Olikohan isäni piilo narsisti?

Ei vaan olit niin lähellä häntä, että näit hänen ahdistuksensa joka johtui muista asioista.
Aikuisilla on monenlaisia ahdistuksia ja murheita. Älä isääsi syytä. Hän teki parhaansa mitä osasi. Harmi jos sinulla on jäänyt kurjia muistoja. Hän ei varmaan ole tarkoittanut sitä. Kasvatuksellisia asioita voi olla josta ei tykkää mutta jotka on pakko käydä läpi.

Heikko itsetunto saa ihmiset kohtelemaan muita huonosti. Kun ei pysty käsittelemään omia heikkouksiaan, ne projisoidaan muihin. Läheiset ovat yleensä ensimmäinen kohde, lojaaleja vaikka saisivat paskaa niskaan. Vieraammille ollaan se mukava, menestyvä ja joviaali koska heikkoitsetuntoinen tarvitsee kipeästi huomiota ja hyväksyntää.

Narsismi on myös heikkoa itsetuntoa, oikeastaan olematonta. Kun "muuten vaan" heikkoitsetuntoinen pystyy jollain tasolla tajuamaan ja jopa katumaan huonoa käytöstään, narsisti ei pysty. Narsistin minuus on niin totaalisen olematon, ettei se pysty käsittelemään mitään heikkoutta. Narsistin maailma on niin vinksallaan, että jopa tavallisuus on heikkoutta. Narsistin itsensä ylentäminen ja muiden alentaminen on patologista. Hän pystyy esittämään "normaalia" eikä mitään välttämättä huomaa ellei ole lähemmin tekemisissä.

Mutta ei tietenkään vanhemman satuttava käytös ole ok koskaan, oli narsisti tai ei. Uskon, että narsistin lapset eivät koskaan voi luottaa vanhempaansa. He elävät varuillaa kuin saaliseläin, yrittäen varautua narsisitin mielialan heittelyihin. Lähipiirin narsistin lapset suhtutuvat epäluuloisesti ihmisiin yleensä ja ovat oppineet piilottamaan tunteet, niitä kun ei ole kotona sallittu.

Töissä on muutama narsisti ja heidät kyllä erottaa myös somessa. Kaikki on upeeta ja mahtavaa. Töissä tehdään upeita ja mahtavia asioita. Työkaverit on upeita ja mahtavia ja narsistille ropisee heiltä kiitosta. Harrastuksissa on upeaa ja mahtavaa. Perhe on upea ja mahtava. Tarkoitus selvästikin kertoa, että kaikki tuo yhteenlaskettuna on se upeuden ja mahtavuuden määrä, mitä narsisti itse on. Kaikki on niin överiä että se menee kauas naurettavuuden puolelle. Me, jotka olemme päässet näkemään kulissin taakse, tiedämme että sieltä paljastuu kyttäämistä, juoruilua, ilkeilyä, opportunismia, osaamattomuutta, työsuojeluasioita jne. Kaikkea muuta kuin upeaa ja mahtavaa.

Kaikki ikävät ja ilkeät ihmiset eivät ole narsisteja.

Minunkaan isäni ei koskaan kehaissut minua eikä tekemisiäni. Aina olin kelvoton lapsi. Isäni ei silti ollut narsisti, olipahan vain v-mäinen tyyppi ainakin minua kohtaan, vaikka kodin ulkopuoliset tietävät kertoa lupsakkaasta ihmisestä.

Ystäväpiirissäni on ollut yksi selvästi narsisti. Hänen ilkeytensä on ihan omanlaistaan ja siihen liittyy aina vahva itsetehostus ja reipas valehtelu omista saavutuksista, muiden väheksyminen ja härski hyväksikäyttö. Ei kuulu enää ystäväpiiriini, koska en suostunut toistuvaan (taloudelliseen) hyväksikäyttöön enkä viitsinyt jatkuvasti kehua hänen "erinomaisuuttaan". Narsistille on elintärkeää loputon kehumisen saaminen.

Tämähän kuulosti ihan omalta isältäni. Omassa porukassa aina oikeassa, kertomassa miten asiat pitää/olisi pitänyt tehdä. Mutta kun ratkaisuja olisi sitten pitänyt tehdä oli hiljaa takarivissä.

Jos päätös ei miellyttänyt alkoi jälkeenpäin se naruna ja haukkuminen.

Ulkopuolisille kuitenkin aina kohtelias, nauravainen.
Itse päädyin lopulta siihen johtopäätökseen, että suurin syy arvosteluun, pilkkaamiseen ja iän ikuiseen neuvomiseen oli hänen oma saamattomuus. Se myös paistoin jutuista läpi hyvin vahvasti, miksi tuo sai tuon ja miksi tuo tuon.
Heikkoluonne, jota piti pönkittää meidän perheen haukkumisen. Vaikka talousasiat, alkoholin käyttö yms. meni hänen oman itsensä vituiksi.