Toiveena hulluus tai sitten ei

Samaa kokemusta on mullakin sekä alkoholista että unettomuudesta (noita sanomiasi myrkkyjä en enää syö uniongelmiini). Lääkäri kyseli multa viimeksi käydessäni, mitä haluaisin ahdistukseeni ja taas tarjosi opamoxia, josta sanoin, ettei sopinut joskus sitä kun kokeilin, mulla myös masennus ja ahdistusta, masennus lääkitty. Etsi toisen samanlaisen kolmiolääkkeen tilalle, sanoin, etten halua, joku benzo sekin (menen noista taju kankaalle, olen tosi herkkä lääkevaikutuksille). Alkoholin käytön vuoksi laittoi verikokeisiin, niissä kaikki ok, alkoholia otan kerran viikossa kunnolla. Esidiabetes kanssa paasto verikokeiden puolesta eli paastosokeri jo neljättä kertaa koholla, pitkäsokerit myös sinne päin, mutta kun olen normaalipainoinen on kuulemma normaalia, ei voi olla diabetes, kun keskivartalosta olen hoikka. Näin mulla, kun unettomuuteen halusin taas apua. Täysin turhaa melatoniinia vaan saa noiden kamalien myrkkyjen eli ketipinor ja mirtazapin lisäksi unettomuuteen, mutta herkästi tarjotaan benzojakin ahdistukseen vaikkei niitä edes voisi tai haluaisi käyttää. Unilääkkeitä saisivat antaa, mutta koska olen sellaista viimeksi neljä vuotta sitten saanut, ei voi nyt kuulemma kirjoittaa ettei tule riippuvuus.

En suosittelisi yhdenkään alkoholistin hoidossa käytettäväksi minkäänlaista psyykenlääkettä.
On ihan omaa kokemusta ja vuosien sekoilut, kun alettiin päihdepsykooseja hoitamaan neurolepteillä ja kaikilla muilla, mielialalääkkeillä, bentsoilla, ym. mitä kaikkea niitä onkaan olemassa.
Ensin olisi muilla tavoin yritettävä hoitaa päihderiippuvuus, ja sen jälkeen katsoa, tarvitseeko psyykepuolta hoitaa enää, kun päihdeongelma on alta pois.
Olen kyllä kuullut, että nykyään on hankalaa saada hoitoa päihdepuolelta, jos on mt-ongelmia, ja mt-puolelta, jos on päihdeongelmia. Usein nämä kulkevat kuitenkin " käsi kädessä ".
Mutta vihoviimeinen hoito on lääkkeet päihderiippuvaiselle, siinä menee vaan entistä sekaisemmaksi niiden yhteiskäytöllä, sekä ihminen että ihmisen elämä.