Apostolit Eivät Olisi Olleet Glow Festivaalilla

...

Apostolit eivät halunneet yleisön viihtyvän eivätkä kaivanneet ihmisiltä ylistystä, vaan halusivat saattaa heidät parannukseen.

"Julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on." — Apostolien teot 14:15

Kun pakanallisuus tulee seurakuntaan, Jumala pienenee hyvin pieneksi ja lopulta saattaa asua patsaassa, ikonissa tai evankelistan farkkutakissa, jopa siihen asti että jumalanpalveluksesta tulee turhaa - jokainen tulee yhtä turhanpäiväisenä ulos kuin tuli sisällekin.

Evankeliumin julistuksen ei ole tarkoitus antaa kokemusta, joka voi tulla tai olla tulematta riippuen siitä kuinka kaukana olit Jumalasta, vaan se antaa uskon ristiinnaulittuun Kristukseen Jeesukseen, jolla on paljon anteeksiantamusta, iankaikkinen tosi elämä ja armo synneistänsä kääntyvälle. Kunnia Jumalalle korkeuksissa. Aamen.

"Näin puhuen he vaivoin saivat kansan hillityksi uhraamasta heille." — Apostolien teot 14:18

PS. Puhuin tästä ilmiöstä kuusi vuotta sitten raamattutunnin, joka on vielä ajankohtaisempi nyt kuin silloin.
https://www.youtube.com/watch?v=-LeWuRM1VpE

Siunauksin, MM.

Voi hyvää päivää sentään !

Jopa taas on otsikko ja aihe !

Pelkkään otsikkoon voi sanoa, että eihän vähänkään kasvanut Jumalan lapsi osallistu tuollaisiin !

Eikä tarvitse mikään apostoli olla, eikä vanhin tai muu vastaava !

Joten miksi edes kirjoittaa tälläisestä ?

Populismia ?

Halu olla esillä ?

Oman kunnian hakeminen ?

Itsensä korotus ?

Mistä siis johtuu tarve kommantoida ihan kaikkea taivaan ja maan väliltä ?

Miksi pitää jopa uskosta osattomia tuomita ja yrittää opettaa, vaikka Sanan mukaan heille tulee julistaa evankeliumia !

Siis turhaa on pyrkimys opettaa uskosta osattomia, eivät he opi ilman Pyhää Henkeä, vaan ensin uudestisyntyminen ja vasta sitten opetus / tuomitseminen !

Miksi et ymmärrä edes tämän vertaa Mauno ?

Etkö ole lukenut ?

1. Kor. 5:12 Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?

Maunon mielestä työmies ei ole palkkaansa ansainnut. Kun kristitty muusikko tekee kristillistä musiikkia, Maunon mielestä hänen ei tarvitse saada siitä palkkaa vaan sitä tulisi tehdä ilmaiseksi. Tällöin muusikon ei olisi mahdollista harjoittaa ammattiaan ja kehittyä muusikkona, vaan pitäisi tehdä leipätyötä musiikin ohessa. Toisin sanoen, Maunon mielestä kristillisen musiikin, mikä tehdään Jumalan kunniaksi, ei pidä olla laadukasta vaan Maunon jumalalle vähempikin riittää. Maunon mielestä Jumalan kunniaa kirkastaa parhaiten vasemmalla kädellä tehty musiikki. Mauno ei kuitenkaan kohtele samoin muita ammattiryhmiä. Kyllä Mauno varmasti kirvesmiehille ja siivojille heidän palkkansa suo, mutta auta armias kun kristitty muusikko yrittää hengellisellä musiikilla saada rahaa!

Tiedätkö Mauno, kuinka paljon maksaa Nokia Areenan vuokra? Kuinka paljon sen lisäksi maksaa hankkia kaikki tarvittava PA-laitteisto ja henkilökunta hoitamaan äänentoistoa, valaistusta, miksausta yms. Varmasti joukossa oli paljon vapaaehtoisia mutta ei kaikkia voi ilmaiseksi pyytää. Emme edes tiedä kuinka paljon palkkioita muusikot tuosta keikasta saivat. Mutta jos he jotain saivat, onko sinun lippuhintojesi kritiikin motiivina kenties kateus siitä, ettei sinulle saarnaajana makseta niin paljoa?

Kyseessä ei ollut Jumalanpalvelus vaan konsertti/festivaali. Se on musiikkitapahtuma. varmasti kyseiset muusikot musisoivat kirkossa Jumalanpalveluksessa aivan eri tavalla kuin mitä tekevät konserttisalissa.

Kun kritisoit erilaisia tyylilajeja ja yrität vedota niiden syntyhistoriaan, unohdat täysin kuka on Luoja. Saatana ei ole luonut mitään eikä antanut musiikkia lahjaksi, vaan Jumala. Vastustamiasi tyylilajeja, kuten rockia, rapia ja muita voidaan käyttää myös hyvään. Se nyt vaan on niin, että et saa nuoria sieluja kerääntymään ihannoimasi Renen ympärille sankoin joukoin eikä se johdu siitä, että Rene olisi huono muusikko tai liian kristillinen, vaan syy on siinä, että Rene on oman aikansa muusikko. Rene on erityisesti keski-ikäisten ja seniorien suosiossa eikä tämä ole mitenkään Renen vika tai nuorison vika, vaan aikajana synnyttää väkisin uudenlaista musiikkia. Toiset kappaleet on ikuisia ja toiset taas jäävät omaan aikakauteensa. Fanny Crosbyn lukuista hengelliset kauniit kappaleet ovat edelleen monen seurakunnan ohjelmistossa ympäri maailmaa, mutta samalla satoja hänen kappaleitaan on täysin unohdettu täysin samasta syystä.

Sinä itse Mauno teet samoin kuin mistä muita syytät. Linkkailet youtube-opetuksiasi monella eri alustalla ja kaivat vanhoja muka ajankohtaisia puheita ja ajattelet, että sinulla on nyt asiaan jotain sanottavaa. Minulle se taas haiskahtaa tilaajien kalastelulta, koska sinäkin Mauno syvimmällä sisimmissäsi kaipaat suosiota. Emme ketkään ole ylpeydestä täysin vapaita.

Satusetä vauhdissa. Kuka tuon horinoita uskoo.

Monesti gospelmusiikkia tehdään toivoen, että siitä tulisi maailman hitti ja tulisi rahaa ja mainetta.

Rakas seurakuntalainen,

Tässä pastori Enkeli Mäntä, jälleen valmiina valaisemaan teitä ajankohtaisilla aiheilla. Tänään aiheenamme on populaarimusiikki.. Kun mietimme, mitä apostolit ajattelisivat Glow Festivaalista, meidän on syytä tarkastella myös, miksi musiikin kuuntelu voi olla portti kadotukseen.

Tässä maailmassa, jossa musiikki tuntuu olevan kaikkialla, saattaa helposti unohtua sen mahdollinen vaarallisuus. Kuinka monta kertaa olemmekaan uppoutuneet säihkeään rytmiin tai kimaltelevaan melodiaan ilman ajatusta siitä, mihin se voi meidät johdattaa? Onko mahdollista, että jatkuva musiikin kuuntelu, erityisesti sellainen, joka täyttää mielen jatkuvalla ja ärsyttävällä äänellä, voi viedä meidät sielulliseen helvettiin?

Helvetissä, kuten on usein kuvattu, ei ole vain kipua ja tuskaa, vaan myös ikuista kaipausta ja turhautumista. Kuvittele paikka, jossa sielu on jäänyt ikuisesti harhailemaan ilman rauhaa tai toivoa. Siellä ei ole lepoa, vaan vain äärettömän kauheaa ja loputonta monotonisuutta – aivan kuin se kova, yksitoikkoinen bassorumpu, joka toistuu yhä uudelleen ja uudelleen ilman päättymistä. Taivaallisen rauhan sijaan sielu on jumissa äärettömässä, raskaassa ääniloukossa, josta ei pääse pakenemaan.

Kun sukellamme populaarimusiikin syövereihin, saatamme löytää itsemme sielullisesta helvetistä, jossa on vain äärettömästi melodista kaipausta ilman syvyyttä tai sisältöä. Onko tämä modernin ajan helvetti, jossa tilalle on tullut yksittäisten hetkien hälinä ja pinnallisuus? Ymmärrämmekö todella, mitä meiltä vaaditaan, vai olemmeko vain jääneet kiinni säihkeään ja ärsyttävään lumoiseen maailmaan, joka vie meidät yhä kauemmas totuudesta?

Apostolit olisivat varmasti ihmetelleet, miten näin yksinkertaiset asiat voivat muuttaa meidän sielujamme. Ehkä he olisivat varoittaneet meitä siitä, kuinka vaarallista on vaipua pintapuoliseen maailmaan, jossa äänen ja rytmin hälinä vie meidät kauemmas rauhasta ja sisäisestä hiljaisuudesta. Saatamme olla kääntymässä kohti helvetin kauhuja, joissa ei ole pelastusta sielun rauhalle – ja sen seuraukset voivat olla pelottavat ja pysyvät.

Siunauksin (ja varoituksen sanoin),
Pastori Enkeli Mäntä

Ei koskaan varoittajan osa ole ollut ruusuinen. Kaikki Raamatussa, jotka ovat varoittaneet synnin seurauksista, ovat joutuneet hylkiöiksi ja pilkan kohteeksi, mutta siitä huolimatta Jumala on antanut varoittajille voimaa jatkaa. Koskaan ei ihminen ole tahtonut kuulla, että synneistä tulisi tehdä parannus, vaan aina on yritetty hyväksyä synnin harjoittaminen tavalla tai toisella. On vain kaksi vaihtoehtoa...nöyrtyä Jumalan edessä ja tehdä parannus, tahi ylpistyä ja suuttua ja jatkaa synnin harjoittamista. Oman kokemuksen mukaan gospel musiikki ei kuulu seurakuntaan. Kun tämä gospel musiikki alkoi tulla suosioon 90-luvulla, ihmettelin suuresti sitä outoa menoa vaikken vielä ollut uskossakaan. Useat nuoret ryntäsivät konsertteihin ja tunnelma konserteissa oli omituinen. Olen ollut pitkään maailman teillä ja kun tulin viimein uskoon, halusin ja haluan edelleen jättää maailmanmenon taakse ja katsoa Jeesukseen. Nämä uudet musiikkivirtaukset tuo mukanaan synnin ja saastan seurakuntiin ja kun sitä menoa katsoo, on tunnelma sama kuin kapakassa istuisi. Jos ei tiedä mikä on oikein, niin kysykää vanhemmilta uskovaisilta ja lukekaa Raamatusta.

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
Roomalaiskirje 12:2 FB38
https://bible.com/bible/365/rom.12.2.FB38

Olisi parempi puhua semmoisista asioista Missä taivaan valtakunta toimii oikein tai pitäisi toimia.

Tämä on Jeesuksen mielenmukaista opetusta mutta jos vaan kaivellaan semmosia vanhoja historiallisia asioita joissa asiat ei toimi. Se on vaan eksytystä saatanasta.
Pahat ja saastat asiat menee ensin neuroverkkoihin ja sieltä sitten alitajuntaa ja Todellisuus vahvistaa sen mitä sinä alitajunnassa on.

Siellä on kaikennäköistä saastaa ; se on kuin kaatopaikka. Sitä mikä nykymedia hehkuttaa ja tubettajat rahastaa Jeesuksella. Kun narratiivi ei ole puhda kuin taivaallinen teoria.

Olen huomannut että tämä nyky-ylistys vie jo puolessa tunnissa kuulijat ja tanssijat transsiin, niin juovuttavaa se on. Sitten kahden päivän päästä ollaan taas selvitty juovuttavasta vaikutuksesta, ja pitää hakea lisää tätä juovutusta..mutta vierasta tulta jo täynnä. Se on epäjumalan palvelua koko ylistyshomma. Ylistys Raamatussa ei ole tuollaista kevytmielistä, värivaloilla hypnoosia korostavaa, synnintunnotonta, haureellista, itsensä vetkuttelua, hurmiohenkistä, lippujen liehuttelua, ihmisen esille tuomista, ..mitä he ovat suorittaneet. Kerran näin kun he kadulla lauloivat näitä ylistyslaulujaan, jakoivat kutsukortteja omiin tilaisuuksiinsa, joita järjestettiin alkoholiravintolassa! Sitten ne laulut mitä esittivät, ei niissä Jeesus ollut kuin ehkä yhden ränkytyksen sivulauseessa. Enemmän jäi vaikutelma "minä minä hienominä". Ohikulkijat pysähtyivät, mutta en kokenut että Pyhä Henki olisi ollut vaikuttimena, vaan aivan joku muu. Lähdin pois, olin odottanut että Jumalan tuli jo saisi alkaa vaikuttamaan, sillä olen jäänyt sivuun seurakunnasta, koska Hengessä palava ajetaan ulos nykyaikaisesta helluntaikirkkomaisesta seurakunnasta. Sillä monessa seurakunnassakin puhutaan vaan mukavia, sisällöttömiä minäminä ja minun kaverit-puheita. Meitä on sivussa pieni rukoileva joukko, jotka odottavat Jeesuksen paluuta. Tuleeko vielä herätystä, vai tuleeko äkkilähtö todellisille odottajille, jotka eivät rakasta tämän maailman hekumaa?

Raamatullinen ylistys syntyy usein taistelujen seurauksena, joissa Jumala on tullut suureksi ihmisen elämässä. Ja ihminen pieneksi. Emme tarvitse kultakoristeita ollaksemme kauniita Jumalan silmissä. Emme värivaloja, saadaksemme hänen säteilynsä näkymään meistä. Emme tarvitse suorittaa ja niillä omilla teoilla tehdä itseämme joksikin. Suurin todistus on se, kun Jumalan Henki todistaa elämämme kautta. Emme tee mitään ollaksemme suuria, vaan koska Jeesus on rakastanut meitä niin paljon, että kuoli ristillä meidän puolestamme, jatkuvien syntiemme tähden. Ja tämä saa meidät rakastamaan Häntä, joka nytkin meitä nostaa, kantaa ja pelastaa. Se on niille käsittämätön asia, joiden motivaatio on saada kiitoksensa/hekumansa tässä ajassa.

Mitään todellista hengellistä merkitystä ei tällaisilla valojen vilkutuksella ole, päinvastoin miinussata menee läheltä totuutta.

Evvk