Kuka tahansa olikin

tai jotka tekivät sen päätöksen kymmenen vuotta sitten kesäkuussa vakituiseen työpaikkaan liittyen, ilmeisesti siitä syystä ettei vanhempi henkilö ymmärtänyt mitään siitä keneen liityi ns. kautta rantain kertominen. Siellä oli ihanat työkaverit ja vaikka hekin esittivät asioita eri tavoilla esittäen, ei siitä ymmärretty mitään. Sekin verotti paljon voimia, koska se oli jokapäiväinen ongelma ettei vaan pystynyt ymmärtämään mitään siitä kenestä oli kyse! Ihan kuin olisi ollut töissä sellaisessa maassa jonka kieltä ei ymmärrä ollenkaan. Se ettei siellä saanut jatkaa töitä, vei mahdollisuuden kiinnostua kenestäkään sellaisesta, josta kauan kerrottiin muualla! Se oli ainoa mahdollisuus voida toteuttaa oma unelma pysyvästä työpaikasta ja siitä että pärjää omillaan! Sen jälkeiset vuodet olivat elämäni rankimpia. Siksi elämääni voi tulevaisuudessa kuulua vain sellainen mies, josta en nyt tiedä vielä juuri mitään! Enkä halua että kukaan kertookaan hänestä, koska haluan itse tutustua häneen ja selvittää onko hän juuri se jonka kanssa haluan loppuelämäni jakaa!