Saadaanko me tietää edes omasta terveydestämme kaikkea

Olen miettinyt samaa, että onko tilannetta, missä jätetään kertomatta?

Ja ihan ilman mt diagnoosia.

Yhdellä läheisellä oli syöpä. Iäkäs.
Se leikattiin. Ei muita hoitoja.
Epäilemättä syöpä levisi mm. haimaan.
Mitään hoitoja ei edelleenkään aloitettu.
Monimielisesti lääkäri jotenkin totesi, että kyllä hän tämän kanssa selviää loppuun asti.

Kyllä meillä Suomessa on se tapa, että potilaalle kerrotaan aina se, mitä tiedetään. Esimerkiksi syövästä kerrotaan ja sen hoidoista, kerrotaan myös, jos hoitoja ei enää voida aloittaa tai hoidot on lopetettava tehottomina. Syöpäkuolema ei tule yllätyksenä kenellekään. Myös lähiomaiselle kertotaan totuus.

Vikoja on, mutta juoksutetaan vaan sinne ja tänne, jos yrittää apua saada.
Kuvantamistutkimuksissa on näkynyt jotain, mitä ei kuuluisi näkyä, siitä olen yrittänyt kysellä, mutta ketään ei kiinnosta, onhan verikokeet ok. Joskus jotkut arvot heitelleetkin, mutta ei väliä, oireilusta huolimatta.
Sydänlääkäri selitti jo vuosia sitten, että verenpaineen nousu johtuu " mielialasairaudesta ", kun taustallani on mt-ongelmia ollut.
Vatsalääkäri sanoi maksastani puhuttaessa, etten varmaan kuitenkaan pysty ilman alkoholia olemaan.
Kovin on kannustavaa joka puolella, ja sitten puhutaan omasta motivaatiosta. Oma motivaatio heikkenee sitä mukaa, kun yrittää vaivojaan hoidattaa ja selvittää, mutta ketään ei kiinnosta.
Terveyskeskuksessa neuvotaan " mene päivystykseen jos et pärjää kotona " , kun taas päivystyksessä sanotaan " puhu terveyskeskuksessa " tai " jos ei mene ohi tai pahenee, tule uudestaan ".
Tällaista on terveydenhuolto täällä " hyvinvointivaltiossa ".