Tunnen olevani hyljeksitty nainen uskovaisten keskellä. Minulla ei ole ystäviä eivätkä miehet arvosta minua.
Täytyy rukoilla Jumalalta voimaa näiden kärsimysten keskellä, Hän ainakin rakastaa minua ja hyväksyy minut sellaisena kuin olen.
Mutta mielellään sitä jo ennen taivaaseen siirtymistä haluaisi kokea edes hiukan maallista onnea, mitä muut saavat kuin apteekin hyllyltä. Mies, perhe, omakotitalo, auto, työpaikka jne.
Täytyy rukoilla Jumalalta voimaa näiden kärsimysten keskellä, Hän ainakin rakastaa minua ja hyväksyy minut sellaisena kuin olen.
Mutta mielellään sitä jo ennen taivaaseen siirtymistä haluaisi kokea edes hiukan maallista onnea, mitä muut saavat kuin apteekin hyllyltä. Mies, perhe, omakotitalo, auto, työpaikka jne.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Voisko välillä olla ajattelematta kaikkea niin rankasti.
Tänään vois aloittaa esim. siitä että tekee jotain pientä ehkäpä jopa itsell hyödyllistä. Ja on asioita, joista on sekä itselle, että muille hyötyä.
Luuletko oikeasti onnen olevan siinä, että on mies, auto, talo jne... Kuulehan nyt; mulla oli mies, lapset, talo, Volvo, moottoripyörä, työpaikka, rahaa, vene ja helvetinmoinen tyhjyys. Nyt on kerrostalokämppä, vanha auto, huonot tulot ja onni elämässä. Ei se tule materiasta tai miehestä se onni. Se tulee sisäisestä rauhasta.Onko lestadiolainen maailma noin materialistinen?
En ole materialisti, mutta olen katkera siitä, kun muut ikäiseni ja paljon nuoremmat saavat miltei kaiken, mitä he haluavat. Minua elämä vain moksii kuonoon vuodesta vuoteen. En halua mennä edes suviseuroihin. En kestä nähdä niitä menestyjiä, onnellisia naamoja ja purtuja kauloja. Naimattomia ei juuri arvosteta, perheet ovat kaikki kaikessa.
naimattomuus sopii tosi hyvin.
En haluakkaan koskaan naimisiin, koska tiedän, ettei minusta saa isää tekemälläkään.
Olen onnellinen, kun voin elää yksin.
Mulla on pieni auto, kerrostalo kämppä ja pienituloinen työ.
On kivaa, ku ei tarvi pakon edessä lähteä hakee suuripalkkaisempaa työpaikkaa.
Niin, olen jo 24 vuotta ja naimattomana aion pysyä tulevaisuudessakin.
Ei edes se haittaa, että lähes kaikki täysikäisyyden saavuttaneet sisaruksenikin ovat naimisissa.
Mun on hyvä näin.
Rauhan yhdistyksellä eräs nainen seuraa mua, ja mä koen sen ahdistavaksi.
Lähden aina karkuun, ku se tulee luokse. Se on muuten ihan kivan oloinen, mut mä en tarvi naista.
Tuskin heillekään kaikkea ojennetaan hopealautasella. Monet tekevät paljon työtä saavuttaakseen hyvän työn ja onnellisen parisuhteen jne. Voihan se olla, että näet heidän elämästään vain ruusuiset puolet - et sitä uurastusta, jota kaiken sen hyvän ylläpito vaatii.
Jokainen saa elämältä turpaan kerran jos toisenkin. Se kasvattaa luonnetta ja tekee sinusta vahvemman. Tsemppiä :)
sun kirjoitukset haisee feikeiltä!!
Hyvä, jos olet tyytyväinen elämääsi. Minulla on toivomus "päästä isäksi" tai ainakin löytää nainen elämääni. Ilman lapsia voin pärjätä, mutta elämää ilman naista en halua kuvitella. Kunhan vain sopiva löytyisi...
Olen nähnyt läheltä parinkin perheen elämää, joilla näyttää olevan mammonaa. Ovat yrittäjiä ja lähes aina vaativassa työssään kiinni. Suviseuroissa voi näyttää, että heillä on kaikkea, mutta ainakin yhteistä vapaa-aikaa normaalisti todella vähän. Vastuu painaa ja loman aika saattaa olla ehkä joskus.
Saahan sitä vannoa ihan mitä vaan, mutta asioilla on vaan tapana kääntyä päälaelleen aikas usein.
Saahan sitä vannoa ihan mitä vaan, mutta asioilla on vaan tapana kääntyä päälaelleen aikas usein.
että saan olla naimaton.
Ei se onni välttämättä ole aina sitä, minkä näkee itselleen hyväksi.
Tiedän joitain uskovaisia, jotka haaveilee, että sais joskus kokeilla alkoholia.
Näin ihminen luulee, että, ku se saa kokea maailmallista iloa, että hän tulisi onnelliseksi.
Kuinka paljon alkoholi aiheuttaakaan ongelmia täällä.
Eikä perheellisenkään elämä ole yhtä auvoa.
Aivan samanlaiseksi arkiseksi aherrukseksi se muuttuu ennen pitkää.
Joillekin on tarkoitettu puolisot, toisille ei.
Olen itse siinä määrin onnellisessa asemassa, että en edes tarvi puolisoa.
Näin ei tarvitse olla Jumalallekaan katkera siitä, ettei sellaista löydy...
Korjaus edelliseen :Aivan tavalliseksi arkiseksi aherrukseksi se muuttuu ennen pitkää.
Lisäystä: eikö silloin pitäisi olla onnellinen, kun saa olla uskomassa. Mulle riittää, että kerran pääsen taivaaseen.
Hyvä, että joku on tyytyväinen sinkkuuteensa. Itse en tahdo jaksaa tätä yksinäisyyttä ja tunnetta siitä, että olen jotenkin huonompi kuin muut, kun en ole kenellekään kelvannut.
Mene ja tiedä, sopeudunko joskus pakon edessä osaani. Ei kai tässä muu sitten auta...:(
huoli naista?
Pelkäksi kaveriksi?
Ihan oikealla mielellä kyselen. (vai pelkäätkö, että se sinut manipuloi tykkäämään, jos ketään ylipäänsä voi tykkäämään saada)
Ja on mulla kavereina tyttöjäkin.
Aina, jos joku kiinnostuu liikaa, niin tekeydyn tylsäksi. Ja yleensä yritykset jääkin siihen. Voin jatkaa jälleen tavallisena kaverina.
Mua on aika vaikea manipuloida tykkäämään toisesta.
Kerran nuorempana näin todella kauniin vl-tytön johon ihastuin heti. Jouduin pysyttelemään tosissaan erossa siitä, ettei se menisi pitemmälle.
En tiedä, tykkäskö se tyttö minusta.
Minä vai näin, että helpompi olla yksin.
Se oli vaikeaa, mutta olen iloinen, että onnistuin. Nyt tuo tyttö on naimisissa ja mulla ei voi enää tullakkaan kiusauksia.
Vanhetessaan sitä ei enää noin suinpäin vain ihastu toisiin. Nykyisin pidän naisiakin vain ihmisinä. En sen kummempina.
Pyysit varmaankin myötätuntoa kärsimyksiisi, tai mahdollisesti ratkaisua ongelmiisi.
Oloasi tuskin helpottaa tilanteesi vähättely ("ei se kuule muillakaan ole helppoa...")
tai vertailu ("sillä ja sillä on vielä kurjempaa.").
Jos jollain muullakin on kurjaa, niin ei se sinun tilaasi paranna.
kurjuutta voi olla siviilisäädyssä jos toisessakin, mutta eri tyyppistä:
- naimisissa oleva voi miettiä, että ei ole nähnyt riittävästi vaivaa avioliiton eteen, tai että työtaakka näännyttää.
- naimaton taas tuntee olonsa arvottomaksi/kelpaamattomaksi, ja sellaiseksi, joka ei ole edes saanut mahdollisuutta yrittää...
ja itse alan tuntea itseni besserwisseriksi, joten on kai paras lopettaa paasaaminen... :)
Aivan ensimäinen perusasia on arvostaa itseään tasavertaisena Luojan luomana persoonana. Itsensä halveksunta on, jos sanoisi, Luojansa halveksintaa. Ihmiset ovat usein liiaksi käpertyneet itseensä, puutteisiin ja vikoihinsa eivätkä näe valoa juuri missään. Kuitenkin elämä on valtavan hieno asia jota enkelitkin himoitsevat.
Mitä enemmän onnea vaatii, sitä huomaamattomammaksi se käy. Sanotaan että onni on kuin pelokas lintu joka piiloutuu etsijäänsä, metsästäjäänsä.
Sanotaan myös että toiveet yleensä toteutuu, mutta kannattaa toivoa ja rukoilla että ne tapahtuisi juuri silloin kun niiden aika on, eli tapahtukoon Sinun tahtosi, eikä minun.
Kun ihminen on luottavainen ja nöyrä niin silloin usein tilanteet muuttuu, silloin kun niiden pitääkin tapahtua.
Usko, toivo, luota, ja rakasta myös itseäsi.
Mitä pitäis olla, jotta onnellinen olisit? Onko omissa asenteissa hiukan tarkistamista?
"hiukan maallista onnea, mitä muut saavat kuin apteekin hyllyltä. Mies, perhe, omakotitalo, auto, työpaikka jne. "
mies- joo on
perhe- joo on
omakotitalo-joo ei (vuokralla)
auto (on, velkainen)
työpaikka-joo on, pätkä sellainen
viisi vuotta sitten, ei mitään noista ja ei ollut kamalaa silloinkaan.
Etkö olekin vl? Minäkin olin aikoinani, kunnes tunsin, etten ole onnellinen tässä herätysliikkeessä. Elämä oli ahdistavaa ja rajoittunutta. Siitä oli hankala nauttia ja tiedän, että Jumala on antanut elämän lahjaksi, josta pitää nauttia. Siksi erosin vl-liikkeestä ja olen nyt tavallinen uskovainen, joka käy luterilaisen kirkon Jumalanpalveluksissa. Läheisteni (ovat vl-liikkeessä) paheksunnasta ja osittaisesta hyljeksimisestä huolimatta olen onnellinen ja helpottunut, kun uskalsin lähteä. Täällä tavallisessa kirkossa minua ei hyljeksitä, eikä paheksuta, vaan minut otettiin avosylin vastaan ja rakastetaan kuin lähimmäistään. Täällä olen onnellisempi kuin vl-liikkeessä. Suosittelen sinullekin tällaista ratkaisua elämääsi. Täällä on helpompaa puhua ihmisten kanssa asioista ja ystäviä syntyy melkein kuin sieniä sateella. Ehkäpä se rakaskin saapuu elämääni nyt helpommin kun elämä ei ole niin rajoittunutta ja siitä uskaltaa nauttia.
Ennen et voi tietää mitä onni on jos et uskalla tehdä vaikeitakin päätöksiä.
Voimia sinulle!
Vastaa mieluummin kysyjän kysymykseen, jooko.
Jos sinulle ei ole vastauksia kysyjän kysymyksiin, niin älä arvaile kysyjää itseään.
Yritetään paneutua tähän aiheeseen hieman, jos Jumala suo.
Koet olevasi hyljeksitty. Tunteessasi ei ole mitään vikaa, kokemuksesi on siis täysin oikea.
Olen mies, monen lapsen isä ja monen isoisä myös.
Pappa siis.
Miehenä haluaisin kuulla lisää tuosta aiheesta, "miehet eivät arvosta sinua."
Mistä kaikista asioista johtuen olet tullut tällaiseen johtopäätökseen? Voisitko kertoa siitä lisää.
Minä uskon että aina tytölle syli löytyy. Yksi tyttäristäni on edelleen naimaton. Hän ei innostu miehiin liittyvistä kannanotoistani. Hän vaikuttaa hyvin onnelliselta ilman miestä omassa huushollissaan.
Rukoile rohkeasti Jumalalta suoraan miestä itsellesi, turha sitä on kierrellä.
Sinulla on hyvä ja oikea tarve saada itsellesi sinua rakastava mies. Sen pyynnön voi esittää Jumalalle kursailematta.
Jumala ei sitten ole mikään voimaton vaari, voi alkaa pyyntösi jälkeen piankin tapahtumaan.
Älä sitten tyttö pelkää ja vetäydy, ei mies välttämättä tiedä eikä tajua, että sinä pelkäät muita asioita kun häntä.
Jos sinä pelkäät ja vetäydyt, niin hänkin voi vetäytyä, ajatellen olevansa niin huono mies, ettei kelpaa tuolle tytölle.
Mies siis etsii turvallista ihmistä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mies etsii ensisijassa naista jonka seurassa hän ei koe valtavaa muutostarvetta oman eletyn elämänsä suhteen.
Jos haluat jatkaa aiheesta, niin valota hieman enemmän tuota kysymystä, mistä olet tullut sellaiseen johtopäätökseen, etteivät miehet arvosta sinua.
Entä, jos on pyytänyt jo kauan, eikä mitään tapahdu... Onko se vain niin, että jokaisella on se oma ristinsä, joka on kannettava. Toisella se on yksinäisyys, jollakin toisella joku muu.
Voiko tähän asiaan itse vaikuttaa kovin paljoa? Mitä minä voisin tehdä, että löytäisin miehen? Oikeastaan tiedän kyllä vastauksen. Pitäisi liikkua enemmän, tutustua ihmisiin... Mutta, mutta... Kun viihdyn kotona, kun olen tällainen tylsä, tuppisuu, että en suuremmassa porukassa saa sanaa suustani. Onko minun siis tyytyminen elmään yksin? Kun tiedän, että itse en miestä itselleni metsästämään pysty. Kyllä sen täytyy tulla minua vastaan ja kiinnostua minusta. Mutta eihän sellaista tapahdu (ainakaan minulle)!
Vaikka, ei tämä vanhapiikuus niin kamala asia ole. Yleensä olen tyytyväinen elämääni. Omia asenteita kannattaa aina silloin tällöin päivittää, jos joku asia alkaa tympiin. Kaikkea voi tarkastella niin monelta kantilta.
Mutta kyllähän se tuolla mielen syvimmissä sopukoissa aina kytee toive rakkaudesta.
"... aina tytölle syli löytyy..." Enpä usko, että löytyy.
Kiitos avoimista mielipiteistäsi. Käsitin että olet pyytänyt mie4stä jo kauan?
Panin merkille ainakin kahdessa kohdassa viestiäsi selkeän negäätion, kuvailen viestisi sisältöä seuiraavilla sanoilla:
Näin toivoisin tapahtuvan, mutta ei näin voi kuitenkaan tapahtua, ei ainakaan minulle.
Päättelen tästä että et usko rukouksesi vaikutukseen, koska uskot ettei näin voi tapahtua.
Voiko asiaan vaikuttaa mitenkään itse?
Totta kai voi. Jo naisen katse, joka kertoo miehelle että olen sinusta kiinnostunut, vaikuttaa positiivisesti.
Osoita kiinnostuksesi hienovaraisella tavalla hänelle josta itse olet kiinnopstunut. Muutoin mies ei ole tietoinen sinun tunteistasi, ei hän niitä arvaa.
Selkeä kehon viesti voi kertoa hänelle sinun kaipuustasi, hänkin on rakkautta ja hellyyttä kaipaava ihminen kuten sinäkin.
Pieni kosketus sopivassa paikassa aivan kuin huomaamatta, lempeä katse, suloinen puhe etc. Kyllä mies naisen lämmön aistii ja kaipaa sitä uskomattoman kovasti.
Elikkä vaikka et saakaan sanaa suustasi, niin pyri koskettamaan jollakin tavalla, vaikkapa ruuhkan turvin.
Tlevan vaimoni kotiin minäkin menin reilut 30 vuotta sitten. Sain hyvää kahvia ja pullaa, se teki hyvää, minä nain hänen huushollistaan että homma on tuolla tytöllä hanskassa, eikä peukalo ole keskellä kämmentä. Kertaakaan en ole joutunut pettymään tässä asiassa yli 30 vuoden aikana. Kyllä mies arvostaa saapaa naista, sitä ei tarvitse hävetä.
Hei ystäväni, kyl sä siihen pystyt. Ensin on opittava piois tuosta "minä en pysty" asenteesta.
Älä tuijota itseesi liikaa. Älä mitätöi itseäsi, älä itsellesikään! Älä suostu sellaiseen.
Ja ei mene kuule kauankaan kun vierelläsi tepastelee onnellinen mies, valmiina tekemään sinut onnelliseksi.
Tuo on ihana asia kuulla kun sanot "toive rakkaudesta", se on hyvä toive. Voi miten joku vapaa mies olisi tosi onnellinen kuullessaan toiveestasi ihan henkilökohtaisesti.
Rohkeutta tyttöseni, kyllä sinä pystyt. Niin monia nuoria sisariamme vaivaa tuo itsensä mitätöiminen ja vähättely. Minä täällä vaan....,
mitäs minusta.... Siunausta yrityksellesi !!!
Kannustavia kommentteja! Kiitos! :)
Yleensä yritän kaikin tavoin välttää katsomasta ihasukseni kohdetta. Miksikö? Ettei hän vain arvaisi, että tykkään. Ja etten saisi miehenkipeän vanhanpiian mainetta. (Vaikka tottahan se on). Nurinkurista, eikö totta?
Tekis mieli katsoa ja antaa jotain vihjeitä, mutta kuitenkin pidän katseen tiukasti muualla. Sanoit, että vois vaikka koskettaa... No huh, huh. Mitähän se mahtais minusta ajatella...
Älä kutsu itseäsi nimellä vanhapiika. Sinkku tai vapaa ovat parempia ja trendikkäämpiä.
Vanhapiika on vasten tahtoaan jäänyt yksin.
Sinkku on taas sellainen, joka on valinnut yksinäisyyden ja sinkut ovat ylpeitä siitä.
Itsekin olen sinkku!
Ja vapaa on sellainen, jolla on haku päällä, eikä halua vielä nimittää itseään vanhaksi piiaksi.
Eihän naisen kosketusta mikään voita.
Ihania vastauksia, kun kannustetaan naista olemaan nainen ja näyttämään tunteet ja hellyys ja kaipaus. Liikuttaa nuoren naisen sydäntä, joka tuntee itsensä usein turhaan liian huonoksi, liian tavalliseksi ja arkiseksi.
Kyllä Jumalan valtakunnan asuminen on parhaimmillaan sitä että saa kokea rohkeasti olevansa ihminen ja rakastettu, riippumatta siviilisäädystä, viehättävyysasteesta tai painoindeksistä.
On mieltä ylentävää kun huomaa että tuollaisiakin miehiä on, jotka osaavat nähdä naisen ihmisenä ja arvostavat kosketusta ja naiseutta. Liian usein kokee olevansa vain lihaa: rintoja ja pakaroita, ihmisyys ja kasvot eivät tunnu naisessa merkitsevän joillekin mitään-..
Itse olen sairastanut bulimiaa heikon itsetunnon ja miehiltä saamieni ulkonäköön liittyvien ahdistavien kommenttien seurauksena. Onneksi olen nyt saanut psykiatrista apua, ja olen pääsemässä takaisin elämään. Mutta koko ajan mietin alitajuisesti, että millainen minun pitäisi olla että kelpaisin ihmisenä enkä vain ulkoisesti kauniina naisena. En ole luopunut haaveestani löytää mies, joka pitäisi sylissä ja arvostaisi ihmisyyttäni kaikista kolhuista ja haavoista huolimatta. Kuika paljon rakkautta ja kosketusta minulla olisikaan annettavana miehelle jonka kanssa kokisin itseni eheäksi..
Kuitenkin, oli sitten rakastettu tai ei, elämää ei Jumala ole maanpäällä tarkoittanut täydelliseksi, se on vajavaista ja raadollista, ristin kantamista. TÄydellisyys on taivaassa. Kunpa saisi vaan sellaisen elämän, että jaksaisi kilvoitella taivaaseen.
Mukavia suviseuroja ja kesää kaikille kaipaaville ja rakkaudennälkäisille. Ette ole yksin. Nauttikaa naiseudesta ja kesästä. Jumala tietää kunkin tilanteen ja tietää miten on kellekin paras. Elämä on kuitenkin elämisen arvoista!
Kiva oli lukea sinun avointa ja rehellistä viestiäsi.
Osut asian ytimeen. Hyvin suuri syy sisäisiin kipuihin on tuo etten koe tulevani hyväksytyksi ja rakastetuksi sellaisena kun olen. Kuulua jollekin ja kuulua johonkin, nehän ovat meidän perustarpeitamme.
Mies poloinen ei sille mitään voi, että hänen silmänsä toimivat niin kuin ne toimivat. Mies syttyy naiseen ensimmäiseksi silmiensä kautta, sitä ei voi muuttaa.
Mies voi kuitenkin kasvaa miehenä. Ja näin kun ikää on jo kertynyt (minullekin) alkaa nähdä muodoissa piilevän naiseuden, tuon herkän ihmisen joka kaipaa huomiota ja hellyyttä itselleen. Naisen ehkä tärkein tarve on tuntea olonsa turvalliseksi.
Minä - kuvamme on monen tekijän summa. Perustaltaan se muotoutuu kolmivuotiaaksi asti.
Minä - kuvan ydin on muotoutunut jo kohdussa. Ja jatkuu kohdun ulkopuolella äidin sylin lämmössä, äidin hellissä sanoissa, lempeässä äänessä ja äidin maitoa vuotavissa rinnoissa. Olen arvokas koska äiti hoitaa ja rakastaa minua, hän ei hylkää. Näin syntyy horjumaton perusturvallisuus.
Mitä turvattomampi ihminen on, sen enemmän hänen minuutensa ja omanarvontuntonsa ohjautuu aikuisenakin ulkoa tulevien viestien mukaan, sanallisten ja sanattomien viestien mukaan.
Jumala on rakkaus, eikä se ole sattuma että näin on. Jumala on meidän Luojamme, hän on Lunastajamme ja pyhittäjämme, Kolmiyhteisessä persoonassaan, Isä Poika ja Pyhä Henki.
Vihollinen tietää sen, mitä kaikkea rakkaus merkitsee ihmiselle. Se on käytännössä niin, että rakkaus merkitsee lyhyesti sanoen koko onnellista ihmiselämää. Myös sitä aluetta elämää jossa me voimme erilaisina ihmisinä, miehinä ja naisina, tulla onnelliseksi yhdessä.
Juuri siksi vihollinen pyrkii aina ensimmäiseksi rikkomaan rakkauden. Rakkaudettomuus rikkookin sitten jo lopun ihmisen.
Rakkauden vastakohta ei ole mielestäni viha, vaikka usein niin puhutaankin, vaan rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys toisen ihmisen tarpeista.
Mukavaa, että täällä tuntee välillä ihan oikeaa uskovaisten välittävää rakkautta eikä vain feikkejä tekaistuja provokatiivisia sepustuksia joilla tyydytetään ties mitä tarpeita.
Tulee rauhallinen olo lähteä suviseuroihin, kun tuntee että ihmisiä me siellä olemme kaikki. Armahtavia ja inhimillisiä.
jos joku on minun kanssani yrittänyt viedä itseltään hengen laihduttamalla ja tavoittelemalla sellaista vartaloa, mitä maailmassa arvostetaan, niin yritä vapautua ahdistuksesta ja pakkopaidasta! Vaikka emme toisitamme tiedä, tuemme toisiamme siinä, että jaksamme etsiä itseä sieltä ruumiin kuoren alta, ja luotamme että jumala näkee kaiken ulkonaisen taakse, ja ohjaa luoksemme ihmisiä jotka arvostavat ihmistä ruumiin muotojen tai muodottomuuden, vaatteiden ja helyjen takaa.
Mennä naimisiin. Helpommalla pääset naimattomana. Ei tarvitse selitellä kenellekkään menemisiä ja tulemisia.
Ei tarvitse surra omien lasten sairauksia.
Jos saisin uudelleen valita, valitsisin naimattoman elämän.
Tuo kirjotuksesi sai minut vastaamaan, koska ymmärrän jotenkin tunteesi niin hyvin. Tosin itse olen vasta 18-v ja alakanut aika vasta seurustelemaan, joten elämäntilanteestasi minulla ei ole kokemusta. Kuitenkin olen ajatellut ja pelännyt usein sitä, että entä jos minusta tulisikin vanhapiika. Tuntuu, etten kestäisi sitä yksinäisyyttä. Tarvitsen miestä rinnalleni, ja olenkin tästä tilanteestani todella onnellinen ja kiitollinen. Haluan kuitenkin sanoa sinulle, että elä vaivu epätoivoon ja itsesääliin. Ainut apu tilanteeseesi on rukous ja usko siihen, että kaikki menee niinkuin Jumala on hyväksi nähnyt. Tosi asiahan on, ettei Jumala ole luonut kaikille puolisoa. Niinpä yksinäistenkin elämällä voi olla hyvin merkittävä tarkoitus ja onkin. Ketään ei saa arvostella naimattomuuden takia. Eikä saisi ajatella, ettei kelpaa kellekkään. Täytyy vain luottaa Jumalan johdatukseen. Uskon, että elämä ei ole sen onnellisempaa perheellisellä kuin perheettömälläään. Kummassakin on varmasti omat hyvät ja huonot puolensa, eikä niitä voi oikein vertailla. Toivon siis sinulle vain voimia jaksaa ja luottamusta siihen, että jos sinulle on mies tarkoitettu, se löytyy vielä!! Tiedän erään nelikymppisen veepparin, joka meni vasta naimisiin ja hänellä on nyt yksi lapsi. Koskaan ei saa siis luovuttaa.. :)
3 "Autuaita ovat hengessään köyhät,
sillä heidän on taivasten valtakunta.
4 Autuaita murheelliset:
he saavat lohdutuksen.
5 Autuaita kärsivälliset:
he perivät maan.
6 Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja
jano:
heidät ravitaan.
7 Autuaita ne, jotka toisia armahtavat:
heidät armahdetaan.
8 Autuaita puhdassydämiset:
he saavat nähdä Jumalan.
9 Autuaita rauhantekijät:
he saavat Jumalan lapsen nimen.
10 Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.
Myös on kirjoitettu niin, että joka Jeesuksen tähden elämänsä kadottaa, on sen saava moninkertaisesti. Kun taas se, joka elämänsä haluaa säilyttää, menettää sen.
Ole onnellinen, sillä sulla on todella hyvä osa.
Ja vielä on kirjoitettu, että mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, se teille annetaan. Jos paha ihminenkin osaa antaa nälkäiselle lapselleen leipää kun tämä sitä pyytää, niin eikö taivaallinen Isämme sitten voi antaa meille kaikkea hyvää, kun me sitä pyydämme?