Onko se tämä ajan henki vai mikä, mutta ei yhtään jaksa mitään unelmahöttöä. Eikä haittaa tippaakaan vaikka jäisin ilman vaimoa. Jos se nyt koskaan kovin paljon haittasi. Älä ota henkilökohtaisesti. Olen vaan niin vanha jo.
Jotain on tapahtunut viime aikoina
Anonyymi-ap
44397
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Ei kaikki halua itselleen puolisoa.
Näin se on tietenkin.
Tiedätkö miten tämä meidän juttu menisi:
Näin. Meillä olisi omat kodit lähtökohtaisesti. Tokihan siinä kävisi niin että olisimme yökylässä toistemme luona varmaan kovin useasti.
Viettäisimme aikaa yhdessä mutta kummallakin olisi myös omaa elämää, menoja ja ystäviä.
Sitten kun olisimme kimpassa se aika olisi niin luksusta yhdessä, tekisimme vaan ihania asioita mutta osaisimme myös olla vaan kotosalla sohvalla saman viltin alla hyggeilemässä ja tekemättä mitään pakollista.
Aluksi varmaan, mutta lopulta pakottaisin hänet kattoni alle. Lempeästi mutta selkeästi. Omat huoneet saa olla ja kun tavataan isossa tasolla sattumalta, niin ujostellaan.
Voisin muuttaa sinne huoneeseesi, siihen menee pyynnöstäsi sekunti kun olen jo tavaroineen siellä
Törkeää huudella tollasta anona kun kadulla vastaan tullessa et luultavasti edes tervehtisi. 😄
😥😥😥
Ei itselläkään kaikki mennyt niin kuin olisi halunnut. Mutta se on tärkeintä, että on elänyt eikä vaan ollut hengissä koko elämän ajan. Tavallinen arki kelpaa hyvin. Lupasin itselleni, että vietän lopun elämää yksin, mutta olen viime kuukausina avannut sydämeni uudelleen mahdollisuudelle, että joku ihana ihminen tulee elämääni ja haluaa jakaa sen.
Miksi lupasit että vietät loppuelämäsi yksin? Kuulostaa aika radikaalilta naiselle, tosin taitaa olla nykyään erittäin yleinen päätös. Puolisoa ei välttämättä tarvitse mihinkään. Ja mikä sai uudelleen avautumaan?
Liian monta väärää tyyppiä osunut kohdalle ja ymmärrys siitä, että minulle sopivaa miestä ei ole välttämättä olemassakaan. Muisto tunteista erästä miestä kohtaan sai sydämen heräämään uudelleen. Jos se juttu tuntuu hyvältä ja oikealta niin miksei...
Niin tosiaan, mihin nainen enää tarvii miestä tai mies naista? 😜
Oliko se mies jossain mielessä parempi kuin muut?
Ooh, nyt tajusin!
En ole ollut hänen kanssaan suhteessa, joten en mitenkään pysty vertaamaan paremmuudessa niihin miehiin joita olen rakastanut aiemmin ja joiden kanssa on ollut suhde. Ne joita rakastin eivät ole olleet vääriä vaan ihan hyviä juttuja, jotka nyt vaan syystä tai toisesta eivät onnistuneet. Nuo välissä olleet väärät tyypit oli vain vääränlaisia tapailutyyppejä tai ihastuksia, eivät olleet rakkautta ainakaan itselleni. Tyypit vaan saivat kyllästymään koko miessukupuoleen pitkäksi aikaa, puhutaan useista vuosista. Nyt siis pari kuukautta sitten avasin sydäntä uudelleen.
Lisään tähän vielä, että muistot on miehestä, joka on ollut ensirakkauteni.
Eli syynä ei ole se että kaipasit ensirakkautta seurustellessasi niiden muiden miesten kanssa?
Mä olen tavallaan aina kaivannut häntä. Mutta niin vaan tapahtui, että aina on ollut esteitä. En nyt tarkemmin tähän laita, mutta sen verran, että en ole koskaan kertonut hänelle tunteistani. Koskaan en ole kertonut ystävillekään. Tai jos olen kännissä joskus avautunut jollekin ystävälle niin sitten en vaan muista.
Minkä ikäinen olet?
Unohdin vastata kysymykseen.. eli olen kyllä elänyt jokaisen suhteen omanaan. Mutta on tämä yksi henkilö ollut mielessä ja sydämessä aina mukana. Taustalla, paitsi silloin kun olemme olleet yhteydessä.
En ole 2- enkä 3-kymppinen.
Mikä ihmeen ristikuulustelu tämä on? 😅 keräätkö musta tietoja exceliin? 😉
Oletatko hänen olevan täällä?
En kerää. Tunnut vaan tutulta.
En ollenkaan. Olen täysin varma, että hän ei ole täällä.
Moni tyyppi täällä saattaa tuntua tutulta. Sitä kutsutaan palstaharhaksi. Olen täällä ollut joskus useita vuosia sitten, ja sama palstaharha oli silloinkin. Se on normaalia.
No kuka nyt ei kaipaa ensirakkautta ja sitä uskomatonta rakkaudentunnetta, joka vyöryi valtoimenaan ylitse nuoruuden (alku)huumassa. Valitettavasti sitä nuoruutta ja tunnetta ei vaan saa takaisin enää myöhemmin..
Vielä kummallisemmaksi menee, että olen kuvitellut neljää ihmistä ensirakkaudeksi. Kaks näistä sellaisia, joita tuskin edes tunsin. 😂
No oliko kaivattusi se oikea sitten kuitenkin?
Mistäs hemmetistä sen tietää? Oonko itsekään oikea?
ite haluun rakastavan miehen 😌en jaksa ees ajattella mitään monienkaa deittailua ja säätämisiä.. jos Sytyn niin Sytyn. tiedän mistä sytyn ja mitä tarviin ja et mitä voin tarjota.. tiedän myös mitä en enää kaipaa elämääni
Nii. Ihmeellistä, eikö totta kun tolleen tietää...
Et ole vanha.
En ole nuorikaan. Sitä ikäeroa on just sen verran että sillä on vaikutusta.
Oletko eroamassa?
Olen sinkku. 🤗
Mies onkose sitä että oot vanha vai sitä
Että olet nähnyt ja kokenut kaikenlaista
Ja kaipasikin ennenlaikkea vapauden kokemusta.
Jos niin on nii
Tiedä että toinenkin tulivuori haluaa vapautta.
En ole pakottamassa ketään mihinkään .
Sitoumuksiin ..
Koska
Ymmärtän vapaudenkaipuuta ...
Sinä tavallaan vapautti minut jossainvaiheessa.
Joten ole se mitä haluatkin ...
Mullle ei tarvi selittää et miks
Naiselta Miehelle
No varmaan se kun oon nähny kaikenlaista...
En ajattele olevani en vanha en nuori vaan sellainen mikä olen just nyt
Kokenut olen paljon itseni tukahduttamista
Kaipaan siinä mielessä vapautta, että sieluni ja kehoni saa ilmaista itseään sellaisena kuin se on
Parasta olisi jos pystyisit vastaanottamaan ja ymmärtämään sitä
Puolestani voisin pitää kaikki kanavat auki sinulle henkisesti ja fyysisesti
Kun kaksi ihmistä nivoutuu toisiinsa yhteensopivasti
Voi sitoutua fyysisesti jollakin tapaa jos siihen on tarvetta
Toisaalta on jo olemassa henkinen sinetti joka pitää yhdessä
Tunnen itsessäni on paljon säteilevää energiaa, jota mielelläni jakaisin sinulle
Ja tietenkin saisin takaisin monin verroin
Ahaa, eli et ole vielä päässyt kunnolla toteuttamaan tuota puolta itsestäsi? Ymmärrän. Siitä tulee turhautunut olo? Koetko ettet löydä sopivaa miestä tuon puolen vastaanottamiseen?
Vastasin viestiin joka oli Naiselta Miehelle. En ole nainen.
Ei kukaan mun lähimmäisistä halua kuunnella, kun mulle tulee näitä nousu- ja laskukausia. Ei ne osaa sanoa mitään lohduttavaa. Siinä menee vaan kaikki enemmän sotkuun, kun ees yrittää selittää. Ota lääkettä ja päivystykseen, sieltä sairaalaan, ne on ne ohjeet. Ei se ratkaisu mun tyhjyyttä poista. Ja sitten tunnen oloni niin yksinäiseksi tän keskellä. En nyt oikeen voi ottaa yhteyttä sukulaisiin tai ystäviin ja alkaa tunnustaa niille ikuista rakkautta tai ehdottaa niille jotain seksihommia. Se olisi todella outoa.
Saisit koska tahansa tulla luokseni kertomaan.
Enkä minä välitä sellaisesta miehestä, joka seurasi minua monia kertoja.
Kuulostaa creepyltä.