on nähnyt muutamankin sokean pisteen psykiatrilla ja ihan irvokasta haittojen vähättelyä niin kyllä psykiatreja sietää arvostella siinä missä autokorjaajiakin.

Anonyymi kirjoitti:

Sen jälkeen kun on nähnyt muutamankin sokean pisteen psykiatrilla ja ihan irvokasta haittojen vähättelyä niin kyllä psykiatreja sietää arvostella siinä missä autokorjaajiakin.

Lue lisää

Lääkärit ei ole jumalia ja heidän päätöksiä saa arvostella jos hän tulee tekemään sinulle esimerkiksi lobotomiaa, amalgaamipaikkaa tai tekemään sinusta hermoraunion sotkemalla aivojesi dopamiineja laukaisemalla liikehäiriöitä. Potilaalla on oikeus voida hyvin.

Anonyymi kirjoitti:

En ole varma haluaisinko samanlaista hoitoa, mitä foorumeilla halutaan.

https://aijaa.com/lf83UX

Lue lisää

Niin totta.

Anonyymi kirjoitti:

Onko sulle ihan sama jos jotkut palaa koteihinsa jos rakennusvalvonnassa on puutteita, raakkuja kuolee kun joki on kuitenkin iso ja raakkuja jää henkiin, pari lentokonetta tippuu samalta merkiltä, jotkut tulee sairaaksi jostain myytävästä tuotteesta mutta osa ei m. Kyllähän kuitenkin työmiehet osaa hommassa, rakennusvalvojatkin, kyllähän suuri osa lentokoneista samanmerkkisistä on taivaalla ja kai kaupassa myytävät tuotteet on siltä merkoltä kai turvallisia.

Lue lisää

Onko sinulle sama, että kaikki asuisivat taivasalla, koska joku paloi kotiinsa. Vaikka rakennusvalvonta on yksi maaimanparhaista, useilla mittareilla mitattuna?

Anonyymi kirjoitti:

Sä voit vetää neuroleptisi poskeen suurella innolla. :) mä rakastan mun terveyttä sen verran etten niin tee. Online foorumi itseasiassa pelasti mun elämän vieroitusongelmien kanssa.

Lue lisää

Olen syönyt oman osuuteni lääkkeistä ja roikkunut foorumeilla vähän sinunkin puolesta. Mutta ihan kaikki tieto ei asu suomi24 foorumilla. Eikä itsestä puhuminen tee ihmisestä toisten asiantuntijaa.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkärit ei ole jumalia ja heidän päätöksiä saa arvostella jos hän tulee tekemään sinulle esimerkiksi lobotomiaa, amalgaamipaikkaa tai tekemään sinusta hermoraunion sotkemalla aivojesi dopamiineja laukaisemalla liikehäiriöitä. Potilaalla on oikeus voida hyvin.

Lue lisää

Lobotomioita ei ole Suomessa tehty enää moniin vuosiin.

Anonyymi kirjoitti:

Olen syönyt oman osuuteni lääkkeistä ja roikkunut foorumeilla vähän sinunkin puolesta. Mutta ihan kaikki tieto ei asu suomi24 foorumilla. Eikä itsestä puhuminen tee ihmisestä toisten asiantuntijaa.

Lue lisää

Juurikin näin.
Olemme kaikki yksilöitä, koemme ja ajattelemme asioista yksilöllisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Lobotomioita ei ole Suomessa tehty enää moniin vuosiin.

Historia toistaa itseään, ja siitä on hyvä oppia.

Anonyymi kirjoitti:

Mä taas mietin tuossa sitä perspektiiviä miten korjata nuo tilanteet ettei vaan jatketa ihmisten tai eläinten vahingoittamista ja miten rakentaa asiat turvallisemmiksi. Se tuntuu toisessa puhutussa kontekstissa olevan joillekin toissijainen seikka koska kaikki saa muka hyötyä ja pitää vaan puolustella systeemiä.

Lue lisää

Nykyinen systeemi on kehittynyt ajanmyötä. Mitä uutta keksit että systeemi paranisi?

Anonyymi kirjoitti:

Nykyinen systeemi on kehittynyt ajanmyötä. Mitä uutta keksit että systeemi paranisi?

1. Yleislääkäreiltä oikeus määrätä psyykenlääkkeitä (etenkin mt syillä) ja vieroittaa psyykenlääkkeistä viedään pois. Jos he vierottaa ihmisiä heitä tulee kouluttaa enemmän (koulutuksessa mukana niitä ketkä kokeneet vieroituksen esim kokemusasiantuntijoita), ja Suomessa tulee kasata samanlainen vieroituspaketti nettiin etenkin ongelmatapauksiin kuten stopping antidepressants materiaali Englannissa (tehnyt Royal college of psychiatrists) jossa on täysin konkreettiset ohjeet. Esim maudsley teos aiheesta sietäisi olla lääkäreiden kirjakaapissa.

2. Kelan tai lääkärien ei pidä painostaa hoidossa ketään käyttämään lääkkeitä saatika sanoa esim että hoitosuhde katkaistaan jos ei tee miten lääkäri haluaa lääkehoidon suhteen. Jos lääkärit on määränneet rauhoittavia pitkiksi ajoiksi, potilaalle tulee tarjota mahdollisuus rauhalliseen purkuun omaa kroppaa kuunnelleen.

3. Etenkin masennuspotilaana mahdollinen lääkkeettömän hoidon polku, myös osastolla pitäisi olla mahdollinen. Se sisältäisi terapiaa ja psykoedukaatiota(masennuksen näkeminen ennenkaikkea oireena jostain ei kemiallisena häiriönä jossa satsattaisiin möss siihen että masennuksessa voi olla ihmiselle mahdollisuus tehdä muutoksia elämäänsä ja masennus voi olla merkki jostain) ja mahdollista vertaistukea ym. Tässä katsantotavassa uskotaan toimintakyvyn parantamiseen ilman lääkkeitä asteittain, elämäntapojen kautta ja ajan myötä tapahtuviin muutoksiin. Ne ketkä haluaa lääkepolun saa sinne mennä. Tämä onkin vapaaehtoinen reitti.

Nykyäänhän tutkitaan kehoterapioiden vaikutusta masennukseen ja niiden saatavuutta pitäisi lisätä.

4. Potilailla tulee olla aikaisempaa paremmat mahdollisuudet saada lääkäri vastuuseen hoitovirheistä esim liian nopeista vieroituksista ja lääkärin tietoisuutta tästä pitää lisätä

5. Lääkärien tulisi antaa heti alkuun alustava suunnitelma lääkkeen käyttöajasta ja purun ajankohdasta jotta se ei vaan jatku ja jatku

6. Jos lääkkeitä määrätään tällä tahdilla ja haittojakin saaneita tulee olemaan Suomessa pitäisi olla erikoissairaanhoidossa vieroitusklinikka ongelmatapauksiin jonka tukipalvelut on suuremmat jos paska lentää tuulettimeen jossa voidaan esim etänä auttaa potilaita. Etänä voidaan rakentaa myös tukiryhmä vieroitukseen. Pahat lääkehaitat pitäisi tulkita myös yhtenä syynä invaliditeettiin. Enemmän tutkimusta lääkkeiden jälkren jatkuvista harmeista

7.lääkäriltä tulisi viedä informed consent mahdollisuus pois ja se tulisi olla potilaan kuitattavana sähköisesti. Siihen on tehty black box tyylinen varoitus ja tiivistelmä etenkin elämänlaatuun vaikuttavista haitoista ja myöskin riskistä haittojen jatkumiseen lääkkeen jälkeen. On selvää että jos lääkkeen harmi on esim seksuaalihäiriöt jotka voi jatkua siitä pitää mainita. Myös esim lääkkeen puhkaisema akatisia ja vieroitusoireet(myös pitkittyneet) on asioita mitä pitäisi mainita ääneen joka lääkkeen kohdalla koska se on haittana niin paha. Tunne-elämän leikkautumiseen kohdistuvat ongelmat on myös syytä mainita. Kenellekään ei ole ok sanoa että lääke ei aiheuta riippuvuutta kertomatta siitä että lääke aiheuttaa vieroitusoireita ja käytön aikana keho mukautuu siihen fyysisesti miksi vieroitus on tärkeää tehdä hallitusti. Äkkilopetukset voi olla suureksi haitaksi.

Anonyymi kirjoitti:

1. Yleislääkäreiltä oikeus määrätä psyykenlääkkeitä (etenkin mt syillä) ja vieroittaa psyykenlääkkeistä viedään pois. Jos he vierottaa ihmisiä heitä tulee kouluttaa enemmän (koulutuksessa mukana niitä ketkä kokeneet vieroituksen esim kokemusasiantuntijoita), ja Suomessa tulee kasata samanlainen vieroituspaketti nettiin etenkin ongelmatapauksiin kuten stopping antidepressants materiaali Englannissa (tehnyt Royal college of psychiatrists) jossa on täysin konkreettiset ohjeet. Esim maudsley teos aiheesta sietäisi olla lääkäreiden kirjakaapissa.

2. Kelan tai lääkärien ei pidä painostaa hoidossa ketään käyttämään lääkkeitä saatika sanoa esim että hoitosuhde katkaistaan jos ei tee miten lääkäri haluaa lääkehoidon suhteen. Jos lääkärit on määränneet rauhoittavia pitkiksi ajoiksi, potilaalle tulee tarjota mahdollisuus rauhalliseen purkuun omaa kroppaa kuunnelleen.

3. Etenkin masennuspotilaana mahdollinen lääkkeettömän hoidon polku, myös osastolla pitäisi olla mahdollinen. Se sisältäisi terapiaa ja psykoedukaatiota(masennuksen näkeminen ennenkaikkea oireena jostain ei kemiallisena häiriönä jossa satsattaisiin möss siihen että masennuksessa voi olla ihmiselle mahdollisuus tehdä muutoksia elämäänsä ja masennus voi olla merkki jostain) ja mahdollista vertaistukea ym. Tässä katsantotavassa uskotaan toimintakyvyn parantamiseen ilman lääkkeitä asteittain, elämäntapojen kautta ja ajan myötä tapahtuviin muutoksiin. Ne ketkä haluaa lääkepolun saa sinne mennä. Tämä onkin vapaaehtoinen reitti.

Nykyäänhän tutkitaan kehoterapioiden vaikutusta masennukseen ja niiden saatavuutta pitäisi lisätä.

4. Potilailla tulee olla aikaisempaa paremmat mahdollisuudet saada lääkäri vastuuseen hoitovirheistä esim liian nopeista vieroituksista ja lääkärin tietoisuutta tästä pitää lisätä

5. Lääkärien tulisi antaa heti alkuun alustava suunnitelma lääkkeen käyttöajasta ja purun ajankohdasta jotta se ei vaan jatku ja jatku

6. Jos lääkkeitä määrätään tällä tahdilla ja haittojakin saaneita tulee olemaan Suomessa pitäisi olla erikoissairaanhoidossa vieroitusklinikka ongelmatapauksiin jonka tukipalvelut on suuremmat jos paska lentää tuulettimeen jossa voidaan esim etänä auttaa potilaita. Etänä voidaan rakentaa myös tukiryhmä vieroitukseen. Pahat lääkehaitat pitäisi tulkita myös yhtenä syynä invaliditeettiin. Enemmän tutkimusta lääkkeiden jälkren jatkuvista harmeista

7.lääkäriltä tulisi viedä informed consent mahdollisuus pois ja se tulisi olla potilaan kuitattavana sähköisesti. Siihen on tehty black box tyylinen varoitus ja tiivistelmä etenkin elämänlaatuun vaikuttavista haitoista ja myöskin riskistä haittojen jatkumiseen lääkkeen jälkeen. On selvää että jos lääkkeen harmi on esim seksuaalihäiriöt jotka voi jatkua siitä pitää mainita. Myös esim lääkkeen puhkaisema akatisia ja vieroitusoireet(myös pitkittyneet) on asioita mitä pitäisi mainita ääneen joka lääkkeen kohdalla koska se on haittana niin paha. Tunne-elämän leikkautumiseen kohdistuvat ongelmat on myös syytä mainita. Kenellekään ei ole ok sanoa että lääke ei aiheuta riippuvuutta kertomatta siitä että lääke aiheuttaa vieroitusoireita ja käytön aikana keho mukautuu siihen fyysisesti miksi vieroitus on tärkeää tehdä hallitusti. Äkkilopetukset voi olla suureksi haitaksi.

Lue lisää

Lääketieteen pitäisi käydä aiempaa enemmän filosofista pohdintaa toimintatavoistaan esim siitä että meta-analyysien mukaan masennuslääkitys ei ole monelle merkittävästi plaseboa parempi etenkään yhtään lievemmässä masennuksessa ja samalla ihmisiä altistetaan seksuaalihaitoille ja tunne-elämän muuttumiselle myös haitallisessa mielessä (turra tunnoton olo lääkkeissä). Ihmisille määrätään lääkkeitä vuosiksi tai jopa elämän ajaksi lyhyiden lääketutkimusten perusteella ilman edes alustavaa suunnitelmaa purkamisesta lääkärien vaihtuessa jatkuvasti hoitosuhteen aikana. Kumman iisisti suhtaudutaan tähän puoleen esim mitä sokeita pisteitä on esim lääkkeiden vaikutuksista kasvuun ja kehitykseen nuorilla aikuisilla ja teineillä joiden aivot vasta kehittyy.

Toivoisin että lääkkeiden määräämistä vähennettäisiin merkittävästi.

Pitäisi käydä kunnon keskustelu aiheesta onko masennuslääkkeistä enemmän haittaa vai hyötyä. On selvää että niistä on enemmän haittaa jos ihmiselle ei anneta informoitua suostumusta ja jätetään vain epämääräisen pakkausselosteen varaan sekä vieroitusongelmiin ei reagoida riittävästi monen kohdalla. Jätetään herran haltuun vuosienkin käytön jälkeen pikatahdilla vetäen ihminen irti aineesta.

Sehän nyt on selvää että psykiatriassa myös yhteiskunnan ja sosiaalisia ongelmia lääkitään ja hoidetaan yksilön vikana laittaen painopiste vielä aivokemioihin ja sosiaalinen elementti hoidossa pitäisi enemmän huomioida avoimen dialogin tapaan painopisteen hoidossa ollessa enemmän syissä kuin oireissa. Toki tämä on kaunopuhetta tämä viimeinen kappale ja resurssit vaikuttavat siihen miten syvälle ihmisn tilanteeseen ehditään pureutua. Toivon biologisen paradigman murtuvan yhä enemmän ja mielenterveyden tulevan ymmärretyksi laajemmin, ja ennenkaikkea jokainen melkein kärsii jossain vaiheessa ja onko diagnoosien kasvussa järkeä ja monenlaisten ihmistunteiden medikalisaatiossa ja leimaamisessa niin että siitä tulee lääketieteellinen ongelma. Matalan kynnyksen apua tulisi lisätä ja se pitäisi olla ihan normaalia käysä joskus setvimässä ongelmiaan esim ratkaisukeskeisellä otteella ilman että siitä tulee heti joku diagnoosi

Anonyymi kirjoitti:

Lääketieteen pitäisi käydä aiempaa enemmän filosofista pohdintaa toimintatavoistaan esim siitä että meta-analyysien mukaan masennuslääkitys ei ole monelle merkittävästi plaseboa parempi etenkään yhtään lievemmässä masennuksessa ja samalla ihmisiä altistetaan seksuaalihaitoille ja tunne-elämän muuttumiselle myös haitallisessa mielessä (turra tunnoton olo lääkkeissä). Ihmisille määrätään lääkkeitä vuosiksi tai jopa elämän ajaksi lyhyiden lääketutkimusten perusteella ilman edes alustavaa suunnitelmaa purkamisesta lääkärien vaihtuessa jatkuvasti hoitosuhteen aikana. Kumman iisisti suhtaudutaan tähän puoleen esim mitä sokeita pisteitä on esim lääkkeiden vaikutuksista kasvuun ja kehitykseen nuorilla aikuisilla ja teineillä joiden aivot vasta kehittyy.

Toivoisin että lääkkeiden määräämistä vähennettäisiin merkittävästi.

Pitäisi käydä kunnon keskustelu aiheesta onko masennuslääkkeistä enemmän haittaa vai hyötyä. On selvää että niistä on enemmän haittaa jos ihmiselle ei anneta informoitua suostumusta ja jätetään vain epämääräisen pakkausselosteen varaan sekä vieroitusongelmiin ei reagoida riittävästi monen kohdalla. Jätetään herran haltuun vuosienkin käytön jälkeen pikatahdilla vetäen ihminen irti aineesta.

Sehän nyt on selvää että psykiatriassa myös yhteiskunnan ja sosiaalisia ongelmia lääkitään ja hoidetaan yksilön vikana laittaen painopiste vielä aivokemioihin ja sosiaalinen elementti hoidossa pitäisi enemmän huomioida avoimen dialogin tapaan painopisteen hoidossa ollessa enemmän syissä kuin oireissa. Toki tämä on kaunopuhetta tämä viimeinen kappale ja resurssit vaikuttavat siihen miten syvälle ihmisn tilanteeseen ehditään pureutua. Toivon biologisen paradigman murtuvan yhä enemmän ja mielenterveyden tulevan ymmärretyksi laajemmin, ja ennenkaikkea jokainen melkein kärsii jossain vaiheessa ja onko diagnoosien kasvussa järkeä ja monenlaisten ihmistunteiden medikalisaatiossa ja leimaamisessa niin että siitä tulee lääketieteellinen ongelma. Matalan kynnyksen apua tulisi lisätä ja se pitäisi olla ihan normaalia käysä joskus setvimässä ongelmiaan esim ratkaisukeskeisellä otteella ilman että siitä tulee heti joku diagnoosi

Lue lisää

Viimeisempi teksti on kaunopuhetta ja lähinnä filosofista pohdintaa ilman konkreettisia toimenpide-ehdotuksia. Ensimmäinen kappale on täynnä konkreettisia toimenpide-ehdotuksia. Toki muutos on vaikeaa jos sulkee silmänsä ongelmilta ja hokee kädet korvilla että muttakun kaikki saa apua antaen joidenkin tulla heitetyksi helvettiin lääkeharmiensa vuoksi vetäen raakkujen päältä koneella sanoen että suurin osa raakuista ei vahingoittunut. Se ei tue laisinkaan lääketieteen periaatetta first do not harm.

Ja psykiatrian ongelmat esim julkisella voi olla laajempiakin terveydenhuollon ongelmia jossa potilas nähdään kulueränä ja rasitteena enemmän sen vaikuttaen resurssipuutteiden vuoksi potilaan kohteluun. Mutta ongelmat psykiatriassa on syvemmällä kuin resurssipuutteissa vaikka joidenkin mielestä psykiatria on toimivaa eikä syytä tällaiselle keskustelulle ole.

Ja on sanomattakin selvää että traumainformatiivista hoito-otetta jossa ollaan kiinnostuneita enemmän siitä mitä potilaalle on tapahtunut sen sijaan mikä potilaassa on vikana pitäisi lisätä ja omissa silmissäni se on lisääntynytkin, ainakin tietyllä diagnoosilla. En tiedä sitten muiden diagnoosien kohdalla.

En ota tarkoituksella kantaa tässä psykoosihoitoihin koska se vaatisi oman teksinsä. Monella ei ole psykoosia vaan liiasta stressistä, traumoista, kehonsa hyvinvoinnin laiminlyönnistä johtuvia ongelmia, tunteiden käsittelyn ongelmista juontuvia ongelmia jotka sitten niputetaan johonkin roskakoridiagnoosiin joka ei loppupeleissä kerro ihmisen ongelmista kunnolla mitään ja johtaa vaan lääkeyhtiöiden rakastamaan rasti ruutuun hoitopolkuun jossa laitetaan tarpeettoman paljon painoarvoa jonkun sairauden validiteetille jopa tilan aiheuttajana, sairautena, vaikka kyse olisi enemmän oire jostain ja se diagnoosi ei juuri auta ihmistä ymmärtämään itseään. Taustalla voi kyllä olla sellaisiakin asioita mihin ei suoranaisesti voi vaikuttaa täysin.

Itsekin, vaikka täällä joku stereotyyppisesti vetää kuvaa että täällä on vain sairaudentunnottomia olen saanut lääkeharmini jälkeen myös yhden hyvän hoitokokemuksen (ajallisesti se oli ehkä muutama prosentti koko psykiatriassa viettämästäni ajasta eikä siksi mielestäni laskettavissa suotaan psykiatriaan ja perustui myös siihen että henkilö kuka hoitoa toteutti oli oikeastaan enemmän kriittisemmän koulukunnan henkilö psykiatriassa). hoitokokemus ei perustunut leimaamiseen vaan aitoon ymmärtämisen haluun ja kontaktiin. Sitä ei voi standardoida hoitomalliksi koska hoitoalan henkilöillä on vaihteleva kapasiteetti tällaiseen. Mutta jos jotain asioita mitkä siinä toimi voisi eritellä on traumainformatiivisyys, keskusteleva ote sekä juuri kapasiteetin kasvu ymmärtää omia tunteitaan ja tasata hermostoaan stressin keskellä sekä tehdä asteittain elämässä muutoksia sen keskelle mikä ei toimi päästen yhä lähemmäs syiden ratkaisua kuin oireiden hoitoa.

Tiedän että kaikki eivät tällaisia kokemuksia pääse kokemaan hoitojärjestelmässä.

Filosofinen ajattelu kuuluu psykiatriaan olennaisena osana. Filosofinen ymmärrys elämästä, kärsimyksen luonteesta ja muusta. Minulle psykiatrian sairauskehikko on aika ontto.

Yksi asia mikä itseä auttoi oli tunne onnellisuuden tavoittelun lopettamisesta kuin päämääränä ja täysin brutaali tunteiden kohtaaminen suoraan silmästä silmään sekä resilienssini on kasvanut ajatuksesta, elämään kuuluu olennaisena osana tuska ja kärsimys myös. En enää terapiakeinoin yritä muuttaa itseäni, saati tavoitella onnea vaan pyrin itseymmärrykseen ja kiitollisuuteen. (vsikka se ei välttämättä välity teksteistä jossa olen kohdannut kaltoinkohtelua mikä tekee elämäni mustaksi toisinaan) . Silloinhan osa ongelmaani on elämänfilosofinenkin ongelma mutta psykiatria ei monesti tällaiseen ota kantaa esim sairausluokituksissa.

Anonyymi kirjoitti:

Olen syönyt oman osuuteni lääkkeistä ja roikkunut foorumeilla vähän sinunkin puolesta. Mutta ihan kaikki tieto ei asu suomi24 foorumilla. Eikä itsestä puhuminen tee ihmisestä toisten asiantuntijaa.

Lue lisää

Niin suomi24 foorumilla käynti estääkin muun tiedon hankinnan. Voi hemmetti sentään.

Anonyymi kirjoitti:

1. Yleislääkäreiltä oikeus määrätä psyykenlääkkeitä (etenkin mt syillä) ja vieroittaa psyykenlääkkeistä viedään pois. Jos he vierottaa ihmisiä heitä tulee kouluttaa enemmän (koulutuksessa mukana niitä ketkä kokeneet vieroituksen esim kokemusasiantuntijoita), ja Suomessa tulee kasata samanlainen vieroituspaketti nettiin etenkin ongelmatapauksiin kuten stopping antidepressants materiaali Englannissa (tehnyt Royal college of psychiatrists) jossa on täysin konkreettiset ohjeet. Esim maudsley teos aiheesta sietäisi olla lääkäreiden kirjakaapissa.

2. Kelan tai lääkärien ei pidä painostaa hoidossa ketään käyttämään lääkkeitä saatika sanoa esim että hoitosuhde katkaistaan jos ei tee miten lääkäri haluaa lääkehoidon suhteen. Jos lääkärit on määränneet rauhoittavia pitkiksi ajoiksi, potilaalle tulee tarjota mahdollisuus rauhalliseen purkuun omaa kroppaa kuunnelleen.

3. Etenkin masennuspotilaana mahdollinen lääkkeettömän hoidon polku, myös osastolla pitäisi olla mahdollinen. Se sisältäisi terapiaa ja psykoedukaatiota(masennuksen näkeminen ennenkaikkea oireena jostain ei kemiallisena häiriönä jossa satsattaisiin möss siihen että masennuksessa voi olla ihmiselle mahdollisuus tehdä muutoksia elämäänsä ja masennus voi olla merkki jostain) ja mahdollista vertaistukea ym. Tässä katsantotavassa uskotaan toimintakyvyn parantamiseen ilman lääkkeitä asteittain, elämäntapojen kautta ja ajan myötä tapahtuviin muutoksiin. Ne ketkä haluaa lääkepolun saa sinne mennä. Tämä onkin vapaaehtoinen reitti.

Nykyäänhän tutkitaan kehoterapioiden vaikutusta masennukseen ja niiden saatavuutta pitäisi lisätä.

4. Potilailla tulee olla aikaisempaa paremmat mahdollisuudet saada lääkäri vastuuseen hoitovirheistä esim liian nopeista vieroituksista ja lääkärin tietoisuutta tästä pitää lisätä

5. Lääkärien tulisi antaa heti alkuun alustava suunnitelma lääkkeen käyttöajasta ja purun ajankohdasta jotta se ei vaan jatku ja jatku

6. Jos lääkkeitä määrätään tällä tahdilla ja haittojakin saaneita tulee olemaan Suomessa pitäisi olla erikoissairaanhoidossa vieroitusklinikka ongelmatapauksiin jonka tukipalvelut on suuremmat jos paska lentää tuulettimeen jossa voidaan esim etänä auttaa potilaita. Etänä voidaan rakentaa myös tukiryhmä vieroitukseen. Pahat lääkehaitat pitäisi tulkita myös yhtenä syynä invaliditeettiin. Enemmän tutkimusta lääkkeiden jälkren jatkuvista harmeista

7.lääkäriltä tulisi viedä informed consent mahdollisuus pois ja se tulisi olla potilaan kuitattavana sähköisesti. Siihen on tehty black box tyylinen varoitus ja tiivistelmä etenkin elämänlaatuun vaikuttavista haitoista ja myöskin riskistä haittojen jatkumiseen lääkkeen jälkeen. On selvää että jos lääkkeen harmi on esim seksuaalihäiriöt jotka voi jatkua siitä pitää mainita. Myös esim lääkkeen puhkaisema akatisia ja vieroitusoireet(myös pitkittyneet) on asioita mitä pitäisi mainita ääneen joka lääkkeen kohdalla koska se on haittana niin paha. Tunne-elämän leikkautumiseen kohdistuvat ongelmat on myös syytä mainita. Kenellekään ei ole ok sanoa että lääke ei aiheuta riippuvuutta kertomatta siitä että lääke aiheuttaa vieroitusoireita ja käytön aikana keho mukautuu siihen fyysisesti miksi vieroitus on tärkeää tehdä hallitusti. Äkkilopetukset voi olla suureksi haitaksi.

Lue lisää

Tämä on HYVÄ ja asiallinen kommentti.
Ikävä vain että kaikki muutokset tapahtuvat tuolla korkealla norsunluutorneissa kirjoituspöytien äärellä. Sieltä on liian pitkä matka kuulla todellisia asiantuntijoita eli ihmisiä jotka konkreettisesti ovat eläneet tässä psykiatrisen järjestelmän kiemuroissa ja tietävät mitä tämä systeemi käytännössä on.

Anonyymi kirjoitti:

Onko sinulle sama, että kaikki asuisivat taivasalla, koska joku paloi kotiinsa. Vaikka rakennusvalvonta on yksi maaimanparhaista, useilla mittareilla mitattuna?

En tiedä miksi otat tämän vertauksen esiin jos motiivina on parantaa potilaiden turvallisuutta, tuoda esiin epäkohtia ja lisätä vaihtoehtoja. Ja ehkä miettiä myös mitä voisi muuttaa.

Ongelma on sönköttäjät joiden mielestä mitään ongelmia ei ole tai se on ihmisen vika että meni asumaan taloon joka paloi rakennusvirheiden vuoksi. Olisi pitänyt olla proaktiivinen.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä miksi otat tämän vertauksen esiin jos motiivina on parantaa potilaiden turvallisuutta, tuoda esiin epäkohtia ja lisätä vaihtoehtoja. Ja ehkä miettiä myös mitä voisi muuttaa.

Ongelma on sönköttäjät joiden mielestä mitään ongelmia ei ole tai se on ihmisen vika että meni asumaan taloon joka paloi rakennusvirheiden vuoksi. Olisi pitänyt olla proaktiivinen.

Lue lisää

Mitä psykooseihinkin tulee niin ne voi myös nähdä toisesta perspektiivistä kuin vain sekavuutta ja outoa käytöstä aiheuttavana aivosairautena.+ mikä tuntuu olevan ihan yleistä. Tuollainen tapa ymmärtää psykoosit johtaa medikalisaatioon, toiseuttamiseen (minä ja he ajattelu), reaktioiden elämään ja kontekstin usein unohtamiseen mitkä voi olla hyvinkin ymmärrettäviä (esim ylikuormittavissa jopa traumaattisissa olosuhteissa eläneen ihmisen epätoivoisen mielen pakoyrityksen jossa mieli muuttaa kaikki siedettävämpään muotoon tai hetkeksi selittää kaikki itselleen vääristyneellä tavalla). Uskonkin että avoin dialogi lähestymistapana ymmärtävyyteen, dialogiin ja mielenterveysongelmien sosiaalisen ulottuvuuden ymmärtämiseen perustuvana on oikeammilla jäljillä kuin biologisempaan psykiatriaan perustuva malli jonka hoitoa itse kohtasin. Oma näkemykseni psykoosista ei ollut se että lääke selkeyttää pään ja lääkekeskeiseen hoitoon turvaaminen estää psykoosin koska oikeasti menin psykoosiin vieroitusvaiheessa lääkettä lääkekokeilun aikana joka johti nopeasti pinoon reseptilääkkeirä ja huonoja lääkereaktioita. Näin mielen kapasiteetin selkeytyä sekavuustilasta ja siihen vaikutti ennenkaikkea turvallinen trauman huomioiva ympäristö, ei joku pillerikasa ja aivot jotka kykenivät itsereflektioon vaikka kuten tälläkin foorumilla kokoajan yritetään kyseenalaistaa mt potilaiden kapasiteettia tällaiseen ja kapasiteettia ymmärtää tilannettaan. Psykiatrian teorioiden mukaan minun olisi pitänyt syödä psykoosilääkitystä 2 vuotta estona vaikka koko sem ajan kun vedin lääkkeitä kärsim paljon enemmän.

Tuo sai minut kyseenalaistamaan lähtökohtaisesti lääkityksen välttämättämyyttä edes vakavammissa tiloissa aina sekä jopa saattoi lisätä käsitystä lääkkeiden yhteydestä niin itsemurhatapauksiin kuin aggressioon ja kaikenlaisen levottomuuden lisääntymiseen. Ja on eri asia käyttää lääkettä hetken hallitusti ja normaalimmilla annoksilla kuin lyödä ihminen tyrmään niinsanotusti.

Minun kohdallani raskaampaa lääkintää edelsi huonot lääkereaktiot.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä psykooseihinkin tulee niin ne voi myös nähdä toisesta perspektiivistä kuin vain sekavuutta ja outoa käytöstä aiheuttavana aivosairautena. mikä tuntuu olevan ihan yleistä. Tuollainen tapa ymmärtää psykoosit johtaa medikalisaatioon, toiseuttamiseen (minä ja he ajattelu), reaktioiden elämään ja kontekstin usein unohtamiseen mitkä voi olla hyvinkin ymmärrettäviä (esim ylikuormittavissa jopa traumaattisissa olosuhteissa eläneen ihmisen epätoivoisen mielen pakoyrityksen jossa mieli muuttaa kaikki siedettävämpään muotoon tai hetkeksi selittää kaikki itselleen vääristyneellä tavalla). Uskonkin että avoin dialogi lähestymistapana ymmärtävyyteen, dialogiin ja mielenterveysongelmien sosiaalisen ulottuvuuden ymmärtämiseen perustuvana on oikeammilla jäljillä kuin biologisempaan psykiatriaan perustuva malli jonka hoitoa itse kohtasin. Oma näkemykseni psykoosista ei ollut se että lääke selkeyttää pään ja lääkekeskeiseen hoitoon turvaaminen estää psykoosin koska oikeasti menin psykoosiin vieroitusvaiheessa lääkettä lääkekokeilun aikana joka johti nopeasti pinoon reseptilääkkeirä ja huonoja lääkereaktioita. Näin mielen kapasiteetin selkeytyä sekavuustilasta ja siihen vaikutti ennenkaikkea turvallinen trauman huomioiva ympäristö, ei joku pillerikasa ja aivot jotka kykenivät itsereflektioon vaikka kuten tälläkin foorumilla kokoajan yritetään kyseenalaistaa mt potilaiden kapasiteettia tällaiseen ja kapasiteettia ymmärtää tilannettaan. Psykiatrian teorioiden mukaan minun olisi pitänyt syödä psykoosilääkitystä 2 vuotta estona vaikka koko sem ajan kun vedin lääkkeitä kärsim paljon enemmän.

Tuo sai minut kyseenalaistamaan lähtökohtaisesti lääkityksen välttämättämyyttä edes vakavammissa tiloissa aina sekä jopa saattoi lisätä käsitystä lääkkeiden yhteydestä niin itsemurhatapauksiin kuin aggressioon ja kaikenlaisen levottomuuden lisääntymiseen. Ja on eri asia käyttää lääkettä hetken hallitusti ja normaalimmilla annoksilla kuin lyödä ihminen tyrmään niinsanotusti.

Minun kohdallani raskaampaa lääkintää edelsi huonot lääkereaktiot.

Lue lisää

En tietenkään voi sanoa asioita kuin omasta kokemuksestani esimerkiksi niin että miten joku skitsofreenikoksi tai kaksisuuntaiseksi diagnosoitu kokee elämänsä joka kokee hyötyvänsä hoidosta koska minulla ei ole noita diagnooseja.

Voin toki näennäisesti kokea saavuttaneeni jonkun tasapainon vuosia sitten masennuslääkkeissä mutta senkin aikana lääkeannosta piti vaihdella kun teho oli kyseenalainen, isompi annos tuotti pahemman tunnelaman, päiväväsymyksen ja seksuaalihäiriöt ja elämä oli sotkua fyysisen riippuvuuden vuoksi mitä en ymmärtänyt ja tarvetta ajaa alas ne ei riippuvuutta aiheuttavat lääkkeet hitaammin. Koen että lääkkeet tekivät vain illuusion paremmasta hetkeksi ja oikea ymmärrys ja muu kasvoi niistä irtipääsyn myötä.
Kipuilin vieroituksen kanssa ja koen että lääkkeet lisäsivät epätasapainotilaa hermostossani.

. Mutta kyllä tuo oma kokemus avasi jotenkin silmiä iatrogeenisuudesta eli siitä kun hoito tuottaa haittaa joka voi johtaa haitan lääkintään haitalla ja potilaan tilan tulkintaan pahenevama sairautena ja tätä myöten kasvavaan invaldiiteettiin. Ja uskon että tätä tapahtuu. Osa ei ymmärrä edes kärsivänsä tällaisista oireista lääkieissä.

Omalla kohdalla onni oli että muitos tapahtui niin nopeaa huonoon ja olo oli jotain ihan muuta mitä koskaan olin aiemmin kokenut lääkevieroituksissa ja haitoista koska se nosti intuition että joku on mennyt pieleen.

Ja jos oikeasti monien lääkekäytössä noudatettaisiin esim maudsley kirjan tai rcpsychin ohjeita ja esim vieroituksessa satsattaisiin stressinhallinnan opetteluun ja uuden tilanteen jossa hermosto on herkempi jota esim vieroituspalstoilla opetetaan pärjäämään sen kanssa, moni saattaisi voida jopa paremmin lääkkeet purettuaan. Itsehoito ymmärrettäisiim erittäin tärkeänä osana vierpitusta. Lääkkeitä purettaisiin ihan miniannoksin ei niinkuin psykiatrit vetää puolikkaita alas vahvpista pillereistä ilman kummempaa tieteellistä näyttö sen suotuisuudesta. Lisäksi kyseenalaistettaisiin sairauden palaaminen ja mietittäisiin iatrogeneesin mahdollisuutta ja ylipäätään hahmotetaan paremmin se että lääkepurku voi vaatia vuosien aineen alla elämisen jälkeen uudenlaisten tunnehallintataitojen opettelua (päällä vielä taakka vieroitusoireiden tuomasta stressistä ja henkisistä ja fyysisistä oireista).

En ole siis suosittelemassa lääkealasajoja kellekään, ja jos niin ihmisten kohdalla tehdään, ne pitää tehdä turvallisesti ja hiljaa tunnustellen. Valitettavasti minä en saanut tällaista tapaa kokea ja olen kärsinyt jo vuosia tämän seurauksena hermostollisista oireista.

Anonyymi kirjoitti:

En tietenkään voi sanoa asioita kuin omasta kokemuksestani esimerkiksi niin että miten joku skitsofreenikoksi tai kaksisuuntaiseksi diagnosoitu kokee elämänsä joka kokee hyötyvänsä hoidosta koska minulla ei ole noita diagnooseja.

Voin toki näennäisesti kokea saavuttaneeni jonkun tasapainon vuosia sitten masennuslääkkeissä mutta senkin aikana lääkeannosta piti vaihdella kun teho oli kyseenalainen, isompi annos tuotti pahemman tunnelaman, päiväväsymyksen ja seksuaalihäiriöt ja elämä oli sotkua fyysisen riippuvuuden vuoksi mitä en ymmärtänyt ja tarvetta ajaa alas ne ei riippuvuutta aiheuttavat lääkkeet hitaammin. Koen että lääkkeet tekivät vain illuusion paremmasta hetkeksi ja oikea ymmärrys ja muu kasvoi niistä irtipääsyn myötä.
Kipuilin vieroituksen kanssa ja koen että lääkkeet lisäsivät epätasapainotilaa hermostossani.

. Mutta kyllä tuo oma kokemus avasi jotenkin silmiä iatrogeenisuudesta eli siitä kun hoito tuottaa haittaa joka voi johtaa haitan lääkintään haitalla ja potilaan tilan tulkintaan pahenevama sairautena ja tätä myöten kasvavaan invaldiiteettiin. Ja uskon että tätä tapahtuu. Osa ei ymmärrä edes kärsivänsä tällaisista oireista lääkieissä.

Omalla kohdalla onni oli että muitos tapahtui niin nopeaa huonoon ja olo oli jotain ihan muuta mitä koskaan olin aiemmin kokenut lääkevieroituksissa ja haitoista koska se nosti intuition että joku on mennyt pieleen.

Ja jos oikeasti monien lääkekäytössä noudatettaisiin esim maudsley kirjan tai rcpsychin ohjeita ja esim vieroituksessa satsattaisiin stressinhallinnan opetteluun ja uuden tilanteen jossa hermosto on herkempi jota esim vieroituspalstoilla opetetaan pärjäämään sen kanssa, moni saattaisi voida jopa paremmin lääkkeet purettuaan. Itsehoito ymmärrettäisiim erittäin tärkeänä osana vierpitusta. Lääkkeitä purettaisiin ihan miniannoksin ei niinkuin psykiatrit vetää puolikkaita alas vahvpista pillereistä ilman kummempaa tieteellistä näyttö sen suotuisuudesta. Lisäksi kyseenalaistettaisiin sairauden palaaminen ja mietittäisiin iatrogeneesin mahdollisuutta ja ylipäätään hahmotetaan paremmin se että lääkepurku voi vaatia vuosien aineen alla elämisen jälkeen uudenlaisten tunnehallintataitojen opettelua (päällä vielä taakka vieroitusoireiden tuomasta stressistä ja henkisistä ja fyysisistä oireista).

En ole siis suosittelemassa lääkealasajoja kellekään, ja jos niin ihmisten kohdalla tehdään, ne pitää tehdä turvallisesti ja hiljaa tunnustellen. Valitettavasti minä en saanut tällaista tapaa kokea ja olen kärsinyt jo vuosia tämän seurauksena hermostollisista oireista.

Lue lisää

Hyödyt lääkityksen alasajoista tai pienemmistä lääkeannoksista voivat olla esim parempi kytkös tunteisiin, haittojen pieneneminen, tunnelaman parantuminen, kognition ja prosessointikyvyn parantuminen ja esim normaali seksuaalisuus. Potilaan omaa tahtoa lääkityksistä pitää kuunnella ja erityisen tarkalla korvalla haittoja.

Voi olla että olen sitten kriittisimmän siiven edustaja kriitikko mutta kyseenalaistan lääkityksen tarpeen siinä määrin millainen kuva on määrätty. Ja onhan sitä tutkimustakin siitä kuinka vähemmän rajatumman aikaa lääkityt pitemmällä aikavälillä voi loppupeleissä paremmin. En usko että kaikki psykiatriassa nojaa tieteeseen kaikilta osin miltä pitäisi esim ajatukset pitkäaikaislääkityksien tehosta tai vaikkapa lääkenoston suotuisat vaikutukset ynnä muu. Paljon voi olla uskomus tyylistä ihan hutkintahoitoa jossa vain toivotaan parasta mitä toki tulkitaan tieteenä mutta ei se kovin läheistä tarkastelua kaikilta osin aina kestä.

Ja uskon myös että ihmisten oireissa voitaisiin yrittää paljon enemmänkin hoitotahonkin toimesta kuin tarrata vain keskusteluterapiaan ja lääkepurkkiin vaikka toki ihmisten tulee pyrkiä myös omatoimisuuteen

Anonyymi kirjoitti:

Hyödyt lääkityksen alasajoista tai pienemmistä lääkeannoksista voivat olla esim parempi kytkös tunteisiin, haittojen pieneneminen, tunnelaman parantuminen, kognition ja prosessointikyvyn parantuminen ja esim normaali seksuaalisuus. Potilaan omaa tahtoa lääkityksistä pitää kuunnella ja erityisen tarkalla korvalla haittoja.

Voi olla että olen sitten kriittisimmän siiven edustaja kriitikko mutta kyseenalaistan lääkityksen tarpeen siinä määrin millainen kuva on määrätty. Ja onhan sitä tutkimustakin siitä kuinka vähemmän rajatumman aikaa lääkityt pitemmällä aikavälillä voi loppupeleissä paremmin. En usko että kaikki psykiatriassa nojaa tieteeseen kaikilta osin miltä pitäisi esim ajatukset pitkäaikaislääkityksien tehosta tai vaikkapa lääkenoston suotuisat vaikutukset ynnä muu. Paljon voi olla uskomus tyylistä ihan hutkintahoitoa jossa vain toivotaan parasta mitä toki tulkitaan tieteenä mutta ei se kovin läheistä tarkastelua kaikilta osin aina kestä.

Ja uskon myös että ihmisten oireissa voitaisiin yrittää paljon enemmänkin hoitotahonkin toimesta kuin tarrata vain keskusteluterapiaan ja lääkepurkkiin vaikka toki ihmisten tulee pyrkiä myös omatoimisuuteen

Lue lisää

https://eu.docworkspace.com/d/sIDiAit8wysHBtgY

Maudsley vieroitusohjeet, perustuvat maudsley deprescribing kirjaan

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä miksi otat tämän vertauksen esiin jos motiivina on parantaa potilaiden turvallisuutta, tuoda esiin epäkohtia ja lisätä vaihtoehtoja. Ja ehkä miettiä myös mitä voisi muuttaa.

Ongelma on sönköttäjät joiden mielestä mitään ongelmia ei ole tai se on ihmisen vika että meni asumaan taloon joka paloi rakennusvirheiden vuoksi. Olisi pitänyt olla proaktiivinen.

Lue lisää

Koska asioilla on syy ja seuraus. Ei pelkkiä seurauksia.

Anonyymi kirjoitti:

Koska asioilla on syy ja seuraus. Ei pelkkiä seurauksia.

Psykiatria selittää ihmisten ongelmia heille tavalla joka on hyvin medikalisaatiokeskeinen. Se miten käsittää ongelmansa vaikuttaa minäpystyvyyden kokemukseen ratkoa niitä. Siitä on tutkimustakin.

"The general public widely believes that depression has been convincingly demonstrated to be the result of serotonin or other chemical abnormalities [15, 16], and this belief shapes how people understand their moods, leading to a pessimistic outlook on the outcome of depression and negative expectancies about the possibility of self-regulation of mood [64,65,66]. The idea that depression is the result of a chemical imbalance also influences decisions about whether to take or continue antidepressant medication and may discourage people from discontinuing treatment, potentially leading to lifelong dependence on these drugs [67, 68]." https://www.nature.com/articles/s41380-022-01661-0

ON TÄYSIN ERI ASIA HAHMOTTAA ONGELMANSA NIIN ETTÄ MASENNUS ON OIRE JOSTAIN, JOHON PYSTYY VAIKUTTAMAAN MONIN ERI TAVOIN LÄÄKKEIDEN ULKOPUOLELLA JA SILLÄ ON MYÖS SPONTAANIA PARANEMISTAIPUMUSTA AJAN KANSSA JA SE VOI OLLA IHAN NORMAALIKIN REAKTIO ELÄMÄÄN KOSKA ELÄMÄSSÄ ON KÄRSIMYSTÄ JA SE VOI TULLA VAIKKA PITKITTYNEEN STRESSIN SEURAUKSENA JA ON OIRE JOSTAIN KUTEN PÄÄKIPU KUIN LÄÄKITTÄVÄNÄ AIVOPERÄISENÄ SAIRAUTENA JOHON NYT VAIN PITÄÄ SYÖDÄ LÄÄKITYSTÄ JOKA NÄHDÄÄN ENEMMÄN SYYNÄ KUIN OIREENA JOSTAKIN.

Ehkä sinulle on ensin suositeltu terapiaa, oletkin päässyt hyvään mutta monelle ei ole nopeasti tarjolla tällaista tarpeeseen.

Psykiatria ei myöskään määrätessä lääkkeitä usein tee mitään suunnitelmaa käyttöajasta mikä johtaa tarpeettoman pitkiin käyttöaikoihin. Ihmisellä voi olla täysin vääristynyt tapa syystä käyttää lääkkeitä mitä mt työntekijät ovat siis tutkitusti sanoneet täysin epätieteellistä shaissea lääkkeenkäytön syistä viitaten että lääke korjaa aivokemioita johtaen tunteeseen että ihminen ajattelee aivoissaan jotain olevan vialla.

MASENNUSLÄÄKKEET JA MUUT PSYKIATRIAN AINEET VOI TEHDÄ KAIKISTA TILOISTA PALJON PAHEMPIA FYYSISESTI MUKAUTTAEN KEHOA NIIHIN JOHTAEN FYYSISEEN RIIPPUVUUTEEN JA MUKAUTUMISEEN MIKÄ JOHTAA VIEROITUSOIREISIIN. PSYKIATRIAN ALAN AMMATTILAISILLA ON TAINNUT TÄMÄ POINTTI UNOHTUA MÄÄRÄTESSÄ LÄÄKKEITÄ KOSKA ITSELLENI NÄMÄ MÄÄRÄTTIIN SANOEN ETTÄ LÄÄKE EI AIHEUTA RIIPPUVUUTTA JA SEN VOI LOPETTAA MILLOIN VAIN UNOHTAEN MAINITA PIKKU JUTTUJA LÄÄKKEESTÄ, ESIM DEPENDENCE ULOTTUVUUS. https://toxandhound.com/toxhound/dependenceaddiction/

FYYSISEEN RIIPPUVUUTEEN SISÄLTYY SE ETTÄ ON HANKALA SANOA MIKÄ ON LÄÄKKEEN SUOTUISAA VAIKUTUSTA JA MIKÄ ON FYYSISEN RIIPPUVUUDEN HOITOA JATKUVASTI LÄÄKETTÄ KÄYTTÄESSÄÄN JOKA NÄENNÄISESTI PITÄÄ TASAISTA OLOA. KAIKILLE EI OLE MAINITTU SANALLAKAAN TÄMÄN MAHDOLLISUUDESTA JOTEN HEILLÄ ON ERITYISEN HELPPO SOTKEA LÄÄKKEEN TEHO TÄHÄN. MIKÄLI HEILLE ON VIELÄ ESITELTY LÄÄKITYS TAVALLA JOSSA SEN NÄHDÄÄN HOITAVAN VIRHEELLISIÄ AIVOKEMIOITA ON SELVÄÄ, KUTEN TUO TUTKIMUS NÄYTTÄÄ ETTÄ IHMISTEN MINÄPYSTYVYYS HOITAA ONGELMIA ON ALHAISEMPI KUIN HEILLE OLISI ERI TAVOIN ESITELTY MASENNUS JA MASENNUSLÄÄKKEEN TOIMINTAMEKANISMI JA TEHTY JO HETI ALKUUN PURKUSUUNNITELMA LÄÄKKEESEEN JOTTA LÄÄKKEENKÄYTTÖ EI VENY JA ALA AJAN KANSSA LISÄÄMÄÄN UUSIA ONGELMIA.

On aivan turha syyttää ihmisiä kaikista systeemin puutteistakin syyttäen esimerkiksi nuoria teini-ikäisiä ihmisiä proaktiivisuuden puutteesta jotka vasta harjoittelee elämäänsä ja valitettavasti tämä medikalisoitunut malli on tunkeutunut selittämään liikaa ihmiskärsimystä monelle nuorellekin ja tuonut simplifioidut ratkaisunsa kaiken hoitamiseen. Tiedät itsekin vallan hyvin varmaan tämän mutta tykkäät olla jankku.

Toki jos olet joku rikas ihminen joka käveli suoraan jonnekin terapiakeskeiselle vastuulliselle psykiatrille joka määräsi lääkkeitä varoen tai ei alkanut heti lääkitä esim masennusta tai ahdistusta tai miksi sinne menitkään mutta kyllä se kuule on todellisuutta että diagnooseja ja lääkityksiä repäistään nopeastikin ja ne aiheuttavat iatrogeenisesti ongelmia kun niitä aletaan määräämään pitemmäksi ajaksi kuin lääketutkimuksissa.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatria selittää ihmisten ongelmia heille tavalla joka on hyvin medikalisaatiokeskeinen. Se miten käsittää ongelmansa vaikuttaa minäpystyvyyden kokemukseen ratkoa niitä. Siitä on tutkimustakin.

"The general public widely believes that depression has been convincingly demonstrated to be the result of serotonin or other chemical abnormalities [15, 16], and this belief shapes how people understand their moods, leading to a pessimistic outlook on the outcome of depression and negative expectancies about the possibility of self-regulation of mood [64,65,66]. The idea that depression is the result of a chemical imbalance also influences decisions about whether to take or continue antidepressant medication and may discourage people from discontinuing treatment, potentially leading to lifelong dependence on these drugs [67, 68]." https://www.nature.com/articles/s41380-022-01661-0

ON TÄYSIN ERI ASIA HAHMOTTAA ONGELMANSA NIIN ETTÄ MASENNUS ON OIRE JOSTAIN, JOHON PYSTYY VAIKUTTAMAAN MONIN ERI TAVOIN LÄÄKKEIDEN ULKOPUOLELLA JA SILLÄ ON MYÖS SPONTAANIA PARANEMISTAIPUMUSTA AJAN KANSSA JA SE VOI OLLA IHAN NORMAALIKIN REAKTIO ELÄMÄÄN KOSKA ELÄMÄSSÄ ON KÄRSIMYSTÄ JA SE VOI TULLA VAIKKA PITKITTYNEEN STRESSIN SEURAUKSENA JA ON OIRE JOSTAIN KUTEN PÄÄKIPU KUIN LÄÄKITTÄVÄNÄ AIVOPERÄISENÄ SAIRAUTENA JOHON NYT VAIN PITÄÄ SYÖDÄ LÄÄKITYSTÄ JOKA NÄHDÄÄN ENEMMÄN SYYNÄ KUIN OIREENA JOSTAKIN.

Ehkä sinulle on ensin suositeltu terapiaa, oletkin päässyt hyvään mutta monelle ei ole nopeasti tarjolla tällaista tarpeeseen.

Psykiatria ei myöskään määrätessä lääkkeitä usein tee mitään suunnitelmaa käyttöajasta mikä johtaa tarpeettoman pitkiin käyttöaikoihin. Ihmisellä voi olla täysin vääristynyt tapa syystä käyttää lääkkeitä mitä mt työntekijät ovat siis tutkitusti sanoneet täysin epätieteellistä shaissea lääkkeenkäytön syistä viitaten että lääke korjaa aivokemioita johtaen tunteeseen että ihminen ajattelee aivoissaan jotain olevan vialla.

MASENNUSLÄÄKKEET JA MUUT PSYKIATRIAN AINEET VOI TEHDÄ KAIKISTA TILOISTA PALJON PAHEMPIA FYYSISESTI MUKAUTTAEN KEHOA NIIHIN JOHTAEN FYYSISEEN RIIPPUVUUTEEN JA MUKAUTUMISEEN MIKÄ JOHTAA VIEROITUSOIREISIIN. PSYKIATRIAN ALAN AMMATTILAISILLA ON TAINNUT TÄMÄ POINTTI UNOHTUA MÄÄRÄTESSÄ LÄÄKKEITÄ KOSKA ITSELLENI NÄMÄ MÄÄRÄTTIIN SANOEN ETTÄ LÄÄKE EI AIHEUTA RIIPPUVUUTTA JA SEN VOI LOPETTAA MILLOIN VAIN UNOHTAEN MAINITA PIKKU JUTTUJA LÄÄKKEESTÄ, ESIM DEPENDENCE ULOTTUVUUS. https://toxandhound.com/toxhound/dependenceaddiction/

FYYSISEEN RIIPPUVUUTEEN SISÄLTYY SE ETTÄ ON HANKALA SANOA MIKÄ ON LÄÄKKEEN SUOTUISAA VAIKUTUSTA JA MIKÄ ON FYYSISEN RIIPPUVUUDEN HOITOA JATKUVASTI LÄÄKETTÄ KÄYTTÄESSÄÄN JOKA NÄENNÄISESTI PITÄÄ TASAISTA OLOA. KAIKILLE EI OLE MAINITTU SANALLAKAAN TÄMÄN MAHDOLLISUUDESTA JOTEN HEILLÄ ON ERITYISEN HELPPO SOTKEA LÄÄKKEEN TEHO TÄHÄN. MIKÄLI HEILLE ON VIELÄ ESITELTY LÄÄKITYS TAVALLA JOSSA SEN NÄHDÄÄN HOITAVAN VIRHEELLISIÄ AIVOKEMIOITA ON SELVÄÄ, KUTEN TUO TUTKIMUS NÄYTTÄÄ ETTÄ IHMISTEN MINÄPYSTYVYYS HOITAA ONGELMIA ON ALHAISEMPI KUIN HEILLE OLISI ERI TAVOIN ESITELTY MASENNUS JA MASENNUSLÄÄKKEEN TOIMINTAMEKANISMI JA TEHTY JO HETI ALKUUN PURKUSUUNNITELMA LÄÄKKEESEEN JOTTA LÄÄKKEENKÄYTTÖ EI VENY JA ALA AJAN KANSSA LISÄÄMÄÄN UUSIA ONGELMIA.

On aivan turha syyttää ihmisiä kaikista systeemin puutteistakin syyttäen esimerkiksi nuoria teini-ikäisiä ihmisiä proaktiivisuuden puutteesta jotka vasta harjoittelee elämäänsä ja valitettavasti tämä medikalisoitunut malli on tunkeutunut selittämään liikaa ihmiskärsimystä monelle nuorellekin ja tuonut simplifioidut ratkaisunsa kaiken hoitamiseen. Tiedät itsekin vallan hyvin varmaan tämän mutta tykkäät olla jankku.

Toki jos olet joku rikas ihminen joka käveli suoraan jonnekin terapiakeskeiselle vastuulliselle psykiatrille joka määräsi lääkkeitä varoen tai ei alkanut heti lääkitä esim masennusta tai ahdistusta tai miksi sinne menitkään mutta kyllä se kuule on todellisuutta että diagnooseja ja lääkityksiä repäistään nopeastikin ja ne aiheuttavat iatrogeenisesti ongelmia kun niitä aletaan määräämään pitemmäksi ajaksi kuin lääketutkimuksissa.

Lue lisää

Koen itse että psykiatri manipuloi minut lääkkeenkäyttöön kertoen siitä kuinka masennus simplifioidusti olisi joku kemiallisen tason häiriö päässä mitä lääke hoitaa. Hän manipuloi minua maalaamalla lääkkeistä täysin vähempihaittaisen kuvan mitä ne olivat "lopeta milloin haluat, ei aiheuta riippuvuutta". Syvä hiljaisuus seksuaalihaitoista (luin niistä kyllä pakkausselosteesta). Hän ei tiennytkään vielä PSSD:n mahdollisuudesta joka tuli paketteihin 2019 mutta uskon että lääkeyhtiöt on tienneet tästä kauemmin. Syvä hiljaisuus vieroitusoireiden vaikeudesta ja kestosta joita lääkeyhtiöt valkopesi pitkään esim todistetusti kampanjoilla joissa he yritti kampanjoida että masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta koska esim bentsodiatsepiineihin tällainen oli ja tämä uusi lääkeryhmä edelleen tutkimuksen mukaan herätti huolta riippuvuudesta ihmisissä. Ei liene sattumaa että lähes jokainen psykiatri lähes papukaijamaisesti hoki riippuvuuden puuttumisesta unohtaen täysin physical dependence ulottuvuudesta kertomisen mikä on ongelma niin päihteissä kuin lääkkeissä johtaen vieroitusoireisiin. Se saattanee olla addiktion lisäksi yksi syy miksi jotkut jatkaa esim päihteilyäkin koska ilman säännöllistä annosta iskee vieroitusoireet mitkä ovat niin henkisen ja fyysisen tason oireita, niin lääkkeissä kuin huumeissa. Siksi ne voivat saada aineen tuntumaan hyödyllisemmältä.

Uskon että moni on joutunut karvaasti kohtaamaan harmit lääkkeistä tietämättä niistä juuri mitään psykiatrin suusta.

Olen aina sanonut ja tulen sanomaan että SSRI-lääkkeet ovat esimerkiksi täydellinen huijaus. Ihminen ei saa todistettua haittojaan tai saa kompensaatiota harmeista, hän tulkitsee ne helposti dependencen takia parempana mitä ne on, niitä määrätään aikamoisella lepsuudella miettien mitä riskejä on ja on helppo sotkea aineen ongelmia omiin ongelmiinsa (tunteiden leikkautuminen, vieroitusseuraamukset, tutkimuksissa lääke esinm on yhteydessä apatiaankin). Teho on ihan naurettava tutkimusten valossa monille.

Tällöin en tehnyt informoitua suostumusta mikä on yksi tärkeimmistä asioista lääketieteessä ja myöskin minulla ei ollut mitään käsitystä lääkkeen tunne-elämää leikkaavista puolista, mitään käsitystä vieroitusoireista altistaen minut sille että alasajan lääkkeen esim itse pois vaarallisesti tai sotken vieroitusoireita omiin oireisiini, minulla ei ollut mitään alustavaa käsitystä mikä olisi järkevä käyttöaika. Siinä tapahtui niin paljon vastuuttomuuksia lääkärin osalta ettei sanat riitä, sikälimikäli nyt yhtä lääkäriä edes useammin näin julkisen puolen systeemeissä (mikä on kanssa psyykenlääkemääräyskontekstissa riskejä lisäävää).

Pääsin henkisesti lääkkeistä irti kun lakkasin näkemästä SSRI-lääkkeet aivoille suotuisina, edes tunne-elämälle suotuisina pitemmän päälle, kemiallisesti enemmän sotkevina kuin korjaavina ja ymmärsin vieroituksen ongelmat.

Masennus on myös filosofinen ongelma ennenkaikkea. Itse näen elämän nykyään vähän buddhalaisnäkökulmasta kärsimystä sisältävänä. Ihmiset haalivat kaikkea, mutta eivät tavoita onnea. Onnellisuuden tavoittelu mitä ennen yritin ei tuottanut onnea kun yritin esim paeta kärsimystä lääkkeillä. Tunteiden kohtaaminen silmästä silmään, kärsimyksen ymmärtäminen, kiitollisuus elämän ymmärtäminen syvemmältä tuottaa tasapainoa. Hyvä olo vaatii työtä. Yhteiskunta ei aina lisää tasapainoa tai mitään muutakaan arvoillaan, siksi kyseenalaistaminen voi lisätä tasapainoa.

Aineet mitä psykiatria kylvää ja sen periaatteet sotkivat elämääni. Käytin lääkkeitä joita tutkitaan viikkojen ja kuukausien tutkimuksissa vuosia ajatellen että lääkkeellä hallitsen olotilaani. Voi hyvät hyssykät. Lääkelumouksesta herättyäni tajusin että suuri osa oli mennyt vain annoksen säätöön, vieroitusoireisiin, kaikkeen ylimääräiseen paskaan mikä lisäsi lähinnä harmia elmässäni.

Anonyymi kirjoitti:

Koen itse että psykiatri manipuloi minut lääkkeenkäyttöön kertoen siitä kuinka masennus simplifioidusti olisi joku kemiallisen tason häiriö päässä mitä lääke hoitaa. Hän manipuloi minua maalaamalla lääkkeistä täysin vähempihaittaisen kuvan mitä ne olivat "lopeta milloin haluat, ei aiheuta riippuvuutta". Syvä hiljaisuus seksuaalihaitoista (luin niistä kyllä pakkausselosteesta). Hän ei tiennytkään vielä PSSD:n mahdollisuudesta joka tuli paketteihin 2019 mutta uskon että lääkeyhtiöt on tienneet tästä kauemmin. Syvä hiljaisuus vieroitusoireiden vaikeudesta ja kestosta joita lääkeyhtiöt valkopesi pitkään esim todistetusti kampanjoilla joissa he yritti kampanjoida että masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta koska esim bentsodiatsepiineihin tällainen oli ja tämä uusi lääkeryhmä edelleen tutkimuksen mukaan herätti huolta riippuvuudesta ihmisissä. Ei liene sattumaa että lähes jokainen psykiatri lähes papukaijamaisesti hoki riippuvuuden puuttumisesta unohtaen täysin physical dependence ulottuvuudesta kertomisen mikä on ongelma niin päihteissä kuin lääkkeissä johtaen vieroitusoireisiin. Se saattanee olla addiktion lisäksi yksi syy miksi jotkut jatkaa esim päihteilyäkin koska ilman säännöllistä annosta iskee vieroitusoireet mitkä ovat niin henkisen ja fyysisen tason oireita, niin lääkkeissä kuin huumeissa. Siksi ne voivat saada aineen tuntumaan hyödyllisemmältä.

Uskon että moni on joutunut karvaasti kohtaamaan harmit lääkkeistä tietämättä niistä juuri mitään psykiatrin suusta.

Olen aina sanonut ja tulen sanomaan että SSRI-lääkkeet ovat esimerkiksi täydellinen huijaus. Ihminen ei saa todistettua haittojaan tai saa kompensaatiota harmeista, hän tulkitsee ne helposti dependencen takia parempana mitä ne on, niitä määrätään aikamoisella lepsuudella miettien mitä riskejä on ja on helppo sotkea aineen ongelmia omiin ongelmiinsa (tunteiden leikkautuminen, vieroitusseuraamukset, tutkimuksissa lääke esinm on yhteydessä apatiaankin). Teho on ihan naurettava tutkimusten valossa monille.

Tällöin en tehnyt informoitua suostumusta mikä on yksi tärkeimmistä asioista lääketieteessä ja myöskin minulla ei ollut mitään käsitystä lääkkeen tunne-elämää leikkaavista puolista, mitään käsitystä vieroitusoireista altistaen minut sille että alasajan lääkkeen esim itse pois vaarallisesti tai sotken vieroitusoireita omiin oireisiini, minulla ei ollut mitään alustavaa käsitystä mikä olisi järkevä käyttöaika. Siinä tapahtui niin paljon vastuuttomuuksia lääkärin osalta ettei sanat riitä, sikälimikäli nyt yhtä lääkäriä edes useammin näin julkisen puolen systeemeissä (mikä on kanssa psyykenlääkemääräyskontekstissa riskejä lisäävää).

Pääsin henkisesti lääkkeistä irti kun lakkasin näkemästä SSRI-lääkkeet aivoille suotuisina, edes tunne-elämälle suotuisina pitemmän päälle, kemiallisesti enemmän sotkevina kuin korjaavina ja ymmärsin vieroituksen ongelmat.

Masennus on myös filosofinen ongelma ennenkaikkea. Itse näen elämän nykyään vähän buddhalaisnäkökulmasta kärsimystä sisältävänä. Ihmiset haalivat kaikkea, mutta eivät tavoita onnea. Onnellisuuden tavoittelu mitä ennen yritin ei tuottanut onnea kun yritin esim paeta kärsimystä lääkkeillä. Tunteiden kohtaaminen silmästä silmään, kärsimyksen ymmärtäminen, kiitollisuus elämän ymmärtäminen syvemmältä tuottaa tasapainoa. Hyvä olo vaatii työtä. Yhteiskunta ei aina lisää tasapainoa tai mitään muutakaan arvoillaan, siksi kyseenalaistaminen voi lisätä tasapainoa.

Aineet mitä psykiatria kylvää ja sen periaatteet sotkivat elämääni. Käytin lääkkeitä joita tutkitaan viikkojen ja kuukausien tutkimuksissa vuosia ajatellen että lääkkeellä hallitsen olotilaani. Voi hyvät hyssykät. Lääkelumouksesta herättyäni tajusin että suuri osa oli mennyt vain annoksen säätöön, vieroitusoireisiin, kaikkeen ylimääräiseen paskaan mikä lisäsi lähinnä harmia elmässäni.

Lue lisää

Ja pääsin masennuslääkkeistä silläkin kun unohdin kaikki taianomaiset parret niiden neuroplastisuutta lisäävästä vaikutuksesta ja muusta skeidasta mitä olin lukenut kuin ne muka lisäisivät jotain kapasiteettiani. Ei, ne eivät lisänneet vaan lääkkeet loppupeleissä aina enemmän ottavat kuin antavat, esim tunne-elämän koko rikkaudesta vaikka joku näennäisesti voisikin tämän leikkauksen avulla vähän paremmin.

Tajusin että oloonsa voi vaikuttaa ruokavaliolla, autonomisen hermoston tasaamisella, tunteita voi kohdatakin ilman että niitä pakenee aineisiin(minkä psykiatria alitajuisesti opetti minulle teini-ikäisenä), ihmisen oloon vaikuttaa niin moni luonnollinen asia siitä lähtien että valo tahdittaa biologista kelloa, liikkumisella ja riittävällä palautumisella. Aivot uusiutuu joka päivä sen mukaan mitä teet ja miten kehoasi hoidat ja aivoissa on luontainen neuroplastinen mekanismi. Myös terapia on biologista hoitoa koska se kasvattaa aivoissa uusia hermoyhteyksiä. Toisinsanoen voit hoitaa itseäsi hyvinkin biologisesti ilman koskematta aineen aineeseen jossa muutat koko kehosi toimintaa.

Siksi uskonkin että monelle nykypäivän stressistä kärsivälle ihmiselle täysin muunlaiset hoitotavat olisivat parempia kuin psykiatrian lääke terapiareitti jossa oikeasti opittaisiin huolehtimaan itsestään ja käsittelemään tunteitaan ja nähtäisiin kaikki se kapasiteetti muuttaa ongelmiaan pelkäämättä tunteitaan ja kokien tarvetta turruttaa niitä.

Proaktiivisuus on hyvä asia. Se että ihmisillä on ongelmia ei tee yhtään hyväksyttävämmäksi sotkea heidän kehoaan joillain aineilla tai olla antamatta heidän tehdä informed consenttia eli informoitua suostumusta lääkkeen käyttämisestä. Ihmisillä on oikeus psykiatrian potilaina tai kärsivinä olla joutumatta kohtaamaan PSSD:tä, olla joutumatta lääkekierteisiin, olla joutumatta tietämättään kohtaamaan vieroitusoireita, olla joutumatta elämään elämäänsä sedatoituna tai tunteet jäässä edes tietämättään että lääke leikkaa tunteitaan.

Kun herää, alkaa nähdä psykiatrian yhä sairaampana. Elämää sedatoituna, tunne-elämä vähän tai enemmän jäässä, seksuaalisuus pois. Mikä pahinta päälle vielä haittojen kierre pahimmillaan.

Onko se oikeutetumpaa saada harmia jos on ollut ongelmia? Onko?

Anonyymi kirjoitti:

Ja pääsin masennuslääkkeistä silläkin kun unohdin kaikki taianomaiset parret niiden neuroplastisuutta lisäävästä vaikutuksesta ja muusta skeidasta mitä olin lukenut kuin ne muka lisäisivät jotain kapasiteettiani. Ei, ne eivät lisänneet vaan lääkkeet loppupeleissä aina enemmän ottavat kuin antavat, esim tunne-elämän koko rikkaudesta vaikka joku näennäisesti voisikin tämän leikkauksen avulla vähän paremmin.

Tajusin että oloonsa voi vaikuttaa ruokavaliolla, autonomisen hermoston tasaamisella, tunteita voi kohdatakin ilman että niitä pakenee aineisiin(minkä psykiatria alitajuisesti opetti minulle teini-ikäisenä), ihmisen oloon vaikuttaa niin moni luonnollinen asia siitä lähtien että valo tahdittaa biologista kelloa, liikkumisella ja riittävällä palautumisella. Aivot uusiutuu joka päivä sen mukaan mitä teet ja miten kehoasi hoidat ja aivoissa on luontainen neuroplastinen mekanismi. Myös terapia on biologista hoitoa koska se kasvattaa aivoissa uusia hermoyhteyksiä. Toisinsanoen voit hoitaa itseäsi hyvinkin biologisesti ilman koskematta aineen aineeseen jossa muutat koko kehosi toimintaa.

Siksi uskonkin että monelle nykypäivän stressistä kärsivälle ihmiselle täysin muunlaiset hoitotavat olisivat parempia kuin psykiatrian lääke terapiareitti jossa oikeasti opittaisiin huolehtimaan itsestään ja käsittelemään tunteitaan ja nähtäisiin kaikki se kapasiteetti muuttaa ongelmiaan pelkäämättä tunteitaan ja kokien tarvetta turruttaa niitä.

Proaktiivisuus on hyvä asia. Se että ihmisillä on ongelmia ei tee yhtään hyväksyttävämmäksi sotkea heidän kehoaan joillain aineilla tai olla antamatta heidän tehdä informed consenttia eli informoitua suostumusta lääkkeen käyttämisestä. Ihmisillä on oikeus psykiatrian potilaina tai kärsivinä olla joutumatta kohtaamaan PSSD:tä, olla joutumatta lääkekierteisiin, olla joutumatta tietämättään kohtaamaan vieroitusoireita, olla joutumatta elämään elämäänsä sedatoituna tai tunteet jäässä edes tietämättään että lääke leikkaa tunteitaan.

Kun herää, alkaa nähdä psykiatrian yhä sairaampana. Elämää sedatoituna, tunne-elämä vähän tai enemmän jäässä, seksuaalisuus pois. Mikä pahinta päälle vielä haittojen kierre pahimmillaan.

Onko se oikeutetumpaa saada harmia jos on ollut ongelmia? Onko?

Lue lisää

Täällä kun joku siis yrittää vain nyhtää kokoajan että hei joku syyhän sulla oli kun menit psykiatrille. Näin oli. Oli traumatisoitumista ja voimakkaan stressin kokemista, oli teini-iän tunnemyllerrystä, oli tukiverkoston puutetta, oli puutteellisia selviytymiskeinoja.

TEKEEKÖ SE OIKEUTETUKSI KAIKEN TÄMÄN KÄRSIMYKSEN KOKEMISEN PSYKIATRIAN LÄÄKEMALLIN JA VASTUUTTOMIEN HOITOTAPOJEN VUOKSI? Ja otan kyllä vastuuta asioista, olen käynyt läpi itsesyytökset ja toisaalta tajunnut myös kuinka vähän loppupeleissä pystymme vaikuttamaan asioihin.

Anonyymi kirjoitti:

Täällä kun joku siis yrittää vain nyhtää kokoajan että hei joku syyhän sulla oli kun menit psykiatrille. Näin oli. Oli traumatisoitumista ja voimakkaan stressin kokemista, oli teini-iän tunnemyllerrystä, oli tukiverkoston puutetta, oli puutteellisia selviytymiskeinoja.

TEKEEKÖ SE OIKEUTETUKSI KAIKEN TÄMÄN KÄRSIMYKSEN KOKEMISEN PSYKIATRIAN LÄÄKEMALLIN JA VASTUUTTOMIEN HOITOTAPOJEN VUOKSI? Ja otan kyllä vastuuta asioista, olen käynyt läpi itsesyytökset ja toisaalta tajunnut myös kuinka vähän loppupeleissä pystymme vaikuttamaan asioihin.

Lue lisää

Joko olis aika itse ruveta vaikuttamaan asioihin?

Anonyymi kirjoitti:

Joko olis aika itse ruveta vaikuttamaan asioihin?

??

Anonyymi kirjoitti:

Joko olis aika itse ruveta vaikuttamaan asioihin?

Trollaat selvästi ja taidan jatkossa jättää vastaamatta näihin trollaaviin vittuileviin kommentteihisi ja päätän jättää ne huomiotta mutta mikä osa sinulla jäi lukematta tuosta kirjoituksestani mitä kaikkea olen tehnyt itseni eteen. En tiedä mihin asioihin minun pitäisi vaikuttaa vielä? Teen paljon keskivertoa enemmän itseni eteen kun seuraa jotain energiajuovia kiskovia keskiverto ihmisiä jotka harvemmin miettii mitä voisi elintavoissa muuttaa että voisivat paremmin.

Ja loppupeleissä pystymme vaikuttamaan asioihin vähemmän kuin luulemme koska toimimme aina senhetkisen tiedon ja reaktioiden varassa mitkä meillä on milloinkin ollut. Kun menin psykiatriaan minulla ei ollut ikäni vuoksi siitä oikein mitään käsitystä eikä käsitystä paikoista mistä lähtisin etsimään esim kritiikkiä. Se altisti minua kaikelle tälle paskalle.

Jos olisin mennyt vaikka aikuisena perehdyttyäni asiaan, käytyäni korkeakoulua, ymmärrettyäni enemmän tieteellisestä tutkimuksesta, ymmärrettyäni monia asioita tilanne saattaa olla eri. Myös tuuri painaa paljon ketkä tulee satutetuksi ja ketkä ei psykiatrian kohdalla jo siitä lähtien mihin lääkäriin törmäät. Tuskin olisin välttämättä edes mennyt psykiatrille jos minulla ei olisi esim sattunut yksi asia elämässä mikä varmasti järkyttäisi ketä vain. Jos sitä ei olisi sattunut ja esim olisi ollut elämässä enemmän tukiverkostoa voi olla että psykiatrilla käynnit olisivat jääneet kokonaan pois.

Anonyymi kirjoitti:

Trollaat selvästi ja taidan jatkossa jättää vastaamatta näihin trollaaviin vittuileviin kommentteihisi ja päätän jättää ne huomiotta mutta mikä osa sinulla jäi lukematta tuosta kirjoituksestani mitä kaikkea olen tehnyt itseni eteen. En tiedä mihin asioihin minun pitäisi vaikuttaa vielä? Teen paljon keskivertoa enemmän itseni eteen kun seuraa jotain energiajuovia kiskovia keskiverto ihmisiä jotka harvemmin miettii mitä voisi elintavoissa muuttaa että voisivat paremmin.

Ja loppupeleissä pystymme vaikuttamaan asioihin vähemmän kuin luulemme koska toimimme aina senhetkisen tiedon ja reaktioiden varassa mitkä meillä on milloinkin ollut. Kun menin psykiatriaan minulla ei ollut ikäni vuoksi siitä oikein mitään käsitystä eikä käsitystä paikoista mistä lähtisin etsimään esim kritiikkiä. Se altisti minua kaikelle tälle paskalle.

Jos olisin mennyt vaikka aikuisena perehdyttyäni asiaan, käytyäni korkeakoulua, ymmärrettyäni enemmän tieteellisestä tutkimuksesta, ymmärrettyäni monia asioita tilanne saattaa olla eri. Myös tuuri painaa paljon ketkä tulee satutetuksi ja ketkä ei psykiatrian kohdalla jo siitä lähtien mihin lääkäriin törmäät. Tuskin olisin välttämättä edes mennyt psykiatrille jos minulla ei olisi esim sattunut yksi asia elämässä mikä varmasti järkyttäisi ketä vain. Jos sitä ei olisi sattunut ja esim olisi ollut elämässä enemmän tukiverkostoa voi olla että psykiatrilla käynnit olisivat jääneet kokonaan pois.

Lue lisää

Toki riski joutua lääketyrkytyksen kohteeksi nyky-yhteiskunnassa on erittäin suuri.

En usko että tässä on kyse potilas-lääkärisuhteesta. Sillä toki on merkitystä, mutta jos oikein miellyttävä ja kemiat synkkaava lääkäri alkaa hoidoillaan tuhota elimistöä silloin ei ole mitään merkitystä millainen persoona lääkäri on.
Kehon ja mielen vaurioittaminen lääkkeillä nousee niin suureksi elämää hankaloittavaksi asiaksi ja kun sen ymmärtää, ei potilas-lääkärisuhteella pysty mitään apua saamaan siihen fyysiseen oloonsa.
On tavallista että potilaalle kerrotaan kaiken johtuvan vain siitä sairaudesta ja häntä opastetaan ja tsempataan elämään niiden vaivojensa kanssa. Hoitotahon kommentteja ovat myös ne kun sanovat että suurin osa paranee ja hoito on auttanut. Tällaisia kroonistettuja on tosi paljon psykiatrisessa hoitojärjestelmässä kuormittamassa. sitä.
Tämä asia on kyllä vahvana itse lääkäreiden ja muun hoitohenkilökunnan keskuudessa ja he luulevat että kun potilas istuu vähän aikaa heidän vastaanotollaan ja saa lääkereseptin se auttaa.
Lääkkeiden aiheuttamat haitat elimistösssä eivät häviä millään muulla tavalla kuin lopettamalla lääkkeet.

Anonyymi kirjoitti:

En usko että tässä on kyse potilas-lääkärisuhteesta. Sillä toki on merkitystä, mutta jos oikein miellyttävä ja kemiat synkkaava lääkäri alkaa hoidoillaan tuhota elimistöä silloin ei ole mitään merkitystä millainen persoona lääkäri on.
Kehon ja mielen vaurioittaminen lääkkeillä nousee niin suureksi elämää hankaloittavaksi asiaksi ja kun sen ymmärtää, ei potilas-lääkärisuhteella pysty mitään apua saamaan siihen fyysiseen oloonsa.
On tavallista että potilaalle kerrotaan kaiken johtuvan vain siitä sairaudesta ja häntä opastetaan ja tsempataan elämään niiden vaivojensa kanssa. Hoitotahon kommentteja ovat myös ne kun sanovat että suurin osa paranee ja hoito on auttanut. Tällaisia kroonistettuja on tosi paljon psykiatrisessa hoitojärjestelmässä kuormittamassa. sitä.
Tämä asia on kyllä vahvana itse lääkäreiden ja muun hoitohenkilökunnan keskuudessa ja he luulevat että kun potilas istuu vähän aikaa heidän vastaanotollaan ja saa lääkereseptin se auttaa.
Lääkkeiden aiheuttamat haitat elimistösssä eivät häviä millään muulla tavalla kuin lopettamalla lääkkeet.

Lue lisää

" Hoitotahon kommentteja, että hoidot auttavat.."
Voi olla sitäkin, mutta omalla kohdallani ja joillain vuosien varrella tutuiksi tulleilla ihmisillä, joita on hoidettu, on tulokset olleet hyviä.
Aika moni on palannut ns. normaaliin elämään, osa päässyt töihinkin, jne.
Toki on myös näitä " kroonikoita ", jotka edelleen kulkevat aikamoisessa lääkepöllyssä päivästä.. ja vuodesta toiseen.
Kun on hyvä potilas-lääkärisuhde, ja potilas alkaa olemaan paremmassa kunnossa, vastaanotoilla voi aivan hyvin keskustella lääkityksistä ja esittää omia mietteitään ja tuntemuksiaan. Jos ei jotain lääkettä halua käyttää, senkin saa sanoa lääkärille, ei siinä mitään menetä.
Jos lääkäri katsoo lääkityksen tarpeelliseksi pakkoa myöten, silloin hän määrää potilaan pakkohoitoon, jos potilas ei suostu avohoidossa lääkkeitä syömään.

Mitä fyysiseen oloon tulee, on tiedossa, ettei psykiatria hoida fyysisiä ongelmia. Mutta ihminen pystyy itse pitämään huolta omasta fysiikastaan liikkumalla. Kenellä vaan menee fysiikka huonoksi, jos jää sängyn pohjaan tai kotiin neljän seinän sisälle.
Vuosikausia psykiatrian puolella pyörineenä on sanottava, etten ole yhdenkään ainoan potilaan/ihmisen jääneen lääkkeiden takia makaamaan vuosikausiksi, toki on lyhyitä jaksoja, kun sairas ihminen haluaa vain maata lamaantuneena jo olonsa takia, mutta kyllä hekin ovat sieltä taas jaloilleen ponnistaneet.

Anonyymi kirjoitti:

" Hoitotahon kommentteja, että hoidot auttavat.."
Voi olla sitäkin, mutta omalla kohdallani ja joillain vuosien varrella tutuiksi tulleilla ihmisillä, joita on hoidettu, on tulokset olleet hyviä.
Aika moni on palannut ns. normaaliin elämään, osa päässyt töihinkin, jne.
Toki on myös näitä " kroonikoita ", jotka edelleen kulkevat aikamoisessa lääkepöllyssä päivästä.. ja vuodesta toiseen.
Kun on hyvä potilas-lääkärisuhde, ja potilas alkaa olemaan paremmassa kunnossa, vastaanotoilla voi aivan hyvin keskustella lääkityksistä ja esittää omia mietteitään ja tuntemuksiaan. Jos ei jotain lääkettä halua käyttää, senkin saa sanoa lääkärille, ei siinä mitään menetä.
Jos lääkäri katsoo lääkityksen tarpeelliseksi pakkoa myöten, silloin hän määrää potilaan pakkohoitoon, jos potilas ei suostu avohoidossa lääkkeitä syömään.

Mitä fyysiseen oloon tulee, on tiedossa, ettei psykiatria hoida fyysisiä ongelmia. Mutta ihminen pystyy itse pitämään huolta omasta fysiikastaan liikkumalla. Kenellä vaan menee fysiikka huonoksi, jos jää sängyn pohjaan tai kotiin neljän seinän sisälle.
Vuosikausia psykiatrian puolella pyörineenä on sanottava, etten ole yhdenkään ainoan potilaan/ihmisen jääneen lääkkeiden takia makaamaan vuosikausiksi, toki on lyhyitä jaksoja, kun sairas ihminen haluaa vain maata lamaantuneena jo olonsa takia, mutta kyllä hekin ovat sieltä taas jaloilleen ponnistaneet.

Lue lisää

"on tiedossa että psykiatri ei hoida fyysisiä ongelmia."
Tässä on kirjoitettu eräs kaikkein oleellisin ja tärkein totuus mistä psykiatrian monet ongelmat kumpuavat.
Tämän ovat huomanneet monet tuhannet jotka ovat saaneet fyysisiä sairauksia nimenomaan lääkkeistä. Ei tarvitse kuin lukea lääkkeen pakkausselostus siellä jo luetellaan valtava määrä fyysisiä haittoja.

Tämän ketjun aloittajahan. kirjoitti lauseen jonka oli lukenut: "neuroleptien vakavin haittavaikutus on elimistön toimintakyvyn halvaantuminen."
Myös ekstrapyramidaalioireet ovat hyvin yleisiä varsinkin pitkään lääkkeillä syöneillä. Nehän laukaisevat lääkeparkinsonismi sairauden joka on elimistöä fyysisesti rappeuttava sairaus. Ja psykiatrit eivät korvaansa lotkauta eivätkä silmillään näe näitä sairauksia joita ovat itse aiheuttaneet potilailleen.

He joiden elimistö ei saa näitä sairauksia,- ehkä nuoremmat joiden vastustuskyky pystyy vielä eliminoimaan niitä- paranevat ja jatkavat työ- ja opiskeluelämässä. Kyllä lääkärillä ja hoitajilla onkin aihetta tyyytyväisyyteen ja onnistumisen kokemukseen työssään. Todellisuudessa he eivät ole olleetkaan mieleltään sairaita vaikka ovat saaneet sellaisen diagnoosin.

Ne jotka saavat vakavia fyysisiä oireita, heittäytyvät kroonistuneina pyörimään monissa hoidon kohteissa, avohoidossa, terapioissa, sairaaloissa, terveyskeskuksissa.
Kukaan ei osaa auttaa heitä koska psykiatria ei osaa hoitaa heitä koska he eivät tiedä että kun lääkkeet lopetetaan vasta sitten voi vieroitusoireiden kautta elimistö (myös psyyke) palautua normaalisti toimivaksi eli parantua.

Anonyymi kirjoitti:

" Hoitotahon kommentteja, että hoidot auttavat.."
Voi olla sitäkin, mutta omalla kohdallani ja joillain vuosien varrella tutuiksi tulleilla ihmisillä, joita on hoidettu, on tulokset olleet hyviä.
Aika moni on palannut ns. normaaliin elämään, osa päässyt töihinkin, jne.
Toki on myös näitä " kroonikoita ", jotka edelleen kulkevat aikamoisessa lääkepöllyssä päivästä.. ja vuodesta toiseen.
Kun on hyvä potilas-lääkärisuhde, ja potilas alkaa olemaan paremmassa kunnossa, vastaanotoilla voi aivan hyvin keskustella lääkityksistä ja esittää omia mietteitään ja tuntemuksiaan. Jos ei jotain lääkettä halua käyttää, senkin saa sanoa lääkärille, ei siinä mitään menetä.
Jos lääkäri katsoo lääkityksen tarpeelliseksi pakkoa myöten, silloin hän määrää potilaan pakkohoitoon, jos potilas ei suostu avohoidossa lääkkeitä syömään.

Mitä fyysiseen oloon tulee, on tiedossa, ettei psykiatria hoida fyysisiä ongelmia. Mutta ihminen pystyy itse pitämään huolta omasta fysiikastaan liikkumalla. Kenellä vaan menee fysiikka huonoksi, jos jää sängyn pohjaan tai kotiin neljän seinän sisälle.
Vuosikausia psykiatrian puolella pyörineenä on sanottava, etten ole yhdenkään ainoan potilaan/ihmisen jääneen lääkkeiden takia makaamaan vuosikausiksi, toki on lyhyitä jaksoja, kun sairas ihminen haluaa vain maata lamaantuneena jo olonsa takia, mutta kyllä hekin ovat sieltä taas jaloilleen ponnistaneet.

Lue lisää

"psykiatria hoida fyysisiä ongelmia"

No itseasiassa psykiatria kyllä hoitaa myös fyysisiä ongelmia esim kehollisten terapioiden muodossa. Monen ihmisen ongelma on se että liika stressi vetää hermoston ja kehon ylivireään tilaan ja esim traumatilassa keho on jumiutunut siihen. Tällainen terapia voi olla tehokkaampaa kuin esim keskusteluterapia. En ymmärrä miksi psykiatriasa ei enemmän käytetä tällaisia kehon psykofyysistä yhteyttä tukevia terapiamuotoja (moni kamppailee esim paniikin, ahdistuksen tai uupumisen kanssa) johon voitaisiin konkreettisesti lisätä mahdollisuuksia muuttaa elintapojaan asteittain ja tutkia niiden vaikutuksia vointiin. Asteittain tarkoittaa siis sitä että huomenna ei huonovointinen ole parantanut ruokavaliotansa ja mennyt lenkille vaan parantamista tehdään asteittain voimavarojen puitteissa.

Korjaus, siis reilun puolen vuoden päästä helpottamisesta alkoi oireilu uudestaan.

Anonyymi kirjoitti:

Korjaus, siis reilun puolen vuoden päästä helpottamisesta alkoi oireilu uudestaan.

Osastolla tavataan myös potkia ja syyttää esittämisestä jos jalat meinaa lähteä alta useita sedatiiveja sisältävän lääkeyhdistelmän vuoksi.

Anonyymi kirjoitti:

Osastolla tavataan myös potkia ja syyttää esittämisestä jos jalat meinaa lähteä alta useita sedatiiveja sisältävän lääkeyhdistelmän vuoksi.

Hoitajien reaktio potilasta kohtaan syyttää esittämisestä ja näyttelemisestä on ilmiö joka tulee esille potilaiden itsensä kertomana aika usein varsinkin median sivuilla ja vertaisryhmissä. Tällaisen syyttelyn kokee todella kuin takapuoleen potkisi ja käskisi olemaan valittamatta.

Ymmärrän tällaisen hoitajien käytöksen suurena avuttomuutena siinä tilanteessa, jolloin hyvän hoidon ja ammattilaisuuden raja myös ylitetään.
Kun hoitajille annetaan lääkärin määräys pakottaa syöttämään pillereita pillerin perään ja ne alkavat lamaannuttaa elimistön toimintaa mikä alkaa näkyä myös fyysisessä olemuksessa. Tällöin hoitajatkin ovat avuttomia koska potilaalle ei voi tehdä mitään lopettaakseen tämän.
Silloin persoonallinen olemus muuttuu eikä hoitajat enää tavoita sitä alkuperäistä minää jonka he tunsivat ennen. Silloin potilaan käytös näyttäytyy heille ihan oikeasti esittämiseltä kun huumelääkkeet muuttavat sitä.
Hoitajat tietysti kertovat lääkärille että nyt potilas alkaa sekoilemaan kun hän on alkanut esittämään sairaan roolia ja puhumaan psykoottisesti. Lääkäri määrää lisää lääkettä koska sairaus on pahentunut.

Esimerkin voisi ottaa vaikka kuvitteellisessa tilanteessa jolloin hoitajat juottaisivat koskenkorvaa joka aamu. Päihtynyttä potilasta voitaisiin syyttää myös näyttelemisestä ja esittämisestä koska hänen reaktiot eivät ole aitoja vaan viinan aiheuttamia.

Tällainen hoito taitaa olla aika monen kokemus osastoilla. Ei tietysti kaikkien mutta aika monen.
Usein myös potilaat tulevat osastolle jo valmiiksi voimakkaassa lääketokkurassa tai vieroitusoireissa. Vieroitusoireissa tietysti lääkäri turruttaa heidät uudestaan lääkkeillä ja laittaa kotiin ja kirjoittaa potilastietoihin että hoito tehosi ja potilaan kunto kohentui.

Anonyymi kirjoitti:

Osastolla tavataan myös potkia ja syyttää esittämisestä jos jalat meinaa lähteä alta useita sedatiiveja sisältävän lääkeyhdistelmän vuoksi.

Ei minua ole koskaan osastoilla potkittu tai lyöty henkilökunnan toimesta.
Enkä ole sellaista nähnyt edes muiden potilastovereiden kohdalla.
Jotain kiinni tarttumista ja raahaamista, kantamista, olen nähnyt, itsekin kokenut.

Anonyymi kirjoitti:

Hoitajien reaktio potilasta kohtaan syyttää esittämisestä ja näyttelemisestä on ilmiö joka tulee esille potilaiden itsensä kertomana aika usein varsinkin median sivuilla ja vertaisryhmissä. Tällaisen syyttelyn kokee todella kuin takapuoleen potkisi ja käskisi olemaan valittamatta.

Ymmärrän tällaisen hoitajien käytöksen suurena avuttomuutena siinä tilanteessa, jolloin hyvän hoidon ja ammattilaisuuden raja myös ylitetään.
Kun hoitajille annetaan lääkärin määräys pakottaa syöttämään pillereita pillerin perään ja ne alkavat lamaannuttaa elimistön toimintaa mikä alkaa näkyä myös fyysisessä olemuksessa. Tällöin hoitajatkin ovat avuttomia koska potilaalle ei voi tehdä mitään lopettaakseen tämän.
Silloin persoonallinen olemus muuttuu eikä hoitajat enää tavoita sitä alkuperäistä minää jonka he tunsivat ennen. Silloin potilaan käytös näyttäytyy heille ihan oikeasti esittämiseltä kun huumelääkkeet muuttavat sitä.
Hoitajat tietysti kertovat lääkärille että nyt potilas alkaa sekoilemaan kun hän on alkanut esittämään sairaan roolia ja puhumaan psykoottisesti. Lääkäri määrää lisää lääkettä koska sairaus on pahentunut.

Esimerkin voisi ottaa vaikka kuvitteellisessa tilanteessa jolloin hoitajat juottaisivat koskenkorvaa joka aamu. Päihtynyttä potilasta voitaisiin syyttää myös näyttelemisestä ja esittämisestä koska hänen reaktiot eivät ole aitoja vaan viinan aiheuttamia.

Tällainen hoito taitaa olla aika monen kokemus osastoilla. Ei tietysti kaikkien mutta aika monen.
Usein myös potilaat tulevat osastolle jo valmiiksi voimakkaassa lääketokkurassa tai vieroitusoireissa. Vieroitusoireissa tietysti lääkäri turruttaa heidät uudestaan lääkkeillä ja laittaa kotiin ja kirjoittaa potilastietoihin että hoito tehosi ja potilaan kunto kohentui.

Lue lisää

Hoitajatkin ovat joskus olleet ihmeissään potilaiden lääkityksistä osastoilla, kuinka paljon joillekin potilaille lääkkeitä syötetään.
Hoitajat eivät voi kuitenkaan mennä lääkäreille sanomaan, älkää tehkö niin ja näin, tai tehkää näin ja noin, potilaiden kohdalla.
Hoitajat ovat sairaalan hierarkiassa alempana kuin lääkärit.

Anonyymi kirjoitti:

Hoitajatkin ovat joskus olleet ihmeissään potilaiden lääkityksistä osastoilla, kuinka paljon joillekin potilaille lääkkeitä syötetään.
Hoitajat eivät voi kuitenkaan mennä lääkäreille sanomaan, älkää tehkö niin ja näin, tai tehkää näin ja noin, potilaiden kohdalla.
Hoitajat ovat sairaalan hierarkiassa alempana kuin lääkärit.

Lue lisää

Hoitajien ei ole mikään pakko tehdä väärin. He voivat irtisanoutua.

Anonyymi kirjoitti:

Hoitajien ei ole mikään pakko tehdä väärin. He voivat irtisanoutua.

Varmasti jotkut hoitajat ovat työssään, vaikka eivät kokisi sitä niin mielekkääksi.
Jostain se palkka on saatava. Ja toki työpaikkaa, jopa alaakin voi vaihtaa, jos niin haluaa.
Jos mietin itseäni, en olisi päivääkään sellaisessa paikassa töissä, jossa esim. potilaita kohdellaan ihmisarvoa loukaten.

Anonyymi kirjoitti:

Hoitajien ei ole mikään pakko tehdä väärin. He voivat irtisanoutua.

Itse en voisi työskennellä arvojeni vuoksi osastolla mikäli olisin hoitaja. Ainoa missä voisin työskennellä on avoimen dialogin hoitomalli tai soteriatyylinen talo tai kouluttautua psykoterapeutiksi. Arvojeni vuoksi en voisi missään nimessä pakkolääkitä ihmisiä etenkään jos on mitään epäilystä että potilaan tilaa on heikentäneet lääkkeet. Voin laukaista potilaille suurta kärsimystä teoillani ja myöskin potilaat voivat kantaa traumaa hoitotavoistani.
En nukkuisi öitäni jos tietäisin että olisin jollekin esim laukaissut ekstrapyramidaalioireita mitkä lisäävät itsemurha-ajatuksia ja tuskaa ja vielä joku toinen diagnosoisi ne ihan muuna.

Toki voisi miettiä esim mitä tehdä vakavasti oirehtivien ihmisten kanssa? Kaaosta osastoilla lisää se että sinne tulee myös päihteistä sekaisin olevia ihmisiä. Se on pelon ilmapiiri jossa ihmisiin suhtaudutaan autoritäärisesti ja potentiaalisena uhkana.

Paras mitä voin tehdä on varoittaa ihmisiä tästä osaston kylmäkiskoisesta autoritäärisestä hoitomallista joka voi olla kaukana terapeuttisesta ja näkee herkästi ihmisten ongelmat vain lääkkeiden puutteena. Siellä jos missä kaikki ongelmat näyttää nauloilta kun ainoa työkalu on vasara.

Ymmärrän niin paljon lääkkeiden haitoista ja vieroitusksesta mitä uskon että perushoitajat eivät ymmärrä vaikka täällä joku sönköttääkin mitä ammattilaisia hoitajat ovat. Eivätkä ole. Yksikin ammattiylpeä hoitaja kiisti esim harmini vaikka kuukausia myöhemmin sain ihan erikoislääkärin toimesta diagnoosin harmistani. Hän oli kokoajan sönköttämässä kuinka otettu lääke auttaa vaikka todellisuudessa olen nyt elänyt osastokokemukseni jälkeen vuosia ilman lääkkeitä ja sain toimintakykyni takaisin ja sain lääkehaittadiagnoosinkin. Hän ei tiedä sitä.

Oli vielä surkuhupaisempaa kun aloin lukea esim masennuslääkevieroituksesta jatkuvasti netissä. Löysin esim Englannissa käytävän keskustelun mikä oli ihan eri tasolla kuin Suomessa siihen aikaan ja mikä huvittavinta, tuo keskustelu asteittain valui Suomeen. Masennuslääkevieroitusta tekevä tutkija mainitsi ITSEKIN KOKENEENSA vastaavaa harmia lääkevieroituksessa. Hän oli psykiatrian tutkija. Olisikohan tuo hoitsu kieltänyt hänenkin harminsa? Tieto valuu tuskastuttavan hitaasti näiden hoitohenkilökunnan keskelle. Olisi varmaan pitänyt printata ja lähettää se vieroitusopas osastolle mutta hittoako heillä kiinnostaiis?. Oli suorastaan surkuhupaisaa kun suomen käypähoidon tekijää haastateltiin esim pitkittyneistä vieroitusoireista kun samaan aikaan esim Britanniassa oli tehty muutoksia psykiatrien toimesta niin että vieroitusoireet alettiin ottamaan vakavammina ja myös varoittamaan ihmisiä oireista määräämishetkellä. Siellä se istui kun ihmiset kertoi kuinka heitä ei oltu terveydenhuollossa otettu juuri vakavasti oireistonsa kanssa.

Ihmisiä nuo on vain loppupeleissä. Meillä ketkä on kehossamme kokeneet noiden haitat saattaa olla hyvinkin paljon asiantuntemusta jotka on joutuneet itse tekemään työn selvitäksemme vieroituksesta kun olemme saaneet jonkun asioihin täysin perehtymättömän yleislääkärin vieroittamaan meidät. Onhan se toki ymmärrettävää että ei he mistään välttämättä ymmärräkään mitään jos hallittavana on iso määrä lääkkeitä. Ihmiset kohtelee lääkäreitä kuin ylijumalia vaikka esim juttelin kerran yhden valmistuneen lääkärin kanssa joka myönsi kuinka vähän tuntuu mistään tietävän ja kuinka epävarma olo on töihin menosta. He opettelevat, heille sattuu virheitä. Valitettavasti joku kantaa ne virheet kehossaan. siksi mielestäni välttämättä psyykenasioihin jotka on trivialisoitu terveydenhuollossa rastiruutuun kyselyiksi liikaa ei pitäisi olla välttämättä määräämisoikeutta yleislääkäreillä ilman kunnon koulutusta vieroituksesta.

Ja ne ihmiset ketkä on kokeneet ja lukeneet aiheesta, voi tietää harmeista enemmän kuin jotkut terveydenhuollon työntekijät. Esim tiedän täysin tietäväni esim lääkevieroituksesta enemmän kuin keskivero yleislääkäri koska olen vuosia lukenut aiheesta. Vaikka se onkin netistä eikä minulla ole lääketieteen koulutusta. Mitä hemmetin koulutusta heillä on psyykenlääkkeen vaikutuksesta ihmisiin loppupeleissä?

Anonyymi kirjoitti:

Itse en voisi työskennellä arvojeni vuoksi osastolla mikäli olisin hoitaja. Ainoa missä voisin työskennellä on avoimen dialogin hoitomalli tai soteriatyylinen talo tai kouluttautua psykoterapeutiksi. Arvojeni vuoksi en voisi missään nimessä pakkolääkitä ihmisiä etenkään jos on mitään epäilystä että potilaan tilaa on heikentäneet lääkkeet. Voin laukaista potilaille suurta kärsimystä teoillani ja myöskin potilaat voivat kantaa traumaa hoitotavoistani.
En nukkuisi öitäni jos tietäisin että olisin jollekin esim laukaissut ekstrapyramidaalioireita mitkä lisäävät itsemurha-ajatuksia ja tuskaa ja vielä joku toinen diagnosoisi ne ihan muuna.

Toki voisi miettiä esim mitä tehdä vakavasti oirehtivien ihmisten kanssa? Kaaosta osastoilla lisää se että sinne tulee myös päihteistä sekaisin olevia ihmisiä. Se on pelon ilmapiiri jossa ihmisiin suhtaudutaan autoritäärisesti ja potentiaalisena uhkana.

Paras mitä voin tehdä on varoittaa ihmisiä tästä osaston kylmäkiskoisesta autoritäärisestä hoitomallista joka voi olla kaukana terapeuttisesta ja näkee herkästi ihmisten ongelmat vain lääkkeiden puutteena. Siellä jos missä kaikki ongelmat näyttää nauloilta kun ainoa työkalu on vasara.

Ymmärrän niin paljon lääkkeiden haitoista ja vieroitusksesta mitä uskon että perushoitajat eivät ymmärrä vaikka täällä joku sönköttääkin mitä ammattilaisia hoitajat ovat. Eivätkä ole. Yksikin ammattiylpeä hoitaja kiisti esim harmini vaikka kuukausia myöhemmin sain ihan erikoislääkärin toimesta diagnoosin harmistani. Hän oli kokoajan sönköttämässä kuinka otettu lääke auttaa vaikka todellisuudessa olen nyt elänyt osastokokemukseni jälkeen vuosia ilman lääkkeitä ja sain toimintakykyni takaisin ja sain lääkehaittadiagnoosinkin. Hän ei tiedä sitä.

Oli vielä surkuhupaisempaa kun aloin lukea esim masennuslääkevieroituksesta jatkuvasti netissä. Löysin esim Englannissa käytävän keskustelun mikä oli ihan eri tasolla kuin Suomessa siihen aikaan ja mikä huvittavinta, tuo keskustelu asteittain valui Suomeen. Masennuslääkevieroitusta tekevä tutkija mainitsi ITSEKIN KOKENEENSA vastaavaa harmia lääkevieroituksessa. Hän oli psykiatrian tutkija. Olisikohan tuo hoitsu kieltänyt hänenkin harminsa? Tieto valuu tuskastuttavan hitaasti näiden hoitohenkilökunnan keskelle. Olisi varmaan pitänyt printata ja lähettää se vieroitusopas osastolle mutta hittoako heillä kiinnostaiis?. Oli suorastaan surkuhupaisaa kun suomen käypähoidon tekijää haastateltiin esim pitkittyneistä vieroitusoireista kun samaan aikaan esim Britanniassa oli tehty muutoksia psykiatrien toimesta niin että vieroitusoireet alettiin ottamaan vakavammina ja myös varoittamaan ihmisiä oireista määräämishetkellä. Siellä se istui kun ihmiset kertoi kuinka heitä ei oltu terveydenhuollossa otettu juuri vakavasti oireistonsa kanssa.

Ihmisiä nuo on vain loppupeleissä. Meillä ketkä on kehossamme kokeneet noiden haitat saattaa olla hyvinkin paljon asiantuntemusta jotka on joutuneet itse tekemään työn selvitäksemme vieroituksesta kun olemme saaneet jonkun asioihin täysin perehtymättömän yleislääkärin vieroittamaan meidät. Onhan se toki ymmärrettävää että ei he mistään välttämättä ymmärräkään mitään jos hallittavana on iso määrä lääkkeitä. Ihmiset kohtelee lääkäreitä kuin ylijumalia vaikka esim juttelin kerran yhden valmistuneen lääkärin kanssa joka myönsi kuinka vähän tuntuu mistään tietävän ja kuinka epävarma olo on töihin menosta. He opettelevat, heille sattuu virheitä. Valitettavasti joku kantaa ne virheet kehossaan. siksi mielestäni välttämättä psyykenasioihin jotka on trivialisoitu terveydenhuollossa rastiruutuun kyselyiksi liikaa ei pitäisi olla välttämättä määräämisoikeutta yleislääkäreillä ilman kunnon koulutusta vieroituksesta.

Ja ne ihmiset ketkä on kokeneet ja lukeneet aiheesta, voi tietää harmeista enemmän kuin jotkut terveydenhuollon työntekijät. Esim tiedän täysin tietäväni esim lääkevieroituksesta enemmän kuin keskivero yleislääkäri koska olen vuosia lukenut aiheesta. Vaikka se onkin netistä eikä minulla ole lääketieteen koulutusta. Mitä hemmetin koulutusta heillä on psyykenlääkkeen vaikutuksesta ihmisiin loppupeleissä?

Lue lisää

Ja ennenkaikkea, minulla on oma kokemus kehossani. Toki monella ihmisellä vieroitus sujuu kuin leikki mutta ei kaikilla. Ne alkavat ymmärtää mitä tarkoittaa pitkittyneet vieroitusoireet, kindling, ja ne ymmärtävät miksi annosta ei vuorotella joka toinen päivä ja pistetä vaan puoliksi ja niin päin pois.

Jos olisin lääkäri määräisin noita lääkkeitä varovaisesti, kriittisesti ja informoidun suostumuksen antaen. En tiedä pystyisinkö edes määräämään niitä tavalla miten nykyään määrätään ja saisinko potkut koska en noudattaisi käypähoitoa. En halua olla lääkäri ja onneksi en olekaan, koska en haluaisi olla lääkäri.

Anonyymi kirjoitti:

Ja ennenkaikkea, minulla on oma kokemus kehossani. Toki monella ihmisellä vieroitus sujuu kuin leikki mutta ei kaikilla. Ne alkavat ymmärtää mitä tarkoittaa pitkittyneet vieroitusoireet, kindling, ja ne ymmärtävät miksi annosta ei vuorotella joka toinen päivä ja pistetä vaan puoliksi ja niin päin pois.

Jos olisin lääkäri määräisin noita lääkkeitä varovaisesti, kriittisesti ja informoidun suostumuksen antaen. En tiedä pystyisinkö edes määräämään niitä tavalla miten nykyään määrätään ja saisinko potkut koska en noudattaisi käypähoitoa. En halua olla lääkäri ja onneksi en olekaan, koska en haluaisi olla lääkäri.

Lue lisää

Ja on siis paljon tiedostaviakin lääkäreitä ja hoitajia. Huomattavan älykkäitä ja vastuullisia ja kriittisiäkin jotka tietävät erittäin paljon lääkeharmeista joilla on ihan omanlaisensa asiantuntemus. Esimerkiksi. https://www.youtube.com/@taperclinic

Anonyymi kirjoitti:

Ja on siis paljon tiedostaviakin lääkäreitä ja hoitajia. Huomattavan älykkäitä ja vastuullisia ja kriittisiäkin jotka tietävät erittäin paljon lääkeharmeista joilla on ihan omanlaisensa asiantuntemus. Esimerkiksi. https://www.youtube.com/@taperclinic

Lue lisää

Hassuinta on että edes psykiatrit itsessään eivät ole immuuneja harmeille saatika paskalle kohtelulle ammattikuntansa toimesta lääkehaittojen kanssa. Heidän perspektiivi psykiatriaan on ihan omaa luokkaansa. Valitettavasti tällaiset voivat tulla ihan täysin mitätöidyksi ja huuhaaksi leimatuksi. Mutta semmoistapa pöyhkeää ja ignoranttia psykiatria monelta osalta on ja ihmiset ketkä saa harmia voi tulla lähinnä minimoiduksi mielipiteensä kanssa. Sivuutetuiksi, hiljennetyksi, marginalisoiduksi.

https://www.youtube.com/watch?v=uJmjIpgqRM8

Anonyymi kirjoitti:

Ei minua ole koskaan osastoilla potkittu tai lyöty henkilökunnan toimesta.
Enkä ole sellaista nähnyt edes muiden potilastovereiden kohdalla.
Jotain kiinni tarttumista ja raahaamista, kantamista, olen nähnyt, itsekin kokenut.

Lue lisää

Muistan että yksi tuli kevyesti potkimaan kun jalat lähti alta ja syytti esittämisestä.

Anonyymi kirjoitti:

Hoitajatkin ovat joskus olleet ihmeissään potilaiden lääkityksistä osastoilla, kuinka paljon joillekin potilaille lääkkeitä syötetään.
Hoitajat eivät voi kuitenkaan mennä lääkäreille sanomaan, älkää tehkö niin ja näin, tai tehkää näin ja noin, potilaiden kohdalla.
Hoitajat ovat sairaalan hierarkiassa alempana kuin lääkärit.

Lue lisää

Ei keskivertohoitajalla ihan noin kriittistä ajattelua ole. Useimmiten vaan toimivat lääkärin käsikassarana tehden kaiken mitä lääkäri sanoo nähden lääkärin suurena jumalana tietotasoltaan. Kerran yksi hoitaja sanoi "huomenna on lääkärinaika, hän tietää meistä kaikkein eniten" :X Sen jälkeen kun tajusin että oikeasti omaa kehoa saa kuunnella, omaa intuitiota ja kokemusta saa kuunnella ja pitää kuunnella jos haluaa voida paremmin ja omall mielipiteellä on merkitystä tuo kuulostaa niin väärältä. Nykyään ajattelen lääkäreistä ja hoitajista että he voivat toimia yhteistyössä kanssani ja heidän PITÄÄ TOIMIA yhteistyössä kanssani minua kuunnellen. Hyvät lääkärit kehen olenkin törmännyt ovat sanoneet oppivansa kokoajan potilailtaan. tuollainen jumala-ajattelu lääkäreistä on oikeasti huvittavaa. Toki lääkäreillä on tietämystä mutta tuo ajattelu on vain yksinkertaista ja toksista. Mutta osastoilla psykiatrit on lähes jumalhenkilöitä omaten oikeuksia käytännössä rajoittaa toisten perusoikeuksia. Jos hänen jumaltutkansa mitä pitää tehdä menee vähän mönkään sillä voi olla aika traumatisoivia ja pahoja seurauksia potilaan elämässä koska aina kun lähdetään rajoittamaan jonkun perusoikeuksia ollaan sen äärellä että myös rikotaan pahasti potilaan rajoja. Siispä, beware.

Anonyymi kirjoitti:

Hassuinta on että edes psykiatrit itsessään eivät ole immuuneja harmeille saatika paskalle kohtelulle ammattikuntansa toimesta lääkehaittojen kanssa. Heidän perspektiivi psykiatriaan on ihan omaa luokkaansa. Valitettavasti tällaiset voivat tulla ihan täysin mitätöidyksi ja huuhaaksi leimatuksi. Mutta semmoistapa pöyhkeää ja ignoranttia psykiatria monelta osalta on ja ihmiset ketkä saa harmia voi tulla lähinnä minimoiduksi mielipiteensä kanssa. Sivuutetuiksi, hiljennetyksi, marginalisoiduksi.

https://www.youtube.com/watch?v=uJmjIpgqRM8

Lue lisää

Tuokin psykiatri on saanut tietää miltä tuntuu konkreettisesti se kun saa leiman siitä että sinulla on mt-ongelma kuinka se vähentää kaikkea uskottavuuttasi ihan kaikessa. Se tarkoittaa automaattisesti että sinua aletaan kyseenalaistaa ja uskottavuuttasi alentaa ja kaikkea tulkitaan sen kautta ja kuinka potilaalla ei ole mitään oikeutta tulkita subjektiivisesti kokemustaan koska se on automaattisesti epätosi, epäuskottava ja vähäteltävä ja oikeasti on vain HYVÄÄ PSYKIATRIAA mistä tämä on vain pikku poikkeus ja on ihan oikeutettua että osa joutuu vahingoitetuksi. Vaikka tällaisia potilaita olisi monta yhdessä.

Anonyymi kirjoitti:

Varmasti jotkut hoitajat ovat työssään, vaikka eivät kokisi sitä niin mielekkääksi.
Jostain se palkka on saatava. Ja toki työpaikkaa, jopa alaakin voi vaihtaa, jos niin haluaa.
Jos mietin itseäni, en olisi päivääkään sellaisessa paikassa töissä, jossa esim. potilaita kohdellaan ihmisarvoa loukaten.

Lue lisää

Pahimpia on hoitajat jotka oikeasti näyttävät että eivät halua enää olla edes alalla ja toimivat kaikkein heikompiosaisten kanssa joiden oikeuksia rajoitetaan osana hoitoa. He on varmaan eniten niitä jotka käyttää eniten voimaa, kontrollia, hiljentämistä. He ei jaksa. Olen törmännyt hyviin tyyppeihin mt-alalla jotka jaksavat hämmästyttää minua millä tunteella he työtänsä tekevät ja millä tunneälyllä. He taas ovat työhönsä tehtyjä. Toki joku voi väsyä myös työssänsä.

Anonyymi kirjoitti:

Hoitajien ei ole mikään pakko tehdä väärin. He voivat irtisanoutua.

Voi tulla yllätyksenä, mutta jotkut hoitajat myös irtisanoutuu. Sitä en lähde arvailemaan että mistä kaikista syistä vaikka oletetaankin että tietty oman eettisten arvojen vastainen työ voisikin olla osasyynä. Yhtälailla syynä voi olla myös raskas työ.

Alan veto ja pitovoima on nykyisin heikko.

Anonyymi kirjoitti:

Varmasti jotkut hoitajat ovat työssään, vaikka eivät kokisi sitä niin mielekkääksi.
Jostain se palkka on saatava. Ja toki työpaikkaa, jopa alaakin voi vaihtaa, jos niin haluaa.
Jos mietin itseäni, en olisi päivääkään sellaisessa paikassa töissä, jossa esim. potilaita kohdellaan ihmisarvoa loukaten.

Lue lisää

Jos olisit hoitaja, niin eikö se olisi nimenomaan sinun tehtävä että kohtelet potilasta ihmisarvoisesti, vai onko sekin ajatusleikki sellainen missä sysäät vastuun aina muille?

Anonyymi kirjoitti:

Jos olisit hoitaja, niin eikö se olisi nimenomaan sinun tehtävä että kohtelet potilasta ihmisarvoisesti, vai onko sekin ajatusleikki sellainen missä sysäät vastuun aina muille?

Lue lisää

Itse sanoin etten ehkä pystyisi työskentelemään biologisen psykiatrian oppeihin vahvasri nojaavassa sairaalassa, sen sijaan esimerkiksi avoimeen dialogiin perustuvaan sairaalaan tai soteriataloon voisin mennä töihin jos olisin hoitaja. En koe että normaalisairaalassa pystyisin yhtään auttamaan ihmisiä periaatteideni mukaan

Anonyymi kirjoitti:

Itse sanoin etten ehkä pystyisi työskentelemään biologisen psykiatrian oppeihin vahvasri nojaavassa sairaalassa, sen sijaan esimerkiksi avoimeen dialogiin perustuvaan sairaalaan tai soteriataloon voisin mennä töihin jos olisin hoitaja. En koe että normaalisairaalassa pystyisin yhtään auttamaan ihmisiä periaatteideni mukaan

Lue lisää

Suosittelen vaan olemaan lähinnä menemättä noihin ellei tietenkin omaa erittäin hyvän lääkkeidensietokyvyn

Anonyymi kirjoitti:

Ei keskivertohoitajalla ihan noin kriittistä ajattelua ole. Useimmiten vaan toimivat lääkärin käsikassarana tehden kaiken mitä lääkäri sanoo nähden lääkärin suurena jumalana tietotasoltaan. Kerran yksi hoitaja sanoi "huomenna on lääkärinaika, hän tietää meistä kaikkein eniten" :X Sen jälkeen kun tajusin että oikeasti omaa kehoa saa kuunnella, omaa intuitiota ja kokemusta saa kuunnella ja pitää kuunnella jos haluaa voida paremmin ja omall mielipiteellä on merkitystä tuo kuulostaa niin väärältä. Nykyään ajattelen lääkäreistä ja hoitajista että he voivat toimia yhteistyössä kanssani ja heidän PITÄÄ TOIMIA yhteistyössä kanssani minua kuunnellen. Hyvät lääkärit kehen olenkin törmännyt ovat sanoneet oppivansa kokoajan potilailtaan. tuollainen jumala-ajattelu lääkäreistä on oikeasti huvittavaa. Toki lääkäreillä on tietämystä mutta tuo ajattelu on vain yksinkertaista ja toksista. Mutta osastoilla psykiatrit on lähes jumalhenkilöitä omaten oikeuksia käytännössä rajoittaa toisten perusoikeuksia. Jos hänen jumaltutkansa mitä pitää tehdä menee vähän mönkään sillä voi olla aika traumatisoivia ja pahoja seurauksia potilaan elämässä koska aina kun lähdetään rajoittamaan jonkun perusoikeuksia ollaan sen äärellä että myös rikotaan pahasti potilaan rajoja. Siispä, beware.

Lue lisää

Jos olet lukenut niin paljon kuin väität, niin varmasti sinullekin on selvää, miten sairaaloissa, ja muuallakin tuo hierarkia toimii.
Ammattilaiset pitävät toisiaan alempinaan tai ylempinään, siihen ei tarvita mitään erityisiä jumalajatteluita.
Hoitajat eivät kumartele lääkäreitä, mutta eivät he pysty lääkäreiden " silmillekään hyppimään ", tai toki pystyisivät, mutta siitä seuraisi harmia. Jos ei muuta niin työpaikalla oleminen voisi muuttua tukalaksi. Seuraisi henkistä painostusta, tai mitä ikinä.
Tietysti on myös lääkäreitä, jotka pitävät hoitajia ihan arvokkaina, ja kuuntelevat myös heitä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos olisit hoitaja, niin eikö se olisi nimenomaan sinun tehtävä että kohtelet potilasta ihmisarvoisesti, vai onko sekin ajatusleikki sellainen missä sysäät vastuun aina muille?

Lue lisää

Luit varmaan kommenttini, siis jos olisin hoitaja, kohtelisin potilaita ihmisarvoisesti.
Enkä pystyisi olemaan töissä sellaisessa paikassa, joissa esim. potilaita kohdellaan ihmisarvoa loukaten.
Tekisi tosi pahaa katsoa vierestä, jos potilaat saisivat huonoa kohtelua.
Sitä taidetaan samoa empatiaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Suosittelen vaan olemaan lähinnä menemättä noihin ellei tietenkin omaa erittäin hyvän lääkkeidensietokyvyn

Lääkkeensietokykyään ei voi tietää, ennen kuin on käyttänyt lääkettä ja huomannut, sietääkö sitä vai ei.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeensietokykyään ei voi tietää, ennen kuin on käyttänyt lääkettä ja huomannut, sietääkö sitä vai ei.

Kyllä voi tietää jos on käynyt läpi sarjan huonoja lääkereaktioita. Kyllä voi tietää. En enää ota riskejä ja miksi ottaisin? Paha mieli tai alakulo ei koskaan ei koskaan ole eikä ollut niin paha kuin ekstrapyramidaalioireet, vieroitusoireet ja huonot lääkereaktiot.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä voi tietää jos on käynyt läpi sarjan huonoja lääkereaktioita. Kyllä voi tietää. En enää ota riskejä ja miksi ottaisin? Paha mieli tai alakulo ei koskaan ei koskaan ole eikä ollut niin paha kuin ekstrapyramidaalioireet, vieroitusoireet ja huonot lääkereaktiot.

Lue lisää

Ja suosittelen erityistä varovaisuutta osastolle menoon lääkeherkillä ihmisillä joilla on historiassa esim huonoja lääkereaktioita isompiin lääkennoksiin tai muuten lääkkeisiin tai vieroitusoireiden huonontamaan oloon. Uskokaa pois, olo voi pahentua. Lääkkeillä ei voi lääkitä pois huonoa lääkereaktiota, lääkkeillä ei voi lääkitä pois vieroitusoireita. Minun oireeni räjähtivät sen kautta.

Minä jouduin aivan hirveään tilaneeseen, pakkolääkittäväksi tuossa tilassa. Hermosto on edelleen kaikesta tuosta sekaisin. Eihän siitä ollutkaan kuin vuosien seurauksia kaikkinensa mutta mitäpä nuo vastuuttomat puoskarit siitä tietää. Vaikka olisi kuinka hyvä ajatus, se ei tee siitä yhtään hyväksyttävämpää tuhota toisen terveyttä hyvin aikein.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä voi tietää jos on käynyt läpi sarjan huonoja lääkereaktioita. Kyllä voi tietää. En enää ota riskejä ja miksi ottaisin? Paha mieli tai alakulo ei koskaan ei koskaan ole eikä ollut niin paha kuin ekstrapyramidaalioireet, vieroitusoireet ja huonot lääkereaktiot.

Lue lisää

" Kyllä voi tietää, jos on käynyt läpi.."
No justiinsa, niin sanoinkin, että sietokyvyn tietää vasta kokeiltuaan lääkkeitä.
Ei voi tietää, ennen kuin on kokeillut.
Nyt ei löydy rautalankaa, että saisin tuon väännettyä ymmärrettävämmäksi.

Minua taas ihmetyttää se että miten täysipäinen ihminen ei kykene minkäänlaiseen objektiiviseen keskusteluun.

Anonyymi kirjoitti:

Minua taas ihmetyttää se että miten täysipäinen ihminen ei kykene minkäänlaiseen objektiiviseen keskusteluun.

Onko se objektiivisuutta että joidenkin hyödyn nimissä on oikeus altistaa jotkut hyvin pahoille haitoille edes kunnolla pyrkimättä estämään sitä?

Anonyymi kirjoitti:

Onko se objektiivisuutta että joidenkin hyödyn nimissä on oikeus altistaa jotkut hyvin pahoille haitoille edes kunnolla pyrkimättä estämään sitä?

Mitä tarkoitat " joidenkin hyödyn nimissä.." ?
Miten joku siitä hyötyy, jos sinä tai minä määrätään jollekin lääkitykselle ?
( Kommentti viittaa vähän siihen, että siinä yritetään viitata lääkärin tms. hyötyvän jotain potilaan lääkitsemisestä. )
Eikä tarvitse vastata lääketeollisuus, koska sehän on tiedossa että he hyötyvät lääkkeidensä myynnistä.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tarkoitat " joidenkin hyödyn nimissä.." ?
Miten joku siitä hyötyy, jos sinä tai minä määrätään jollekin lääkitykselle ?
( Kommentti viittaa vähän siihen, että siinä yritetään viitata lääkärin tms. hyötyvän jotain potilaan lääkitsemisestä. )
Eikä tarvitse vastata lääketeollisuus, koska sehän on tiedossa että he hyötyvät lääkkeidensä myynnistä.

Lue lisää

Joidenkin kokeman lääkehyödyn nimissä*.

Anonyymi kirjoitti:

Joidenkin kokeman lääkehyödyn nimissä*.

No juu, siis jos joku on saanut lääkkeistä hyödyn, ei se tarkoita, että kaikki saisivat hyötyjä.
Niinhän se nimenomaan on, olemme yksilöitä.