Siltä se tällä hetkellä vaikuttaa. Olla onnellinen edes mielikuvitusmaailmassa. Surettaa silti pako oikeasta elämästä haaveiden pariin, vain siksi, etten osaa elää hetkessä ja siksi, etten saa rakkautta kuin vain unelmissa. Ja poks, sekin katoaa savuna pois minä hetkenä hyvänsä. Arki pudottaa maan pinnalle ja muistuttaa rakkauden jatkuvasta poissaolosta.
Onko kohtaloni viettää elämäni pilvilinnassa
Anonyymi-ap
5281
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei välttämättä ole. Samaa miettinyt. Jos osaisi olla rohkea, sekin auttaisi, mutta kun ainakaan asiat eivät enää ole tietyllä tavalla omissa käsissä.
En voi tehdä välttämättä koskaan mitään tiettyjen asioiden kanssa.
Olen oman elämäni päähenkilö mutta tässä tietyssä asiassa vaan sivustaseuraaja.
Complicated joo mutta näin se on.
Pakastimen virta on huonoa kun joulutorttukokoelma näytti ihan jäätyneiltä raakuilta.
Elämän kautta meille viestitään: älä laita toivoasi katoavaa elämään vaan katoamattomaan Jumalaan. Itse olen onnellinen yksinäisyydestäni. Siis siitä että en löytänyt vaimoa ennen uskoontuloa. Miksi? Koska vasta nyt osaisin suhtautua vaimoon oikealla tavalla: pelastusta ja rakkautta tarvitsevana sieluna. Ennen ajattelin naisen vain kumppanina josta saa iloa ja jonka kanssa olemisesta nauttii. Tiedän että nämä uskovaisten mielipiteet rassaa joitain ihmisiä, mutta sanonkin nämä niitä varten, joita kiinnostaa.
Oma kohtaloni tuntuu tällä hetkellä juuri tuollaiselta. En saa edes yhteyttä kaivattuuni, joten pilvilinnoissa eläminen lienee ainoa ratkaisu...Kunnes/jos näen hänet uudelleen. Surullista, asiat ovat nyt jonkun muun käsissä.
Linnassa