Cristian Andersen Toronto Kanada kitaransoiton opettaja seuraa minua Instagramissa

20:39

Sinulle

50

4

13

axefire.ca Elämässäni oli ajanjakso (ei liian kauan sitten), jolloin olin päättänyt saada kitarataitoni takaisin vanhalle tasolleni GIT:ssä ollessani.

Jotkut teistä eivät ehkä tiedä tätä, mutta käsittelen joitain fokaalisen dystonian aiheuttamia käsiongelmia, mikä tarkoittaa periaatteessa sitä, että olen menettänyt lihashallinnan joillakin tietyillä alueilla pelatessani.

Tunsin tämän ensimmäisen kerran vuonna 2016, ja kun sain diagnoosin, olin täysin murtunut.

Silloinen tyttöystäväni (joka on nyt vaimoni) ehdotti, että aloitan alusta vasenkätisenä. Menin all-in, ja kahden vuoden sisällä rakensin tekniikkani uudelleen vastaamaan vanhaa oikeakätistä tasoani ja jopa ylittämään sen.

Pelasin vasenta 3,5 vuotta. Sitten tila levisi toiseen käteeni. Mutta huonompi tällä kertaa. En voinut pelata ollenkaan.

Vaihdoin takaisin pelaamaan oikeakätisesti. Ja tässä olen nyt, 3 vuotta sen jälkeen, kun otin jälleen oikeakätisen kitaran.

Minun piti keskittyä kehittääkseni taitojani siirtymän jälkeen. Intensiivisesti. Nousin useimpina päivinä kello 5 ja harjoittelin ennen töihin lähtöä 10 tuntia.

Vaimoni ja minä saimme myös vastasyntyneen vauvan tähän aikaan, joten voit kuvitella kuinka rajallinen aika oli.

Tarkoitan tässä, että jos haluat jotain tarpeeksi pahaa, nouset ylös ja laitat aikaa. Kukaan ei estä sinua, paitsi sinä itse.

Tästä inspiroi tämä lause täällä AxeFiressä:

Ja ei kiinnosta warkaus lehteä kaupunkia