Irti psykiatriasta

Jos muuttaa toiseen maahan, ja muuttaa kirjansa sinne, niin ei kai se kenellekään kuulu, kun ei asu enää Suomessa.

PITÄÄ VARMAAN SELITTÄÄ TOI INJEKTIO ON SANA ENSIN . YOUTUBE NJET VLADIMIR

Ei ne ongelmat lääkkeillä ratkea. Useimmiten vain pahentavat niitä kun ei pysty lääkkeiden takia selviytymään elämästä. Toimintakyvyn halvaantuminen on yksi vakavimmista haitpista, mitä neuroleptit aiheuttavat. Lisäksi ne lyhentävät elinikää merkittävästi.

Tuollaista se pakkolääkintä saa aikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tuollaista se pakkolääkintä saa aikaan.

Lääkintäkin ja sen vaikutukset ovat yksilöllisiä kokemuksia joita Ei pitäisi yleistää
Hoitoalalla näkee monen moista ja monet ovat saaneet avun juuri lääkkeistä.
Sitten on niinkin että lääkkeitä syytetään kun perusairaus on syynä olotilaan
Joten hieman enemmän näistä asioista tiedetään hoitoalalla jossa seurataan joka tapauksen kulkua.
Eräät alkavat epäilemään lääkkeitä pahoiksi heti aloitettuaan lääkehoidon, joten asia on paljon laajempi se kun tavalliset kouluttamattomat siitä sepustelee juttua.

Peloitellaan netissä kaiken mailman kauhukertomuksilla ihmisiä jotka ovat hauraita täten lisätään heidän pelkoja.

Joten lääkäri näkee asiat ihan toiselta kantilta se kun nämä ns” kaikki tietävät ”
Parempi kun ei sepustella asioita mistä ei aina tiedetä asian oikeaa laitaa

Anonyymi kirjoitti:

Lääkintäkin ja sen vaikutukset ovat yksilöllisiä kokemuksia joita Ei pitäisi yleistää
Hoitoalalla näkee monen moista ja monet ovat saaneet avun juuri lääkkeistä.
Sitten on niinkin että lääkkeitä syytetään kun perusairaus on syynä olotilaan
Joten hieman enemmän näistä asioista tiedetään hoitoalalla jossa seurataan joka tapauksen kulkua.
Eräät alkavat epäilemään lääkkeitä pahoiksi heti aloitettuaan lääkehoidon, joten asia on paljon laajempi se kun tavalliset kouluttamattomat siitä sepustelee juttua.

Peloitellaan netissä kaiken mailman kauhukertomuksilla ihmisiä jotka ovat hauraita täten lisätään heidän pelkoja.

Joten lääkäri näkee asiat ihan toiselta kantilta se kun nämä ns” kaikki tietävät ”
Parempi kun ei sepustella asioita mistä ei aina tiedetä asian oikeaa laitaa

Lue lisää

Mikään teoreettinen koulutus ei täysin korvaa omakohtaista kokemusta psykiatrian lääkkeiden haitoista omassa kehossa ja mielessä. Se, että monet saavat psykiatrian lääkkeistä avun, on nähtävästi mielestäsi hyväksyttävä hinta lääkehaittojen sivuuttamiselle. Missä on ihmisyys? Aivan oikein, ei missään.

Anonyymi kirjoitti:

Mikään teoreettinen koulutus ei täysin korvaa omakohtaista kokemusta psykiatrian lääkkeiden haitoista omassa kehossa ja mielessä. Se, että monet saavat psykiatrian lääkkeistä avun, on nähtävästi mielestäsi hyväksyttävä hinta lääkehaittojen sivuuttamiselle. Missä on ihmisyys? Aivan oikein, ei missään.

Lue lisää

Kaikilla ei ole lääkehaittoja, siksi ei niitä voi yleistää mitenkään.
Ja kyllä psykiatreille on kokemusta asioista missä työskentelevät. Mutta aina on niitä jotka tuntevat olevansa väärin ymmärrettyjä eivätkä itsekään tunnista sitä yhdeksi oireiksi sairaudessaan,
Sitten on tietysti niitäkin joilla esiintyy haittavaikutuksia jostain lääkkeestä mutta enemmistöllä menee aika hyvin kun osaa suhtautua tilanteeseen että lääkityksen alussa voi olla hieman hankalaa mutta sekin on ohimenevää.
Joten kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä kokemuksia siksi niitä ei voi verrata toiseen ihmiseen ja hänen lääkityksensä . Eikä liioin julistaa netissä että älkää syökö lääkkeitä , koska niin moni on saanut paremman elämän lääkityksensä kanssa.
Eräs kollega joka oli parikymppinen teki mutkan sairaalassa ja tuli sieltä takaisin töihin iloisena ja sanoi että hän on tyytyväinen hoitoon . Että näitäkin on

Anonyymi kirjoitti:

Kaikilla ei ole lääkehaittoja, siksi ei niitä voi yleistää mitenkään.
Ja kyllä psykiatreille on kokemusta asioista missä työskentelevät. Mutta aina on niitä jotka tuntevat olevansa väärin ymmärrettyjä eivätkä itsekään tunnista sitä yhdeksi oireiksi sairaudessaan,
Sitten on tietysti niitäkin joilla esiintyy haittavaikutuksia jostain lääkkeestä mutta enemmistöllä menee aika hyvin kun osaa suhtautua tilanteeseen että lääkityksen alussa voi olla hieman hankalaa mutta sekin on ohimenevää.
Joten kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä kokemuksia siksi niitä ei voi verrata toiseen ihmiseen ja hänen lääkityksensä . Eikä liioin julistaa netissä että älkää syökö lääkkeitä , koska niin moni on saanut paremman elämän lääkityksensä kanssa.
Eräs kollega joka oli parikymppinen teki mutkan sairaalassa ja tuli sieltä takaisin töihin iloisena ja sanoi että hän on tyytyväinen hoitoon . Että näitäkin on

Lue lisää

Onko pysyvä toimintakyvyn menetys lievä haitta? Oli neurolepti mikä tahansa, aina sama lopputulos. Ja eikun ”loppuelämän, loppuelämän”. Ei mikään ihme, jos on useampiakin, jotka mielellään lähtisivät pysyvästi ulkomaille.

Anonyymi kirjoitti:

Onko pysyvä toimintakyvyn menetys lievä haitta? Oli neurolepti mikä tahansa, aina sama lopputulos. Ja eikun ”loppuelämän, loppuelämän”. Ei mikään ihme, jos on useampiakin, jotka mielellään lähtisivät pysyvästi ulkomaille.

Lue lisää

No jos muutto ulkomaille tekee ihmisen terveeksi niin sinne vaan jokainen joka kärsii lääkkeistään.
Useinkin se on niin että täydellinen elämän muutos voi muuttaa ihmisen mielen hyväksi , joillekin varmaan hyvä keino, toisille ei . Kun sekin on yksilöllistä kuten kaikki muutkin asiat näissä sairauksissa.

On totta, että itseään on mahdotonta paeta.
Psyyke ja koko oma minä ongelmineen kulkevat aina matkassa, meni minne tahansa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ne ongelmat lääkkeillä ratkea. Useimmiten vain pahentavat niitä kun ei pysty lääkkeiden takia selviytymään elämästä. Toimintakyvyn halvaantuminen on yksi vakavimmista haitpista, mitä neuroleptit aiheuttavat. Lisäksi ne lyhentävät elinikää merkittävästi.

Lue lisää

Neurologiksi aloit.
Pelko on suurin syy miksi hän lähti, pelko että kuolee piikkiin, joten kaikki nämä salaliitto teoriat esiintyy samalla lailla.
Varoitellaan lääkkeistä vaikka oireet kuuluvat sairauteen.
Ja ollaan niin varmoja asioista mistä ei ole muuta kun omat luulot.
Sairauden oireet esiintyy monella tavalla, mutta ne laitetaan usein pelkääjän suusta lääkkeen syyksi

Anonyymi kirjoitti:

Kaikilla ei ole lääkehaittoja, siksi ei niitä voi yleistää mitenkään.
Ja kyllä psykiatreille on kokemusta asioista missä työskentelevät. Mutta aina on niitä jotka tuntevat olevansa väärin ymmärrettyjä eivätkä itsekään tunnista sitä yhdeksi oireiksi sairaudessaan,
Sitten on tietysti niitäkin joilla esiintyy haittavaikutuksia jostain lääkkeestä mutta enemmistöllä menee aika hyvin kun osaa suhtautua tilanteeseen että lääkityksen alussa voi olla hieman hankalaa mutta sekin on ohimenevää.
Joten kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä kokemuksia siksi niitä ei voi verrata toiseen ihmiseen ja hänen lääkityksensä . Eikä liioin julistaa netissä että älkää syökö lääkkeitä , koska niin moni on saanut paremman elämän lääkityksensä kanssa.
Eräs kollega joka oli parikymppinen teki mutkan sairaalassa ja tuli sieltä takaisin töihin iloisena ja sanoi että hän on tyytyväinen hoitoon . Että näitäkin on

Lue lisää

Oletko jo kuullut PSSD:stä? Se on tila, joka voi puhjeta SSRI-lääkkeen käytön seurauksena. PSSD:stä kärsivällä seksuaalisuus sekä kognitiiviset ja emotionaaliset toiminnot eivät välttämättä palaa koskaan täysin ennalleen SSRI-lääkkeen lopetuksen jälkeen.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko jo kuullut PSSD:stä? Se on tila, joka voi puhjeta SSRI-lääkkeen käytön seurauksena. PSSD:stä kärsivällä seksuaalisuus sekä kognitiiviset ja emotionaaliset toiminnot eivät välttämättä palaa koskaan täysin ennalleen SSRI-lääkkeen lopetuksen jälkeen.

Lue lisää

Kyllä olen tietoinen myös näistä häiriöistä mutta SSRI vaikuttaa usein ettei ole haluja enemmistöllä ne palautuvat lääkkeen loppumisen jälkeen .sitten niille joille ei palaudu muutaman kuukauden sisällä voi olla muita tekijöitä jotka aiheuttavat asian,tutkittava ettei ole diabetes , liika lihavuus ynnä muita tekijöitä .
Jollakin ei edes häviä halut vaikka on suuri annos SSRI preparaatteja . Niin että kaikkea ei näistäkään asioista olla tutkittu ihan vielä.
Kuten olen sanonut kaikki reagoivat eri tavalla ja siksi ei kannata pelotella ihmisiä netissä pelkäämättä aina sitä pahinta kuten tämä ihmisryhmä aina tekee .

Sitten esim miehillä alkaa usein impotenssi ilman mitään lääkkeitä sekin pitää ottaa huomioon . Ja kun voi huonosti niin sekin aiheuttaa impotenssia . Moninaiset ovat nämä sairaudet siksi on hyvä saada kontakti lääkäriin joka auttaa näissä kysymyksissä potilasta se kun kuvittelee vaikka mitä . Aina hyvä tietää myös että miten suuri on ollut koe ryhmä kun näitä lääkkeitä tutkitaan .

Niin että paras kun ei ota puheen aiheeksi asioita mitä luulee eikä ollenkaan mitää Googlen juttuja sillä ne antavat usein väärän kuvan asioista kun ei olla osaavia edes tulkitsemaan lukemaansa .

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä olen tietoinen myös näistä häiriöistä mutta SSRI vaikuttaa usein ettei ole haluja enemmistöllä ne palautuvat lääkkeen loppumisen jälkeen .sitten niille joille ei palaudu muutaman kuukauden sisällä voi olla muita tekijöitä jotka aiheuttavat asian,tutkittava ettei ole diabetes , liika lihavuus ynnä muita tekijöitä .
Jollakin ei edes häviä halut vaikka on suuri annos SSRI preparaatteja . Niin että kaikkea ei näistäkään asioista olla tutkittu ihan vielä.
Kuten olen sanonut kaikki reagoivat eri tavalla ja siksi ei kannata pelotella ihmisiä netissä pelkäämättä aina sitä pahinta kuten tämä ihmisryhmä aina tekee .

Sitten esim miehillä alkaa usein impotenssi ilman mitään lääkkeitä sekin pitää ottaa huomioon . Ja kun voi huonosti niin sekin aiheuttaa impotenssia . Moninaiset ovat nämä sairaudet siksi on hyvä saada kontakti lääkäriin joka auttaa näissä kysymyksissä potilasta se kun kuvittelee vaikka mitä . Aina hyvä tietää myös että miten suuri on ollut koe ryhmä kun näitä lääkkeitä tutkitaan .

Niin että paras kun ei ota puheen aiheeksi asioita mitä luulee eikä ollenkaan mitää Googlen juttuja sillä ne antavat usein väärän kuvan asioista kun ei olla osaavia edes tulkitsemaan lukemaansa .

Lue lisää

Mitä, jos on ollut diabetes, liikalihavuus ym. tekijöitä jo lääkityksellä ollessa JA halut ovat niistä huolimatta olleet koko ajan täysin normaalit? Eli ongelmat ovat alkaneet vasta, kun lääkitys on lopetettu. Onko silloinkin syy automaattisesti muualla, kuin lääkkeessä? Entä mitä suosittelisit heille, joiden halut eivät ole koskaan palautuneet? Positiivisempaa ajatteluako?

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä olen tietoinen myös näistä häiriöistä mutta SSRI vaikuttaa usein ettei ole haluja enemmistöllä ne palautuvat lääkkeen loppumisen jälkeen .sitten niille joille ei palaudu muutaman kuukauden sisällä voi olla muita tekijöitä jotka aiheuttavat asian,tutkittava ettei ole diabetes , liika lihavuus ynnä muita tekijöitä .
Jollakin ei edes häviä halut vaikka on suuri annos SSRI preparaatteja . Niin että kaikkea ei näistäkään asioista olla tutkittu ihan vielä.
Kuten olen sanonut kaikki reagoivat eri tavalla ja siksi ei kannata pelotella ihmisiä netissä pelkäämättä aina sitä pahinta kuten tämä ihmisryhmä aina tekee .

Sitten esim miehillä alkaa usein impotenssi ilman mitään lääkkeitä sekin pitää ottaa huomioon . Ja kun voi huonosti niin sekin aiheuttaa impotenssia . Moninaiset ovat nämä sairaudet siksi on hyvä saada kontakti lääkäriin joka auttaa näissä kysymyksissä potilasta se kun kuvittelee vaikka mitä . Aina hyvä tietää myös että miten suuri on ollut koe ryhmä kun näitä lääkkeitä tutkitaan .

Niin että paras kun ei ota puheen aiheeksi asioita mitä luulee eikä ollenkaan mitää Googlen juttuja sillä ne antavat usein väärän kuvan asioista kun ei olla osaavia edes tulkitsemaan lukemaansa .

Lue lisää

Oletko jo lukenut Peter C. Gøtzschen kirjan Tappava psykiatria ja lääkinnän harha? Siinä on kerrottu aiheesta varsin kansantajuisesti. Mitä mieltä olet ko. kirjasta?

Anonyymi kirjoitti:

Oletko jo lukenut Peter C. Gøtzschen kirjan Tappava psykiatria ja lääkinnän harha? Siinä on kerrottu aiheesta varsin kansantajuisesti. Mitä mieltä olet ko. kirjasta?

Oma kokemukseni SSRI-kurasta on että alussa seksipuoli toimi suht normaalisti vuosiakin siltä osin että oli seksielämää. Mitä nyt tuntoaisti vaimeampi ja ei oikein saanut suurta nautintoa kosketuksesta koska tuntoaistissa häikkää miksi ei nauttinut osasta mitä seksiin kuului.

Mutta mieli on hyvä sukupuolielin ja pystyin muuten syttumään millä pystyi kompensoimaan puuttuvia palasia. Tuolloin kykeni tuntemaan halua.

SSRI-moska aloitettiin minulle nuorena kun oli seksuaalinen kehitys henkiselläkin tasolla kesken. Kun annosta kerran nostettiin kun lääkkeen teho lähti olo oli kuin puudutusainetta olisi laitettu alakertaan ja orgasmit oli mitäänsanomattomia kuin vaimea mitäänsanomaton humaus joka ei edes edennyt kunnolla huipuksi. Tällöin tuli eka kokemus mielihyvättömästä orgasmista. Haluja kuitenkin oli jonkin verran mutta koska seksi ei tuntunut miltään ei siksi haluttanut. Miksi harrastaa seksiä jos keho tunnoton? Kuin puudutettu.

Ensimmäisen vieroitusyrityksen jälkeen seksuaalisuus palasi, tunto ja orgasmi mikä osoitti että lääke oli aikaansaanut harmin. Muistan sen kun tuntoherkkyys palasi. Jännä homma oli että myös lääkkeen tekemä apatia katosi ja uskonkin että anhedoninen apatia ja seksuaalihaitat lääkityksellä kulkee käsi kädessä. Lähdin vieroittautumaan apaattisena ja heräsin eloon vieroituksessa.

Palasin käyttämään lääkettä kun tietämättäni ajoin lääkkeen liian nopeaa alas mikä saattoi olla yksi syy miksi aloin saada ahdistusta/paniikkeja mihin lääke aloitettiin uudelleem. Kunpa olisin tiennyt pysyvistä harmeista.

Ennen lääkettä minulla oli normaali seksuaalipuoli. Ihan täysin normaali vaikka olisi ollut masennustakin. Olen pitänyt itsestäni huolta eikä ole diabetesta eikä liikalihavuutta.

Toisella käyttökerralla samat ongelmat palasi. Valitsin pienemmän annoksen alun isomman annoksen sijaan minkä lääkäri määräsi kun tiesin mitä se minulle tekee. Alkuun taas seksuaalipuoli toimi taas jotenkuten. Eli jotenkin pystyi nauttimaan. Mutta turtuneisuuden tunne alakerrassa paheni ajan mittaan, orgasmiongelmat sun muut. Kosketus tuotti vähemmän mielihyvää, tuntoherkkyys katosi. Seksistä tuli sellaista että siitä puuttui osia. Mekaaninen suoritus. Ei heti vaan ajan mittaan.

Viimeinen niitti oli vieroitus missä tuntui kuin muutama viikko lopetuksesta joku olisi laittanut valokatkaisijan kiinni ja sillä tiellä vuosia. Puff. Olen tavannut kaltaisiani netissä, lääkkeen alasajo voi myös puhkaista PSSD:n siinä missä sen käyttö tai annoksen muuttelu. Muutokset lääkityksessä. Ne sotkee homeostaasia kehossa.

Psykiatrin mielestä minulla oli relapsi kun kärsin vieroituksessa, en saanut nukuttua ja hän määräsi lääkkeitä masikseen. Ne laittoi naulan arkkuun. Olo on kuin tuntoaisti olisi suurilta osin turta. Siis keho puudutettu. Orgasmi lähti täysin ekaa kertaa elämässäni. Ne oli neuroleptejä osa jotka tuhoaa seksuaalipuolen kuin pommi ja teki kehosta itselle vieraan. Se turruus ahdisti. Psykiatria tuhosi minut. Pääsin toksisista lääkkeistä irti, alakulokin alkoi pahimmalta osin kadota minkä vieroitus puhkaisi. PSSD jäi.

Joskus näen unia jossa missä haluaisin syttyä. Sellaisia unia. Mutta kehoni on turra. En osaa tuntea himoa, en koe mitään seksuaalista tyydytystä tai halua. Huomaan unessakin että olen turra. Ja tajuan sen alitajunnassa. En tunne mitään seksuaalisella tasolla. Kuin kehoni unohtaisi miten tuntea halua enää. Lisäksi genitaalit jäi tunnottomiksi, ja orgasmi mielihyvättömäksi.

Että te jotka hehkutatte että ei vie lääkkeet seksihaluja, vuodet niitä ja annosten muuttelut voi viedä. Yksi päivä huomaatte että oho. Ja sitten on liian myöhäistä.

Psykiatrit ei tiedä mitään tuottamastaan tuhosta. Ansaitsisivat joutua vastuuseen. Mitään mainintaa edes seksuaalihaitoista aloitushetkellä nuorelle. Lääkeyhtiöt vähätteli seksuaalihaittoja, niitä tulee niin monelle. Ei vain pienelle osalle. Voi olla että haittojen aste voi olla siedettävä monelle, niinhän se minullekin oli alussa. En osannut pelätä kun en tiennyt että ongelma voi jäädä. Kunnes se ei enää ole kunnes lääkkeet tuhoaa ihmisyyden.

Olen friikki, ja elävältä haudattu monelta osin. En enää haaveile että PSSD palautuu koska se ei ole palautunut. Olen oppinut elämään ilman seksuaalielämää, osa itsestäni haudattuna. Sillä on ollut suuria seurauksia ihmissuhteissa minäkäsityksessä sekä ylipäätään siinä mitä elämänlaatu on.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko jo lukenut Peter C. Gøtzschen kirjan Tappava psykiatria ja lääkinnän harha? Siinä on kerrottu aiheesta varsin kansantajuisesti. Mitä mieltä olet ko. kirjasta?

Ensolle lukenut sitä kirjaa ainoastaan hoitokuluissa oppikirjoja .
Moni kirjoittelee kirjoja asioista minkä parissa on työskennellyt ja omia havaintojaan sitten on niinkin että tulkkauksia on monia asiasta . Kukin näkee sairauden tavallaan .
Mutta olen nähnyt monta vanhempaakin ihmistä jotka käyttävät SSRI lääkkeitä ja tulleet pirteäksi ja lopettaneet noin vuoden kuluttua ne. Mutta en ole nähnyt kenenkään kuolevan lääkkeisiin .
Joten sinä voit uskoa omiin tietolähteisiin , minä omiini .ja vielä,kerran netti ei ole oikea paikka kirjoitella asioita jotka voivat aiheuttaa enemmän vahinkoa kun hyötyä sairaille ihmisille , sillä moni juttu on ainoastaan vaan juttu ei muuta

Anonyymi kirjoitti:

Oma kokemukseni SSRI-kurasta on että alussa seksipuoli toimi suht normaalisti vuosiakin siltä osin että oli seksielämää. Mitä nyt tuntoaisti vaimeampi ja ei oikein saanut suurta nautintoa kosketuksesta koska tuntoaistissa häikkää miksi ei nauttinut osasta mitä seksiin kuului.

Mutta mieli on hyvä sukupuolielin ja pystyin muuten syttumään millä pystyi kompensoimaan puuttuvia palasia. Tuolloin kykeni tuntemaan halua.

SSRI-moska aloitettiin minulle nuorena kun oli seksuaalinen kehitys henkiselläkin tasolla kesken. Kun annosta kerran nostettiin kun lääkkeen teho lähti olo oli kuin puudutusainetta olisi laitettu alakertaan ja orgasmit oli mitäänsanomattomia kuin vaimea mitäänsanomaton humaus joka ei edes edennyt kunnolla huipuksi. Tällöin tuli eka kokemus mielihyvättömästä orgasmista. Haluja kuitenkin oli jonkin verran mutta koska seksi ei tuntunut miltään ei siksi haluttanut. Miksi harrastaa seksiä jos keho tunnoton? Kuin puudutettu.

Ensimmäisen vieroitusyrityksen jälkeen seksuaalisuus palasi, tunto ja orgasmi mikä osoitti että lääke oli aikaansaanut harmin. Muistan sen kun tuntoherkkyys palasi. Jännä homma oli että myös lääkkeen tekemä apatia katosi ja uskonkin että anhedoninen apatia ja seksuaalihaitat lääkityksellä kulkee käsi kädessä. Lähdin vieroittautumaan apaattisena ja heräsin eloon vieroituksessa.

Palasin käyttämään lääkettä kun tietämättäni ajoin lääkkeen liian nopeaa alas mikä saattoi olla yksi syy miksi aloin saada ahdistusta/paniikkeja mihin lääke aloitettiin uudelleem. Kunpa olisin tiennyt pysyvistä harmeista.

Ennen lääkettä minulla oli normaali seksuaalipuoli. Ihan täysin normaali vaikka olisi ollut masennustakin. Olen pitänyt itsestäni huolta eikä ole diabetesta eikä liikalihavuutta.

Toisella käyttökerralla samat ongelmat palasi. Valitsin pienemmän annoksen alun isomman annoksen sijaan minkä lääkäri määräsi kun tiesin mitä se minulle tekee. Alkuun taas seksuaalipuoli toimi taas jotenkuten. Eli jotenkin pystyi nauttimaan. Mutta turtuneisuuden tunne alakerrassa paheni ajan mittaan, orgasmiongelmat sun muut. Kosketus tuotti vähemmän mielihyvää, tuntoherkkyys katosi. Seksistä tuli sellaista että siitä puuttui osia. Mekaaninen suoritus. Ei heti vaan ajan mittaan.

Viimeinen niitti oli vieroitus missä tuntui kuin muutama viikko lopetuksesta joku olisi laittanut valokatkaisijan kiinni ja sillä tiellä vuosia. Puff. Olen tavannut kaltaisiani netissä, lääkkeen alasajo voi myös puhkaista PSSD:n siinä missä sen käyttö tai annoksen muuttelu. Muutokset lääkityksessä. Ne sotkee homeostaasia kehossa.

Psykiatrin mielestä minulla oli relapsi kun kärsin vieroituksessa, en saanut nukuttua ja hän määräsi lääkkeitä masikseen. Ne laittoi naulan arkkuun. Olo on kuin tuntoaisti olisi suurilta osin turta. Siis keho puudutettu. Orgasmi lähti täysin ekaa kertaa elämässäni. Ne oli neuroleptejä osa jotka tuhoaa seksuaalipuolen kuin pommi ja teki kehosta itselle vieraan. Se turruus ahdisti. Psykiatria tuhosi minut. Pääsin toksisista lääkkeistä irti, alakulokin alkoi pahimmalta osin kadota minkä vieroitus puhkaisi. PSSD jäi.

Joskus näen unia jossa missä haluaisin syttyä. Sellaisia unia. Mutta kehoni on turra. En osaa tuntea himoa, en koe mitään seksuaalista tyydytystä tai halua. Huomaan unessakin että olen turra. Ja tajuan sen alitajunnassa. En tunne mitään seksuaalisella tasolla. Kuin kehoni unohtaisi miten tuntea halua enää. Lisäksi genitaalit jäi tunnottomiksi, ja orgasmi mielihyvättömäksi.

Että te jotka hehkutatte että ei vie lääkkeet seksihaluja, vuodet niitä ja annosten muuttelut voi viedä. Yksi päivä huomaatte että oho. Ja sitten on liian myöhäistä.

Psykiatrit ei tiedä mitään tuottamastaan tuhosta. Ansaitsisivat joutua vastuuseen. Mitään mainintaa edes seksuaalihaitoista aloitushetkellä nuorelle. Lääkeyhtiöt vähätteli seksuaalihaittoja, niitä tulee niin monelle. Ei vain pienelle osalle. Voi olla että haittojen aste voi olla siedettävä monelle, niinhän se minullekin oli alussa. En osannut pelätä kun en tiennyt että ongelma voi jäädä. Kunnes se ei enää ole kunnes lääkkeet tuhoaa ihmisyyden.

Olen friikki, ja elävältä haudattu monelta osin. En enää haaveile että PSSD palautuu koska se ei ole palautunut. Olen oppinut elämään ilman seksuaalielämää, osa itsestäni haudattuna. Sillä on ollut suuria seurauksia ihmissuhteissa minäkäsityksessä sekä ylipäätään siinä mitä elämänlaatu on.

Lue lisää

"Moninaiset ovat nämä sairaudet siksi on hyvä saada kontakti lääkäriin joka auttaa näissä kysymyksissä potilasta se kun kuvittelee vaikka mitä . Aina hyvä tietää myös että miten suuri on ollut koe ryhmä kun näitä lääkkeitä tutkitaan .

Niin että paras kun ei ota puheen aiheeksi asioita mitä luulee eikä ollenkaan mitää Googlen juttuja sillä ne antavat usein väärän kuvan asioista kun ei olla osaavia edes tulkitsemaan lukemaansa ."

Trollaatko?! Vai että isot koeryhmät. Kyseisiä lääkkeitä tutkitaan haittojen osalta kehnosti lääkkeen tullessa markkinoille eikä se ole prioriteettina lääkeyhtiöillä varmastikaan alussa verrattuna markkinointiin ja lääkkeen puskemiseen markkinoille . Tutkimukset joilla lääke tuodaan on lyhyitä tutkimuksia ja esim pitkäaikaiskäytön tutkimiksetkaan ei ole kovin pitkiä loppupeleissä. Dataa ei ole niin paljon kuin luulisi. Tosiasialliset haitat lääkkeistä selviää kymmenien vuosien sisällä "ihmiskokeessa". Esim tardiivi dyskinesia neurolepteissä aikanaan(meni muutama vuosikymmen että asia ymmärrettiin ja sitä jopa pistettiin taudin piikkiin), riippuvuusongelmat ja viekkarit bentsoissa(kyse oli pitkään ihan kelpo lääkkeestä kunnes niitä alettiin demonisoida kun tajuttiin riippuvuuspulmat ja vieroitusoireiden ongelmat). Merkintä SSRI-lääkkeiden lopetuksen jälkeen jatkuvista seksiongelmista päätyi pakkaukseen vasta muutama vuosi sitten lääkeyhtiöidrn toimesta ja kauankos ne olikaan markkinoilla olleet! Häh? Kymmeniä vuosia!

Britanniassa hoitosuositukset päivitettiin muutama vuosi sitten huomioimaan paremmin masennuslääkkeiden vieroitusongelmat ja pitemmät vaikeammat viekkarit ja seurasin asiantuntijoiden keskustelua aiheesta Britanniassa missä potilasryhmittymät ja kriittiset ammattilaiset halusivat enemmän tukea ihmisille ketkä on saaneet masennuslääkkeistä pitkäkestoisia vaikeita vieroitusoireita. Seurasin hiljalleen kuinka Suomenkin media alkoi kirjoittaa asiasta, Käypähoidon tekijöitä haastateltiin.

Ja älä sinä selitä minulle olenko kykenevä tulkitsemaan lukemaani. Puhu vaan omasta puolestasi.

Potilailla on lisäksi oma kokemusasiantuntijuus lääkkeiden vaikutuksista.
Jos menisin jollekin tk-lääkärille tilittämään PSSD oireistostani mitä apua saisin? En mitään! Varmaan kummastuneen katseen koska suuri osa lääkäreistä ei tiedä määräämiensä aineiden haitoista. Ja haluaisinko edes mennä nöyryyttämään itseäni asiasta johonkin tk:hon jossa juuri ei edes ole resursseja?

Kuten en saanut saadessani lääkkeistä harmia ja pahoja viekkareita. Itse piti apu hakea miten auttaa itseään. Se löytyi netistä, ei lääkäriltä.

Anonyymi kirjoitti:

"Moninaiset ovat nämä sairaudet siksi on hyvä saada kontakti lääkäriin joka auttaa näissä kysymyksissä potilasta se kun kuvittelee vaikka mitä . Aina hyvä tietää myös että miten suuri on ollut koe ryhmä kun näitä lääkkeitä tutkitaan .

Niin että paras kun ei ota puheen aiheeksi asioita mitä luulee eikä ollenkaan mitää Googlen juttuja sillä ne antavat usein väärän kuvan asioista kun ei olla osaavia edes tulkitsemaan lukemaansa ."

Trollaatko?! Vai että isot koeryhmät. Kyseisiä lääkkeitä tutkitaan haittojen osalta kehnosti lääkkeen tullessa markkinoille eikä se ole prioriteettina lääkeyhtiöillä varmastikaan alussa verrattuna markkinointiin ja lääkkeen puskemiseen markkinoille . Tutkimukset joilla lääke tuodaan on lyhyitä tutkimuksia ja esim pitkäaikaiskäytön tutkimiksetkaan ei ole kovin pitkiä loppupeleissä. Dataa ei ole niin paljon kuin luulisi. Tosiasialliset haitat lääkkeistä selviää kymmenien vuosien sisällä "ihmiskokeessa". Esim tardiivi dyskinesia neurolepteissä aikanaan(meni muutama vuosikymmen että asia ymmärrettiin ja sitä jopa pistettiin taudin piikkiin), riippuvuusongelmat ja viekkarit bentsoissa(kyse oli pitkään ihan kelpo lääkkeestä kunnes niitä alettiin demonisoida kun tajuttiin riippuvuuspulmat ja vieroitusoireiden ongelmat). Merkintä SSRI-lääkkeiden lopetuksen jälkeen jatkuvista seksiongelmista päätyi pakkaukseen vasta muutama vuosi sitten lääkeyhtiöidrn toimesta ja kauankos ne olikaan markkinoilla olleet! Häh? Kymmeniä vuosia!

Britanniassa hoitosuositukset päivitettiin muutama vuosi sitten huomioimaan paremmin masennuslääkkeiden vieroitusongelmat ja pitemmät vaikeammat viekkarit ja seurasin asiantuntijoiden keskustelua aiheesta Britanniassa missä potilasryhmittymät ja kriittiset ammattilaiset halusivat enemmän tukea ihmisille ketkä on saaneet masennuslääkkeistä pitkäkestoisia vaikeita vieroitusoireita. Seurasin hiljalleen kuinka Suomenkin media alkoi kirjoittaa asiasta, Käypähoidon tekijöitä haastateltiin.

Ja älä sinä selitä minulle olenko kykenevä tulkitsemaan lukemaani. Puhu vaan omasta puolestasi.

Potilailla on lisäksi oma kokemusasiantuntijuus lääkkeiden vaikutuksista.
Jos menisin jollekin tk-lääkärille tilittämään PSSD oireistostani mitä apua saisin? En mitään! Varmaan kummastuneen katseen koska suuri osa lääkäreistä ei tiedä määräämiensä aineiden haitoista. Ja haluaisinko edes mennä nöyryyttämään itseäni asiasta johonkin tk:hon jossa juuri ei edes ole resursseja?

Kuten en saanut saadessani lääkkeistä harmia ja pahoja viekkareita. Itse piti apu hakea miten auttaa itseään. Se löytyi netistä, ei lääkäriltä.

Lue lisää

Mutta joo vaikutat aika yksinkertaiselta lääkeuskosi kanssa. Minkä sille voi! Kaikki haitat on vain ihmisten mielikuvituksessa ja höpöt ihmiset googlailee vaan. Lääkärisetä tai täti tietää kaiken. Ei he tiedä kaikkea. Kun ei tutkijatkaan tiedä niin miten lääkärit? Ihmisen hermosto, aivot ja kaikki on niin monimutkaista. Lääke vaikuttaa niin moneen, välittäjäaineisiin, hormoneihin, hermostoon. Se on hyvin laaja ketjureaktio mitä se saa kehossa aikaiseksi sotkua.

Itse uskon että minut altisti PSSD:lle pitkä käyttöaika, vaihtelevat annokset ja se että lääkitys aloitettiin täysi-ikäisyyden kynnyksellä nuorena joten aivoni ja hermosto kehittyivät täyteen aikuisuuteen lääkityksen alla. Olin siis SSRI-lääkkeillä pumpattu ajan kun aivoni vielä kehittyi.

Jos kiinnostaa PSSD siitä kirjoitetaan esim Rxisk sivulla (psykiatri David Healyn sivusto), on PSSD foorumeita ja esim Redditissä on PSSD foorumi. Sinne lukemaan epätoivoa mitä ihmiset PSSD:n kanssa kokevat.

Kunpa oisin tiennyt kuinka ilkeää psykiatria on, potilaiden sairauksia syytellään lääkehaitoista. Heikentynyt elämänlaatu lääkkeiden seurauksena selitellään sairauksilla."Masennukseen kuuluu haluttomuus, no sitten se on se diabetes tai ylipaino tai mikä tahansa muu kuin lääke"

Vähemmästäkin triggeröityy!

Anonyymi kirjoitti:

Ensolle lukenut sitä kirjaa ainoastaan hoitokuluissa oppikirjoja .
Moni kirjoittelee kirjoja asioista minkä parissa on työskennellyt ja omia havaintojaan sitten on niinkin että tulkkauksia on monia asiasta . Kukin näkee sairauden tavallaan .
Mutta olen nähnyt monta vanhempaakin ihmistä jotka käyttävät SSRI lääkkeitä ja tulleet pirteäksi ja lopettaneet noin vuoden kuluttua ne. Mutta en ole nähnyt kenenkään kuolevan lääkkeisiin .
Joten sinä voit uskoa omiin tietolähteisiin , minä omiini .ja vielä,kerran netti ei ole oikea paikka kirjoitella asioita jotka voivat aiheuttaa enemmän vahinkoa kun hyötyä sairaille ihmisille , sillä moni juttu on ainoastaan vaan juttu ei muuta

Lue lisää

Mitä niille vanhemmille ihmisille tapahtui, kun lopettivat SSRI-lääkityksensä? Pysyivätkö pirteinä vai palasivatko alkuperäiset oireet?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä niille vanhemmille ihmisille tapahtui, kun lopettivat SSRI-lääkityksensä? Pysyivätkö pirteinä vai palasivatko alkuperäiset oireet?

Mitä itse tiedän ihmisiä parhaimmassa jamassa on ne ketkä on käyttäneet SSRI-lääkityksiä vain hetkellisesti esim max vuoden samalla käyden terapiassa. Tai ne jotka sanovat että he unohtavat ottaa lääkkeitään ja muistavat tehdä sitä muutaman kk ja lääke jää pois itsestään. Nämä porskuttaa eteenpäin usein vahvoilla selviytymiskeinoilla koska he opettelevat käsittelemään tunteitaan muulla tavoin. He ei ajattele että lääke pelastaa heidät vaan se on enemmän he itse joka oppii selviytymiskeinoja. Toki tunnen ihmisiä joilla on ollut elämässä vaikeaakin mutta eivät elämässään lääkkeen lääkkeeseen ole koskeneet. Lääkäri saattanut ehdottaa joskus pillereitä mutta eivät ole koskeneet niihin ja paha olo menee joskus ohi. Ja sanovat joskus olevansa onnellisia. Elämä ei ole yhtä pirteänä kävelyä, joskus tulee isojakin takaiskuja jotka voi lyödä maahan ja ei ole aina selviytymiskeinoja kaikkeen. Parhaiten voivat ihmiset ketä tunnen ovat kiinnostuneita terveydestä ja olonsa kohentamisesta lukuisin tavoin.

Itse käytin pitempään lääkkeitä ja se tuhosi minut suurilta osin.

Kerran törmäsin johonkin hoitajaan jolla oli hetkellisesti (lyhyesti) kokemusta omassa elämässään jostain masennuslääkkeestä josta oli saanut hyötyä ja oli minulle, vuosia pillereitä käyttäneelle, harmia paljon saaneelle, vieroitusoireita läpi käyneelle jolle oli loppuvaiheessa psykiatria"uraani" tullut tutuksi kamalat voimakkaammatkin turruttavat lääkkeet viisastelemassa kuinka tarvin lääkkeitä paranemiseen. En tiedä itkeäkö vai nauraa.

Jätin koko kommentin omaan arvoonsa ja palataan sitten kun hän on käyttänyt vuosia ja vuosia lääkkeitä, vieroittautunut ja kokeillut neuroleptejä. Isolla annoksella. Sitten voin ottaa neuvoja vastaan :)

Anonyymi kirjoitti:

Mitä, jos on ollut diabetes, liikalihavuus ym. tekijöitä jo lääkityksellä ollessa JA halut ovat niistä huolimatta olleet koko ajan täysin normaalit? Eli ongelmat ovat alkaneet vasta, kun lääkitys on lopetettu. Onko silloinkin syy automaattisesti muualla, kuin lääkkeessä? Entä mitä suosittelisit heille, joiden halut eivät ole koskaan palautuneet? Positiivisempaa ajatteluako?

Lue lisää

Niille kenen halut ei ole koskaan palanneet lääkityksien myötä niin heidän pitää vain olla kiitollisia psykiatrialtaan saamasta avusta, tajuta sairautensa ja syödä lisää lääkkeitä koska kyse on kuitenkin piilevästä sairaudesta pohjimmiltaan joka aiheuttaa haluttomuutta ja siihen auttaa lääkkeet. lääke korjaa kaiken! Ja lakata googlailemasta! Uskoa yhä vahvemmin lääkäriin suureen kaikkitietävään palvottavaan olentoon!

Ja lakata olemasta lihavia diabeetikkoja! Jos omassa reseptissä lukee että lääke altistaa diabetekselle ja painonnousulle niin älä lue sitä!

Anonyymi kirjoitti:

Lääkintäkin ja sen vaikutukset ovat yksilöllisiä kokemuksia joita Ei pitäisi yleistää
Hoitoalalla näkee monen moista ja monet ovat saaneet avun juuri lääkkeistä.
Sitten on niinkin että lääkkeitä syytetään kun perusairaus on syynä olotilaan
Joten hieman enemmän näistä asioista tiedetään hoitoalalla jossa seurataan joka tapauksen kulkua.
Eräät alkavat epäilemään lääkkeitä pahoiksi heti aloitettuaan lääkehoidon, joten asia on paljon laajempi se kun tavalliset kouluttamattomat siitä sepustelee juttua.

Peloitellaan netissä kaiken mailman kauhukertomuksilla ihmisiä jotka ovat hauraita täten lisätään heidän pelkoja.

Joten lääkäri näkee asiat ihan toiselta kantilta se kun nämä ns” kaikki tietävät ”
Parempi kun ei sepustella asioita mistä ei aina tiedetä asian oikeaa laitaa

Lue lisää

Siinäpä oli vähättelevä, mitätöivä kommentti. Liekö lääke-edustajan vastine vai peräti lääkefirman pomon?

Anonyymi kirjoitti:

Kaikilla ei ole lääkehaittoja, siksi ei niitä voi yleistää mitenkään.
Ja kyllä psykiatreille on kokemusta asioista missä työskentelevät. Mutta aina on niitä jotka tuntevat olevansa väärin ymmärrettyjä eivätkä itsekään tunnista sitä yhdeksi oireiksi sairaudessaan,
Sitten on tietysti niitäkin joilla esiintyy haittavaikutuksia jostain lääkkeestä mutta enemmistöllä menee aika hyvin kun osaa suhtautua tilanteeseen että lääkityksen alussa voi olla hieman hankalaa mutta sekin on ohimenevää.
Joten kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä kokemuksia siksi niitä ei voi verrata toiseen ihmiseen ja hänen lääkityksensä . Eikä liioin julistaa netissä että älkää syökö lääkkeitä , koska niin moni on saanut paremman elämän lääkityksensä kanssa.
Eräs kollega joka oli parikymppinen teki mutkan sairaalassa ja tuli sieltä takaisin töihin iloisena ja sanoi että hän on tyytyväinen hoitoon . Että näitäkin on

Lue lisää

Psykiatri voi myös kohota mielivaltaiseen asemaan. Seuraamuksia eikä vastuuta tarvitse pelätä.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä olen tietoinen myös näistä häiriöistä mutta SSRI vaikuttaa usein ettei ole haluja enemmistöllä ne palautuvat lääkkeen loppumisen jälkeen .sitten niille joille ei palaudu muutaman kuukauden sisällä voi olla muita tekijöitä jotka aiheuttavat asian,tutkittava ettei ole diabetes , liika lihavuus ynnä muita tekijöitä .
Jollakin ei edes häviä halut vaikka on suuri annos SSRI preparaatteja . Niin että kaikkea ei näistäkään asioista olla tutkittu ihan vielä.
Kuten olen sanonut kaikki reagoivat eri tavalla ja siksi ei kannata pelotella ihmisiä netissä pelkäämättä aina sitä pahinta kuten tämä ihmisryhmä aina tekee .

Sitten esim miehillä alkaa usein impotenssi ilman mitään lääkkeitä sekin pitää ottaa huomioon . Ja kun voi huonosti niin sekin aiheuttaa impotenssia . Moninaiset ovat nämä sairaudet siksi on hyvä saada kontakti lääkäriin joka auttaa näissä kysymyksissä potilasta se kun kuvittelee vaikka mitä . Aina hyvä tietää myös että miten suuri on ollut koe ryhmä kun näitä lääkkeitä tutkitaan .

Niin että paras kun ei ota puheen aiheeksi asioita mitä luulee eikä ollenkaan mitää Googlen juttuja sillä ne antavat usein väärän kuvan asioista kun ei olla osaavia edes tulkitsemaan lukemaansa .

Lue lisää

Masennuslääkkeet paljastuivat huuhaaksi. Eivä toimineet kuten väitettiin.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä, jos on ollut diabetes, liikalihavuus ym. tekijöitä jo lääkityksellä ollessa JA halut ovat niistä huolimatta olleet koko ajan täysin normaalit? Eli ongelmat ovat alkaneet vasta, kun lääkitys on lopetettu. Onko silloinkin syy automaattisesti muualla, kuin lääkkeessä? Entä mitä suosittelisit heille, joiden halut eivät ole koskaan palautuneet? Positiivisempaa ajatteluako?

Lue lisää

Ja usein ne lääkkeet nostavat painoa ja aiheuttavat terveyshaittoja senkin vuoksi.

Anonyymi kirjoitti:

"Moninaiset ovat nämä sairaudet siksi on hyvä saada kontakti lääkäriin joka auttaa näissä kysymyksissä potilasta se kun kuvittelee vaikka mitä . Aina hyvä tietää myös että miten suuri on ollut koe ryhmä kun näitä lääkkeitä tutkitaan .

Niin että paras kun ei ota puheen aiheeksi asioita mitä luulee eikä ollenkaan mitää Googlen juttuja sillä ne antavat usein väärän kuvan asioista kun ei olla osaavia edes tulkitsemaan lukemaansa ."

Trollaatko?! Vai että isot koeryhmät. Kyseisiä lääkkeitä tutkitaan haittojen osalta kehnosti lääkkeen tullessa markkinoille eikä se ole prioriteettina lääkeyhtiöillä varmastikaan alussa verrattuna markkinointiin ja lääkkeen puskemiseen markkinoille . Tutkimukset joilla lääke tuodaan on lyhyitä tutkimuksia ja esim pitkäaikaiskäytön tutkimiksetkaan ei ole kovin pitkiä loppupeleissä. Dataa ei ole niin paljon kuin luulisi. Tosiasialliset haitat lääkkeistä selviää kymmenien vuosien sisällä "ihmiskokeessa". Esim tardiivi dyskinesia neurolepteissä aikanaan(meni muutama vuosikymmen että asia ymmärrettiin ja sitä jopa pistettiin taudin piikkiin), riippuvuusongelmat ja viekkarit bentsoissa(kyse oli pitkään ihan kelpo lääkkeestä kunnes niitä alettiin demonisoida kun tajuttiin riippuvuuspulmat ja vieroitusoireiden ongelmat). Merkintä SSRI-lääkkeiden lopetuksen jälkeen jatkuvista seksiongelmista päätyi pakkaukseen vasta muutama vuosi sitten lääkeyhtiöidrn toimesta ja kauankos ne olikaan markkinoilla olleet! Häh? Kymmeniä vuosia!

Britanniassa hoitosuositukset päivitettiin muutama vuosi sitten huomioimaan paremmin masennuslääkkeiden vieroitusongelmat ja pitemmät vaikeammat viekkarit ja seurasin asiantuntijoiden keskustelua aiheesta Britanniassa missä potilasryhmittymät ja kriittiset ammattilaiset halusivat enemmän tukea ihmisille ketkä on saaneet masennuslääkkeistä pitkäkestoisia vaikeita vieroitusoireita. Seurasin hiljalleen kuinka Suomenkin media alkoi kirjoittaa asiasta, Käypähoidon tekijöitä haastateltiin.

Ja älä sinä selitä minulle olenko kykenevä tulkitsemaan lukemaani. Puhu vaan omasta puolestasi.

Potilailla on lisäksi oma kokemusasiantuntijuus lääkkeiden vaikutuksista.
Jos menisin jollekin tk-lääkärille tilittämään PSSD oireistostani mitä apua saisin? En mitään! Varmaan kummastuneen katseen koska suuri osa lääkäreistä ei tiedä määräämiensä aineiden haitoista. Ja haluaisinko edes mennä nöyryyttämään itseäni asiasta johonkin tk:hon jossa juuri ei edes ole resursseja?

Kuten en saanut saadessani lääkkeistä harmia ja pahoja viekkareita. Itse piti apu hakea miten auttaa itseään. Se löytyi netistä, ei lääkäriltä.

Lue lisää

Täysin totta että tk:n apu ajettu minimiin. Kuka kumma siellä jaksaa nillittää, turhaan?

Anonyymi kirjoitti:

Kaikilla ei ole lääkehaittoja, siksi ei niitä voi yleistää mitenkään.
Ja kyllä psykiatreille on kokemusta asioista missä työskentelevät. Mutta aina on niitä jotka tuntevat olevansa väärin ymmärrettyjä eivätkä itsekään tunnista sitä yhdeksi oireiksi sairaudessaan,
Sitten on tietysti niitäkin joilla esiintyy haittavaikutuksia jostain lääkkeestä mutta enemmistöllä menee aika hyvin kun osaa suhtautua tilanteeseen että lääkityksen alussa voi olla hieman hankalaa mutta sekin on ohimenevää.
Joten kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä kokemuksia siksi niitä ei voi verrata toiseen ihmiseen ja hänen lääkityksensä . Eikä liioin julistaa netissä että älkää syökö lääkkeitä , koska niin moni on saanut paremman elämän lääkityksensä kanssa.
Eräs kollega joka oli parikymppinen teki mutkan sairaalassa ja tuli sieltä takaisin töihin iloisena ja sanoi että hän on tyytyväinen hoitoon . Että näitäkin on

Lue lisää

Olitpa trolli tai et, niin olet vakavasti häiriintynyt tapaus ja selvästi hoidon tarpeessa.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta joo vaikutat aika yksinkertaiselta lääkeuskosi kanssa. Minkä sille voi! Kaikki haitat on vain ihmisten mielikuvituksessa ja höpöt ihmiset googlailee vaan. Lääkärisetä tai täti tietää kaiken. Ei he tiedä kaikkea. Kun ei tutkijatkaan tiedä niin miten lääkärit? Ihmisen hermosto, aivot ja kaikki on niin monimutkaista. Lääke vaikuttaa niin moneen, välittäjäaineisiin, hormoneihin, hermostoon. Se on hyvin laaja ketjureaktio mitä se saa kehossa aikaiseksi sotkua.

Itse uskon että minut altisti PSSD:lle pitkä käyttöaika, vaihtelevat annokset ja se että lääkitys aloitettiin täysi-ikäisyyden kynnyksellä nuorena joten aivoni ja hermosto kehittyivät täyteen aikuisuuteen lääkityksen alla. Olin siis SSRI-lääkkeillä pumpattu ajan kun aivoni vielä kehittyi.

Jos kiinnostaa PSSD siitä kirjoitetaan esim Rxisk sivulla (psykiatri David Healyn sivusto), on PSSD foorumeita ja esim Redditissä on PSSD foorumi. Sinne lukemaan epätoivoa mitä ihmiset PSSD:n kanssa kokevat.

Kunpa oisin tiennyt kuinka ilkeää psykiatria on, potilaiden sairauksia syytellään lääkehaitoista. Heikentynyt elämänlaatu lääkkeiden seurauksena selitellään sairauksilla."Masennukseen kuuluu haluttomuus, no sitten se on se diabetes tai ylipaino tai mikä tahansa muu kuin lääke"

Vähemmästäkin triggeröityy!

Lue lisää

Voi taas tätä tragikomiikan määrää.

Eli ihminen ei saa luottaa tutkijoihin.
Ihminen ei saa luottaa lääkäreihin.
Eikä ihminen saa etsiä tietoa googlesta.

Eli ainoa asia mihin ihminen saa luottaa on sinun hyväksymä sivu.

Ei taida jäädä elämäsi viimeiseksi triggeröitymiseksi.

Mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä, että maailmassa on muitakin älykkäitä ihmisiä, jotka itse pystyvät lukemaan, tutkimaan ja kokemaan asioita. Ei kaikki ihmiset syö turhaan SSRI lääkkeitä, eikä heille kaikille tule PSSD oireita.

Anonyymi kirjoitti:

Voi taas tätä tragikomiikan määrää.

Eli ihminen ei saa luottaa tutkijoihin.
Ihminen ei saa luottaa lääkäreihin.
Eikä ihminen saa etsiä tietoa googlesta.

Eli ainoa asia mihin ihminen saa luottaa on sinun hyväksymä sivu.

Ei taida jäädä elämäsi viimeiseksi triggeröitymiseksi.

Mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä, että maailmassa on muitakin älykkäitä ihmisiä, jotka itse pystyvät lukemaan, tutkimaan ja kokemaan asioita. Ei kaikki ihmiset syö turhaan SSRI lääkkeitä, eikä heille kaikille tule PSSD oireita.

Lue lisää

"Mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä, että maailmassa on muitakin älykkäitä ihmisiä, jotka itse pystyvät lukemaan, tutkimaan ja kokemaan asioita."

Samaa voisi kysyä sinulta. Mene peilin eteen ja katso.

Anonyymi kirjoitti:

On totta, että itseään on mahdotonta paeta.
Psyyke ja koko oma minä ongelmineen kulkevat aina matkassa, meni minne tahansa.

Kulkivatpa ongelmat mukana minne tahansa, ei muilla ole oikeutta tulla pakkolääkitsemään myrkyillä, joista kokee haittaa, ja jotka eivät auta mitään. Ihan törkeää pakkopsykiayriaa.

Anonyymi kirjoitti:

Siinäpä oli vähättelevä, mitätöivä kommentti. Liekö lääke-edustajan vastine vai peräti lääkefirman pomon?

No jos se kyseinen kirjoittaja, josta mainitsit, on alalla, tai lääketeollisuudessa, niin aika huonoa suomea, kieliopillisesti kirjoittaa! Moni sana ja lause päin mäntyä, erillään toisistaan tms. Menisi uudelleen kouluun.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkintäkin ja sen vaikutukset ovat yksilöllisiä kokemuksia joita Ei pitäisi yleistää
Hoitoalalla näkee monen moista ja monet ovat saaneet avun juuri lääkkeistä.
Sitten on niinkin että lääkkeitä syytetään kun perusairaus on syynä olotilaan
Joten hieman enemmän näistä asioista tiedetään hoitoalalla jossa seurataan joka tapauksen kulkua.
Eräät alkavat epäilemään lääkkeitä pahoiksi heti aloitettuaan lääkehoidon, joten asia on paljon laajempi se kun tavalliset kouluttamattomat siitä sepustelee juttua.

Peloitellaan netissä kaiken mailman kauhukertomuksilla ihmisiä jotka ovat hauraita täten lisätään heidän pelkoja.

Joten lääkäri näkee asiat ihan toiselta kantilta se kun nämä ns” kaikki tietävät ”
Parempi kun ei sepustella asioita mistä ei aina tiedetä asian oikeaa laitaa

Lue lisää

Lääkkeillä on ikäviä sivuvaikutuksia. Kuten hampaat värjää harmaaksi tai keltaiseksi kuin soija ikään. Ja salmiakki. Lakritsi. Sitten pistelee ihossa. Kuumottaa yhdessä hormonien kanssa.Lisää karvan kasvua hikoilua kuivattaa suuta tai kuolaa valuu.Diapetes jää tutkimatta oireet samanlaisia ja vaihdevuosi oireet.Läähättää kuin liikaa kofeiinia juodessa.Niissä olevat apuaineet vaikuttaa.Sitten niistä toiset hidastaa ruumiin toimintoja väsyttää tai kuten tiedetään diapetes väsyttää niin että voisi nukkua yhteen putkeen viikon.Usein nämä tavallisimmat hormonitaudit jää tutkimatta myös rauhasten toiminta rauta arvot ikenet hampaat.Päävammat iskut.Masennus voi johtua pelkästään huonoa oloa vaikuttavasta sairaudesta eikä mistään mielestä.Millä mielellä tänään jos diapetes no nukuttaa 24 h vrk.

Anonyymi kirjoitti:

Onko pysyvä toimintakyvyn menetys lievä haitta? Oli neurolepti mikä tahansa, aina sama lopputulos. Ja eikun ”loppuelämän, loppuelämän”. Ei mikään ihme, jos on useampiakin, jotka mielellään lähtisivät pysyvästi ulkomaille.

Lue lisää

Uskontolahkoissa muuten kaatuillaan samaan tahtiin kuin jalkapallokentällä.

Anonyymi kirjoitti:

No jos muutto ulkomaille tekee ihmisen terveeksi niin sinne vaan jokainen joka kärsii lääkkeistään.
Useinkin se on niin että täydellinen elämän muutos voi muuttaa ihmisen mielen hyväksi , joillekin varmaan hyvä keino, toisille ei . Kun sekin on yksilöllistä kuten kaikki muutkin asiat näissä sairauksissa.

Lue lisää

On masennus mikä on usein valo puutetta siihen auttaa muutto aurinkoon pitäisi olla joku halpaa asumista Kreikassa alue masentuneille siellä on lämpöä valoa ja vitamiinia ruuassa.Kaikki ei vaan kestä kaamos aikaa pimeyttä kylmää.

Anonyymi kirjoitti:

Neurologiksi aloit.
Pelko on suurin syy miksi hän lähti, pelko että kuolee piikkiin, joten kaikki nämä salaliitto teoriat esiintyy samalla lailla.
Varoitellaan lääkkeistä vaikka oireet kuuluvat sairauteen.
Ja ollaan niin varmoja asioista mistä ei ole muuta kun omat luulot.
Sairauden oireet esiintyy monella tavalla, mutta ne laitetaan usein pelkääjän suusta lääkkeen syyksi

Lue lisää

Monet taas sitten hakee apua sieltä väärästä paikasta etsii pelkkää keskustelu apua mutta joutuukin sitten johonkin diagnosointi kierteeseen eka käynti paniikki seuraava masennus kolmas häiriö eli siinä kun apua hakeva kuvittelee saavansa apua puhumalla hän samaan aikaan saakin vain diagnoosia toisen perään eikä kukaan kuunnellutkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä, jos on ollut diabetes, liikalihavuus ym. tekijöitä jo lääkityksellä ollessa JA halut ovat niistä huolimatta olleet koko ajan täysin normaalit? Eli ongelmat ovat alkaneet vasta, kun lääkitys on lopetettu. Onko silloinkin syy automaattisesti muualla, kuin lääkkeessä? Entä mitä suosittelisit heille, joiden halut eivät ole koskaan palautuneet? Positiivisempaa ajatteluako?

Lue lisää

Diapetes aiheuttaa väsymystä nukuttaa yhtenään.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko jo lukenut Peter C. Gøtzschen kirjan Tappava psykiatria ja lääkinnän harha? Siinä on kerrottu aiheesta varsin kansantajuisesti. Mitä mieltä olet ko. kirjasta?

Uskonnot kuulkaa vaikuttaa näissä psyke jutuissa siellä on esikoislestaa jehovaa tuomitsemassa ihmisiä helvettiin mielisairaaloihin HUORUUDEN SYNNIN takia tai masturbaatio takia mikä on syntiä mm.lestadiolaisille nimellä ITSE SAASTUTUS. NÄMÄ laittaa ihmisiä hoitoon ja lääkkeisiin piikittää. Uskontohulluja.

Anonyymi kirjoitti:

Ensolle lukenut sitä kirjaa ainoastaan hoitokuluissa oppikirjoja .
Moni kirjoittelee kirjoja asioista minkä parissa on työskennellyt ja omia havaintojaan sitten on niinkin että tulkkauksia on monia asiasta . Kukin näkee sairauden tavallaan .
Mutta olen nähnyt monta vanhempaakin ihmistä jotka käyttävät SSRI lääkkeitä ja tulleet pirteäksi ja lopettaneet noin vuoden kuluttua ne. Mutta en ole nähnyt kenenkään kuolevan lääkkeisiin .
Joten sinä voit uskoa omiin tietolähteisiin , minä omiini .ja vielä,kerran netti ei ole oikea paikka kirjoitella asioita jotka voivat aiheuttaa enemmän vahinkoa kun hyötyä sairaille ihmisille , sillä moni juttu on ainoastaan vaan juttu ei muuta

Lue lisää

Tiedättekö että lestadiolaiset laittaa itsetyydytyksestä lue SAASTUTUS ihmisiä hoitokokouksessa SAATANALLE. TÄMÄ ON OIKEA FAKTA TOSI ASIA ETTÄ TÄTÄ TEKEVÄT. Ilmeisesti myös hellarit jehovat harjoittaa tätä.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta joo vaikutat aika yksinkertaiselta lääkeuskosi kanssa. Minkä sille voi! Kaikki haitat on vain ihmisten mielikuvituksessa ja höpöt ihmiset googlailee vaan. Lääkärisetä tai täti tietää kaiken. Ei he tiedä kaikkea. Kun ei tutkijatkaan tiedä niin miten lääkärit? Ihmisen hermosto, aivot ja kaikki on niin monimutkaista. Lääke vaikuttaa niin moneen, välittäjäaineisiin, hormoneihin, hermostoon. Se on hyvin laaja ketjureaktio mitä se saa kehossa aikaiseksi sotkua.

Itse uskon että minut altisti PSSD:lle pitkä käyttöaika, vaihtelevat annokset ja se että lääkitys aloitettiin täysi-ikäisyyden kynnyksellä nuorena joten aivoni ja hermosto kehittyivät täyteen aikuisuuteen lääkityksen alla. Olin siis SSRI-lääkkeillä pumpattu ajan kun aivoni vielä kehittyi.

Jos kiinnostaa PSSD siitä kirjoitetaan esim Rxisk sivulla (psykiatri David Healyn sivusto), on PSSD foorumeita ja esim Redditissä on PSSD foorumi. Sinne lukemaan epätoivoa mitä ihmiset PSSD:n kanssa kokevat.

Kunpa oisin tiennyt kuinka ilkeää psykiatria on, potilaiden sairauksia syytellään lääkehaitoista. Heikentynyt elämänlaatu lääkkeiden seurauksena selitellään sairauksilla."Masennukseen kuuluu haluttomuus, no sitten se on se diabetes tai ylipaino tai mikä tahansa muu kuin lääke"

Vähemmästäkin triggeröityy!

Lue lisää

No kuningas David on kuollut jo ennen Jeesuksen syntymää että sen mukaan sitten.....kivitetään ihmisiä .

Anonyymi kirjoitti:

Masennuslääkkeet paljastuivat huuhaaksi. Eivä toimineet kuten väitettiin.

Sivuoireet on kauheita ihmiset jähmettyy tai alkaa nykiä kuin uskontokokouksessa YouTube cityseurakunta YouTube Toronto airport church kaatuilussa.

Anonyymi kirjoitti:

Voi taas tätä tragikomiikan määrää.

Eli ihminen ei saa luottaa tutkijoihin.
Ihminen ei saa luottaa lääkäreihin.
Eikä ihminen saa etsiä tietoa googlesta.

Eli ainoa asia mihin ihminen saa luottaa on sinun hyväksymä sivu.

Ei taida jäädä elämäsi viimeiseksi triggeröitymiseksi.

Mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä, että maailmassa on muitakin älykkäitä ihmisiä, jotka itse pystyvät lukemaan, tutkimaan ja kokemaan asioita. Ei kaikki ihmiset syö turhaan SSRI lääkkeitä, eikä heille kaikille tule PSSD oireita.

Lue lisää

No uskontolahkoissa on kirottu ihmisiä itsesaastuksen takia HUORUUDEN tai alkoholin juonnin takia sekä laitettu mielisaaloihin siis perusterveitä ihmisiä jotka on heidän mielestä langennut syntiin.

Anonyymi kirjoitti:

On totta, että itseään on mahdotonta paeta.
Psyyke ja koko oma minä ongelmineen kulkevat aina matkassa, meni minne tahansa.

Eikä toisilla pitäisi olla oikeutta pakkolääkitä ihmisiä, jotka kärsivät siitä.

Aika moni muuttaa karkuun puolison uhkauksia tai velkoja tai on asunnoton toiset on varastanut ulkomaalaiset rahat tavarat tämä on yleistä kuten hyvin tiedätte ulkomailta tullaan autoilla ryöstämään täältä huumejengit ryöstää lähiöissä huonekalut verhot vaatteet minkä voi myydä.Muutama vuosi ulkomailla on samaa kuin täällä mutta se tietty ympäristö vaihtuu kuitenkin ja ne velat tulee maksettu mitä huijaukset aiheutti monihan ei edes tiedä mihin rahat katosi.Pankkikortteja varastetaan tunnuksia.Hetki halvassa majatalossa ulkomailla auttaa kyllä erittäin tähän ongelmaan.Kysehän on selviytymisestä miksi nyt lääkärit hoitajat töitä tekee saadakseen rahaa asuntoon ruokaan.Ei elämä sen kummallisempaa ole.Asunto ruoka vaate.Ei niitä uhreja tarvi lisää painaa alas.Kyllä mielenterveys on koetuksella kun sinun tavarat rahat koira vaatteet varastetaan eikö niin.Jos ei ole vakuutusta ei auta mikään.Hoitajat jää kiinni yhtenään potilaiden vaatteiden korujen varastelusta ruokien.Mennään apua hakevan asuntoon viedään TV koira korut vaatteet.Nimitellään narkomaaniksi vaikka ei ole koskaan käyttänyt huumeita ei masennus ole mikään narkomaanien yksinoikeus tauti.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ne ongelmat lääkkeillä ratkea. Useimmiten vain pahentavat niitä kun ei pysty lääkkeiden takia selviytymään elämästä. Toimintakyvyn halvaantuminen on yksi vakavimmista haitpista, mitä neuroleptit aiheuttavat. Lisäksi ne lyhentävät elinikää merkittävästi.

Lue lisää

Ja ryöstelijöiden päälle väärät diagnoosit apua ei saa.

Anonyymi kirjoitti:

Mikään teoreettinen koulutus ei täysin korvaa omakohtaista kokemusta psykiatrian lääkkeiden haitoista omassa kehossa ja mielessä. Se, että monet saavat psykiatrian lääkkeistä avun, on nähtävästi mielestäsi hyväksyttävä hinta lääkehaittojen sivuuttamiselle. Missä on ihmisyys? Aivan oikein, ei missään.

Lue lisää

Ajatelkaa nyt hei sut on ryöstetty huumattu huijattu haet apua saat lisää huumepiikkiä vielä hoitaja varastaa sun koiran kengät ja astioita.

Anonyymi kirjoitti:

Onko pysyvä toimintakyvyn menetys lievä haitta? Oli neurolepti mikä tahansa, aina sama lopputulos. Ja eikun ”loppuelämän, loppuelämän”. Ei mikään ihme, jos on useampiakin, jotka mielellään lähtisivät pysyvästi ulkomaille.

Lue lisää

Niin on niitä hulluksi nimittelijöitä eri uskonnoissa jos vetää käteen tai selkä on kipeä on laiska lintsaaja. Kyllä näitä riittää. Meilläkin lahkolainen kävi vei huonekaluja matkalaukun väitti ollaan loosereita 26 vuotta kolmivuorotyötä .....

Anonyymi kirjoitti:

Niin on niitä hulluksi nimittelijöitä eri uskonnoissa jos vetää käteen tai selkä on kipeä on laiska lintsaaja. Kyllä näitä riittää. Meilläkin lahkolainen kävi vei huonekaluja matkalaukun väitti ollaan loosereita 26 vuotta kolmivuorotyötä .....

Lue lisää

Meillä joku hellari mikä lie vapaamuurari väitti että meillä ei ole koulutusta ..aika monta on no muutama vuosi meni se esitti varmaa tietoa ettei meillä ole ajokorttia ,no meillä on, sitten se esitti varmaa tietoa että ollaan jumalattomia no ei olla ...sitten tuli syytös itse saastuksesta toisesta lahkosta. Sen jälkeen alkoi syytökset ettei osata teologiaa tuli postilaatikkoon vaikka millaista tällä kertaa raamattukoulu ehdotusta sitä ennen eri lahkoista vastaavia. No ei sitten tuli muista uskonnoista vaatimuksia milloin mihinkin sääntöön ja kirous uhkauksia jos ei tehdä niin näin ja käännytä sinne tänne tuonne.Sitten jo hampaat irvessä lopulta ihan päälle oli Raamattu puhuu seurakuntalaisten oli hellaria oli jehovaa oli juutalaista oli muslimia ja jahvea joka lähtöön.Lestat kävi kimppuun.Yhteistä kaikille on uhkailu väärät syytökset ja varastaminen ilmiömäinen varastaminen toisilta.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikilla ei ole lääkehaittoja, siksi ei niitä voi yleistää mitenkään.
Ja kyllä psykiatreille on kokemusta asioista missä työskentelevät. Mutta aina on niitä jotka tuntevat olevansa väärin ymmärrettyjä eivätkä itsekään tunnista sitä yhdeksi oireiksi sairaudessaan,
Sitten on tietysti niitäkin joilla esiintyy haittavaikutuksia jostain lääkkeestä mutta enemmistöllä menee aika hyvin kun osaa suhtautua tilanteeseen että lääkityksen alussa voi olla hieman hankalaa mutta sekin on ohimenevää.
Joten kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä kokemuksia siksi niitä ei voi verrata toiseen ihmiseen ja hänen lääkityksensä . Eikä liioin julistaa netissä että älkää syökö lääkkeitä , koska niin moni on saanut paremman elämän lääkityksensä kanssa.
Eräs kollega joka oli parikymppinen teki mutkan sairaalassa ja tuli sieltä takaisin töihin iloisena ja sanoi että hän on tyytyväinen hoitoon . Että näitäkin on

Lue lisää

Kun kertoo läääkehaitoista psykiatrille tai hoitajille, on hoitovastainen.

Anonyymi kirjoitti:

On totta, että itseään on mahdotonta paeta.
Psyyke ja koko oma minä ongelmineen kulkevat aina matkassa, meni minne tahansa.

Itseään ei voi paeta, mutta pakkolääkitsijöitä voi paeta muuttamalla ulkomaille. Itse harkitsen samaa.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko jo kuullut PSSD:stä? Se on tila, joka voi puhjeta SSRI-lääkkeen käytön seurauksena. PSSD:stä kärsivällä seksuaalisuus sekä kognitiiviset ja emotionaaliset toiminnot eivät välttämättä palaa koskaan täysin ennalleen SSRI-lääkkeen lopetuksen jälkeen.

Lue lisää

Miten SSRI lääkkeet liittyy injektioiden lopettamiseen?

Anonyymi kirjoitti:

Voi taas tätä tragikomiikan määrää.

Eli ihminen ei saa luottaa tutkijoihin.
Ihminen ei saa luottaa lääkäreihin.
Eikä ihminen saa etsiä tietoa googlesta.

Eli ainoa asia mihin ihminen saa luottaa on sinun hyväksymä sivu.

Ei taida jäädä elämäsi viimeiseksi triggeröitymiseksi.

Mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä, että maailmassa on muitakin älykkäitä ihmisiä, jotka itse pystyvät lukemaan, tutkimaan ja kokemaan asioita. Ei kaikki ihmiset syö turhaan SSRI lääkkeitä, eikä heille kaikille tule PSSD oireita.

Lue lisää

No nille joille tulee PSSD oireita niin sääliksi käy heitä maailmassa jossa olisi hoitotyöntekijöitä jotka ajattelee tavallasi. Vähättelevästi, sairauden ja fyysisten sairauksien piikkiin laittaen, sitä vain painottaen kuinka moni hyötyy. Itse en ainakaan enää rulettia pelaa. Pelasin rulettini ja panos oli aseessa. Parempaa ruletinpeluuta muille!
Itse näen tosiasialliset riskit hyötyihin nähden enkä koe että hyödyt on riskin arvoisia.

Oli minullekin lyhytkestoista hyötyä mutta hinta oli kova enkä kokemukseni mukaan enää usko enää näihin lääkkeisiin
Huomaa että minäkin olen ollut ihminen joka on hehkuttanut lääkkeitä alkuvaiheessa. Olen ollut. ei ole niin mustavalkoista että on haittaa ja hyötyä saaneita vaan voi olla hyötyä saaneita joiden elämän lääke turmelee ja vaikutus alkaa muuttua haitallisemmaksi. Ihmisiltä kannattaa kysyä myös viekkarien jälkeen mikä tunne lääkkeestä jäi

Psykiatria on minulle vitsi lääkeharmien jälkeen ja olen pahoillani ihmisten puolesta kelle pakotetaan lääkkeitä. Onhan se aika absurdia esim että ihmisille pakkosyötetään lääkkeitä jotka voi viedä osia ihmisyydestä pois kuten seksuaalisuus. Neuroleptit on vielä pahempia tässä oman kokemikseni mukaan

Anonyymi kirjoitti:

Neurologiksi aloit.
Pelko on suurin syy miksi hän lähti, pelko että kuolee piikkiin, joten kaikki nämä salaliitto teoriat esiintyy samalla lailla.
Varoitellaan lääkkeistä vaikka oireet kuuluvat sairauteen.
Ja ollaan niin varmoja asioista mistä ei ole muuta kun omat luulot.
Sairauden oireet esiintyy monella tavalla, mutta ne laitetaan usein pelkääjän suusta lääkkeen syyksi

Lue lisää

Uskon osittain tuon, että oireet kuuluvat sairauteen.
Ymmärrän, ja jopa tiedän, että vaikeasti sairas ja oireileva potilas hyötyy lääkityksestä, esim. psykoosipotilaat pahimassa vaiheessaan.
Tai krooniset skitsofreenikot, kenties pystyvät elämään tyydyttävää elämää juurikin lääkkeiden avulla.

Omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, etenkin näin jälkeenpäin, että sairastuttuani vuosia sitten psykoosiin, runsaat lääkitykset lähinnä ylläpitivät oireita.
Sairaalahoidoistakaan ei ollut mitään apua, kun olin aivan tukkoon lääkittynä.
Viimeinen sairaalajakso, jolloin lääkitykset vähennettiin täysin minimiin, oli kohdallani onnistunein, koska selvempijärkisenä, ilman lääketokkuraa, pystyin työskentelemään itseni, ajatusteni ja tunteideni kanssa.

Sillä viimeisellä hoitojaksolla pääsin kyllä eroon ongelmista ja riippuvuuksista, jotka useampiin psykooseihin johtivat aikoinaan.
Nyt olen jo monta vuotta pärjännyt ilman lääkkeitä, ja onnekseni ilman jatkuvaa tokkuraa.
Nautin jopa siitä, kun pystyn ajattelemaan selkeästi ja tuntemaan kaikkia mahdollisia tunteita, ja vieläpä käsittelemään myös ne ikävämmät tunteet.

Minulla on joitain kavereita ja tuttavia, jotka kulkevat tänä päivänäkin " muissa maailmoissa " ( näin sitä voisi kuvata ), kun joutuvat käyttämään isoja määriä erilaisia pillereitä. Ei se minusta vaikuta miltään tehokkaalta hoitomuodolta.

En pysty kenellekään toiselle sanomaan, kannattaako lääkkeitä käyttää vai ei, se asia ei ole minun päätettävissäni.
Itse en omakohtaisesti enää halua palata menneeseen, ja aloittaa kaikkea alusta.

Anonyymi kirjoitti:

Uskontolahkoissa muuten kaatuillaan samaan tahtiin kuin jalkapallokentällä.

Mua pelottaa tuleva talvi, kun taas saa kaatuilla jäisillä keleillä.......

Anonyymi kirjoitti:

Eikä toisilla pitäisi olla oikeutta pakkolääkitä ihmisiä, jotka kärsivät siitä.

Ihan aina en jaksa ymmärtää lääkityksen yhteydessä pakko-sanaa.
Jos ei lääkkeitä tarvitse, ei niitä kukaan pakota syömään.
Kun ihmisellä menee riittävän hyvin ja tuntee pärjäävänsä ilman lääkkeitä, on oikeus, ja on lupa sanoa lääkkeille, ei kiitos.

Käytin lääkkeitä ( eikä ihan pieniä määriä ) monet vuodet, mutta kun tulin parempaan kuntoon lääkkeiden vähennysten myötä ja saatuani kunnollista, asiantuntevaa hoitoa, olen pärjännyt ilman lääkkeitä jo vuosia.
Alkuun kyllä puolittain uhattiin pakkohoidolla, kun kerroin lopettaneeni lääkityksen, mutta psykiatritkin näkevät, onko ihminen ihan oikeasti hoidon tarpeessa vai ei.

Tiedän, että aika monet ovat arkoja sanomaan vastaan, etenkin psykiatrin edessä, mutta omat mielipiteet voi, ja saakin, sanoa.
Tajuan myös, miksi monet haukkuvat kaikkea mahdollista, mutta ovatko ne monet ennen haukkumista yrittäneet kaikkensa, sanoneet omia mielipiteitään, keskustellut esim. lääkkeistä määräävän lääkärin kanssa ?

Ensin on hyvä ilmaista mielipiteensä, ja sitten jos kaikki menee ns. metsään, niin voi ehkä alkaa arvostella ja haukkua, jos niin haluaa.
Elämässä ylipäänsä, oli asia mikä tahansa, tai liittyy mihin tahansa, on ensin yritettävä se, mihin itse pystyy, ja jos mikään ei auta, niin sittenhän kukin menettelee omalla tavallaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tuollaista se pakkolääkintä saa aikaan.

Enemmän suljettuahoitoa, ota lääkkeet tai ole ottamat, siinä tapauksessa pysyt kopissasi.
Hullut eivät kuulu yhteiskuntaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mikään teoreettinen koulutus ei täysin korvaa omakohtaista kokemusta psykiatrian lääkkeiden haitoista omassa kehossa ja mielessä. Se, että monet saavat psykiatrian lääkkeistä avun, on nähtävästi mielestäsi hyväksyttävä hinta lääkehaittojen sivuuttamiselle. Missä on ihmisyys? Aivan oikein, ei missään.

Lue lisää

Silitellä päätä ja toivotaan ettei tuo räjäytä tai ammu ketään. Sekö olisi tasapainottomalle hyvää hoitoa.

Anonyymi kirjoitti:

Onko pysyvä toimintakyvyn menetys lievä haitta? Oli neurolepti mikä tahansa, aina sama lopputulos. Ja eikun ”loppuelämän, loppuelämän”. Ei mikään ihme, jos on useampiakin, jotka mielellään lähtisivät pysyvästi ulkomaille.

Lue lisää

🤣🤣 Hulluus parantuu muuttamalla ulkomaille.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko jo kuullut PSSD:stä? Se on tila, joka voi puhjeta SSRI-lääkkeen käytön seurauksena. PSSD:stä kärsivällä seksuaalisuus sekä kognitiiviset ja emotionaaliset toiminnot eivät välttämättä palaa koskaan täysin ennalleen SSRI-lääkkeen lopetuksen jälkeen.

Lue lisää

Mitä sitä ottamaan hullunlääkettä, kun mulku ja järkiseisovat.

Anonyymi kirjoitti:

🤣🤣 Hulluus parantuu muuttamalla ulkomaille.

Seksuaalisuus on osa ihmisyyttä ja kuuluu esim parisuhteisiin ja edelleen, painotan, on aika kyseenalaista pakkolääkitä ihmisiä aineilla jotka voivat varastaa heiltä tämän puolen. Joku voi yksinkertaistaa tämän kaiken niin että no big deal kun ei ole seksihaluja tai onko muka tärkeää joku seksi jos on joku mielensairaus tai on henkisesti vaikeaa?

Eikö mt-potilaalla ole oikeutta seksuaalisuuteen jossa siitä saa nautintoa? Ei ilmeisesti ole kun on ihan oikeutettua että lääkkeet voi viedä seksuaalipuolen. Ironista että masennuslääke vie seksuaalisuuden jonka pitäisi nostaa mielialaa.

Itse en palautunut koskaan kun lääkäri lääkitsi vieroitusoireita ja vieroituksessa puhjennutta pahaa oloa. En siis koskaan enää palautunut siitä. Uskon että se oli viimeinen naula arkkuun.

Kaikki ei palaudu psykiatrian rohdoista ja kiva viettää elämää jonka laatu surkeaa vuosikausien lääkehoidon haittojen ja PSSD:n kanssa. Ja turha sönkätä että no onhan sitä elämässä muutakin. Aika vähän pahimmillaan on jos kunnon haittoja lääkkeistä saa. No kyllä sitä friikkiyteen tottuu ja surkeaan elämänlaatuun. Sisältä hiljaa kuollen kun ei edes muista mitä elämä on ja millaista sen kuuluisi olla. Miettien vaan että kiitos psykiatria!

Itse uskon että anhedonia liittyy myös pitkäkestoisiin lääkehoitoihin ja ilmiöön PSSD. Kyse on saman ilmiön kahdesta eri puolesta. Siinä missä esim huumeet jatkivasti käytettynä voi aiheuttaa seksuaalisen puolen ongelmia ja altistaa depressiolle, voi myös psyykenlääkkeet. Aivot ja hermosto kestää tiettyyn rajaan aineilla kyllästämistä, sitten alkaa tulla ongelmia ja vaikutus muuttuu toksisemmaksi ja aina keho ei palaudu. Ei kannata siis yllättyä jos lopputulos lääkinnästä on turra olo. Ja ne haitat lisää myös pahaa oloa mikä on ironista lääketieteen alassa joka hoitaa ihmiskärsimystä.

Minulle psykiatria symboloi pahaa oloa koska se ei piittaa potilaista kelle tuotetaan hoidolla pahaa oloa eikä heillä kiinnosta lääkkeiden haitat tunne-elämälle ja elämänlaadulle. Ja he tuottavat pitkäaikaislääkityksillä pahaa oloa. Olen kokenut psykiatrian lääkkeiden pahaa oloa lisäävät mekanismit elämässäni.

Olisin ansainnut edes tietoa seksuaalihaitoista nuorena. Kaikki jätettiin sanomatta. Minun puolestani lääkeyhtiöt ja psykiatria saisi joutua vastuuseen siitä miten he leikkii Jumalaa lääkkeillä eivätkä piittaa seurauksista mitä heidän hienoista kehitelmistään seuraa. Korvausvastuuseen. Reaktio ihmisten kokemaan kärsimykseen lääkehaitoista on kädet korville "laalaaaenkuule, lääkkeet pelastaa elämiä kaikki ei saa haittaa". "Pitäähän nyt hulluja hoitaa". Olen onnellinen kun olen päässyt eroon tuollaisista pahan olon aiheuttajista elämässäni!

Anonyymi kirjoitti:

🤣🤣 Hulluus parantuu muuttamalla ulkomaille.

Suomi ei ole mikään paikka, missä hulluus paranee.

Anonyymi kirjoitti:

Suomi ei ole mikään paikka, missä hulluus paranee.

On Suomessa asiat aika hyvin. Monessa maassa on ihmisoikeudet ei maailmassa ole hyvällä tolalla. Mutta on täälläkin ongelmansa. Yksi on tuo hemmetin jokavuotinen kuukausia kestävä pimeys joka ei edistä henkistä hyvinvointia. Eikä täälläkään psyykepotilaan oikeudet parhaalla mahdollisella tolalla on. On täällä esim Tornion malli joka on lupaavampi kuin biopsykiatrian lääkkeet huiviin malli mutta vain yhdessä paikassa.

Anonyymi kirjoitti:

"Moninaiset ovat nämä sairaudet siksi on hyvä saada kontakti lääkäriin joka auttaa näissä kysymyksissä potilasta se kun kuvittelee vaikka mitä . Aina hyvä tietää myös että miten suuri on ollut koe ryhmä kun näitä lääkkeitä tutkitaan .

Niin että paras kun ei ota puheen aiheeksi asioita mitä luulee eikä ollenkaan mitää Googlen juttuja sillä ne antavat usein väärän kuvan asioista kun ei olla osaavia edes tulkitsemaan lukemaansa ."

Trollaatko?! Vai että isot koeryhmät. Kyseisiä lääkkeitä tutkitaan haittojen osalta kehnosti lääkkeen tullessa markkinoille eikä se ole prioriteettina lääkeyhtiöillä varmastikaan alussa verrattuna markkinointiin ja lääkkeen puskemiseen markkinoille . Tutkimukset joilla lääke tuodaan on lyhyitä tutkimuksia ja esim pitkäaikaiskäytön tutkimiksetkaan ei ole kovin pitkiä loppupeleissä. Dataa ei ole niin paljon kuin luulisi. Tosiasialliset haitat lääkkeistä selviää kymmenien vuosien sisällä "ihmiskokeessa". Esim tardiivi dyskinesia neurolepteissä aikanaan(meni muutama vuosikymmen että asia ymmärrettiin ja sitä jopa pistettiin taudin piikkiin), riippuvuusongelmat ja viekkarit bentsoissa(kyse oli pitkään ihan kelpo lääkkeestä kunnes niitä alettiin demonisoida kun tajuttiin riippuvuuspulmat ja vieroitusoireiden ongelmat). Merkintä SSRI-lääkkeiden lopetuksen jälkeen jatkuvista seksiongelmista päätyi pakkaukseen vasta muutama vuosi sitten lääkeyhtiöidrn toimesta ja kauankos ne olikaan markkinoilla olleet! Häh? Kymmeniä vuosia!

Britanniassa hoitosuositukset päivitettiin muutama vuosi sitten huomioimaan paremmin masennuslääkkeiden vieroitusongelmat ja pitemmät vaikeammat viekkarit ja seurasin asiantuntijoiden keskustelua aiheesta Britanniassa missä potilasryhmittymät ja kriittiset ammattilaiset halusivat enemmän tukea ihmisille ketkä on saaneet masennuslääkkeistä pitkäkestoisia vaikeita vieroitusoireita. Seurasin hiljalleen kuinka Suomenkin media alkoi kirjoittaa asiasta, Käypähoidon tekijöitä haastateltiin.

Ja älä sinä selitä minulle olenko kykenevä tulkitsemaan lukemaani. Puhu vaan omasta puolestasi.

Potilailla on lisäksi oma kokemusasiantuntijuus lääkkeiden vaikutuksista.
Jos menisin jollekin tk-lääkärille tilittämään PSSD oireistostani mitä apua saisin? En mitään! Varmaan kummastuneen katseen koska suuri osa lääkäreistä ei tiedä määräämiensä aineiden haitoista. Ja haluaisinko edes mennä nöyryyttämään itseäni asiasta johonkin tk:hon jossa juuri ei edes ole resursseja?

Kuten en saanut saadessani lääkkeistä harmia ja pahoja viekkareita. Itse piti apu hakea miten auttaa itseään. Se löytyi netistä, ei lääkäriltä.

Lue lisää

Usko siirtää vuoriakin
Kukin tavallaan

Anonyymi kirjoitti:

Usko siirtää vuoriakin
Kukin tavallaan

"Usko siirtää vuoriakin
Kukin tavallaan"

Eiköhän se karma vielä sinullekin kosta, vitun elukka.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatri voi myös kohota mielivaltaiseen asemaan. Seuraamuksia eikä vastuuta tarvitse pelätä.

Ei ne kyllä itseasiassa voi kohota ihan mielivatasiin asemiin. Kannattaa tutustua erilaisiin valitusmuotoihin, ja käyttää niitä rohkeasti.

Se mistä ei tietenkään saa korvausta on mielensä pahoittaminen, vaan siinä pitää olla sitten oikeita väärinkäytöksiä takana.

Anonyymi kirjoitti:

Masennuslääkkeet paljastuivat huuhaaksi. Eivä toimineet kuten väitettiin.

Masennuslääkkeet kyllä toimivat, mutta ne ei ole pitkäaikainen tai pysyvä ratkaisi masennuksen hoidossa, vaan samaan aikaan joutuu työskentelemään muilla tavoin masennuksen ehkäisemiseen.

Masennus ei siis lähde makaamalla ja pelkkiä pillereitä popsimalla. (arvaa mistä tiedän?)

Tuolla vielä hyvä tutkimus masennuslääkkeiden toimintamekanismista.
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0092867421000775?via=ihub

Anonyymi kirjoitti:

Ja usein ne lääkkeet nostavat painoa ja aiheuttavat terveyshaittoja senkin vuoksi.

Toiset lääkkeet lisäävät ruokahalua, toise taas vähentävät. Kumpia sinä syöt?

Anonyymi kirjoitti:

Monet taas sitten hakee apua sieltä väärästä paikasta etsii pelkkää keskustelu apua mutta joutuukin sitten johonkin diagnosointi kierteeseen eka käynti paniikki seuraava masennus kolmas häiriö eli siinä kun apua hakeva kuvittelee saavansa apua puhumalla hän samaan aikaan saakin vain diagnoosia toisen perään eikä kukaan kuunnellutkaan.

Lue lisää

Ei varsinaisesti pidä paikkaansa. Ellet sitten ole psykoosissa, ja kuvittele että joku voisi jutella sinut sieltä ulos, tai vielä yleisempää, että voisit jutella jonkun sinne psykoosiin sisään sulle kaveriks.

Anonyymi kirjoitti:

Olitpa trolli tai et, niin olet vakavasti häiriintynyt tapaus ja selvästi hoidon tarpeessa.

En ole trolli mitenkään, kokemusta on näistäkin asioista läheisen kanssa, ja työssäni
Siis jokainen ihminen reagoi lääkkeisiiin eri tavalla , siinä ei voi niinkuin yleistää mitenkään.tavalliset sivuvaikutukset ovat monella lääkkeen aloittamisen kanssa sitten tulee paremmaksi , mutta kaikille ei ehkä sovi kyseessä oleva lääke , ja silloin se vaihdetaan toiseen . Joten ei se ole trollaamista .

Anonyymi kirjoitti:

Seksuaalisuus on osa ihmisyyttä ja kuuluu esim parisuhteisiin ja edelleen, painotan, on aika kyseenalaista pakkolääkitä ihmisiä aineilla jotka voivat varastaa heiltä tämän puolen. Joku voi yksinkertaistaa tämän kaiken niin että no big deal kun ei ole seksihaluja tai onko muka tärkeää joku seksi jos on joku mielensairaus tai on henkisesti vaikeaa?

Eikö mt-potilaalla ole oikeutta seksuaalisuuteen jossa siitä saa nautintoa? Ei ilmeisesti ole kun on ihan oikeutettua että lääkkeet voi viedä seksuaalipuolen. Ironista että masennuslääke vie seksuaalisuuden jonka pitäisi nostaa mielialaa.

Itse en palautunut koskaan kun lääkäri lääkitsi vieroitusoireita ja vieroituksessa puhjennutta pahaa oloa. En siis koskaan enää palautunut siitä. Uskon että se oli viimeinen naula arkkuun.

Kaikki ei palaudu psykiatrian rohdoista ja kiva viettää elämää jonka laatu surkeaa vuosikausien lääkehoidon haittojen ja PSSD:n kanssa. Ja turha sönkätä että no onhan sitä elämässä muutakin. Aika vähän pahimmillaan on jos kunnon haittoja lääkkeistä saa. No kyllä sitä friikkiyteen tottuu ja surkeaan elämänlaatuun. Sisältä hiljaa kuollen kun ei edes muista mitä elämä on ja millaista sen kuuluisi olla. Miettien vaan että kiitos psykiatria!

Itse uskon että anhedonia liittyy myös pitkäkestoisiin lääkehoitoihin ja ilmiöön PSSD. Kyse on saman ilmiön kahdesta eri puolesta. Siinä missä esim huumeet jatkivasti käytettynä voi aiheuttaa seksuaalisen puolen ongelmia ja altistaa depressiolle, voi myös psyykenlääkkeet. Aivot ja hermosto kestää tiettyyn rajaan aineilla kyllästämistä, sitten alkaa tulla ongelmia ja vaikutus muuttuu toksisemmaksi ja aina keho ei palaudu. Ei kannata siis yllättyä jos lopputulos lääkinnästä on turra olo. Ja ne haitat lisää myös pahaa oloa mikä on ironista lääketieteen alassa joka hoitaa ihmiskärsimystä.

Minulle psykiatria symboloi pahaa oloa koska se ei piittaa potilaista kelle tuotetaan hoidolla pahaa oloa eikä heillä kiinnosta lääkkeiden haitat tunne-elämälle ja elämänlaadulle. Ja he tuottavat pitkäaikaislääkityksillä pahaa oloa. Olen kokenut psykiatrian lääkkeiden pahaa oloa lisäävät mekanismit elämässäni.

Olisin ansainnut edes tietoa seksuaalihaitoista nuorena. Kaikki jätettiin sanomatta. Minun puolestani lääkeyhtiöt ja psykiatria saisi joutua vastuuseen siitä miten he leikkii Jumalaa lääkkeillä eivätkä piittaa seurauksista mitä heidän hienoista kehitelmistään seuraa. Korvausvastuuseen. Reaktio ihmisten kokemaan kärsimykseen lääkehaitoista on kädet korville "laalaaaenkuule, lääkkeet pelastaa elämiä kaikki ei saa haittaa". "Pitäähän nyt hulluja hoitaa". Olen onnellinen kun olen päässyt eroon tuollaisista pahan olon aiheuttajista elämässäni!

Lue lisää

Olet oikeassa esille tuomissasi asioissa. Se, että hoidetaan jotakin psyykevaivaa, tai ongelmaa ei oikeuta viemään esim. seksuaalisuutta, aiheuttamaan muuta kenties tulevaa haittaa, tai toisten, uusien somaattisten sairauksien puhkeamista, tai tuhoamaan kenenkään terveyttä, hyvinvointia ja elämää. Puhumattakaan ihmisoikeuksista ja niiden viemisestä. Jokaisella on ihmisarvonsa, joka ansaitsee saada kunnioittavaa kohtelua ja asennoitumista.

Olen pahoillani kokemistasi kärsimyksistä. Vaikka itsekin olen saanut lukuisia haittoja minulle aikoinaan määrätyistä lääkkeistä. Ja tuskin elän kovin kauan.

Toivon, että jokainen, joka harkitsee mt-palveluiden käyttämistä ja psyykelääkkeiden käyttämisen aloittamista etsisi tietoa niin monesta lähteestä, ja kirjoista, ja lukisivat ihmisten aidoista omakohtaisista kokemuksista, niin paljon, kuin mahdollista, oman itsensä varjelemiseksi, auttamiseksi, hyvinvointinsa edistämiseksi ja hoitamiseksi, kuin että sokeasti luottaa lääkäreihin, psykiatriassa toimiviin, tai terveydenhuoltoon.

Ja rukoilen Jumalaa, että hän tuomitsisi, kostaisi ja antaisi rangaistuksen kaikille niille, jotka ovat aiheuttaneet vahinkoa, kärsimystä ja tuhoa psykiatrian aiheuttamille uhreille. Toivon todella, että he ja heidän toimintansa ja tekonsa tulevat itse nöyryytetyiksi, kyseenalaistettaviksi, tuomittaviksi ja joutuvat häpeään!

Anonyymi kirjoitti:

Olet oikeassa esille tuomissasi asioissa. Se, että hoidetaan jotakin psyykevaivaa, tai ongelmaa ei oikeuta viemään esim. seksuaalisuutta, aiheuttamaan muuta kenties tulevaa haittaa, tai toisten, uusien somaattisten sairauksien puhkeamista, tai tuhoamaan kenenkään terveyttä, hyvinvointia ja elämää. Puhumattakaan ihmisoikeuksista ja niiden viemisestä. Jokaisella on ihmisarvonsa, joka ansaitsee saada kunnioittavaa kohtelua ja asennoitumista.

Olen pahoillani kokemistasi kärsimyksistä. Vaikka itsekin olen saanut lukuisia haittoja minulle aikoinaan määrätyistä lääkkeistä. Ja tuskin elän kovin kauan.

Toivon, että jokainen, joka harkitsee mt-palveluiden käyttämistä ja psyykelääkkeiden käyttämisen aloittamista etsisi tietoa niin monesta lähteestä, ja kirjoista, ja lukisivat ihmisten aidoista omakohtaisista kokemuksista, niin paljon, kuin mahdollista, oman itsensä varjelemiseksi, auttamiseksi, hyvinvointinsa edistämiseksi ja hoitamiseksi, kuin että sokeasti luottaa lääkäreihin, psykiatriassa toimiviin, tai terveydenhuoltoon.

Ja rukoilen Jumalaa, että hän tuomitsisi, kostaisi ja antaisi rangaistuksen kaikille niille, jotka ovat aiheuttaneet vahinkoa, kärsimystä ja tuhoa psykiatrian aiheuttamille uhreille. Toivon todella, että he ja heidän toimintansa ja tekonsa tulevat itse nöyryytetyiksi, kyseenalaistettaviksi, tuomittaviksi ja joutuvat häpeään!

Lue lisää

Itse kävin terapiassa masennuslääkkeitä syövänä ja se oli suureksi osaa hyödytöntä koska lääkitys leikkasi tunne-elämää/erkaannutti tunteista. Muistan valittaneeni terapiassa oireesta mikä liittyi lääkitykseeni, apatia ja päiväväsymys. En tajunnut sitä silloin että se oli lääkityksen laukaisemaa isommalla annoksella. olen tehnyt moniakin asioita lääkitystä käyttäessäni itseni eteen kuitenkin ja yrittänyt.

Minulle ei kukaan sanonut nuorena että lääkitys kannattaa pitää lyhytkestoisena ja kuinka on kyseenalaista määrätä reseptiä ihmiselle jonka aivot vielä kehittyy ja kasvaa eikä tutkimusta vaikituksista ole. Sitä respaa uusittiin, uusittiin ja uusittiin. Alkuvaiheessa lääkityksellä oli omasta mielestäni tehoa (plaseboa ei voi sulkea pois kun oli myös muuta tukea) mutta sen vaikutus muuttui turruttavammaksi hiljalleen.

Huomasin lääkkeestä myös muita haittoja, esim motorinen levottomuus mikä oireili keskittymisen hankaluuksina. Mieleni ja kehoni oli jotenkin rauhattomampi jollain tapaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ne kyllä itseasiassa voi kohota ihan mielivatasiin asemiin. Kannattaa tutustua erilaisiin valitusmuotoihin, ja käyttää niitä rohkeasti.

Se mistä ei tietenkään saa korvausta on mielensä pahoittaminen, vaan siinä pitää olla sitten oikeita väärinkäytöksiä takana.

Lue lisää

No karu tosiasia on se että mt-potilaan valituksista ei juuri usein koidu mitään. Potilaalla ja lääkärillä on valtaepäsuhta. Mt-diagnosoidun potilaan valituksia voidaan tulkita diagnoosien läpi, tämä nyt on hullu.

Käsittääkseni esim narkolepsian sikapiikeistä saaneet ei suuria korvauksia saaneet siihen nähden että elämä pilalla. Kertoo vaan siitä että mikä lääkehaittoja kohdanneiden oikeusturva on.

Anonyymi kirjoitti:

Masennuslääkkeet kyllä toimivat, mutta ne ei ole pitkäaikainen tai pysyvä ratkaisi masennuksen hoidossa, vaan samaan aikaan joutuu työskentelemään muilla tavoin masennuksen ehkäisemiseen.

Masennus ei siis lähde makaamalla ja pelkkiä pillereitä popsimalla. (arvaa mistä tiedän?)

Tuolla vielä hyvä tutkimus masennuslääkkeiden toimintamekanismista.
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0092867421000775?via=ihub

Lue lisää

Tuo on yhtä höpöhöpöä tuo tutkimus masennuslääkkeiden toimintamekanismista ainakin siltä osin että tuo hieno ajatus vesittyy aika paljon kun mietitään että kyse on kumminkin SSRI-lääkkestä SSRI-lääkkeen haittoineen, SSRI-lääkkeen viekkareineen (esim sähköiskutuntemukset,uniongelmat, ymmä muut fyysiset viekkarit jotka ei osoita kovin suotuisia vaikutuksia aivoille, hermostolle jne). Kukaan ei ole edes todistanut että kyseinen vaikutus mitä tutkimuksessa esitellään on yksinomaa todiste aineen suotuisuudesta aivoille, siitä että se korjaa jotain tai pitkän päälle tehokas keino ratkoa mielialaongelmia. Esim aivojen vaurioituminen voi lisätä sen jälkeen neurogeneesiä aivoissa. Kun aivojen toiminta vaurioituu, aivot tekee korjauksia siihen ja neurogeneesi kiihtyy ainakin hetkellisesti.

Onko tehty kunnon tutkimusta aivoterveydestä pitkään käyttävillä tai vieroittautujilla? Mikä on tilanne aivoissa esim pitkän käytön vieroituksen seurauksena ja jälkeen tämän esittelemäsi vasteen kohdalla kun aivoja on muokattu uusiksi aineilla? Jossain antikolinergisissa masarilääkkeissä on havaittu jopa yhteyksiä dementiariskiin eli aina lääkkeen vaikutus ei ole yksinomaa suotuisa aivoterveydelle. Itse uskon että väkisin keinotekoisesti välittäjäaineiden ja reseptoritoiminnan etenkin pitkäaikaisesta muuttamisesta voi olla merkittäviä haittoja ja siihen suhtaudutaan liialla positiivisuudella. Ajattelen kuin kehossa on vallalla homeostaasi jonka muuttaminen keinotekoisesti joka päivä otettavalla pillerillä voi olla paljon haitallisempaa kuin ymmärretään. Kaikki ne välittäjäaineet mitä muokataan on roolissa paljon muuallakin kuin esim mielialaan liittyen motoriikassa lisääntymisterveydessä ynnä muussa. Lopputulos voi olla kehon terveyden ja hermoston normaalisti automaattisesti ja hienosti toimivan toiminnan vaurioituminen missä jokut palikat ei enää toimi normaalisti.

Vieroitustutkimuksessa keskiössä voisi olla juuri nämä sähköiskut aivoissa ja hermostossa mitä siellä tapahtuu. Olen lukenut monista teorioista myös PSSD:n takana mikä kertoo ongelmista mitä lääke tekee kehossa.

Näistä spekseistä en lähtisi tällaista lääkettä niin varauksetta hehkuttamaan aivoterveyttä ja ajattelua mullistavana aineena ainakaan. Toki se jotain muutoksia tekee selvästi aivoissa ja jotkut kokee hyötyä mielialalle. Mielenkiintoisia on myös tutkimukset jossa on havaittu lääkehaittoja masennuslääkkeistä esim suolistobakteereille. Onko masarilääkkeet suotuisia esim suolistolle ja aineenvaihdunnalle? Voiko masarilääkkeiden vaikutuksilla olla vaikuruksia esim ravintoaineideiden imeytymiseen? Suolisto on tärkeässä roolissa hyvinvoinnille. Psykiatrit keskittyy aivan liikaa aivoihin ja unohtaa kehon hyvinvoinnin. Aivot on osa kehoa. Suolistoa sanotaan toisiksi aivoiksi.

Omasta mielestäni SSRI-lääkkeisiin liittyvä mielenkiintoinen ilmiö on että itse olen saanut aikanaan apua siitä kun muutin lääkeannosta pienemmäksi tai alasajaessa lääkettä. Suotuisimmat vaikutukset tuli juuri annosta muuttaessa(ihan sama oliko nosto vai lasku) paitsi vikalla vieroituskerralla jolloin viekkarit oli jotain aivan hirveää. Uskon että SSRI suotuisa vaikutus onkin pitkälti hetkellinen ja määräaikainen. Lääke "ärsyttää" aivoja ja aivot reagoi tähän tekemällä muutoksia mistä voi tulla se suotuisa muutos olotilassa mutta ei ole takeita että se jatkuu ja se voi olla hetkellinen. Jos huumeidenkäyttäjiä mietitään, huumeista saatava suotuisa vaikutus ei säily samanlaisena ja usein mieliala alkaa laskea jatkuvasaa käytössä. Vaikutus muuttuu haitallisemmaksi ja vähemmän huippukokemuksia antavaksi. Ja uskon että myös masennuslääkkeet pitemmän päälle voi kroonistaa masennusta ja teho heikkenee Mutta huumeidenkäyttäjä joutuu käyttämään aineitaan koska keho fyysisesti mukautuu niihin. Kuten myös SSRI-käyttäjän keho ja aivot mukautuu pilleriinsä(dependence). Onko lopussa edes suotuisaa vaikurusta SSRI-lääkkeistä vai välittyykö vaikutus sen kautta että ottaessa säännöllisesti lääke olo pysyy tasapainossa koska keho on mukautunut aineeseen? Jos lääke otetaan pois iskee viekkareita jotka laittaa oloa myös henkisesti heittelemään.

Samantyyppinen vaikutus mitä kuvaat voisi välittyä esim säännöllisestä liikunnasta jossa aivojen toiminta tehostuu. Myös terapia itsessään rakentaa uusia hermoyhteyksiä kun oppii uutta ylipäätään. Ravinto myös auttaa aivoja ravinteiden vuoksi toimimaan optimaalisemmin. Miksi hiivatissa haluaisin enää edes jonkun aineen keinotekoisesti lisäämään aivojen muovautuvuutta. Toki jos on ajatukset jääneet junnaamaan eikä pääse jostain ajatukskehöstä se varmaan jotain voi muuttaa mutta mitkä on ne tosiasialliset negatiiviset vaikutukset tästä? Aina psykiatriassa keskitytään lyhytkestoiseen hyötyyn lyhyissä tutkimuksissa.

Anonyymi kirjoitti:

En ole trolli mitenkään, kokemusta on näistäkin asioista läheisen kanssa, ja työssäni
Siis jokainen ihminen reagoi lääkkeisiiin eri tavalla , siinä ei voi niinkuin yleistää mitenkään.tavalliset sivuvaikutukset ovat monella lääkkeen aloittamisen kanssa sitten tulee paremmaksi , mutta kaikille ei ehkä sovi kyseessä oleva lääke , ja silloin se vaihdetaan toiseen . Joten ei se ole trollaamista .

Lue lisää

Surullisinta on jos hoitoväki näkee että aina potilaalle on löydettävissä oikea lääke tai vaihtamalla sentään paranee vaikka haitat vain pahenisivat lääkityksillä mitä pitempään niitä on syönyt erilaisia tai osa pahasta olosta on lääkkeen puhkaisemaa. Käsittääkseni esim tardiivin dyskinesian riskit kasvaa mitä pidempi historia vuosia dopamiinia salpaavia lääkkeitä. Kyseinen haitta on osoitus vauriosta aivoille koska tämä esim kasvojen nykimistä aiheuttava haitta voi olla pysyvä. Itse aloin loppuvaiheessa lääkityspolkuani saamaan yhä pahempia haittoja mutta hoidossa oltiin vain että "hei, sinä tarvit lääkitystä". Haitat alkoi olla jo niin ahdistavia ja kiduttavia että se oli yksi syy miksi en enää koskaan ole tietyn rajan jälkeen halunnut ottaa riskejä lääkityskokeiluista ja valitsen mielummin olotilani sellaisena mitä se on. Lääkkeet ja vieroitukset myös usein häiritsivät unta ja sitäkautta lisäsi henkistä pahoinvointia.
Tai aletaan kasaamaan useita lääkkeitä päällekäin niin että on epäilystä että osa määrätty lääkkeen puhkaisemaan haittaan. Ihmisiä kokemia vieroitusoireita ja haittoja (jotka on pitkittyneitä) saatetaan myös lääkitä uutena psykiatrisena sairautena.

Esim vieroitusfoorumeilla jossa on tuhansia ja kymmeniä tuhansia ihmisiä on teoriana se että jokainen hermostoon vaikuttava psyykenlääke jättää jälkensä hermostoon, jokainen esim lääkkeen seinäänlopetus ja vieroitua jättää jälkensä (harmeja) hermostoon, jokainen haittakin voi jättää jälkiä hermostoon. Lääkehistoria jättää jälkensä hermostoon. Mahdollisesti herkistäen hermostoa uusille haitoille, lisäten riskiä siihen että lääkkeet ei enää toimi kuten ennen ja tardiiviin dysforiaan mikä on kroonistunut masennus. Tämän on kirjoittanut Surviving Antidepressants-palstan perustaja joka kirjoittaa vuosien saatossa lääkkeistä oppimiaan asioita. https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/2045125321991274

"Any history of long-term chronic psychiatric psychotropics might include many incidents of occasional forgotten doses, hasty drug switches, ADRs, going on and off drugs, and prior withdrawal symptoms – mishaps arising from normal clinical practice54,98,114,158,167 – that may induce sensitization and propensity to neurological kindling.24 This may be the iatrogenic neuropsychiatric precondition various authors have linked to “pseudo-resistance”, “acquired resistance”, “treatment-resistance”, and “tardive dysphoria”"

Mutta psykiatrian ei tarvi huomata tätä. He voi vaan hoitaa potilasta vuositolkulla mt-diagnooseilla huomioimatta sitä mitä negatiivista esim pitkäaikais lääke hoidolla potilaan hyvinvoinnille ja hermostolle on aiheutettu ja tulkita hänen lisääntynyttä pahaa oloaan vain mt-ongelmana. Pakkohoitaakin lääkehaittoja tai iatrogeenisesti aiheutettua kärsimystä potevia ihmisiä kiduttaen heitä lisää haitoilla.

Anonyymi kirjoitti:

Surullisinta on jos hoitoväki näkee että aina potilaalle on löydettävissä oikea lääke tai vaihtamalla sentään paranee vaikka haitat vain pahenisivat lääkityksillä mitä pitempään niitä on syönyt erilaisia tai osa pahasta olosta on lääkkeen puhkaisemaa. Käsittääkseni esim tardiivin dyskinesian riskit kasvaa mitä pidempi historia vuosia dopamiinia salpaavia lääkkeitä. Kyseinen haitta on osoitus vauriosta aivoille koska tämä esim kasvojen nykimistä aiheuttava haitta voi olla pysyvä. Itse aloin loppuvaiheessa lääkityspolkuani saamaan yhä pahempia haittoja mutta hoidossa oltiin vain että "hei, sinä tarvit lääkitystä". Haitat alkoi olla jo niin ahdistavia ja kiduttavia että se oli yksi syy miksi en enää koskaan ole tietyn rajan jälkeen halunnut ottaa riskejä lääkityskokeiluista ja valitsen mielummin olotilani sellaisena mitä se on. Lääkkeet ja vieroitukset myös usein häiritsivät unta ja sitäkautta lisäsi henkistä pahoinvointia.
Tai aletaan kasaamaan useita lääkkeitä päällekäin niin että on epäilystä että osa määrätty lääkkeen puhkaisemaan haittaan. Ihmisiä kokemia vieroitusoireita ja haittoja (jotka on pitkittyneitä) saatetaan myös lääkitä uutena psykiatrisena sairautena.

Esim vieroitusfoorumeilla jossa on tuhansia ja kymmeniä tuhansia ihmisiä on teoriana se että jokainen hermostoon vaikuttava psyykenlääke jättää jälkensä hermostoon, jokainen esim lääkkeen seinäänlopetus ja vieroitua jättää jälkensä (harmeja) hermostoon, jokainen haittakin voi jättää jälkiä hermostoon. Lääkehistoria jättää jälkensä hermostoon. Mahdollisesti herkistäen hermostoa uusille haitoille, lisäten riskiä siihen että lääkkeet ei enää toimi kuten ennen ja tardiiviin dysforiaan mikä on kroonistunut masennus. Tämän on kirjoittanut Surviving Antidepressants-palstan perustaja joka kirjoittaa vuosien saatossa lääkkeistä oppimiaan asioita. https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/2045125321991274

"Any history of long-term chronic psychiatric psychotropics might include many incidents of occasional forgotten doses, hasty drug switches, ADRs, going on and off drugs, and prior withdrawal symptoms – mishaps arising from normal clinical practice54,98,114,158,167 – that may induce sensitization and propensity to neurological kindling.24 This may be the iatrogenic neuropsychiatric precondition various authors have linked to “pseudo-resistance”, “acquired resistance”, “treatment-resistance”, and “tardive dysphoria”"

Mutta psykiatrian ei tarvi huomata tätä. He voi vaan hoitaa potilasta vuositolkulla mt-diagnooseilla huomioimatta sitä mitä negatiivista esim pitkäaikais lääke hoidolla potilaan hyvinvoinnille ja hermostolle on aiheutettu ja tulkita hänen lisääntynyttä pahaa oloaan vain mt-ongelmana. Pakkohoitaakin lääkehaittoja tai iatrogeenisesti aiheutettua kärsimystä potevia ihmisiä kiduttaen heitä lisää haitoilla.

Lue lisää

Ajatellen että tää on vain tällainen kroonikkopotilas joka ei parane ja vain huononee. Mitä jos tämä kroonikkopotilas olisikin voinut paremmin hoidolla joka olisi ollut toisenlaista, toisista lähtökohdista lähtevää? Esim jos hän olisikin ensipsykoosinsa kohdalla asunut Torniossa ja saanut avoimen dialogin hoitoa ? Hänen lääkehoitoa ei olisi jatkettu vuositolkulla surkealla seurannalla?

Ei niin neuroleptikeskeistä tai masennuslääkekeskeistä? Koko kehon hyvinvoinnin paremmin huomioivaa? Haittojen ja ongelmien takia lääkehoitoon kriittisemmin suhtautuvaa? Hänen traumakokemuksiinsa olisi paremmin perehdytty? Hänen päähänsä ei olisi laitettu ajatusta kuin hän ei pystyisi kuin lääkehoidolla hallitsemaan sairauttaan ja kuin lääkkeet korjaisi aivoja vaan haitoista ja mahdollisista lääkkeen ongelmista olisi puhuttu avoimesti? Hyvinvointia voi tukea lukuisin eri tavoin.

Anonyymi kirjoitti:

Mikään teoreettinen koulutus ei täysin korvaa omakohtaista kokemusta psykiatrian lääkkeiden haitoista omassa kehossa ja mielessä. Se, että monet saavat psykiatrian lääkkeistä avun, on nähtävästi mielestäsi hyväksyttävä hinta lääkehaittojen sivuuttamiselle. Missä on ihmisyys? Aivan oikein, ei missään.

Lue lisää

Monta kertaa on pahin syy itse sairaudessa
Jonka potilas itse laskee lääkehaitaksi samalla kun lääkehaittoja on todellisesti olemassa myös

Yksikin potilas jo viikon lääkkeen aloituksesta alkoi valittanaan haitoista oli kuulemma lukenut kaikki haitat netistä, joten keskeytti hoidon ja nykyisin
Huutelee kadulla ilkeyksiä ihmisille

Eikä voi pakkohoitoon viedä kun hän ei itse halua
Joten vaikea mennä sanomaan yksityisen ihmisen kokemuksia ja yleistää.

Kun toisten saavat suvuvaikutuksi , ja toiset eivät

Anonyymi kirjoitti:

Masennuslääkkeet paljastuivat huuhaaksi. Eivä toimineet kuten väitettiin.

Siis sinulle osoitautui harhaksi, jollekkin toiselle apu

Anonyymi kirjoitti:

Uskon osittain tuon, että oireet kuuluvat sairauteen.
Ymmärrän, ja jopa tiedän, että vaikeasti sairas ja oireileva potilas hyötyy lääkityksestä, esim. psykoosipotilaat pahimassa vaiheessaan.
Tai krooniset skitsofreenikot, kenties pystyvät elämään tyydyttävää elämää juurikin lääkkeiden avulla.

Omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, etenkin näin jälkeenpäin, että sairastuttuani vuosia sitten psykoosiin, runsaat lääkitykset lähinnä ylläpitivät oireita.
Sairaalahoidoistakaan ei ollut mitään apua, kun olin aivan tukkoon lääkittynä.
Viimeinen sairaalajakso, jolloin lääkitykset vähennettiin täysin minimiin, oli kohdallani onnistunein, koska selvempijärkisenä, ilman lääketokkuraa, pystyin työskentelemään itseni, ajatusteni ja tunteideni kanssa.

Sillä viimeisellä hoitojaksolla pääsin kyllä eroon ongelmista ja riippuvuuksista, jotka useampiin psykooseihin johtivat aikoinaan.
Nyt olen jo monta vuotta pärjännyt ilman lääkkeitä, ja onnekseni ilman jatkuvaa tokkuraa.
Nautin jopa siitä, kun pystyn ajattelemaan selkeästi ja tuntemaan kaikkia mahdollisia tunteita, ja vieläpä käsittelemään myös ne ikävämmät tunteet.

Minulla on joitain kavereita ja tuttavia, jotka kulkevat tänä päivänäkin " muissa maailmoissa " ( näin sitä voisi kuvata ), kun joutuvat käyttämään isoja määriä erilaisia pillereitä. Ei se minusta vaikuta miltään tehokkaalta hoitomuodolta.

En pysty kenellekään toiselle sanomaan, kannattaako lääkkeitä käyttää vai ei, se asia ei ole minun päätettävissäni.
Itse en omakohtaisesti enää halua palata menneeseen, ja aloittaa kaikkea alusta.

Lue lisää

Kiva lukea sinun kokemuksiasi ja että tunnet olosi hyväksi.

Anonyymi kirjoitti:

"Usko siirtää vuoriakin
Kukin tavallaan"

Eiköhän se karma vielä sinullekin kosta, vitun elukka.

Kirjoituksesi kertoo selvästi ettet ole tasapainossa
Kun alat nimittelemään vaan siksi että joku tykkää asiasta eritavalla kuten sina tykkäät.
Joten täta se on usein.
Tämä on keskustelu ketju, ja ymmärsin että kaikilla sama oikeus mielipiteeseensä.
Mutta sinä et kestä että minulla on työni kautta pitkä kokemus eri sairauksista.
Joten annetaan kaikkien Samoa oma mielipiteensä ilman törkeyksiä

Anonyymi kirjoitti:

Olet oikeassa esille tuomissasi asioissa. Se, että hoidetaan jotakin psyykevaivaa, tai ongelmaa ei oikeuta viemään esim. seksuaalisuutta, aiheuttamaan muuta kenties tulevaa haittaa, tai toisten, uusien somaattisten sairauksien puhkeamista, tai tuhoamaan kenenkään terveyttä, hyvinvointia ja elämää. Puhumattakaan ihmisoikeuksista ja niiden viemisestä. Jokaisella on ihmisarvonsa, joka ansaitsee saada kunnioittavaa kohtelua ja asennoitumista.

Olen pahoillani kokemistasi kärsimyksistä. Vaikka itsekin olen saanut lukuisia haittoja minulle aikoinaan määrätyistä lääkkeistä. Ja tuskin elän kovin kauan.

Toivon, että jokainen, joka harkitsee mt-palveluiden käyttämistä ja psyykelääkkeiden käyttämisen aloittamista etsisi tietoa niin monesta lähteestä, ja kirjoista, ja lukisivat ihmisten aidoista omakohtaisista kokemuksista, niin paljon, kuin mahdollista, oman itsensä varjelemiseksi, auttamiseksi, hyvinvointinsa edistämiseksi ja hoitamiseksi, kuin että sokeasti luottaa lääkäreihin, psykiatriassa toimiviin, tai terveydenhuoltoon.

Ja rukoilen Jumalaa, että hän tuomitsisi, kostaisi ja antaisi rangaistuksen kaikille niille, jotka ovat aiheuttaneet vahinkoa, kärsimystä ja tuhoa psykiatrian aiheuttamille uhreille. Toivon todella, että he ja heidän toimintansa ja tekonsa tulevat itse nöyryytetyiksi, kyseenalaistettaviksi, tuomittaviksi ja joutuvat häpeään!

Lue lisää

Hyvä kirjoitus.

Olen myös pahoillani kokemistasi haitoista ja toivon että asiat menisivät kohdallasi parempaan suuntaan. Kaikkea hyvää sinulle!

Suosittelen myös perehtymään psykiatriaan etukäteen ennen sinne astumista.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkintäkin ja sen vaikutukset ovat yksilöllisiä kokemuksia joita Ei pitäisi yleistää
Hoitoalalla näkee monen moista ja monet ovat saaneet avun juuri lääkkeistä.
Sitten on niinkin että lääkkeitä syytetään kun perusairaus on syynä olotilaan
Joten hieman enemmän näistä asioista tiedetään hoitoalalla jossa seurataan joka tapauksen kulkua.
Eräät alkavat epäilemään lääkkeitä pahoiksi heti aloitettuaan lääkehoidon, joten asia on paljon laajempi se kun tavalliset kouluttamattomat siitä sepustelee juttua.

Peloitellaan netissä kaiken mailman kauhukertomuksilla ihmisiä jotka ovat hauraita täten lisätään heidän pelkoja.

Joten lääkäri näkee asiat ihan toiselta kantilta se kun nämä ns” kaikki tietävät ”
Parempi kun ei sepustella asioita mistä ei aina tiedetä asian oikeaa laitaa

Lue lisää

"Lääkintäkin ja sen vaikutukset ovat yksilöllisiä kokemuksia joita Ei pitäisi yleistää
Hoitoalalla näkee monen moista"

Olet väärällä alalla.

Vitsi kuinka onnellinen olenkaan ettei minun ole tarvinnut joutua pakkopsykiatrian piiriin. Olen käväissyt avopuolella ja käynyt terapiassa, ja siellä sekä muualla tutustunut ihmisiin joiden perus- ja ihmisoikeuksia poljetaan jatkuvasti pakkopsykiatriassa. Sinunkaltaisesi hoitsut/lekurit ovat mielenterveyshoidon irvikuva.

Anonyymi kirjoitti:

Mikään teoreettinen koulutus ei täysin korvaa omakohtaista kokemusta psykiatrian lääkkeiden haitoista omassa kehossa ja mielessä. Se, että monet saavat psykiatrian lääkkeistä avun, on nähtävästi mielestäsi hyväksyttävä hinta lääkehaittojen sivuuttamiselle. Missä on ihmisyys? Aivan oikein, ei missään.

Lue lisää

"Mikään teoreettinen koulutus ei täysin korvaa omakohtaista kokemusta psykiatrian lääkkeiden haitoista omassa kehossa ja mielessä"

Ei korvaakaan. Aina pitää kuunnella ensisijaisesti itseä eikä oman kehon avaimia pidä koskaan antaa toiselle.

Toinen juttu on, mitä vähemmän kouluttautuneet eivät useinkaan tiedä, että akateemisessa koulutuksessa ja tutkimusmaailmassa käsiteltävät teoriat ovat muuttuvia ja kehittyviä. Tiede ei ole koskaan valmis, eikä siitä muodostu koskaan yhtä totuutta. Usein yliopistomaailman ulkopuolelle lähtee se konsensus-mielipide, josta maksetaan eniten.
Pakkopsykiatria elättää lääketeollisuutta ja sen kustannamme me veronmaksajat.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikilla ei ole lääkehaittoja, siksi ei niitä voi yleistää mitenkään.
Ja kyllä psykiatreille on kokemusta asioista missä työskentelevät. Mutta aina on niitä jotka tuntevat olevansa väärin ymmärrettyjä eivätkä itsekään tunnista sitä yhdeksi oireiksi sairaudessaan,
Sitten on tietysti niitäkin joilla esiintyy haittavaikutuksia jostain lääkkeestä mutta enemmistöllä menee aika hyvin kun osaa suhtautua tilanteeseen että lääkityksen alussa voi olla hieman hankalaa mutta sekin on ohimenevää.
Joten kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä kokemuksia siksi niitä ei voi verrata toiseen ihmiseen ja hänen lääkityksensä . Eikä liioin julistaa netissä että älkää syökö lääkkeitä , koska niin moni on saanut paremman elämän lääkityksensä kanssa.
Eräs kollega joka oli parikymppinen teki mutkan sairaalassa ja tuli sieltä takaisin töihin iloisena ja sanoi että hän on tyytyväinen hoitoon . Että näitäkin on

Lue lisää

" Mutta aina on niitä jotka tuntevat olevansa väärin ymmärrettyjä eivätkä itsekään tunnista sitä yhdeksi oireiksi sairaudessaan,"

Huh huh. Ammattikuntasi häpeäpilkku olet.

"Eräs kollega joka oli parikymppinen teki mutkan sairaalassa ja tuli sieltä takaisin"

Niin, ja minä tiedän useamman kuin yhden jolle se mutka on jäänyt pysyväksi, kun lastaavat kerralla niin hirveät tällit etä kierre on valmis samantien. Ei toivu kroppa eikä pää.

Anonyymi kirjoitti:

Neurologiksi aloit.
Pelko on suurin syy miksi hän lähti, pelko että kuolee piikkiin, joten kaikki nämä salaliitto teoriat esiintyy samalla lailla.
Varoitellaan lääkkeistä vaikka oireet kuuluvat sairauteen.
Ja ollaan niin varmoja asioista mistä ei ole muuta kun omat luulot.
Sairauden oireet esiintyy monella tavalla, mutta ne laitetaan usein pelkääjän suusta lääkkeen syyksi

Lue lisää

"Varoitellaan lääkkeistä vaikka oireet kuuluvat sairauteen."

Varokaa ihan tosissaan tällaisia tyyppejä etenkin jos ovat hoitoalalla. Ne eivät itse tajua mitä tekevät.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä olen tietoinen myös näistä häiriöistä mutta SSRI vaikuttaa usein ettei ole haluja enemmistöllä ne palautuvat lääkkeen loppumisen jälkeen .sitten niille joille ei palaudu muutaman kuukauden sisällä voi olla muita tekijöitä jotka aiheuttavat asian,tutkittava ettei ole diabetes , liika lihavuus ynnä muita tekijöitä .
Jollakin ei edes häviä halut vaikka on suuri annos SSRI preparaatteja . Niin että kaikkea ei näistäkään asioista olla tutkittu ihan vielä.
Kuten olen sanonut kaikki reagoivat eri tavalla ja siksi ei kannata pelotella ihmisiä netissä pelkäämättä aina sitä pahinta kuten tämä ihmisryhmä aina tekee .

Sitten esim miehillä alkaa usein impotenssi ilman mitään lääkkeitä sekin pitää ottaa huomioon . Ja kun voi huonosti niin sekin aiheuttaa impotenssia . Moninaiset ovat nämä sairaudet siksi on hyvä saada kontakti lääkäriin joka auttaa näissä kysymyksissä potilasta se kun kuvittelee vaikka mitä . Aina hyvä tietää myös että miten suuri on ollut koe ryhmä kun näitä lääkkeitä tutkitaan .

Niin että paras kun ei ota puheen aiheeksi asioita mitä luulee eikä ollenkaan mitää Googlen juttuja sillä ne antavat usein väärän kuvan asioista kun ei olla osaavia edes tulkitsemaan lukemaansa .

Lue lisää

Itse annat asioista väärän kuvan, eivätkä väitteesi perustu sen enempää tutkimustietoon kuin henkilökohtaiseen kokemukseenkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Monta kertaa on pahin syy itse sairaudessa
Jonka potilas itse laskee lääkehaitaksi samalla kun lääkehaittoja on todellisesti olemassa myös

Yksikin potilas jo viikon lääkkeen aloituksesta alkoi valittanaan haitoista oli kuulemma lukenut kaikki haitat netistä, joten keskeytti hoidon ja nykyisin
Huutelee kadulla ilkeyksiä ihmisille

Eikä voi pakkohoitoon viedä kun hän ei itse halua
Joten vaikea mennä sanomaan yksityisen ihmisen kokemuksia ja yleistää.

Kun toisten saavat suvuvaikutuksi , ja toiset eivät

Lue lisää

Sivuvaikutukset voi hahmottaa myös lääkkeen tosiasiallisina pääasiallisina vaikutuksina siinä missä vaikutus mitä haetaan. Tämän ajatuksen on tuonut esiin esim psykiatri Joanna Moncrieff.

Esimerkiksi SSRI-lääkkeistä haetaan mielialan nousua ja pääasialliseksi vaikutukseksi koetaan se että se on mielialalääke. Tosiasiassa kaikki eivät saavuta tätä vaikutusta lääkkeestä.

Sen sijaan että seksihaitat ajateltaisiin sivuvaikutuksina ne voidaan ajatella vaikutuksena mitä SSRI-lääkkeissä on missä joidenkin mahdollinen mielialan nousy. Niitä tulee niin monille että ne voitaisiin myös hahmottaa pääasiallisina vaikutuksina. ei niitäkään toki kaikille (ainakaan heti) tule.

Lisäksi pitää huomioida että jokainen reagoi aineeseen tavallaan joten voidaan myös kyseenalaistaa lääkkeen kutsuminen masennuslääkkeeksi koska tunteiden leikkautuminen molemmista päistä ei ole mielialaa nostavaa. Eikä myöskään muut SSRI-aineisiin liittyvät mahdolliset ongelmat kuten lisääntynyt apatia (tutkimista löytyy aiheesta) tai motorinen levottomuus. Kyse on siis loppupeleissä psykoaktiivisesti vaikuttavista aineista joihin osa reagoi omasta mielestään myönteisesti osa negatiivisesti ja käytön aikana mielipide voi kokea muutosta. Plasebon rooliakaan ei voida sivuuttaa. Jos lukee kaikki haittavaikutukset ensin niin hankalampi uskoa suotuisiin vaikutuksiin. Toki tämä voi mennä myös toisinpäin että voi olla noseboa.

Itse en ollut lukenut haitoista juurikaan niihin perehtyem ja ajattelin vain nuorena hölmönä että nääh pitkä lista haittoja tuskin ne minulle tulee. En hahmottanut siis tosiasiallisia riskejä mitä serotoniinilääkkeestä voi olla. Sain haittoja ilman perehtymistäkin. Tosiasiallisen vaikutuksen hahmoitin vasta käytön loputtua jolloin minulle ilmeni esim lääkkeen vaikutukset tunne-elämään ja apatiaan paremmin.

Anonyymi kirjoitti:

Sivuvaikutukset voi hahmottaa myös lääkkeen tosiasiallisina pääasiallisina vaikutuksina siinä missä vaikutus mitä haetaan. Tämän ajatuksen on tuonut esiin esim psykiatri Joanna Moncrieff.

Esimerkiksi SSRI-lääkkeistä haetaan mielialan nousua ja pääasialliseksi vaikutukseksi koetaan se että se on mielialalääke. Tosiasiassa kaikki eivät saavuta tätä vaikutusta lääkkeestä.

Sen sijaan että seksihaitat ajateltaisiin sivuvaikutuksina ne voidaan ajatella vaikutuksena mitä SSRI-lääkkeissä on missä joidenkin mahdollinen mielialan nousy. Niitä tulee niin monille että ne voitaisiin myös hahmottaa pääasiallisina vaikutuksina. ei niitäkään toki kaikille (ainakaan heti) tule.

Lisäksi pitää huomioida että jokainen reagoi aineeseen tavallaan joten voidaan myös kyseenalaistaa lääkkeen kutsuminen masennuslääkkeeksi koska tunteiden leikkautuminen molemmista päistä ei ole mielialaa nostavaa. Eikä myöskään muut SSRI-aineisiin liittyvät mahdolliset ongelmat kuten lisääntynyt apatia (tutkimista löytyy aiheesta) tai motorinen levottomuus. Kyse on siis loppupeleissä psykoaktiivisesti vaikuttavista aineista joihin osa reagoi omasta mielestään myönteisesti osa negatiivisesti ja käytön aikana mielipide voi kokea muutosta. Plasebon rooliakaan ei voida sivuuttaa. Jos lukee kaikki haittavaikutukset ensin niin hankalampi uskoa suotuisiin vaikutuksiin. Toki tämä voi mennä myös toisinpäin että voi olla noseboa.

Itse en ollut lukenut haitoista juurikaan niihin perehtyem ja ajattelin vain nuorena hölmönä että nääh pitkä lista haittoja tuskin ne minulle tulee. En hahmottanut siis tosiasiallisia riskejä mitä serotoniinilääkkeestä voi olla. Sain haittoja ilman perehtymistäkin. Tosiasiallisen vaikutuksen hahmoitin vasta käytön loputtua jolloin minulle ilmeni esim lääkkeen vaikutukset tunne-elämään ja apatiaan paremmin.

Lue lisää

Seksihaitatkin esim on spektrillä. Eli kaikki ei saa pahimpia. Voi olla esim lieviä haittoja: lievää genitaalien tunnottomuutta ja lieviä orgasmivaikeuksia mutta halut normaalit. Seksi ei ehkä ole niin hyvää mutta ihminen voi hyväksyä tämän että ok saan kuitenkin lääkkeestä hyötyä. Tai pienin haitta voi olla vaikka vain lievä tuntoherkkyyden katoaminen. Pahimmillaan seksihaitat on sitä että on kuin totaalinen tuntopuutos, orgasmi on mielihyvätön ja vaimea tai puuttuu eikä kykene enää laisinkaan seksuaaliseen halukkuuteen. Kuin kehossa olisi puudutusainetta.

Toki mieliala vaikuttaa siis seksihaluihin (ei taas edes kaikilla, joillakin seksi voi olla masennuksessalin mielihyvää tuottava elementti kuten esim hyvä ruoka) mutta hankala uskoa että se laukaisisi genitaalialueen tunnottomuutta tai orgasmikyvyttömyyttä. Uskon että moni potilas kyllä käsittää sen milloin kyse on haitasta. Psykiatria pitää potilaita usein tolloina käsittämään tätä mutta ihmiset kyllä tajuaa lääkkeen tekemiä muutoksia itseensä. Itse en tällaiselta lääketieteenalalta enää ottaisi yhtään lääkityksiä jossa potilaita pidetään näin idiootteina mikä hehkuu alalla työskentelevien kirjoituksista.

Anonyymi kirjoitti:

No karu tosiasia on se että mt-potilaan valituksista ei juuri usein koidu mitään. Potilaalla ja lääkärillä on valtaepäsuhta. Mt-diagnosoidun potilaan valituksia voidaan tulkita diagnoosien läpi, tämä nyt on hullu.

Käsittääkseni esim narkolepsian sikapiikeistä saaneet ei suuria korvauksia saaneet siihen nähden että elämä pilalla. Kertoo vaan siitä että mikä lääkehaittoja kohdanneiden oikeusturva on.

Lue lisää

Montakos valitusta sinä olitkaan ollut tekemässä?

En väitä että maailma olisi täydellinen, tai että läheskään kaikki vääryydet tulisi korjatuksi, mutta yllättävän moni prosessi joissa olen ollut mukana, tai muuten seurannut on tuottanut tulosta.

Olen myös huomannut, että näiden aitojen uhrien lisäksi on olemassa tämä uhriutuja joukko, joka keksii jonkun tekosyyn, miksi he eivät valita virallisia valituskanavia pitkin, vaikka totuus on vain se että he tietävät itsekkin, ettei heidän valituksella ole mitään perustetta.

Unohtamatta tietenkään niitä jotka ovat niin sekaisin, että valittavat siitä kaikkiin mahdollisiin instansseihin. Ei mennä siihen sen enempää, mutta sanon vain, että se on sellaista touhua, että ei tiedä pitäisikö itkä vai nauraa.

Anonyymi kirjoitti:

Monta kertaa on pahin syy itse sairaudessa
Jonka potilas itse laskee lääkehaitaksi samalla kun lääkehaittoja on todellisesti olemassa myös

Yksikin potilas jo viikon lääkkeen aloituksesta alkoi valittanaan haitoista oli kuulemma lukenut kaikki haitat netistä, joten keskeytti hoidon ja nykyisin
Huutelee kadulla ilkeyksiä ihmisille

Eikä voi pakkohoitoon viedä kun hän ei itse halua
Joten vaikea mennä sanomaan yksityisen ihmisen kokemuksia ja yleistää.

Kun toisten saavat suvuvaikutuksi , ja toiset eivät

Lue lisää

Hyvin sanottu

Anonyymi kirjoitti:

Ajatellen että tää on vain tällainen kroonikkopotilas joka ei parane ja vain huononee. Mitä jos tämä kroonikkopotilas olisikin voinut paremmin hoidolla joka olisi ollut toisenlaista, toisista lähtökohdista lähtevää? Esim jos hän olisikin ensipsykoosinsa kohdalla asunut Torniossa ja saanut avoimen dialogin hoitoa ? Hänen lääkehoitoa ei olisi jatkettu vuositolkulla surkealla seurannalla?

Ei niin neuroleptikeskeistä tai masennuslääkekeskeistä? Koko kehon hyvinvoinnin paremmin huomioivaa? Haittojen ja ongelmien takia lääkehoitoon kriittisemmin suhtautuvaa? Hänen traumakokemuksiinsa olisi paremmin perehdytty? Hänen päähänsä ei olisi laitettu ajatusta kuin hän ei pystyisi kuin lääkehoidolla hallitsemaan sairauttaan ja kuin lääkkeet korjaisi aivoja vaan haitoista ja mahdollisista lääkkeen ongelmista olisi puhuttu avoimesti? Hyvinvointia voi tukea lukuisin eri tavoin.

Lue lisää

Eikös tämän koko ketjun idea ollut se että suomesta kannattaa muuttaa pois juuri mainitsemiesi epäkohtien takia?

Miksi olet vielä täällä?

Mitä taas avoimeen dialogiin tulee, niin onhan se ihmeellistä että meillä on joku kolmekymmentävuotta vanha toimintamalli, eikä me vieläkään tiedetä sen haittavaikutuksista mitään. Satunnaiskontrolloiduista tutkimuksista puhumattakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä kirjoitus.

Olen myös pahoillani kokemistasi haitoista ja toivon että asiat menisivät kohdallasi parempaan suuntaan. Kaikkea hyvää sinulle!

Suosittelen myös perehtymään psykiatriaan etukäteen ennen sinne astumista.

Lue lisää

Silloin 20 vuotta sitten olin hieman liian naiivi ja luottavainen. Uskoin lääkäreihin ja lääketieteeseen. Tapana oli uskoa yhteiskuntaan ja siellä oleviin systeemeihin. Joten en ottanut asioista tosiaankaan tarpeeksi selvää. Jos olisin etsinyt muita keinoja selvitä ja edistää omaa hyvinvointia ja terveyttä, kuin turvautunut lääkkeisiin, ( kärsin tuolloin kroonisesta ja erittäin pahasta unettomuudesta), niin moni asia olisi mennyt toisin. Sairastettuani jo lähes 20 vuotta myös kroonista väsymysoireyhtymää, niin voin hyvin sanoa, että se on oikeasti helvetti. Hyvä, jos jaksaa ja kykenee tekemään ne välttämättömimmät asiat ja huolehtia itsestään. Omien rajojen, sekä kykyjen ja voimien rajallisuuden tiedostaminen on joka päiväistä taiteilua ja vaatii myös omien oireiden tiedostamista, ettei väsymys pahene. Raittiina pysyminen on elinehto ja tärkeää. Muuten romahtaisin välittömästi.

Mutta kiitos tekstini kehumisesta ja hyvien jatkojen toivottamisesta! Sitä samaa, eli kaikkea hyvää toivotan myös Sinulle!

Anonyymi kirjoitti:

"Lääkintäkin ja sen vaikutukset ovat yksilöllisiä kokemuksia joita Ei pitäisi yleistää
Hoitoalalla näkee monen moista"

Olet väärällä alalla.

Vitsi kuinka onnellinen olenkaan ettei minun ole tarvinnut joutua pakkopsykiatrian piiriin. Olen käväissyt avopuolella ja käynyt terapiassa, ja siellä sekä muualla tutustunut ihmisiin joiden perus- ja ihmisoikeuksia poljetaan jatkuvasti pakkopsykiatriassa. Sinunkaltaisesi hoitsut/lekurit ovat mielenterveyshoidon irvikuva.

Lue lisää

Voisin vastata yhtä ilkeästi kun sinäkin, mutta en tee sitä, vaan kirjoituksesi paljastaa asioita minun näkökulmastani. Että toivotan vaan kaikkea hyvää tulevaisuutta ajatellen

Anonyymi kirjoitti:

Eikös tämän koko ketjun idea ollut se että suomesta kannattaa muuttaa pois juuri mainitsemiesi epäkohtien takia?

Miksi olet vielä täällä?

Mitä taas avoimeen dialogiin tulee, niin onhan se ihmeellistä että meillä on joku kolmekymmentävuotta vanha toimintamalli, eikä me vieläkään tiedetä sen haittavaikutuksista mitään. Satunnaiskontrolloiduista tutkimuksista puhumattakaan.

Lue lisää

"Olen myös huomannut, että näiden aitojen uhrien lisäksi on olemassa tämä uhriutuja joukko, joka keksii jonkun tekosyyn, miksi he eivät valita virallisia valituskanavia pitkin, vaikka totuus on vain se että he tietävät itsekkin, ettei heidän valituksella ole mitään perustetta."

Taas uhrileimaa heitellään. Tehän psykiatriassa osaatte leimakirveellä huitomisen! Aina tulee joku leima otsaan.

Itsellä olisi ollut valitukseen mahdollisuus. Eräs lääkäri alkoi hoitaa lääkehaittaani myöntäen sen mahdollisuuden. Olin törmännyt lukuisiin lääkäreihin kuukausien aikana mitkä eivät ymmärtäneet sen vaikutusta henkiseen vointiini eikä papereissani epäilystäni haitasta ei ole merkitty. Kyse ei ollut ihan vähäpätöisestäkään haitasta koska haitta lisäsi merkittävästi pahaa oloa.

On umpiabsurdia että lääkärit diagnosoi naps vaan mt-diagnooseja ja määrää lääkkeitä mutta haittojen suhteen ovat todella kyynisiä ja varauksellisia myöntämään niitä ja aina se on ihmisen mt-ongelma joka on kaiken ytimessä.
Yksi psykiatri myös kivenkovaa väitti haitan olevan liittymättä vieroitukseen sekä sen aikana tehtyihin lääkekokeiluihin jotka hän kuittasi masennuksena. Hän sivuutti sen että oli hyvin lyhyt aika lähes koko aikuisiän kestäneen käytön vieroituksesta ja ajatteli että oireet kestää vaan lyhyen aikaa. Kun entisestään vaan olo huononi lääkekokeiluissa hän kovensi diagnoosia.
Lääkehaittaepäilyjäni hän piti vain osoituksena lääkkeiden puutteesta ja piti minua vaan hulluna. Kyllä, ehkä en myös tuossa ahdistavassa tilanteessa osannut itseäni parhaiten ilmaista eikä minulla ollut tietopohjaa mitä nykyään. Myöhemmin aiheesta vieroitus, vieroitusoireet on tullut merkittävästi lisätutkimusta jossa haitta on esim mainittu. Voisin valituksessani merkitä myös tämän datan mukaan.

Ja jos lätkitään lääkkeitä noin kun silloin, osa haittoihin joita pidetään mt-ongelmana niin hankala enää sanoa mikä johtuu mistäkin tai saada potilaana todennettua ne johtuvan mistäkin.

"Niin, ja minä tiedän useamman kuin yhden jolle se mutka on jäänyt pysyväksi, kun lastaavat kerralla niin hirveät tällit etä kierre on valmis samantien. Ei toivu kroppa eikä pää".

Jep. Kierre on hyvä sana tässä yhteydessä.

Sen tiedän että lääkkeiden alasajon myötä kärsittyäni viekkarit läpi olo koheni mutta se otti aikaa. Ja pysyttyäni lääkkeistä erossa ja hoitaessani itseäni mahdollisimman luonnollisin keinoin ilman aineita.

Koska romahdin henkisesti vieroituksen seurauksena myös kärsiessäni mm sen aiheuttamasta unettomuudesta sekä esim vieroitusoireiden ja lukuisten lääkehaittojen ahdistavuudesta sekä kokemuksen ylipäätään traumatisoivuudesta tätä voidaan aina käyttää aina minua vastaan että sain diagnoosimerkintöjä tällöin. Ja huom en ole koskaan ennen lääkinnän vieroitusoireita ollut elämässäni tuollaisessa huonossa olossa eikä tämä ole mikään perusolotilani mitä kävin läpi tuolloin. Jälkikäteen esim psykiatri on sanonut ettei voi todistaa että eräs annettu diagnoosi on oikea eikä siitä ole merkkejä enää.

Niin ja itsepä käytin lääkkeitä pitkään. Oma vikani. Minulla oli virheellisiä käsityksiä masennuslääkkeiden soveltuvuudesta ylläpitolääkityksiksi ja niiden toimintamekanismista yleensä,liittyen hoidossa saamaani informaatioon mutta myös omiin käsityksiini. Jälkikäteen hyötyä oli ajallisesti n.20-30 prosenttia käyttöajasta haitat huomioiden ja viekkarit ynnä muu.

Siispä en ala itseäni rääkkäämään ja piinaamaan jollain valitusprosesseilla jotka repii auki haavoja.

Minä en ole täältä Suomesta muuttamassa, ihan kotimaastani pidän vaikka medikalisoituneesta psykiatriasta Suomessa en pidäkään. En ole ketjun aloittaja. Minulla vaan kiinnostaa miksi joku kokee psykiatrian sellaisena että haluaa muuttaa maasta. Jopa ymmärrän logiikan taustalla jos jotain painostetaan asioihin minkä kokee syvällä sisimmässään haitalliseksi tai kokee lähellekään samaa mitä itse

Anonyymi kirjoitti:

"Olen myös huomannut, että näiden aitojen uhrien lisäksi on olemassa tämä uhriutuja joukko, joka keksii jonkun tekosyyn, miksi he eivät valita virallisia valituskanavia pitkin, vaikka totuus on vain se että he tietävät itsekkin, ettei heidän valituksella ole mitään perustetta."

Taas uhrileimaa heitellään. Tehän psykiatriassa osaatte leimakirveellä huitomisen! Aina tulee joku leima otsaan.

Itsellä olisi ollut valitukseen mahdollisuus. Eräs lääkäri alkoi hoitaa lääkehaittaani myöntäen sen mahdollisuuden. Olin törmännyt lukuisiin lääkäreihin kuukausien aikana mitkä eivät ymmärtäneet sen vaikutusta henkiseen vointiini eikä papereissani epäilystäni haitasta ei ole merkitty. Kyse ei ollut ihan vähäpätöisestäkään haitasta koska haitta lisäsi merkittävästi pahaa oloa.

On umpiabsurdia että lääkärit diagnosoi naps vaan mt-diagnooseja ja määrää lääkkeitä mutta haittojen suhteen ovat todella kyynisiä ja varauksellisia myöntämään niitä ja aina se on ihmisen mt-ongelma joka on kaiken ytimessä.
Yksi psykiatri myös kivenkovaa väitti haitan olevan liittymättä vieroitukseen sekä sen aikana tehtyihin lääkekokeiluihin jotka hän kuittasi masennuksena. Hän sivuutti sen että oli hyvin lyhyt aika lähes koko aikuisiän kestäneen käytön vieroituksesta ja ajatteli että oireet kestää vaan lyhyen aikaa. Kun entisestään vaan olo huononi lääkekokeiluissa hän kovensi diagnoosia.
Lääkehaittaepäilyjäni hän piti vain osoituksena lääkkeiden puutteesta ja piti minua vaan hulluna. Kyllä, ehkä en myös tuossa ahdistavassa tilanteessa osannut itseäni parhaiten ilmaista eikä minulla ollut tietopohjaa mitä nykyään. Myöhemmin aiheesta vieroitus, vieroitusoireet on tullut merkittävästi lisätutkimusta jossa haitta on esim mainittu. Voisin valituksessani merkitä myös tämän datan mukaan.

Ja jos lätkitään lääkkeitä noin kun silloin, osa haittoihin joita pidetään mt-ongelmana niin hankala enää sanoa mikä johtuu mistäkin tai saada potilaana todennettua ne johtuvan mistäkin.

"Niin, ja minä tiedän useamman kuin yhden jolle se mutka on jäänyt pysyväksi, kun lastaavat kerralla niin hirveät tällit etä kierre on valmis samantien. Ei toivu kroppa eikä pää".

Jep. Kierre on hyvä sana tässä yhteydessä.

Sen tiedän että lääkkeiden alasajon myötä kärsittyäni viekkarit läpi olo koheni mutta se otti aikaa. Ja pysyttyäni lääkkeistä erossa ja hoitaessani itseäni mahdollisimman luonnollisin keinoin ilman aineita.

Koska romahdin henkisesti vieroituksen seurauksena myös kärsiessäni mm sen aiheuttamasta unettomuudesta sekä esim vieroitusoireiden ja lukuisten lääkehaittojen ahdistavuudesta sekä kokemuksen ylipäätään traumatisoivuudesta tätä voidaan aina käyttää aina minua vastaan että sain diagnoosimerkintöjä tällöin. Ja huom en ole koskaan ennen lääkinnän vieroitusoireita ollut elämässäni tuollaisessa huonossa olossa eikä tämä ole mikään perusolotilani mitä kävin läpi tuolloin. Jälkikäteen esim psykiatri on sanonut ettei voi todistaa että eräs annettu diagnoosi on oikea eikä siitä ole merkkejä enää.

Niin ja itsepä käytin lääkkeitä pitkään. Oma vikani. Minulla oli virheellisiä käsityksiä masennuslääkkeiden soveltuvuudesta ylläpitolääkityksiksi ja niiden toimintamekanismista yleensä,liittyen hoidossa saamaani informaatioon mutta myös omiin käsityksiini. Jälkikäteen hyötyä oli ajallisesti n.20-30 prosenttia käyttöajasta haitat huomioiden ja viekkarit ynnä muu.

Siispä en ala itseäni rääkkäämään ja piinaamaan jollain valitusprosesseilla jotka repii auki haavoja.

Minä en ole täältä Suomesta muuttamassa, ihan kotimaastani pidän vaikka medikalisoituneesta psykiatriasta Suomessa en pidäkään. En ole ketjun aloittaja. Minulla vaan kiinnostaa miksi joku kokee psykiatrian sellaisena että haluaa muuttaa maasta. Jopa ymmärrän logiikan taustalla jos jotain painostetaan asioihin minkä kokee syvällä sisimmässään haitalliseksi tai kokee lähellekään samaa mitä itse

Lue lisää

"Unohtamatta tietenkään niitä jotka ovat niin sekaisin, että valittavat siitä kaikkiin mahdollisiin instansseihin. Ei mennä siihen sen enempää, mutta sanon vain, että se on sellaista touhua, että ei tiedä pitäisikö itkä vai nauraa."

Minua ei naurata. Ihmiset voi kokea kamalaa hätää esimerkiksi pakkolääkitsemisestä ja siitä että heidän perusoikeuksiaan on leikattu. Jokaisella kun on oikeus yleensä asioihin kuten koskemattomuus. Jos joku ulkona huumaisi jonkun väkisin käyttämällä voimaa tuo olisi pahoinpitely ja siitä tulisi hirveä olo kuka sen on kokenut. Pakkohoitopäätös käteen ja on menettänyt oikeutensa omaan kehoon ja mieleen. Epätoivoisia yritelmiä nuo valitukset varmasti on kun valittajiin suhtaudutaan tuolla asenteella. Tai ylipäätään valitukset hoidosta. Itselläni jo asian ajattelu että valittaisin huonosta hoidosta niin huonoja kokemuksia että valitukseni olisi helposti vain tunteellinen vuodatus kuten tiedostan varmaan monien kirjoitustenikin olevan. Mutta eikö se saisi olla? Tunne-elämää hoidossakin hoidetaan mutta tunne-elämän hoidosta valittaville helposti nauretaan ja heihin suhtaudutaan tavallasi. Mutta sen pitäisi olla hyvin jäsennelty kuvaus . Piisi jaksaa käydä omia papereita läpi. Mahdolliset hyödyt siitä valituksesta ei olisi niin suuria että kannattaisi moiseen alkaa.

Mahdolliset oikeat väärinkäytökset ihmisiä kohtaan esim asiaton kohtelu tai koko hoidon etiikka jossa ihmisiä pakotetaan ja pakkohuumataan haittoja ja pahaa oloa aiheuttavilla aineilla jäävät sen sekavan kirjoitustyylin jalkoihin tai diagnoosien alle. Moni ei lääkehuuruissa kykene edes kirjoittamaan mitään koherenttia ja saattaa jäädä valitukset kirjoittamatta. Itseilmaisu voi kärsiä myös lääkitysten takia tai on niin lamattu ettei enää jaksa edes välittää.

"Aina pitää kuunnella ensisijaisesti itseä eikä oman kehon avaimia pidä koskaan antaa toiselle."

Niin, se on aina arveluttavaa kun aletaan siirtyä pois tästä sektorille jossa toinen määrää pahimmillaan kaiken, ottaa kontrollin toisen hoidosta, määrittelee mikä on haitta mikä ei, mikä lisää toisen ihmisen hyvinvointia, mikä on toiselle parasta. Huolestuttavaa kun tällaiset asiat tehdään vielä medikalisoituneen mallin kautta jossa lääkeyhriöt lobbaa käyttämään keinojaan hoidossa. Hoidossa jossa myös loukataan (leikataan) toisten perusoikeuksia. Ei toinen juuri pysty kuuntelemaan toisen kehoa. Ja se on huolestuttavaa että tällä on valtaa toiseen esim pakkolääkitä häntä.

Anonyymi kirjoitti:

Mikään teoreettinen koulutus ei täysin korvaa omakohtaista kokemusta psykiatrian lääkkeiden haitoista omassa kehossa ja mielessä. Se, että monet saavat psykiatrian lääkkeistä avun, on nähtävästi mielestäsi hyväksyttävä hinta lääkehaittojen sivuuttamiselle. Missä on ihmisyys? Aivan oikein, ei missään.

Lue lisää

Mikään teorian opiskelu ei todellakaan korvaa omakohtaista kokemusta. Kokeilisivat itse, niin ymmärtäisivät, miten paljon kärsimystä esimerkiksi neuroleptit aiheuttavat monille. Kyllä varmasn sen jälkern monien ”hoitovastaisuus” länkytys vähän hiljenisi. Ne luulee, että oppineet tietää kaiken, vaikks ei kokemusta ole.

Anonyymi kirjoitti:

"Unohtamatta tietenkään niitä jotka ovat niin sekaisin, että valittavat siitä kaikkiin mahdollisiin instansseihin. Ei mennä siihen sen enempää, mutta sanon vain, että se on sellaista touhua, että ei tiedä pitäisikö itkä vai nauraa."

Minua ei naurata. Ihmiset voi kokea kamalaa hätää esimerkiksi pakkolääkitsemisestä ja siitä että heidän perusoikeuksiaan on leikattu. Jokaisella kun on oikeus yleensä asioihin kuten koskemattomuus. Jos joku ulkona huumaisi jonkun väkisin käyttämällä voimaa tuo olisi pahoinpitely ja siitä tulisi hirveä olo kuka sen on kokenut. Pakkohoitopäätös käteen ja on menettänyt oikeutensa omaan kehoon ja mieleen. Epätoivoisia yritelmiä nuo valitukset varmasti on kun valittajiin suhtaudutaan tuolla asenteella. Tai ylipäätään valitukset hoidosta. Itselläni jo asian ajattelu että valittaisin huonosta hoidosta niin huonoja kokemuksia että valitukseni olisi helposti vain tunteellinen vuodatus kuten tiedostan varmaan monien kirjoitustenikin olevan. Mutta eikö se saisi olla? Tunne-elämää hoidossakin hoidetaan mutta tunne-elämän hoidosta valittaville helposti nauretaan ja heihin suhtaudutaan tavallasi. Mutta sen pitäisi olla hyvin jäsennelty kuvaus . Piisi jaksaa käydä omia papereita läpi. Mahdolliset hyödyt siitä valituksesta ei olisi niin suuria että kannattaisi moiseen alkaa.

Mahdolliset oikeat väärinkäytökset ihmisiä kohtaan esim asiaton kohtelu tai koko hoidon etiikka jossa ihmisiä pakotetaan ja pakkohuumataan haittoja ja pahaa oloa aiheuttavilla aineilla jäävät sen sekavan kirjoitustyylin jalkoihin tai diagnoosien alle. Moni ei lääkehuuruissa kykene edes kirjoittamaan mitään koherenttia ja saattaa jäädä valitukset kirjoittamatta. Itseilmaisu voi kärsiä myös lääkitysten takia tai on niin lamattu ettei enää jaksa edes välittää.

"Aina pitää kuunnella ensisijaisesti itseä eikä oman kehon avaimia pidä koskaan antaa toiselle."

Niin, se on aina arveluttavaa kun aletaan siirtyä pois tästä sektorille jossa toinen määrää pahimmillaan kaiken, ottaa kontrollin toisen hoidosta, määrittelee mikä on haitta mikä ei, mikä lisää toisen ihmisen hyvinvointia, mikä on toiselle parasta. Huolestuttavaa kun tällaiset asiat tehdään vielä medikalisoituneen mallin kautta jossa lääkeyhriöt lobbaa käyttämään keinojaan hoidossa. Hoidossa jossa myös loukataan (leikataan) toisten perusoikeuksia. Ei toinen juuri pysty kuuntelemaan toisen kehoa. Ja se on huolestuttavaa että tällä on valtaa toiseen esim pakkolääkitä häntä.

Lue lisää

Voi kuule, näissä tapauksissa puhutaan enempi sen lääkkeen puutteesta.

Millon olet itselles tilannu siirtolavan, että saat vietyä "paperivalitusroskan" kaatopaikalle?

Vieläkö haluat tonkia "hulluutta" syvemmältä, vai keskitytäänkö siihen, että miten psykiatriasta pääsee eroon?

Anonyymi kirjoitti:

Mikään teorian opiskelu ei todellakaan korvaa omakohtaista kokemusta. Kokeilisivat itse, niin ymmärtäisivät, miten paljon kärsimystä esimerkiksi neuroleptit aiheuttavat monille. Kyllä varmasn sen jälkern monien ”hoitovastaisuus” länkytys vähän hiljenisi. Ne luulee, että oppineet tietää kaiken, vaikks ei kokemusta ole.

Lue lisää

Netistä itseasiassa löytyy kertomuksia tällaisista tilanteista kun psykiatri tai hoitoväki on koeluontoisesti kokeillut antipsykootteja. Esim tässä (PDF-tiedosto) https://rxisk.org/wp-content/uploads/2018/08/Gwen-Jones-Edwards.pdf

Ihan mielenkiintoista settiä. Se olisi varmaan hyvin opettavaista monelle ketkä noita lääkkeitä jakaa kokeilla aineita joita jaetaan.

Anonyymi kirjoitti:

Netistä itseasiassa löytyy kertomuksia tällaisista tilanteista kun psykiatri tai hoitoväki on koeluontoisesti kokeillut antipsykootteja. Esim tässä (PDF-tiedosto) https://rxisk.org/wp-content/uploads/2018/08/Gwen-Jones-Edwards.pdf

Ihan mielenkiintoista settiä. Se olisi varmaan hyvin opettavaista monelle ketkä noita lääkkeitä jakaa kokeilla aineita joita jaetaan.

Lue lisää

Tuo psykiatri sai niin parkinsonismin kaltaisia oireita kuten vapinaa ja lihasspasmeja(mm silmälihakseen), akatisiaoireita kuin dysforiaa jossa hänen mielialansa droppasi merkittävästi antipsykoosilääkkeen oton jälkeen jonka hän otti osana jotain koetta. Hänellä kävi jopa itsemurha-ajatuksia mielessä. Hänelle jäi jonkinlainen trauma kokemuksestaan ja kesti pitkän aikaa toipua kokemuksesta täysin. Semmoisia pillereitä niille hulluille määrätään.

Mutta ehkä se oli vain hänen sairautensa josta jäi tällaisia pitkäkestoisia oireita. Tiedä häntä.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo psykiatri sai niin parkinsonismin kaltaisia oireita kuten vapinaa ja lihasspasmeja(mm silmälihakseen), akatisiaoireita kuin dysforiaa jossa hänen mielialansa droppasi merkittävästi antipsykoosilääkkeen oton jälkeen jonka hän otti osana jotain koetta. Hänellä kävi jopa itsemurha-ajatuksia mielessä. Hänelle jäi jonkinlainen trauma kokemuksestaan ja kesti pitkän aikaa toipua kokemuksesta täysin. Semmoisia pillereitä niille hulluille määrätään.

Mutta ehkä se oli vain hänen sairautensa josta jäi tällaisia pitkäkestoisia oireita. Tiedä häntä.

Lue lisää

Täällä kanssa tarinaa tutkimuksesta jossa useammat hoitohenkilöt ja tutkijat kokeili neuroleptejä tutkimuksessa missä osalle annettiin bentsoa osalle plaseboa ja osalle neuroleptiä

Eräs tutkija sai kanssa akatisian kanssa (tarkoittaa epämiellyttävää voimakasta sisäistä levottomuutta) jossa hänellä oli tunne että hän ei voi tehdä mitään mikä oli ahdistavaa. Hänet laitettiin tekemään kognitiivisia kokeita tietokoneella ja hän alkoi itkeä.

"It was accompanied by a feeling that I couldn't do anything, which is really distressing. I felt profoundly depressed. They tried to persuade me to do these cognitive tests on the computer and I just started crying."
...
"The experiment completely failed," says Bentall. "Because first, it's absolutely mind-bogglingly obvious to anybody after an hour whether or not they are taking an antipsychotic or a placebo - the side effects are so marked. There is no such thing as a placebo antipsychotic in that sense."

Moni osallistujista tuli todella huonovointiseksi saatika että olisivat pystyneet kognitiivisiin testeihin. Yksi psykiatri laitettiin seurantaan koska hän sai itsemurha-ajatuksia...

But it was the fact that most of the healthy volunteers who took the antipsychotic became so unwell, let alone do the cognitive tests, that meant the study couldn't continue. One psychiatrist became suicidal and had to be put under observation."
https://www.nzherald.co.nz/nz/unravelling-madness/56EMVVMB7JMC77C24KOENSAA5M/?c_id=1&objectid=10565099&pnum=0

Anonyymi kirjoitti:

Täällä kanssa tarinaa tutkimuksesta jossa useammat hoitohenkilöt ja tutkijat kokeili neuroleptejä tutkimuksessa missä osalle annettiin bentsoa osalle plaseboa ja osalle neuroleptiä

Eräs tutkija sai kanssa akatisian kanssa (tarkoittaa epämiellyttävää voimakasta sisäistä levottomuutta) jossa hänellä oli tunne että hän ei voi tehdä mitään mikä oli ahdistavaa. Hänet laitettiin tekemään kognitiivisia kokeita tietokoneella ja hän alkoi itkeä.

"It was accompanied by a feeling that I couldn't do anything, which is really distressing. I felt profoundly depressed. They tried to persuade me to do these cognitive tests on the computer and I just started crying."
...
"The experiment completely failed," says Bentall. "Because first, it's absolutely mind-bogglingly obvious to anybody after an hour whether or not they are taking an antipsychotic or a placebo - the side effects are so marked. There is no such thing as a placebo antipsychotic in that sense."

Moni osallistujista tuli todella huonovointiseksi saatika että olisivat pystyneet kognitiivisiin testeihin. Yksi psykiatri laitettiin seurantaan koska hän sai itsemurha-ajatuksia...

But it was the fact that most of the healthy volunteers who took the antipsychotic became so unwell, let alone do the cognitive tests, that meant the study couldn't continue. One psychiatrist became suicidal and had to be put under observation."
https://www.nzherald.co.nz/nz/unravelling-madness/56EMVVMB7JMC77C24KOENSAA5M/?c_id=1&objectid=10565099&pnum=0

Lue lisää

Neuroleptit voi siis aiheuttaa kuten kahdessa noista kokemuksessa mainitaan, akatisiaa joka voi tuntua ihmisestä kidutukselta. Itseasiassa, Neuvostoliitossa tuollaisia neurolepteja ja sen puhkaisemaa akatisiaa käytettiin kidutuskeinona.

Tässä selostus mitä noiden kahden lääkärin kokema akatisia tarkoittaa:
https://youtu.be/_6eix3cdwoU

Anonyymi kirjoitti:

Olitpa trolli tai et, niin olet vakavasti häiriintynyt tapaus ja selvästi hoidon tarpeessa.

Puhu vaan itsestäsi lääkäri syyttele toisia trolleiksi
Kaikilla on lupa sanoa mielipiteensä
Mutta sairas ihminen ei hyväksy että jollain on eri mielipiteet, sillä hän luulee olevansa aina oikeassa
Ja haluaa mielellään ilkeillä niille joilla on mielipitei jotka eivät stemmaawhönen suuruudenhulluihin
Olettamuksiinsa
Ihmiset on erinlaisia, reagoivst myös erivtavslla lääkehoitoon
Mutta sairaus on melkein samanlainen kaikilla

Anonyymi kirjoitti:

Neuroleptit voi siis aiheuttaa kuten kahdessa noista kokemuksessa mainitaan, akatisiaa joka voi tuntua ihmisestä kidutukselta. Itseasiassa, Neuvostoliitossa tuollaisia neurolepteja ja sen puhkaisemaa akatisiaa käytettiin kidutuskeinona.

Tässä selostus mitä noiden kahden lääkärin kokema akatisia tarkoittaa:
https://youtu.be/_6eix3cdwoU

Lue lisää

Jos ne voi siis aiheuttaa akatisiaa, niin miksi ne ei minulle aiheuttanut?

Anonyymi kirjoitti:

Itse kävin terapiassa masennuslääkkeitä syövänä ja se oli suureksi osaa hyödytöntä koska lääkitys leikkasi tunne-elämää/erkaannutti tunteista. Muistan valittaneeni terapiassa oireesta mikä liittyi lääkitykseeni, apatia ja päiväväsymys. En tajunnut sitä silloin että se oli lääkityksen laukaisemaa isommalla annoksella. olen tehnyt moniakin asioita lääkitystä käyttäessäni itseni eteen kuitenkin ja yrittänyt.

Minulle ei kukaan sanonut nuorena että lääkitys kannattaa pitää lyhytkestoisena ja kuinka on kyseenalaista määrätä reseptiä ihmiselle jonka aivot vielä kehittyy ja kasvaa eikä tutkimusta vaikituksista ole. Sitä respaa uusittiin, uusittiin ja uusittiin. Alkuvaiheessa lääkityksellä oli omasta mielestäni tehoa (plaseboa ei voi sulkea pois kun oli myös muuta tukea) mutta sen vaikutus muuttui turruttavammaksi hiljalleen.

Huomasin lääkkeestä myös muita haittoja, esim motorinen levottomuus mikä oireili keskittymisen hankaluuksina. Mieleni ja kehoni oli jotenkin rauhattomampi jollain tapaa.

Lue lisää

Niin missä terapiassa kävit, oliko se lääke terapiaa tai fysiologista terapiaa vai puhe terapiaa, kun niitä terapioitakin on niin monia erninlaisia .
Joten vaikea tietää mitä terapiaa olet saanut

Anonyymi kirjoitti:

Montakos valitusta sinä olitkaan ollut tekemässä?

En väitä että maailma olisi täydellinen, tai että läheskään kaikki vääryydet tulisi korjatuksi, mutta yllättävän moni prosessi joissa olen ollut mukana, tai muuten seurannut on tuottanut tulosta.

Olen myös huomannut, että näiden aitojen uhrien lisäksi on olemassa tämä uhriutuja joukko, joka keksii jonkun tekosyyn, miksi he eivät valita virallisia valituskanavia pitkin, vaikka totuus on vain se että he tietävät itsekkin, ettei heidän valituksella ole mitään perustetta.

Unohtamatta tietenkään niitä jotka ovat niin sekaisin, että valittavat siitä kaikkiin mahdollisiin instansseihin. Ei mennä siihen sen enempää, mutta sanon vain, että se on sellaista touhua, että ei tiedä pitäisikö itkä vai nauraa.

Lue lisää

Itsekin seurannut läheltä ihmistä joka on ollut 30 vuotta uhrina kun ei muka lääkärit ymmärrä. Ja kun saa jotain lääkkeitä niin googlettaa siitä kaiken mitä löytää, ja jos lukee että
Lääke voi aiheuttaa pulssin nousua aluksi niin seuraavana päivänä vauhdilla taas lääkäriin kun pulssi on korkeissa lukeimisissa.
Hän ei ymmärrä että hän on sairas toisella tavalla kun mitä itse luulee. Joten töissä on ollut kymmenen vuotta elämänsä aikana ja loput elämää mennyt diagnooseja etsien , kieltäytyy mieliala lääkkeistä .
Eikä tiedä että niitä lääkkeitä kirjoitetaan myös somaattisiin sairauksiin. Niin että silleen

Anonyymi kirjoitti:

Suomi ei ole mikään paikka, missä hulluus paranee.

Jos hulluus on ihmisessä sisällään, niin ei parantuminen ole ainoastaan paikasta kiinni.
Muutosta on tapahduttava omassa itsessä ensimmäiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Toiset lääkkeet lisäävät ruokahalua, toise taas vähentävät. Kumpia sinä syöt?

En ole ikinä syönyt mitään psyykenlääkettä, joka olisi vähentänyt ruokahalua.
Ja lääkkeitä on tullut takavuosina syötyä useita kymmeniä eri valmisteita.

Anonyymi kirjoitti:

Voi kuule, näissä tapauksissa puhutaan enempi sen lääkkeen puutteesta.

Millon olet itselles tilannu siirtolavan, että saat vietyä "paperivalitusroskan" kaatopaikalle?

Vieläkö haluat tonkia "hulluutta" syvemmältä, vai keskitytäänkö siihen, että miten psykiatriasta pääsee eroon?

Lue lisää

Mä olen ainakin keskittynyt täysin toisiin asioihin siitä lähtien, kun pääsin psykiatriasta eroon.
Jos asiat jää vaivaamaan mieltä vielä jälkeenpäin, niin eihän silloin ole edelleenkään päässyt niistä eroon.

Miksi olisi tarvetta jälkikäteen ns. uhriutua, jos on muuten jo onnistunut pääsemään pahimmasta. Jos uhriutuu, niin asiaan jää tavallaan roikkumaan, eikä pääse irti.

On parempi miettiä, että onneksi enää ei ole kuten aiemmin.

Anonyymi kirjoitti:

Niin missä terapiassa kävit, oliko se lääke terapiaa tai fysiologista terapiaa vai puhe terapiaa, kun niitä terapioitakin on niin monia erninlaisia .
Joten vaikea tietää mitä terapiaa olet saanut

Lue lisää

Kuuluuko tämä sinulle? Mutta joo kyse oli keskusteluterapiasta.

Anonyymi kirjoitti:

Jos ne voi siis aiheuttaa akatisiaa, niin miksi ne ei minulle aiheuttanut?

Ei kai ne kaikille aiheutakaan mutta osa kituu akatisian vuoksi. Onko se oikeutettua että lääkkeissä on tuollaisia haittoja joita syötetään henkiseen pahoinvointiin? Lääkkeet ei siis ole henkiselle hyvinvoinnille turvallisia kaikille ihmisille vaan voivat saada aikaan joillakin jopa itsetuhoajatuksia.

On aika kuvaavaa että haastateltu psykiatri kuvasi että kesti kauan henkisesti toipua aineen vaikutuksesta itseensä ja järkytyksestä jossa hän koki niin tunteiden lamaantumista kuin outoja reaktioita kehossa vapinasta, lihasspasmeihin ja akatisiaan. No mitenkäs mt-potilailla? He vaan jatkaa seuraavaan lääkekokeiluun?

Kyse on siis siitä että salvatessaan dopamiinia kyseiset pillerit voi aiheuttaa esim parkinsonismia eli parkinsonin kaltaisia oireita, tardiivia dyskinesiaa mikä voi olla pysyvä (ja on osoitus lääkkeiden aivoja vaurioittavasta potentiaalista) ja akatisiaa (en tiedä tarkkaa akatisian mekanismia mutta liittynee samaan välittäjäaineita salpaavaan ilmiöön ja on lääkkeen aikaansaama neurologinen häiriötila). Tardiivi dyskinesia voi olla tuskaa kokijalleen koska se vaikuttaa esim ihmisen ennakkokäsityksiin hänestä kun naama nykii mikä ei ole ns normaalia. Kaikki ylläolevat vaikutukset kumpuaa siitä että kehosaakin olennaista motoriikalle tärkeää välittäjäainetta salvataan mikä aiheuttaa ihmisen motoriikkaan ongelmia.

Täten voin todeta että joillekin mt-lääkkeet ovat kidutusta.

Uskon että mt systeemillä on myös verta käsissä joistain ihmiskohtaloista kun pakottavat joillekin tuollaisia lääkkeitä tai väärindiagnosoivat haitan mt-ongelmina. Tai tulkitsevat lääkkeen vaikutuksia ihmiseen hänen mt-ongelmana. Mutta ne tarinat hautautuu psykiatrian menestystarinoiden alle joista halutaan kerskua. Isoja syitä sille kyllä ei ole koska useimmiten he ei paranna ihmisiä vaan hoitavat oireita ja pistävät ihmisiä pöhnään.

Itse kieltäydyn kutsumasta tuollaisia aineita miksikään lääkkeeksi jotka pienellä todennäköisyydellä korjaa mitään biologisesti eikä monella henkisestikään mutta voi sotkea kehon normaalitoimintoja ja aiheuttaa tuskaa. Kehossa on homeostaasi jossa kaikki välittäjäaineet toimii balanssissa minkä vuoksi ihmisen esim motoriikka toimii oikealla tavalla niinkuin sen kuuluukin. Esim että naama ei nyi tai keho ei pakota itseään liikkumaan. Jos tuo tasapaino järkkyy tuollaisen aineen seurauksena sillä voi olla monenlaisia vaikutuksia psyykeeseen ja kehon terveyteen. Terveys lähtee muualta kuin tuollaisista aineista ainakin minulle.

Anonyymi kirjoitti:

Kuuluuko tämä sinulle? Mutta joo kyse oli keskusteluterapiasta.

Tämä nyt menee näsäviisastelun puolelle, mutta kokeilitko terapiaa myös ilman lääkkeitä? Saitko tästä verrokkiterapiasta parempia tuloksia?

Anonyymi kirjoitti:

Ei kai ne kaikille aiheutakaan mutta osa kituu akatisian vuoksi. Onko se oikeutettua että lääkkeissä on tuollaisia haittoja joita syötetään henkiseen pahoinvointiin? Lääkkeet ei siis ole henkiselle hyvinvoinnille turvallisia kaikille ihmisille vaan voivat saada aikaan joillakin jopa itsetuhoajatuksia.

On aika kuvaavaa että haastateltu psykiatri kuvasi että kesti kauan henkisesti toipua aineen vaikutuksesta itseensä ja järkytyksestä jossa hän koki niin tunteiden lamaantumista kuin outoja reaktioita kehossa vapinasta, lihasspasmeihin ja akatisiaan. No mitenkäs mt-potilailla? He vaan jatkaa seuraavaan lääkekokeiluun?

Kyse on siis siitä että salvatessaan dopamiinia kyseiset pillerit voi aiheuttaa esim parkinsonismia eli parkinsonin kaltaisia oireita, tardiivia dyskinesiaa mikä voi olla pysyvä (ja on osoitus lääkkeiden aivoja vaurioittavasta potentiaalista) ja akatisiaa (en tiedä tarkkaa akatisian mekanismia mutta liittynee samaan välittäjäaineita salpaavaan ilmiöön ja on lääkkeen aikaansaama neurologinen häiriötila). Tardiivi dyskinesia voi olla tuskaa kokijalleen koska se vaikuttaa esim ihmisen ennakkokäsityksiin hänestä kun naama nykii mikä ei ole ns normaalia. Kaikki ylläolevat vaikutukset kumpuaa siitä että kehosaakin olennaista motoriikalle tärkeää välittäjäainetta salvataan mikä aiheuttaa ihmisen motoriikkaan ongelmia.

Täten voin todeta että joillekin mt-lääkkeet ovat kidutusta.

Uskon että mt systeemillä on myös verta käsissä joistain ihmiskohtaloista kun pakottavat joillekin tuollaisia lääkkeitä tai väärindiagnosoivat haitan mt-ongelmina. Tai tulkitsevat lääkkeen vaikutuksia ihmiseen hänen mt-ongelmana. Mutta ne tarinat hautautuu psykiatrian menestystarinoiden alle joista halutaan kerskua. Isoja syitä sille kyllä ei ole koska useimmiten he ei paranna ihmisiä vaan hoitavat oireita ja pistävät ihmisiä pöhnään.

Itse kieltäydyn kutsumasta tuollaisia aineita miksikään lääkkeeksi jotka pienellä todennäköisyydellä korjaa mitään biologisesti eikä monella henkisestikään mutta voi sotkea kehon normaalitoimintoja ja aiheuttaa tuskaa. Kehossa on homeostaasi jossa kaikki välittäjäaineet toimii balanssissa minkä vuoksi ihmisen esim motoriikka toimii oikealla tavalla niinkuin sen kuuluukin. Esim että naama ei nyi tai keho ei pakota itseään liikkumaan. Jos tuo tasapaino järkkyy tuollaisen aineen seurauksena sillä voi olla monenlaisia vaikutuksia psyykeeseen ja kehon terveyteen. Terveys lähtee muualta kuin tuollaisista aineista ainakin minulle.

Lue lisää

Minun puolesta potilaat voisivat ihan hyvin valita, että jäävätkö laitoshoitoon ilman lääkkeitä, vai valitseevatko lääkkeetä ja avohoidon.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä nyt menee näsäviisastelun puolelle, mutta kokeilitko terapiaa myös ilman lääkkeitä? Saitko tästä verrokkiterapiasta parempia tuloksia?

Joo olen kokeillut jälkeen pillereiden ja sain parempia tuloksia koska ymmärrän itseäni enemmän. Ymmärrän ihmistäkin paremmin kuka ei ollut vielä aineissa nuorena.

Anonyymi kirjoitti:

Minun puolesta potilaat voisivat ihan hyvin valita, että jäävätkö laitoshoitoon ilman lääkkeitä, vai valitseevatko lääkkeetä ja avohoidon.

" Jäävätkö laitoshoitoon ilman lääkkeitä..."
Sellaista " hourulaa " ei olekaan, jossa hoidettaisiin potilaita ilman lääkkeitä.
No se joskus mainittu Keroputaa, ehkä....

Olen tavannut ihmisiä, jotka on heivattu osastolta pois, kun eivät ole suostuneet lääkityksiin.
Tosin on myös tapauksia, kun joku on hakeutunut avohoitoon, niin eivät ole suostuneet hoitamaan, kun ihminen ei ole halunnut alkaa käyttää lääkitystä.

Avohoitoa pidetään edullisempana vaihtoehtona, kuin laitoshoitoa.
Mutta ne runsaiden lääkitysten aiheuttamat haitat saattavat tulevaisuudessa tulla myös kalliiksi. Vaikkei välttämättä mt-puolella, mutta sitten fyysisen puolen sairaanhoidossa.

Anonyymi kirjoitti:

Joo olen kokeillut jälkeen pillereiden ja sain parempia tuloksia koska ymmärrän itseäni enemmän. Ymmärrän ihmistäkin paremmin kuka ei ollut vielä aineissa nuorena.

Hienoa.

Ei varsinaisesti liity asiaan, mutta omasta mielestäni sopivan terapian etsiminen on hankalaa.

Teoriassahan se pitäisi olla lääkäri, joka auttaa sinut etsimään sopivan terapian, mutta ei toimi käytännössä.

Jonkinlaisena digidiggarina haaveilisin jotain appsia, ikään kuin vaalikonetta, joka kyselisi asioita, jonka mukaan se ehdottelisi erilaisia terapiamuotoja. No sekään ei yksistään riitä, jos terapeutteja ei ole missään...

Anonyymi kirjoitti:

" Jäävätkö laitoshoitoon ilman lääkkeitä..."
Sellaista " hourulaa " ei olekaan, jossa hoidettaisiin potilaita ilman lääkkeitä.
No se joskus mainittu Keroputaa, ehkä....

Olen tavannut ihmisiä, jotka on heivattu osastolta pois, kun eivät ole suostuneet lääkityksiin.
Tosin on myös tapauksia, kun joku on hakeutunut avohoitoon, niin eivät ole suostuneet hoitamaan, kun ihminen ei ole halunnut alkaa käyttää lääkitystä.

Avohoitoa pidetään edullisempana vaihtoehtona, kuin laitoshoitoa.
Mutta ne runsaiden lääkitysten aiheuttamat haitat saattavat tulevaisuudessa tulla myös kalliiksi. Vaikkei välttämättä mt-puolella, mutta sitten fyysisen puolen sairaanhoidossa.

Lue lisää

Keroputaallakin saa lääkkeitä.

Siellä on selvästi sanottu, että avoimen dialogin malli ei sovi kaikille.

Anonyymi kirjoitti:

Suomi ei ole mikään paikka, missä hulluus paranee.

On väitetty että suomessa on aivan liian helpot oltavat, eikä tarvitse vaivautua huolehtimaan itsestään

Anonyymi kirjoitti:

On masennus mikä on usein valo puutetta siihen auttaa muutto aurinkoon pitäisi olla joku halpaa asumista Kreikassa alue masentuneille siellä on lämpöä valoa ja vitamiinia ruuassa.Kaikki ei vaan kestä kaamos aikaa pimeyttä kylmää.

Lue lisää

Välillä käynyt mielessä ettei olisi yhtään hullumpi idea asua jossain auringossa välillä muutama kuukausi kaamosoireita paossa. :D

Anonyymi kirjoitti:

"Varoitellaan lääkkeistä vaikka oireet kuuluvat sairauteen."

Varokaa ihan tosissaan tällaisia tyyppejä etenkin jos ovat hoitoalalla. Ne eivät itse tajua mitä tekevät.

Lue lisää

Joo todellakin varon. Psykiatrisessa hoidossa pahinta oli ihmiset ketkä ei ottaneet haittoja tai viekkareita vakavissaan tai ymmärtäneet. Ja todellakin koin että tämän takia jotain haittoja pahennettiin hoidossa kun kaikki paha olo tulkittiin niin helposti mielenterveyden kautta.
Toki olen toisenlaisiinkin ihmisiin törmännyt hoidossa jotka ottaa haitat vakavammin. Toki se on helpompi ottaa haitta vakavammin jos näkee että ahaa ihminen voi paremmin ja on toimintakykyisempi lääkkeettä kun hevoskuureilla. Hevoskuureilla minulle aina jaksettiin muistutella kun olo ei ollut hyvä että tarvit lääkkeitä parantuaksesi.

On niin helppo sivuuttaa kaikki haitat ja monimutkaiset asiat psyykenlääkkeisiin liittyen ja ajatella tosi simppelin ihanasti: näihin tauteihin on tällainen lääke joka parantaa.ja jopa kuitata henkilön huolet lääkitysten harmeista turhina huolina.

Psyykenlääkkeiden vaikutuksiin hermostoon sisältyy niin paljon kaikenlaista pientä olennaista tietoa jota pitäisi ymmärtää niitä määrätessään suojellakseen ihmisiä haitoilta. Ja oman kokemukseni valossa tätä tietoa uupuu psykiatriassa ja osa potilaista joutuu kärsimään siitä että se voi kestää aikaa että haitat ymmärretään paremmin. Esim PSSD tai vaikeammat pitkäkestoisemmat viekkarit. Uskon että rutiininomaisesti psykiatrian systeemi lääkitsee ihmisiä oireissa jotka on jotenkin liitoksissa sen kanssa mitä harmia vuosien lääkintä tekee hermostolle.

Itselleni tuli olo lääkityksien haittojen myötä että joudun epämukavaan oloon joutuessani selittelemään näitä ihmisille ja joskus saattoi olla hätäkin kun joku haitta tuntui niin pahalta. En halua enää koskaan joutua tilanteeseen jossa selitän haittoja jollekin joka on "??" saatika hän saisi laittaa niitä vain mielenterveyden piikkiin. Nöyryyttävää.

Anonyymi kirjoitti:

Joo todellakin varon. Psykiatrisessa hoidossa pahinta oli ihmiset ketkä ei ottaneet haittoja tai viekkareita vakavissaan tai ymmärtäneet. Ja todellakin koin että tämän takia jotain haittoja pahennettiin hoidossa kun kaikki paha olo tulkittiin niin helposti mielenterveyden kautta.
Toki olen toisenlaisiinkin ihmisiin törmännyt hoidossa jotka ottaa haitat vakavammin. Toki se on helpompi ottaa haitta vakavammin jos näkee että ahaa ihminen voi paremmin ja on toimintakykyisempi lääkkeettä kun hevoskuureilla. Hevoskuureilla minulle aina jaksettiin muistutella kun olo ei ollut hyvä että tarvit lääkkeitä parantuaksesi.

On niin helppo sivuuttaa kaikki haitat ja monimutkaiset asiat psyykenlääkkeisiin liittyen ja ajatella tosi simppelin ihanasti: näihin tauteihin on tällainen lääke joka parantaa.ja jopa kuitata henkilön huolet lääkitysten harmeista turhina huolina.

Psyykenlääkkeiden vaikutuksiin hermostoon sisältyy niin paljon kaikenlaista pientä olennaista tietoa jota pitäisi ymmärtää niitä määrätessään suojellakseen ihmisiä haitoilta. Ja oman kokemukseni valossa tätä tietoa uupuu psykiatriassa ja osa potilaista joutuu kärsimään siitä että se voi kestää aikaa että haitat ymmärretään paremmin. Esim PSSD tai vaikeammat pitkäkestoisemmat viekkarit. Uskon että rutiininomaisesti psykiatrian systeemi lääkitsee ihmisiä oireissa jotka on jotenkin liitoksissa sen kanssa mitä harmia vuosien lääkintä tekee hermostolle.

Itselleni tuli olo lääkityksien haittojen myötä että joudun epämukavaan oloon joutuessani selittelemään näitä ihmisille ja joskus saattoi olla hätäkin kun joku haitta tuntui niin pahalta. En halua enää koskaan joutua tilanteeseen jossa selitän haittoja jollekin joka on "??" saatika hän saisi laittaa niitä vain mielenterveyden piikkiin. Nöyryyttävää.

Lue lisää

Osastohoidossa ei useinkaan valita ollaanko ilman lääkkeitä. Osastolla syödään lääkkeitä. Ne on huumauspaikkoja. Keroputaalla vissiin dialogiinkin satsataan, sekä on edes käsitys olemassa että lääkkeitäkin voi parantua.

Anonyymi kirjoitti:

🤣🤣 Hulluus parantuu muuttamalla ulkomaille.

Hulluus ei ainakaan Suomen pakkolääkinnällä paeane. Kuolemakin on parempi kuin psyykenlääkkeet. Kojeile sinäkin niitä vähän aikaa, niin tiedät, mistä on kyse. Tällä hetkellä et ymmärrä mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on yhtä höpöhöpöä tuo tutkimus masennuslääkkeiden toimintamekanismista ainakin siltä osin että tuo hieno ajatus vesittyy aika paljon kun mietitään että kyse on kumminkin SSRI-lääkkestä SSRI-lääkkeen haittoineen, SSRI-lääkkeen viekkareineen (esim sähköiskutuntemukset,uniongelmat, ymmä muut fyysiset viekkarit jotka ei osoita kovin suotuisia vaikutuksia aivoille, hermostolle jne). Kukaan ei ole edes todistanut että kyseinen vaikutus mitä tutkimuksessa esitellään on yksinomaa todiste aineen suotuisuudesta aivoille, siitä että se korjaa jotain tai pitkän päälle tehokas keino ratkoa mielialaongelmia. Esim aivojen vaurioituminen voi lisätä sen jälkeen neurogeneesiä aivoissa. Kun aivojen toiminta vaurioituu, aivot tekee korjauksia siihen ja neurogeneesi kiihtyy ainakin hetkellisesti.

Onko tehty kunnon tutkimusta aivoterveydestä pitkään käyttävillä tai vieroittautujilla? Mikä on tilanne aivoissa esim pitkän käytön vieroituksen seurauksena ja jälkeen tämän esittelemäsi vasteen kohdalla kun aivoja on muokattu uusiksi aineilla? Jossain antikolinergisissa masarilääkkeissä on havaittu jopa yhteyksiä dementiariskiin eli aina lääkkeen vaikutus ei ole yksinomaa suotuisa aivoterveydelle. Itse uskon että väkisin keinotekoisesti välittäjäaineiden ja reseptoritoiminnan etenkin pitkäaikaisesta muuttamisesta voi olla merkittäviä haittoja ja siihen suhtaudutaan liialla positiivisuudella. Ajattelen kuin kehossa on vallalla homeostaasi jonka muuttaminen keinotekoisesti joka päivä otettavalla pillerillä voi olla paljon haitallisempaa kuin ymmärretään. Kaikki ne välittäjäaineet mitä muokataan on roolissa paljon muuallakin kuin esim mielialaan liittyen motoriikassa lisääntymisterveydessä ynnä muussa. Lopputulos voi olla kehon terveyden ja hermoston normaalisti automaattisesti ja hienosti toimivan toiminnan vaurioituminen missä jokut palikat ei enää toimi normaalisti.

Vieroitustutkimuksessa keskiössä voisi olla juuri nämä sähköiskut aivoissa ja hermostossa mitä siellä tapahtuu. Olen lukenut monista teorioista myös PSSD:n takana mikä kertoo ongelmista mitä lääke tekee kehossa.

Näistä spekseistä en lähtisi tällaista lääkettä niin varauksetta hehkuttamaan aivoterveyttä ja ajattelua mullistavana aineena ainakaan. Toki se jotain muutoksia tekee selvästi aivoissa ja jotkut kokee hyötyä mielialalle. Mielenkiintoisia on myös tutkimukset jossa on havaittu lääkehaittoja masennuslääkkeistä esim suolistobakteereille. Onko masarilääkkeet suotuisia esim suolistolle ja aineenvaihdunnalle? Voiko masarilääkkeiden vaikutuksilla olla vaikuruksia esim ravintoaineideiden imeytymiseen? Suolisto on tärkeässä roolissa hyvinvoinnille. Psykiatrit keskittyy aivan liikaa aivoihin ja unohtaa kehon hyvinvoinnin. Aivot on osa kehoa. Suolistoa sanotaan toisiksi aivoiksi.

Omasta mielestäni SSRI-lääkkeisiin liittyvä mielenkiintoinen ilmiö on että itse olen saanut aikanaan apua siitä kun muutin lääkeannosta pienemmäksi tai alasajaessa lääkettä. Suotuisimmat vaikutukset tuli juuri annosta muuttaessa(ihan sama oliko nosto vai lasku) paitsi vikalla vieroituskerralla jolloin viekkarit oli jotain aivan hirveää. Uskon että SSRI suotuisa vaikutus onkin pitkälti hetkellinen ja määräaikainen. Lääke "ärsyttää" aivoja ja aivot reagoi tähän tekemällä muutoksia mistä voi tulla se suotuisa muutos olotilassa mutta ei ole takeita että se jatkuu ja se voi olla hetkellinen. Jos huumeidenkäyttäjiä mietitään, huumeista saatava suotuisa vaikutus ei säily samanlaisena ja usein mieliala alkaa laskea jatkuvasaa käytössä. Vaikutus muuttuu haitallisemmaksi ja vähemmän huippukokemuksia antavaksi. Ja uskon että myös masennuslääkkeet pitemmän päälle voi kroonistaa masennusta ja teho heikkenee Mutta huumeidenkäyttäjä joutuu käyttämään aineitaan koska keho fyysisesti mukautuu niihin. Kuten myös SSRI-käyttäjän keho ja aivot mukautuu pilleriinsä(dependence). Onko lopussa edes suotuisaa vaikurusta SSRI-lääkkeistä vai välittyykö vaikutus sen kautta että ottaessa säännöllisesti lääke olo pysyy tasapainossa koska keho on mukautunut aineeseen? Jos lääke otetaan pois iskee viekkareita jotka laittaa oloa myös henkisesti heittelemään.

Samantyyppinen vaikutus mitä kuvaat voisi välittyä esim säännöllisestä liikunnasta jossa aivojen toiminta tehostuu. Myös terapia itsessään rakentaa uusia hermoyhteyksiä kun oppii uutta ylipäätään. Ravinto myös auttaa aivoja ravinteiden vuoksi toimimaan optimaalisemmin. Miksi hiivatissa haluaisin enää edes jonkun aineen keinotekoisesti lisäämään aivojen muovautuvuutta. Toki jos on ajatukset jääneet junnaamaan eikä pääse jostain ajatukskehöstä se varmaan jotain voi muuttaa mutta mitkä on ne tosiasialliset negatiiviset vaikutukset tästä? Aina psykiatriassa keskitytään lyhytkestoiseen hyötyyn lyhyissä tutkimuksissa.

Lue lisää

Sekin höpöhöpö tutkimus on saanut Meix palkinnon.

Aito tutkimushan etsii selityksiä kaikille ilmiöille. Hoitovastainenhan taas etsii vain todisteita oman hoitovastaisuutensa vahvistamiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Sekin höpöhöpö tutkimus on saanut Meix palkinnon.

Aito tutkimushan etsii selityksiä kaikille ilmiöille. Hoitovastainenhan taas etsii vain todisteita oman hoitovastaisuutensa vahvistamiseksi.

Lue lisää

Saihan lobotomiankin keksijä joskus korkeimman mahdollisen, Nobelin!:D et nyt vakuuta oikein. Kyllä, joskus psykiatriassa piikkien tunkeminen aivoihin on ollut mullistavaa ja palkintojen arvoista. Jotenkin sen jälkeen välillä mietityttää kuinka paljon psykiatriassa ollaan kiinnostuneita aivoterveydestä ja elämänlaadusta. :D

Anonyymi kirjoitti:

Saihan lobotomiankin keksijä joskus korkeimman mahdollisen, Nobelin!:D et nyt vakuuta oikein. Kyllä, joskus psykiatriassa piikkien tunkeminen aivoihin on ollut mullistavaa ja palkintojen arvoista. Jotenkin sen jälkeen välillä mietityttää kuinka paljon psykiatriassa ollaan kiinnostuneita aivoterveydestä ja elämänlaadusta. :D

Lue lisää

Ironista myös että puhut ihmiselle ja sanot hoitovastaiseksi joka on näitä neurogeneesejä ja kasvutekijöitä vai mitäs tässä tutkimuksessa nyt luvattiinkaan edistänyt vuositolkulla SSRI-aineilla jo nuoresta pitkälle aikuisuuteen asti. Voin sanoa että toivon että en olisi mutta ska reissu, tulipa tehtyä.

Anonyymi kirjoitti:

Saihan lobotomiankin keksijä joskus korkeimman mahdollisen, Nobelin!:D et nyt vakuuta oikein. Kyllä, joskus psykiatriassa piikkien tunkeminen aivoihin on ollut mullistavaa ja palkintojen arvoista. Jotenkin sen jälkeen välillä mietityttää kuinka paljon psykiatriassa ollaan kiinnostuneita aivoterveydestä ja elämänlaadusta. :D

Lue lisää

Niin mieti, miten sekaisin ihmisten on täytynyt olla että lobotomiakin on ollut tieteen riemuvoitto heidän hoidossaan.

Nyt sinä vakavissasi ehdotat, että me luovuttaisiin nykyisistä lääkkeistä, ja niiden suomasta hoidosta, ja palttaisiin siihen aikaan ennen lobotomiaa?

Oletko koskaan miettinyt, että miten harva täyspäinen ihminen, komppaa tätä sun visiota?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä niille vanhemmille ihmisille tapahtui, kun lopettivat SSRI-lääkityksensä? Pysyivätkö pirteinä vai palasivatko alkuperäiset oireet?

Pirteinä pysyivät joten kun turha pelko omasta itsestään ottaa ylipäotteen niin ongelma seuraa mukana
Sillä pirteyskin riippuu miten ihmiset suhtautuvat omaan olotilaansa

Jos koko ajan vaan ajattelee kaikkea pahaa tapahtuvaksi niin ollaan oravan pyörässä
Ja analysoidaan asioita omasta rajoitutetusta näkökannasta ja syytellään million mitäkin
Sillä SSRI on auttanut niin monta ihmistä saamaan normaalin elämän.

Sitten on toki muutamia tapauksia joihin se ei auta, joten silloin ehkä joku muu toimenpide auttaa. Mutta ei tarvitse varoitella ihmisiä netissä että ”älkää syökö lääkkeitä” sillä ei voi verrata omaa kokemustaan koskaan toisiin
Siis yksilöllistä kaikilla

Anonyymi kirjoitti:

Niille kenen halut ei ole koskaan palanneet lääkityksien myötä niin heidän pitää vain olla kiitollisia psykiatrialtaan saamasta avusta, tajuta sairautensa ja syödä lisää lääkkeitä koska kyse on kuitenkin piilevästä sairaudesta pohjimmiltaan joka aiheuttaa haluttomuutta ja siihen auttaa lääkkeet. lääke korjaa kaiken! Ja lakata googlailemasta! Uskoa yhä vahvemmin lääkäriin suureen kaikkitietävään palvottavaan olentoon!

Ja lakata olemasta lihavia diabeetikkoja! Jos omassa reseptissä lukee että lääke altistaa diabetekselle ja painonnousulle niin älä lue sitä!

Lue lisää

Moni on googlaillut Oman elämänsä risaksi uskomalla kaikkeen mitä lukee

Kun minun mieheni sairastui neurologiseen sairauteen joka oli kuoleman tuomio samalla kun saimme diagnoosin, niin neurologi sanoi että hän antaa paperit missä on tietoa sairaudesta ja sanoi ettei missään tapauksessa mentäis googlamaan sairaudesta

Joten emme googlailleet.
Sitten kun häntä ei enää ollut niin googletin sairaudesta ja tulin siihen tulokseen että oli hyvä kun emme olleet googlanneet asiasta mitää
Hånen eläessään, sillä jos olisimme sen tehneet silloin niin meillä olisi ollut väärä kuva asioista ja hyvin pelottava sinänsä , Aina joku tienaa siitäkin kun levittää vääriä tietoja

Anonyymi kirjoitti:

Siinäpä oli vähättelevä, mitätöivä kommentti. Liekö lääke-edustajan vastine vai peräti lääkefirman pomon?

Ihan vaan faktaa sillä se joka sopig sille ei sovi mulle

Anonyymi kirjoitti:

Niin mieti, miten sekaisin ihmisten on täytynyt olla että lobotomiakin on ollut tieteen riemuvoitto heidän hoidossaan.

Nyt sinä vakavissasi ehdotat, että me luovuttaisiin nykyisistä lääkkeistä, ja niiden suomasta hoidosta, ja palttaisiin siihen aikaan ennen lobotomiaa?

Oletko koskaan miettinyt, että miten harva täyspäinen ihminen, komppaa tätä sun visiota?

Lue lisää

En ehdota. Toki vaatisin tiukentamista siihen kuka saa psyykenlääkkeitä määrätä(esim määräämisoikeus pois yleislääkäreiltä), ja vankempaa tietoa lääkäreiltä lääkkeiden ongelmien ulottuvuuksista. On myös epäeettistä määrätä lääkkeitä resurssipuutteisessa systeemissä jossa seuranta voi kusta

Haluan psykiatriaan mm
- valinnanvapaus, vaihtoehdot. Siis myös lääkkeettömien hoitopolkujen kehittämistä missä huomioidaan koko kehon terveys paremmin. Ketään ei painostettaisi tai velvotettaisi kokeilemaan masennuslääkkeitä saadakseen jatkoapua tai sairaslomaa. Terve keho terve mieli. Valitettava tosiasia on että moni psyykenlääke ei ole aivoterveydelle tai terveydellekään etenkään pitemmällä tähtäimellä suotuisa siinä missä esim aivoterveelliset elintavat jotka rakentavat aivoja terveeksi. Toivon että psykiatriassa satsataan tulevaisuudessa elintapoihin ja ymmärretään niiden tasapainoa ja hyvää oloa lisäävä vaikutus. Olen esim hoksannut, että ulkomailla on psykiatreja jotka esim miettii ravinnon yhteyttä hyvinvointiin, ahdistukseen ynnä muuhun ja ehkä tällainen on tulevaisuutta. Monella ei ole aina valmiiksi työkaluja siihen miten parantaa hyvinvointia ja ymmärrystä muutosten hyvinkin positiivisista vaikuruksista hyvinvointiin. Sen sijaan että jtn lääkitään voitaisiin ratkoa ihmisen elämässä pieniä asioita ja tapoja ja elintapoja joilla oireisiin voidaan vaikuttaa. Esim miten ratkoa unettomuutta, voisiko ahdistukseen vaikuttaa elintavoilla..
- vastustan tunne-elämän korostunutta medikalisaatiota joka on ollut vallalla psykiatriassa. Lääkeyhtiöiden intressit ja resurssit voi ohjata sitä mitä halutaan tutkia
- vastustan psykiatrian epätieteellisiä pyrkimyksiä leipoa lääkkeistään aivoterveyttä parantavia heikoilla näytöin ja ignooraamalla pitkän tähtäimen haittoja
- "informed consent" mikä monen kohdalla toteudu. Enkö tiedä voiko se täysin toteutuakaan koskaan. Esim jos nuorelle määrätään lääkkeitä pitkiksi ajoiksi olisi aika eettistä valistaa tutkimusdatan puutteesta mitä aiheesta on mutta psykiatriassa who cares.
- haittojen ottaminen vakavammin. Se ei ole vakavasti ottamista että sanoo että "joku googlaa oireita ja se on sairauden oiretta tai höpskeikkaa ne aina luulee että he kokee haittoja ne on omassa päässä ne haitat". Toki kannattanee ymmärtää että joidenkin olennaistenkin haittojen ymmärtämisessä on kestänyt psykiatrialla kymmeniäkin vuosia edellisessä lääkkeissä.
Nöyryys lääkehaittojen suhteen. Onhan se nyt selvää että lääkkeet jotka alunperin suunniteltiin ihan lyhyeen käyttöön ja sittemmin n.2 vuoden tutkimusnäytöllä perusteltiin ylläpitolääkkeeksi ja joiden pitkäaikaiskäytöstä puutteellisesti tutkimusdataa voi tehdä ihmisille harmia pitemmässä juoksussa, heikentää myös henkistä oloa sekä mahdollisesti vaikuttaa negatiivisesti somaattiseen terveyteen ja hermostoon.
- lääkkeiden haittojen ymmärtäminen pahassa olossa. Ei tapahdu psykiatriassa aina. Esimerkkejä siitä voi lukea esim noista kohdista missä lääkärit kokeilleet neuroleptejä. Onhan se nyt selvää että jos aivojen toimintaa sotketaan aineilla siitä voi olla monenlaisia vaikutuksia tunne-elämään, motoriikkaan, keskittymiseen, aivojen toimintaan yleensä. Jne. Mutta psykiatriassa on lääkkeitä ja lääkkeet hoitaa
Väittäisin että psykiatriassa ollaan olevinaan mestareita vähättelemään haittoja, mestareita itsevarmuudessa mitä haittaa voi tulla (vaikka ihmisille määrätään lääkkeitä päällekäinkin vielä surkeamman tutkimuksen valossa)
- diagnoosi ja lääkekeskeisyyden vähentäminen. Kärsimyskin kuuluu elämään. Tilapäisestä kärsimyksestä voidaan tehdä krooninen medikalisoimalla se. Psykiatriassa ihmiselle tehdään tunne kuin hän ei pystyisi vaikuttamaan asioihin kuin pillerein tai terapialla kun heillä on sairaus. Tosiasiassa moni ihminen on vahva ja heistä löytyy keinoja pärjätä, ne löytyy sisältä ilman pillereitä
- psykiatrian satsaus lääkepurkuihin. Ne on tulevaisuutta. Jotkut saattaa olla pitkiä aikoja samalla lääkekeskeisen hoidon polulla kävellen polkua eestaas pää sumussa. Uskon että tulevaisuudessa voisi esim olla osastoja jossa voitaisiin satsata myös lääkepurkuihin esim Norjan psykoosiin lääkkeettömän hoidon osastot ja antaa mahdollisuus ihmisille kokeilla tuen kautta lääkkeettömyyttä. On olemassa A klinikoita joissa ihmisiä vieroitetaan eri aineista niin ehkä psyykenlääkevieroitukseenkin voisi tulla spesialisteja ja tukiryhmiä

Valitettavasti itse en enää usko psykiatrian kemiallisten hoitokeinojen turvallisuuteen oman pitkän lääkehoitohistorian perusteella ja kokemieni haittojen perusteella enkä aio enää koskaan elämässäni koskea niihin vaan keskittyä parantelemaan vahinkoa

Onko psykiatria oikeasti kiinnostunut ihmisten aivoterveydestä tai elämänlaadusta nykyisellä hoitomallillaan pitemmän päälle? Siis en ole varma ollenkaan tästä.

Anonyymi kirjoitti:

En ehdota. Toki vaatisin tiukentamista siihen kuka saa psyykenlääkkeitä määrätä(esim määräämisoikeus pois yleislääkäreiltä), ja vankempaa tietoa lääkäreiltä lääkkeiden ongelmien ulottuvuuksista. On myös epäeettistä määrätä lääkkeitä resurssipuutteisessa systeemissä jossa seuranta voi kusta

Haluan psykiatriaan mm
- valinnanvapaus, vaihtoehdot. Siis myös lääkkeettömien hoitopolkujen kehittämistä missä huomioidaan koko kehon terveys paremmin. Ketään ei painostettaisi tai velvotettaisi kokeilemaan masennuslääkkeitä saadakseen jatkoapua tai sairaslomaa. Terve keho terve mieli. Valitettava tosiasia on että moni psyykenlääke ei ole aivoterveydelle tai terveydellekään etenkään pitemmällä tähtäimellä suotuisa siinä missä esim aivoterveelliset elintavat jotka rakentavat aivoja terveeksi. Toivon että psykiatriassa satsataan tulevaisuudessa elintapoihin ja ymmärretään niiden tasapainoa ja hyvää oloa lisäävä vaikutus. Olen esim hoksannut, että ulkomailla on psykiatreja jotka esim miettii ravinnon yhteyttä hyvinvointiin, ahdistukseen ynnä muuhun ja ehkä tällainen on tulevaisuutta. Monella ei ole aina valmiiksi työkaluja siihen miten parantaa hyvinvointia ja ymmärrystä muutosten hyvinkin positiivisista vaikuruksista hyvinvointiin. Sen sijaan että jtn lääkitään voitaisiin ratkoa ihmisen elämässä pieniä asioita ja tapoja ja elintapoja joilla oireisiin voidaan vaikuttaa. Esim miten ratkoa unettomuutta, voisiko ahdistukseen vaikuttaa elintavoilla..
- vastustan tunne-elämän korostunutta medikalisaatiota joka on ollut vallalla psykiatriassa. Lääkeyhtiöiden intressit ja resurssit voi ohjata sitä mitä halutaan tutkia
- vastustan psykiatrian epätieteellisiä pyrkimyksiä leipoa lääkkeistään aivoterveyttä parantavia heikoilla näytöin ja ignooraamalla pitkän tähtäimen haittoja
- "informed consent" mikä monen kohdalla toteudu. Enkö tiedä voiko se täysin toteutuakaan koskaan. Esim jos nuorelle määrätään lääkkeitä pitkiksi ajoiksi olisi aika eettistä valistaa tutkimusdatan puutteesta mitä aiheesta on mutta psykiatriassa who cares.
- haittojen ottaminen vakavammin. Se ei ole vakavasti ottamista että sanoo että "joku googlaa oireita ja se on sairauden oiretta tai höpskeikkaa ne aina luulee että he kokee haittoja ne on omassa päässä ne haitat". Toki kannattanee ymmärtää että joidenkin olennaistenkin haittojen ymmärtämisessä on kestänyt psykiatrialla kymmeniäkin vuosia edellisessä lääkkeissä.
Nöyryys lääkehaittojen suhteen. Onhan se nyt selvää että lääkkeet jotka alunperin suunniteltiin ihan lyhyeen käyttöön ja sittemmin n.2 vuoden tutkimusnäytöllä perusteltiin ylläpitolääkkeeksi ja joiden pitkäaikaiskäytöstä puutteellisesti tutkimusdataa voi tehdä ihmisille harmia pitemmässä juoksussa, heikentää myös henkistä oloa sekä mahdollisesti vaikuttaa negatiivisesti somaattiseen terveyteen ja hermostoon.
- lääkkeiden haittojen ymmärtäminen pahassa olossa. Ei tapahdu psykiatriassa aina. Esimerkkejä siitä voi lukea esim noista kohdista missä lääkärit kokeilleet neuroleptejä. Onhan se nyt selvää että jos aivojen toimintaa sotketaan aineilla siitä voi olla monenlaisia vaikutuksia tunne-elämään, motoriikkaan, keskittymiseen, aivojen toimintaan yleensä. Jne. Mutta psykiatriassa on lääkkeitä ja lääkkeet hoitaa
Väittäisin että psykiatriassa ollaan olevinaan mestareita vähättelemään haittoja, mestareita itsevarmuudessa mitä haittaa voi tulla (vaikka ihmisille määrätään lääkkeitä päällekäinkin vielä surkeamman tutkimuksen valossa)
- diagnoosi ja lääkekeskeisyyden vähentäminen. Kärsimyskin kuuluu elämään. Tilapäisestä kärsimyksestä voidaan tehdä krooninen medikalisoimalla se. Psykiatriassa ihmiselle tehdään tunne kuin hän ei pystyisi vaikuttamaan asioihin kuin pillerein tai terapialla kun heillä on sairaus. Tosiasiassa moni ihminen on vahva ja heistä löytyy keinoja pärjätä, ne löytyy sisältä ilman pillereitä
- psykiatrian satsaus lääkepurkuihin. Ne on tulevaisuutta. Jotkut saattaa olla pitkiä aikoja samalla lääkekeskeisen hoidon polulla kävellen polkua eestaas pää sumussa. Uskon että tulevaisuudessa voisi esim olla osastoja jossa voitaisiin satsata myös lääkepurkuihin esim Norjan psykoosiin lääkkeettömän hoidon osastot ja antaa mahdollisuus ihmisille kokeilla tuen kautta lääkkeettömyyttä. On olemassa A klinikoita joissa ihmisiä vieroitetaan eri aineista niin ehkä psyykenlääkevieroitukseenkin voisi tulla spesialisteja ja tukiryhmiä

Valitettavasti itse en enää usko psykiatrian kemiallisten hoitokeinojen turvallisuuteen oman pitkän lääkehoitohistorian perusteella ja kokemieni haittojen perusteella enkä aio enää koskaan elämässäni koskea niihin vaan keskittyä parantelemaan vahinkoa

Onko psykiatria oikeasti kiinnostunut ihmisten aivoterveydestä tai elämänlaadusta nykyisellä hoitomallillaan pitemmän päälle? Siis en ole varma ollenkaan tästä.

Lue lisää

*Sitten on toki muutamia tapauksia joihin se ei auta, "

Ainakin oman elämäni empiirinen tutkimus niistä ihmisistä ketkä on kokeilleet SSRI-läkkeitä ei ole että vain muutamia se ei auta. Ja voi pojat että tiedän monia koska noita tungetaan kuin karkkia nykyisin

Ennemminkin, vain muutamaa ne on auttaneet, etenkin yhtään pitempään. Usein on lääke lopetettu esim juuri seksihaittojen takia koska kuka hitto haluaisi olla "kemiallisesti kastroitu?"

Olen nähnyt myös ihmisten selviytymistarinoita pohjalta lääkkeettä koska masennus usein esim aikanaan ennen hahmotettiin hetkellisenä tilanteena siinä missä lääkeyhtiöiden mielen medikalisaatioaikana se tuppaa kroonistumaan.
Kun ihminen ottaa lääkkeet käyttöön hänen pitää selvitä masennuksesta että myös sen mahdollista haitoista ja sen mahd viekkareista. Kun ihminen ottaa mt-diagnoosin vahvasti osaksi identiteettiä se voi alkaa elää ihan omaa elämäänsä ja lisätä tunnetta että mulla on tää sairaus niin en kykene. Tänään kun on paha olo niin se on tää sairaus ja voi voi en voi tälle mitään

Väitän että monen kohdalla se mitä pidetään mielen ongelmana on vääristynyt kuva elämästä jonka esim some ja mainokset tekee. Tai yhteiskunnan arvomaailma jossa arvostetaan suorittamista mikä ei lisää ihmisen hyvinvointia oikeasti ja ihminen voi tehdä asioita vastoin arvojaan, hukassa siitä mitä haluaa. Joku siellä nupissa on niin että se ei lisää hyvinvointia, joku arvo, vaatimikset itseä kohtaan. On ehkä pitkään menty niin että ei ole huolehdittu omasta hyvinvpinnista ja kuuppa hajoaa. Sitten jossain vaiheessa päädytään psykiatrille kun ei kyetä suoriutumaan esim jatkuvasta suorittamisesta joka voi olla esim ihan normaaliakin että ihminen ei aina ole kykenevä jatkuvaan stressi- ja suoritustilaan.

kuka hitto on sanonut että elämän perustila on pirtsakkuus ja ihana tasaisen seesteinen olo? Elämässä on hitosti kärsimystä, on itseasiassa aika epätervettä jos ei reagoisi mitenkään kärsimykseen. Elämä on vaikeaa. Esim jo vanhoissa uskonnonfilosofioissa pohditaan paljon suhtautumista kärsimykseen koska jo elämän luonne on aika tuskallinen, menettää hiljalleen iän myötä läheisiä, terveyttä jne. Sen kanssa on hankala diilata. Sehän on yhtä tuskaa. Tärkeää on työkalut millä vaikeuksista selviää ja oppia itsehoitokeinoja, tapoja suhtautua kärsimykseen. Opettaako itsensä huumaaminen pirtsakammaksi ja pahimmillaan tunteiden leikkautuminen jotain? Se voi vaikeuttaa tunteiden käsittelyä, tunteiden tunnistamista ja kohtaamista ja opettaa tasan yhden asian. Sen että tunteet knnattaa huumata

Ja sanon nämä kaikki ihmisenä joka todellakin tietää mitä alakulo voi olla. Eli konsepti masennus ei ole minulle vieras. Mutta siis hemmetin hienoa se on jos jotkut saavat lääkkeillä itsensä toimintakykyiseksi, hyvävointiseksi, iloisemmaksi jos näin on. Itsekin toki aikanaan sain mutta olen nähnyt myös toisen puolen mitä lääkkeissä on kun turvauduin niihin pitempään ratkaisuna.

Anonyymi kirjoitti:

🤣🤣 Hulluus parantuu muuttamalla ulkomaille.

No kyllähän minulla ainakin tuli paljon parempi vointi, kun lähdin vuosia sitten ulkomaille, vaikka nappeja piti vetää. Siitä on kauan aikaa, enkä ajatellut minkään lääkityksen takia muuttaa minnekään. Lääkitys vaan loppui kuin seinään muuton takia ulkomaille. Kuvitellaanko sitä, että psyykenhuumeita suövä jää tänne eikä halua matkustella tai miuttaa ulkomaille? Se on typerä luulo. Ihmiset eivät ole vankeja, vaan he liikkuvat kuka minnekin. Siellä psyk.hoidoissa ei näköjään tajuta, että voi tulla yllättäin muutto ulkomaille syystä tai toisesta, eikä sitä osaa ajatella, että potäisi Suomeen jäädä nauttimaan loppuelämän psyykehuumehoidosta. Johannon törkeää, että vielä yritettäisiin estää muutto ulkomaille. Sitä vaan muutetaan, jos tilaisuus tulee, vaikka piikki persauksessa roikkuen, ja mitä kauemmas muutetaan, sitä varmempaa on, että nappeja ei enää helpolla saada. Kyllä ihmiset todellakin muuttavat ja elävät. Ei kai nyt ihmisiä voi vakina pitää. Ei olla näköjään loppuun ajateltu näitä loppuelämän lääkityksiä. Olettavat että ihmiset jäävät pysyvästi monttu auki Suomeen odottamaan huumeannostaan. Kaikki eivät todellakaan jää.

Ihan niin se tavataan vaihtaa jos ei sovi

Varmaan sekin lähetys seurakunnan ja vapareiden porukka joka on varastellut ihmisten kodeista kukkapurkit viherkasvit hyllyt posliiniesineet korut astiat kirvelee helvetin tulet pyllykarvoja tulen lieskat jo kuumentaa varkaita huijareita omatunto poltin raudalla merkitty. Hoitajat myös mitä varastelleet monista uskonnoista.

Joo yksi nainen joutui raiskatuksi niin uskontolahko tuomitsi sen naisen 😅😅😅😂😂😂😂😳

Kun on kotona, ei olla pakkohoidossa. Yksikään pdykiatri ei tiedä todellisuudessa krnenkään ns. sairaudesta, jos ei itsellä ole mitään kokemusta sellaisesta.

Ei ole pakko uskoa. Kyllä on kokemusta pakkolääkinnästä. Kun kokeilisivat itse, niin kyllä varmasti joidenkin suu menisi kiinni.

Anonyymi kirjoitti:

Kun on kotona, ei olla pakkohoidossa. Yksikään pdykiatri ei tiedä todellisuudessa krnenkään ns. sairaudesta, jos ei itsellä ole mitään kokemusta sellaisesta.

Masentunut voi joutua vaikka DNA testiin tai muistutettiin kuin olisi rikollinen .

Anonyymi kirjoitti:

Masentunut voi joutua vaikka DNA testiin tai muistutettiin kuin olisi rikollinen .

Muisti testiin. Tai oliko vaikea lapsuus testiin 🤪🤪🤪🤪🎃

Yllätys myös raha vaikuttaa vaikka terapeutit tienaa tosi hyvin niillä on kiire vain tehdä se työ mistä saa sen rahan. Kaaviot voi heittää roskiin.

Diagnoosien syynä ovat sairaudet.
Sairauksien taustalta voi sitten löytyä vaikka mitä.
Lääkitykset eivät siis poista diagnooseja.

On pitkä kokemus neurolepteistä. On liikuntakyvyttömyys, jatkuvat säryt, epätodellinen olo, hengitysvaikeudet. Ei ole päivääkään, että en ole ajatellut tekeväni itsemurhan.

Anonyymi kirjoitti:

On pitkä kokemus neurolepteistä. On liikuntakyvyttömyys, jatkuvat säryt, epätodellinen olo, hengitysvaikeudet. Ei ole päivääkään, että en ole ajatellut tekeväni itsemurhan.

Lue lisää

Kyllä on käynyt välillä mielessä, että mistä voisi hakea turvapaikkaa psykiatrialta. Ainakin Englannissa autetaan ihmisiä klinikoilla irti neurolepteistä. Vaan millä maksat hoidon? Ennenaikainen hauta on edessä, jos neurolepteistä ei pääse irti.

Kyllä tiedetään uskonnot on kiduttajia uhrit on kirottu syytetty tuomittu. Näitä saastainen kuukautisten aikana kiittää toisia uskontoja itsesaastutus huoruus. Saatanalle laittajaiset erottamiset mielisairaaloihin sulkemiset huumaamiset raiskaamiset.Ne ihmiset kehittää mielisairas hoitoa tai mielenterveys hoitoja nämä uskontolahkot vesikidutus sähkö shokkeja kemikaaleja juuri uskonnoissa on nämä paastopakkoja mitä saa syödä mitä ei ja mikä on syntiä mikä ei rangaistukset kidutukset ihmiskauppa ja paritukset.Uskonnoissa ne on.Vapaissa suunnissa ilmeisesti pahimmat.Millsinen on ihminen jonka lesta Jehova on laittanut saatanalle miten sellainen menestyy hoitaa itseään toisia ....uskontolahkoissa on myös varastettu toisten oma omaisuus otettu pois tavarat mitkä omalla työllä ansainnut tai saanut lahjaksi.Jehovissa on otettu pois syntymä päivä lahjoja ja kirjoja mitä muka maallisia ja lestat jehovat hellarit poistaa kaiken musiikin mistä pitää se on syntiä ja stereot TV varastaa pois koska se on synti Ei varastaminen ole heille synti vaan se jos joku kuuntelee musiikkia lukee kirjoja.Koska koira on saastainen eläin se varastetaan pois.Tai varastetaan hellarivaparit jehovat lestat muut uskonnot tavarat pois että ne kuuluu heille mitä on sulla.Vaattet viedään mitä ostit kaupasta koska ne pitää antaa heille.Myyntiin kirpputorille että Jehova saa rahaa.Viina on syntiä kaikki on syntiä.Estetään jopa ajamasta autoa tai opiskelemasta. Älkää nyt ihmisiä millään sähkö shokeilla enää kiduttako kyllä uskonnot kiduttas jos voi.Hellareiden lapsia on huostaan tossa myös muiden.

Anonyymi kirjoitti:

On pitkä kokemus neurolepteistä. On liikuntakyvyttömyys, jatkuvat säryt, epätodellinen olo, hengitysvaikeudet. Ei ole päivääkään, että en ole ajatellut tekeväni itsemurhan.

Lue lisää

No sellainen tauti kuin väkivalta kaatuminen työssä tapaturma saattaa aiheuttaa liikkumiseen muutoksia kipuja kuten pää ja selkä vammat.Myös huumattu ihminen liikkuu mutta ei tiedä miksi tai tekee mitä joku narkomaanirosvo käskee.Tai noita woodoo.Gamma huume aiheuttaa jopa halvaantumista moneksi päiväksi tai viikoksi.

Anonyymi kirjoitti:

No sellainen tauti kuin väkivalta kaatuminen työssä tapaturma saattaa aiheuttaa liikkumiseen muutoksia kipuja kuten pää ja selkä vammat.Myös huumattu ihminen liikkuu mutta ei tiedä miksi tai tekee mitä joku narkomaanirosvo käskee.Tai noita woodoo.Gamma huume aiheuttaa jopa halvaantumista moneksi päiväksi tai viikoksi.

Lue lisää

Suomessakin pitäisi olla lääkepurkuun erikoistuneita klinikoita jossa olisi vaikka tukiryhmiäkin ja päivystysnumero niin voisi kysyä hankalasaa tilanteessa apua. Päihteilijöille löytyy A klinikoita mutta riippuvuutta ja vieroitusoireita aiheuttaville psytkenlääkkeille ei. Ei vaan psykiatreille sopisi kun tällä myönnettäisiin että lääkkeet on fyysistä riippuvuutta aiheuttavia ja hankala ajaa alas. Js tarvitsisi omat tukipalvelunsa niille kellä vaikeuksia niiden kanssa

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä on käynyt välillä mielessä, että mistä voisi hakea turvapaikkaa psykiatrialta. Ainakin Englannissa autetaan ihmisiä klinikoilla irti neurolepteistä. Vaan millä maksat hoidon? Ennenaikainen hauta on edessä, jos neurolepteistä ei pääse irti.

Lue lisää

Englannissa asuneena sanoisin, että ei ole oman listani kärjessä, paikkoihin jonne muuttaa.

Anonyymi kirjoitti:

On pitkä kokemus neurolepteistä. On liikuntakyvyttömyys, jatkuvat säryt, epätodellinen olo, hengitysvaikeudet. Ei ole päivääkään, että en ole ajatellut tekeväni itsemurhan.

Lue lisää

Onpa surkeaa. Varmasti ikävä kokea nuo haitat.

Minun kokemukseni neurolepteistä oli lyhyt mutta opettavainen. Liikkumispakon tunteet ja levottomuus joka lisäsi ahdistusta, sisäinen kutiseva rauhattomuus raajoissa (levottomat jalat kai?). Piti yrittää nukahtaa tuossa olossa. puristava tunne kaulalla kuin lihakset spasmissa, huimausta jossa huone heitti ympyrää kun pään käänsi makuuasennossa, raskas sumea painostava väsynyt olo(kuitenkaan uneen ei päässyt kunnolla koska samaan aikaan levoton olo raajoissa), olo kuin keho olisi ihan turra. Vatsan toiminta lamaantui tavalla mikä ei ole enää tervettä. Ja ei tuntunut omalta keholta vaan hitaalta vieraalta. Mieli tuntui turralta ja ajatuksenjuoksu sumealta sekä olo irrallaan tunteista. Toki psykiatri yhdisteli aineita keskenään joten hankala sanoa mikä osa kemiallista sekamelskaa aiheutti minkäkin.

Ilmeisesti jotkut kuitenkin tykkää neurolepteistä kun innolla käyttävät. Minä en vain pysty. Sääliksi käy niitä jotka ei vastaa neurolepteihin hyvin tai ei hyödy niistä hoitokäytännöissä joissa ne näyttelee suurta roolia ja niitä pakotetaan ihmisille.

Olo tuntui kuin neurolepteistä silloin eroon pääsi että ihme oli tapahtunut kun se raskas kurja olo katosi.

Anonyymi kirjoitti:

Onpa surkeaa. Varmasti ikävä kokea nuo haitat.

Minun kokemukseni neurolepteistä oli lyhyt mutta opettavainen. Liikkumispakon tunteet ja levottomuus joka lisäsi ahdistusta, sisäinen kutiseva rauhattomuus raajoissa (levottomat jalat kai?). Piti yrittää nukahtaa tuossa olossa. puristava tunne kaulalla kuin lihakset spasmissa, huimausta jossa huone heitti ympyrää kun pään käänsi makuuasennossa, raskas sumea painostava väsynyt olo(kuitenkaan uneen ei päässyt kunnolla koska samaan aikaan levoton olo raajoissa), olo kuin keho olisi ihan turra. Vatsan toiminta lamaantui tavalla mikä ei ole enää tervettä. Ja ei tuntunut omalta keholta vaan hitaalta vieraalta. Mieli tuntui turralta ja ajatuksenjuoksu sumealta sekä olo irrallaan tunteista. Toki psykiatri yhdisteli aineita keskenään joten hankala sanoa mikä osa kemiallista sekamelskaa aiheutti minkäkin.

Ilmeisesti jotkut kuitenkin tykkää neurolepteistä kun innolla käyttävät. Minä en vain pysty. Sääliksi käy niitä jotka ei vastaa neurolepteihin hyvin tai ei hyödy niistä hoitokäytännöissä joissa ne näyttelee suurta roolia ja niitä pakotetaan ihmisille.

Olo tuntui kuin neurolepteistä silloin eroon pääsi että ihme oli tapahtunut kun se raskas kurja olo katosi.

Lue lisää

Painostamista lääkkeisiin ja kontrollointia lääkkeen käytöstä ulotetaan myös avohoitoon injektioiden muodossa. Injektioista on myös hankala vieroittautua itsenäisesti koska niiden laskeminen tasaisesti pitkän ajan kuluessa on hankalampaa. Pitää ensin saada psykiatri määräämään aine tabletteina. Injektioissa ihminen halutaan laittaa pitkiksi ajoiksi aineen vaikutuksen alle (varmaankin jotta lääkkeenotto muistuisi).. Se myös lisää hoitotahon kontrollia ihmisen elämään koska lääkkeenottoa ei kontrolloi potilas vaan sen lääkkeenannon tekee joku muu. Eli vähän kuin pakkohoidossa. Psykiatrit voi myös esim lupailla päästävänsä potilaan nopeammin pakkohoidosta jos hän suostuu injektioihin, olen kuullut tällaista. En tiedä tapahtuuko hoidossa sitä että potilasta voitaisiin uhkailla pakkohoidolla jos ei ota injektioitaan ja käy säännöllisesti pistoksissa?

Itselleni joskus pahimmassa jamassa suositeltiin injektiota mutta kieltäydyin koska reagoin huonosti neurolepteihin ja epäilin lääkitysten olleen isossa roolissa pahassa olossa esim ahdistuksen nousun mikä liittyi ekstrapyramidaalisten oireiden puhkeamiseen sekä kognitiivisissa ongelmissa sekä tunne-elämän leikkautumisessa. Pelkäsin että injektioissa minulla olisi tuskainen olo lääkkeestä enkä saa sitä pois kehostani koska se on pitkävaikutteinen ja jouduin jo neuroleptien aikana napsimaan toisia lääkkeitä lääkkeen aikaansaamaa pahaa oloa lievittämään. Ja psykiatri oli kaheli ja määräsi minulle, vielä viekkareista kärsivälle jolla hermosto sekaisin ja joka on koko elämänsä ollut lääkeherkkä isointa mahdollista annosta neuroleptiä. Hänen sairaassa mielikuvituksessa jos ei pienemmässä annoksessa ihminen voi hyvin parempi tupla-annoksella joka maksimi! No huh huh. Tuon kokemuksen seurauksena ymmärrän ihmisiä ketkä kärsii esim neuroleptien seurauksena tai kokee ne hyödyttömiksi kuin ainoa vaikutus olisi vain zombimbi versio itsestä tai kirjoittelee tällaisia ketjuja. Me emme vain sovi psykiatrian narratiiviin. Psykiatrian narratiivi on lääke parantaa. Sairauksia hoidetaan lääkkeillä. Se sairaus = se lääkitys,katsotaan lääkeyhtiön logoja sisältävästä kirjasta oikea. Paha olo on lääkkeiden puutetta.

Vieroittauduin sitten kaikista aineista ja se oli paras ratkaisu. Osastolta olen lääkekokeilujen aiheuttaman heittelyn jälkeen pysynyt poissa jo vuosia. Ja kun opin että vieroitus kannattaa tehdä lääkärien ohjeita hitaammin ja pieniasteisemmin. Ironista. Omasta mielestäni lääkevieroitus lisäsi elämän tasaisuutta ja vähensi tunne-elämän heittelyä.

Anonyymi kirjoitti:

On pitkä kokemus neurolepteistä. On liikuntakyvyttömyys, jatkuvat säryt, epätodellinen olo, hengitysvaikeudet. Ei ole päivääkään, että en ole ajatellut tekeväni itsemurhan.

Lue lisää

Itselläni on monta samaa oiretta, kuin Sinulla. Käytin neuroleptejä kauan, noin 20 vuotta. Olin aivan liian luottavainen ja sinisilmäinen uskoessani silloin aikoinaan minua hoitaneisiin lääkäreihin ja ylipäätään koko systeemiin. Minullakin on kipuja joka päivä ja liikkuminen on todella vaikeaa ja kivuliasta. Ja itsekin olen usein masentunut ja ajattelen itsemurhaa, jos en ihan joka päivä, niin ainakin viikoittain. Neuroleptien aiheuttamien hermostollisten jälkioireiden ja niiden aiheuttamien somaattisten ja hermostollisten sairauksien takia. Olen erittäin pahoillani siitä, mitä koet. Ei tämä helppoa ole. Ymmärrän Sinua täysin. Mutta älä ainakaan Sinä luovuta ja tee itsellesi mitään. Ethän? Olet aivan liian hyvä ihminen luovuttamaan ja päättämään arvokkaan elämäsi.

Anonyymi kirjoitti:

Itselläni on monta samaa oiretta, kuin Sinulla. Käytin neuroleptejä kauan, noin 20 vuotta. Olin aivan liian luottavainen ja sinisilmäinen uskoessani silloin aikoinaan minua hoitaneisiin lääkäreihin ja ylipäätään koko systeemiin. Minullakin on kipuja joka päivä ja liikkuminen on todella vaikeaa ja kivuliasta. Ja itsekin olen usein masentunut ja ajattelen itsemurhaa, jos en ihan joka päivä, niin ainakin viikoittain. Neuroleptien aiheuttamien hermostollisten jälkioireiden ja niiden aiheuttamien somaattisten ja hermostollisten sairauksien takia. Olen erittäin pahoillani siitä, mitä koet. Ei tämä helppoa ole. Ymmärrän Sinua täysin. Mutta älä ainakaan Sinä luovuta ja tee itsellesi mitään. Ethän? Olet aivan liian hyvä ihminen luovuttamaan ja päättämään arvokkaan elämäsi.

Lue lisää

Toivon myös että löydät voimia jatkaa harmeista riippumatta ja toivon että kehossasi harmit palautuu vähintäänkin siis sen verran että saat elämänlaatua takaisin. Tämä sinulle joka sanoit neuroleptihaitoista kuten kivuista ja niiden yhteydestä itsetuhoajatuksiin. Teille kummallekin voimia.

On sitä tosiaan ollut sinisilmäinen ihminen. Kun ei ollut tietoa mitä nykyään eikä ymmärrystä mistä lähteä etsimään tietoa eikä kristallipalloa nähdä tulevaisuuteen silloin aikanansa kun lähti vaan jotain pilleriä popsimaan kun joku lääkäri kehotti ja vielä viettää niin pitkiä aikoja elämästä niin. Ei ollut ihan niin miten olisin kuvitellut elämäni menevän. Päivä kerrallaan mennään, helppoa ei ole näiden harmien kanssa. Monia kertoja miettinyt juuri että jaksaako enää eteenpäin rämpiä mutta päivittäin kerää itsensä.

Anonyymi kirjoitti:

Toivon myös että löydät voimia jatkaa harmeista riippumatta ja toivon että kehossasi harmit palautuu vähintäänkin siis sen verran että saat elämänlaatua takaisin. Tämä sinulle joka sanoit neuroleptihaitoista kuten kivuista ja niiden yhteydestä itsetuhoajatuksiin. Teille kummallekin voimia.

On sitä tosiaan ollut sinisilmäinen ihminen. Kun ei ollut tietoa mitä nykyään eikä ymmärrystä mistä lähteä etsimään tietoa eikä kristallipalloa nähdä tulevaisuuteen silloin aikanansa kun lähti vaan jotain pilleriä popsimaan kun joku lääkäri kehotti ja vielä viettää niin pitkiä aikoja elämästä niin. Ei ollut ihan niin miten olisin kuvitellut elämäni menevän. Päivä kerrallaan mennään, helppoa ei ole näiden harmien kanssa. Monia kertoja miettinyt juuri että jaksaako enää eteenpäin rämpiä mutta päivittäin kerää itsensä.

Lue lisää

Kiitos! Voimia ja tsemppiä sinulle myös, nk. kaikille, jotka ovat saaneet haittoja, vakavia oireita, ja liitännäissairauksia, neuroleptien käytön yhteydessä ja niiden käyttämisen/lopettamisen jälkeen.

Kyllä masennus johtuu yleensä usein toisten aiheuttamasta pahasta tai tietysti omat mokat harmittaa mutta useimmin mitä muut on sua lyönyt ryöstänyt huumannut vienyt sun tavaroita myyntiin tai muuta. Uskonnot masentaa lahkot. Kivittäjät.

No kuitenkin kaikki ei edes ole sairaita täällä on muumaalaiset harjoittanut kuten lomakohteissa ryöstelyä raiskausta hyväksikäyttöä. Kuulkaa tahallista ilkeyttä on niin hirveästi työpaikoilla kiusataan ollaan tahallaan ilkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

No kuitenkin kaikki ei edes ole sairaita täällä on muumaalaiset harjoittanut kuten lomakohteissa ryöstelyä raiskausta hyväksikäyttöä. Kuulkaa tahallista ilkeyttä on niin hirveästi työpaikoilla kiusataan ollaan tahallaan ilkeitä.

Lue lisää

Kuulkaa ette voi te ulkomaalaiset ja moniuskontoiset alkaa täällä syytellä syyttömiä ihmisiä miten huvittaa teillä on ihan eri kulttuuri siellä mistä tulette meille.

Miten he on lopettaneet lääkityksensä? Asteittain? Seinään? Parissa kuukaudessa isoja pudotuksia tekemällä 20 vuoden käytön jossa keho voimakkaan fyysisesti mukautunut lääkkeisiin? Keholla voi olla vaikeuksia muodostaa uusi homeostaasi ilman lääkkeitä johon keho fyysisesti mukautunut, se voi kestää aikaa, viikkoja, kuukausia. Keho on voinut esim ajaa reseptorimäärää alemmas ja sen pitää nämä kaikki pikku asiat kääntää kehossa takaisin jotta olo oireeton.. Voi mennä vuosi tai jopa vuosia että kaikki oireet paranee ja keho palautuu. Kaikki vaikutukset lääkkeistä ei aina palaudu mutta se tuskin on tutkimisprioriteettina psykiatrialle ja lääkeyhtiöille. Jotkut joutuu netissä vähentelemään jopa 10 prosenttia edellisestä annoksesta kk tahdilla ja murustelemaan aineitaan ettei unet lähde tai muut viekkarit iske lujaa. Rauhallisella vieroituksella voi välttyä myös vieroituspsykooseilta jos esim uni pysyy stabiilina.

Onko heillä ollut siihen vieroitukseen tukea? Psykiatri tukena? Vai onko heidän psykiatrinsa sanonut että ei kannata vieroittautua joten he ei ole saaneet tukea ja tekee vieroitusta yksin. Ehkä terapiaa? Vertaistukea?
Ymmärrystä itsehoitokeinoista miten tukea unta, terveyttä ja hyvinvointia erityisesti vieroituksen aikama? Ymmärrystä asioista mitä vieroitukseen voi liittyä jota voi löytää esim tutkimuksista tai kanssavieroittautujilta joilla monilla on yhteneviä oireita ja vieroituspalstoilta? Esim stressinsietokyky ei vieroituksessa oman kokemukseni mukaan ollut parasta mahdollista, ahdistus voi olla korkeammalla ja uni kärsii, autonominen hermosto on sekaisin kun uni on sekaisin ja hermosto voi käydä ylikierroksilla. Tästä voi seurata ketjureaktiona esim palautumiseen ongelmia.

Vai onko he vain kuulleet psykiatrilta että tarvit lääkkeitä, lääkkeet pelastaa, ne korjaa kemiallista epätasapainoa, ne ei aiheuta riippuvuutta ja olet suunnilleen outo jos sinulla on vaikeuksia ajaa lääkkeitä alas ja se on osoitus sairaudestasi jos on vaikeuksia silloin? Jos uskoo nämä, hankala se on mistään lääkkeestä vieroittautua.

Käyttääkö he päihteitä? Millaiset elintavat? Pystyykö elämässä ottamaan breikkiä vaativista hommista vieroituksen pahimmassa jamassa? Väärillä tavoilla vieroituksessa voi sabotoida sen onnistumisen jos päihteilee tai yrittää vetää sata lasissa vaativia juttuja yrittäen samalla vieroittautua.

Oletko kysynyt psykiatrisen hoidon ja lääkkeet lopettaneilta jotka on lähteneet hoidosta miten he voi jotka oikeasti voikin paremmin ilman lääketokkuraa? Niitä joista ei enää ole kuulunut? Niiltä ketkä on kamppailleet kauhean vieroituksen läpi mutta hiljalleen elämä alkanut pitkän aikavälin päästä voittaa?

Kuka on uhriutuja? Ai sekö joka kertoo hoidon haitoista itselleen ja laittaa syytä sinne minne se kuuluukin jos haitoista ei ole mainittu pientä prosenttiakaan määräyshetkellä? Ja kertoo millaista niiden kanssa eläminen on?

Ne ketkä saa pahoja lääkehaittoja voi olla hankala kuntoutua ihan tasolle mitä kuvaat jos saa esim pitkittyneitä vaikeita viekkareita pitkäksi aikaa. Joskus myöhemmin sitten kun saa elämänsä kuntoon ja viekkarit palautuneet ja keho korjannut lääkeharmeja tuo voi myös lääkeharmeja saaneelle olla mahdollista. Palautuminen voi olla hidasta, aivot voi korjata itseään pitkään.:)

Anonyymi kirjoitti:

Miten he on lopettaneet lääkityksensä? Asteittain? Seinään? Parissa kuukaudessa isoja pudotuksia tekemällä 20 vuoden käytön jossa keho voimakkaan fyysisesti mukautunut lääkkeisiin? Keholla voi olla vaikeuksia muodostaa uusi homeostaasi ilman lääkkeitä johon keho fyysisesti mukautunut, se voi kestää aikaa, viikkoja, kuukausia. Keho on voinut esim ajaa reseptorimäärää alemmas ja sen pitää nämä kaikki pikku asiat kääntää kehossa takaisin jotta olo oireeton.. Voi mennä vuosi tai jopa vuosia että kaikki oireet paranee ja keho palautuu. Kaikki vaikutukset lääkkeistä ei aina palaudu mutta se tuskin on tutkimisprioriteettina psykiatrialle ja lääkeyhtiöille. Jotkut joutuu netissä vähentelemään jopa 10 prosenttia edellisestä annoksesta kk tahdilla ja murustelemaan aineitaan ettei unet lähde tai muut viekkarit iske lujaa. Rauhallisella vieroituksella voi välttyä myös vieroituspsykooseilta jos esim uni pysyy stabiilina.

Onko heillä ollut siihen vieroitukseen tukea? Psykiatri tukena? Vai onko heidän psykiatrinsa sanonut että ei kannata vieroittautua joten he ei ole saaneet tukea ja tekee vieroitusta yksin. Ehkä terapiaa? Vertaistukea?
Ymmärrystä itsehoitokeinoista miten tukea unta, terveyttä ja hyvinvointia erityisesti vieroituksen aikama? Ymmärrystä asioista mitä vieroitukseen voi liittyä jota voi löytää esim tutkimuksista tai kanssavieroittautujilta joilla monilla on yhteneviä oireita ja vieroituspalstoilta? Esim stressinsietokyky ei vieroituksessa oman kokemukseni mukaan ollut parasta mahdollista, ahdistus voi olla korkeammalla ja uni kärsii, autonominen hermosto on sekaisin kun uni on sekaisin ja hermosto voi käydä ylikierroksilla. Tästä voi seurata ketjureaktiona esim palautumiseen ongelmia.

Vai onko he vain kuulleet psykiatrilta että tarvit lääkkeitä, lääkkeet pelastaa, ne korjaa kemiallista epätasapainoa, ne ei aiheuta riippuvuutta ja olet suunnilleen outo jos sinulla on vaikeuksia ajaa lääkkeitä alas ja se on osoitus sairaudestasi jos on vaikeuksia silloin? Jos uskoo nämä, hankala se on mistään lääkkeestä vieroittautua.

Käyttääkö he päihteitä? Millaiset elintavat? Pystyykö elämässä ottamaan breikkiä vaativista hommista vieroituksen pahimmassa jamassa? Väärillä tavoilla vieroituksessa voi sabotoida sen onnistumisen jos päihteilee tai yrittää vetää sata lasissa vaativia juttuja yrittäen samalla vieroittautua.

Oletko kysynyt psykiatrisen hoidon ja lääkkeet lopettaneilta jotka on lähteneet hoidosta miten he voi jotka oikeasti voikin paremmin ilman lääketokkuraa? Niitä joista ei enää ole kuulunut? Niiltä ketkä on kamppailleet kauhean vieroituksen läpi mutta hiljalleen elämä alkanut pitkän aikavälin päästä voittaa?

Kuka on uhriutuja? Ai sekö joka kertoo hoidon haitoista itselleen ja laittaa syytä sinne minne se kuuluukin jos haitoista ei ole mainittu pientä prosenttiakaan määräyshetkellä? Ja kertoo millaista niiden kanssa eläminen on?

Ne ketkä saa pahoja lääkehaittoja voi olla hankala kuntoutua ihan tasolle mitä kuvaat jos saa esim pitkittyneitä vaikeita viekkareita pitkäksi aikaa. Joskus myöhemmin sitten kun saa elämänsä kuntoon ja viekkarit palautuneet ja keho korjannut lääkeharmeja tuo voi myös lääkeharmeja saaneelle olla mahdollista. Palautuminen voi olla hidasta, aivot voi korjata itseään pitkään.:)

Lue lisää

Tämäkin uhriutuja teki melkolaisen työn aineista vieroittautumiseen. :) Olen ylpeä siitä. Elämäni vaikein mutta antoisin projekti. Vaati paljon taustatyön tekoa.

Anonyymi kirjoitti:

Miten he on lopettaneet lääkityksensä? Asteittain? Seinään? Parissa kuukaudessa isoja pudotuksia tekemällä 20 vuoden käytön jossa keho voimakkaan fyysisesti mukautunut lääkkeisiin? Keholla voi olla vaikeuksia muodostaa uusi homeostaasi ilman lääkkeitä johon keho fyysisesti mukautunut, se voi kestää aikaa, viikkoja, kuukausia. Keho on voinut esim ajaa reseptorimäärää alemmas ja sen pitää nämä kaikki pikku asiat kääntää kehossa takaisin jotta olo oireeton.. Voi mennä vuosi tai jopa vuosia että kaikki oireet paranee ja keho palautuu. Kaikki vaikutukset lääkkeistä ei aina palaudu mutta se tuskin on tutkimisprioriteettina psykiatrialle ja lääkeyhtiöille. Jotkut joutuu netissä vähentelemään jopa 10 prosenttia edellisestä annoksesta kk tahdilla ja murustelemaan aineitaan ettei unet lähde tai muut viekkarit iske lujaa. Rauhallisella vieroituksella voi välttyä myös vieroituspsykooseilta jos esim uni pysyy stabiilina.

Onko heillä ollut siihen vieroitukseen tukea? Psykiatri tukena? Vai onko heidän psykiatrinsa sanonut että ei kannata vieroittautua joten he ei ole saaneet tukea ja tekee vieroitusta yksin. Ehkä terapiaa? Vertaistukea?
Ymmärrystä itsehoitokeinoista miten tukea unta, terveyttä ja hyvinvointia erityisesti vieroituksen aikama? Ymmärrystä asioista mitä vieroitukseen voi liittyä jota voi löytää esim tutkimuksista tai kanssavieroittautujilta joilla monilla on yhteneviä oireita ja vieroituspalstoilta? Esim stressinsietokyky ei vieroituksessa oman kokemukseni mukaan ollut parasta mahdollista, ahdistus voi olla korkeammalla ja uni kärsii, autonominen hermosto on sekaisin kun uni on sekaisin ja hermosto voi käydä ylikierroksilla. Tästä voi seurata ketjureaktiona esim palautumiseen ongelmia.

Vai onko he vain kuulleet psykiatrilta että tarvit lääkkeitä, lääkkeet pelastaa, ne korjaa kemiallista epätasapainoa, ne ei aiheuta riippuvuutta ja olet suunnilleen outo jos sinulla on vaikeuksia ajaa lääkkeitä alas ja se on osoitus sairaudestasi jos on vaikeuksia silloin? Jos uskoo nämä, hankala se on mistään lääkkeestä vieroittautua.

Käyttääkö he päihteitä? Millaiset elintavat? Pystyykö elämässä ottamaan breikkiä vaativista hommista vieroituksen pahimmassa jamassa? Väärillä tavoilla vieroituksessa voi sabotoida sen onnistumisen jos päihteilee tai yrittää vetää sata lasissa vaativia juttuja yrittäen samalla vieroittautua.

Oletko kysynyt psykiatrisen hoidon ja lääkkeet lopettaneilta jotka on lähteneet hoidosta miten he voi jotka oikeasti voikin paremmin ilman lääketokkuraa? Niitä joista ei enää ole kuulunut? Niiltä ketkä on kamppailleet kauhean vieroituksen läpi mutta hiljalleen elämä alkanut pitkän aikavälin päästä voittaa?

Kuka on uhriutuja? Ai sekö joka kertoo hoidon haitoista itselleen ja laittaa syytä sinne minne se kuuluukin jos haitoista ei ole mainittu pientä prosenttiakaan määräyshetkellä? Ja kertoo millaista niiden kanssa eläminen on?

Ne ketkä saa pahoja lääkehaittoja voi olla hankala kuntoutua ihan tasolle mitä kuvaat jos saa esim pitkittyneitä vaikeita viekkareita pitkäksi aikaa. Joskus myöhemmin sitten kun saa elämänsä kuntoon ja viekkarit palautuneet ja keho korjannut lääkeharmeja tuo voi myös lääkeharmeja saaneelle olla mahdollista. Palautuminen voi olla hidasta, aivot voi korjata itseään pitkään.:)

Lue lisää

"Kuka on uhriutuja?"

Uhriutuminen on juuttumista johonkin asiaan, tapahtumaan tai olosuhteisiin siten, että siitä tulee elämänasenne. Uhriutunut ihminen ei pysty ottamaan itse vastuuta omasta elämästään, vaan löytää syyn vaikeuksiinsa aina ulkopuolelta

Anonyymi kirjoitti:

"Kuka on uhriutuja?"

Uhriutuminen on juuttumista johonkin asiaan, tapahtumaan tai olosuhteisiin siten, että siitä tulee elämänasenne. Uhriutunut ihminen ei pysty ottamaan itse vastuuta omasta elämästään, vaan löytää syyn vaikeuksiinsa aina ulkopuolelta

Lue lisää

Ainakin itse henk koht olen taistelija joka nimenomaan on selviytynyt ottamalla vastuun omasta elämästäni, en odota että kukaan muu parantaa minua tai kohentaa hyvinvointiani kuin minä itse (aikanaan luulin että se tulee ulkoapäin psykiatriasta jossa psykiatri määrää napit ja siitä se lähtee kun uskoo psykiatria) ja se että kritisoi psykiatriaa ei millään tasolla sulje sitä että ottaa vastuuta. Tai esim reflektoi omaa toimintaansa kriittisesti miettien missä kohtaa on mennyt vikaan. Kritiikki ei sulje ihmisen oman tunne-elämän työstöä eikä tarkoita että elämässään olisi jotenkin identiteetiltään erityisesti uhri.

Minä en ala ottamaan suurta osaa lääkkeiden käyröstä vastuuta haitoista kontolleni koska minulle määrättiin lääkkeet niin nuorena että olin kyvytön suunnilleen edes hahmottamaan mistä lääkkeistä kyse.Kritiikkiä ei kirjoitettu mediassa juurikaan. En edes tiennyt mistä lähteä etsimään. Kävelin nykyisen biologisen psykiatrian tunteiden medikalisaatioansaan aikana jolloin medikalisaatio on vallalla. No tietenkin tuohon voisi suhtautua että hei, elämää se vain on. Välillä vaan elämä menee jonkun (vääristynee opin )seurauksena romuksi monelta osin ja shit happens. Psykiatrialla vaan rapatessa vähän roiskuu mutta hehei moni saa hyötyä!

Mielestäni koen että olen joutunut itse kokemaan niin paljon kakkaa psykiatrian osalta että prosessointi on ottanut aikaa että oma elämä on mennyt tiettyyn pisteeseen psyykenlääkkeiden seurauksena että elämästä on mennyt pitkiä ajanjaksoja päin mäntyä jonkun pillereiden vähentelyyn, vieroituskurimukseen useista pillereistä, haittoihin joita on tulkinnut omina ongelmina osaa nuorena kun ei ole oikein tajunnut lääkkeiden vaikutusta itseensä. Sitten on pitänyt oppia diilaamaan asian kanssa että jäänyt PSSD ynnä muuta haittaa, joutuu kohtaamaan psykiatreja jotka ei juuri ota haittoja minään ynnä muuta. Ei näe sitä mikä osa määräyskäytännöillä on pahassa olossa.

Jotkut saattavat kokea haitoista ja psykiatrian ongelmista kirjoittamisen uhriutumisena mutta ei se ole minun ongelmani. Jotkut vetää herneen nenuun kun kritiikillä esim saattaisi pelotella jotain. Ei en suosittele jotakin olemaan esim lopettamassa lääkkeitään mistä hyötyy, saatika vieroittautumaan lääkkeistä miten sattuu tai olemaan ottamatta psykiatrian aineita käyttöön mutta suosittelen kyllä lukemaan myös itse henk koht kritiikkiä jotta kokonaiskuva hahmottuu koska psykiatrit ei aina tarjoa kaikkea tietoa . Sitten on näitä kirjoituksia jossa joku muka väittää että vain suunnilleen ammattilainen voi ymmärtää lääkkeet. Me muut ketkä kehossamme olemme kokeneet ne pitäisi vain katsoa ylöspäin vieläkin lääkäriä. Siinä on vaan se ero että itsellä oli pakko olla kuuntelematta lääkäriä koska jos olisin tehnyt niin asiat olisi asiat huonommin. Ei ollut mitään oikeaa lääkettä, oli vain loputon kierre haittoja lopussa lääkkeissä. Psykiatriassa usko pillereihin oli loputon. Tuntuu täysin ironiselta kun joku sanoo että uskokaa lääkäriin lääkäri tietää kaiken. Ei TIEDÄ.

Hankala on suhtautua niin merkittävään harmiin lääketieteen oppisuuntauksesta jonka niin yleisesti arvellaan auttavan ihmistä.

Ihan niin Moni tanter voivansa paremmin kun lopettaa lääkkeet. Mutta usein vaan tulee sairaus takaisin vuoden sisällä
Kun lopettaa niin se on tehtävä pitkällä tähtäimellä

Anonyymi kirjoitti:

Ihan niin Moni tanter voivansa paremmin kun lopettaa lääkkeet. Mutta usein vaan tulee sairaus takaisin vuoden sisällä
Kun lopettaa niin se on tehtävä pitkällä tähtäimellä

Lue lisää

Jos olo on tuplasti pahempi lääkekuurin jälkeen ja yhtäkkiä puhkeaa täysin erilaisia oireita kuin mihin lääkettä alkoi käyttää niin kannattaisi varoituskellot kilkattaa. Saa esim jonkun psykoosin tai maanisen reaktion psyyken aineista vieroittautuessaan vieroituksessa tai pari kk myöhemmin jota ei ole ollut aiemmin ollut, yhtäkkiä vieroituksessa puhkeaa paniikkihäiriö, mielialat heittelee vuoristoratamaisesti, fyysisiä oireita jotka voi liittyä siihen että autonomisen hermoston toiminnassa häikkää mikä oireilee esim kehon ylivireytenä. Tai unettomuus puhkeaa vieroituksessa tai puhkeaa äkillisiä mielialaoireita tämän uuden unettomuuden jälkeen. Kokemus vieroituksessa voi olla stressaava keholle mikä saa hermoston menemään ylivireyteen tai triggeröi flight or fight tilaa missä keho varottaa vaarasta. Nyt se vaara onkin kehon sisällä kun hermostoa on sotkettu aineilla ja vieroitus pitää kehoa stressitilassa. Se on luonnotonta keholle eikä kehoamme ole rakennettu kestämään psyykenlääkevieroituksia evoluution varjossa.

Kaikkea näitä oireita voi välttää vieroituksella joka kuunrelee kehoa ja on riittävän hidas.

Viekkarit tulee erilaisina vaiheina, joskus se vaikein vaihe voi ollakin kuukausia myöhemmin. Ihmisen hermosto voi kestää myös heikommin stressiä vieroituksessa ja se puhkaisee oireita aaltomaisesti päälle. Oireet voi tulla aaltoillen päälle reaktiona esim stressiin,ne ei lähde suoraviivaisesti kokoajan heikentyen pois. Esim stressi laukaisee korostunutta ylivireyttä.

Menee aikaa että kehon homeostaasi palautuu. Joillakin kuukausia, joillakin jopa vuosia että keho saa käännettyä toimintonsa balanssiin, upreguloitua downreguloidut reseptorit, autonominen hermosto palautuu tasapainoon missä kaikki osaset toimii balanssissa.

Palautumista voi tukea ottamalla selvää elintavoista millä tukea edistymistään. selviytymiskeinoja löytyy esim vieroirusfootumeilta. Tärkeää on rauhoittaa hermostoa ja ottaa iisimmin stressin suhteen sekä välttää esim päihteitä.

Elämässä sattuu kaikenlaista ja reaktiot elämän hankaluuksiin vuoden päästä ei osoita että kyseessä joku toistuva piilevä tauti joka tarvii loputonta pilleriä.

Hyvin sanottu.

Koko alotuspostais on todiste kieroutuneen mielen sairaudentunnottomuudesta ja hoitovastaisuudesta.

Lääkkeet eivät tuoneet sairautta, eikä se katoa niitä lopettamalla.

Anonyymi kirjoitti:

Ainakin itse henk koht olen taistelija joka nimenomaan on selviytynyt ottamalla vastuun omasta elämästäni, en odota että kukaan muu parantaa minua tai kohentaa hyvinvointiani kuin minä itse (aikanaan luulin että se tulee ulkoapäin psykiatriasta jossa psykiatri määrää napit ja siitä se lähtee kun uskoo psykiatria) ja se että kritisoi psykiatriaa ei millään tasolla sulje sitä että ottaa vastuuta. Tai esim reflektoi omaa toimintaansa kriittisesti miettien missä kohtaa on mennyt vikaan. Kritiikki ei sulje ihmisen oman tunne-elämän työstöä eikä tarkoita että elämässään olisi jotenkin identiteetiltään erityisesti uhri.

Minä en ala ottamaan suurta osaa lääkkeiden käyröstä vastuuta haitoista kontolleni koska minulle määrättiin lääkkeet niin nuorena että olin kyvytön suunnilleen edes hahmottamaan mistä lääkkeistä kyse.Kritiikkiä ei kirjoitettu mediassa juurikaan. En edes tiennyt mistä lähteä etsimään. Kävelin nykyisen biologisen psykiatrian tunteiden medikalisaatioansaan aikana jolloin medikalisaatio on vallalla. No tietenkin tuohon voisi suhtautua että hei, elämää se vain on. Välillä vaan elämä menee jonkun (vääristynee opin )seurauksena romuksi monelta osin ja shit happens. Psykiatrialla vaan rapatessa vähän roiskuu mutta hehei moni saa hyötyä!

Mielestäni koen että olen joutunut itse kokemaan niin paljon kakkaa psykiatrian osalta että prosessointi on ottanut aikaa että oma elämä on mennyt tiettyyn pisteeseen psyykenlääkkeiden seurauksena että elämästä on mennyt pitkiä ajanjaksoja päin mäntyä jonkun pillereiden vähentelyyn, vieroituskurimukseen useista pillereistä, haittoihin joita on tulkinnut omina ongelmina osaa nuorena kun ei ole oikein tajunnut lääkkeiden vaikutusta itseensä. Sitten on pitänyt oppia diilaamaan asian kanssa että jäänyt PSSD ynnä muuta haittaa, joutuu kohtaamaan psykiatreja jotka ei juuri ota haittoja minään ynnä muuta. Ei näe sitä mikä osa määräyskäytännöillä on pahassa olossa.

Jotkut saattavat kokea haitoista ja psykiatrian ongelmista kirjoittamisen uhriutumisena mutta ei se ole minun ongelmani. Jotkut vetää herneen nenuun kun kritiikillä esim saattaisi pelotella jotain. Ei en suosittele jotakin olemaan esim lopettamassa lääkkeitään mistä hyötyy, saatika vieroittautumaan lääkkeistä miten sattuu tai olemaan ottamatta psykiatrian aineita käyttöön mutta suosittelen kyllä lukemaan myös itse henk koht kritiikkiä jotta kokonaiskuva hahmottuu koska psykiatrit ei aina tarjoa kaikkea tietoa . Sitten on näitä kirjoituksia jossa joku muka väittää että vain suunnilleen ammattilainen voi ymmärtää lääkkeet. Me muut ketkä kehossamme olemme kokeneet ne pitäisi vain katsoa ylöspäin vieläkin lääkäriä. Siinä on vaan se ero että itsellä oli pakko olla kuuntelematta lääkäriä koska jos olisin tehnyt niin asiat olisi asiat huonommin. Ei ollut mitään oikeaa lääkettä, oli vain loputon kierre haittoja lopussa lääkkeissä. Psykiatriassa usko pillereihin oli loputon. Tuntuu täysin ironiselta kun joku sanoo että uskokaa lääkäriin lääkäri tietää kaiken. Ei TIEDÄ.

Hankala on suhtautua niin merkittävään harmiin lääketieteen oppisuuntauksesta jonka niin yleisesti arvellaan auttavan ihmistä.

Lue lisää

Uhriutuminenkin on totta. Arvaa mistä tiedän?

Anonyymi kirjoitti:

Hyvin sanottu.

Koko alotuspostais on todiste kieroutuneen mielen sairaudentunnottomuudesta ja hoitovastaisuudesta.

Lääkkeet eivät tuoneet sairautta, eikä se katoa niitä lopettamalla.

Lue lisää

Niin sinä olet sitren sitä mueltä, että sivilliset ihmiset saavat tunkea huumaavia lääkkeitä toisen aivoihin?

Minä olen mieluummin kuollut kuun elää kituuttelen saatanallisissa neurolepteissä.

Anonyymi kirjoitti:

Uhriutuminenkin on totta. Arvaa mistä tiedän?

Olet obsessoitunut syyttelemään ihmisiä uhriutujiksi?

Anonyymi kirjoitti:

Niin sinä olet sitren sitä mueltä, että sivilliset ihmiset saavat tunkea huumaavia lääkkeitä toisen aivoihin?

Ei vaan olen sitä mieltä, että ensin pitää sairastua, ennen kuin pääsee hoitoon.

Anonyymi kirjoitti:

Ei vaan olen sitä mieltä, että ensin pitää sairastua, ennen kuin pääsee hoitoon.

Itse en tiedä kutsuisinko hoidoksi väkisinhuumaamista jossa henkilö menettää oikeutensa päätöksentekoon lääkkeiden käytöstä ja pakotetaan käyttämään usein dopamiinia salpaavia sedatoivia aineita joita kutsutaan lääkkeiksikin joissain piireissä. Osastolla kyllä löytyy teorioita aineiden toimintamekanismista niin kuin kakka olisi muuttunut timantiksi ja yhtäkkiä olisi keksitty keino korjata hulluuden aiheuttama rappeuma ja epätasapaino aivoista sekä estää hulluuden etenemä aivoista.

Ehkä sitä voisi hoidon sijaan kutsua esim sosiaaliseksi kontrolliksi tai tietynlaisen käytöksen ja tuntemisen hakemista toiselle käyttäen apuna psykoaktiivisia aineita sekä mahdollisesti toisenlaisen tietyn epätoivotun käytöksen leikkaamista psykoaktiivisilla aineilla sekä pitämällä häntä mahdollisesti vankina.

Taho joka hoitaa on näissä tilanteissa vallankäyttäjä ja se kuka on pakkohoidettava on vallankäytön kohde. Toisinaan vallankäyttäjä kuuntelee sitä kehen käytetään valtaa enemmän kuin toisissa tilanteissa. Toisinaan näissä tilanteissa ihminen kokee tuskaa olotilastaan päätyessään hoitoon, toisinaan välttämättä ei suuresti jolloin hän on "sairaudentunnoton". Aikanaan esim homous oli tällainen psykiatriassa joka nähtiin sairaana ja muutettavana sairautena.

Mikäli näistä toimenpiteistä ei koidu hyötyä on oikeastaan yhdentekevää psykiatrialle saiko ihminen enemmän haittaa koska kuka näistä jälkikäteen puhuu. Aina parasta on kuitenkin lääkitä koska osastolla lääkkeet pelastaa
. Ja varmaan myös jollain tavoin yhdentekevää kokeeko ihminen itse subjektiivisesti olonsa siedettävämmäksi vai ei hoidon jälkeen kun joku toinen on ottanut määrittelyvallan mikä on parantumista ja mikä hänen syvin ongelmansa on. Tärkeää on että ihminen käyttäytyy tavalla mitä toivotaan, varmaan joku hyveellinen arvo olisi myös että ihminen voisi paremmin mutta se on loppupeleissä toissijaista koska jos on mt-potilas niin eikö ne muutenkin voi huonosti ja täten suuria tavoitteita ei tarvi. Voiko sitä sanoa hoidoksi jos ihmiselle tuotettiin haittaa pakottamalla häntä asioihin joihin hän ei halunnut tai mistä hän koki olonsa huononemista tai suoranaista haittaa?

Ilmeisesti hoito voi tuottaa harmiakin kun roiskitaan psykoaktiivisilla aineilla. Varmaan vähiten kiittävät ne ketkä oikeasti kokee hoidolla olleen omaan minuuteen ja tunne-elämään ja kognitioon negatiivisia muutoksia, kelle tulee fyysisiä oloa heikentäviä haittoja ynnä muita henkisiä arpia. Jopa itsemurha-ajatuksia hoidolla. Jotka ei päivässä aina ratkeakaan. Kelle on tungettu jo kokonainen värisuora psykiatrisia aineita historiassa joista koettu haittaa niin siinä saattaa joku skeptisyys tai jopa lääkekielteisyyskin käydä mielessä.

Veikkaan että löytyy monia ihmisiä jotka tuon hoidon jälkeen jossa hoitoa lyödään kurkusta tai muuta kautta alas hänen aivoihinsa, mieleensä ja kehoon ja hermostoon väkisin häipyy hoidosta eikä sinne takaisin palaa vaikka ehkä esim avohoidon puolella olisikin jotain joka voisi ihmiselle itselleen olla hyödyllistä, hyvinvointia lisäävää ja kunnioittaisi hänen itsemääräämisoikeuksiaan paremmin. Tällöin on saatettu tuhota jotain syvempää kuin myönnetään eli oikeasti luottamusta hoitoon jopa ihmisiin sekä aiheuttaa henkisiä arpia. Hakeutuminen avolle voi tuoda pelon siitä että joutuu uudelleen pakotetuksi johonkin
En yhtään ihmettelisi jos joillakin joilla on paranoiaa tai jotain se voi vain paheta jos tilanne järkyttää.

Systeemin mielestä nämä arvet on silti oikeutettua koska ihminen voi arvioijan mukaan olla vaaraksi itselleen tai muille. Sitähän ei kukaan sano että varmaan pakkohoidon jälkeen niitä itsemurhia voi myös sattua ja asenteet hoitoa kohtaan kylmetä. Hoidosta lähdetään päällä kasa psykoaktiivisia pillereitä ja pökkyrässä jotka voi vaikuttaa ihmisiin myös haitallisin tavoin.

En tiedä voiko huonoja kokemuksia hoidosta kokeva tuntea "päässeensä (pakko)hoitoon".

Jos henkilöllä on syöpä ja hän kuolisi ilman hoitoa ketään ei voida pakottaa syöpähoitoihin. Jos on mt-ongelma jossa ihminen haluaa esim kuolla hänen mahdollinen itsemurhansa estetään pakkolääkinnällä ja pakkolukitsemisella jonnekin. Kummassakin ihminen on aktiivisesti vaikuttamassa toisessa toki enemmän aktiivisesti ja häntä holhotaan enempi hänen hulluutensa vuoksi

Mutta olisipa se ihanaa kun pakkohoito olisi sellaista mukavaa hoitoa missä no ihmisen perusoikeudet varastetaan monelta osin, ihmisen toiveita ei aina kunnioiteta ja psykoaktiivisia aineita tungetaan vaikka mitä kautta väkisin ihmisen mieltä muokaten ja ihmiskohtaamisten ja dialogin vähyys suorastaan saattaa loistaa mutta lopussa ihminen on että kiitos nyt parannuin! Ihanaa! Pääsin hoitoon.

Anonyymi kirjoitti:

Itse en tiedä kutsuisinko hoidoksi väkisinhuumaamista jossa henkilö menettää oikeutensa päätöksentekoon lääkkeiden käytöstä ja pakotetaan käyttämään usein dopamiinia salpaavia sedatoivia aineita joita kutsutaan lääkkeiksikin joissain piireissä. Osastolla kyllä löytyy teorioita aineiden toimintamekanismista niin kuin kakka olisi muuttunut timantiksi ja yhtäkkiä olisi keksitty keino korjata hulluuden aiheuttama rappeuma ja epätasapaino aivoista sekä estää hulluuden etenemä aivoista.

Ehkä sitä voisi hoidon sijaan kutsua esim sosiaaliseksi kontrolliksi tai tietynlaisen käytöksen ja tuntemisen hakemista toiselle käyttäen apuna psykoaktiivisia aineita sekä mahdollisesti toisenlaisen tietyn epätoivotun käytöksen leikkaamista psykoaktiivisilla aineilla sekä pitämällä häntä mahdollisesti vankina.

Taho joka hoitaa on näissä tilanteissa vallankäyttäjä ja se kuka on pakkohoidettava on vallankäytön kohde. Toisinaan vallankäyttäjä kuuntelee sitä kehen käytetään valtaa enemmän kuin toisissa tilanteissa. Toisinaan näissä tilanteissa ihminen kokee tuskaa olotilastaan päätyessään hoitoon, toisinaan välttämättä ei suuresti jolloin hän on "sairaudentunnoton". Aikanaan esim homous oli tällainen psykiatriassa joka nähtiin sairaana ja muutettavana sairautena.

Mikäli näistä toimenpiteistä ei koidu hyötyä on oikeastaan yhdentekevää psykiatrialle saiko ihminen enemmän haittaa koska kuka näistä jälkikäteen puhuu. Aina parasta on kuitenkin lääkitä koska osastolla lääkkeet pelastaa
. Ja varmaan myös jollain tavoin yhdentekevää kokeeko ihminen itse subjektiivisesti olonsa siedettävämmäksi vai ei hoidon jälkeen kun joku toinen on ottanut määrittelyvallan mikä on parantumista ja mikä hänen syvin ongelmansa on. Tärkeää on että ihminen käyttäytyy tavalla mitä toivotaan, varmaan joku hyveellinen arvo olisi myös että ihminen voisi paremmin mutta se on loppupeleissä toissijaista koska jos on mt-potilas niin eikö ne muutenkin voi huonosti ja täten suuria tavoitteita ei tarvi. Voiko sitä sanoa hoidoksi jos ihmiselle tuotettiin haittaa pakottamalla häntä asioihin joihin hän ei halunnut tai mistä hän koki olonsa huononemista tai suoranaista haittaa?

Ilmeisesti hoito voi tuottaa harmiakin kun roiskitaan psykoaktiivisilla aineilla. Varmaan vähiten kiittävät ne ketkä oikeasti kokee hoidolla olleen omaan minuuteen ja tunne-elämään ja kognitioon negatiivisia muutoksia, kelle tulee fyysisiä oloa heikentäviä haittoja ynnä muita henkisiä arpia. Jopa itsemurha-ajatuksia hoidolla. Jotka ei päivässä aina ratkeakaan. Kelle on tungettu jo kokonainen värisuora psykiatrisia aineita historiassa joista koettu haittaa niin siinä saattaa joku skeptisyys tai jopa lääkekielteisyyskin käydä mielessä.

Veikkaan että löytyy monia ihmisiä jotka tuon hoidon jälkeen jossa hoitoa lyödään kurkusta tai muuta kautta alas hänen aivoihinsa, mieleensä ja kehoon ja hermostoon väkisin häipyy hoidosta eikä sinne takaisin palaa vaikka ehkä esim avohoidon puolella olisikin jotain joka voisi ihmiselle itselleen olla hyödyllistä, hyvinvointia lisäävää ja kunnioittaisi hänen itsemääräämisoikeuksiaan paremmin. Tällöin on saatettu tuhota jotain syvempää kuin myönnetään eli oikeasti luottamusta hoitoon jopa ihmisiin sekä aiheuttaa henkisiä arpia. Hakeutuminen avolle voi tuoda pelon siitä että joutuu uudelleen pakotetuksi johonkin
En yhtään ihmettelisi jos joillakin joilla on paranoiaa tai jotain se voi vain paheta jos tilanne järkyttää.

Systeemin mielestä nämä arvet on silti oikeutettua koska ihminen voi arvioijan mukaan olla vaaraksi itselleen tai muille. Sitähän ei kukaan sano että varmaan pakkohoidon jälkeen niitä itsemurhia voi myös sattua ja asenteet hoitoa kohtaan kylmetä. Hoidosta lähdetään päällä kasa psykoaktiivisia pillereitä ja pökkyrässä jotka voi vaikuttaa ihmisiin myös haitallisin tavoin.

En tiedä voiko huonoja kokemuksia hoidosta kokeva tuntea "päässeensä (pakko)hoitoon".

Jos henkilöllä on syöpä ja hän kuolisi ilman hoitoa ketään ei voida pakottaa syöpähoitoihin. Jos on mt-ongelma jossa ihminen haluaa esim kuolla hänen mahdollinen itsemurhansa estetään pakkolääkinnällä ja pakkolukitsemisella jonnekin. Kummassakin ihminen on aktiivisesti vaikuttamassa toisessa toki enemmän aktiivisesti ja häntä holhotaan enempi hänen hulluutensa vuoksi

Mutta olisipa se ihanaa kun pakkohoito olisi sellaista mukavaa hoitoa missä no ihmisen perusoikeudet varastetaan monelta osin, ihmisen toiveita ei aina kunnioiteta ja psykoaktiivisia aineita tungetaan vaikka mitä kautta väkisin ihmisen mieltä muokaten ja ihmiskohtaamisten ja dialogin vähyys suorastaan saattaa loistaa mutta lopussa ihminen on että kiitos nyt parannuin! Ihanaa! Pääsin hoitoon.

Lue lisää

Mielestäni tämäntyyppiset avaukset mitä on kirjoitettu myös kertoo jotain nykytyyppisen psykiatrian ongelmista ja siitä mitä juuri esim (aineisiin) pakottamisesta ja painostamisesta voi seurata (=vastareaktio). Joillekin lääkitys voi olla painostettu mutta se voi tuntua haitalliselta. Tokihan on selvää että ei psykiatriaa nyt periaatteessa tarvitsisi minnekään ulkomaille paeta että kyllä jollain tavalla siitä varmaan eroon pääsee jos se on "ottanut otteeseensa."

Pystyisikö henkilö esim kuvaamaan psykiatrille esim haitallisia tuntemuksia lääkkeistä ollen mahdollisimman asiallinen ja rauhallinen (kaikenlainen tunteilu psykiatriassa helposti tulkitaan varmaan helposti sairauden merkkeinä). Vai johtaisiko se vain seuraavan neuroleptin määräykseen toisen tilalle tai jopa vastareaktioon jossa esim psykiatri tyrmäisi idean esim lopettaa hoito haittojen takia. Olisko tämä henkilö esim osastohoidossa pakolla ja ei oikein tiedä miten psykiatriasta pääsee eroon jos on pakkohoitomääräys? Kokeeko tämä henkilö vaikuttamismahdollisuutensa hoitoon jotenkin tosi heikoiksi? Vai kytätäänkö injektioiden ottoa jotenkin tarkasti? En tiedä pystytäänkö Suomessa avolla tällaista kyttäystä tekemään jossa ihmistä pakotetaan lääkkeisiin. Ulkomaillahan on esim court order hoitoa milloin ihmistä voidaan käsittääkseni oikeuden määräyksellä olemaan hoidosaa. En tiedä mainittiinko tässä ketjussa tarina tarkemmin. Jos henkilö saisi itsensä avopuolelle sieltä hän voisi tiputtautua pois hoidosta eikä tarvitsisi miettiä näin vaikeita keinoja päästä psykiatriasta.

Ongelmaksi tosiaan voi tulla esim se että jos keho on mukautunut aineisiin ne voi olla hankala ajaa alas ja siihen voisi tarvita lääkäriä joka uusii reseptin. Se voi meinaan viedä aikansa ja hidastaa psykiatriasta irroittautumista.mitä järkevämmin vieroituksen tekee sen epätodennäköisemmin on ainakaan esim vieroituksen puhkaisemien asioiden takia hoidossa.

Kaiken kriitikin voi sivuuttaa niin että höps kritiikki, sairaudentunnottomuutta ja hoitovastaisuutta se kaikki on. Onko joku kävellyt sen housuissa joka miettii maasta lähtöä?

Ja vaikka asioiden mittasuhteet voisi esim heittää päässä omien ongelmiensa takia eikö ihmisen mielipidettä hoidostaan pitäisi kuunnella kuitenkin?

Anonyymi kirjoitti:

Olet obsessoitunut syyttelemään ihmisiä uhriutujiksi?

Netistä kannattaa muistaa, että siellä on aina ihmisiä jotka on uhriutuneet ennen sinua. He kyllä tietää uhriutumisen ilot ja surut, ja tunnistaa sen silloin kun siihen törmäävät.

Anonyymi kirjoitti:

Netistä kannattaa muistaa, että siellä on aina ihmisiä jotka on uhriutuneet ennen sinua. He kyllä tietää uhriutumisen ilot ja surut, ja tunnistaa sen silloin kun siihen törmäävät.

Lue lisää

Sinä syyttelet ihmisiä uhriutumisesta. Ehkä projisoit.

Anonyymi kirjoitti:

Itse en tiedä kutsuisinko hoidoksi väkisinhuumaamista jossa henkilö menettää oikeutensa päätöksentekoon lääkkeiden käytöstä ja pakotetaan käyttämään usein dopamiinia salpaavia sedatoivia aineita joita kutsutaan lääkkeiksikin joissain piireissä. Osastolla kyllä löytyy teorioita aineiden toimintamekanismista niin kuin kakka olisi muuttunut timantiksi ja yhtäkkiä olisi keksitty keino korjata hulluuden aiheuttama rappeuma ja epätasapaino aivoista sekä estää hulluuden etenemä aivoista.

Ehkä sitä voisi hoidon sijaan kutsua esim sosiaaliseksi kontrolliksi tai tietynlaisen käytöksen ja tuntemisen hakemista toiselle käyttäen apuna psykoaktiivisia aineita sekä mahdollisesti toisenlaisen tietyn epätoivotun käytöksen leikkaamista psykoaktiivisilla aineilla sekä pitämällä häntä mahdollisesti vankina.

Taho joka hoitaa on näissä tilanteissa vallankäyttäjä ja se kuka on pakkohoidettava on vallankäytön kohde. Toisinaan vallankäyttäjä kuuntelee sitä kehen käytetään valtaa enemmän kuin toisissa tilanteissa. Toisinaan näissä tilanteissa ihminen kokee tuskaa olotilastaan päätyessään hoitoon, toisinaan välttämättä ei suuresti jolloin hän on "sairaudentunnoton". Aikanaan esim homous oli tällainen psykiatriassa joka nähtiin sairaana ja muutettavana sairautena.

Mikäli näistä toimenpiteistä ei koidu hyötyä on oikeastaan yhdentekevää psykiatrialle saiko ihminen enemmän haittaa koska kuka näistä jälkikäteen puhuu. Aina parasta on kuitenkin lääkitä koska osastolla lääkkeet pelastaa
. Ja varmaan myös jollain tavoin yhdentekevää kokeeko ihminen itse subjektiivisesti olonsa siedettävämmäksi vai ei hoidon jälkeen kun joku toinen on ottanut määrittelyvallan mikä on parantumista ja mikä hänen syvin ongelmansa on. Tärkeää on että ihminen käyttäytyy tavalla mitä toivotaan, varmaan joku hyveellinen arvo olisi myös että ihminen voisi paremmin mutta se on loppupeleissä toissijaista koska jos on mt-potilas niin eikö ne muutenkin voi huonosti ja täten suuria tavoitteita ei tarvi. Voiko sitä sanoa hoidoksi jos ihmiselle tuotettiin haittaa pakottamalla häntä asioihin joihin hän ei halunnut tai mistä hän koki olonsa huononemista tai suoranaista haittaa?

Ilmeisesti hoito voi tuottaa harmiakin kun roiskitaan psykoaktiivisilla aineilla. Varmaan vähiten kiittävät ne ketkä oikeasti kokee hoidolla olleen omaan minuuteen ja tunne-elämään ja kognitioon negatiivisia muutoksia, kelle tulee fyysisiä oloa heikentäviä haittoja ynnä muita henkisiä arpia. Jopa itsemurha-ajatuksia hoidolla. Jotka ei päivässä aina ratkeakaan. Kelle on tungettu jo kokonainen värisuora psykiatrisia aineita historiassa joista koettu haittaa niin siinä saattaa joku skeptisyys tai jopa lääkekielteisyyskin käydä mielessä.

Veikkaan että löytyy monia ihmisiä jotka tuon hoidon jälkeen jossa hoitoa lyödään kurkusta tai muuta kautta alas hänen aivoihinsa, mieleensä ja kehoon ja hermostoon väkisin häipyy hoidosta eikä sinne takaisin palaa vaikka ehkä esim avohoidon puolella olisikin jotain joka voisi ihmiselle itselleen olla hyödyllistä, hyvinvointia lisäävää ja kunnioittaisi hänen itsemääräämisoikeuksiaan paremmin. Tällöin on saatettu tuhota jotain syvempää kuin myönnetään eli oikeasti luottamusta hoitoon jopa ihmisiin sekä aiheuttaa henkisiä arpia. Hakeutuminen avolle voi tuoda pelon siitä että joutuu uudelleen pakotetuksi johonkin
En yhtään ihmettelisi jos joillakin joilla on paranoiaa tai jotain se voi vain paheta jos tilanne järkyttää.

Systeemin mielestä nämä arvet on silti oikeutettua koska ihminen voi arvioijan mukaan olla vaaraksi itselleen tai muille. Sitähän ei kukaan sano että varmaan pakkohoidon jälkeen niitä itsemurhia voi myös sattua ja asenteet hoitoa kohtaan kylmetä. Hoidosta lähdetään päällä kasa psykoaktiivisia pillereitä ja pökkyrässä jotka voi vaikuttaa ihmisiin myös haitallisin tavoin.

En tiedä voiko huonoja kokemuksia hoidosta kokeva tuntea "päässeensä (pakko)hoitoon".

Jos henkilöllä on syöpä ja hän kuolisi ilman hoitoa ketään ei voida pakottaa syöpähoitoihin. Jos on mt-ongelma jossa ihminen haluaa esim kuolla hänen mahdollinen itsemurhansa estetään pakkolääkinnällä ja pakkolukitsemisella jonnekin. Kummassakin ihminen on aktiivisesti vaikuttamassa toisessa toki enemmän aktiivisesti ja häntä holhotaan enempi hänen hulluutensa vuoksi

Mutta olisipa se ihanaa kun pakkohoito olisi sellaista mukavaa hoitoa missä no ihmisen perusoikeudet varastetaan monelta osin, ihmisen toiveita ei aina kunnioiteta ja psykoaktiivisia aineita tungetaan vaikka mitä kautta väkisin ihmisen mieltä muokaten ja ihmiskohtaamisten ja dialogin vähyys suorastaan saattaa loistaa mutta lopussa ihminen on että kiitos nyt parannuin! Ihanaa! Pääsin hoitoon.

Lue lisää

Esittämilläsi argumenteilla ei ole mitään tekemistä hyvän hoidon, eikä kenenkään hyvinvointia, terveyttä, tai olotilan parantamisen kanssa. Ne olivat lähestulkoon absurdeja. Ei pakkokeinoja, lääkkeiden pakolla tunkemista ja epäasiallista kohtelua voi perustella noilla keinoilla ja syillä.

Ihmisten omien toiveiden, mielipiteiden ja hyvinvoinnin edistäminen tulee olla etusijalla, eikä mitkään " Että ihminen käyttäytyy toivotulla tavalla". Oletko edes sivistynyt ihminen omasta mielestäsi?

Etenkin viimeinen toteamuksesi oli suoraan sanottuna äärimmäisen typerä, loukkaava ja törkeä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin sinä olet sitren sitä mueltä, että sivilliset ihmiset saavat tunkea huumaavia lääkkeitä toisen aivoihin?

Miksi menee sitten lääkäriin vaivojensa kanssa jos ei edes käsitä että joka lääke on tarkoitettu johonkin asiaan.
Lääkevastaiset ihmiset lietsovat pelkoaan netissä siihen näyttää olevan aikaa ja voimia. Se joka on todella sairas ei jaksa edes spekuloida netissä asioista joita vääristellään kukin oman kykynsä mukaisesti
Sitten kun saadaan lääkkeitä niin ollaan ottamassa kovasti selvää sivuvaikutuksista pelkonsa kanssa, ja tavallisesti saavat myös juuri ne sivuvaikutukset , aivot on siihen jo valmistettu lukiessa.
Joten ehdotan ettei mennä lääkäriin jos noin kovasti pelätään lääkehoitoa ! Sillä ei lääkärit voi ottaa millään poppakonsteilla pois sairautta

Anonyymi kirjoitti:

Sinä syyttelet ihmisiä uhriutumisesta. Ehkä projisoit.

Se on kyllä jännä kun käy läpi negatiivisia hoitokokemuksia ja harmeja mitä siitä on jäänyt kehoon niin joku tulkitsee sen uhriutumisena. Ja mitä sitten jos joku uhriutuisikin? Mitä sitten? Mitä se sinulle kuuluu? Pitääkö kaikkien olla sinunlaisesi vahva hahmo(kumartakaamme) joka selvästi ei ole uhriutunut tai on löytänyt elämäänsä huippufilosofian jatkaa elämäänsä positiivisen ajattelun kautta yrittäen jollain kryptisillä kysymyksillä veetuilla toisille ihmisille tai kouluttaa heitä uhriutumisen haitallisista puolista. Mutta jätän kommenttisi omaan arvoonsa. Selvästi yrität hyökätä jotakuta vastaan valistaen omien elämänfilosofioidesi ja pärjäämiskeinojesi ylemmyyttä. Enkä tiedä mikä motiivisi on. Enkä jaksa kryptisiä kysymyksiäsi.

Voi olla että tulkitsen sinua väärin (jo ensinnäkin sitä kautta että somessa en kuule eleitäsi ja äänenpainoasi tai edes ole varma kelle viestisi on suunnattu) mutta veikkaan että nappiin menee.

Toinen mitä jätän omaan arvoonsa on "hoitokoulutuksen saaneet hoitajien" jotkut mielipiteet. joiden kyky kyseenalaistaa on jäänyt sinne "hoitokoulutukseni on kaiken tiedon lähde Jumalan sanaa" mutta muutaman vuoden vanhassa oppikirjassa sanottiin niin 2012!!!!
Siellä sanottiin että psykiatriassa on tällaisia tauteja ja niihin on tällaisia hoitokeinoja. Luin taudeista tiedän siis kaiken ihmisen psyykkeestä!
Jännä kun itsekin kouluttautunut (en hoitopuolelta) mutta en koe mitään Jumalan sanana niin ettei esim tiede voisi kehittyä erehtyä tai etteikö laatikon ulkopuoleltakin voi asioita lähestyä esim filofisesti pohtien. Ja asenne potilaita kohtaan on tasoa sairautta näkyy kaikkialla ja sairaus on pillereiden puutetta ja jos aina näin näkee ei välttämättä näe sitä mitä harmia hoitosysteemi voi tuottaa. Ja potilasta kyseenalaistetaan hänen sanomaansa suhtaudutaan epäilyksellä sairauksien takia. Muistan muutaman tällaisen hoitajan mt-systeemistä ja huhhuh. Se haittojen vähättely ja suhtautuminen potilaan sanomaan oli alentavaa. Pahimpia on tekemisestään liiallisen itsevarmat ihmiset jotka ei kyseenalaista mitään joiden usko järjestelmän erehtymätrömyyteen on vahva. Esim uskon että moni psykiatrikin kulkee laput silmillä kun on vuosikymmeniä tottunut roiskimaan samalla tavalla eivätkä enää ole vastaanottavaisia millekään jonkun pisteen jälkeen. Jälleen kerran, ei kaikki ole toki tällaisia hoidossa vaan siellä on fiksuja kriittisiä ihmisiä

Sääliksi käy potilaat jotka voi käydä oikeasti harmeja läpi hoidosta joutuen sivuutetuiksi. Etenkin sellaiset harmit jota ei vielä ole tutkittu kunnolla tai josta ei ole paljoa dataa niin sääliksi käy potilaat.

Mietin lukeeko ne siellä hoitokouluissa esim.filosofiaa psykiatriaan liittyen (jossa sitä mietitään myös kriittiseltä kantilta esim tarkastellen valta ja voimasuhteita psykiatriassa ja psykiatriastalin on kirjoitettu jotain kriittistä filosofiaa) tai jotain yhteiskunnallisten asioiden ulottuvuuksia mielenterveyteen tai vaikkapa perehtyy siihen millaisia haittoja ihmiset voi fyysisesti ja henkisesti kokea (esim että ihan juttelisivat ihmisten kanssa jotka olisi hoidosta harmia saaneet ja yrittäisi oppia niiiltä). Varmasti dokkareitakin löytyy missä ihmiset kertoo haitoista. Tulee mieleen esim Medicating Normal. Ja haittojen vaikutuksia psyykeeseen pitemmän päälle. On haitta. Mutta on myös sen vaikutus psyykeeseen ja elämänlaatuun ja ihmisen pitää oppia pärjäämään sen kanssa koska lääkehaitat voi jopa karsia osaa elämästä pois (esim PSSD).

Tai miettii omaa valtaa työssään muihin ja harrastavat koulussa itsereflektiota eli esim miettii oman käytöksen merkitystä potilaiden hyvinvointiin. Jos alkaa tulkita potilasta kovasti sairauden kautta niin siinä alkaa itse jo muodostaa ennakko-oletuksia ja alkaa nähdä toista sen kautta. psykoterapeutit käy omaa terapiaa läpi tosin millä varmasti suuri merkitys siihen että kykenee esim irtaannuttamaan omat ajattelun solmut hoitosuhteesta. Tai miettii sitä että mikä on normaalin ja sairaan raja ja kuinka veteenpiirretty se on. Ja se että lääkitäänkö nykyään normaaliakin? Normaalia tunne-elämää. Tai mietriä medikalisaatiota ja sen vaikutusta mt-hoitoon.

Olisi varmaan heille myös ihan hyvä opettaa oikea tutkimusnäyttö millä lääkkeitä tuodaan markkinoille ja määrätään ja sen puutteet. Kun on niin itsevarmoina kertomassa isoista tukimusryhmistä.
Toki varmaan moni voi pohtia näitä jo ilman että ne sisältyy opintoihin.

Toivon oikeasti että hoitokoulutuksessa ei keskitytä vaan sairauksiin(jakamaan ihmisiä karsinoihin) ja lääkityksiin vaan on paljon tällaista. Psyykenongelmat ei ole niin yksioikoisesti sairauksia siinä missä syöpä ja diabetes etteikö ne lkittyisi paljon tmpäristötekijöihin yhteiskuntaan ja sosiaaliseen piiriin missä ihminen elää ynmä muuhun etteikö niitä voisi katsella myös kriittisestä näkökulmasta ja eri näkökulmista.

Anonyymi kirjoitti:

Se on kyllä jännä kun käy läpi negatiivisia hoitokokemuksia ja harmeja mitä siitä on jäänyt kehoon niin joku tulkitsee sen uhriutumisena. Ja mitä sitten jos joku uhriutuisikin? Mitä sitten? Mitä se sinulle kuuluu? Pitääkö kaikkien olla sinunlaisesi vahva hahmo(kumartakaamme) joka selvästi ei ole uhriutunut tai on löytänyt elämäänsä huippufilosofian jatkaa elämäänsä positiivisen ajattelun kautta yrittäen jollain kryptisillä kysymyksillä veetuilla toisille ihmisille tai kouluttaa heitä uhriutumisen haitallisista puolista. Mutta jätän kommenttisi omaan arvoonsa. Selvästi yrität hyökätä jotakuta vastaan valistaen omien elämänfilosofioidesi ja pärjäämiskeinojesi ylemmyyttä. Enkä tiedä mikä motiivisi on. Enkä jaksa kryptisiä kysymyksiäsi.

Voi olla että tulkitsen sinua väärin (jo ensinnäkin sitä kautta että somessa en kuule eleitäsi ja äänenpainoasi tai edes ole varma kelle viestisi on suunnattu) mutta veikkaan että nappiin menee.

Toinen mitä jätän omaan arvoonsa on "hoitokoulutuksen saaneet hoitajien" jotkut mielipiteet. joiden kyky kyseenalaistaa on jäänyt sinne "hoitokoulutukseni on kaiken tiedon lähde Jumalan sanaa" mutta muutaman vuoden vanhassa oppikirjassa sanottiin niin 2012!!!!
Siellä sanottiin että psykiatriassa on tällaisia tauteja ja niihin on tällaisia hoitokeinoja. Luin taudeista tiedän siis kaiken ihmisen psyykkeestä!
Jännä kun itsekin kouluttautunut (en hoitopuolelta) mutta en koe mitään Jumalan sanana niin ettei esim tiede voisi kehittyä erehtyä tai etteikö laatikon ulkopuoleltakin voi asioita lähestyä esim filofisesti pohtien. Ja asenne potilaita kohtaan on tasoa sairautta näkyy kaikkialla ja sairaus on pillereiden puutetta ja jos aina näin näkee ei välttämättä näe sitä mitä harmia hoitosysteemi voi tuottaa. Ja potilasta kyseenalaistetaan hänen sanomaansa suhtaudutaan epäilyksellä sairauksien takia. Muistan muutaman tällaisen hoitajan mt-systeemistä ja huhhuh. Se haittojen vähättely ja suhtautuminen potilaan sanomaan oli alentavaa. Pahimpia on tekemisestään liiallisen itsevarmat ihmiset jotka ei kyseenalaista mitään joiden usko järjestelmän erehtymätrömyyteen on vahva. Esim uskon että moni psykiatrikin kulkee laput silmillä kun on vuosikymmeniä tottunut roiskimaan samalla tavalla eivätkä enää ole vastaanottavaisia millekään jonkun pisteen jälkeen. Jälleen kerran, ei kaikki ole toki tällaisia hoidossa vaan siellä on fiksuja kriittisiä ihmisiä

Sääliksi käy potilaat jotka voi käydä oikeasti harmeja läpi hoidosta joutuen sivuutetuiksi. Etenkin sellaiset harmit jota ei vielä ole tutkittu kunnolla tai josta ei ole paljoa dataa niin sääliksi käy potilaat.

Mietin lukeeko ne siellä hoitokouluissa esim.filosofiaa psykiatriaan liittyen (jossa sitä mietitään myös kriittiseltä kantilta esim tarkastellen valta ja voimasuhteita psykiatriassa ja psykiatriastalin on kirjoitettu jotain kriittistä filosofiaa) tai jotain yhteiskunnallisten asioiden ulottuvuuksia mielenterveyteen tai vaikkapa perehtyy siihen millaisia haittoja ihmiset voi fyysisesti ja henkisesti kokea (esim että ihan juttelisivat ihmisten kanssa jotka olisi hoidosta harmia saaneet ja yrittäisi oppia niiiltä). Varmasti dokkareitakin löytyy missä ihmiset kertoo haitoista. Tulee mieleen esim Medicating Normal. Ja haittojen vaikutuksia psyykeeseen pitemmän päälle. On haitta. Mutta on myös sen vaikutus psyykeeseen ja elämänlaatuun ja ihmisen pitää oppia pärjäämään sen kanssa koska lääkehaitat voi jopa karsia osaa elämästä pois (esim PSSD).

Tai miettii omaa valtaa työssään muihin ja harrastavat koulussa itsereflektiota eli esim miettii oman käytöksen merkitystä potilaiden hyvinvointiin. Jos alkaa tulkita potilasta kovasti sairauden kautta niin siinä alkaa itse jo muodostaa ennakko-oletuksia ja alkaa nähdä toista sen kautta. psykoterapeutit käy omaa terapiaa läpi tosin millä varmasti suuri merkitys siihen että kykenee esim irtaannuttamaan omat ajattelun solmut hoitosuhteesta. Tai miettii sitä että mikä on normaalin ja sairaan raja ja kuinka veteenpiirretty se on. Ja se että lääkitäänkö nykyään normaaliakin? Normaalia tunne-elämää. Tai mietriä medikalisaatiota ja sen vaikutusta mt-hoitoon.

Olisi varmaan heille myös ihan hyvä opettaa oikea tutkimusnäyttö millä lääkkeitä tuodaan markkinoille ja määrätään ja sen puutteet. Kun on niin itsevarmoina kertomassa isoista tukimusryhmistä.
Toki varmaan moni voi pohtia näitä jo ilman että ne sisältyy opintoihin.

Toivon oikeasti että hoitokoulutuksessa ei keskitytä vaan sairauksiin(jakamaan ihmisiä karsinoihin) ja lääkityksiin vaan on paljon tällaista. Psyykenongelmat ei ole niin yksioikoisesti sairauksia siinä missä syöpä ja diabetes etteikö ne lkittyisi paljon tmpäristötekijöihin yhteiskuntaan ja sosiaaliseen piiriin missä ihminen elää ynmä muuhun etteikö niitä voisi katsella myös kriittisestä näkökulmasta ja eri näkökulmista.

Lue lisää

Psykiatrian pitäisi olla nöyrempi haittojen suhteen. Nöyrempi sen edessä mitä ei ymmärretä kun aletaan muokkaaman ihmisten välittäjäaineita ja hermoston toimintaa vuosikausia uusiksi

Anonyymi kirjoitti:

Itse en tiedä kutsuisinko hoidoksi väkisinhuumaamista jossa henkilö menettää oikeutensa päätöksentekoon lääkkeiden käytöstä ja pakotetaan käyttämään usein dopamiinia salpaavia sedatoivia aineita joita kutsutaan lääkkeiksikin joissain piireissä. Osastolla kyllä löytyy teorioita aineiden toimintamekanismista niin kuin kakka olisi muuttunut timantiksi ja yhtäkkiä olisi keksitty keino korjata hulluuden aiheuttama rappeuma ja epätasapaino aivoista sekä estää hulluuden etenemä aivoista.

Ehkä sitä voisi hoidon sijaan kutsua esim sosiaaliseksi kontrolliksi tai tietynlaisen käytöksen ja tuntemisen hakemista toiselle käyttäen apuna psykoaktiivisia aineita sekä mahdollisesti toisenlaisen tietyn epätoivotun käytöksen leikkaamista psykoaktiivisilla aineilla sekä pitämällä häntä mahdollisesti vankina.

Taho joka hoitaa on näissä tilanteissa vallankäyttäjä ja se kuka on pakkohoidettava on vallankäytön kohde. Toisinaan vallankäyttäjä kuuntelee sitä kehen käytetään valtaa enemmän kuin toisissa tilanteissa. Toisinaan näissä tilanteissa ihminen kokee tuskaa olotilastaan päätyessään hoitoon, toisinaan välttämättä ei suuresti jolloin hän on "sairaudentunnoton". Aikanaan esim homous oli tällainen psykiatriassa joka nähtiin sairaana ja muutettavana sairautena.

Mikäli näistä toimenpiteistä ei koidu hyötyä on oikeastaan yhdentekevää psykiatrialle saiko ihminen enemmän haittaa koska kuka näistä jälkikäteen puhuu. Aina parasta on kuitenkin lääkitä koska osastolla lääkkeet pelastaa
. Ja varmaan myös jollain tavoin yhdentekevää kokeeko ihminen itse subjektiivisesti olonsa siedettävämmäksi vai ei hoidon jälkeen kun joku toinen on ottanut määrittelyvallan mikä on parantumista ja mikä hänen syvin ongelmansa on. Tärkeää on että ihminen käyttäytyy tavalla mitä toivotaan, varmaan joku hyveellinen arvo olisi myös että ihminen voisi paremmin mutta se on loppupeleissä toissijaista koska jos on mt-potilas niin eikö ne muutenkin voi huonosti ja täten suuria tavoitteita ei tarvi. Voiko sitä sanoa hoidoksi jos ihmiselle tuotettiin haittaa pakottamalla häntä asioihin joihin hän ei halunnut tai mistä hän koki olonsa huononemista tai suoranaista haittaa?

Ilmeisesti hoito voi tuottaa harmiakin kun roiskitaan psykoaktiivisilla aineilla. Varmaan vähiten kiittävät ne ketkä oikeasti kokee hoidolla olleen omaan minuuteen ja tunne-elämään ja kognitioon negatiivisia muutoksia, kelle tulee fyysisiä oloa heikentäviä haittoja ynnä muita henkisiä arpia. Jopa itsemurha-ajatuksia hoidolla. Jotka ei päivässä aina ratkeakaan. Kelle on tungettu jo kokonainen värisuora psykiatrisia aineita historiassa joista koettu haittaa niin siinä saattaa joku skeptisyys tai jopa lääkekielteisyyskin käydä mielessä.

Veikkaan että löytyy monia ihmisiä jotka tuon hoidon jälkeen jossa hoitoa lyödään kurkusta tai muuta kautta alas hänen aivoihinsa, mieleensä ja kehoon ja hermostoon väkisin häipyy hoidosta eikä sinne takaisin palaa vaikka ehkä esim avohoidon puolella olisikin jotain joka voisi ihmiselle itselleen olla hyödyllistä, hyvinvointia lisäävää ja kunnioittaisi hänen itsemääräämisoikeuksiaan paremmin. Tällöin on saatettu tuhota jotain syvempää kuin myönnetään eli oikeasti luottamusta hoitoon jopa ihmisiin sekä aiheuttaa henkisiä arpia. Hakeutuminen avolle voi tuoda pelon siitä että joutuu uudelleen pakotetuksi johonkin
En yhtään ihmettelisi jos joillakin joilla on paranoiaa tai jotain se voi vain paheta jos tilanne järkyttää.

Systeemin mielestä nämä arvet on silti oikeutettua koska ihminen voi arvioijan mukaan olla vaaraksi itselleen tai muille. Sitähän ei kukaan sano että varmaan pakkohoidon jälkeen niitä itsemurhia voi myös sattua ja asenteet hoitoa kohtaan kylmetä. Hoidosta lähdetään päällä kasa psykoaktiivisia pillereitä ja pökkyrässä jotka voi vaikuttaa ihmisiin myös haitallisin tavoin.

En tiedä voiko huonoja kokemuksia hoidosta kokeva tuntea "päässeensä (pakko)hoitoon".

Jos henkilöllä on syöpä ja hän kuolisi ilman hoitoa ketään ei voida pakottaa syöpähoitoihin. Jos on mt-ongelma jossa ihminen haluaa esim kuolla hänen mahdollinen itsemurhansa estetään pakkolääkinnällä ja pakkolukitsemisella jonnekin. Kummassakin ihminen on aktiivisesti vaikuttamassa toisessa toki enemmän aktiivisesti ja häntä holhotaan enempi hänen hulluutensa vuoksi

Mutta olisipa se ihanaa kun pakkohoito olisi sellaista mukavaa hoitoa missä no ihmisen perusoikeudet varastetaan monelta osin, ihmisen toiveita ei aina kunnioiteta ja psykoaktiivisia aineita tungetaan vaikka mitä kautta väkisin ihmisen mieltä muokaten ja ihmiskohtaamisten ja dialogin vähyys suorastaan saattaa loistaa mutta lopussa ihminen on että kiitos nyt parannuin! Ihanaa! Pääsin hoitoon.

Lue lisää

Ihan samalla tavalla masennuspotilas saa kieltäytyä hoidosta, ja kuolla siihen, kuin syöpapotilaskin.

Mutta sellainen ero syöpäpotilaiden ja MT-potilaiden kohdalla on, että syöpähoidoista kieltäytyneet harvoin kaataavat sitä omaa pahaa oloaan toisten ihmisten niskaan, no ainakaan loputtomasti.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan samalla tavalla masennuspotilas saa kieltäytyä hoidosta, ja kuolla siihen, kuin syöpapotilaskin.

Mutta sellainen ero syöpäpotilaiden ja MT-potilaiden kohdalla on, että syöpähoidoista kieltäytyneet harvoin kaataavat sitä omaa pahaa oloaan toisten ihmisten niskaan, no ainakaan loputtomasti.

Lue lisää

Itsetuhoisuus on yksi pakkohoidon kriteeri jos masennuspotilas jää siitä kiinni. Toki muitakin kriteereitä pitää täyttyä. Jos näkee esim vihreitä miehiä tai sanoo jotain mikä ei sovi psykiatrin maailmankuvaan millä perusteella ihminen todetaan todellisuudentajultaan häiriintyneeksi niin tömä varmaan lisää tsänsseja. Ihminen voidaan toimittaa pöpilään myös jos esimerkiksi yrittää itsemurhaa ainakin joskus. Eli eikö tämä osoita että masennuspotilaan ei ole hyväksyttyä tehdä itsemurhaa? Toki masennuspotilaskin voi hyvällä suunnitelmallisuudella tehdä itsemurhan joutumatta hoitoon

Jos syöpäpotilas toteaa että kylläpä masentaa en halua enää elää ja, näen vihreitä miehiä. Niin eikö hänet yhtälailla pitäisi toimittaa sairaalaan ja pakottaa syöpähoitoihin koska hän ei ole välttämättä kyvykäs ymmärtämään henkisten ongelmiensa vuoksi tekojensa seurauksia eli mitä seuraa hoidon ottamattomuudesta. Siis saman logiikan mukaan jolla masennuspotilasta halutaan estää kuolemasta eli hänellä ei nähdä olevan sairautensa vuoksi ymmärrystä asioista miksi hän sairautensa vuoksi haluaa päättää päivänsä. Toki kuoleva mt-häiriöinen syöpäpotilas voitaisiin vain toimittaa pöpilään jossa hänelle määrättäisiin toksisia aineita edesauttamaan todennäköisesti hänen ennenaikaista poistumaansa. Olisiko se tosin vähän epäeettistä jos esim syöpähoidot olisi sotkeneet hänen päätään ja voimakas alakulo seuraisi syöpäsairaudesta. Entäs ne jotka ei syö mt-sairautensa takia? Voidaanko heille pakottaa pakollista letkuruokintaa mt-syistä?

Ehkä siksi pakkohoito on ihan oikeutettua koska mielestäsi (jotkut) mt-potilaat kaataa pahaa oloa toisten niskaan. Tuolloin tuo minusta kuulostaa kyllä ennemmin sosiaaliselta kontrollilta jos ihmistä hoidetaan sen takia että hän vyöryttää pahaa oloa toisten niskaan ja on täten ympäristölle haitallinen. Psykiatria kontrolloi sitä eträ yhteiskunnan näkymättömiä käytöslakeja noudatetaan. Toki myös lakeja yleensä koska esim ihmisiä pakkohoidetaan jotka voisi olla vaaraksi muille. Toki vankiloissa istuu monia väkivaltarikollisia ilman diagnooseja joista moni varmaan sotkenut paljon aivojaan alkoholilla ja aineilla ja ties mitä häiriöitä ja häikkää heidän aivoissaan voi olla esim impulssikontrollipuolella siksi

Masennuspotilaan prosessi itsemurhaansa on aktiivisempi. Hän joutuu konkreettisesti tekemään jotain itsemurhansa eteen siinä missä kuolevalle syöpäpotilaalle (joka valitsee kuoleman hoitojen sijaan) se kuolema tulee luonnostaan. Onko tämä syy sille miksi masennuspotilasta hoidetaan pakolla ja hoidosta kieltäytyvää syöpäpotilasta ei?

Jossain maissa eutanasioita ei myönnetä mt-potilaille. Toisissa maissa myönnetään. Tavallaan siis ajatellaan että mt-sairaudet on vakavia ja voi olla kroonisiakin jotka ei parane ja aiheuttaa kärsimystä mutta sitten kuitenkin vetäydytään siitä että mt-potilas olisi oikeutettu eutanasiaan. Ne potilaan sairaudet ei olekaan oikeutettuja syitä päättää päivänsä koska ne on "päässä".

Anonyymi kirjoitti:

Esittämilläsi argumenteilla ei ole mitään tekemistä hyvän hoidon, eikä kenenkään hyvinvointia, terveyttä, tai olotilan parantamisen kanssa. Ne olivat lähestulkoon absurdeja. Ei pakkokeinoja, lääkkeiden pakolla tunkemista ja epäasiallista kohtelua voi perustella noilla keinoilla ja syillä.

Ihmisten omien toiveiden, mielipiteiden ja hyvinvoinnin edistäminen tulee olla etusijalla, eikä mitkään " Että ihminen käyttäytyy toivotulla tavalla". Oletko edes sivistynyt ihminen omasta mielestäsi?

Etenkin viimeinen toteamuksesi oli suoraan sanottuna äärimmäisen typerä, loukkaava ja törkeä.

Lue lisää

Ehkä käytin liikaa sarkasmia kirjoituksessani jolloin se saattoi kuulostaa tylyltä mutta siinä oli tarkoituksena pohtia(ja arvostella) syvemmältä pakkohoitoa. En minä tarkoita kirjaimellisesti viimeistä lausetta vaan se on provosointia, sarkasmia. Eihän tuollaisella hoidolla moni paranekaan.

"Ihmisten omien toiveiden, mielipiteiden ja hyvinvoinnin edistäminen tulee olla etusijalla,"
Kuulostaa sellaisilta arvoilta jotka jotenkin sotii sanan "pakko" kanssa mikä kuuluu sanaan pakkohoito. :D Vähän semmoinen kontrasti, huomaatkos? "Omat toiveet". "Pakko".

Ovatko ne ihmisen mielipiteet etusijalla pakkohoidossa? Mitä luulet?

Luin joskus sellaisesta kalliista terapiakartanosta jossa on terapiaa ostettavissa ja terapiakoiria ja kaunis luonnonympäristö missä ihminen voi rauhoittuen parantua. Paljonkohan ihmisiä menisi paljon rahaa maksamalla sellaiseen hoitoon jossa saattaisi menettää osan itsemääräämisoikeudesta, tulla pumpatuksi lääkkeillä pökkyrään osaksi tai täysin vasten tahtoaan, jossa myös lääkehaitat voidaan tulkita pahentuneen sairauden oireina ja jossa on ovet lukossa ja leparit ja muutaman hengen yhteishuone jossa öisin nukkuminenkin voi olla mitä on? Ja muutama kiireinen yrmy hoitaja joka ei kiireiltään ehdi juuri kuin aineita jakaa ja muistutella potilaita kemiallisista epätasapainoista.

Tokihan nuo voi jonkun mielestä toisen hyvinvointia parantaa että pakotetaan kerran tai useampia kertoja päivässä ottamaan sedatiivisia aineita. Mielestäni oikeus parantaako tulee olla ihmisellä itsellään myös. Tässä olemme samaa mieltä.

Eikä nuo arvosi voi kaikkinensa toteutua välttämättä niillä aineilla mitä pakkohoidossa määrätään koska ne voi myös vaikuttaa siihen miten ihminen pystyy esim omia toiveitaan ja tunteitaan ilmaisemaan hoitosuhteessa jossa toisella on enemmän valtaa toiseen nähden. Kaikki kirjaukset tehdään toisen kautta.
Nuo kauniit ajatuksesi on vähän samoja kuin poliitikkojen lupaukset vaalipäivänä yhtä kauniita sanoja mutta vaalikauden todellisuus on eriä

Toki moni haluaisi varmaan kuvitella pakkohoidon hellänä, ihmisen mielipiteitä kuuntelevana jossa pakolla tehdään suotuisia muutoksia toisen olotilassa hänen vointinsa parantamiseen mutta siinä missä eläinkään ei pidä pakottamisesta ei välttämättä myöskään ihminen.

Toki ymmärrän että jotkut kokee hyötyvänsä pakkohoidosta ja tämä on hienoa mutta halusin, ketjun teemaan liittyen myös miettiä asiaa toiselta kantilta.

Ei nämä väittämäni kovin kärjistettyjä edes ole pakkohoidosta, luepa vaikka Thomas Szazin psykiatriakritiikkejä :D

Anonyymi kirjoitti:

Miksi menee sitten lääkäriin vaivojensa kanssa jos ei edes käsitä että joka lääke on tarkoitettu johonkin asiaan.
Lääkevastaiset ihmiset lietsovat pelkoaan netissä siihen näyttää olevan aikaa ja voimia. Se joka on todella sairas ei jaksa edes spekuloida netissä asioista joita vääristellään kukin oman kykynsä mukaisesti
Sitten kun saadaan lääkkeitä niin ollaan ottamassa kovasti selvää sivuvaikutuksista pelkonsa kanssa, ja tavallisesti saavat myös juuri ne sivuvaikutukset , aivot on siihen jo valmistettu lukiessa.
Joten ehdotan ettei mennä lääkäriin jos noin kovasti pelätään lääkehoitoa ! Sillä ei lääkärit voi ottaa millään poppakonsteilla pois sairautta

Lue lisää

Itse olen ainakin mennyt nettiin vasta sitten kun haitta on tullut.
Olisinkin lukenut lääkkeiden haitoista aikanaan, dämn!! Kyllä harmittaa vieläkin kun kaikessa uskoi vain lääkäriä! Minä uskoin lääkäreitä viimeiseen asti ajatellen lääkkeet turvallisempina kuin ne oli kunnes oli sietämättömien haittojen takia lopetettava lopulta lääkkeet ja lääkekokeilut.

Anonyymi kirjoitti:

Itse olen ainakin mennyt nettiin vasta sitten kun haitta on tullut.
Olisinkin lukenut lääkkeiden haitoista aikanaan, dämn!! Kyllä harmittaa vieläkin kun kaikessa uskoi vain lääkäriä! Minä uskoin lääkäreitä viimeiseen asti ajatellen lääkkeet turvallisempina kuin ne oli kunnes oli sietämättömien haittojen takia lopetettava lopulta lääkkeet ja lääkekokeilut.

Lue lisää

En menekään enää. :D enkä ota mitään lääkkeitä enää käyttöön. Olet oikeassa.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan samalla tavalla masennuspotilas saa kieltäytyä hoidosta, ja kuolla siihen, kuin syöpapotilaskin.

Mutta sellainen ero syöpäpotilaiden ja MT-potilaiden kohdalla on, että syöpähoidoista kieltäytyneet harvoin kaataavat sitä omaa pahaa oloaan toisten ihmisten niskaan, no ainakaan loputtomasti.

Lue lisää

Oletko lukenut pakkohoidon kriteerit? Siellähän lukee että yksi kriteeri on se että on vaaraksi itselleen. Toki edesauttaa pakkohoitoon pääsyä jos henkilö näkee vihreitä miehiä tai hänen todellisuuskäsityksensä on ristiriidassa psykiatrin ymmärryksen kanssa ynnä muuta kriteeristöä täyttyy. Jos henkilö selviää itsemurhasta ja on masentunut hän voi käsittääkseni joutua pakkohoitoon. Ei siis voida sanoa että masennuspotilas voi kieltäytyä hoidosta samoin kuin syöpäpotilas näissä tilanteissa jossa hän voi kieltäytyä ottamasta hoitoa vaikka tietää sen johtavan kuolemaan.

Yhteiskunta ei hyväksy itsemurhaa siinä määrin missä se hyväksyy sen että joku ei hae apua tappavaan sairauteen.

Myös esim eutanasiassa on erilaiset kriteerit monissa maissa. Sitä ei sallita kuin somaattisista sairauksista kärsiville (jossakin maissa sallitaan mhös mt,-dg) mutta ei esim mielensairauksista joiden elämänlaatu on heikko, on kroonista kärsimystä tai eivät pitkästä yrittämisestäkään huolimatta voi paremmin. Vaikka mt-sairauksia pidetään sairauksina mitkä muutkin niille on kuitenkin eri standardeja eri tilanteissa.

Mistäköhän lie johtuu... Siitä että ehkä noita ei sitten pidetäkään tietyissä yhteykskssä niin valideina sairauksina(nuppisairauksia) vai onko se se harkintakyvyn puute mikä sairauteen voi liittyä (sairaus aikaansaa itsemurha-ajatuksia ) vai mikä? Se että sairaus ei johda automaattisesti kuolemaan vaikka aiheuttaakin suurta kärsimystä? Ja siitä sitten nähdään mahdolliseksi kuitenkin parantua vai mikä..

Anonyymi kirjoitti:

Itsetuhoisuus on yksi pakkohoidon kriteeri jos masennuspotilas jää siitä kiinni. Toki muitakin kriteereitä pitää täyttyä. Jos näkee esim vihreitä miehiä tai sanoo jotain mikä ei sovi psykiatrin maailmankuvaan millä perusteella ihminen todetaan todellisuudentajultaan häiriintyneeksi niin tömä varmaan lisää tsänsseja. Ihminen voidaan toimittaa pöpilään myös jos esimerkiksi yrittää itsemurhaa ainakin joskus. Eli eikö tämä osoita että masennuspotilaan ei ole hyväksyttyä tehdä itsemurhaa? Toki masennuspotilaskin voi hyvällä suunnitelmallisuudella tehdä itsemurhan joutumatta hoitoon

Jos syöpäpotilas toteaa että kylläpä masentaa en halua enää elää ja, näen vihreitä miehiä. Niin eikö hänet yhtälailla pitäisi toimittaa sairaalaan ja pakottaa syöpähoitoihin koska hän ei ole välttämättä kyvykäs ymmärtämään henkisten ongelmiensa vuoksi tekojensa seurauksia eli mitä seuraa hoidon ottamattomuudesta. Siis saman logiikan mukaan jolla masennuspotilasta halutaan estää kuolemasta eli hänellä ei nähdä olevan sairautensa vuoksi ymmärrystä asioista miksi hän sairautensa vuoksi haluaa päättää päivänsä. Toki kuoleva mt-häiriöinen syöpäpotilas voitaisiin vain toimittaa pöpilään jossa hänelle määrättäisiin toksisia aineita edesauttamaan todennäköisesti hänen ennenaikaista poistumaansa. Olisiko se tosin vähän epäeettistä jos esim syöpähoidot olisi sotkeneet hänen päätään ja voimakas alakulo seuraisi syöpäsairaudesta. Entäs ne jotka ei syö mt-sairautensa takia? Voidaanko heille pakottaa pakollista letkuruokintaa mt-syistä?

Ehkä siksi pakkohoito on ihan oikeutettua koska mielestäsi (jotkut) mt-potilaat kaataa pahaa oloa toisten niskaan. Tuolloin tuo minusta kuulostaa kyllä ennemmin sosiaaliselta kontrollilta jos ihmistä hoidetaan sen takia että hän vyöryttää pahaa oloa toisten niskaan ja on täten ympäristölle haitallinen. Psykiatria kontrolloi sitä eträ yhteiskunnan näkymättömiä käytöslakeja noudatetaan. Toki myös lakeja yleensä koska esim ihmisiä pakkohoidetaan jotka voisi olla vaaraksi muille. Toki vankiloissa istuu monia väkivaltarikollisia ilman diagnooseja joista moni varmaan sotkenut paljon aivojaan alkoholilla ja aineilla ja ties mitä häiriöitä ja häikkää heidän aivoissaan voi olla esim impulssikontrollipuolella siksi

Masennuspotilaan prosessi itsemurhaansa on aktiivisempi. Hän joutuu konkreettisesti tekemään jotain itsemurhansa eteen siinä missä kuolevalle syöpäpotilaalle (joka valitsee kuoleman hoitojen sijaan) se kuolema tulee luonnostaan. Onko tämä syy sille miksi masennuspotilasta hoidetaan pakolla ja hoidosta kieltäytyvää syöpäpotilasta ei?

Jossain maissa eutanasioita ei myönnetä mt-potilaille. Toisissa maissa myönnetään. Tavallaan siis ajatellaan että mt-sairaudet on vakavia ja voi olla kroonisiakin jotka ei parane ja aiheuttaa kärsimystä mutta sitten kuitenkin vetäydytään siitä että mt-potilas olisi oikeutettu eutanasiaan. Ne potilaan sairaudet ei olekaan oikeutettuja syitä päättää päivänsä koska ne on "päässä".

Lue lisää

Ei voi kuin ihailla tuota sinun mielen agropatiaa, millä mustakin muuttuu valkoiseksi.
Minua hämmästyttää, se että miten huonosti sinä erotat psykoosisairaudet ja masennukset? Miksi?

Ihan sellainen fakta, että ihminen voi pakkohoidossakin tehdä itsemurhan, tai satuttaa itseään. Tai kävelyluvat saatuaan hypätä junan alle. Se ei todellakaan ole se syy millä pakkohoitoon jäädään.

Kyllä ihminen voi vaipua psykoosiin ja joutua pakkohoitoon samaan aikaan kun on kuolemansairas. Se on varmaan yksi hyvä paikka missä kannattaa olla hoitotahdot ja elvytyskiellot tehtynä. Muuten lääkäri joutuu arvioimaan, että hytyisitkö hoidosta.

Anonyymi kirjoitti:

Se on kyllä jännä kun käy läpi negatiivisia hoitokokemuksia ja harmeja mitä siitä on jäänyt kehoon niin joku tulkitsee sen uhriutumisena. Ja mitä sitten jos joku uhriutuisikin? Mitä sitten? Mitä se sinulle kuuluu? Pitääkö kaikkien olla sinunlaisesi vahva hahmo(kumartakaamme) joka selvästi ei ole uhriutunut tai on löytänyt elämäänsä huippufilosofian jatkaa elämäänsä positiivisen ajattelun kautta yrittäen jollain kryptisillä kysymyksillä veetuilla toisille ihmisille tai kouluttaa heitä uhriutumisen haitallisista puolista. Mutta jätän kommenttisi omaan arvoonsa. Selvästi yrität hyökätä jotakuta vastaan valistaen omien elämänfilosofioidesi ja pärjäämiskeinojesi ylemmyyttä. Enkä tiedä mikä motiivisi on. Enkä jaksa kryptisiä kysymyksiäsi.

Voi olla että tulkitsen sinua väärin (jo ensinnäkin sitä kautta että somessa en kuule eleitäsi ja äänenpainoasi tai edes ole varma kelle viestisi on suunnattu) mutta veikkaan että nappiin menee.

Toinen mitä jätän omaan arvoonsa on "hoitokoulutuksen saaneet hoitajien" jotkut mielipiteet. joiden kyky kyseenalaistaa on jäänyt sinne "hoitokoulutukseni on kaiken tiedon lähde Jumalan sanaa" mutta muutaman vuoden vanhassa oppikirjassa sanottiin niin 2012!!!!
Siellä sanottiin että psykiatriassa on tällaisia tauteja ja niihin on tällaisia hoitokeinoja. Luin taudeista tiedän siis kaiken ihmisen psyykkeestä!
Jännä kun itsekin kouluttautunut (en hoitopuolelta) mutta en koe mitään Jumalan sanana niin ettei esim tiede voisi kehittyä erehtyä tai etteikö laatikon ulkopuoleltakin voi asioita lähestyä esim filofisesti pohtien. Ja asenne potilaita kohtaan on tasoa sairautta näkyy kaikkialla ja sairaus on pillereiden puutetta ja jos aina näin näkee ei välttämättä näe sitä mitä harmia hoitosysteemi voi tuottaa. Ja potilasta kyseenalaistetaan hänen sanomaansa suhtaudutaan epäilyksellä sairauksien takia. Muistan muutaman tällaisen hoitajan mt-systeemistä ja huhhuh. Se haittojen vähättely ja suhtautuminen potilaan sanomaan oli alentavaa. Pahimpia on tekemisestään liiallisen itsevarmat ihmiset jotka ei kyseenalaista mitään joiden usko järjestelmän erehtymätrömyyteen on vahva. Esim uskon että moni psykiatrikin kulkee laput silmillä kun on vuosikymmeniä tottunut roiskimaan samalla tavalla eivätkä enää ole vastaanottavaisia millekään jonkun pisteen jälkeen. Jälleen kerran, ei kaikki ole toki tällaisia hoidossa vaan siellä on fiksuja kriittisiä ihmisiä

Sääliksi käy potilaat jotka voi käydä oikeasti harmeja läpi hoidosta joutuen sivuutetuiksi. Etenkin sellaiset harmit jota ei vielä ole tutkittu kunnolla tai josta ei ole paljoa dataa niin sääliksi käy potilaat.

Mietin lukeeko ne siellä hoitokouluissa esim.filosofiaa psykiatriaan liittyen (jossa sitä mietitään myös kriittiseltä kantilta esim tarkastellen valta ja voimasuhteita psykiatriassa ja psykiatriastalin on kirjoitettu jotain kriittistä filosofiaa) tai jotain yhteiskunnallisten asioiden ulottuvuuksia mielenterveyteen tai vaikkapa perehtyy siihen millaisia haittoja ihmiset voi fyysisesti ja henkisesti kokea (esim että ihan juttelisivat ihmisten kanssa jotka olisi hoidosta harmia saaneet ja yrittäisi oppia niiiltä). Varmasti dokkareitakin löytyy missä ihmiset kertoo haitoista. Tulee mieleen esim Medicating Normal. Ja haittojen vaikutuksia psyykeeseen pitemmän päälle. On haitta. Mutta on myös sen vaikutus psyykeeseen ja elämänlaatuun ja ihmisen pitää oppia pärjäämään sen kanssa koska lääkehaitat voi jopa karsia osaa elämästä pois (esim PSSD).

Tai miettii omaa valtaa työssään muihin ja harrastavat koulussa itsereflektiota eli esim miettii oman käytöksen merkitystä potilaiden hyvinvointiin. Jos alkaa tulkita potilasta kovasti sairauden kautta niin siinä alkaa itse jo muodostaa ennakko-oletuksia ja alkaa nähdä toista sen kautta. psykoterapeutit käy omaa terapiaa läpi tosin millä varmasti suuri merkitys siihen että kykenee esim irtaannuttamaan omat ajattelun solmut hoitosuhteesta. Tai miettii sitä että mikä on normaalin ja sairaan raja ja kuinka veteenpiirretty se on. Ja se että lääkitäänkö nykyään normaaliakin? Normaalia tunne-elämää. Tai mietriä medikalisaatiota ja sen vaikutusta mt-hoitoon.

Olisi varmaan heille myös ihan hyvä opettaa oikea tutkimusnäyttö millä lääkkeitä tuodaan markkinoille ja määrätään ja sen puutteet. Kun on niin itsevarmoina kertomassa isoista tukimusryhmistä.
Toki varmaan moni voi pohtia näitä jo ilman että ne sisältyy opintoihin.

Toivon oikeasti että hoitokoulutuksessa ei keskitytä vaan sairauksiin(jakamaan ihmisiä karsinoihin) ja lääkityksiin vaan on paljon tällaista. Psyykenongelmat ei ole niin yksioikoisesti sairauksia siinä missä syöpä ja diabetes etteikö ne lkittyisi paljon tmpäristötekijöihin yhteiskuntaan ja sosiaaliseen piiriin missä ihminen elää ynmä muuhun etteikö niitä voisi katsella myös kriittisestä näkökulmasta ja eri näkökulmista.

Lue lisää

Mikä saa sinut luulemaan ettei hoitokoulussa käytäisi läpi filosofisia dilemmoja? Sekö että heistä suurin osa on tullut pohdinnassaan eri tulokseen kuin sinä?

En todellakaan ole mikään filosofinen tyyppi, mutta muistaakseni filosofiassa on näitä hyvin simppelejä kysymyksiä. Jos juna on ajamassa viiden ihmisen yli, niin käännätkö vaihdetta radalle, jossa on vain yksi ihminen. Jos et käännä vaihdetta, olet passiivisesti mukana katsomassa kuinka viisi ihmistä kuolee, mutta jos käännät vaihteen, olet yhden ihmisen murhaaja, tai jotain siihen suuntaan.

En tiedä onko siihen edes olemassa oikeaa vastausta, mutta miksi sinä valitset ajaa näiden viiden yli, etkä käännä sitä vaihdetta?

Mitä uhriutumiseen tulee, niin ehkä se sitten ottaa vielä sen viisitoista vuotta että alat itsekin ymmärtää, ettei se vaan kannata.

Anonyymi kirjoitti:

Itsetuhoisuus on yksi pakkohoidon kriteeri jos masennuspotilas jää siitä kiinni. Toki muitakin kriteereitä pitää täyttyä. Jos näkee esim vihreitä miehiä tai sanoo jotain mikä ei sovi psykiatrin maailmankuvaan millä perusteella ihminen todetaan todellisuudentajultaan häiriintyneeksi niin tömä varmaan lisää tsänsseja. Ihminen voidaan toimittaa pöpilään myös jos esimerkiksi yrittää itsemurhaa ainakin joskus. Eli eikö tämä osoita että masennuspotilaan ei ole hyväksyttyä tehdä itsemurhaa? Toki masennuspotilaskin voi hyvällä suunnitelmallisuudella tehdä itsemurhan joutumatta hoitoon

Jos syöpäpotilas toteaa että kylläpä masentaa en halua enää elää ja, näen vihreitä miehiä. Niin eikö hänet yhtälailla pitäisi toimittaa sairaalaan ja pakottaa syöpähoitoihin koska hän ei ole välttämättä kyvykäs ymmärtämään henkisten ongelmiensa vuoksi tekojensa seurauksia eli mitä seuraa hoidon ottamattomuudesta. Siis saman logiikan mukaan jolla masennuspotilasta halutaan estää kuolemasta eli hänellä ei nähdä olevan sairautensa vuoksi ymmärrystä asioista miksi hän sairautensa vuoksi haluaa päättää päivänsä. Toki kuoleva mt-häiriöinen syöpäpotilas voitaisiin vain toimittaa pöpilään jossa hänelle määrättäisiin toksisia aineita edesauttamaan todennäköisesti hänen ennenaikaista poistumaansa. Olisiko se tosin vähän epäeettistä jos esim syöpähoidot olisi sotkeneet hänen päätään ja voimakas alakulo seuraisi syöpäsairaudesta. Entäs ne jotka ei syö mt-sairautensa takia? Voidaanko heille pakottaa pakollista letkuruokintaa mt-syistä?

Ehkä siksi pakkohoito on ihan oikeutettua koska mielestäsi (jotkut) mt-potilaat kaataa pahaa oloa toisten niskaan. Tuolloin tuo minusta kuulostaa kyllä ennemmin sosiaaliselta kontrollilta jos ihmistä hoidetaan sen takia että hän vyöryttää pahaa oloa toisten niskaan ja on täten ympäristölle haitallinen. Psykiatria kontrolloi sitä eträ yhteiskunnan näkymättömiä käytöslakeja noudatetaan. Toki myös lakeja yleensä koska esim ihmisiä pakkohoidetaan jotka voisi olla vaaraksi muille. Toki vankiloissa istuu monia väkivaltarikollisia ilman diagnooseja joista moni varmaan sotkenut paljon aivojaan alkoholilla ja aineilla ja ties mitä häiriöitä ja häikkää heidän aivoissaan voi olla esim impulssikontrollipuolella siksi

Masennuspotilaan prosessi itsemurhaansa on aktiivisempi. Hän joutuu konkreettisesti tekemään jotain itsemurhansa eteen siinä missä kuolevalle syöpäpotilaalle (joka valitsee kuoleman hoitojen sijaan) se kuolema tulee luonnostaan. Onko tämä syy sille miksi masennuspotilasta hoidetaan pakolla ja hoidosta kieltäytyvää syöpäpotilasta ei?

Jossain maissa eutanasioita ei myönnetä mt-potilaille. Toisissa maissa myönnetään. Tavallaan siis ajatellaan että mt-sairaudet on vakavia ja voi olla kroonisiakin jotka ei parane ja aiheuttaa kärsimystä mutta sitten kuitenkin vetäydytään siitä että mt-potilas olisi oikeutettu eutanasiaan. Ne potilaan sairaudet ei olekaan oikeutettuja syitä päättää päivänsä koska ne on "päässä".

Lue lisää

Jos syöpää sairastava masentuu pahasti tai alkaa nähdä niitä pieniä vihreitä miehiä, niin hyvin äkkiä on syövän hoidossakin psykiatrian puoli mukana.
Ja pillereitä ainakin yritetään tyrkyttää.

Luultavasti yksikään syöpäpotilas ole edes syöpää halunnut, eli ei varmasti halua kuollakkaan, jos syöpää ei esim. saada parannettua.
Vaikka syöpäpotilas sattuisi syöpään kuolemaan, niin se taitaa olla ei-toivottu kuolema.
Kun taas puhutaan masennuksista ja halusta kuolla, ei noita oikein voi verrata keskenään.

Itsemurhan yrittämisestä sen verran, ettei ainakaan -90-luvulla laitettu välttämättä pakkohoitoon.
Itse kun kauan sitten lääkkeiden yliannostuksen seurauksena heräsin teholla muutaman päivän jälkeen, minulta kysyttiin, haluaisinko vähäksi aikaa päästä lepäämään psyk.osastolle. Ja sinne sitten vapaaehtoiseen hoitoon menin hetkeksi.

Eikä vielä nykyäänkään systeemi ole muuttunut. Yksi tuttu yritti itsemurhaa hoitojakson aikana, sairaalan ulkopuolella, ja läheiset saivat tehdä aika ison työn, että hetkeksi ottivat henkilön osastolla pakkohoitoon.

Anonyymi kirjoitti:

Itsetuhoisuus on yksi pakkohoidon kriteeri jos masennuspotilas jää siitä kiinni. Toki muitakin kriteereitä pitää täyttyä. Jos näkee esim vihreitä miehiä tai sanoo jotain mikä ei sovi psykiatrin maailmankuvaan millä perusteella ihminen todetaan todellisuudentajultaan häiriintyneeksi niin tömä varmaan lisää tsänsseja. Ihminen voidaan toimittaa pöpilään myös jos esimerkiksi yrittää itsemurhaa ainakin joskus. Eli eikö tämä osoita että masennuspotilaan ei ole hyväksyttyä tehdä itsemurhaa? Toki masennuspotilaskin voi hyvällä suunnitelmallisuudella tehdä itsemurhan joutumatta hoitoon

Jos syöpäpotilas toteaa että kylläpä masentaa en halua enää elää ja, näen vihreitä miehiä. Niin eikö hänet yhtälailla pitäisi toimittaa sairaalaan ja pakottaa syöpähoitoihin koska hän ei ole välttämättä kyvykäs ymmärtämään henkisten ongelmiensa vuoksi tekojensa seurauksia eli mitä seuraa hoidon ottamattomuudesta. Siis saman logiikan mukaan jolla masennuspotilasta halutaan estää kuolemasta eli hänellä ei nähdä olevan sairautensa vuoksi ymmärrystä asioista miksi hän sairautensa vuoksi haluaa päättää päivänsä. Toki kuoleva mt-häiriöinen syöpäpotilas voitaisiin vain toimittaa pöpilään jossa hänelle määrättäisiin toksisia aineita edesauttamaan todennäköisesti hänen ennenaikaista poistumaansa. Olisiko se tosin vähän epäeettistä jos esim syöpähoidot olisi sotkeneet hänen päätään ja voimakas alakulo seuraisi syöpäsairaudesta. Entäs ne jotka ei syö mt-sairautensa takia? Voidaanko heille pakottaa pakollista letkuruokintaa mt-syistä?

Ehkä siksi pakkohoito on ihan oikeutettua koska mielestäsi (jotkut) mt-potilaat kaataa pahaa oloa toisten niskaan. Tuolloin tuo minusta kuulostaa kyllä ennemmin sosiaaliselta kontrollilta jos ihmistä hoidetaan sen takia että hän vyöryttää pahaa oloa toisten niskaan ja on täten ympäristölle haitallinen. Psykiatria kontrolloi sitä eträ yhteiskunnan näkymättömiä käytöslakeja noudatetaan. Toki myös lakeja yleensä koska esim ihmisiä pakkohoidetaan jotka voisi olla vaaraksi muille. Toki vankiloissa istuu monia väkivaltarikollisia ilman diagnooseja joista moni varmaan sotkenut paljon aivojaan alkoholilla ja aineilla ja ties mitä häiriöitä ja häikkää heidän aivoissaan voi olla esim impulssikontrollipuolella siksi

Masennuspotilaan prosessi itsemurhaansa on aktiivisempi. Hän joutuu konkreettisesti tekemään jotain itsemurhansa eteen siinä missä kuolevalle syöpäpotilaalle (joka valitsee kuoleman hoitojen sijaan) se kuolema tulee luonnostaan. Onko tämä syy sille miksi masennuspotilasta hoidetaan pakolla ja hoidosta kieltäytyvää syöpäpotilasta ei?

Jossain maissa eutanasioita ei myönnetä mt-potilaille. Toisissa maissa myönnetään. Tavallaan siis ajatellaan että mt-sairaudet on vakavia ja voi olla kroonisiakin jotka ei parane ja aiheuttaa kärsimystä mutta sitten kuitenkin vetäydytään siitä että mt-potilas olisi oikeutettu eutanasiaan. Ne potilaan sairaudet ei olekaan oikeutettuja syitä päättää päivänsä koska ne on "päässä".

Lue lisää

Tuskin on maata olemassa, jossa eutanasian saisi pelkästään psyykkisin perustein.
Psykiatrisista sairauksista on mahdollista toipua, jopa parantua, niin eihän siinä ole järkeä, että jollekin tehtäisiin esim. masennusvaiheessa eutanasia, kun aika isolla todennäköisyydellä pahin masennus helpottaa, ainakin ajoittain.

Uskallan sanoa, että suurin osa masennsupotilaista voi joissain vaiheissa vähän paremminkin kun pääsee syvimmästä ylös.
Jotkut sairastuvat masennukseen ehkä kerran elämässään, jollain se voi olla kroonisesti vaihtelevaa koko elämän ajan, ja joillain masennukset tulevat ja menevät harvemmin.
Ei oikeasti oikeuta eutanasiaan. Sitä mieltä olen, vaikka aikojen saatossa olen itsekin ollut itsetuhoinen ja miettinyt ( yrittänytkin useasti ) itsemurhaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tuskin on maata olemassa, jossa eutanasian saisi pelkästään psyykkisin perustein.
Psykiatrisista sairauksista on mahdollista toipua, jopa parantua, niin eihän siinä ole järkeä, että jollekin tehtäisiin esim. masennusvaiheessa eutanasia, kun aika isolla todennäköisyydellä pahin masennus helpottaa, ainakin ajoittain.

Uskallan sanoa, että suurin osa masennsupotilaista voi joissain vaiheissa vähän paremminkin kun pääsee syvimmästä ylös.
Jotkut sairastuvat masennukseen ehkä kerran elämässään, jollain se voi olla kroonisesti vaihtelevaa koko elämän ajan, ja joillain masennukset tulevat ja menevät harvemmin.
Ei oikeasti oikeuta eutanasiaan. Sitä mieltä olen, vaikka aikojen saatossa olen itsekin ollut itsetuhoinen ja miettinyt ( yrittänytkin useasti ) itsemurhaa.

Lue lisää

Kyllä joissain maissa on myönnetty eutanasia psyykkisinkin perustein. Toki voi olla myös esim jotain somaattisia sairauksia painamassa vaakakupissa. Käsittääkseni jo pelkän ei kuolettavan somaattisen sairauden joka voi kuitenkin aiheuttaa suurta tuskaa niin vuoksi voi saada eutanasian joissain maissa eli kriteeri ei ole se että ihminen on kuolemassa sairauteen esim ALS. Periaatteessahan siis näissäkin voisi olla jotain paranemismahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Esimerkki eutanasiasta psyykkisin perustein https://www.cbsnews.com/amp/news/netherlands-sex-abuse-victim-euthanasia-incurable-ptsd-assisted-suicide/#amp_tf=Lähde: %1$s&aoh=16667274924215&referrer=https://www.google.com

Tällöin yleensä on yritetty jo kaikenlaista ja henkilön kärsimys nähdään sietämättömänä. Miksi mt-sairauksia pidetään vakavana muttei kuitenkaan niin vakavana etteikö pitkän sietämättömän kärsimyksen jälkeen jossa ei mitään parempaa hoidolla saada aikaan saisi eutanasian? Eutanasiassa mt-sairaudet yhtäkkiä ei olekaan enää "big deal". Muuten aina niistä puhutaan kuinka vakavia ne on. Toivottavasti noille psyykkisin syin eutanasian saaneille ihmisille on koitettu jotain muutakin kuin biopsykiatrian keinot jossa aivoja on vuorotellen vakavassa kärsimyksessä sähkötetty ja kemiallisesti muokattu näin vähän kärjistäen ja sanottu että vaim lääkkeet parantaa!

Toivon suuresti että hoitokouluihin kuuluu myös filosofiaa jossa esim psykiatriaa käsiteltäisiin kriittiseltä kantilta ja tutustuttaisiin näihinkin näkemyksiin. Etiikkaa varmaan käydään läpi.

Itse olisin liian "ääriajattelija" hoitokouluun koska näen liikaa ongelmia tunne-elämän hoidon ja medikalisaation yhteenkietoutuneisuudessa sekä mennyt niin pitkälle että olen miettinyt jo psykiatrian sairauksien tieteellistä validiteettia ja joskus toivonut että koko psykiatria uudistettaisiin niin että lääke- ja diagnoosikeskeisyydestä siirryttäisiin toisenlaiseen paradigmaan ja hoitomalliin. Jossa sinua ei tyyliin velvoiteta kokeilemaan masennuslääkkeitä saadaksesi muuta hoitoa ja sinua ei pidetä outolintuna lääkkeettömänä.

Kyllä ihmisiä pakkohoidetaan mutta se on jännä että jotkut ei tunnu pääsevän sinne hoitoon mutta toisia taas sinne laitetaan. Kirjoitin pakkohoidosta kritiikkiä koska tämän ketjun aihe liittyy hoidon pakottamiseen ihmiselle eikä pakottaminen ole hyvä asia. Itse olen erityisesti lääkehoitojen pakottamista vastaan lääkkeillä jotka voi aiheuttaa myös henkisen puolen haittoja (fyysiset haitat voi myös oireilla henkisinä).

Uhriutumisasia.. En taida sanoa tähän enempiä.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä joissain maissa on myönnetty eutanasia psyykkisinkin perustein. Toki voi olla myös esim jotain somaattisia sairauksia painamassa vaakakupissa. Käsittääkseni jo pelkän ei kuolettavan somaattisen sairauden joka voi kuitenkin aiheuttaa suurta tuskaa niin vuoksi voi saada eutanasian joissain maissa eli kriteeri ei ole se että ihminen on kuolemassa sairauteen esim ALS. Periaatteessahan siis näissäkin voisi olla jotain paranemismahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Esimerkki eutanasiasta psyykkisin perustein https://www.cbsnews.com/amp/news/netherlands-sex-abuse-victim-euthanasia-incurable-ptsd-assisted-suicide/#amp_tf=Lähde: %1$s&aoh=16667274924215&referrer=https://www.google.com

Tällöin yleensä on yritetty jo kaikenlaista ja henkilön kärsimys nähdään sietämättömänä. Miksi mt-sairauksia pidetään vakavana muttei kuitenkaan niin vakavana etteikö pitkän sietämättömän kärsimyksen jälkeen jossa ei mitään parempaa hoidolla saada aikaan saisi eutanasian? Eutanasiassa mt-sairaudet yhtäkkiä ei olekaan enää "big deal". Muuten aina niistä puhutaan kuinka vakavia ne on. Toivottavasti noille psyykkisin syin eutanasian saaneille ihmisille on koitettu jotain muutakin kuin biopsykiatrian keinot jossa aivoja on vuorotellen vakavassa kärsimyksessä sähkötetty ja kemiallisesti muokattu näin vähän kärjistäen ja sanottu että vaim lääkkeet parantaa!

Toivon suuresti että hoitokouluihin kuuluu myös filosofiaa jossa esim psykiatriaa käsiteltäisiin kriittiseltä kantilta ja tutustuttaisiin näihinkin näkemyksiin. Etiikkaa varmaan käydään läpi.

Itse olisin liian "ääriajattelija" hoitokouluun koska näen liikaa ongelmia tunne-elämän hoidon ja medikalisaation yhteenkietoutuneisuudessa sekä mennyt niin pitkälle että olen miettinyt jo psykiatrian sairauksien tieteellistä validiteettia ja joskus toivonut että koko psykiatria uudistettaisiin niin että lääke- ja diagnoosikeskeisyydestä siirryttäisiin toisenlaiseen paradigmaan ja hoitomalliin. Jossa sinua ei tyyliin velvoiteta kokeilemaan masennuslääkkeitä saadaksesi muuta hoitoa ja sinua ei pidetä outolintuna lääkkeettömänä.

Kyllä ihmisiä pakkohoidetaan mutta se on jännä että jotkut ei tunnu pääsevän sinne hoitoon mutta toisia taas sinne laitetaan. Kirjoitin pakkohoidosta kritiikkiä koska tämän ketjun aihe liittyy hoidon pakottamiseen ihmiselle eikä pakottaminen ole hyvä asia. Itse olen erityisesti lääkehoitojen pakottamista vastaan lääkkeillä jotka voi aiheuttaa myös henkisen puolen haittoja (fyysiset haitat voi myös oireilla henkisinä).

Uhriutumisasia.. En taida sanoa tähän enempiä.

Lue lisää

Voi tulla eri tuloksiin mutta kannattaa silti lukea esim psykiatrian kritiikkiä filosofisena pohdintana. Ei siinä ideana ole tulla mihinkään tiettyyn lopputulokseen välttämättä vaan pohtia asiaa monelta kantilta, myös niiltä kanteilta mitä normaalisti ei mieti.

"Vaikka syöpäpotilas sattuisi syöpään kuolemaan, niin se taitaa olla ei-toivottu kuolema."

Ei välttämättä. Voihan joku toivoa että pääsisi pois ja jättää hoidot ottamatta siksi mutta ei kukaan hänen henkeänsä väkisin pelasta. Ei jaksa enää kokeilla hoitoja vaikka voisikin parantua. Mutta se hyväksytään että ihminen kuolee päätöksellään edes kokeilematta enää hoitoa joka voisi hänen henkensä pelastaa. Psyykensairauksissa hoito tungetaan kurkusta alas pahimmassa tapauksessa ja yksi hoidon kriteeri on se että henkilö on vaaraksi itselleen. Eikö muka ole? Hoidon tehosta ei ole takeita mutta sitä tehdään. Oikeasti, kuinka paljon ihmiseltä kysytään kokiko hän hyötyä hoidosta? Kuka välittää jos potilas meni tuplasti huonompaan suuntaan hoidolla joka hänelle pakotettiin? Välittääkö joku oikeasti? Pakkohoidossa käsittääkseni nähdään että hoitamatta jättämisestä koituisi ongelmia mutta mitäpä jos hoito pahentaakin ihmisen pahaa oloa?

No nämä nyt on tällaisia pohdintoja vain ja ehkä huono vertaus mutta... Somaattisissa sairauksissa ihmisiä ei pakoteta hoitoon, nuppisairauksissa kyllä.

Hyväkun puhut että potilaan parhaaksi kaikki tehdään ja häntä pitää kuunnella ja kaikkia hienoja jaloja arvoja mutta sitten täällä kuitenkin puhutaan siitä kuinka yksilö on rasite lähipiirilleen oireineen ja viitataan hänen sosiaalisen piirin kärsimykseen. :D ja sitten kauhistutaan jos mainitsee että ehkä esim pakkohoidossa saattaa olla sosiaalisen kontrollinkin ulottuvuuksia jossa ehkä jonkun ihmisen käytöstä pidetään epätoivottavana (joka nähdään liittyvän sairauteen) ja on toiveita että hoidolla muutetaan sitä, ts. parannetaan potilas. Siis onhan se nyt karu tosiasia että joku läheinen saattaa tympääntyä sekoilevaan tai oudosti käyttäytyvään tai uuvuttavaan läheiseensä ja toivoa että hänet lähetetään sairaalaan parannettavaksi. Tai jos käyttäytyy sosiaalisesti epätoivottavalla tavalla eikä noudata yhteiskunnan kirjoittamattomia sosiaalisia käyttäytymissääntöjä niin päätyy pöpilään varmaan herkemmin.

Jotenkin ne pilleritkin mitä on olemassa sopii tuohon tarkoitukseen eli sosiaaliseen kontrolliin niin hyvin kun ne lamaavat ihmistä. Nehän on monelle kuin jarru. Lamaavia, väsyttäviä. Ne on kuin täydellisiä kontrolloimaan ihmisten epätoivottavaa käytöstä. Ne tekee levottomimmastakin ihmisestä lauhkean lampaan hetkessä.

Mutta voi hirveän kauhea kun menin sanomaan nämä. Oikeastihan pakkolääkkeet ja, vangitseminen ja muu mitä keinoja psykiatriassa pakkohoidoissa on ovat vain hellää hoitoa ja ne parantavat ihmisiä sairauksista ja siellä kunnioitetaan ihmisen tahtoa ja siellä lentelee pikkulintuja kuin disney-elokuvassa jossa kaikki on niin mukavaa ja sitten ihminen tulee parantuneena takaisin ja kaikki on taas hyvin. :)

Toki tässä on myös se toinen puoli mistä kirjoitin jo.

Anonyymi kirjoitti:

Voi tulla eri tuloksiin mutta kannattaa silti lukea esim psykiatrian kritiikkiä filosofisena pohdintana. Ei siinä ideana ole tulla mihinkään tiettyyn lopputulokseen välttämättä vaan pohtia asiaa monelta kantilta, myös niiltä kanteilta mitä normaalisti ei mieti.

"Vaikka syöpäpotilas sattuisi syöpään kuolemaan, niin se taitaa olla ei-toivottu kuolema."

Ei välttämättä. Voihan joku toivoa että pääsisi pois ja jättää hoidot ottamatta siksi mutta ei kukaan hänen henkeänsä väkisin pelasta. Ei jaksa enää kokeilla hoitoja vaikka voisikin parantua. Mutta se hyväksytään että ihminen kuolee päätöksellään edes kokeilematta enää hoitoa joka voisi hänen henkensä pelastaa. Psyykensairauksissa hoito tungetaan kurkusta alas pahimmassa tapauksessa ja yksi hoidon kriteeri on se että henkilö on vaaraksi itselleen. Eikö muka ole? Hoidon tehosta ei ole takeita mutta sitä tehdään. Oikeasti, kuinka paljon ihmiseltä kysytään kokiko hän hyötyä hoidosta? Kuka välittää jos potilas meni tuplasti huonompaan suuntaan hoidolla joka hänelle pakotettiin? Välittääkö joku oikeasti? Pakkohoidossa käsittääkseni nähdään että hoitamatta jättämisestä koituisi ongelmia mutta mitäpä jos hoito pahentaakin ihmisen pahaa oloa?

No nämä nyt on tällaisia pohdintoja vain ja ehkä huono vertaus mutta... Somaattisissa sairauksissa ihmisiä ei pakoteta hoitoon, nuppisairauksissa kyllä.

Hyväkun puhut että potilaan parhaaksi kaikki tehdään ja häntä pitää kuunnella ja kaikkia hienoja jaloja arvoja mutta sitten täällä kuitenkin puhutaan siitä kuinka yksilö on rasite lähipiirilleen oireineen ja viitataan hänen sosiaalisen piirin kärsimykseen. :D ja sitten kauhistutaan jos mainitsee että ehkä esim pakkohoidossa saattaa olla sosiaalisen kontrollinkin ulottuvuuksia jossa ehkä jonkun ihmisen käytöstä pidetään epätoivottavana (joka nähdään liittyvän sairauteen) ja on toiveita että hoidolla muutetaan sitä, ts. parannetaan potilas. Siis onhan se nyt karu tosiasia että joku läheinen saattaa tympääntyä sekoilevaan tai oudosti käyttäytyvään tai uuvuttavaan läheiseensä ja toivoa että hänet lähetetään sairaalaan parannettavaksi. Tai jos käyttäytyy sosiaalisesti epätoivottavalla tavalla eikä noudata yhteiskunnan kirjoittamattomia sosiaalisia käyttäytymissääntöjä niin päätyy pöpilään varmaan herkemmin.

Jotenkin ne pilleritkin mitä on olemassa sopii tuohon tarkoitukseen eli sosiaaliseen kontrolliin niin hyvin kun ne lamaavat ihmistä. Nehän on monelle kuin jarru. Lamaavia, väsyttäviä. Ne on kuin täydellisiä kontrolloimaan ihmisten epätoivottavaa käytöstä. Ne tekee levottomimmastakin ihmisestä lauhkean lampaan hetkessä.

Mutta voi hirveän kauhea kun menin sanomaan nämä. Oikeastihan pakkolääkkeet ja, vangitseminen ja muu mitä keinoja psykiatriassa pakkohoidoissa on ovat vain hellää hoitoa ja ne parantavat ihmisiä sairauksista ja siellä kunnioitetaan ihmisen tahtoa ja siellä lentelee pikkulintuja kuin disney-elokuvassa jossa kaikki on niin mukavaa ja sitten ihminen tulee parantuneena takaisin ja kaikki on taas hyvin. :)

Toki tässä on myös se toinen puoli mistä kirjoitin jo.

Lue lisää

En siis kiellä ihmisten hyviä kokemuksia pakkohoidoista. Voihan niitäkin olla. Ja etteikö joku voi mennä parempaan suuntaan mutta toivottavasti ihminen itse myös ajattelee niin eikä sitä määrittele joku ulkopuolinen.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä käytin liikaa sarkasmia kirjoituksessani jolloin se saattoi kuulostaa tylyltä mutta siinä oli tarkoituksena pohtia(ja arvostella) syvemmältä pakkohoitoa. En minä tarkoita kirjaimellisesti viimeistä lausetta vaan se on provosointia, sarkasmia. Eihän tuollaisella hoidolla moni paranekaan.

"Ihmisten omien toiveiden, mielipiteiden ja hyvinvoinnin edistäminen tulee olla etusijalla,"
Kuulostaa sellaisilta arvoilta jotka jotenkin sotii sanan "pakko" kanssa mikä kuuluu sanaan pakkohoito. :D Vähän semmoinen kontrasti, huomaatkos? "Omat toiveet". "Pakko".

Ovatko ne ihmisen mielipiteet etusijalla pakkohoidossa? Mitä luulet?

Luin joskus sellaisesta kalliista terapiakartanosta jossa on terapiaa ostettavissa ja terapiakoiria ja kaunis luonnonympäristö missä ihminen voi rauhoittuen parantua. Paljonkohan ihmisiä menisi paljon rahaa maksamalla sellaiseen hoitoon jossa saattaisi menettää osan itsemääräämisoikeudesta, tulla pumpatuksi lääkkeillä pökkyrään osaksi tai täysin vasten tahtoaan, jossa myös lääkehaitat voidaan tulkita pahentuneen sairauden oireina ja jossa on ovet lukossa ja leparit ja muutaman hengen yhteishuone jossa öisin nukkuminenkin voi olla mitä on? Ja muutama kiireinen yrmy hoitaja joka ei kiireiltään ehdi juuri kuin aineita jakaa ja muistutella potilaita kemiallisista epätasapainoista.

Tokihan nuo voi jonkun mielestä toisen hyvinvointia parantaa että pakotetaan kerran tai useampia kertoja päivässä ottamaan sedatiivisia aineita. Mielestäni oikeus parantaako tulee olla ihmisellä itsellään myös. Tässä olemme samaa mieltä.

Eikä nuo arvosi voi kaikkinensa toteutua välttämättä niillä aineilla mitä pakkohoidossa määrätään koska ne voi myös vaikuttaa siihen miten ihminen pystyy esim omia toiveitaan ja tunteitaan ilmaisemaan hoitosuhteessa jossa toisella on enemmän valtaa toiseen nähden. Kaikki kirjaukset tehdään toisen kautta.
Nuo kauniit ajatuksesi on vähän samoja kuin poliitikkojen lupaukset vaalipäivänä yhtä kauniita sanoja mutta vaalikauden todellisuus on eriä

Toki moni haluaisi varmaan kuvitella pakkohoidon hellänä, ihmisen mielipiteitä kuuntelevana jossa pakolla tehdään suotuisia muutoksia toisen olotilassa hänen vointinsa parantamiseen mutta siinä missä eläinkään ei pidä pakottamisesta ei välttämättä myöskään ihminen.

Toki ymmärrän että jotkut kokee hyötyvänsä pakkohoidosta ja tämä on hienoa mutta halusin, ketjun teemaan liittyen myös miettiä asiaa toiselta kantilta.

Ei nämä väittämäni kovin kärjistettyjä edes ole pakkohoidosta, luepa vaikka Thomas Szazin psykiatriakritiikkejä :D

Lue lisää

Takaisin vastaten, selvennykseksi: En kannata ihmisten pakkohoitoa, ja pakkolääkitsemistä, missään olosuhteissa. Se rikkoo ihmisten perus ja ihmisoikeuksia. Ja olen eri mieltä psykiatrian muistakin käyttämistä hoitotavoista ja menetelmistä ihmisten hoitamisessa.

Anonyymi kirjoitti:

En siis kiellä ihmisten hyviä kokemuksia pakkohoidoista. Voihan niitäkin olla. Ja etteikö joku voi mennä parempaan suuntaan mutta toivottavasti ihminen itse myös ajattelee niin eikä sitä määrittele joku ulkopuolinen.

Lue lisää

Tähän on pakko yhtyä, että varmasti löytyy myös niitä hyviäkin kokemuksia.
Takavuosina tuli itse " vierailtua " muutamassa eri sairaalassa, sekä psykiatrisilla osastoilla.

Useamman eri paikan vertailu herättää kyllä mielenkiintoisia ajatuksia, on aika suuriakin eroja hoitokäytännöissä, potilaiden kohtelussa, lääkinnässä, henkilökunta ja heidän tapansa työskennellä ja kuinka kohdella potilaita vaihtelee laidasta laitaan, on asiallisia hoitajia ja lääkäreitä, kun taas aina niin ei ole.

Laitokset, joissa potilaat saattavat olla hyvinkin pitkiä aikoja hoidossa, ovat enemmän panostaneet potilaaseen ja hänen tilanteeseensa. Siellä yleensä halutaan saada ihminen parempaan kuntoon.
Kun taas osastot ja sairaalat, joissa vain ns. käydään kääntymässä, eli saadaan ehkä akuuteimman vaiheen hoito, eivät ole niinkään keskittyneitä potilaisiin eikä heidän elämäänsä pitemmällä tähtäimellä. Sieltä laitetaan vain mitä pikimmiten resepti kourassa avohoidon puolelle.

Anonyymi kirjoitti:

Takaisin vastaten, selvennykseksi: En kannata ihmisten pakkohoitoa, ja pakkolääkitsemistä, missään olosuhteissa. Se rikkoo ihmisten perus ja ihmisoikeuksia. Ja olen eri mieltä psykiatrian muistakin käyttämistä hoitotavoista ja menetelmistä ihmisten hoitamisessa.

Lue lisää

Voisitko avata, miten järjestelmän tulisi mielestäsi toimia ?
On kiinnittänyt huomiota, kun monet arvostelevat negatiivisesti kaikkea hoitoa, mutta hyvin vähän tulee mitään ehdotuksia miten kenties saada asioita paremmiksi.

Olisi mukavaa lukea, mitä ihmiset haluavat, minkälaista hoitoa, ihan yleisestikin.

Itsellä on kokemusta, kun jotkut tutut pahimmassa " sairauden " vaiheessaan ovat sanoneet, ettei kukaan pysty auttamaan, kukaan ei välitä, kukaan ei osaa hoitaa, jne.
Sitten kun kysyy, minkälaista apua sitten haluaisit, niin siihen ei saa mitään vastausta.
Tällainen herättää jopa aika ristiriitaisiakin ajatuksia joskus.

Anonyymi kirjoitti:

Voisitko avata, miten järjestelmän tulisi mielestäsi toimia ?
On kiinnittänyt huomiota, kun monet arvostelevat negatiivisesti kaikkea hoitoa, mutta hyvin vähän tulee mitään ehdotuksia miten kenties saada asioita paremmiksi.

Olisi mukavaa lukea, mitä ihmiset haluavat, minkälaista hoitoa, ihan yleisestikin.

Itsellä on kokemusta, kun jotkut tutut pahimmassa " sairauden " vaiheessaan ovat sanoneet, ettei kukaan pysty auttamaan, kukaan ei välitä, kukaan ei osaa hoitaa, jne.
Sitten kun kysyy, minkälaista apua sitten haluaisit, niin siihen ei saa mitään vastausta.
Tällainen herättää jopa aika ristiriitaisiakin ajatuksia joskus.

Lue lisää

Vi**u. Minunko se pitäisi ( taas) uudestaan toistaa ne samat asiat, joita on jo moneen kertaan tälle keskustelupalstalle sanottu ja kirjoitettu. Selaa aiempia viestiketjuja ja vaikka se minun aiemmin joskus kauan sitten tänne laittamani aloitus, jossa otsikkona oli: " Ihmisillä on oikeus saada itselleen parempaa hoitoa". Lue se vaikka koko ketju uudestaan, jos sinulla on yhtään aikaa ja ylipäätään halua siihen. Eiköhän ne kehitysideat sieltä jostakin kohtaa siitäkin kyseisestä viestikejusta myös psykiatrian kehittämiseen jostakin kohtaa löytyy. Ja voisitko tehdä jotakin järkevämpää tuon provoilun sijaan!

Tosissasko turiset? Lääkkeet kannattaa hitaasti vähentää pois ei tarvi mitään lisäpilleriä.

Anonyymi kirjoitti:

Tosissasko turiset? Lääkkeet kannattaa hitaasti vähentää pois ei tarvi mitään lisäpilleriä.

Juuri näin.
Miksi pitäisi lääkkeet korvata lääkkeillä ?

No niin, niihin lääkkeisiin sitten et kyseenalaista mitään, otapa selvää mitä nämä sinun bensat tekee aivoissa , joten kukin tavallaan

Tietäkää tämä että ette allekirjoita psykiatrian hoidon ja terveydenhoidon tietojen saamista . Minulle niin tehtiin huijaamalla ettei tämä ole mikään.Käytti peitti kaiken taitonsa .Edes minä ole ole ollut masentunut elämässäni .Mutta eihän nämä n.s psykologit meitä pysty narauttamaan!

Itse toivoisin vain ettei tarvitsisi kestää tätä pimeyttä täällä Suomessa.

Montako ihmistä itse olet väsyttänyt täällä suomessa, taiat olla virkavallan kirjoissakin ja odottelet, ainakin uhrit odottelee parempia aikoja!

Tavallaan, joo, maatakin voi syytellä, ehkäpä.
Mutta mistä johtuu sitten se, kun kaikki tässä maassa eivät ole sairastuneet ?

Oikeastaan miettimistä onkin siinä, miksi joku sairastuu, ja toinen taas ei.
Miksi jotkut kokevat asioita rankempina kuin toiset ?
Miksi toiset syyttävät yhteiskuntaa ja ympäristöä, toiset taas itseään ?

Kysymyksiä pohdittavaksi riittäisi, ja vastauksia löytyisi varmaan vielä enemmän.
On hyväkin, että asioista keskustellaan, niitä arvostellaan, mutta ketään yksittäistä ihmistä ei oikeastaan voi arvostella hänen omien kokemuksien ja mielipiteiden takia.
Me, jokainen, suhtaudutaan kaikkeen omilla tavoillamme.

Anonyymi kirjoitti:

Tavallaan, joo, maatakin voi syytellä, ehkäpä.
Mutta mistä johtuu sitten se, kun kaikki tässä maassa eivät ole sairastuneet ?

Oikeastaan miettimistä onkin siinä, miksi joku sairastuu, ja toinen taas ei.
Miksi jotkut kokevat asioita rankempina kuin toiset ?
Miksi toiset syyttävät yhteiskuntaa ja ympäristöä, toiset taas itseään ?

Kysymyksiä pohdittavaksi riittäisi, ja vastauksia löytyisi varmaan vielä enemmän.
On hyväkin, että asioista keskustellaan, niitä arvostellaan, mutta ketään yksittäistä ihmistä ei oikeastaan voi arvostella hänen omien kokemuksien ja mielipiteiden takia.
Me, jokainen, suhtaudutaan kaikkeen omilla tavoillamme.

Lue lisää

Onko se sairautta jos kokee asioita rankempana kuin toiset tai on herkempi murtumaan? Ei kellään ole ollut identtistä polkua elämässä.

Jos esim lapsuudessa on joutunut kovan stressin alle se voi oireilla aikuisenakin stressinsietokyvyn ongelmina. Jos on kokenut trauman se voi oireilla vireystilansäätelyongelmina missä voi jumiutua ylivireyteen tai flight or fight tilaan. Jos on joutunut kohtaamaan paljon vdstoinkäymisiä ne voi joillakin tuntua jo liialta että ei jaksa enää jos entisistäkään ei ole selvinnyt. Kyse ei ole pelkästään esim persoonasta joka on vahva tai ei vahva. Toki varmaan elämänasenne ja minäkäsitys vaikuttaa paljon siihen miten selviytyy kärsimyksistä mutta se asenne rakentuu suhteessa ympäristöön, ympäristö muovaa meitä joka hetki.

Jos kehuskelee että minä en murru jonkun asian alla ja miksikön muut tekee niin onko miettinyt sitä että kaikilla on oma elämänpolku minkä käynyt? Ei sitä voi tietää mitä muut on kokeneet. Samassa maassa ihmisillä on ollut paljon erilaisia elämiä lähtien siitä esim että jotkut kokee turvattomuutta jo lapsena paljon monista erilsisista syistä ja on erilaisia yhteiskuntaluokkia, on erilaisia vanhempia, erilainen kapasiteetti esim kasvattaa lasta tunne-elämän asioissa. Raha ei takaa hyvää lapsuutta mutta köyhien perheissä voi olla että lapsi kokee isoa stressiä pelkästään toimeentulosta ja virikkeiden määrä voi olla pienempi. Väittäisin ympäristötekijöiden näyttelevän suurta osaa ihmisten kärsimyksessä vaikka aina puhutaan geeneistä. Lähtien siitä millaiset elintavat ihminen oppii lapsuudessa jotka vaikuttaa aivojen kehitykseen

Vaikka eletään samassa maassa ja yhteiskunnassa ihmisten elämänpolut on hyvin erilaisia.
Yhteiskunnalla on vaikutusta ihmisten hyvonvointiin, turvallisuudella, arvoilla, mahdollisuuksilla, toimeentulolla ynnä muulla. Jos kokee pahoinvointia kannattaa aina tarkistaa arvot mitä yhteiskunta päähän laittaa ettei ne lisää pahoinvointia. Psykiatriassa huomio on suunnattu yksilöön ja hänen aivokemioihinsa eikä psykiatrialla voida ratkaistq yhteiskunnan pahoinvointiq tuottavia rakenteit ja huonosti toimiva yhteiskunta sivuuttaa pahoinvointia tuottavat rakenteet ja sen miten se voi vaikuttaa ihmisten mielen hyvinvointiin negatiivisesti.

Moni hyvistä lähtökohdista lähtevä voi olla sokea sille miten paljon hyvät lähtökohdat on edistäneet hänen hyvinvointiaan ja edesauttaneet menestystä elämässä.

Anonyymi kirjoitti:

Onko se sairautta jos kokee asioita rankempana kuin toiset tai on herkempi murtumaan? Ei kellään ole ollut identtistä polkua elämässä.

Jos esim lapsuudessa on joutunut kovan stressin alle se voi oireilla aikuisenakin stressinsietokyvyn ongelmina. Jos on kokenut trauman se voi oireilla vireystilansäätelyongelmina missä voi jumiutua ylivireyteen tai flight or fight tilaan. Jos on joutunut kohtaamaan paljon vdstoinkäymisiä ne voi joillakin tuntua jo liialta että ei jaksa enää jos entisistäkään ei ole selvinnyt. Kyse ei ole pelkästään esim persoonasta joka on vahva tai ei vahva. Toki varmaan elämänasenne ja minäkäsitys vaikuttaa paljon siihen miten selviytyy kärsimyksistä mutta se asenne rakentuu suhteessa ympäristöön, ympäristö muovaa meitä joka hetki.

Jos kehuskelee että minä en murru jonkun asian alla ja miksikön muut tekee niin onko miettinyt sitä että kaikilla on oma elämänpolku minkä käynyt? Ei sitä voi tietää mitä muut on kokeneet. Samassa maassa ihmisillä on ollut paljon erilaisia elämiä lähtien siitä esim että jotkut kokee turvattomuutta jo lapsena paljon monista erilsisista syistä ja on erilaisia yhteiskuntaluokkia, on erilaisia vanhempia, erilainen kapasiteetti esim kasvattaa lasta tunne-elämän asioissa. Raha ei takaa hyvää lapsuutta mutta köyhien perheissä voi olla että lapsi kokee isoa stressiä pelkästään toimeentulosta ja virikkeiden määrä voi olla pienempi. Väittäisin ympäristötekijöiden näyttelevän suurta osaa ihmisten kärsimyksessä vaikka aina puhutaan geeneistä. Lähtien siitä millaiset elintavat ihminen oppii lapsuudessa jotka vaikuttaa aivojen kehitykseen

Vaikka eletään samassa maassa ja yhteiskunnassa ihmisten elämänpolut on hyvin erilaisia.
Yhteiskunnalla on vaikutusta ihmisten hyvonvointiin, turvallisuudella, arvoilla, mahdollisuuksilla, toimeentulolla ynnä muulla. Jos kokee pahoinvointia kannattaa aina tarkistaa arvot mitä yhteiskunta päähän laittaa ettei ne lisää pahoinvointia. Psykiatriassa huomio on suunnattu yksilöön ja hänen aivokemioihinsa eikä psykiatrialla voida ratkaistq yhteiskunnan pahoinvointiq tuottavia rakenteit ja huonosti toimiva yhteiskunta sivuuttaa pahoinvointia tuottavat rakenteet ja sen miten se voi vaikuttaa ihmisten mielen hyvinvointiin negatiivisesti.

Moni hyvistä lähtökohdista lähtevä voi olla sokea sille miten paljon hyvät lähtökohdat on edistäneet hänen hyvinvointiaan ja edesauttaneet menestystä elämässä.

Lue lisää

En tiedä lisäisikö maastamuutto oikeaati ihmistrn hyvinvointia koska siellä ulkomaillakin ne omat ongelmqt on olemassa. Toisaalta ehkä se lisäisisikin. Avartaisi maailmankuvaa. Ehkä jollekin joku toinen maa olisikin parempi, ihmisten luonteenlaatu enemmän omaan persoonaan sopiva tai sitten moni tulee maitojunalla tskaisin todeten että okei Suomessa onkin moni asia aika hyvin.
Itselleni jatkuva pimeydessä eläminen on yksi suurin ongelma Suomessa. Valon saanti vaikuttaa mielialaan ja uneen joka vuosi, varsinkin kun sitä on niukasti.
Itsekin jos rikastuisin saattaisin lähteä kokeilemaan maata jossa saisin aurinkoa läpi vuoden ja sen vaikutuksia oloom.

Voisi olla myös virkistävää lähteä muualle jossa saisi ehkä uusia ajatuksia. Mutta siinä on haasteensakin esim ystävyyssuhteiden katoaminen jääminen.

Anonyymi kirjoitti:

Onko se sairautta jos kokee asioita rankempana kuin toiset tai on herkempi murtumaan? Ei kellään ole ollut identtistä polkua elämässä.

Jos esim lapsuudessa on joutunut kovan stressin alle se voi oireilla aikuisenakin stressinsietokyvyn ongelmina. Jos on kokenut trauman se voi oireilla vireystilansäätelyongelmina missä voi jumiutua ylivireyteen tai flight or fight tilaan. Jos on joutunut kohtaamaan paljon vdstoinkäymisiä ne voi joillakin tuntua jo liialta että ei jaksa enää jos entisistäkään ei ole selvinnyt. Kyse ei ole pelkästään esim persoonasta joka on vahva tai ei vahva. Toki varmaan elämänasenne ja minäkäsitys vaikuttaa paljon siihen miten selviytyy kärsimyksistä mutta se asenne rakentuu suhteessa ympäristöön, ympäristö muovaa meitä joka hetki.

Jos kehuskelee että minä en murru jonkun asian alla ja miksikön muut tekee niin onko miettinyt sitä että kaikilla on oma elämänpolku minkä käynyt? Ei sitä voi tietää mitä muut on kokeneet. Samassa maassa ihmisillä on ollut paljon erilaisia elämiä lähtien siitä esim että jotkut kokee turvattomuutta jo lapsena paljon monista erilsisista syistä ja on erilaisia yhteiskuntaluokkia, on erilaisia vanhempia, erilainen kapasiteetti esim kasvattaa lasta tunne-elämän asioissa. Raha ei takaa hyvää lapsuutta mutta köyhien perheissä voi olla että lapsi kokee isoa stressiä pelkästään toimeentulosta ja virikkeiden määrä voi olla pienempi. Väittäisin ympäristötekijöiden näyttelevän suurta osaa ihmisten kärsimyksessä vaikka aina puhutaan geeneistä. Lähtien siitä millaiset elintavat ihminen oppii lapsuudessa jotka vaikuttaa aivojen kehitykseen

Vaikka eletään samassa maassa ja yhteiskunnassa ihmisten elämänpolut on hyvin erilaisia.
Yhteiskunnalla on vaikutusta ihmisten hyvonvointiin, turvallisuudella, arvoilla, mahdollisuuksilla, toimeentulolla ynnä muulla. Jos kokee pahoinvointia kannattaa aina tarkistaa arvot mitä yhteiskunta päähän laittaa ettei ne lisää pahoinvointia. Psykiatriassa huomio on suunnattu yksilöön ja hänen aivokemioihinsa eikä psykiatrialla voida ratkaistq yhteiskunnan pahoinvointiq tuottavia rakenteit ja huonosti toimiva yhteiskunta sivuuttaa pahoinvointia tuottavat rakenteet ja sen miten se voi vaikuttaa ihmisten mielen hyvinvointiin negatiivisesti.

Moni hyvistä lähtökohdista lähtevä voi olla sokea sille miten paljon hyvät lähtökohdat on edistäneet hänen hyvinvointiaan ja edesauttaneet menestystä elämässä.

Lue lisää

Ei se ole sairautta, jos on herkkä murtumaan esim. rankkojen kokemusten takia.
Mutta se murtuminen voi laukaista sairauden.
Ei kaikki, tai kenties kukaan, voi tietää, mitä joku toinen on kokenut. Eikä kukaan pysty sanomaan, miltä toisesta tuntuu, tai muka pitäisi tuntua.
Olet ihan oikeassa, että kaikilla on erilaiset elämänpolut.

Psykiatria ei ratkaisekaan yhteiskunnan pahoinvointia, vaan yrittää jollain tavoin auttaa ihmisiä, jotka voivat pahoin yhteiskunnassa.

"Ja pitää sitten huolta ettei joudu uudestaan "hoitoon" siellä missä asuu. "

Tätä vartenhan ei tarvitse edes muuttaa toiselle paikkakunnalle.

Anonyymi kirjoitti:

"Ja pitää sitten huolta ettei joudu uudestaan "hoitoon" siellä missä asuu. "

Tätä vartenhan ei tarvitse edes muuttaa toiselle paikkakunnalle.

Hoidosta voi olla hankala päästä irti jos on esimerkiksi osasto- ja pillerikierteessä tai lääkäri ei tue vieroittautumisessa. Tai läheiset haluaa ihmisen osastolle. Mutta kyllä avohoidosta voi päästä irti ilman ulkomaille hakeutumista.

Anonyymi kirjoitti:

Hoidosta voi olla hankala päästä irti jos on esimerkiksi osasto- ja pillerikierteessä tai lääkäri ei tue vieroittautumisessa. Tai läheiset haluaa ihmisen osastolle. Mutta kyllä avohoidosta voi päästä irti ilman ulkomaille hakeutumista.

Lue lisää

Mitä sä olet tehny sun läheisille, kun ne haluaa sinut osastolle? Tai oikeestaan älä kerro.

Hoidosta on itseasiassa aika helppo päästä irti. Arvaa mistä tiedän.

Anonyymi kirjoitti:

Hoidosta voi olla hankala päästä irti jos on esimerkiksi osasto- ja pillerikierteessä tai lääkäri ei tue vieroittautumisessa. Tai läheiset haluaa ihmisen osastolle. Mutta kyllä avohoidosta voi päästä irti ilman ulkomaille hakeutumista.

Lue lisää

Avohoitoa sanotaan avohoidoksi osittain jo siitäkin syystä, että se on vapaaehtoista hoitoa.
Siellä joko käydään, tai ollaan käymättä.

Kaikenkaikkiaan, kun mikä tahansa ovi jonnekin on avoin, päätät ihan itse astutko siitä toiselle puolelle vai et.
Lukitut ovet ovat asia erikseen, ne eivät aukea kaikille.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä sä olet tehny sun läheisille, kun ne haluaa sinut osastolle? Tai oikeestaan älä kerro.

Hoidosta on itseasiassa aika helppo päästä irti. Arvaa mistä tiedän.

Lue lisää

Olenko sanonut että läheiseni haluaa minut osastolle vaikka sinä haluat luulla niin? Ei. Ei minulla ole mitään ongelmaa psykiatriasta irtautumisen kanssa. Joillakin tässä ketjussa selvästi on.

Anonyymi kirjoitti:

Olenko sanonut että läheiseni haluaa minut osastolle vaikka sinä haluat luulla niin? Ei. Ei minulla ole mitään ongelmaa psykiatriasta irtautumisen kanssa. Joillakin tässä ketjussa selvästi on.

Lue lisää

Läheiseni ei haluaisi minua lähellekään osastoa tietäen mitä kakkaa olen joutunut psykiatrian pillerien osalta kestämään eikä ole mitään syytäkään sinne menoon. Kaikilla tosin asia ei varmaan näin ole vaan läheiset saattaa painostaa ihmisiä tällaiseen jolloin ei ole edes tukiverkostoa ymmärtämään mitä haittaa ihminen on psykiatriasta saanut. Olen törmännyt tähän netissä esim että läheiset ei esimerkiksi ymmärrä ihmisten kokemia lääkehaittoja tai vieroitusoireita.

Anonyymi kirjoitti:

Avohoitoa sanotaan avohoidoksi osittain jo siitäkin syystä, että se on vapaaehtoista hoitoa.
Siellä joko käydään, tai ollaan käymättä.

Kaikenkaikkiaan, kun mikä tahansa ovi jonnekin on avoin, päätät ihan itse astutko siitä toiselle puolelle vai et.
Lukitut ovet ovat asia erikseen, ne eivät aukea kaikille.

Lue lisää

Varmaan hankalinta on lähteä hoidosta lääkepommin ja täskyn jälkeen mikä osastolla pudotetaan. Aineissa lähteä selvittelemään että mitäs seuraavaksi pää sekaisin pahimmassa tapauksessa ylilääkinnästä. Silloin voi olla monin tavoin sidoksissa pakostakin lääkäreihin että saa esim reseptejä uusittavaksi tai esim toimeentuloa kun ei ainakaan pahimmassa pöhnässä taida monelta toimeentulo onnistua. Sinne sitten nöyränä almuja hakemaan ollen jollain tavoin koukussa psykiatriaan

Psykiatria pahimmillaan haitallisilla pillereillä invalidisoi ihmisiä jotka se tekee riippuvaiseksi itsestään esim toimeentulon ja respojen muodossa ja ajaa medikalisoituneen lääkekeskeisellä mallilla ihmisiä työkyvyttömyyteen pahimmillaan. Osan sitoo pahemminkin verkkoonsa jonka on ymmärryksen puutteessa tehnyt huonokuntoiseksi esim haitoilla tai ylilääkinnällä. Kun ihminen on toimintakyvyrön psykiatrian seurauksena häntä voidaan pakottaa lisäpsykiatriaan.

Se on kuin kierre tai verkko josta pitää riuhtoa itsensä irti. Sitten helpottaa kun ylilääkintä purettu ja viekkarit selvitty jos kyse niistä. Parasta on tässä tilanteessa pitää itseään niin paljon erossa kun kykenee

Toki uskon että jotkut psykiatria invalidisoi myös pysyvästi ja muunlaisella vähemmän medikalisoituneella hoidolla näin ei olisi välttämättä kähnyt

Avohoidosta voi toki lähteä sitten kuuseen ja jos on työkyvytön esim lääkkeiden tai vieroitusten seurauksena, uusia myös reseptinsä halutessaan esim tk:ssa tai ottaa toimeentulotukia nuppitukien sijaan. Jos haluaa olla periaatteellinen. Toki voi joutua karensseihin jos ei kykene töihin

Anonyymi kirjoitti:

Varmaan hankalinta on lähteä hoidosta lääkepommin ja täskyn jälkeen mikä osastolla pudotetaan. Aineissa lähteä selvittelemään että mitäs seuraavaksi pää sekaisin pahimmassa tapauksessa ylilääkinnästä. Silloin voi olla monin tavoin sidoksissa pakostakin lääkäreihin että saa esim reseptejä uusittavaksi tai esim toimeentuloa kun ei ainakaan pahimmassa pöhnässä taida monelta toimeentulo onnistua. Sinne sitten nöyränä almuja hakemaan ollen jollain tavoin koukussa psykiatriaan

Psykiatria pahimmillaan haitallisilla pillereillä invalidisoi ihmisiä jotka se tekee riippuvaiseksi itsestään esim toimeentulon ja respojen muodossa ja ajaa medikalisoituneen lääkekeskeisellä mallilla ihmisiä työkyvyttömyyteen pahimmillaan. Osan sitoo pahemminkin verkkoonsa jonka on ymmärryksen puutteessa tehnyt huonokuntoiseksi esim haitoilla tai ylilääkinnällä. Kun ihminen on toimintakyvyrön psykiatrian seurauksena häntä voidaan pakottaa lisäpsykiatriaan.

Se on kuin kierre tai verkko josta pitää riuhtoa itsensä irti. Sitten helpottaa kun ylilääkintä purettu ja viekkarit selvitty jos kyse niistä. Parasta on tässä tilanteessa pitää itseään niin paljon erossa kun kykenee

Toki uskon että jotkut psykiatria invalidisoi myös pysyvästi ja muunlaisella vähemmän medikalisoituneella hoidolla näin ei olisi välttämättä kähnyt

Avohoidosta voi toki lähteä sitten kuuseen ja jos on työkyvytön esim lääkkeiden tai vieroitusten seurauksena, uusia myös reseptinsä halutessaan esim tk:ssa tai ottaa toimeentulotukia nuppitukien sijaan. Jos haluaa olla periaatteellinen. Toki voi joutua karensseihin jos ei kykene töihin

Lue lisää

No ei tuo kyllä mikään poikkeuksellisen vaikea teko ollut lähtä osastolta, ja lopettaa niitä lääkkeiden syöntejä, eikä hirveästi ole tarvinnut nöyristelläkkään elantonsa eteen. Ihan ne on lakisääteisiä etuuksia, kun vaan sen verran kynä pysyy kädessä että paperin pystyy täyttämään.

Anonyymi kirjoitti:

"Ja pitää sitten huolta ettei joudu uudestaan "hoitoon" siellä missä asuu. "

Tätä vartenhan ei tarvitse edes muuttaa toiselle paikkakunnalle.

Juuri näin.
Aika pitkälti se on itsestä kiinni, joutuuko sinne hoitoon vai ei. Ei siihen muuttamiset vaikuta.
Vaikka maisema ja ympäristö vaihtuisi, mieli ei välttämättä muutu, se kulkee mukana aina.

On hyvä kirja. Auttoi paljon ymmärtämään kun kävin pahinta vieroitushelvettiä lääkkeistä läpi.

Suosittelen myös kirjoja:
Joanna Moncrieff:
The Bitterest Pills: The Troubling Story of Antipsychotic Drugs
Ja
The Myth of the Chemical Cure: A Critique of Psychiatric Drug Treatment

James Davies:
Cracked: Why Psychiatry is Doing More Harm Than Good
Löytyy vissiin myös suomeksi

Anonyymi kirjoitti:

On hyvä kirja. Auttoi paljon ymmärtämään kun kävin pahinta vieroitushelvettiä lääkkeistä läpi.

Suosittelen myös kirjoja:
Joanna Moncrieff:
The Bitterest Pills: The Troubling Story of Antipsychotic Drugs
Ja
The Myth of the Chemical Cure: A Critique of Psychiatric Drug Treatment

James Davies:
Cracked: Why Psychiatry is Doing More Harm Than Good
Löytyy vissiin myös suomeksi

Lue lisää

Seuraavaksi aion lukea kirjoista Grace Jackson: Drug-Induced Dementia: a perfect crime
Jossa käsitellään lääkkeiden etenkin psyykenlääkkeiden yhteyttä aivojen rappeutumiseen ja dementiaan. Koen myös itse saaneeni pahaa haittaa lääkkeistä myös millaista aivosumua, muistiongelmia, kognitiivisia ongelmia on käynyt läpi aivoissa esim monilääkinnän ja vieroitusten aikana enkä ihmettelisi jos joku aivoja rappeuttava muistisairaus iskee ennenaikaisesti kaikesta siitä sotkusta mitä vuosien ja vuosien ajan lääkkeillä tein aivoilleni. Olen varjo siitä mitä olin ennenkuin kritiikittä aloin napsimaan aineita.
Mutta sillä on mentävä mitä jäljellä on typerästi psykiatriaan uskoneena. Psykiatria suhtautuu tähänkin aiheeseen välinpitämättömästi että mahdollisesti aiheuttavat rappeumaa ja toiminnanhäiriäitä ihmisten aivoille ja altistavat heitä esim dementialle ja kognition ongelmille. Uskon että tulevaisuudessa kun on psykiatriassa kehitetty jotain uutta sontaa mitä puskea voidaan esim uskaltaakin jo kritisoida antipsykoottien ja masennuslääkkeiden pitkäaikaiskäytön ja ennenkaikkea vastuuttoman monilääkinnän negatiivisia vaikutuksia aivoterveydelle. Jos johonkin psykiatrian haaraan voisin uskoa olisi tutkimukseen jossa esim ravinnon ja elintapojen yhteyttä mielialaongelmiin ja ahdistukseen ynnä muigin keskitrymisongwlmiin tutkittaisiim. Se toivottavasti on tulevaisuutta eikä ihmisten aivojen rappeuttaminen pitkäaikaisilla toksiineilla. Jossa lähdetään tosi kokonaisvaltaisesti hoitamaan kehoa miettien miten esim ahdistustasoja tai masennusta voisi elintavoilla hoitaa.

Anonyymi kirjoitti:

On hyvä kirja. Auttoi paljon ymmärtämään kun kävin pahinta vieroitushelvettiä lääkkeistä läpi.

Suosittelen myös kirjoja:
Joanna Moncrieff:
The Bitterest Pills: The Troubling Story of Antipsychotic Drugs
Ja
The Myth of the Chemical Cure: A Critique of Psychiatric Drug Treatment

James Davies:
Cracked: Why Psychiatry is Doing More Harm Than Good
Löytyy vissiin myös suomeksi

Lue lisää

Psyykenlääkkeet ovat puoskarointia.

Tämä on todella valitettavaa, ja kaiken lisäksi totuus nykytilanteesta.
Tuo mies ei ole ainoa, jolla on tuollainen tilanne. Heitä riittää, jotka kuitenkin tarvitsisivat apua ja tukea pärjäämiseen.